Lue keskustelun säännöt.
Kysymys sinulle, joka näki etäisää harvoin!
04.08.2019 |
Ikäsi oli joskus ala-asteella. Isäsi perui paljon viikonloppuja. Tai ainakin lyhensi niitä. Syynä työt tms (ei mikään alkoholisti siis). Miltä se sinusta tuntui?
Lähiäidit täällä itkevät, kun isä ei käytä kaikkia tapaamiskertoja. Yritän tässä kartoittaa, tuntuuko se äiditä pahalta, vai tuntuuko se lapsestakin pahalta.
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Jaa, no en valitettavasti sitten voi vastata koska isä oli alkoholisti.
No, voit vastata. Ajattelin, että jos en sulje alkoholismia ulos, niin tähän tulee vastauksia tyyliin ”ei haitannut, koska isä oli aina ilkeä”.
Etsin siis kivaa ja hyvää isää, joka kuitenkin jätti tapaamisia väliin. Jos alkoholismi ei näkynyt lapselle, niin voit vastata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, no en valitettavasti sitten voi vastata koska isä oli alkoholisti.
No, voit vastata. Ajattelin, että jos en sulje alkoholismia ulos, niin tähän tulee vastauksia tyyliin ”ei haitannut, koska isä oli aina ilkeä”.
Etsin siis kivaa ja hyvää isää, joka kuitenkin jätti tapaamisia väliin. Jos alkoholismi ei näkynyt lapselle, niin voit vastata.
Vai niin. Eli alkoholisti on aina ilkeä isä.
Just.
Hylkäämistä en muista lapsuudessa kokeneeni varsinaisesti pahanaolona. Lähinnä ikävänä, toisaalta pettymyksenä että isää ei kiinnostanut olla seurassa. Vasta aikuisena sen osaa käsitellä miten pahalta se tuntui.
Itse en muista kaikkea, sen muistan, että aloin jossain vaiheessa itse vastustaa isän luokse menemistä, muistan itkeneeni kadulla ja tähän loppui käynnit isän luona.
Sellainen asia, jota en muista, mutta luin äitini vanhasta päiväkirjasta, on se, että joskus kun isä oli perunut tapaamisen, olin jotenkin taantunut ja alkanut leikkiä vauvaa.
Vierailija kirjoitti:
Hylkäämistä en muista lapsuudessa kokeneeni varsinaisesti pahanaolona. Lähinnä ikävänä, toisaalta pettymyksenä että isää ei kiinnostanut olla seurassa. Vasta aikuisena sen osaa käsitellä miten pahalta se tuntui.
Onko se vaikuttanut elämääsi jotenkin? Miten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, no en valitettavasti sitten voi vastata koska isä oli alkoholisti.
No, voit vastata. Ajattelin, että jos en sulje alkoholismia ulos, niin tähän tulee vastauksia tyyliin ”ei haitannut, koska isä oli aina ilkeä”.
Etsin siis kivaa ja hyvää isää, joka kuitenkin jätti tapaamisia väliin. Jos alkoholismi ei näkynyt lapselle, niin voit vastata.
Vai niin. Eli alkoholisti on aina ilkeä isä.
Just.
Av:n mukaan joo. Täällä on liuta lähiäitejä, jotka valittavat kuinka huono isä lapsella on, viina kuuluu aina kuvioon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hylkäämistä en muista lapsuudessa kokeneeni varsinaisesti pahanaolona. Lähinnä ikävänä, toisaalta pettymyksenä että isää ei kiinnostanut olla seurassa. Vasta aikuisena sen osaa käsitellä miten pahalta se tuntui.
Onko se vaikuttanut elämääsi jotenkin? Miten?
Ei tunteiden käsittely aina ole ollut helppoa mutta ei käytännössä vaikuta mitenkään nykyisin. Isän kanssa ei juurikaan olla tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, no en valitettavasti sitten voi vastata koska isä oli alkoholisti.
No, voit vastata. Ajattelin, että jos en sulje alkoholismia ulos, niin tähän tulee vastauksia tyyliin ”ei haitannut, koska isä oli aina ilkeä”.
Etsin siis kivaa ja hyvää isää, joka kuitenkin jätti tapaamisia väliin. Jos alkoholismi ei näkynyt lapselle, niin voit vastata.
Vai niin. Eli alkoholisti on aina ilkeä isä.
Just.
Kyllähän alkoholisti-isä on ilkeä tai ikävä, ainakin lapsen näkökulmasta, kun viina on tärkeämpi kuin lapsi. Alkoholisti ei voi huolehtia lapsesta, eikä antaa turvaa ja hoivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vain pari vastausta... pitääkö tästä tehdä päätelmä, että se on se lähiäiti, joka hermoilee, kun isä peruu tapaamisia. Vain harvalle lapselle jää asiasta edes muistikuvaa.
