1987 syntyneistä kolmannes saanut psyk. diagnoosin tai lääkkeitä ja tilanne on vain pahentunut nuoremmilla
Tämän hetken parikymppisillä ongelmia näyttäisi olevan vielä 30% enemmän.
Miten tämä maa voi pyöriä, jos tulevaisuudessa suurimmalla osalla väestöstä on mielenterveysongelmia? Miksi tästä ei puhuta enemmän?
Kommentit (234)
Aina on suomalaiset vanhemmat eronneet ja juoneet. Myös aiempina aikoina. On saatu koivunimene herraa, ja tultu avainlapsina suoraan ýksin kotiin 7-vuotiaana. Ei masennusta ja tehty aina töitä.
1972:
"Meistä tuli muurareita
taksikuskeja, suutareita,
yksinhuoltajaäitejä, autokauppiaita"
1987:
"Meistä tuli ahdistuneita
bipoja, skitsofreenikoita,
neurootikkoja, paniikkihäiriöisiä"
Vierailija kirjoitti:
Koska edelleen typerät, ylemmyydentuntoiset ja tietämättömät ihmiset levittävät sellaista käsitystä, että mt-ongelmiin sairastuvat ovat vain erityistapauksia, ja heissä itsessään on jotain poikkeuksellista vialla sen sijaan, että ymmärrettäisiin kyseessä olevan kansallinen epidemia ja jotain tarttis tehdä. Juuri yhdessä ketjussa kilvan peukutettiin kommenttia, jossa julistettiin, että mt-ongelmaiset ovat vain heikkoja yksilöitä, jotka eivät pärjää kuten normaalit ihmiset. Normaali ihminen kun ei mt-ongelmiin sairastu. No kappas, kun tilastot näyttävät, että mt-ongelmat ovat uusi normaali ja niihin voi sairastua kuka vain ja mistä lähtökohdista vain. Eivät ne ole minkään pienen erityisongelmaisen marginaaliryhmän asia. Eli leimaava ja ylimielinen asenne estää asiasta puhumisen ja siihen vaikuttamisen. Niin kauan kuin asia nähdään alunalkaenkin viallisten, huonompien ali-ihmisten marginaaliongelmana, niin ei siihen haluta resurssejakaan laittaa.
Toisaalta nykyään ylidiaknosoidaan ihmisiä koska se on lääkäreille helpompaa ja turvallista. Lääkkeitä annetaan asioihin jotka ovat osa normaalia ihmiselämää, kevyeen masennukseen, jännittämiseen, stressiin, mihin tahansa asiaan on olemassa lääke. Eivät mielenterveyden ongelmat ole lisääntyneet, vaan lääkefirmat ovat kehittäneet lääkkeen jokaiseen luonnolliseen olotilaan joka eroaa iloisesta ja pirteästä.
Vierailija kirjoitti:
Aina on suomalaiset vanhemmat eronneet ja juoneet. Myös aiempina aikoina. On saatu koivunimene herraa, ja tultu avainlapsina suoraan ýksin kotiin 7-vuotiaana. Ei masennusta ja tehty aina töitä.
Olipas masennusta. Sitten juotiin siihen masennukseen ja tehtiin vähän lisää töitä, ehkä mätkittiin lapsia vähän seinille tai vähintään lukittiin ne parvekkeelle, kun meni hermo. Tunnekasvatustakin oli: "Ei sua sattunu!" "No älä ny viitti aina marista."
On HYVÄ, että nykyajan nuoriso osaa ja uskaltaa hakea apua, eikä siirrä traumojaan suoraan alenevassa polvessa seuraaville.
Vierailija kirjoitti:
1972:
"Meistä tuli muurareita
taksikuskeja, suutareita,
yksinhuoltajaäitejä, autokauppiaita"
1987:
"Meistä tuli ahdistuneita
bipoja, skitsofreenikoita,
neurootikkoja, paniikkihäiriöisiä"
Naulan kantaan. :D :D
Hoidettu sairaus on pienempi murhe kuin sinun hoitamattomissa oleva ongelmasi, aapee.
