Lue keskustelun säännöt.
Te, joilla itsellä soittokokemusta sekä pianosta että viulusta..
Mietteliäs
04.08.2019 |
kertokaa hyviä ja huonoja puolia kyseiseen soittimeen liittyen opintojen edetessä.
Kommentit (23)
En tiedä onko hyvä vai huono, mutta viulussa tuli paljon oheisia. Teoria-tunnit tulee toki joka tapauksessa, mutta lisäksi orkesteri ja kvartetti. Tähän vielä pianotunnit niin olin musiikkiopistolla ma-pe joka päivä ja vieläkin harmittaa ettei ollut mitään urheiluharrastusta, mutta ei tohon olisi pystynyt enää mitään lisäämään.
En saanut lopettaa, oma poika halusi vuosi sitten aloittaa viulun soiton ja saa lopettaa heti jos haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitse joku muu soitin jos haluat ipanasi varmasti musiikkiopistoon.
Pianosta saa säällisiä ääniä nopeammin, eli siten helpompi aloitussoitin, mutta ei kulje mukana.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko hyvä vai huono, mutta viulussa tuli paljon oheisia. Teoria-tunnit tulee toki joka tapauksessa, mutta lisäksi orkesteri ja kvartetti. Tähän vielä pianotunnit niin olin musiikkiopistolla ma-pe joka päivä ja vieläkin harmittaa ettei ollut mitään urheiluharrastusta, mutta ei tohon olisi pystynyt enää mitään lisäämään.
En saanut lopettaa, oma poika halusi vuosi sitten aloittaa viulun soiton ja saa lopettaa heti jos haluaa.
Mikä tahansa ykkössoitin (ei vain viulu) tarkoittaa useampaa käyntiä viikossa musiikkiopistolla.
Meidän pojalla on piano ykkösenä ja tietenkin tuo toi mukanaan teorian ja orkesterit.
Pianolla on paljon helpompi aloittaa, koska pianosta saa heti ja helposti oikean äänen. Viulu on aluksi paljon vaikeampi, koska ensinnäkin pitää itse oppia kuulemaan, mihin
kohtaan sormi pitää kielellä laittaa, jotta äänen korkeus olisi oikea, mutta lisäksi myös kauniin äänen tuottaminen on teknisesti paljon vaikeampaa. Viulussa myös soittoasento on ihan ergonomisesti raskas.
Viulun hyviä puolia on taas mahdollisuus soittaa orkesterissa. Siellä syntyvä kaveriporukka pitää nuoren mukana usein silloinkin, kun soitto muuten kyllästyttää. Isompana (edistyneempänä) pääsee soittamaan osana sinfoniaorkesteria todella hienoja orkesterikappaleita.
Ja toki lapsella voi olla itsellä hinku soittaa juuri tiettyä soitinta. Joku vain tykkää jostain niin kovasti, että se on ehdoton valinta.
Vaihtoehtona viululle suosittelen miettimään selloa. Silläkin voi soittaa orkesterissa, mutta soittoasento on selvästi miellyttävämpi ja aloittelijan soittimesta saama äänikin kuulostaa paremmalta kuin viulussa. Miinuspuolena on isomman soittimen kuljettaminen.
Ok, kiitos vastauksista. Meillä on tilanne, että lapsi soittaa jo molempia soittimia, on soittanut useiden vuosien ajan. Kumpikin opettaja markkinoi omaa soitintaan, eikä lapsi haluaisi lopettaa. Aika ei vaan riitä ja koen että minun on aikuisena tehtävä tämä lopettamispäätös. Luulen, että tilanne menee huonommaksi vuosien mittaan, viimeistään siinä vaiheessa kun tulee yläkouluun siirtyminen.
Viulu vie enemmän aikaa, koska orkesterin lisäksi on paljon erilaisia konsertteja ja niihin harjoittelua. Pianossa niitä ei ole ainakaan vielä ollut samalla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pianoa on helpompaa kotona harjoittaa pidemmälle vs viulua. Jos lapsesi soittaa jo hyvin pianoa, sitä voi kotona soittaa ja harjoitella kevyemmin, kun taas viulunsoittotaito taantuu herkemmin ilman säännöllistä harjoittelua ja opetusta. Nimim kokemusta on...
