Kuinka moni 30-40 -vuotias, vaativaa työtä tekevä nainen kiinnostuu päivittäin pleikkarilla pelaavasta miehestä?

Ei haittaa pätkääkään. Itsekin roikun illat täällä av:lla, vaikka voisi tehdä jotain sivistyneenpääkin. Olen opettaja ja mieheni it- nörtti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässähän on taustalla yleensä se, että naista ärsyttää että miehen huomio kiinnittyy johonkin muuhun kuin häneen. Siihen yhdistettynä vielä se, että kun ei ole yhtään tutustunut aiheeseen, niin mielikuva pelaamisesta on joku aivoton räiskiminen. Voi tulla myös vähän ulkopuolinen olo, kun pelikulttuuri kasvaa jatkuvasti isommaksi ja isommaksi ja itse ei osaa kuin laittaa Tempparit päälle telkkarista.

Olet väärässä. Minua ahdistaa se, että pelaaminen saa miehen vaikuttamaan vähä-älyiseltä. Ikään kuin irrallaan reaalimailmasta. Yhtä lailla ihmettelisin miestä, joka nauttii splatter-elokuvien katsomisesta.

En ole todellakaan nainen, joka katsoo Temppareita. En juurikaan katso televisiota koska ei ole aikaa siihen. Minua kiinnostaa mm. maailman tapahtumien seuraaminen, talousuutiset, politiikka, tiede sekä joiltakin osin myös kulttuuri. Omasta fyysisestä hyvinvoinnista tinkimättä.

En päivitä Instaa, en selaa Facebookia, en kerää laukkuja. Aika kapea kuva sinulla on naisista jos otaksut em. puuhien olevan yleisiäkin edes jollakin tavalla älyllisesti suuntautuneiden kesken. Vakka kantensa löytää ja varmasti somehömppänaisen vastakohta miehissä on konsolipelejä harrastava mies.

-ap

Maailman tapahtumien seuraaminen? Kuulostaa tylsän passiiviselta, kun peleissä voi itse vaikuttaa pelimaailman tapahtumiin ja siihen mitä tulevaisuudessa tulee vastaan.

ohis

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin! Olen 38-vuotias PC-pelaava nainen. Ei ne vain miehet ole jotka pelaa. Mulle pelit on kirjat mutta parempi: siirtymä toiseen maailmaan ja henkilöyteen, mutta ei vain passiivisena lukijana vaan toimijana.

Harmi vaan, että pelit on kirjoitettu niin paljon huonommin kuin kirjat. SOMA on yksi loistava peli, jossa on oikeasti mielenkiintoiset tapahtumat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässähän on taustalla yleensä se, että naista ärsyttää että miehen huomio kiinnittyy johonkin muuhun kuin häneen. Siihen yhdistettynä vielä se, että kun ei ole yhtään tutustunut aiheeseen, niin mielikuva pelaamisesta on joku aivoton räiskiminen. Voi tulla myös vähän ulkopuolinen olo, kun pelikulttuuri kasvaa jatkuvasti isommaksi ja isommaksi ja itse ei osaa kuin laittaa Tempparit päälle telkkarista.

Olet väärässä. Minua ahdistaa se, että pelaaminen saa miehen vaikuttamaan vähä-älyiseltä. Ikään kuin irrallaan reaalimailmasta. Yhtä lailla ihmettelisin miestä, joka nauttii splatter-elokuvien katsomisesta.

En ole todellakaan nainen, joka katsoo Temppareita. En juurikaan katso televisiota koska ei ole aikaa siihen. Minua kiinnostaa mm. maailman tapahtumien seuraaminen, talousuutiset, politiikka, tiede sekä joiltakin osin myös kulttuuri. Omasta fyysisestä hyvinvoinnista tinkimättä.

En päivitä Instaa, en selaa Facebookia, en kerää laukkuja. Aika kapea kuva sinulla on naisista jos otaksut em. puuhien olevan yleisiäkin edes jollakin tavalla älyllisesti suuntautuneiden kesken. Vakka kantensa löytää ja varmasti somehömppänaisen vastakohta miehissä on konsolipelejä harrastava mies.

-ap

Maailman tapahtumien seuraaminen? Kuulostaa tylsän passiiviselta, kun peleissä voi itse vaikuttaa pelimaailman tapahtumiin ja siihen mitä tulevaisuudessa tulee vastaan.

ohis

Tuo kuulostaa siltä, että olet menettänyt todellisuudentajusi...

Minulla, N57, vaativa työ, ja käyn esim. nyt kahvitunnilla vilkaisemassa tätä palstaa. Ihan vastaavaa aivot narikkaan toimintaa kuin pelaaminen, miksi sitä pitäisi paheksua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelaavana naisena en taas yhtään ymmärrä telkkarin/Netflixin tölläämistä, se jos mikä olisi turn-off. Anteeksi nyt vain, mutta pidän kyllä tosi-tv:tä ja hömppäsarjoja (=suunnilleen kaikki muu kuin uutiset ja laatudokumentit) katsovia ihmisiä, sukupuolesta riippumatta, aivan käsittämättömän yksinkertaisina ja lapsellisina. Siinä ei mikään omaa interaktiota vaativa räiskintäkään voi olla huonompi vaihtoehto, sellaista aivotonta roskaa, etenkin nuo realityt. Tuntuu ihan absurdilta nuo pelaamisen väheksymiset kun tietää miten paljon keskivertokansalainen kuitenkin töllöttää passiivisena, aivot täysin narikassa, telkkarista sitä käsittämätöntä ja laadutonta kuraa illasta toiseen. Ja tuntitolkulla!

