Lue keskustelun säännöt.
Mitä tämä on? (Terapiakokemuksia)
03.08.2019 |
Olen tässä jo hetken miettinyt, että onkohan minun terapiasuhteessani jotain mätää, vai kuvittelenko vain. Onko vika sittenkin minussa, vai onko terapeuttini oikeasti kiusaaja? Vai eikö hän vain ymmärrä, mitä tekee?
Minulla on lapsuudenkokemuksista sekä lapsuudessa ja aikuisuudessa tapahtuneesta kiusaamisesta johtuen traumaperäinen stressihäiriö, sekä ilmeisesti dissosiaatiohäiriö (dissosiaatiota ei ole diagnosoitu, mutta oireeni siihen kyllä sopivat todella hyvin). Erityisesti aikuisiässä tapahtunut kiusaaminen on jättänyt voimakkaan trauman ja olen menettänyt luottamukseni ihmisiin. Päälläni on muun muassa istuttu alasti, kun koitan nukkua, penätty reagointia olemattomaan sähköpostiin, sekä tehty toiminnastani mahdollisimman hankalaa kaikin mahdollisin keinoin.
Minulla on koira, jonka hoitamiseen olen välillä todella väsynyt – vsymystä ei kuitenkaan aiheuta koiran hoitaminen sinänsä, vaan lapsuuteeni juontavat asiat, joista koiran hoitaminen muistuttaa (liian pitkä ja monimutkainen juttu, enkä jaksa sitä tähän kirjoittaa). Terapeuttini on sanonut voivansa ottaa koirani itselleen hoitoon, mutta tämän lupauksensa jälkeen asiaan ei ole enää kertaakaan palattu. Ei ole selittänyt, miksi ei ota, ei ole ylipäänsä maininnut asiasta enää sen koommin halaistua sanaa, vaikka koirasta ja väsymyksestäni on ollut puhetta.
Olin todella lähellä joutua lopetuttamaan koirani, kun se sairastui. Tätä selittäessäni terapeuttini hymyili (!) koko istunnon ajan. Hymyily jonkun itkiessä on mielestäni todella outo reaktio. Hän ei myöskään vaikuttanut mitenkään empaattiselta, vaan mielestäni enemmän huvittuneelta koko asiasta. Istunnon lopuksi kysyin, onko hän jo perheineen hankkinut koiran, kun sellaisen ovat kerta aikoneet ottaa (minun koiran hoitaminen olisi ollut ikään kuin ”harjoitusta” oman koiran hankinnalle). Eivät kuulemma ole, kun terapeutti ei jaksaisi koiranpentua juuri nyt, kissassa on ihan tarpeeksi lemmikkiä perheelle. Hymyily, kun kerron että joutunen viemään koirani lopetettavaksi sekä lopuksi mielestäni vähän ivalliseen sävyyn maininta omasta jaksamisesta tuntuu aika erikoiselta. (Jatkuu)
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Palaan päivittämään tätä. Terapia on nyt lopetettu, tuntuu oikealta ratkaisulta.
Kysyin lopulta, miksi hän ei koiranhoitoasiaa ottanut enää sen yhden kerran jälkeen puheeksi. Hetken mietittyään hän keksi selvän hätävalheen, ettei halunnut "ottaa sitä jatkuvasti itse puheeksi". Annoin asian olla enkä puhunut asiasta enempää.
Jollakin käynnillä tulin maininneeksi, että olin netissä törmännyt toiseen dissoa potevaan ihmiseen, joka oli tässä tilassa mennyt teettämään itselleen peruuttamattomia leikkauksia. Asia siinä mua vähän itkettikin, koska tunsin myötätuntoa ko. henkilöä kohtaan. Terapeutin ilme muuttui vihaiseksi, kun kerroin asiasta ja kävi ilmi, että hän työskentelee myös poliklinikalla, jossa leikelty henkilö on saanut väärää hoitoa. Hän antoi ymmärtää, että tapahtunut oli tuon henkilön omalla vastuulla.
Minulla on tosi vaikea äitisuhde, äiti on minua ja sisariani laiminlyönyt, isäkään ei mikään vakioyksilö ollut. Kun olen tapahtumista kertonut, esimerkiksi mitä meidän neuvolapapereissa lukee, terapeutti mielestäni kyseenalaisti kertomukseni laiminlyönneistä. Mikäli oikein tulkitsin, hänestä tuntui olevan outoa se, että olemme kuitenkin päässeet neuvolaan ja miten siellä ei olisi muka asioihin puututtu. Lisäksi se, että olen lapsena kuitenkin leikkinyt paljon, tuntui hänestä olevan epäilyttävää siihen nähden, millaista meillä on ollut.