Nuppi voi tiltata siinä kuin selkäkin, mutta sehän saadaan kuntoon. Paitsi typeryyttä ei voida korjata, joudut kärsimään itsestäsi loppuikäsi.
virvemarginaali kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska edelleen typerät, ylemmyydentuntoiset ja tietämättömät ihmiset levittävät sellaista käsitystä, että mt-ongelmiin sairastuvat ovat vain erityistapauksia, ja heissä itsessään on jotain poikkeuksellista vialla sen sijaan, että ymmärrettäisiin kyseessä olevan kansallinen epidemia ja jotain tarttis tehdä. Juuri yhdessä ketjussa kilvan peukutettiin kommenttia, jossa julistettiin, että mt-ongelmaiset ovat vain heikkoja yksilöitä, jotka eivät pärjää kuten normaalit ihmiset. Normaali ihminen kun ei mt-ongelmiin sairastu. No kappas, kun tilastot näyttävät, että mt-ongelmat ovat uusi normaali ja niihin voi sairastua kuka vain ja mistä lähtökohdista vain. Eivät ne ole minkään pienen erityisongelmaisen marginaaliryhmän asia. Eli leimaava ja ylimielinen asenne estää asiasta puhumisen ja siihen vaikuttamisen. Niin kauan kuin asia nähdään alunalkaenkin viallisten, huonompien ali-ihmisten marginaaliongelmana, niin ei siihen haluta resurssejakaan laittaa.
Toisaalta nykyään ylidiaknosoidaan ihmisiä koska se on lääkäreille helpompaa ja turvallista. Lääkkeitä annetaan asioihin jotka ovat osa normaalia ihmiselämää, kevyeen masennukseen, jännittämiseen, stressiin, mihin tahansa asiaan on olemassa lääke. Eivät mielenterveyden ongelmat ole lisääntyneet, vaan lääkefirmat ovat kehittäneet lääkkeen jokaiseen luonnolliseen olotilaan joka eroaa iloisesta ja pirteästä.
Kyllähän tämä on lääkefirmojen etujen mukaista, syötetään jokaiselle jotain lääkettä. Pitkäaikaisia ja varmoja asiakkaita. Omassa tuttavapiirissä ikäiseni keski-ikäiset naiset lähes kaikki syövät mielialalääkkeitä. Kun on kivempaa kun ei itketä.
Vierailija kirjoitti:
Alan olemaan sitä mieltä että, joku sukupuolikiintiö näihin verorahojen käyttöön on saatava. Mitä järkeä maksaa veroja kun toinen sukupuoli vie niistä leijonan osan, ja vastineeksi saan huonompia palveluita ja vi.t.uilua?
Tommosta se on kun on sallittu valtion korvata avioliiton. Sama rahaliikenne kun ennekin, mutta miehet kuohittu. Joten ei suurempi ihme jos miehet alkavat jättämään yhteiskunnan kokonaan heittäytyen myös elätettäviksi.
Sitten kaikki romahtaa ja sosiaaliturvat puretaan pois kaikki. Ja verot menee jonkun venäjän tasolle, kiinteä 5%.. ja nekin menee lähinnä aseisiin. Ei palveluihin.
Liian helppo elämä tekee sairaaksi. Ihminen on luotu kamppailemaan olemassaolostaan. Ruumis ja aivot rappeutuvat käytön puutteesta.
Vierailija kirjoitti:
Aina on suomalaiset vanhemmat eronneet ja juoneet. Myös aiempina aikoina. On saatu koivunimene herraa, ja tultu avainlapsina suoraan ýksin kotiin 7-vuotiaana. Ei masennusta ja tehty aina töitä.
Ja höpönlöpön. Tuo sinunkin kärttyilysi on todennäköisesti depression oire ja hoidat itseäsi juomalla, eikö niin. Olet ikävä tyyppi eikä kukaan halua sun lähelläsi olla.
Vierailija kirjoitti:
Hoidettu sairaus on pienempi murhe kuin sinun hoitamattomissa oleva ongelmasi, aapee.
Nuppi voi tiltata siinä kuin selkäkin, mutta sehän saadaan kuntoon. Paitsi typeryyttä ei voida korjata, joudut kärsimään itsestäsi loppuikäsi.
Kylläpäs tämä aihe sohaisi sinua herkkään kohtaan.
