Kuinka moni 30-40 -vuotias, vaativaa työtä tekevä nainen kiinnostuu päivittäin pleikkarilla pelaavasta miehestä?

Riippuu millainen pelaaja on.

Jos käy töissä, tehnyt kotityöt, huomioinut myös puolisoa jne niin mikäs siinä, jos pelaa vaikka tunnin kaks illalla töitten jälkeen.

Jos taas ei käy töissä, ei tee kotitöitä ja puolisokin jää aina toiselle sijalle kun pelaa 8h päivässä, niin ei kiitos.

Olen 30v nainen, en tee erityisen vaativaa työtä, vastuullista kylläkin (miten lie asiaan liittyi).

Itsekkään en välitä hirveästi jos mies pelailee jotain konsolipelejä/ tietsikkapelejä/ puhelimella kaikenlaisia sovelluksia. Tietty joskus ja jouluna on ok, mutta tuntuu olevan niin että ne jotka sitä pelaamista harrastaa, on siinä kiinni aika ison osan vapaa- ajasta. Onhan ne ihan erilailla koukuttavia kuin kitaransoitto tai pitsinnypläys; joku kun kysyi mitä sen on väliä mitä harrastaa. On sillä paljonkin monesti väliä..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässähän on taustalla yleensä se, että naista ärsyttää että miehen huomio kiinnittyy johonkin muuhun kuin häneen. Siihen yhdistettynä vielä se, että kun ei ole yhtään tutustunut aiheeseen, niin mielikuva pelaamisesta on joku aivoton räiskiminen. Voi tulla myös vähän ulkopuolinen olo, kun pelikulttuuri kasvaa jatkuvasti isommaksi ja isommaksi ja itse ei osaa kuin laittaa Tempparit päälle telkkarista.

Vai oikein "pelikulttuuri". Aivottomien massojen dopamiinibileet ne on, jolla peliyhtiöt rahastaa koukuttamiaan rassukoita. Pakoa todellisuudesta ja mielihyvää mielikuvitussuorituksista. Itse en tunne ketään joka seuraisi jotain " temppareita" , olipa ne nyt mitä tahansa.

No, melkein kaikki tekemämme, mikä ei tähtää perustarpeiden tyydyttämiseen, on "pakoa todellisuudesta".

Pelaan silloin, kun vaimo ei ole kotona. Eipä ole valittanut. Vaimo on sitä mitä tossa alussa kuvailtiin. Ja miks valittais itse katsoo hömppäsarjoja netflixistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelaavana naisena en taas yhtään ymmärrä telkkarin/Netflixin tölläämistä, se jos mikä olisi turn-off. Anteeksi nyt vain, mutta pidän kyllä tosi-tv:tä ja hömppäsarjoja (=suunnilleen kaikki muu kuin uutiset ja laatudokumentit) katsovia ihmisiä, sukupuolesta riippumatta, aivan käsittämättömän yksinkertaisina ja lapsellisina. Siinä ei mikään omaa interaktiota vaativa räiskintäkään voi olla huonompi vaihtoehto, sellaista aivotonta roskaa, etenkin nuo realityt. Tuntuu ihan absurdilta nuo pelaamisen väheksymiset kun tietää miten paljon keskivertokansalainen kuitenkin töllöttää passiivisena, aivot täysin narikassa, telkkarista sitä käsittämätöntä ja laadutonta kuraa illasta toiseen. Ja tuntitolkulla!

Silti kukaan ei sano: "menin miehen luo, missä oli telkkari olohuoneessa, hän kuulemma vieläpä katsoo sitä iltaisin! Ja mies silmäili samalla telkkarista tulevaa Putous/Emmerdale/Salkkarit/TIS/BB/Selviytyjät/Bachelor- jaksoa, jouduin sinnittelemään loppuillan, enkä aio olla enää tekemisissä niin lapsellisen miehen kanssa"

Miksi kuvittelet, että aloittaja katsoisi moista kuraa? Tuskinpa kovin moni tutkija, lääkäri yms. vaativaa työtä ihminen moiselle kuralle korviaan lotkauttaakaan.

Aloittajana voinen oikaista käsitystäsi koska en katso yhtäkään esimerkkinä käyttämääsi ohjelmaa telkkarista.

