Lue keskustelun säännöt.
Sinkkuus ja yksinäisyys masentaa
Ikisinkku
03.08.2019 |
Ahdistaa tä sinkkuus ja yksinäisyys.
Taas on lauantai, eikä ketään kuka lähtisi mun kanssa kaupungille esim. syömään tai yöelämään.
Elämästä saisi niin paljon enemmän irti kun olisi parisuhteessa tai ihmisiä joiden kanssa viettää aikaa.
Monet ikäiseni 35-vuotiaat viettävät onnellista parisuhde-elämää ja/tai perhe-elämää ja viikonloput menee oman kumppanin tai kaveripariskuntien kanssa. Sinkku olisi noissa pariskuntailloissa "kolmas pyörä", eikä niohin saa kutsua.
Parisuhteessa olevat kaverit eivät myöskään jaksa tai viitsi lähteä enää seuraksi viikonloppuisin yöelämään, koska heillä itsellä on jo parisuhde.
Elämässä pitää aina etsiä uusia sinkkukavereita, kun kaverit pariutuu. Tuntuu jotenkin, että ystävyys on aina sidottu sinkkuuteen. Silloin mua tarvitaan ja kelpaan seuraksi, mutta ihmisten löytäessä kumppanin, yhteydenpito lakkaa ja nähdään enää ehkä kerran vuodessa. Sama kaava toistuu aina.
Mun tämän lauantai-illan ohjelma on aamulenkki, viikon ruokien valmistelu, zalandon selaaminen, salilla käyminen, syöminen, kotona siivoaminen ja illalla taas ehkä iltalenkki.
Päivät on aika samanlaisia.
Eläisin ihan erilaista elämää, jos olisi parisuhde tai ihmisiä, joiden kanssa viettää aikaa.
Olisi kiva vaikka järjestää illanistujaisia, tehdä vieraille tarjottavia tai mennä porukalla ulos syömään ja vaikka yökerhoon tanssimaan.
Yksin elämä on jotenkin niin tylsää.
Olisipa suomessakin sellainen yhteisöllinen kulttuuri, että sinkkunakin voisi kuulua joukkoon ja parisuhteessa olevatkin lähtisivät joskus seuraksi yöelämään.
Kommentit (89)
Huomaan, että meillä on Ap paljon yhteistä aamulenkki takana, kodn siivoamista, ruoan laittoa.. Mutta valheelisin, jos väiäisin olevani ykinäinen. Mutta toki joitain kertoja (onneksi ei aina) on ollut haastavaa kun jokunen kaveri on pariutunut. Tavallaan ymmärrän, mutta silloin en ymmärtänyt, kun eräs vanha kaveri viestitti ettei hänen kumppani hyväksy hänellä vastakkaista sukupuola olevia ystäviä tai kavereita. - En löyänyt sanoja, joilla onniella häntä tuon sankarin saamisesa itselleen kumppaniksi. - Kyllä hänen täyyy olla jotain vähintään erinomaisen hyvää ja erinomaia, etä kaveri tämän vuoksi oli valmis sanomaan hyväsit huomatavalle joukolle vanhoja kavereitaan. (Onneksi hän ei ole bi-seksuuali)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ap ihan sama tilanne, olen saman ikäinen kuin sinä, puuhailen ja kaipaan lähes samoja asioita kuin sinäkin. Olisi kiva jos olisi kaltaisesi ystävä, koen myös että olisi mukava jakaa hetket jonkun kanssa, olisi joku jolle lähettää viestiä välillä. Olisi kiva lähteä vapaalla kaverin kanssa vaikka kylpylään ja shoppailemaan toiseen kaupunkiin, nyt vapaat tuntuvat ihan turhilta. Ajattelin rohkaistua ja ladata tinderiin, vaikka juttu ei tunnu yhtään omalta.
Vierailija kirjoitti:
Käyt kaksi kertaa päivässä lenkillä ja pohdit viikon ruokasi etukäteen?
Johtopäätös; et voi olla mikään hillitön sotan.orsu, joten sinkkuutesi ei johtune muodollisesta pätemättömyydestä.
