Vauva on 3kk ja avopuoliso painostaa uuteen raskauteen
Mun eka raskaus oli yhtä pahoinvointia ja vauva syntyi keisarinleikkauksella. Mun paikat on kipeinä, ei tee mieli mitään sänkyhommia ja tahtoisin vaan keskittyä vauvaan mutta avomies haluaakin tälle äkkiä sisaruksen ettei tule isoa ikäeroa. Riidellään tästä ihan koko aika ja alan olla loppu. Kun alettiin yrittää ekaa niin sovittiin että pidetään jos tulee ja sitten katotaan rauhassa millaiseksi arki muotoutuu. Nyt hän sanoo että piti itsestään selvänä että lapsi saa ainakin yhden sisaruksen ja sanoo että olen itsekäs kun emmin. Mua suoraan sanottuna pelottaa jos toinen kerta olisi yhtä piinaa kuin eka enkä ole edes varma haluanko toista. Mutta hänestä se ei ole yksin mun päätös. Välillä hän katoaa ulos kun on riidelty ja tulee joskus yöllä eikä puhu mitään ennen uutta riitaa eli hoidan vauvan silloin ihan yksin. Millaisia kokemuksia teillä on nopeasti uudelleen "raskautumisesta"?
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useimmat gynekologit suosittelevat vähintään vuoden taukoa sektion jälkeen ennen seuraavaa raskautta. Jos kyseessä on hätäsektio (pystyviilto) tai paranemisessa on ollut ongelmia, niin varoaika voi olla pidempikin.
Minusta avokkisi käytös ei kuulosta terveen ja tasapainoisen ihmisen käytökseltä. Jos hän on aiemmin ollut normaali, niin miettisin onko hänellä jokin muu ahdistuksen syy jota nyt purkaa takertumalla tuohon toisen vauvan ajatukseen. Jos on aiemminkin ollut manipuloiva ja kontrolloiva, tai jos ei keskustelulla tuosta tokeennu, niin miettisin vakavasti millaiselta tulevaisuus tuollaisen ihmisen rinnalla näyttää.
Kiitos tästä. Käydään terapiassa koska hänellä on narsistisia piirteitä ja on ollut tosi mustasukkainen mun ystävistä. Nyt ei ole sitä ongelmaa kun olen kotona vauvan kanssa mutta riidellään sit tästä asiasta. Terapiassa mies ei suostu puhumaan lapsiasiasta niin se jää mun yksinpuheluksi.
Ap
Miksi olet tuollaisen miehen kanssa? Oikeasti. Älä nyt enempää hanki lapsia sen kanssa.
Mies ei välitä pätkääkään terveydestäsi, koska uusi raskaus sektion jälkeen noin nopeasti voi olla vaarallista. Mies vaihtoon.
Vierailija kirjoitti:
Sektion jälkeen vuosi on ihan minimi, mitä pitää antaa aikaa toipua. Itselleni tehtiin sektio 2 kk sitten ja lääkäri sanoi, ettei laita edes kierukkaa kuuteen kuukauteen, koska sektiohaavan sulkeutuminen kohdussa vie useita kuukausia. Vielä ei todelllaaan ole turvallista edes harkita uutta raskautta. Kaksi vuotta on turvallinen ja suositeltava aika.
Kysy mieheltä, että mitä ihmeen ihannointia tämä pieni ikäero on? Lapsi kyllä voi elää onnellisen ja tyytyväisen lapsuuden, vaikka sisaruksen kanssa olisi ikäeroa se 3-4 vuotta. Lapsi ei menetä siinä mitään.
Uskon, että tämä on kylläkin provo. En ole noin hullusta miehestä kuullutkaan. Tosin naisista kyllä niin kai se on mahdollista.
Ei ole provo. Oon yrittänyt kysyä mieheltä miksi ja ymmärtääkö hän etten jaksa heti toista kertaa mutta hän vain jankkaa asiasta eikä luovuta kun en suostu. Välillä musta tuntuu että tämä on häneltä vaan vallankäyttöä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Siis mies ei ole käynyt kanssasi neuvolassa? Itse odotan lasta ja mies on ollut joka käynnillä mukana ihan automaattisesti. Taidatte olla aika nuoria tai muuten vaan wt, ukkosi kuulostaa hirveältä. Pistäisin vaihtoon. Ellei tämä nyt ollut provo.
Minä olen 25 ja hän 41. Ei ole provo ja pelkään että ero tulee mutten ole jaksanut ajatella sitä kun vauva vie ajan ja loppu kuluu riitelyyn toisesta. Mutta oikeassa kait nämä vastaukset on. Hän vie mut neuvolaan muttei suostu mukaan.
Ap
En lukenut aloitusta, miehesi on T.YHMÄ. Kohdun palautumiseen on suositeltavaa antaa aikaa ainakin 6 kk, ethän halua, että se repeää. Vaikka se on jo kutistunut, on se edelleen heikko, seuraava raskaus olisi riskiraskaus. Mieluiten raskauksien välillä yli vuosi, jos esikoisen yritys oli pitkä niin sitten miten vaan.