Etäisä hylkäsi kokonaan, kun tuli uusia lapsia. Nyt on yrittänyt saada yhteyttä kun olen jo 19v. Se äijä on minulle kuollut, ei kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti tais olla katkera, haukkui isää mennen tullen. Ratkaisi omat menonsa näppärästi jättämällä meidät kotiin omin nokkinemme.
Itse en kauheesti kärsinyt, naapurin lapsillakaan ei monilla ollut isää maisemissa. Outo naapurusto tuohon aikaan. Kaikki asiat on totuttu tekemään ilman isän apua, huomaan olevani melko omatoiminen.
Minun lapseni näki etä-äitiään harvoin ( minä) ja usein äiti perui. Voisin käydä kysymässä häneltä nyt, mutta en viitsi koska hänen tulisi todella paha mieli. Hän on hoidossa lastenpsykiatrisella masennuksesta ja kiintymysongelmista, jos tämä vaikka auttaa sinua? Edes kaikki se aika mitä nyt annan hänelle ei pysty korjaamaan vuosien vaurioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etä-isät, jotka eivät pidä yhteyttä ovat useimmiten niitä isiä, joiden kanssa lapsen ei olisi edes hyvä olla yhteydessä. Joten vähemmillä traumoilla ja vaurioilla pääsevät silloin, kun isä pysyy kokonaan poissa. Elämässä voi olla paljon rakkautta ja onnellinen lapsuus ilman näitä "katoavia" etä-isiä.
Vierailija kirjoitti:
Vain pari vastausta... pitääkö tästä tehdä päätelmä, että se on se lähiäiti, joka hermoilee, kun isä peruu tapaamisia. Vain harvalle lapselle jää asiasta edes muistikuvaa.
Vai pitäiskö tästä tehdä se päätelmä että kysymys oli tyhmä.
Itselläni ainakin isän puuttuminen elämästä vaikuttaa vielä aikuisuudessakin monella tavalla.
On tyhmää sanoa että äidit on niitä jotka hermoilee kun isä peruu tapaamisia. Yleensä lasta on valmisteltu tapaamiseen, kerrottu että isä tulee hakemaan tms. Äidit ovat ne, jotka sitten ottavat sen lapsen pettymyksen vastaan ja selittävät tilanteen lapselle. Ja mahdollisesti peruvat omia sovittuja menojaan kun isä pettikin lupauksen.
Mulla niin päin, että äitini oli alkoholisti, eikä päästänyt isälle vaikka oli sovittu joka toinen vko.loppu.
Tarvitsi mua vahtimaan pikkusisarpuolta, että pääsi baariin.
Näin 70-luvulla.
Mun isä jätti kaikki tapaamiset väliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, no en valitettavasti sitten voi vastata koska isä oli alkoholisti.
No, voit vastata. Ajattelin, että jos en sulje alkoholismia ulos, niin tähän tulee vastauksia tyyliin ”ei haitannut, koska isä oli aina ilkeä”.
Etsin siis kivaa ja hyvää isää, joka kuitenkin jätti tapaamisia väliin. Jos alkoholismi ei näkynyt lapselle, niin voit vastata.
Vai niin. Eli alkoholisti on aina ilkeä isä.
Just.
Kyllähän alkoholisti-isä on ilkeä tai ikävä, ainakin lapsen näkökulmasta, kun viina on tärkeämpi kuin lapsi. Alkoholisti ei voi huolehtia lapsesta, eikä antaa turvaa ja hoivaa.
Mulle lapsena alkoholisti-isä (joka ei siis ollut etäisä) oli kuitenkin vanhemmista se turvallisempi. Äiti kuormitti minua parisuhteeseensa liittyvällä pettymyksellään ja kaatamalla tunnetilat niskaani. Isän kanssa oli hyvä olla silloin kun hän oli selvinpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, no en valitettavasti sitten voi vastata koska isä oli alkoholisti.
No, voit vastata. Ajattelin, että jos en sulje alkoholismia ulos, niin tähän tulee vastauksia tyyliin ”ei haitannut, koska isä oli aina ilkeä”.
Etsin siis kivaa ja hyvää isää, joka kuitenkin jätti tapaamisia väliin. Jos alkoholismi ei näkynyt lapselle, niin voit vastata.
Vai niin. Eli alkoholisti on aina ilkeä isä.
Just.
Kyllähän alkoholisti-isä on ilkeä tai ikävä, ainakin lapsen näkökulmasta, kun viina on tärkeämpi kuin lapsi. Alkoholisti ei voi huolehtia lapsesta, eikä antaa turvaa ja hoivaa.
Aika yksiulotteinen käsitys alkoholistista.
Jaa, no en valitettavasti sitten voi vastata koska isä oli alkoholisti.