Koska nuo ovat hyväksyttyä valtavirtaa, mutta pelaaminen ei. Enpä usko, että pelaamista dissaavat ihmiset kuitenkaan jättäisivät telkkaria katsovan miehen, vaikka ajallisesti siihen menee saman verran aikaa ja esim. elokuviin keskitytään tietääkseni ihan samalla intensiteetillä. Luultavasti tässäkin ketjussa suhtauduttaisiin asiaan eri tavalla, jos pelaaminen ei olisi jotain niin vierasta ja ilmeisen pelottavaa. Jo se, että ei ole mitään tietoa minkälaisia pelejä edes on, kertoo jotain. Shakin peluu laudalla lienee varmasti ihan ok, mutta taas ison mittakaavan historialliset strategia-/resurssienhallintapelit tietokoneella ovat taas no-no. 

Esim. minä kokoan palapelejä, uppoudun niihin aivan täysin tuntikausiksi kerrallaan ja ne vievät julmetusti tilaakin. Koskaan en ole kuullut mitään negatiivista tästä. Mutta keittiön pöydän vallannutta palapeliä ihastellut ihminen taas ihmettelee, että miksi minulla on oma työhuone tietokoneella pelaamista varten, sellainenhan on ihan typerää ja aivotonta. Niin kuin palapelien tekeminen ei olisi...

Olen korkeasti koulutettu, harrastan aktiivisesti liikuntaa, luen, seuraan maailman menoa ja pelaan monta kertaa viikossa. Silti omassa työyhteisössänikin myös ne korkeimmin koulutetut ja kovapalkkaisimmat ihmiset, ihan johtoryhmää myöden, höpöttävät noista roskasarjoista, mutta eivät varmasti ymmärtäisi jos minä kertoisin pelaavani.

Jos mies kertoisi katsovansa Temppareita, saisi todellakin jäädä tutustuminen siihen. En tiedä, millaisessa työpaikassa olet mutta omassa tuttavapiirissäni ihmisen korkea älykkyystaso kieltämättä korrelloi positiivisesti vähäisen tosi-tv:n seuraamisen kanssa.

-ap

Entäs sitten muu pelaaminen? Leikkimielisyyshän on kiinteä osa ihmisluontoa ja meistä valtaosa toteuttaa sitä puolta jotenkin. Onko lautapelit (kuten em. shakki), korttipelit (pasianssista pokeriin), palapelit, arpa- ja onnenpelit ja sen sellaiset sitten eri asia? Tai kilpaileminen urheilussa (itse suorittavana tai vaikkapa kisakatsomossa veikkaamalla kavereiden kanssa), tietovisailussa tai muistissa? Pokemon go, geokätköily, suunnistus? Tai mitenkä vaikka kalastaminen? Itse koen senkin hyvin samankaltaiseksi (samaan tapaan palkitsevaksi ja jännitystä tuottavaksi, täysin immersiiviseksi) touhuksi kuin monet tietokonepelit.

Opettelen uutta kieltä oppimiseen suunnitellut pelin avulla. Onko sekin no-no? Jos ei, niin miksi se on ok, mutta historiaa kertaava viihdepeli ei? 

Yritän siis nyt vain ymmärtää, että miksi sen leikkimielisyyden ja uteliaisuuden tyydyttäminen joillakin tavoilla on parempaa kuin toisilla.

Kai tässä on se aspekti, että tekeekö ja kokeeko oikeasti jotain vai istuuko koneen ääressä ja hakkaa näppistä tai ohjainta. Opetuspelien tarkoitus on sentään opettaa jotain konkreettista esimerkeissäsi vieraan kielen taito tai tiedot historiasta. Mitä hyötyä on hakata vaikkapa CSsää aamusta iltaan?

Naurattaa nää juppeilut. Oma korkeastikoulutettu katselee kaikki tempparit läpi ja muut vastaavat. Ilmeisesti hyvin unohtuu työasiat ja stressaa vähemmän.

Olen nyt sinkkuaikanani tapaillut hetken 37v miestä, jolle videopelit (varsinkin eräs tietty) oli intohimon kohde nro.1.

Surullinen olo tuli hänen puolestaan. Yksin yksiössä päivästä toiseen.

Maailma oli hänelle niin kapea etten voinut kuvitellakaan jatkavani tapailua.

Mitä nyt tarkoitetaan vaativilla töillä, mutta mä olen esimies asemassa ja jatkuvasti on joku työjuttu mielenpäällä. Pelaaminen auttaa siihen. Se on eskapismia todellisesta maailmasta.

Mieheni pelaa myös ja on osittain hänen duuniaankin.

Meillä on omat pelikoneet ja systeemit.

N47

Jos on vähänkin korkeammin koulutettu, ei pelaile mitään pelejä.