Lisäjohtopäätös: sinkkuutesi johtuu jostain muusta.
Spekulaatio: et liikauta evääsikään sen eteen että jonain päivänä et olisi sinkku, et käy missään, et tee aloitteita, et käytä deittisovelluksia.
Toteamus: Odotat että prinssi valkoisella ratsullaan karauttaisi karmit kaulassa ovesi läpi kaappaamaan sinut mukaansa. Niin ei valitettavasti tosielämässä käy.
Juuri näin.
Kun ei kerran tee itse mitään asian eteen, ei ole oikeutettu kitisemään tyhjän perästä. Jos MUKA ap olisi tehnyt aloitteita ITSE miehille ja saanut pakit, mitä molempia kovasti epäilen, olisi oikeutettu valittamaan. Mutta kun ei, niin silloin ei !
Ymmärrän, mitä tarkoitat. On kuitenkin hyvä ottaa sekin asia huomioon, että ei 35 v sinkutkaan välttämättä ole kiinnostuneita yöelämästä muuten kuin löytääkseen kumppanin. Työelämä on nykyisin aika raskasta henkisesti ja monet sinkutkaan eivät jaksa sen vuoksi olla kovin aktiivisia.
Olen ollut sinkku 30-vuotiaasta lähtien, mutta en kuitenkaan yksinäinen. Mulla on ihan perheellisiäkin ystäviä, joiden kanssa voin viettää aikaa. Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä vähemmän kiinnostaa myöhään valvominen. Viikonloppuna kun kuitenkin pitäisi saada kuitattua viikolla syntyneet univelat eikä hankkia lisää univelkaa.
Olen sua reilusti vanhempi, mutta paras ystäväni on vain 4 vuotta vanhempi kuin sinä. Hän on perheellinen, mutta löytää mulle muutaman tunnin aikaa viikonloppuisin. Olemme molemmat aamuvirkkuja ja sen vuoksi varsin usein vietämme lauantaisin aamupäivät yhdessä. Teemme jotain kivaa yhdessä, käymme ravintolassa lounaalla ja sitten kumpikin menee kotiinsa. Mä vähän luulen, että koska sun toiveesi ystävien kanssa vietetystä ajasta on varsin iltapainotteista, uusia ystäviä on yhä vaikeampi löytää, mitä enemmän tulee ikää. Varsinkaan sellaisia, jotka eivät ole etsimässä uutta parisuhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, mitä tarkoitat. On kuitenkin hyvä ottaa sekin asia huomioon, että ei 35 v sinkutkaan välttämättä ole kiinnostuneita yöelämästä muuten kuin löytääkseen kumppanin. Työelämä on nykyisin aika raskasta henkisesti ja monet sinkutkaan eivät jaksa sen vuoksi olla kovin aktiivisia.
Olen ollut sinkku 30-vuotiaasta lähtien, mutta en kuitenkaan yksinäinen. Mulla on ihan perheellisiäkin ystäviä, joiden kanssa voin viettää aikaa. Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä vähemmän kiinnostaa myöhään valvominen. Viikonloppuna kun kuitenkin pitäisi saada kuitattua viikolla syntyneet univelat eikä hankkia lisää univelkaa.
Olen sua reilusti vanhempi, mutta paras ystäväni on vain 4 vuotta vanhempi kuin sinä. Hän on perheellinen, mutta löytää mulle muutaman tunnin aikaa viikonloppuisin. Olemme molemmat aamuvirkkuja ja sen vuoksi varsin usein vietämme lauantaisin aamupäivät yhdessä. Teemme jotain kivaa yhdessä, käymme ravintolassa lounaalla ja sitten kumpikin menee kotiinsa. Mä vähän luulen, että koska sun toiveesi ystävien kanssa vietetystä ajasta on varsin iltapainotteista, uusia ystäviä on yhä vaikeampi löytää, mitä enemmän tulee ikää. Varsinkaan sellaisia, jotka eivät ole etsimässä uutta parisuhdetta.