Viulun kanssa yhteissoittokokemukset on huomattavasti siistimpiä ja hauskempia.
Viulua olen soittanut musiikkiopistossa ja sen ohella opetellut itse soittamaan pianoa kotona ja koulussa. Pianosta en siis tiedä läheskään niin paljon mutta tässä muutama.
Viulu:
+ aivan ihana ääni jos osaa soittaa
+ herkkä soitin (ääni, mutta myös soittamiselta. Esimerkiksi pienellä sormen kallistamisella saa aivan eri kuuloisen äänen. Paska homma jos lyöt sormen väärään kohtaan, mutta toisaalta antaa hirveästi myös anteeksi virheitä jos osaa käyttää tuota kallistamista hyödyksi. Pianossa jos lyöt väärään koskettimeen niin sen kuulee heti ilman armoa.)
+ jos ei ole sävelkorvaa, mahdoton soittaa kauniisti. Erottelee jyvät akanoista.
+ tuo eritavalla myös soittajan oman persoonallisen soittotavan kuuluviin
+ super paljon opittavaa
+ oma soitin aina mukana ja saa ostettua juuri omaan korvaan hyvän soundisen viulu-jousi -yhdistelmän
- hartijat aina jumissa
- virittäminen... koskaan ei tiedä milloin talla lähtee paikaltaan tai onnistut katkomaan kielen..
- mielenterveys menee
Piano:
+ parempi soittoasento
+ helpompi omasta mielestäni
+ helpompi vaan ”soitella” lyhyitäkin pätkiä. Viulun joudut ensin ottamaan kotelosta, hartsaamaan jousen, virittämään yms..
- ei kulje mukana, joutuu totuttelemaan eri tyyppisiin pianoihin joissa esim. kosketintuntuma aivan erilainen
-virittämisessä hommaa mutta eipähän tarvitse itse tehdä, se on plussaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viulun kanssa tulevaisuudessa enemmän bändejä ja orkkia, kavereita.
Piano yksinäisempi soittaa, mutta järkevä säestyssoitin esim perhejuhliin yms.
Jos lapsi itse haluaa jatkaa kummankin soittimen soittamista, ei häntä pidä pakottaa lopettamaan kumpaakaan. Miksi aika ei riitä molempiin? Onko lapsella jokin muu paljon aikaa vievä harrastus? Teoriatunnithan ovat yhteisiä kummallekin soittimelle, joten pianosta tulee käytännössä viulun vaatiman ajan lisäksi vain yksi soittotunti viikossa (jonka pystyy varmaan sopimaan jollekin niistä illoista, kun on muutenkin menossa musiikkiopistolle) + kotiharjoittelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakottaminen on aika voimakas sana, sitä en käyttäisi.
Kyllä lapsella on paljon aikaa vievä liikuntaharrastus, josta hän ei halua luopua.
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi itse haluaa jatkaa kummankin soittimen soittamista, ei häntä pidä pakottaa lopettamaan kumpaakaan. Miksi aika ei riitä molempiin? Onko lapsella jokin muu paljon aikaa vievä harrastus? Teoriatunnithan ovat yhteisiä kummallekin soittimelle, joten pianosta tulee käytännössä viulun vaatiman ajan lisäksi vain yksi soittotunti viikossa (jonka pystyy varmaan sopimaan jollekin niistä illoista, kun on muutenkin menossa musiikkiopistolle) + kotiharjoittelu.
Katsokaa tämä vuosi vielä, ehkä lapsi itsekin vuoden aikana keksii, mitä kannattaa karsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkup kirjoitti:
Pakottaminen on aika voimakas sana, sitä en käyttäisi.
Kyllä lapsella on paljon aikaa vievä liikuntaharrastus, josta hän ei halua luopua.
Ok, siinä tapauksessa ymmärrän. Jos jommastakummasta on palko luopua, niin ehdotan viulun jatkamista. Kuten joku muukin on täällä sanonut, pianonsoittotaitoa pystyy pitämään yllä kohtuullisesti yksinkin harjoittelemalla. Sen sijaan viulunsoittotaito kyllä ruostuu nopeasti ilman soittotunteja.
