Kysymys sinulle, joka näki etäisää harvoin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, no en valitettavasti sitten voi vastata koska isä oli alkoholisti.

No, voit vastata. Ajattelin, että jos en sulje alkoholismia ulos, niin tähän tulee vastauksia tyyliin ”ei haitannut, koska isä oli aina ilkeä”.

Etsin siis kivaa ja hyvää isää, joka kuitenkin jätti tapaamisia väliin. Jos alkoholismi ei näkynyt lapselle, niin voit vastata.

Vai niin. Eli alkoholisti on aina ilkeä isä.

Just.

Kyllähän alkoholisti-isä on ilkeä tai ikävä, ainakin lapsen näkökulmasta, kun viina on tärkeämpi kuin lapsi. Alkoholisti ei voi huolehtia lapsesta, eikä antaa turvaa ja hoivaa.

Toisin kuin av-maailmassa luullaan, alkoholisti ei automaattisesti ole räkäkännissä 24/7, ole väkivaltainen tai asu siltojen alla.

Hän voi olla hyvä ja rakastava ihminen joka juo 3 olutta illassa, tai sitten ottaa pari kertaa vuodessa viikon rännin kun on yksin mökillä.

Noh, isä hävisi kuvioista kun olin noin yhden vuoden vanha. Käytiin lapsuudessa pari kertaa hänen uuden perheen luona. En pitänyt puolisisaruksista koska tuntui että olivat varastaneet meidän isän. Nyt kun olen aikuinen, isä yrittää aika ajoin pitää yhteyttä ja korjata välejä, minua ei enää kiinnosta. Saatan vastata puheluihin mutta en koe että tarvitsisin häntä, luulen että haluaa vain sovittaa huonot tekonsa ja itselleen hyvän omantunnon.

Vierailija kirjoitti:

Noh, isä hävisi kuvioista kun olin noin yhden vuoden vanha. Käytiin lapsuudessa pari kertaa hänen uuden perheen luona. En pitänyt puolisisaruksista koska tuntui että olivat varastaneet meidän isän. Nyt kun olen aikuinen, isä yrittää aika ajoin pitää yhteyttä ja korjata välejä, minua ei enää kiinnosta. Saatan vastata puheluihin mutta en koe että tarvitsisin häntä, luulen että haluaa vain sovittaa huonot tekonsa ja itselleen hyvän omantunnon.

Käsittääkseni kysyttiin kokemuksia niiltä jotka eron sattuessa olleet alakoulussa.

Kamalia nuo uudet lapset kiinnostaa jutut. Minulla miehen ex vieraannuttanut lapset isästään, kun uusia lapsia. Itse haluaisin, että lapset olisivat tekemisissä keskenään. Eli ne uudet lapsetkin voi kaivata sisaruksiaan.

Äiti ei koskaan haukkunut isää vaikka hän jätti tulematta. Mutta mulle kyllä jäi selkeästi sellainen mielikuva, että miehiin ei voi luottaa. Vaikka suurinosa poikaystävistä ja mieheni ovat kyllä luotettavia, niin sellainen epäilys on aina. Muistan monta kertaa itkeneeni kun lupaukset eivät pitäneet. Ja sitten välillä hän koitti rahalla paikata poissaoloaan. Muistan kuinka menimme paikkakunnan ”paremman väen” tavarataloon ja ostettiin vaikka mitä, ihan tyhmiäkin asioita, vaikka tekoturkin, jota pidin ehkä kerran. Äiti ei sanonut mitään, mutta parin viikon päästä käytiin ostamassa järkevä toppatakki talveksi. Isä kävi myös matkoilla, Kanarialla, Sotshissa ja missä nyt kasarilla käytiin, monta kertaa lupasi että seuraavalla kerralla pääsen mukaan. Koskaan en isäni kanssa päässyt reissuun, jopa viikkoa ennen kuolemaansa hän puhui että mennään yhdessä reissuun.

Katkaisin lopullisesti välit teini-iässä ja päädyin ottamaan yhteyttä vasta sitten kun olin menossa naimisiin. Jonkin aikaa oltiin ihan ok väleissä ja sitten hän kuoli. Surin kyllä, mutta eniten surin menetettyä lapsuuttani ja sitä kuinka isä oli ollut sisarpuolilleni lämmin ja välittävä isä ja minä jäin siitä paitsi.