Lue keskustelun säännöt.
Mitä tämä on? (Terapiakokemuksia)
03.08.2019 |
Olen tässä jo hetken miettinyt, että onkohan minun terapiasuhteessani jotain mätää, vai kuvittelenko vain. Onko vika sittenkin minussa, vai onko terapeuttini oikeasti kiusaaja? Vai eikö hän vain ymmärrä, mitä tekee?
Minulla on lapsuudenkokemuksista sekä lapsuudessa ja aikuisuudessa tapahtuneesta kiusaamisesta johtuen traumaperäinen stressihäiriö, sekä ilmeisesti dissosiaatiohäiriö (dissosiaatiota ei ole diagnosoitu, mutta oireeni siihen kyllä sopivat todella hyvin). Erityisesti aikuisiässä tapahtunut kiusaaminen on jättänyt voimakkaan trauman ja olen menettänyt luottamukseni ihmisiin. Päälläni on muun muassa istuttu alasti, kun koitan nukkua, penätty reagointia olemattomaan sähköpostiin, sekä tehty toiminnastani mahdollisimman hankalaa kaikin mahdollisin keinoin.
Minulla on koira, jonka hoitamiseen olen välillä todella väsynyt – vsymystä ei kuitenkaan aiheuta koiran hoitaminen sinänsä, vaan lapsuuteeni juontavat asiat, joista koiran hoitaminen muistuttaa (liian pitkä ja monimutkainen juttu, enkä jaksa sitä tähän kirjoittaa). Terapeuttini on sanonut voivansa ottaa koirani itselleen hoitoon, mutta tämän lupauksensa jälkeen asiaan ei ole enää kertaakaan palattu. Ei ole selittänyt, miksi ei ota, ei ole ylipäänsä maininnut asiasta enää sen koommin halaistua sanaa, vaikka koirasta ja väsymyksestäni on ollut puhetta.
Olin todella lähellä joutua lopetuttamaan koirani, kun se sairastui. Tätä selittäessäni terapeuttini hymyili (!) koko istunnon ajan. Hymyily jonkun itkiessä on mielestäni todella outo reaktio. Hän ei myöskään vaikuttanut mitenkään empaattiselta, vaan mielestäni enemmän huvittuneelta koko asiasta. Istunnon lopuksi kysyin, onko hän jo perheineen hankkinut koiran, kun sellaisen ovat kerta aikoneet ottaa (minun koiran hoitaminen olisi ollut ikään kuin ”harjoitusta” oman koiran hankinnalle). Eivät kuulemma ole, kun terapeutti ei jaksaisi koiranpentua juuri nyt, kissassa on ihan tarpeeksi lemmikkiä perheelle. Hymyily, kun kerron että joutunen viemään koirani lopetettavaksi sekä lopuksi mielestäni vähän ivalliseen sävyyn maininta omasta jaksamisesta tuntuu aika erikoiselta. (Jatkuu)
Kommentit (30)
Kannattaa vaihtaa terapeuttia. Ei kuulosta järkevältä että terapeutti juttelee sinulle omista asioistaan (lemmikit), ehdottelee koiran hoitamista ja sitten feidaa koko idean(?!) ja lisäksi vaikuttaa siltä ettei kemiat välillänne natsaa.
Ei kannata väkisin tuhlata aikaa ja rahaa käymällä ahdistavalla terpalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa todella oudolta että terapeutti ehdottaisi että ottaa potilaansa koiran itselleen hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa vaihtaa terapeuttia. Ei kuulosta järkevältä että terapeutti juttelee sinulle omista asioistaan (lemmikit), ehdottelee koiran hoitamista ja sitten feidaa koko idean(?!) ja lisäksi vaikuttaa siltä ettei kemiat välillänne natsaa.
Ei kannata väkisin tuhlata aikaa ja rahaa käymällä ahdistavalla terpalla.
Siinä ei mielestäni ole mitään pahaa/outoa, että terapeutti tuo jotain omasta elämästään terapiaan. Olen aiemminkin ollut terapiassa (ja ylipäänsä käynyt mielenterveysalan ihmisillä juttelemassa, koska taustani on tosiaan aikoinen rypäs kaikkea) ja hyvin monesti "kuunteleva osapuoli" on jotain omasta elämästään kertonut. Jopa aika yksityisiäkin asioita. En koe sitä ongelmaksi, päin vastoin.