Jo aivan alussa hän tuntui päättäneen, että minua on sek suaalisesti hyv äksi käytet ty. Kun mietiskelin asiaa ääneen, voisiko se olla mahdollista (en muista mitä sanoin tarkalleen ottaen), terapeutti närkästyi ja tiuskaisi, että "no eihän kukaan nyt sanokaan, että 'minäpä tässä sua nyt hyvä ksi käy tän!'". Myöhemmin kävi aika selväksi yhden kokemuksen kautta, että minulle ei ole tehty niin. Siihen hän totesi vähän oudosti (mielestäni), "hyvähän se on, jos niin ei ole tapahtunut". Tähän muistan vastanneeni, että olisihan se nyt aivan kauheaa, jos terapeutti toivoisi niin käyneen. Hän ei vastannut mitään.
(Jatkuu)
Sinulla on varmasti ollut rankka tausta. Dissosiatiivinen häiriö on ilmeisesti ollut sinulle lapsena kehittynyt selviytymiskeino pärjätä ja selittää lapsuudenkodissa vallinut lapselle käsittämätön ja kestämätön sairas ilmapiiri. Ehkäpä sinua on kohdeltu kaltoin ja epäoikeudenmukaisesti ja kun olet ihmetellyt tai kyseenalaistanut sinut on vaiennettu ja leimattu "sairaaksi" tai "häiriintyneeksi".
Sinun on kuitenkin hyvä ymmärtää muutama perusasia terapiasta ennen kuin hakeudut siihen mahdollisesti uudestaan. Terapeutti ei sekaannu konkreettisesti sinun elämääsi, hän kunntelee ja myötäelää, auttaa sinua itse selvittämään, mitä oikeastaan on tapahtunut tai miksi sinä esimerkiksi tietyissä tilanteissa reagoit jollain tavalla. Jos reaktio tuntuu menevän jotenkin tilanteessa yli, selitys saattaa olla, että se palauttaa jonkun toisen tilanteen lapsuudestasi mieleen ja se raivo tmv. mitä lapsena et kyennyt kohdentamaan oikein mihinkään purkautuu nykyhetkessä johonkin muuhun.
Mutta jos joku terapeutiksi itseään kutsuva lupailee koiranhoitoa tai jotain muuta, hän kyllä reippaasti ylittää oman toimintansa valtuudet.
Kirjoituksestasi päätellen sinulla on paljonkin sellaista selvittämätöntä painolastia, joka on hyvä jollain tavoin purkaa auki, koska se kaikki on yhtenä sekavana möykkynä sisälläsi. Purkamalla puhumalla tai vaikka kirjoittamalla vähitellen sinulle ehkä itsellesi selviää, miksi sinä olet sellainen kuin olet, Miksi reagoit omalla tavallasi eri tilanteissa. Miksi olet masentunut tai miksi sinulla on huono itsetunto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpa erikoinen tarina. Jos kaikki tuo on totta, niin hyvä että lopetit. Toivottavasti etsit uuden psykoterapeutin, jotta saat asiallista hoitoa.
On totta kyllä. Mutta hyviä ja yhteisymmärryksen hetkiäkin toki oli, siksi siellä näinkin pitkään kävin.
On tosiaan totta, että tämä vamma vaikuttaa tosi kokonaisvaltaisesti muhun, saatan vaikuttaa ylimieliseltä ja käyttäytyä oudosti. Olen tästä ihan suoraan kertonut ja tuonut esiin, että tiedostan olevani esim. ilmeetön, millä en tarkoita pahaa.
Vierailija kirjoitti:
Joko terapeutti on tosi outo, tai sitten sinä olet itse tosi outo ja teet jatkuvasti virhetulkintoja.
Minkäs alan ja suuntauksen terapeutti hän mahtaa olla?
En usko, että on virhetulkintoja, koska mulla on paljon kokemusta psyk. hoidosta, josta ei ole tämmöisiä fiiliksiä tullut. Jos olisin vain vainoharhainen, olisin sitä varmasti aina ja kaikkia kohtaan.
En halua kertoa suuntausta tms., koska sillä ei ole tässä väliä eikä tarkoitus ole, että terapeutti on tästä mitenkään tunnistettavissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joko terapeutti on tosi outo, tai sitten sinä olet itse tosi outo ja teet jatkuvasti virhetulkintoja.
Minkäs alan ja suuntauksen terapeutti hän mahtaa olla?
En usko, että on virhetulkintoja, koska mulla on paljon kokemusta psyk. hoidosta, josta ei ole tämmöisiä fiiliksiä tullut. Jos olisin vain vainoharhainen, olisin sitä varmasti aina ja kaikkia kohtaan.
En halua kertoa suuntausta tms., koska sillä ei ole tässä väliä eikä tarkoitus ole, että terapeutti on tästä mitenkään tunnistettavissa.
Suuntauksesta tuskin kukaan tunnistaa.
Terapeutteja on todella paljon kun olen niitä etsinyt. Eri paikoista niitä tulvii vastaan
Kuulostaa siltä, että ylitulkitset rankasti ja negatiivisella tavalla ne positiivisetkin asiat. Hän kuulosti suorastaan kultaiselta, kun olisi ottanut koirasi hoitoon itselleen.