Etenkään ihmissuhteissa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelaavana naisena en taas yhtään ymmärrä telkkarin/Netflixin tölläämistä, se jos mikä olisi turn-off. Anteeksi nyt vain, mutta pidän kyllä tosi-tv:tä ja hömppäsarjoja (=suunnilleen kaikki muu kuin uutiset ja laatudokumentit) katsovia ihmisiä, sukupuolesta riippumatta, aivan käsittämättömän yksinkertaisina ja lapsellisina. Siinä ei mikään omaa interaktiota vaativa räiskintäkään voi olla huonompi vaihtoehto, sellaista aivotonta roskaa, etenkin nuo realityt. Tuntuu ihan absurdilta nuo pelaamisen väheksymiset kun tietää miten paljon keskivertokansalainen kuitenkin töllöttää passiivisena, aivot täysin narikassa, telkkarista sitä käsittämätöntä ja laadutonta kuraa illasta toiseen. Ja tuntitolkulla!

Silti kukaan ei sano: "menin miehen luo, missä oli telkkari olohuoneessa, hän kuulemma vieläpä katsoo sitä iltaisin! Ja mies silmäili samalla telkkarista tulevaa Putous/Emmerdale/Salkkarit/TIS/BB/Selviytyjät/Bachelor- jaksoa, jouduin sinnittelemään loppuillan, enkä aio olla enää tekemisissä niin lapsellisen miehen kanssa"

Miksi kuvittelet, että aloittaja katsoisi moista kuraa? Tuskinpa kovin moni tutkija, lääkäri yms. vaativaa työtä ihminen moiselle kuralle korviaan lotkauttaakaan.

Aloittajana voinen oikaista käsitystäsi koska en katso yhtäkään esimerkkinä käyttämääsi ohjelmaa telkkarista.

Koska nuo ovat hyväksyttyä valtavirtaa, mutta pelaaminen ei. Enpä usko, että pelaamista dissaavat ihmiset kuitenkaan jättäisivät telkkaria katsovan miehen, vaikka ajallisesti siihen menee saman verran aikaa ja esim. elokuviin keskitytään tietääkseni ihan samalla intensiteetillä. Luultavasti tässäkin ketjussa suhtauduttaisiin asiaan eri tavalla, jos pelaaminen ei olisi jotain niin vierasta ja ilmeisen pelottavaa. Jo se, että ei ole mitään tietoa minkälaisia pelejä edes on, kertoo jotain. Shakin peluu laudalla lienee varmasti ihan ok, mutta taas ison mittakaavan historialliset strategia-/resurssienhallintapelit tietokoneella ovat taas no-no. 

Esim. minä kokoan palapelejä, uppoudun niihin aivan täysin tuntikausiksi kerrallaan ja ne vievät julmetusti tilaakin. Koskaan en ole kuullut mitään negatiivista tästä. Mutta keittiön pöydän vallannutta palapeliä ihastellut ihminen taas ihmettelee, että miksi minulla on oma työhuone tietokoneella pelaamista varten, sellainenhan on ihan typerää ja aivotonta. Niin kuin palapelien tekeminen ei olisi...

Olen korkeasti koulutettu, harrastan aktiivisesti liikuntaa, luen, seuraan maailman menoa ja pelaan monta kertaa viikossa. Silti omassa työyhteisössänikin myös ne korkeimmin koulutetut ja kovapalkkaisimmat ihmiset, ihan johtoryhmää myöden, höpöttävät noista roskasarjoista, mutta eivät varmasti ymmärtäisi jos minä kertoisin pelaavani.

Jos mies kertoisi katsovansa Temppareita, saisi todellakin jäädä tutustuminen siihen. En tiedä, millaisessa työpaikassa olet mutta omassa tuttavapiirissäni ihmisen korkea älykkyystaso kieltämättä korrelloi positiivisesti vähäisen tosi-tv:n seuraamisen kanssa.

-ap

Opettelen uutta kieltä oppimiseen suunnitellut pelin avulla. Onko sekin no-no? Jos ei, niin miksi se on ok, mutta historiaa kertaava viihdepeli ei?

Se ei ole no-no, mutta aikasi menee turhaan.

Ja silti kumpikin meistä kirjoittaa Vauva-foorumille.

Huoh! Siis: tuolla lailla ei opi kieltä. Jos jotakuta kiinnostaa seisoa päällään, niin voi olla, että käyttää aikansa turhaan, mutta jos se vaikka on kivaa. En tuomitse.