Olen jo kerran vaihtanut terapeuttia, mutta se ei liittynyt kemioihin, vaan siihen, että en hyötynyt kyseisestä terapiamuodosta. En jaksaisi enää vaihtaa, mutta tiedän, että terapiaa minä tarvin, että voisin joskus olla terve. Ap
Kyllä aika moni tekee virhetulkintoja ja myös terapeutit ja sitten vielä kun asiasta ei o mitään keskusteltu niin kirjoittelevat niitä virhetulkintojaan terveystietoihin joita jos joku muu terveydenhoidon henkilö lukisi saisi aivan vääränlaisen kuvan joka ei pidä ollenkaan paikkaansa mutta kun tämäkin asia on tulkittu väärin eikä tästäkään asiasta mitään keskusteltu
On tuossa kertomassasi jotain outoa ainakin se että terapeuttisi ottaisi koirasi hoitoon ja sitten se neuvominen kun jotkut terveydenhoitohenkilökunnasta kuvittelee jotenkin olevansa toisten yläpuolella ja muka potilasta älykkäämpiä koska heillä on takki päällä ja sitten ne haluaa päteä ja pitää potilastakin tyhmänä ja yllättyy jostain asioista joita potilas kertoo jotka on kyllä täysin itsestäänselviä asioita mutta kun terveydenhoitohenkilökunnalla ei aina o mitään tilannetajua eikä o ihan kartalla
En tiedä onko terapiasi ratkaisukeskeinen tai kognitiivinen tai psykoterapia jossa ihan vaan jutellaan tai se joka puhuu on enimmäkseen potilas
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa todella oudolta että terapeutti ehdottaisi että ottaa potilaansa koiran itselleen hoitoon.
Minustakin tämä oli aika outoa, varsinkin, kun tämä tapahtui jo toisella käynnillä. Olen järkeillyt asiaa niin, että kyseessä oli joku "aivopieru", jonka toimimattomuuden hän tajusi jälkikäteen. Mutta miksi ei ole selittänyt asiaa mitenkään, se on mielestäni vieläkin oudompaa. Terapiassa kuitenkin täytyisi voida luottaa - "pelastusrenkaan heittäminen ja sitten pois vetäminen" ei mielestäni auta luottamuksen syntymistä.
Pidän kyllä itseäni sellaisena, kelle voisi helposti selittää, että on tapahtunut virhearvio ja pahoitella asiaa. Täydellinen vaikeneminen aiheuttaa epäluottamusta ja pelkoa siitä, että käytös on tahallista ja motiivi on rikkoa minua vain lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu siltä että sinä olet tarkka (taustoistasi johtuen) ja tämä terapeutti taas ei paneudu asiaan eli ei kuuntele niin tarkkaan kuin tuossa tilanteessa olisi tärkeää. Vähän tuli sellainen hyvääpäivääkirvesvartta-tilanne mieleen terapeutin osalta. Hän voi olla vaikka kuinka hyvä ja kokenut, mutta ehkä ei ole juuri sinulle paras mahdollinen. Välillänne oleva kuilun tuntemus sinun kannattaisi ottaa esille. Sehän on oleellinen asia terapian etenemisessä. Rohkeasti vain, olet asiakas. Anna lupa itsellesi.
Suosittelen vaihtamaan ettet haaskaa arvokasta aikaasi huonon terapeutin kanssa kuten minä.
Jouduin sietämään kolme vuotta jatkuvasti lyhyellä varoitusajalla peruttuja ja siirrettyjä käyntejä. Terapeutti ei parin vuoden päästäkään muistanut missä asun, vaikka siitä oli ollut useaan kertaan puhetta. Tuskin siis muisti muutakaan. Terapian loputtua oli sitä mieltä että minä voin hyvin, vaikka oikeastaan olin pahemmassa kunnossa kuin aloittaessani. Jankkasi vielä vastaan, kun toin esiin millä tavoin oloni paheneminen näkyy elämäni eri osa-alueilla. Olin puhunut terapian aikana vähättelystä jota olen aiemmin kohdannut läheisteni taholta. Tämä oli ensimmäinen kerta kun joku ammattilainen tekee samaa ja tuntui ihan absurdilta. Kuukauden päästä tästä jouduin osastolle. Todella hyvässä kunnossa siis. Suosittelen varomaan terapeuttia
K T-K
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jo se, että asiat vaivaavat mieltäsi vie huomion pois tärkeimmästä eli sinun hoidostasi. Vaihda terapeuttia.
