Lue keskustelun säännöt.
Kalastajan vaimo - ihana tyyppi, mutta miten hän uskaltaa kertoa elämästään niin avoimesti?
03.08.2019 |
On hän kovin inspiroiva ja karismaattinennkin. Olen miettinyt kuitenkin, että hän aika avoimesti puhuu kaikesta blogissaan.
Kommentit (1199)
Kauanko on nyt ollut tämän uuden miehen kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö ne perhoset vatsassa ja perheen äitien poskia punastuttavat asiat ilmestynyt blogiin kesä-heinäkuussa 2017
Sitten uutenavuotena blogissa kuvattiin pulkkaa vetävän miehen selkää ja ihmeteltiin mistä se nyt mököttää.
Helmikuussa huudeltiin että minä muutan, vain minä.
Siinä vaiheessa kelpo kalastaja oli remontoinut vaimolleen nätin kotikolon jonne sitten lekuri ryhtyi pesimään.
Miksi kukaan enää vaivautuisi seuraamaan kv:a muuten kuin vitsillä? Vieläkö joku muka saa inspiraatiota ja onnea omaan elämään katsomalla noita tuikkukippo-oliivi-kukkamaljakkokuvia ja lukemalla päivästä, viikosta, kuukaudesta, vuodesta toiseen eron jankkaamista ja uuden ja vanhan miehen keskinäistä vertailua?
Hyi olkoon. On niin white trash kun vaan olla voi.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukaan enää vaivautuisi seuraamaan kv:a muuten kuin vitsillä? Vieläkö joku muka saa inspiraatiota ja onnea omaan elämään katsomalla noita tuikkukippo-oliivi-kukkamaljakkokuvia ja lukemalla päivästä, viikosta, kuukaudesta, vuodesta toiseen eron jankkaamista ja uuden ja vanhan miehen keskinäistä vertailua?
Hyi olkoon. On niin white trash kun vaan olla voi.
"Mun merirosvoni. Tuplasti mun kokoinen mies, jolle kesä on kasvattanut merirosvon näköiset viikset ja parran ja jolla on kiharoita niskassa. Se on sellainen hyvä mies, josta voisin kirjoittaa vaikka kuinka paljon.
Eikös exäkin ollut niin hyvä mies, siihen saakka kunnes eroilmoitus tuli?
Saahan sitä olla onnellinen, mutta kalastajan vaimolta vaikuttaa puuttuvan jutuista jonkinlainen suodatus; mitä on oikeasti soveliasta sanoa eron hetkellä ja mitä ei. Ja pitäisi tarkkaan miettiä, kannattaako uutta suhdetta ja onnen huumaa hieroa jätetyn kumppanin ja lastensa isän naamaan, ja sitten vielä päivitellä keltaiselle lehdistössä, että onpa tämä sopeutuminen vaikeaa lapsille ja ohhohhoijaa, kun välit on menneet exän kanssa huonoksi, mikähän lie....
Luoja mitä romantisoitua tuubaa. Aika moni on nähnyt ne kuvat ”merirosvosta” joka ilman ”kesän kasvattamaa karvaa” näyttää aivan tavallisen tylsälle kirjanpitäjälle harkimolaisella leukalinjalla.
Ja karvojen kanssa näyttää karvaiselle itselleen.
Merirosvoa, metsuria tai kreikkalaista jumalaa en näe, frozenin lumiukkoa ehkä vähän, mutta sehän sopii kivasti lastenlääkärin habitukseen.
Mitä tulee hehkutettuun ”hyvä mies” sloganin joka tämän satutädin miehiä yhdistää, niin väittäisin että mies joka deittaa naimisissa olevaa pienten lasten äitiä ei ole kovin hyvä mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukaan enää vaivautuisi seuraamaan kv:a muuten kuin vitsillä? Vieläkö joku muka saa inspiraatiota ja onnea omaan elämään katsomalla noita tuikkukippo-oliivi-kukkamaljakkokuvia ja lukemalla päivästä, viikosta, kuukaudesta, vuodesta toiseen eron jankkaamista ja uuden ja vanhan miehen keskinäistä vertailua?