En tiedä sinun tavastasi opiskella kieliä, mutta minusta tämä on vallan mainio tapa opiskella. Niin ääntämisen kuin kirjoitusmerkkien piirtämisen ja muistamisen kannalta (ohjelma neuvoo oikean "siveltimen"vetojärjestyksen, jota sitten voi tahkota sormella perässä ja ei mene läpi väärässä järjestyksessä). Erityisesti erilaista kirjoitusjärjestelmää ulkoa opetellessa tuo on kyllä täyttä kultaa tuo pelillistäminen ja omaa edistymistä on helppo seurata. Kertaus käy kännykällä näppärästi ennen nukkumaanmenoa tai kahvitaukoa töissä pitäessä. Tietääkseni aiemmin on käytetty flashcards- menetelmääkin, mikä on aivan täysin samaa, tosin huonommilla ominaisuuksilla.

Vierailija kirjoitti:

Mitä nyt tarkoitetaan vaativilla töillä, mutta mä olen esimies asemassa ja jatkuvasti on joku työjuttu mielenpäällä. Pelaaminen auttaa siihen. Se on eskapismia todellisesta maailmasta.

Mieheni pelaa myös ja on osittain hänen duuniaankin.

Meillä on omat pelikoneet ja systeemit.

N47

Säälittää...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelaavana naisena en taas yhtään ymmärrä telkkarin/Netflixin tölläämistä, se jos mikä olisi turn-off. Anteeksi nyt vain, mutta pidän kyllä tosi-tv:tä ja hömppäsarjoja (=suunnilleen kaikki muu kuin uutiset ja laatudokumentit) katsovia ihmisiä, sukupuolesta riippumatta, aivan käsittämättömän yksinkertaisina ja lapsellisina. Siinä ei mikään omaa interaktiota vaativa räiskintäkään voi olla huonompi vaihtoehto, sellaista aivotonta roskaa, etenkin nuo realityt. Tuntuu ihan absurdilta nuo pelaamisen väheksymiset kun tietää miten paljon keskivertokansalainen kuitenkin töllöttää passiivisena, aivot täysin narikassa, telkkarista sitä käsittämätöntä ja laadutonta kuraa illasta toiseen. Ja tuntitolkulla!

Silti kukaan ei sano: "menin miehen luo, missä oli telkkari olohuoneessa, hän kuulemma vieläpä katsoo sitä iltaisin! Ja mies silmäili samalla telkkarista tulevaa Putous/Emmerdale/Salkkarit/TIS/BB/Selviytyjät/Bachelor- jaksoa, jouduin sinnittelemään loppuillan, enkä aio olla enää tekemisissä niin lapsellisen miehen kanssa"

Miksi kuvittelet, että aloittaja katsoisi moista kuraa? Tuskinpa kovin moni tutkija, lääkäri yms. vaativaa työtä ihminen moiselle kuralle korviaan lotkauttaakaan.

Aloittajana voinen oikaista käsitystäsi koska en katso yhtäkään esimerkkinä käyttämääsi ohjelmaa telkkarista.

Koska nuo ovat hyväksyttyä valtavirtaa, mutta pelaaminen ei. Enpä usko, että pelaamista dissaavat ihmiset kuitenkaan jättäisivät telkkaria katsovan miehen, vaikka ajallisesti siihen menee saman verran aikaa ja esim. elokuviin keskitytään tietääkseni ihan samalla intensiteetillä. Luultavasti tässäkin ketjussa suhtauduttaisiin asiaan eri tavalla, jos pelaaminen ei olisi jotain niin vierasta ja ilmeisen pelottavaa. Jo se, että ei ole mitään tietoa minkälaisia pelejä edes on, kertoo jotain. Shakin peluu laudalla lienee varmasti ihan ok, mutta taas ison mittakaavan historialliset strategia-/resurssienhallintapelit tietokoneella ovat taas no-no. 

Esim. minä kokoan palapelejä, uppoudun niihin aivan täysin tuntikausiksi kerrallaan ja ne vievät julmetusti tilaakin. Koskaan en ole kuullut mitään negatiivista tästä. Mutta keittiön pöydän vallannutta palapeliä ihastellut ihminen taas ihmettelee, että miksi minulla on oma työhuone tietokoneella pelaamista varten, sellainenhan on ihan typerää ja aivotonta. Niin kuin palapelien tekeminen ei olisi...

Olen korkeasti koulutettu, harrastan aktiivisesti liikuntaa, luen, seuraan maailman menoa ja pelaan monta kertaa viikossa. Silti omassa työyhteisössänikin myös ne korkeimmin koulutetut ja kovapalkkaisimmat ihmiset, ihan johtoryhmää myöden, höpöttävät noista roskasarjoista, mutta eivät varmasti ymmärtäisi jos minä kertoisin pelaavani.