Ilmeisesti syystä tai toisesta sinun mielestäsi mielenterveysongelmat ovat tabu, joista pitäisi vaieta täysin. Tuo on todella haitallinen asenne, varmasti myös itsesi kannalta. Toivottavasti löydät jonkun, jonka kanssa jutella aiheesta.
Vierailija kirjoitti:
Jeps. Syntynyt vuonna 1987. Minä ja kaikki sisarukset oltu jossain kohtaa terapian tarpeessa. Kavereista puolet. Taustalla vanhempien alkoholinkäyttöä, avioeroja, uravanhempien yksin liian aikaisin jättämiä, väkivaltaisuutta ja jopa hyväksikäyttöä (ei itsellä). Hyvinvointivaltion romuttaminen vuosikymmenten saatossa pala palalta pitää huolen, että enenevässä määrin hyväosaisuus ja huono-osaisuus eriytyvät toisistaan: yksillä menee aina vain paremmin ja toisilla aina vain huonommin, eikä yhteiskunta enää yhtä tehokkaasti auta näiden erojen tasoittamista.
Paljon on kuitenkin itsestä kiinni. Omalla kohdalla mielisairas isä ja alkoholisti äiti. Koko lapsuus ja nuoruus aivan perseestä. Yläasteikäisenä jo ajattelin että elämä alkaa sitten kun kotoa pois muutan. Ja niin kävi. Armeijan jälkeen omilleni asumaan ja siitä asti tuottavana yhteiskunnan jäsenenä ollut.
Jos elämän ensimmäisen 20% antaa määrittää loppua 80% on ajattelussa paljon korjattavaa.
Entisaikoihin on kuitenkin ollut ihmisillä moninverroin vaikeampaa kun on omalla työllä ollut pakko ansaita elantonsa.
Olen -87 ja todella monella ikäiselläni oli jo teininä ongelmia. Koulussa se näkyi ihan järkyttävänä käytöksenä. Monella oli vanhemmissa alkoholisteja, paljon uusperhesekoilua ja koulukiusaamiseen ei puututtu juuri ollenkaan. Viikonloppuna lähes jokainen ryyppäsi itsensä tajuttomaksi ja se oli ihan normaalia. Ongelmat ovat ehkä vähän muuttuneet vuosien mittaan, mutta nyt on alkanut tippua niitä diagnooseja. Ja kyse on ihan ”tavallisista ihmisistä” noin muuten.
Vierailija kirjoitti:
Aina on suomalaiset vanhemmat eronneet ja juoneet. Myös aiempina aikoina. On saatu koivunimene herraa, ja tultu avainlapsina suoraan ýksin kotiin 7-vuotiaana. Ei masennusta ja tehty aina töitä.
Ei. Kyl tää eroaminen on erittäin uutta. Ennenaikaan sitä joutu kodittomaksi ja katuojaan. Siitä sitten suljettiin köyhäintaloon tekemään orjatyötä ja pois ei päässy. Jos ei ollut tarpeeksi ahkera, ei saanut myöskään ruokaa. Sitten kuoltiin. Mutta ei hätää, lisää irtolaisia ja huonoja naisia yms roskaa tuotiin köyhäintaloon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina on suomalaiset vanhemmat eronneet ja juoneet. Myös aiempina aikoina. On saatu koivunimene herraa, ja tultu avainlapsina suoraan ýksin kotiin 7-vuotiaana. Ei masennusta ja tehty aina töitä.
Olipas masennusta. Sitten juotiin siihen masennukseen ja tehtiin vähän lisää töitä, ehkä mätkittiin lapsia vähän seinille tai vähintään lukittiin ne parvekkeelle, kun meni hermo. Tunnekasvatustakin oli: "Ei sua sattunu!" "No älä ny viitti aina marista."
On HYVÄ, että nykyajan nuoriso osaa ja uskaltaa hakea apua, eikä siirrä traumojaan suoraan alenevassa polvessa seuraaville.
Nykyään kun tunnekasvatetaan ja positiiviskasvatetaan, niin niillä tunnekasvatetuilla on isona adhd-diagnoosi ja positiiviskasvatetuilla taas masennusdiagnoosi. Lapset menevät täysin sekaisin, kun heihin kohdistetaan jonkun norsunluutornissa luodun kasvatusteorian kenttäkoe, koska yhtäkkiä mikään arkielämän totuus kuten paha saa palkkansa ei enää pidäkään paikkaansa ja vanhemmat reagoivat lapsen käytökseen lapsen mielestä täysin selittämättömällä ja epäjohdonmukaisella tavalla, aikuisen luontainen auktoriteetti hyläten.