Kuulostaapa jotenkin harmillisen tylsältä, ja noh, kalkkeutuneelta. Kolmekyppisenä jo mummotuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikilla ihmisillä on jokin vamma, toisilla se vaan ei näy ulospäin.
Hyvin tutulta kuulostaa. Ihmiset jotka eivät ole koskaan olleet oikeasti yksin, eivät sitä ymmärrä kuinka paljon elämästä puuttuu kun ei ole yhteisöä jonka kanssa tehdä asioita, jakaa ihan tavan arkea, kuulumisia, auttaa puolin ja toisin. Olen sinkku, ystäväni ovat joko muuttaneet pois tai perheellistyneet, oma suku asuu kaukana eikä jaksa pitää yhteyttä. Työyhteisökin on hiljaisia introvertteja.
Aiemmin olin kuullut kokemuksia siitä kuinka ystävät hylkäävät kun eroaa aikuisiällä enkä ajatellut että minulle niin kävisi, kuvittelin että ystäväni ovat tuollaisen yläpuolella. Vaan tapahtui se kuitenkin kun erosin 35-vuotiaana, enää ei tule kutsuja syömään, käymään paikoissa, viettämään aikaa perheellisten ja pariskuntien kanssa. Yritin toki itse kutsua ja järjestää pitkän aikaa, kunnes turhauduin siihen ettei kukaan kuitenkaan tule. Bileseuraksi kelpaan silloin harvoin kun bilettävät, siinä mielessä olen ehkä erilainen kuin sinä että minua ei yöelämä enää näin nelikymppisenä kiinnosta, ei edes kumppaninhakumielessä.
Omaa elämää voi elää ja tehdä itselle mieleisiä asioita, harrastaa, opiskella ym. Silti elämä jää tyhjäksi kun sitä ei kenenkään kanssa jaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se parisuhde takaa, ettei kokisi yksinäisyyttä. Ei kumppani ole sitä varten, että se kokoajan viihdyttää toista, kyllä sitä yksinäisyyttä joutuu kokemaan parisuhteessakin. Voi olla erilaiset työajat, erilaiset harrastukset, lapset vievät oman aikansa, ei aina ole sitä aikuisten yhteistä aikaa. Samoin, jos on ikäihmisiä hoidettavana, sekin ottaa aikaa parisuhteelta. ihmiset on myös eriaikaan väsyneitä tai energisiä. On hyvä sinkkuna opetella sitä yksin olemisen sietämistä, parisuhteessa siitä saattaa muodostua ongelma, jos ei kestä yksinoloa. Parisuhteessa kumppani voi haluta rauhaa ja yksinoloa aivan eri aikaan kuin toinen osapuoli. Sinkkuna yksin oleminen toki voi välillä harmittaa, kokemusta on, en sitä tunnetta sinänsä vähättele, mutta ei se parisuhde välttämättä aina tuo kaikkea sitä mitä kaipaa, parisuhteessa on pakko joustaa monessa asiassa, että se kantaa pitkälle.
Pakko kommentoida muutamaa viestiä, joissa esitetään, että jos on sinkkunainen, liikkuu semi paljon ja syö terveellisesti, niin ei voi saada pakkeja ja tulla torjutuksi. Mitä diippiä bullshittiä.
Tykkääminen ei todellakaan ole kiinni vartalosta. Tiedän paljon naisia ja miehiä, jotka on pyöreitä ja heillä riittää vientiä.
Samoin tiedän paljon lyhyitä miehiä, painijoita ja kamppailulajien harrastajia ja kaikilla heillä on ollut vientiä. Joku 175 cm mies ei edes ole lyhyt vaan normaalipituinen. Noi kamppailulajeissa olevat miehet on jotain 160cm ja tyylikkäitä miehiä, joita ei oma pituus voisi vähempää kiinnostaa saati muiden mielipiteet siitä.
Ja aloituksessani en jaksanut mainita Tinderiä ja muita nettideittisoveluksia, koska niiden käyttö nyt on varmasti nykypäivänä ihan itsestään selvyys. Tosi itse en jotenkin koe ihmisten kuvien selaamista itselleni parhaana tapana. Ihminen on niin paljon yli kuvien. Siksi olisi kiva tavata ihmisiä livenä, mutta yksin yökerhoihin tai keikolle meneminen ei tunnu omalta jutulta.