Jos mies kertoisi katsovansa Temppareita, saisi todellakin jäädä tutustuminen siihen. En tiedä, millaisessa työpaikassa olet mutta omassa tuttavapiirissäni ihmisen korkea älykkyystaso kieltämättä korrelloi positiivisesti vähäisen tosi-tv:n seuraamisen kanssa.

-ap

Entäs sitten muu pelaaminen? Leikkimielisyyshän on kiinteä osa ihmisluontoa ja meistä valtaosa toteuttaa sitä puolta jotenkin. Onko lautapelit (kuten em. shakki), korttipelit (pasianssista pokeriin), palapelit, arpa- ja onnenpelit ja sen sellaiset sitten eri asia? Tai kilpaileminen urheilussa (itse suorittavana tai vaikkapa kisakatsomossa veikkaamalla kavereiden kanssa), tietovisailussa tai muistissa? Pokemon go, geokätköily, suunnistus? Tai mitenkä vaikka kalastaminen? Itse koen senkin hyvin samankaltaiseksi (samaan tapaan palkitsevaksi ja jännitystä tuottavaksi, täysin immersiiviseksi) touhuksi kuin monet tietokonepelit.

Opettelen uutta kieltä oppimiseen suunnitellut pelin avulla. Onko sekin no-no? Jos ei, niin miksi se on ok, mutta historiaa kertaava viihdepeli ei? 

Yritän siis nyt vain ymmärtää, että miksi sen leikkimielisyyden ja uteliaisuuden tyydyttäminen joillakin tavoilla on parempaa kuin toisilla.

Kai tässä on se aspekti, että tekeekö ja kokeeko oikeasti jotain vai istuuko koneen ääressä ja hakkaa näppistä tai ohjainta. Opetuspelien tarkoitus on sentään opettaa jotain konkreettista esimerkeissäsi vieraan kielen taito tai tiedot historiasta. Mitä hyötyä on hakata vaikkapa CSsää aamusta iltaan?

Mitä hyötyä on em. palapeleistä? Tai pasianssista? CS:ssää en ole pelannut koskaan, mutta sitä hakannut kaverini puhuu aivan käsittämättömän hyvää englantia ja kuulemma juurikin sen ansiosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelaavana naisena en taas yhtään ymmärrä telkkarin/Netflixin tölläämistä, se jos mikä olisi turn-off. Anteeksi nyt vain, mutta pidän kyllä tosi-tv:tä ja hömppäsarjoja (=suunnilleen kaikki muu kuin uutiset ja laatudokumentit) katsovia ihmisiä, sukupuolesta riippumatta, aivan käsittämättömän yksinkertaisina ja lapsellisina. Siinä ei mikään omaa interaktiota vaativa räiskintäkään voi olla huonompi vaihtoehto, sellaista aivotonta roskaa, etenkin nuo realityt. Tuntuu ihan absurdilta nuo pelaamisen väheksymiset kun tietää miten paljon keskivertokansalainen kuitenkin töllöttää passiivisena, aivot täysin narikassa, telkkarista sitä käsittämätöntä ja laadutonta kuraa illasta toiseen. Ja tuntitolkulla!

Silti kukaan ei sano: "menin miehen luo, missä oli telkkari olohuoneessa, hän kuulemma vieläpä katsoo sitä iltaisin! Ja mies silmäili samalla telkkarista tulevaa Putous/Emmerdale/Salkkarit/TIS/BB/Selviytyjät/Bachelor- jaksoa, jouduin sinnittelemään loppuillan, enkä aio olla enää tekemisissä niin lapsellisen miehen kanssa"

Miksi kuvittelet, että aloittaja katsoisi moista kuraa? Tuskinpa kovin moni tutkija, lääkäri yms. vaativaa työtä ihminen moiselle kuralle korviaan lotkauttaakaan.

Aloittajana voinen oikaista käsitystäsi koska en katso yhtäkään esimerkkinä käyttämääsi ohjelmaa telkkarista.

Koska nuo ovat hyväksyttyä valtavirtaa, mutta pelaaminen ei. Enpä usko, että pelaamista dissaavat ihmiset kuitenkaan jättäisivät telkkaria katsovan miehen, vaikka ajallisesti siihen menee saman verran aikaa ja esim. elokuviin keskitytään tietääkseni ihan samalla intensiteetillä. Luultavasti tässäkin ketjussa suhtauduttaisiin asiaan eri tavalla, jos pelaaminen ei olisi jotain niin vierasta ja ilmeisen pelottavaa. Jo se, että ei ole mitään tietoa minkälaisia pelejä edes on, kertoo jotain. Shakin peluu laudalla lienee varmasti ihan ok, mutta taas ison mittakaavan historialliset strategia-/resurssienhallintapelit tietokoneella ovat taas no-no. 