Ja mieskö se sitten vaappuu ensiaskeleitaan ottavan, vaippoja käyttävän, huutamalla kommunikoivan taaperon perässä kun sinä olet taas maha pystyssä? No, yrittäköön panna paksuksi. Jos imetät niin onnea miehelle yritykseen..
Mutta oikeasti, inhottavaa, että mies on keskenkasvuinen u.rpo. On varmasti rankkaa tajuta se tässä tilanteessa. Ei hätää, et ole ensimmäinen nainen, joka on selvinnyt t.yhmän miehen kanssa tai ilman.
Vierailija kirjoitti:
Ota mies mukaan neuvolaan ja pyydä terveyshoitajaa kertomaan, miten pian sektion jälkeen uusi raskaus on turvallinen.
No ihan kuin se nyt siitä olisi kiinni. Ap:n huoli liittyi enemmänkin hänen omaan jaksamiseensa nyt ja mahdollisesti tulevaisuudessa kahden (pienen) lapsen kanssa. Lisäksi ap sanoi, ettei ole edes varma haluaako enempää lapsia.
Noin pienellä ikäerolla kahden lapsen kanssa arjen pyörittäminen on ihan murhaavan raskasta. Jos tärppäisi heti, niin esikoinen olisi toisen lapsen syntyessä reilun vuoden ikäinen. Eli siinä iässä, jolloin mm. opetellaan kävelemään tai on juuri opittu. Eli täysin vahdittava, ihan joka askeleella. Siihen vielä toinen vauva yösyöttöineen ja valvomisineen. Juu ei kiitos.
Helppo se on miehen huudella, että lisää lapsia tähän perheeseen prkl. Ap:n kuvauksesta päätellen (katoamiset, murjattaminen, puhumattomuus) äijä on muutenkin sitä sorttia, jolta on turha odottaa kummempaa osallistumista tai työpanosta yhteiseen arkeen. Ja ainahan voi lähteä lopullisesti kun arki alkaa tosissaan tympiä.
Tämä jää nyt kesken mutta vauva tarvii mua. Kiitos vastaajille, luen vielä uudelleen kaikki kun voin.
Ap
Tämä kohta on myös erittäin huolestuttava: "Välillä hän katoaa ulos kun on riidelty ja tulee joskus yöllä eikä puhu mitään ennen uutta riitaa eli hoidan vauvan silloin ihan yksin."
Tuo on henkistä väkivaltaa. Puhu siitä pariterapiassa ja tee selväksi, että sen pitää loppua. Mies ei tue sinua eikä kanna vastuutaan ja käyttäytyy kuin 5-vuotias, joka ei saa tahtoaan läpi. Tekisi mieli kysyä, miksi olet ylipäätään lisääntynyt miehen kanssa, jos narsistiset piirteet olivat jo ennen raskautta selvillä, mutta eipä sille enää mitään voi. Et ilmeisesti arvosta itseäsi tarpeeksi, kun olet antanut itsesi joutua tuollaiseen tilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sano, että ensin mennään naimisiin, sitten vasta pikkukakkosta tekemään ;)
Oon jäänyt niin yksin nyt että pelkään jättääkö hän mut TAI jättäisikö kahden kanssa jos en haluaisi kolmatta.
Ap
Eli periaatteessa hän pystyy pitämään sut pihdeissään loputtomasti. Kyllä kolmannen jälkeen "neljäskin siinä sivussa menisi".
Helpompaa on olla yhden lapsen yh kuin kahden lapsen yh.
Älä tee sitä lasta nyt, tee jos mies jää rinnalle ja itse haluat.
Alle kahden vuoden ikäerossa on muistaakseni riskejä äidille ja lapselle.
Lasten kehitykseen vaikuttaa monella tapaa haitallisesti pieni ikäero sisarusten välillä.
En tarkoita moittia ketään perhettä. Omillakin lapsilla on sekä lyhyitä että pitempiä ikäeroja. Vaikein oli raskaus, jonka alkaessa edellisen syntymästä oli noin vuosi. Nämä sisarukset ovat olleet läheisiä, samat mielenkiinnon kohteet, mutta toisaalta myös muut sisarukset ovat olleet keskenään läheisiä. Eniten kiistaa on ollut pienimmällä ikäerolla ja seuraavaksi toisiksi pienimmällä ikäerolla. Pelkästään iloa toisistaan on ollut kuuden vuoden ikäerolla. Mitä pienempi ikäero, sitä vaikeampaa ainakin minun lapsillani on ollut tajuta, että heillä ylipäänsä on ikäeroa ja he ovat eri tasolla. Seuraukset: vanhempi oppii asiat yleensä ensin -> ajattelee, että on nuorempaa parempi / nuorempi ajattelee, että on monessa asiassa huono, vaikka todellisuudessa oppii asiat nuorempana kuin se vanhempi sisarus. Vanhempi lapsi voi pitää epäoikeudenmukaisena, että hänellä on enemmän velvollisuuksia, kun ei tajua, että nuoremman ikäisenä hänellä oli sen verran velvollisuuksia kuin sillä nuoremmalla. Vastaavasti nuorempi kadehtii isosisaruksen oikeuksia, haluaa esim. puhelimen, katsoa ikärajallisia elokuvia jne.