Ja sinä ihana joka toivoit kaltaistani ystävää, kiitos, lämmitti mieltä! Itse kuulun fb:ssä pariin ystävänhakuryhmään ja olen sieltä tavannut tosi mukavia ihmisiä ja saanut esim. keikoille ja harrastuksiin seuraa ja löytänyt uusia ystäviä. Mutta pelkään, että hekin kaikkoavat kun alkavat seurustella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se parisuhde takaa, ettei kokisi yksinäisyyttä. Ei kumppani ole sitä varten, että se kokoajan viihdyttää toista, kyllä sitä yksinäisyyttä joutuu kokemaan parisuhteessakin. Voi olla erilaiset työajat, erilaiset harrastukset, lapset vievät oman aikansa, ei aina ole sitä aikuisten yhteistä aikaa. Samoin, jos on ikäihmisiä hoidettavana, sekin ottaa aikaa parisuhteelta. ihmiset on myös eriaikaan väsyneitä tai energisiä. On hyvä sinkkuna opetella sitä yksin olemisen sietämistä, parisuhteessa siitä saattaa muodostua ongelma, jos ei kestä yksinoloa. Parisuhteessa kumppani voi haluta rauhaa ja yksinoloa aivan eri aikaan kuin toinen osapuoli. Sinkkuna yksin oleminen toki voi välillä harmittaa, kokemusta on, en sitä tunnetta sinänsä vähättele, mutta ei se parisuhde välttämättä aina tuo kaikkea sitä mitä kaipaa, parisuhteessa on pakko joustaa monessa asiassa, että se kantaa pitkälle.
Tämä on vähän eri asia, mitä voi olla vaikea ymmärtää jos ei ole koskaan ollut alottajan kuvaamassa tilanteessa. Vaikka parisuhteessakin on yksinolon hetkiä, pitkiäkin jos toisella on vaikka työmatkoja, niin kyllä siinä silti elämää jakaa toisen ihmisen kanssa ja erityisesti perheen kanssa jos niitä lapsiakin on. On kuitenkin yhteinen koti, toinen nukkuu vieressä, syö samaa ruokaa, omat teot ja menot vaikuttaa toisen elämään ym. Siinähän on jo ihan valtavasti sosiaalista toimintaa!
Se ettei pidä täydellisestä ihmiskontaktien puutteesta ei tarkoita sitä etteikö kestäisi tai edes haluaisi parisuhteessa jonkin verran omaa aikaa.
Sama täällä. Tosin olen ihastunut työkaveriini ja haaveilen hänestä.
N25
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen naimisissa ja ihan samanlain mietin että lähtisipä joku joskus minun kanssa jonnekkin. Miehellä on kavereita jotka lähtevät hänen kanssaan milloin mihinkin. Omia kavereitani kiinnostaa lähinnä silittää miehen kalsareita ja järjestellä kaappeja.
13 jatkaa vielä, olen itse siis ollut parisuhteessa jossa toinen teki vuorotyötä ja paljon ylitöitä, eikä viikolla nähty välttämättä ollenkaan tai nopeasti ohimennen. Ei sitä silti voi verrata tähän tilanteeseen kun on sinkkuna, silloin kuitenkin oli olemassa se toinen ihminen joka jakoi kotia, jonka kanssa viestailtiin kumpi käy kaupassa kun ehtii, joka hoiti kodin asioita vuorollaan, jonka kanssa tehtiin yhdessä päätöksiä ja viikonloppuisin puuhailtiin kotona, usein omiakin juttuja tahoillamme mutta kuitenkin niin että toinen oli siinä kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naisilla tämä on heppoa. Ole hoikka ja haluttavan näköinen vartaloltasi, niin miehet on kimpussa. Miehellä nämä asiat ovatkin sitten paaaljon vaikeampia. 175cm "pitkänä" erityisen vaikeita. Ehkä joku kehitysvammainen nainen saattaa huolia, mutta itse en taas halua perhettä sellaisten kanssa perustaa.