Esim. minä kokoan palapelejä, uppoudun niihin aivan täysin tuntikausiksi kerrallaan ja ne vievät julmetusti tilaakin. Koskaan en ole kuullut mitään negatiivista tästä. Mutta keittiön pöydän vallannutta palapeliä ihastellut ihminen taas ihmettelee, että miksi minulla on oma työhuone tietokoneella pelaamista varten, sellainenhan on ihan typerää ja aivotonta. Niin kuin palapelien tekeminen ei olisi...

Olen korkeasti koulutettu, harrastan aktiivisesti liikuntaa, luen, seuraan maailman menoa ja pelaan monta kertaa viikossa. Silti omassa työyhteisössänikin myös ne korkeimmin koulutetut ja kovapalkkaisimmat ihmiset, ihan johtoryhmää myöden, höpöttävät noista roskasarjoista, mutta eivät varmasti ymmärtäisi jos minä kertoisin pelaavani.

Jos mies kertoisi katsovansa Temppareita, saisi todellakin jäädä tutustuminen siihen. En tiedä, millaisessa työpaikassa olet mutta omassa tuttavapiirissäni ihmisen korkea älykkyystaso kieltämättä korrelloi positiivisesti vähäisen tosi-tv:n seuraamisen kanssa.

-ap

Opettelen uutta kieltä oppimiseen suunnitellut pelin avulla. Onko sekin no-no? Jos ei, niin miksi se on ok, mutta historiaa kertaava viihdepeli ei?

Se ei ole no-no, mutta aikasi menee turhaan.

Ja silti kumpikin meistä kirjoittaa Vauva-foorumille.

Huoh! Siis: tuolla lailla ei opi kieltä. Jos jotakuta kiinnostaa seisoa päällään, niin voi olla, että käyttää aikansa turhaan, mutta jos se vaikka on kivaa. En tuomitse.

En tiedä sinun tavastasi opiskella kieliä, mutta minusta tämä on vallan mainio tapa opiskella. Niin ääntämisen kuin kirjoitusmerkkien piirtämisen ja muistamisen kannalta (ohjelma neuvoo oikean "siveltimen"vetojärjestyksen, jota sitten voi tahkota sormella perässä ja ei mene läpi väärässä järjestyksessä). Erityisesti erilaista kirjoitusjärjestelmää ulkoa opetellessa tuo on kyllä täyttä kultaa tuo pelillistäminen ja omaa edistymistä on helppo seurata. Kertaus käy kännykällä näppärästi ennen nukkumaanmenoa tai kahvitaukoa töissä pitäessä. Tietääkseni aiemmin on käytetty flashcards- menetelmääkin, mikä on aivan täysin samaa, tosin huonommilla ominaisuuksilla.

Huijaat itseäsi. Muuten, kirjoittaminen ei ole kieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelaavana naisena en taas yhtään ymmärrä telkkarin/Netflixin tölläämistä, se jos mikä olisi turn-off. Anteeksi nyt vain, mutta pidän kyllä tosi-tv:tä ja hömppäsarjoja (=suunnilleen kaikki muu kuin uutiset ja laatudokumentit) katsovia ihmisiä, sukupuolesta riippumatta, aivan käsittämättömän yksinkertaisina ja lapsellisina. Siinä ei mikään omaa interaktiota vaativa räiskintäkään voi olla huonompi vaihtoehto, sellaista aivotonta roskaa, etenkin nuo realityt. Tuntuu ihan absurdilta nuo pelaamisen väheksymiset kun tietää miten paljon keskivertokansalainen kuitenkin töllöttää passiivisena, aivot täysin narikassa, telkkarista sitä käsittämätöntä ja laadutonta kuraa illasta toiseen. Ja tuntitolkulla!

Silti kukaan ei sano: "menin miehen luo, missä oli telkkari olohuoneessa, hän kuulemma vieläpä katsoo sitä iltaisin! Ja mies silmäili samalla telkkarista tulevaa Putous/Emmerdale/Salkkarit/TIS/BB/Selviytyjät/Bachelor- jaksoa, jouduin sinnittelemään loppuillan, enkä aio olla enää tekemisissä niin lapsellisen miehen kanssa"

Miksi kuvittelet, että aloittaja katsoisi moista kuraa? Tuskinpa kovin moni tutkija, lääkäri yms. vaativaa työtä ihminen moiselle kuralle korviaan lotkauttaakaan.

Aloittajana voinen oikaista käsitystäsi koska en katso yhtäkään esimerkkinä käyttämääsi ohjelmaa telkkarista.