Hyi olkoon. On niin white trash kun vaan olla voi.
"Mun merirosvoni. Tuplasti mun kokoinen mies, jolle kesä on kasvattanut merirosvon näköiset viikset ja parran ja jolla on kiharoita niskassa. Se on sellainen hyvä mies, josta voisin kirjoittaa vaikka kuinka paljon.<3"
Eikös exäkin ollut niin hyvä mies, siihen saakka kunnes eroilmoitus tuli?
Saahan sitä olla onnellinen, mutta kalastajan vaimolta vaikuttaa puuttuvan jutuista jonkinlainen suodatus; mitä on oikeasti soveliasta sanoa eron hetkellä ja mitä ei. Ja pitäisi tarkkaan miettiä, kannattaako uutta suhdetta ja onnen huumaa hieroa jätetyn kumppanin ja lastensa isän naamaan, ja sitten vielä päivitellä keltaiselle lehdistössä, että onpa tämä sopeutuminen vaikeaa lapsille ja ohhohhoijaa, kun välit on menneet exän kanssa huonoksi, mikähän lie....
Hyvin tiivistetty. KV on pitänyt blogiaan jonain julkisena päiväkirjana ja sitten ihmettelee, miksi jotkut ovat kyllästyneet hänen turinoihinsa tai jopa suuttuneet niistä.
Vierailija kirjoitti:
Luoja mitä romantisoitua tuubaa. Aika moni on nähnyt ne kuvat ”merirosvosta” joka ilman ”kesän kasvattamaa karvaa” näyttää aivan tavallisen tylsälle kirjanpitäjälle harkimolaisella leukalinjalla.
Ja karvojen kanssa näyttää karvaiselle itselleen.
Merirosvoa, metsuria tai kreikkalaista jumalaa en näe, frozenin lumiukkoa ehkä vähän, mutta sehän sopii kivasti lastenlääkärin habitukseen.Mitä tulee hehkutettuun ”hyvä mies” sloganin joka tämän satutädin miehiä yhdistää, niin väittäisin että mies joka deittaa naimisissa olevaa pienten lasten äitiä ei ole kovin hyvä mies.
Minusta tuon hyvän miehen jatkuva hokeminen on aikamoinen klisee. Kyllähän kaikki miehet ovat hyviä, kunnes eivät enää olekaan ja heistä pitää erota. Ei kai nyt kukaan huonoa huoli? Tuskin kukaan ajattelee alkuhuumassa miehensä olevan huono tai keskinkertainen. Ei ainakaan huomiosta elävä ja kulisseja ylläpitävä bloggaaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
”Kesällä saattaa sen sijaan olla taipumus herättää uusia tunteita, ravistella ja heitellä vähän.
Ja jos se tapahtuu, on se ehkä vielä parempi kuin toivottujen ja suunniteltujen odotusten täyttyminen. On ehkä parempi, ettei se mukava piknik, jonka olet suunnitellut sujuvan tutuissa puitteissa tapahdukaan. On ehkä parempi, että joudut johonkin ihan muuhun. En tiedä. Mutta olen edelleen sitä mieltä, että elämän parasta antia ovat uudet kokemukset. Asiat, joista et tiedä ja jotka ovat melkein liian pelottavia toteutettaviksi.
Ja jos nyt mietit, ettei sulle koskaan tapahdu mitään niin kummallista. Ei sun elämässä. Ei meille tavallisille perheenäideille. Kyllä tapahtuu. Ne ovat vaan joskus niin pieniä juttuja, ettet huomaa niitä. Uskalla tehdä asioita tapahtumaan. Uskalla hankkia pieniä salaisuuksia. Uskalla tuntea perhosia mahanpohjassa.”