Terapeutille se juttelu on työtä. Hänelle olet yksi tapaus muista. Mutta niin ne muutkin asiakkaat ovat. Ehkä terapeutti ei tiennyt niistä Kela-kuvioista tai oli vain huolimaton. Hekin ovat ihmisiä. Toisaalta itse olet maksava asiakas ja myös vapaa valitsemaan jonkun muunkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nythän tämä menikin mielenkiintoiseksi.
23.1. terapeutti sitten viimein laittoi tähän lopettamisasiaan vastauksena, että jos tosiaan haluan lopettaa, hän tekee sitten loppuarvion Kelaan. Kuulemma ongelmani aiheuttaa joskus halun paeta, kun tuntuu kiellettyä puhua vaikeista asioista... Siis hänhän itse mökötti ja teki selväksi viimeisellä käynnillä, ettei halua mua sinne enää :D No, vastasin että on edelleen ihan oikea päätös ja jäin käsitykseen, että myös hänen mielestä. Lisäsin vielä, että Kelan tuki on katkaistu 13.1. alkaen ja toivotin hyvää jatkoa. Ei vastausta. Ei myöskään selvinnyt, miten saan laskun viimeisestä käynnistä. Viimeinen käynti oli siis 12.1.
Tammikuu läheni loppuaan ja mietin, missähän se lasku nyt mahtaa viipyä. Terapia siis loppui jo kuun puolivälissä, mutta ajattelin, että hänellä oli aina tapana antaa lasku kuun viimeisellä käynnillä (yleensä kuun viimeinen viikko, ennen lomalle jääntiä lomaa edeltävä viikko), joten odotan kuun loppuun.
Tänään sain pe 31.1. kirjatun laskun, jossa eräpäivä on huomenna ti 4.2., eli huomenna. En muista, oliko aiemmissakin laskuissa 4 päivää aikaa maksaa, saattoi olla toki. Mutta ihmettelen, miksi ei voinut laittaa laskua tulemaan jo aiemmin viikolla, miksi halusi laittaa sen erääntymään viikonlopuksi postilaatikkoon? Tai miksi ei laittanut laskua jo silloin, kun lopetin terapian?
Tuo edellä mainittu olisi vielä ihan yhdentekevää, koska pystyn laskun kyllä heti maksamaan. Mutta. Laskuun on laitettu viimeisen käynnin päivämääräksi 14.1., eli ajankohta, jolloin Kelan tuki on päättynyt! Laitoin hänelle viestin, että lähettää uuden laskun em. syystä johtuen.
Nyt alkaa tuntua siltä, että teen tästä terapeutista kantelun.
Pahoittelut pitkä vuodatus, kiitos jos jaksoit lukea.
Korjaan, siis viimeinen käynti on ollut 10.1., laitoin 12.1. s-postia, että lopetan terapian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palaan tähän vanhaan kirjoitukseeni vielä.
Olen nyt käynyt uudella terapeutilla jonkin aikaa ja kyllä se niin on, että tuo aiempi terapeutti oli jotenkin häiriintynyt tai omassa elämässään ongelmainen. Tämä uusi terapeutti on aivan kuin eri planeetalta, eli aikuinen ja ammattitaitoinen ihminen. Ei mitään tiuskimisia, naureskelua tai korvankaivelua kesken istunnon. Ei myöskään vähättelyä tai täysin hatusta vedettyjä johtopäätöksiä minun tai elämäntapahtumieni suhteen.
Aivan erityisesti arvostan tässä uudessa terapiassa noiden em. asioiden lisäksi sitä, että uusi terapeutti lähestyy traumaani ja dissohäiriötäni ennemminkin oletuksena se, että se ei ole sieltä vakavimmasta päästä (eli ei ole se monipersoonahäiriö, mitä se ei siis todella olekaan). Tämä tuo toivoa paranemisesta.
Edellisen kanssa tuli useinkin tunne, että hänelle tuottaisi jonkinlaista tyydytystä, jos olisin mahdollisimman vaikeasti traumatisoitunut. Hänhän tosiaan vaikutti pettyneeltä, kun en ollutkaan seks.hyv.käytön uhri. Jollain kierolla tavalla hän halusi aina olla oikeassa ja tietää asiani paremmin kuin minä itse, ja suuttui jos olin eri mieltä. Lisäksi sellainen ihan vain ymmärrys ihmisenä puuttui ja mielestäni hän ei aivan konkreettisesti tajunnut, miten traumatisoituminen oikeasti elämään ja sos. kanssakäymiseen vaikuttaa. Sitä kun ei kaikkea kirjasta voi oppia. Pahinta oli, että hän ei edes halunnut kuulla.
Traumaterapeuteista siis on kyse.
Mutta nyt on onneksi asiat terapian suhteen hyvin!
Lopeta ja tee valitus aluehallintavirastoon.
Voi voi, munkin pitäis saada terapeutin loppulausunto nähtäväksi koska epäilyttää että se on saattanut jopa valehdella siinä.
Välilausunnosta oli valhetta hänen edukseen.
Vaihdoin siis terapeuttia.
Nyt on toistaiseksi sekin loppunut mutta kyllä uusi terapeutti oli aivan erilainen.