Kun koet, että teidän välillä on kuilu, kannattaa vaihtaa terapeuttia tai maksat itsesi kipeäksi toimimattomasta hoidosta. Ei ole järkeä, kuten fiksuna ihmisenä tiedät. Hyvillä terapeuteilla on harvoin ylimääräistä vapaata aikaa, kun heille tulee asiakkaita ikkunasta ja ovista sisään, mutta toimiva apu on kaiken vaivan arvoista ja pitää odottaa hetki, jolloin hän vapautuu. Omani vapautumista odotin 7kk, mutta onneksi sain muualta akuuttitilanteeseen apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palaan päivittämään tätä. Terapia on nyt lopetettu, tuntuu oikealta ratkaisulta.
Kysyin lopulta, miksi hän ei koiranhoitoasiaa ottanut enää sen yhden kerran jälkeen puheeksi. Hetken mietittyään hän keksi selvän hätävalheen, ettei halunnut "ottaa sitä jatkuvasti itse puheeksi". Annoin asian olla enkä puhunut asiasta enempää.
Jollakin käynnillä tulin maininneeksi, että olin netissä törmännyt toiseen dissoa potevaan ihmiseen, joka oli tässä tilassa mennyt teettämään itselleen peruuttamattomia leikkauksia. Asia siinä mua vähän itkettikin, koska tunsin myötätuntoa ko. henkilöä kohtaan. Terapeutin ilme muuttui vihaiseksi, kun kerroin asiasta ja kävi ilmi, että hän työskentelee myös poliklinikalla, jossa leikelty henkilö on saanut väärää hoitoa. Hän antoi ymmärtää, että tapahtunut oli tuon henkilön omalla vastuulla.
Minulla on tosi vaikea äitisuhde, äiti on minua ja sisariani laiminlyönyt, isäkään ei mikään vakioyksilö ollut. Kun olen tapahtumista kertonut, esimerkiksi mitä meidän neuvolapapereissa lukee, terapeutti mielestäni kyseenalaisti kertomukseni laiminlyönneistä. Mikäli oikein tulkitsin, hänestä tuntui olevan outoa se, että olemme kuitenkin päässeet neuvolaan ja miten siellä ei olisi muka asioihin puututtu. Lisäksi se, että olen lapsena kuitenkin leikkinyt paljon, tuntui hänestä olevan epäilyttävää siihen nähden, millaista meillä on ollut.
Jo aivan alussa hän tuntui päättäneen, että minua on sek suaalisesti hyv äksi käytet ty. Kun mietiskelin asiaa ääneen, voisiko se olla mahdollista (en muista mitä sanoin tarkalleen ottaen), terapeutti närkästyi ja tiuskaisi, että "no eihän kukaan nyt sanokaan, että 'minäpä tässä sua nyt hyvä ksi käy tän!'". Myöhemmin kävi aika selväksi yhden kokemuksen kautta, että minulle ei ole tehty niin. Siihen hän totesi vähän oudosti (mielestäni), "hyvähän se on, jos niin ei ole tapahtunut". Tähän muistan vastanneeni, että olisihan se nyt aivan kauheaa, jos terapeutti toivoisi niin käyneen. Hän ei vastannut mitään.
(Jatkuu)
Kuulostaa oudolta. Älä mene enää sen luo.
Hyväksikäyttöä ei myöskään saa väkisin " markkinoida" toiselle jos mitään varmuutta siitä ei ole.
Itse olen vasta keski-iässä muistanut nuo asiat itse.
Se hymyily myös on outoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiintoinen, mutta outo tarina.