Vaihtoehtoina on tietysti liittyä esim. johonkin rikolliseen moottoripyöräkerhoon, jolloin nuoria naisia on kimpussa.
M33
Ei ole kyllä naisena noin helppoa. Olen aina ollut hoikka ja pitkähiuksinen, mutta miehet eivät vaan kiinnostu. Kysyntää on vain ulkomailla. Suomessa vaikka kuinka tekisi aloitteita, niin aina tulee pakit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisilla tämä on heppoa. Ole hoikka ja haluttavan näköinen vartaloltasi, niin miehet on kimpussa. Miehellä nämä asiat ovatkin sitten paaaljon vaikeampia. 175cm "pitkänä" erityisen vaikeita. Ehkä joku kehitysvammainen nainen saattaa huolia, mutta itse en taas halua perhettä sellaisten kanssa perustaa.
Vaihtoehtoina on tietysti liittyä esim. johonkin rikolliseen moottoripyöräkerhoon, jolloin nuoria naisia on kimpussa.
M33
Ei ole kyllä naisena noin helppoa. Olen aina ollut hoikka ja pitkähiuksinen, mutta miehet eivät vaan kiinnostu. Kysyntää on vain ulkomailla. Suomessa vaikka kuinka tekisi aloitteita, niin aina tulee pakit.
Minua tutkijana ihan aidosti kiinnostaisi kuulla mitä ovat nämä naisten aloitteet joista palstalla kovasti kohistaan. Tarina tuntuu aina noudattelevan kutakuinkin samaa kaavaa: nainen tekee aloitteita, ja aina saa pakit. Sen jälkeen voidaankin julistaa kuinka nainen ei enää koskaan tee aloitteita.
Mutta mitä nämä naisten aloitteet tarkalleen ottaen pitävät sisällään?
Vierailija kirjoitti:
Naisilla tämä on heppoa. Ole hoikka ja haluttavan näköinen vartaloltasi, niin miehet on kimpussa. Miehellä nämä asiat ovatkin sitten paaaljon vaikeampia. 175cm "pitkänä" erityisen vaikeita. Ehkä joku kehitysvammainen nainen saattaa huolia, mutta itse en taas halua perhettä sellaisten kanssa perustaa.
Vaihtoehtoina on tietysti liittyä esim. johonkin rikolliseen moottoripyöräkerhoon, jolloin nuoria naisia on kimpussa.
M33
Et sinä mies ole. Olet katkera, syyllistävä, muita lyttäävä naisvihaaja. Parisuhde kanssasi olisi rangaistus kenelle tahansa. Et pysty tekemään ketään onnelliseksi, et edes itseäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisilla tämä on heppoa. Ole hoikka ja haluttavan näköinen vartaloltasi, niin miehet on kimpussa. Miehellä nämä asiat ovatkin sitten paaaljon vaikeampia. 175cm "pitkänä" erityisen vaikeita. Ehkä joku kehitysvammainen nainen saattaa huolia, mutta itse en taas halua perhettä sellaisten kanssa perustaa.
Vaihtoehtoina on tietysti liittyä esim. johonkin rikolliseen moottoripyöräkerhoon, jolloin nuoria naisia on kimpussa.
M33
Ei ole kyllä naisena noin helppoa. Olen aina ollut hoikka ja pitkähiuksinen, mutta miehet eivät vaan kiinnostu. Kysyntää on vain ulkomailla. Suomessa vaikka kuinka tekisi aloitteita, niin aina tulee pakit.
Minua tutkijana ihan aidosti kiinnostaisi kuulla mitä ovat nämä naisten aloitteet joista palstalla kovasti kohistaan. Tarina tuntuu aina noudattelevan kutakuinkin samaa kaavaa: nainen tekee aloitteita, ja aina saa pakit. Sen jälkeen voidaankin julistaa kuinka nainen ei enää koskaan tee aloitteita.
Mutta mitä nämä naisten aloitteet tarkalleen ottaen pitävät sisällään?