Blogissa kirjoitettu näin 21.7.2017
^ Eli tuolloin v. 2017 ei äkkiä enää kiinnostanutkaan se tuttuus ja turvallisuus, vaan piti hommata salaisuuksia ja perhosia vatsanpohjaan. Elämän parasta antia tulisi olemaan epätietoisuutta lisäävät asiat ja uudet kokemukset, jotka vielä silloin tuntuivat jännittäviltä ja jopa pelottavilta toteuttaa.
Tässä välissä etsi pari vuotta onneaan uudesta miehestä, koska kyllähän hänen onnensa on tärkeintä maailmassa!!
Nyt sitten sanoo, ettei onni olekaan tärkeää, tärkeintä on tasainen arki ja hyvä elämänlaatu.
Kuulostaa ikäkriisiltä, joka on opettanut asioita kantapään kautta. Nyt kun tajuaa, mitä on menettänyt, on jo liian myöhäistä.
Sanokaa mitä sanotte, mutta minua säälittää kalastajan vaimo. Kunpa hänellä silloin pari vuotta sitten olisi ollut älyä, kärsivällisyyttä ja ymmärrystä lähteä ratkomaan henkilökohtaista kriisiään jollain toisella tavalla.. Jätetyn miehen ja lasten luo ei varmasti voi palata leikkimään kotia ja nyt on jumissa herra Merirosvon kanssa leikkimökin kokoisessa tönössä. Miehen, josta hän ei voi erota mitenkään menettämättä kasvojaan lopullisesti. Toivottavasti hän saavuttaisi kovasti etsivänsä onnen itsestään ja oppisi pitämään elämäntilanteestaan. Toivon sitä todella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä uusin postaus oli kovin surumielinen. Kuvia ikkunoista ja sen lapsi ja pupu.
Ei yhtään sellainen iloinen kuin ennen.
Siellä ollaan nyt näköjään ihan alamaissa. Poikkeuksellisen huonoja kuviakin muutama mukana.
Surullista lukijastakin.
Vierailija kirjoitti:
^ Eli tuolloin v. 2017 ei äkkiä enää kiinnostanutkaan se tuttuus ja turvallisuus, vaan piti hommata salaisuuksia ja perhosia vatsanpohjaan. Elämän parasta antia tulisi olemaan epätietoisuutta lisäävät asiat ja uudet kokemukset, jotka vielä silloin tuntuivat jännittäviltä ja jopa pelottavilta toteuttaa.
Tässä välissä etsi pari vuotta onneaan uudesta miehestä, koska kyllähän hänen onnensa on tärkeintä maailmassa!!
Nyt sitten sanoo, ettei onni olekaan tärkeää, tärkeintä on tasainen arki ja hyvä elämänlaatu.
Kuulostaa ikäkriisiltä, joka on opettanut asioita kantapään kautta. Nyt kun tajuaa, mitä on menettänyt, on jo liian myöhäistä.
Sanokaa mitä sanotte, mutta minua säälittää kalastajan vaimo. Kunpa hänellä silloin pari vuotta sitten olisi ollut älyä, kärsivällisyyttä ja ymmärrystä lähteä ratkomaan henkilökohtaista kriisiään jollain toisella tavalla.. Jätetyn miehen ja lasten luo ei varmasti voi palata leikkimään kotia ja nyt on jumissa herra Merirosvon kanssa leikkimökin kokoisessa tönössä. Miehen, josta hän ei voi erota mitenkään menettämättä kasvojaan lopullisesti. Toivottavasti hän saavuttaisi kovasti etsivänsä onnen itsestään ja oppisi pitämään elämäntilanteestaan. Toivon sitä todella.
Parisuhteen honeymoon aika on ohi ja arki iskenyt. Poissa on perhe-elämä kun lapset ovat isävuorolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
^ Eli tuolloin v. 2017 ei äkkiä enää kiinnostanutkaan se tuttuus ja turvallisuus, vaan piti hommata salaisuuksia ja perhosia vatsanpohjaan. Elämän parasta antia tulisi olemaan epätietoisuutta lisäävät asiat ja uudet kokemukset, jotka vielä silloin tuntuivat jännittäviltä ja jopa pelottavilta toteuttaa.