10
Katsoimme jo viime vuoden. Harjoitusmäärät soittimissa lisääntyvät tänä vuonna entisestään kun tähdätään seuraaviin tutkintoihin. Olen itsekin pahoillani tilanteesta, koska lapsi on todella lahjakas ja rakastaa soittamista. Aika ei vaan riitä.
Vierailija kirjoitti:
Katsokaa tämä vuosi vielä, ehkä lapsi itsekin vuoden aikana keksii, mitä kannattaa karsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko hyvä vai huono, mutta viulussa tuli paljon oheisia. Teoria-tunnit tulee toki joka tapauksessa, mutta lisäksi orkesteri ja kvartetti. Tähän vielä pianotunnit niin olin musiikkiopistolla ma-pe joka päivä ja vieläkin harmittaa ettei ollut mitään urheiluharrastusta, mutta ei tohon olisi pystynyt enää mitään lisäämään.
En saanut lopettaa, oma poika halusi vuosi sitten aloittaa viulun soiton ja saa lopettaa heti jos haluaa.Mikä tahansa ykkössoitin (ei vain viulu) tarkoittaa useampaa käyntiä viikossa musiikkiopistolla.
Meidän pojalla on piano ykkösenä ja tietenkin tuo toi mukanaan teorian ja orkesterit.
Missähän orkesterissa soitetaan pianoa?
Pianossa on juuri se huono puoli että ei pääse orkesteriin soittamaan vaan joutuu soittamaan aina yksin. Joskus joku paras oppilas pääsee välillä käymään soittamassa jonkun pianokonserton siten että osallistuu kaksi kertaa orkesterin mukana soittamiseen: kenraaliharjoitus ja varsinainen konsertti, muutoin sekin teos harjoitellaan yksin ja oppitunneilla opettajan kanssa ja lopuksi kun alkaa olla esittämistä vaille valmis niin pääsee sen sitten sen orkesterin kanssa soittamaan kun orkesterilaiset ovat harjoitelleet yhdessä sitä puoli vuotta jonka piano-oppilas on siis yksikseen treenannut.
Itse sain viulutuntini järjestettyä aina niin että ensin oli viulutunti ja perään orkesteriharjoitukset samana päivänä. Tässä tosin auttoi pidempi välimatka (n. 25km) eli puoli tuntia autolla suuntaansa kun en asunut kaupungissa jossa musiikkiopisto oli vaan naapurikaupungissa. Ottivat tämän huomioon soittotunnin ajankohdassa tuolla musiikkiopistolla siis.
Teoria oli seuraavana päivänä, mutta ei sitä ollut kuin 4-5 vuoden ajan koko 12-vuotisen koulutuksen aikana musiikkiopistolla (eli ala-asteen ekalta lukion loppuun, saman ajan kuin ylioppilaaksi kestää koulun käynti), yliopistoon lähtiessä sitten musiikkiopisto jäi. Aikuisena olen soittanut paikallisen kansalaisopiston orkesterissa sitten.
Mihinkään kvartettiin en enää orkesterin ohella kuulunut. Siis yksi päivä viikossa meni minulla soittoharrastukseen 7-8v. ajan ja kaksi päivää viikossa 4-5v. ajan. Nyt aikuisena menee yksi ilta viikossa syyskuusta huhtikuuhun. Kotona tietysti soitan nykyään sen mukaan miltä tuntuu ja musiikkiopistoaikoina joutui treenaamaan vähän tavoitteellisemmin tutkintoja tehden eteenpäin.
Pianossa on juuri se huono puoli että orkesteriin ei sitten pääse. Viulussa on se huono puoli että kyseessä on niin vaativa soitin ettei sitä opi soittamaan varsinaisesti hyvin kunnolla kuin vasta n. 4-5 vuodessa niin että olisi asiaa esim. orkesteriin tai että soittaminen alkaisi kuulostamaan hyvältä. Monella lapsella taas ei pitkäjänteisyys tähän riitä. Lisäksi soitin vaatii hyvin tarkkaa sävelkorvaa, mutta musiikkiopiston pääsykokeissa toki katsotaan että mihin soittimeen kyvyt viittaisivat lapsella.
Viulua pidetään yhtenä vaativimmista soittimista. Viulistille on erityisen tärkeää saada ammattitaitoista opetusta varhaisesta iästä saakka, koska soittimen hallinta ja sävelkorvan kehittäminen vaatii vuosien mittaista määrätietoista harjoittelemista. Myös oikeiden soittoasentojen vakiinnuttaminen alusta saakka on olennaista.