Oletko sitä mieltä että ihmisellä pitää olla yliopistotutkinto nimittääkseen itseään tutkijaksi? Vai voiko kuka tahansa nimittää itseään niin jos toivoo saavansa ansaitsematonta kunnioitusta?
Vierailija kirjoitti:
13 jatkaa vielä, olen itse siis ollut parisuhteessa jossa toinen teki vuorotyötä ja paljon ylitöitä, eikä viikolla nähty välttämättä ollenkaan tai nopeasti ohimennen. Ei sitä silti voi verrata tähän tilanteeseen kun on sinkkuna, silloin kuitenkin oli olemassa se toinen ihminen joka jakoi kotia, jonka kanssa viestailtiin kumpi käy kaupassa kun ehtii, joka hoiti kodin asioita vuorollaan, jonka kanssa tehtiin yhdessä päätöksiä ja viikonloppuisin puuhailtiin kotona, usein omiakin juttuja tahoillamme mutta kuitenkin niin että toinen oli siinä kotona.
Tuo kaikki edellä kertomasi on sitä, mihin moni parisuhteelaan pyrkii ja tavoittelee. Mutta totuus voi toisinaan olla hyvinkin toisenlainen. Ei toisaalta uskalleta erota kun (mahd) pelätään sen seurauksia, vaikka ero saattaisi olla parempi kuin jakaa eloa "kuolleesta suhteesta" tai sellaisesa, jossa toinen halveksii ja samalla pyrkii alistamaan ja kontrolloimaan toista. Oma lukunsa ovat myös kaikki ne suhteet, joissa elää jakuvasti vähintään pelko henkisestä tai fyyisestä ja tai molempien kaltaisesta kumppanin harjoittamasta väkivallasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisilla tämä on heppoa. Ole hoikka ja haluttavan näköinen vartaloltasi, niin miehet on kimpussa. Miehellä nämä asiat ovatkin sitten paaaljon vaikeampia. 175cm "pitkänä" erityisen vaikeita. Ehkä joku kehitysvammainen nainen saattaa huolia, mutta itse en taas halua perhettä sellaisten kanssa perustaa.
Vaihtoehtoina on tietysti liittyä esim. johonkin rikolliseen moottoripyöräkerhoon, jolloin nuoria naisia on kimpussa.
M33
Ei ole kyllä naisena noin helppoa. Olen aina ollut hoikka ja pitkähiuksinen, mutta miehet eivät vaan kiinnostu. Kysyntää on vain ulkomailla. Suomessa vaikka kuinka tekisi aloitteita, niin aina tulee pakit.
Minua tutkijana ihan aidosti kiinnostaisi kuulla mitä ovat nämä naisten aloitteet joista palstalla kovasti kohistaan. Tarina tuntuu aina noudattelevan kutakuinkin samaa kaavaa: nainen tekee aloitteita, ja aina saa pakit. Sen jälkeen voidaankin julistaa kuinka nainen ei enää koskaan tee aloitteita.
Mutta mitä nämä naisten aloitteet tarkalleen ottaen pitävät sisällään?
Oletko sitä mieltä että ihmisellä pitää olla yliopistotutkinto nimittääkseen itseään tutkijaksi? Vai voiko kuka tahansa nimittää itseään niin jos toivoo saavansa ansaitsematonta kunnioitusta?
Sinähän se oleelliseen puutut. Osaatko vastata tutkijan alkuperäiseen kysymykseen kiemurtelematta?
Käyt kaksi kertaa päivässä lenkillä ja pohdit viikon ruokasi etukäteen?
Johtopäätös; et voi olla mikään hillitön sotan.orsu, joten sinkkuutesi ei johtune muodollisesta pätemättömyydestä.
Lisäjohtopäätös: sinkkuutesi johtuu jostain muusta.
Spekulaatio: et liikauta evääsikään sen eteen että jonain päivänä et olisi sinkku, et käy missään, et tee aloitteita, et käytä deittisovelluksia.
Toteamus: Odotat että prinssi valkoisella ratsullaan karauttaisi karmit kaulassa ovesi läpi kaappaamaan sinut mukaansa. Niin ei valitettavasti tosielämässä käy.