Tässä välissä etsi pari vuotta onneaan uudesta miehestä, koska kyllähän hänen onnensa on tärkeintä maailmassa!!
Nyt sitten sanoo, ettei onni olekaan tärkeää, tärkeintä on tasainen arki ja hyvä elämänlaatu.
Kuulostaa ikäkriisiltä, joka on opettanut asioita kantapään kautta. Nyt kun tajuaa, mitä on menettänyt, on jo liian myöhäistä.
Sanokaa mitä sanotte, mutta minua säälittää kalastajan vaimo. Kunpa hänellä silloin pari vuotta sitten olisi ollut älyä, kärsivällisyyttä ja ymmärrystä lähteä ratkomaan henkilökohtaista kriisiään jollain toisella tavalla.. Jätetyn miehen ja lasten luo ei varmasti voi palata leikkimään kotia ja nyt on jumissa herra Merirosvon kanssa leikkimökin kokoisessa tönössä. Miehen, josta hän ei voi erota mitenkään menettämättä kasvojaan lopullisesti. Toivottavasti hän saavuttaisi kovasti etsivänsä onnen itsestään ja oppisi pitämään elämäntilanteestaan. Toivon sitä todella.
Parisuhteen honeymoon aika on ohi ja arki iskenyt. Poissa on perhe-elämä kun lapset ovat isävuorolla.
Nyt vaan toivottavasti tekee vauvan.
Täytyy tähän todeta, että mua kyllä enemmänkin säälittää nämä lukijat, jotka kaivelevat parin vuoden takaisia postauksia ja yrittävät näistä päätellä, että missä kohtaa on mitäkin ollut meneillään tai kaivaa esiin ristiriitaisuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
^ Eli tuolloin v. 2017 ei äkkiä enää kiinnostanutkaan se tuttuus ja turvallisuus, vaan piti hommata salaisuuksia ja perhosia vatsanpohjaan. Elämän parasta antia tulisi olemaan epätietoisuutta lisäävät asiat ja uudet kokemukset, jotka vielä silloin tuntuivat jännittäviltä ja jopa pelottavilta toteuttaa.
Tässä välissä etsi pari vuotta onneaan uudesta miehestä, koska kyllähän hänen onnensa on tärkeintä maailmassa!!
Nyt sitten sanoo, ettei onni olekaan tärkeää, tärkeintä on tasainen arki ja hyvä elämänlaatu.
Kuulostaa ikäkriisiltä, joka on opettanut asioita kantapään kautta. Nyt kun tajuaa, mitä on menettänyt, on jo liian myöhäistä.
Sanokaa mitä sanotte, mutta minua säälittää kalastajan vaimo. Kunpa hänellä silloin pari vuotta sitten olisi ollut älyä, kärsivällisyyttä ja ymmärrystä lähteä ratkomaan henkilökohtaista kriisiään jollain toisella tavalla.. Jätetyn miehen ja lasten luo ei varmasti voi palata leikkimään kotia ja nyt on jumissa herra Merirosvon kanssa leikkimökin kokoisessa tönössä. Miehen, josta hän ei voi erota mitenkään menettämättä kasvojaan lopullisesti. Toivottavasti hän saavuttaisi kovasti etsivänsä onnen itsestään ja oppisi pitämään elämäntilanteestaan. Toivon sitä todella.
Parisuhteen honeymoon aika on ohi ja arki iskenyt. Poissa on perhe-elämä kun lapset ovat isävuorolla.
Nyt vaan toivottavasti tekee vauvan.
Toivottavasti ei siihen haksahda!
Vierailija kirjoitti:
^ Eli tuolloin v. 2017 ei äkkiä enää kiinnostanutkaan se tuttuus ja turvallisuus, vaan piti hommata salaisuuksia ja perhosia vatsanpohjaan. Elämän parasta antia tulisi olemaan epätietoisuutta lisäävät asiat ja uudet kokemukset, jotka vielä silloin tuntuivat jännittäviltä ja jopa pelottavilta toteuttaa.