"Miten tämä maa voi pyöriä, jos tulevaisuudessa suurimmalla osalla väestöstä on mielenterveysongelmia? Miksi tästä ei puhuta enemmän"
Kyllä mielenterv.ongelmia on ollut ennenkin, mutta ei niistä kukaan puhunut. Nyt kynnys hoitoon hakemiselle on alhainen ja nuorten saatavilla. Samoin koulun ja työterv.hoidon kehittyminen. Ja siitä nykyään voidaan puhua, leimaantumatta hulluksi. Avoimuuden ilmapiiri tuli joskus 90-luvulla.
Esim. tämä näkyy selvemmin suurissa ikäluokissa, joita on tutkittu paljon.
Heistä moni ennen eläkeikää, siirtyi työkyvyttömyyseläkkeelle juuri mielenterv.ongelmien vuoksi, samoin alkoholin kulutus on suurta ja joka päivä, joku yli 70v tekee itsemurhan.
Eikä asiat ole sen paremmin 50-70-luvulla syntyneuden.
Eikä ole pelkästään ongelma Suomessa, vaan masilmanlaajuinen.
Vierailija kirjoitti:
Alan olemaan sitä mieltä että, joku sukupuolikiintiö näihin verorahojen käyttöön on saatava. Mitä järkeä maksaa veroja kun toinen sukupuoli vie niistä leijonan osan, ja vastineeksi saan huonompia palveluita ja vi.t.uilua?
Toinen sukupuoli vie niistä leijonanosan? Olikohan tässä arviossa nyt mitä kokonaisuuksia mukana, ja missä ne kattavat tutkimukset tuloksineen ovat?
Vierailija kirjoitti:
Liian helppo elämä tekee sairaaksi. Ihminen on luotu kamppailemaan olemassaolostaan. Ruumis ja aivot rappeutuvat käytön puutteesta.
Useimmilla työtä tekevillä aivot ylikuormittuvat. Katsos kun aivojen evoluutio ei ihan ole vielä tietoyhteiskunnan vaatimalla tasolla.
Monilla aivot eivät tosiaan ole käytössä, ja se jengi vetää viinaa ja kamaa kun ei muuhun kykene.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alan olemaan sitä mieltä että, joku sukupuolikiintiö näihin verorahojen käyttöön on saatava. Mitä järkeä maksaa veroja kun toinen sukupuoli vie niistä leijonan osan, ja vastineeksi saan huonompia palveluita ja vi.t.uilua?
Tommosta se on kun on sallittu valtion korvata avioliiton. Sama rahaliikenne kun ennekin, mutta miehet kuohittu. Joten ei suurempi ihme jos miehet alkavat jättämään yhteiskunnan kokonaan heittäytyen myös elätettäviksi.
Sitten kaikki romahtaa ja sosiaaliturvat puretaan pois kaikki. Ja verot menee jonkun venäjän tasolle, kiinteä 5%.. ja nekin menee lähinnä aseisiin. Ei palveluihin.
Ikävä kyllä olet oikeassa. Miehet luovuttavat, vetävät itsensä kiikkuun tai muuttavat muualle. Tämä ei ole kuitenkaan naisten syytä vaan koko katastrofi on saneltu meille ylhäältä ja ulkoa päin.
Jeps. Syntynyt vuonna 1987. Minä ja kaikki sisarukset oltu jossain kohtaa terapian tarpeessa. Kavereista puolet. Taustalla vanhempien alkoholinkäyttöä, avioeroja, uravanhempien yksin liian aikaisin jättämiä, väkivaltaisuutta ja jopa hyväksikäyttöä (ei itsellä). Hyvinvointivaltion romuttaminen vuosikymmenten saatossa pala palalta pitää huolen, että enenevässä määrin hyväosaisuus ja huono-osaisuus eriytyvät toisistaan: yksillä menee aina vain paremmin ja toisilla aina vain huonommin, eikä yhteiskunta enää yhtä tehokkaasti auta näiden erojen tasoittamista.