Tässä nyt sitten kaikkea pohtineena tulin siihen tulokseen, että on parempi tämä terapia päättää. Viimeiseksi jääneellä kerralla sanoin, että en vain pysty luottamaan. Terapeutti vastasi tähän jotain ihan asiallista ja keskustelu jatkui johonkin -menin lopulta ihan "sumuun", enkä muista kaikkea mitä puhuttiin. Muistan ainakin tuoneeni sen esiin, ettei terapia mielestäni toimi ja kerroin, minkä toivoisin olevan eri tavalla. Missään tapauksessa en kuitenkaan ollut kiukkuinen tms., vaan täysin neutraalin asiallinen, joskin tosiaan toin esiin negatiivisia asioita.
Jossain kohtaa sanoin, että voisin kuitenkin haluta jatkaa, johon hän ei sanonut mitään, katsoi vain tympääntyneenä minua ja hymisi. Sitten hän alkoi väittää, että minua ei voi auttaa, koska en puhu kokemuksistani. Se ei missään tapauksessa pidä paikkaansa, päin vastoin, puhun todella paljon (kuten nytkin, juttua riittää). Kysyin häneltä, että sekoittaakohan hän minut nyt johonkin toiseen asiakkaaseen, koska väite ei todellakaan pidä paikkaansa. Terapeutti suutahti ja sanoi, ettei niin ole, ja "siitä ei tarvi nyt enempää vängätä, koska se on hänen kokemuksensa minusta".
Sanoin lopussa, että toivoisin, että vaikeistakin asioista voisi puhua provosoitumatta, johon hän sanoi tuohtuneena, että eihän tässä mitään sellaista olekaan tapahtunut.
Toin asiani tosiaan suoraan esille, mutta en todellakaan haukkunut tai ollut ilkeä, vaan sellainen ilmeettömän rauhallinen, kuten yleensä olen.
Laitoin pari päivää mietittyäni sähköpostia, jossa kerroin, että on parempi, etten enää tule. Kysyin lisäksi, että laittaako hän laskun s-postiin vai haenko sen. Vastausta ei kuulunut moneen päivään, jolloin seuraavan varatun ajan lähestyessä kysyin tekstarilla, onko s-posti tullut perille. Kuulemma oli. Edelleenkään en ole kuitenkaan vastausta siihen saanut.
En tiedä mitä ajatella. Terapeutti oli kyllä myös mukava, mutta kieltämättä vähän outo fiilis monesta asiasta jäi. Jos hänen käytöksensä johtui minun käytöksestä (josta olen kirjoittanut aloitusviestiin), niin eikö terapeutin kuuluisi ymmärtää, että se johtuu tästä vammasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli järkyttävän huono terapeutti, älkää menkö. SL.
Neuvoisin kyllä että älä mene enää.
Outoa ettei se voi laskua lähettää.
Uskon että olet kertonut kokemuksistasi ja silti se väitti ettet ole kertonut?
Jos teillä on tuollaista, älä jatka.
Mulla on kokemusta terapeuteista joiden kanssa jankkasin liian kauan enkä saanut apua niihin todella painaviin asioihin jotka mua vaivasi.
Onpa erikoinen tarina. Jos kaikki tuo on totta, niin hyvä että lopetit. Toivottavasti etsit uuden psykoterapeutin, jotta saat asiallista hoitoa.
Terapia on siis lopetettu nyt.
Koska mulle on tapahtunut kaikenlaista, luottamus ihmisiin on mennyt. Nyt pelkään, mitä hän kirjoittaa Kelaan tästä terapiasta, mitä jos hän väittää, etten hyödy mistään terapiasta koskaan ikinä, enkä saa Kelasta enää tukea siihen. Olen varmaan vainoharhainen, mutta tosiaan kun vähän kaikenlaista on sattunut elämässä, mikään ei yllätä.
Joko terapeutti on tosi outo, tai sitten sinä olet itse tosi outo ja teet jatkuvasti virhetulkintoja.
Minkäs alan ja suuntauksen terapeutti hän mahtaa olla?
(Jatkoa)
En ole aivan 100% varma, mutta mielestäni olin jo aiemmin kertonut tuosta sähköpostiin liittyneestä kiusaamisesta, kun hän laittoi tekstarin, jossa pyysi minua lukemaan lähettämänsä sähköpostin. Sähköpostia ei kuitenkaan ollut tullut, aivan kuten ei silloinkaan, kun minua kiusattiin ja sähköpostia oli muka lähetetty. Terapeutti pyysi tarkistamaan roskapostin. En koskaan saanut kyseistä postia. Tämähän voi olla tietenkin sattumaa, että kerrottuani kiusaamisestani tulee tämmöinen s-postin toimimattomuus vastaan. Aiemmin sähköpostittelussa ei ole ollut minkäänlaista ongelmaa.