Jos on monta pientä lasta, niin jatkuvasti on jollain joku hätä. Vaikeampi opastaa ja auttaa ystävälliseen keskustelevaan sävyyn ja saattaa ajautua huutamaan.
Jos uudestaan päättäisin ikäeroista, niin varmaan jotain neljää vuotta pitäisin miniminä.
Tosin AP:n miehen tavalla käyttäytyvän kumppanin kanssa en hankkisi enempää lapsia.
Sektion jälkeen ei tosiaan edes saa raskautua heti uudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kaksi sektiolasta syntyneet 11kk:n välein. Toinen oli vahinko, mutta mikäs hänen oli tullessa kun esikoisen raskaus oli mennyt helposti, ja sektio onnistui loistavasti. Kakkosen kanssa meni myös kaikki hyvin.
Elämä irlantilaisten kaksosten kanssa on ollut ihanaa. Niillä on toisistaan seuraa, leikkivät yhdessä, vaatteet periytyvät suoraan seuraavalle, kaksi vaippapöksyä meni siinä samassa kuin yksikin. Syliä ja huomiota riittää molemmille. Päivääkään en vaihtaisi pois, ja kyllä, tekisin saman vielä uudestaan!
Helppo se on jälkikäteen huudella, että hyvin meni. Syy varoaikaan on kohonnut riski kohdunrepeämään. Se on vakava ja vaarallinen komplikaatio ja siihen liittyy merkittävä kuolemanriski sekä äidille että sikiölle. Kyllähän sitä jotkut ajelee kännissä ilman turvavöitäkin ja jotkut jopa kolaroimatta, mutta ei siihen silti ketään kannusteta. Vahinkoraskauksiahan sattuu ja ymmärrän toki ettei kaikista ole keskeytykseen, mutta yrittämällä yrittäminen tuossa vaiheessa on kyllä täysin edesvastuutonta. Jos ei oma tai syntymättömän lapsen henki kiinnosta, niin ajattelisi edes sitä jo olemassa olevaa lasta, kuinka reilua on häntä kohtaan että äiti leikkii hengellään.
Mitä sitten, jos sun kohtu ei ole tarpeeksi parantunut sektiosta ja repeää? Ei niitä suosituksia turhan päiten anneta. Arven täytyy saada parantua tarpeeksi lujaksi! Varsinkin jos seuraavalla kerralla olisi toiveissa alatiesynnytys, kohdun pitää ihan oikeasti kestää ne supistukset. Mutta siis haluaako mies asettaa sekä sinut että vauvan hengenvaaraan päähänpinttymänsä vuoksi? Kohdun repeäminen on todella vaarallinen komplikaatio.
Ööö.. oletko varma ettei miehelläsi ole toista naista? Teillä on kuitenkin ikäeroa ja on yleistä että riidan varjolla mennään sen toisen lohdutettavaksi. Monilla iskee raskaus/lapsiaikana paniikki, että nyt oli elämä tässä ja sitoutuminen ja vastuu ahdistaa ja sit aletaan juoksemaan.
Painostaa sua, koska tietää että saa siitä tekosyyn mököttää. Eihän kukaan aikuinen ihminen tosissaan noin toimi!
En myöskään osaa yhtään asettua sen asemaan, joka haluaa tieten tahtoen riskejä ja kipua rakkaalleen.
Tuo käytös on aivan kamalaa.
Ihania miehiä löydätte.
Mutta itsepähän olette heeidät valinneet ja jatkatte yhdessä vaikka pahaa tekee. :)
Hei aikuinen ihminen ap, oletko niin lammas ,ettet ymmärrä hankkia pillereitä. Miksi kertoisit siitä noin ymmärtämättömälle miehellesi. Ei mieskään kerro , jos/kun sattuu menemään vieraisiin, sitten kun sinä valvot kotona pienien kanssa.
Jotain järkeä nainen asioihin.
Toivottavasti mies ei keksi seuraavaksi r.a.iska.ta ap:ta, jos hän ei muuten suostu seksiin...
Siis mies ei ole käynyt kanssasi neuvolassa? Itse odotan lasta ja mies on ollut joka käynnillä mukana ihan automaattisesti. Taidatte olla aika nuoria tai muuten vaan wt, ukkosi kuulostaa hirveältä. Pistäisin vaihtoon. Ellei tämä nyt ollut provo.