Koska nuo ovat hyväksyttyä valtavirtaa, mutta pelaaminen ei. Enpä usko, että pelaamista dissaavat ihmiset kuitenkaan jättäisivät telkkaria katsovan miehen, vaikka ajallisesti siihen menee saman verran aikaa ja esim. elokuviin keskitytään tietääkseni ihan samalla intensiteetillä. Luultavasti tässäkin ketjussa suhtauduttaisiin asiaan eri tavalla, jos pelaaminen ei olisi jotain niin vierasta ja ilmeisen pelottavaa. Jo se, että ei ole mitään tietoa minkälaisia pelejä edes on, kertoo jotain. Shakin peluu laudalla lienee varmasti ihan ok, mutta taas ison mittakaavan historialliset strategia-/resurssienhallintapelit tietokoneella ovat taas no-no. 

Esim. minä kokoan palapelejä, uppoudun niihin aivan täysin tuntikausiksi kerrallaan ja ne vievät julmetusti tilaakin. Koskaan en ole kuullut mitään negatiivista tästä. Mutta keittiön pöydän vallannutta palapeliä ihastellut ihminen taas ihmettelee, että miksi minulla on oma työhuone tietokoneella pelaamista varten, sellainenhan on ihan typerää ja aivotonta. Niin kuin palapelien tekeminen ei olisi...

Olen korkeasti koulutettu, harrastan aktiivisesti liikuntaa, luen, seuraan maailman menoa ja pelaan monta kertaa viikossa. Silti omassa työyhteisössänikin myös ne korkeimmin koulutetut ja kovapalkkaisimmat ihmiset, ihan johtoryhmää myöden, höpöttävät noista roskasarjoista, mutta eivät varmasti ymmärtäisi jos minä kertoisin pelaavani.

Jos mies kertoisi katsovansa Temppareita, saisi todellakin jäädä tutustuminen siihen. En tiedä, millaisessa työpaikassa olet mutta omassa tuttavapiirissäni ihmisen korkea älykkyystaso kieltämättä korrelloi positiivisesti vähäisen tosi-tv:n seuraamisen kanssa.

-ap

Entäs sitten muu pelaaminen? Leikkimielisyyshän on kiinteä osa ihmisluontoa ja meistä valtaosa toteuttaa sitä puolta jotenkin. Onko lautapelit (kuten em. shakki), korttipelit (pasianssista pokeriin), palapelit, arpa- ja onnenpelit ja sen sellaiset sitten eri asia? Tai kilpaileminen urheilussa (itse suorittavana tai vaikkapa kisakatsomossa veikkaamalla kavereiden kanssa), tietovisailussa tai muistissa? Pokemon go, geokätköily, suunnistus? Tai mitenkä vaikka kalastaminen? Itse koen senkin hyvin samankaltaiseksi (samaan tapaan palkitsevaksi ja jännitystä tuottavaksi, täysin immersiiviseksi) touhuksi kuin monet tietokonepelit.

Opettelen uutta kieltä oppimiseen suunnitellut pelin avulla. Onko sekin no-no? Jos ei, niin miksi se on ok, mutta historiaa kertaava viihdepeli ei? 

Yritän siis nyt vain ymmärtää, että miksi sen leikkimielisyyden ja uteliaisuuden tyydyttäminen joillakin tavoilla on parempaa kuin toisilla.

Kai tässä on se aspekti, että tekeekö ja kokeeko oikeasti jotain vai istuuko koneen ääressä ja hakkaa näppistä tai ohjainta. Opetuspelien tarkoitus on sentään opettaa jotain konkreettista esimerkeissäsi vieraan kielen taito tai tiedot historiasta. Mitä hyötyä on hakata vaikkapa CSsää aamusta iltaan?

Mitä hyötyä on em. palapeleistä? Tai pasianssista? CS:ssää en ole pelannut koskaan, mutta sitä hakannut kaverini puhuu aivan käsittämättömän hyvää englantia ja kuulemma juurikin sen ansiosta.

Joojoo.

Miksi ei, pelatkoon omalla ajallaan jos jostain löytää tarpeeksi aikaa sellaiseen sen jälkeen kun muut prioriteetit on hoidettu. Eli siis sen jälkeen kun koira on ulkoilettu, lapset ruokittu ja nukutettu, minulle lempeitä puhuttu ja sängyssä puuhailtu. Tämän jälkeen jos virtaa miehessä on ja haluaa pelata tietokonepelejään omassa työhuoneessaan niin mikäs siinä. Minä nukun jo silloin.  Mutta miehen pelaaminen tulee todellakin prioriteettina siellä viho viimeisessä kun kaikii muu on jo hoidettu ja halutaan sitä kuuluisaa omaa aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Pelaava mies = turn off

Ulkoilusta ja urheilusta pitävä = turn on

Mitä jos on pelaava hieman nörtähtävä mies jolla on gladiaattorin kroppa, metsästäjän silmät, leuka kuin laivan keula, paksut ruskeat hiukset ja iso kulli? Mahdoton yhtälö naisen mielessä?