Tämä saattaa kyllä olla vainoharhaisuuttanikin, kun tosiaan analysoin aika tarkkaan ihmisten käytöstä kaikesta tapahtuneesta johtuen, mutta minulle jäi sellainen maku, että terapeutti koitti tahallaan harhauttaa minua Kela-korvauksissa. Hän ohjasi minua hakemaan korvausta vain parista tietystä käynnistä, kun todellisuudessa olin oikeutettu saamaan korvausta useammista (tämäkin pitkä juttu, ei jaksa kirjoittaa). Mikäli en olisi hoksannut asiaa kysyä Kelasta, olisi rahat jääneet saamatta. Samalla, kun terapeutti tätä hakemista minulle ohjeisti, hän mielestäni vähän myhäillen mietti, että muutamasta terapiakerrasta saatava korvaus on aika iso summa... Tuntuu aika epäuskottavalta, ettei hän olisi muka tiennyt asian todellista laitaa itse.
Lisäksi on joitakin pienempiä juttuja, joita olen jäänyt miettimään, esimerkiksi taloudenhoitoneuvot, kuin olisin lapsi. Olen aikuinen nainen, joka on ollut mm. yrittäjä, joten neuvominen rahankäytössä ja täysin itsestäänselvien asioiden kertominen tuntuu lähinna vittuilulta. En ole näihin reagoinut mitenkään, koska en halua loukata, ehkä hän oikeasti uskoo neuvojensa olevan tarpeellisia?
Olen miettinyt myös sen mahdollisuutta, olenko itse jollakin toiminnalla provosoinut terapeutin käyttäytymään näin, olenko esimerkiksi loukannut häntä jotenkin? Saatan joskus vaikuttaa ylimieliseltä ja varmaan jotain sanomiani asioita voi tulkita virheellisesti – olen tästäkin kyllä maininnut, koska ihmisten toisinaan tapahtuva virheellinen tulkinta käytöksestäni ahdistaa. En ole ilkeä ihminen, enkä halua kellekään mitään pahaa. Fakta kuitenkin on, että minulla on usein ongelmia ihmisten kanssa toimiessa, vaikka en haluaisi asian olevan niin. Kun nytkin ollaan tässä tilanteessa terapian suhteen, olen kyllä miettinyt, onko vika sittenkin minussa.
Terapeutti on ihan asiallinenkin, mutta kyllä tässä jonkinlainen ”kuilu” meidän välillä kuitenkin on selvästi. Onko se sitten puolin ja toisin tapahtuvaa virhetulkintaa vai ”onko tilaisuus tehnyt varkaan” ja terapeutti haluaa kiusata kiusattua? Olen vapaaehtoisesti lapseton ja tästäkin on ollut terapiassa puhetta, terapeutilla itsellään on monta lasta. Mietin sitäkin, onko hän vetänyt herneen nenään jostain lapsiin liittyvästä? En ole siis hänen lapsiaan mitenkään kommentoinut (tietenkään), enkä kyllä mielestäni ole mitään asiatonta koskaan lapsiin liittyen sanonut. En ole mikään lasten vihaaja, vaikka lapseton olenkin.
Terapeutti on ollut alalla pitkään ja hänellä on ylipäänsä laajasti kokemusta psykiatrisesta hoidosta. Tuntuisi kyllä aika oudolta, mikäli hän olisi minut jostain syystä ottanut ”kohteekseen”. Toisaalta olen kyllä joskus jo pelkällä tutustumiskäynnillä saanut toisen terapeutin selvästi suuttumaan, kun en lupautunut asiakkaakseen ja olin muutenkin sulkeutunut/välttelevä. En ollutkaan sulaa vahaa ammattilaisen käsittelyssä ja hän turhautui (ja kyseessä siis tosiaankin vasta tutustumiskäynti). Kyllähän terapeutitkin on vain ihmisiä kuitenkin.
Mitä ajatuksia herää?