Tässä välissä etsi pari vuotta onneaan uudesta miehestä, koska kyllähän hänen onnensa on tärkeintä maailmassa!!
Nyt sitten sanoo, ettei onni olekaan tärkeää, tärkeintä on tasainen arki ja hyvä elämänlaatu.
Kuulostaa ikäkriisiltä, joka on opettanut asioita kantapään kautta. Nyt kun tajuaa, mitä on menettänyt, on jo liian myöhäistä.
Sanokaa mitä sanotte, mutta minua säälittää kalastajan vaimo. Kunpa hänellä silloin pari vuotta sitten olisi ollut älyä, kärsivällisyyttä ja ymmärrystä lähteä ratkomaan henkilökohtaista kriisiään jollain toisella tavalla.. Jätetyn miehen ja lasten luo ei varmasti voi palata leikkimään kotia ja nyt on jumissa herra Merirosvon kanssa leikkimökin kokoisessa tönössä. Miehen, josta hän ei voi erota mitenkään menettämättä kasvojaan lopullisesti. Toivottavasti hän saavuttaisi kovasti etsivänsä onnen itsestään ja oppisi pitämään elämäntilanteestaan. Toivon sitä todella.
Mahdollista on myös, ettei merirosvosta noin vain erotakaan vaan päinvastoin se tiukentaa otettaan koko ajan.
Ehkä sen pitäisi jättää se merirosvo. Ei nyt tule ihan semmosua onnellisuusfiiliksiä.
En ymmärrä miksi jotkut ovat ottaneet niin raskaasti, kun kalastajan vaimo rakastui uuteen mieheen. Luulen, että tässä tapahtui työpaikkaromanssi, joka ei ole kuitenkaan ihan ennen kuulumaton tapahtuma. Ehkä edellisessä liitossa oli omat ongelmansa, ja aika oli otollinen uudelle rakkaudelle. Mitä sitten? Eihän kukaan pysty lähtemään edellisestä liitosta täysin kivuttomasti ja ongelmitta uuteen suhteeseen, vaan on päivän selvää, että on siitä seuraa surua ja kaipuutakin, eikä itkulta ja kyyneleiltäkään voi välttyä. Mitä pitempään aika kuluu erosta, niin sitä varmemmin voi antautua uuteen rakkauteen ja uuteen suhteeseen ilman surua ja haikeutta siitä mitä on taakse jäänyt.
Vierailija kirjoitti:
Mitä pitempään aika kuluu erosta, niin sitä varmemmin voi antautua uuteen rakkauteen ja uuteen suhteeseen ilman surua ja haikeutta siitä mitä on taakse jäänyt.
Mutta eikö tässä juna (vai vene) näytä menevän juuri päinvastaiseen suuntaan?
Olis vaan elellyt lasten kanssa siinä talossa kaikessa rauhassa. Voishan se tehdä niin vieläkin.
Ketju on lukittu.
A. oli aina mukana yökylässä ja retkillä Hilden ja muiden kanssa. Ehkä se kuuluu norjalaiseen sosiaalisuuteen, että vaimon kavereiden kanssa seurustellaan. Kaikkien miehet olivat aina mukana, ei siis ainoastaan A.
Suomessa ystävyys on enemmän kahden kuin koko perheen välistä. Jotenkin on vaikeaa kuvitella suomalaista miestä mukaan vaimon parhaan ystävän luo yökylään. Ja käytännössä se on usein mahdotonta, miehen omien harrastusten, junnujen valmentamisen tai muiden vastaavien ja töiden vuoksi.
Yksi asia mikä aina on kadehdittanut blogissa on norjalaisten vapaa-ajan määrä. Sitä on molemmilla sekä perheen miehillä että naisilla runsaasti.
Suomessa tehdään pitkää päivää, sen lisäksi aika monella on vähintään yksi vapaaehtoistyö ja aika moni vielä opiskelee jotain työn ja kaiken ohella, usein jopa uutta tutkintoa.