Minä en käsitä miksi monet naiset kokee oikeudekseen määrittää mitä mies saisi harrastaa ja mitä ei. Mitä olisitte mieltä miehestä joka kieltäisi teiltä esimerkiksi hevostalleilun, koska perinteisesti se on ollut nuorten tyttöjen harrastus ja "kukaan itseään kunnioittava" aikuinen nainen ei semmoiseen sorru. Määrittelen tässä vauhtiin päästyäni ikärajoja muillekin harrastuksille:

- Hevoset Alle 18v

- Käsityöt Yli 50v

- Puutarhanhoito yli 45v

- Sauvakävely yli 65v

- Tosi-tv formaatista riippumatta Ei ikinä

- Harlekiini yms hömppäromaanit yli 15v, mutta alle 20v

- Yökerhossa bailaaminen 18 - 25v

- Pubit yli 40v

Uutisten katsominen/kuunteleminen on pakollista vähintään kerran päivässä

Lisäksi iltaohjelmaan tulee kuulua vähintään yksi dokumentti ja tunti itsensä kehumista eri sosiaalisissa medioissa, koska muiden kateus tulee ansaita

Kyllä mulle kelpaisi pelaava mies kun harrastan pelejä itsekin, mutta kun nuo tuppaavat pelaamaan aivan paskoja pelejä. En katsoisi hetkeäkään jotain counterstrikeä, fortniteä, NHLää tai muuta jonneroskaa nakuttavaa ukkoa.

Vierailija kirjoitti:

Minä en käsitä miksi monet naiset kokee oikeudekseen määrittää mitä mies saisi harrastaa ja mitä ei. Mitä olisitte mieltä miehestä joka kieltäisi teiltä esimerkiksi hevostalleilun, koska perinteisesti se on ollut nuorten tyttöjen harrastus ja "kukaan itseään kunnioittava" aikuinen nainen ei semmoiseen sorru. Määrittelen tässä vauhtiin päästyäni ikärajoja muillekin harrastuksille:

- Hevoset Alle 18v

- Käsityöt Yli 50v

- Puutarhanhoito yli 45v

- Sauvakävely yli 65v

- Tosi-tv formaatista riippumatta Ei ikinä

- Harlekiini yms hömppäromaanit yli 15v, mutta alle 20v

- Yökerhossa bailaaminen 18 - 25v

- Pubit yli 40v

Uutisten katsominen/kuunteleminen on pakollista vähintään kerran päivässä

Lisäksi iltaohjelmaan tulee kuulua vähintään yksi dokumentti ja tunti itsensä kehumista eri sosiaalisissa medioissa, koska muiden kateus tulee ansaita

Nappisuoritus. Tuohon, ettet käsitä, voin havaintojeni perusteella todeta, että naiset näkevät asiat niin kuin niiden heidän mielestään kuuluisi olla, ei niin kuin ne ovat. Tämä toiveajattelu ei joillakin lakkaa koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässähän on taustalla yleensä se, että naista ärsyttää että miehen huomio kiinnittyy johonkin muuhun kuin häneen. Siihen yhdistettynä vielä se, että kun ei ole yhtään tutustunut aiheeseen, niin mielikuva pelaamisesta on joku aivoton räiskiminen. Voi tulla myös vähän ulkopuolinen olo, kun pelikulttuuri kasvaa jatkuvasti isommaksi ja isommaksi ja itse ei osaa kuin laittaa Tempparit päälle telkkarista.

Vai oikein "pelikulttuuri". Aivottomien massojen dopamiinibileet ne on, jolla peliyhtiöt rahastaa koukuttamiaan rassukoita. Pakoa todellisuudesta ja mielihyvää mielikuvitussuorituksista. Itse en tunne ketään joka seuraisi jotain " temppareita" , olipa ne nyt mitä tahansa.

Yhäkin peliteollisuus tuottaa enemmän kuin elokuvateollisuus.

Eikö tuolla logiikalla kirjojen lukeminen ja elokuvien katsominenkin ole pakoa todellisuudesta?

Ai sinä olet niin kultturelli ihminen, ettet tunne ketään realitysarjoja katsovaa? 😂