Pianohan ei vaadi taas lainkaan tarkkaa sävelkorvaa koska sävel tulee aina oikean korkuisena kun vain painaa kosketinta, mutta piano vaatii toki muita kykyjä, ei sitäkään kuka vain opi soittamaan.
Vierailija kirjoitti:
Viulun kanssa tulevaisuudessa enemmän bändejä ja orkkia, kavereita.
Piano yksinäisempi soittaa, mutta järkevä säestyssoitin esim perhejuhliin yms.
Ihmettelen tätä yksinäisyyttä ja aiemman kommenttini alapeukkuja.
Onkohan joku pianisti (ykkössoitin) oikeasti selvinnyt musiikkiopistosta ilman yhteissoittoa? Eikö se ole pakollista kaikkialla? Nelikätissoittoa, kamariorkesteria, pop-jazz -bändiä, improleirejä jne.
Meidän poika soittaa nyt 3 bändissä pianoa (pop-jazz, rock ja pop). Lisäksi soittaa paljon kavereiden kanssa. Soittaa myös joka ikisessä koulun juhlassa ja kaikenlaista konserttia on vähän väliä.
Kakkossoitin (pojalla foni) tuo vain yhden soittotunnin viikkoon. Hyvin meillä mahtuu ysiluokkalaiselle.
T.4
Kuinka paljon lapsi harjoittelee pianoa päivässä? Joskus opettaja innostuu vähän liikaakin, kun huomaa, että lapsi on sekä lahjakas että innokas. Jos opettajalle kuitenkin sanotaan suoraan, että vaihtoehtona on soittimen lopetus tai hitaampi tahti, niin opettaja saattaa hyvinkin valita hitaamman tahdin, mikä tarkoittaa myös pienempiä harjoitusmääriä.
Oma poikani harjoitteli pianoa alakouluikäisenä keskimäärin varmaan 20 minuuttia päivässä. Silti hän pystyi suorittamaan PT3:n (entinen 3/3) 6. luokan aikana. Abivuonna hän suoritti C-tutkinnon erinomaisella arvosanalla. Ei tällä tahdilla tietenkään pääse ammattipianistiksi, mutta se ei ole tavoitteenakaan.
Kärsiikö koulu vai miksi pitäisi karsia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viulun kanssa tulevaisuudessa enemmän bändejä ja orkkia, kavereita.
Piano yksinäisempi soittaa, mutta järkevä säestyssoitin esim perhejuhliin yms.
Ihmettelen tätä yksinäisyyttä ja aiemman kommenttini alapeukkuja.
Onkohan joku pianisti (ykkössoitin) oikeasti selvinnyt musiikkiopistosta ilman yhteissoittoa? Eikö se ole pakollista kaikkialla? Nelikätissoittoa, kamariorkesteria, pop-jazz -bändiä, improleirejä jne.
Meidän poika soittaa nyt 3 bändissä pianoa (pop-jazz, rock ja pop). Lisäksi soittaa paljon kavereiden kanssa. Soittaa myös joka ikisessä koulun juhlassa ja kaikenlaista konserttia on vähän väliä.
Kakkossoitin (pojalla foni) tuo vain yhden soittotunnin viikkoon. Hyvin meillä mahtuu ysiluokkalaiselle.
T.4
Poikasi soittaa ilmeisesti pop jazz -puolella? Siellä ilmeisesti yhteissoitto on olennainen osa opiskelua myös pianisteille. Klassisella puolella on paljon yleisempää, että yhteissoittoa on korkeintaan satunnaisesti. Nekin tilaisuudet ovat usein yhden yksittäisen viulustin tai sellistin säestämistä tai nelikätisesti soittamista yhden toisen piano-oppilaan kanssa. Siinä ei tule sellaista ryhmähenkeä kuin isommassa porukassa soittaessa.
Minulla meni 3-4 iltaa musiikkiharrastuksen parissa, sen lisäksi saattoi olla viikonloppuna orkesteriperiodeja. En tavoitellut mitään kympin keskiarvoja niin pärjäsin ihan ok peruskoulun ja lukion.
Viulu on helpompi polttaa.