Silti kukaan ei sano: "menin miehen luo, missä oli telkkari olohuoneessa, hän kuulemma vieläpä katsoo sitä iltaisin! Ja mies silmäili samalla telkkarista tulevaa Putous/Emmerdale/Salkkarit/TIS/BB/Selviytyjät/Bachelor- jaksoa, jouduin sinnittelemään loppuillan, enkä aio olla enää tekemisissä niin lapsellisen miehen kanssa"

Miksi kuvittelet, että aloittaja katsoisi moista kuraa? Tuskinpa kovin moni tutkija, lääkäri yms. vaativaa työtä ihminen moiselle kuralle korviaan lotkauttaakaan.

Aloittajana voinen oikaista käsitystäsi koska en katso yhtäkään esimerkkinä käyttämääsi ohjelmaa telkkarista.

Koska nuo ovat hyväksyttyä valtavirtaa, mutta pelaaminen ei. Enpä usko, että pelaamista dissaavat ihmiset kuitenkaan jättäisivät telkkaria katsovan miehen, vaikka ajallisesti siihen menee saman verran aikaa ja esim. elokuviin keskitytään tietääkseni ihan samalla intensiteetillä. Luultavasti tässäkin ketjussa suhtauduttaisiin asiaan eri tavalla, jos pelaaminen ei olisi jotain niin vierasta ja ilmeisen pelottavaa. Jo se, että ei ole mitään tietoa minkälaisia pelejä edes on, kertoo jotain. Shakin peluu laudalla lienee varmasti ihan ok, mutta taas ison mittakaavan historialliset strategia-/resurssienhallintapelit tietokoneella ovat taas no-no. 

Esim. minä kokoan palapelejä, uppoudun niihin aivan täysin tuntikausiksi kerrallaan ja ne vievät julmetusti tilaakin. Koskaan en ole kuullut mitään negatiivista tästä. Mutta keittiön pöydän vallannutta palapeliä ihastellut ihminen taas ihmettelee, että miksi minulla on oma työhuone tietokoneella pelaamista varten, sellainenhan on ihan typerää ja aivotonta. Niin kuin palapelien tekeminen ei olisi...

Olen korkeasti koulutettu, harrastan aktiivisesti liikuntaa, luen, seuraan maailman menoa ja pelaan monta kertaa viikossa. Silti omassa työyhteisössänikin myös ne korkeimmin koulutetut ja kovapalkkaisimmat ihmiset, ihan johtoryhmää myöden, höpöttävät noista roskasarjoista, mutta eivät varmasti ymmärtäisi jos minä kertoisin pelaavani.

Jos mies kertoisi katsovansa Temppareita, saisi todellakin jäädä tutustuminen siihen. En tiedä, millaisessa työpaikassa olet mutta omassa tuttavapiirissäni ihmisen korkea älykkyystaso kieltämättä korrelloi positiivisesti vähäisen tosi-tv:n seuraamisen kanssa.

-ap

Opettelen uutta kieltä oppimiseen suunnitellut pelin avulla. Onko sekin no-no? Jos ei, niin miksi se on ok, mutta historiaa kertaava viihdepeli ei?

Se ei ole no-no, mutta aikasi menee turhaan.

Mieheni pelaa xboxilla, mitä en ihan ymmärrä. :) Hän taas tuhahtelee halveksuen, kun mä pelaan padillä candy crushia. :D Perheenä ollaan top 5% tuloluokassa ja akateemisia molemmat.

Onneks naisten shoppailu, juoruaminen ja somettelu on niin h*lvetin sivistävää ja kehittävää touhua, että voi kattoa nenänvartta pitkin kaikkia pelaajia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelaavana naisena en taas yhtään ymmärrä telkkarin/Netflixin tölläämistä, se jos mikä olisi turn-off. Anteeksi nyt vain, mutta pidän kyllä tosi-tv:tä ja hömppäsarjoja (=suunnilleen kaikki muu kuin uutiset ja laatudokumentit) katsovia ihmisiä, sukupuolesta riippumatta, aivan käsittämättömän yksinkertaisina ja lapsellisina. Siinä ei mikään omaa interaktiota vaativa räiskintäkään voi olla huonompi vaihtoehto, sellaista aivotonta roskaa, etenkin nuo realityt. Tuntuu ihan absurdilta nuo pelaamisen väheksymiset kun tietää miten paljon keskivertokansalainen kuitenkin töllöttää passiivisena, aivot täysin narikassa, telkkarista sitä käsittämätöntä ja laadutonta kuraa illasta toiseen. Ja tuntitolkulla!

Silti kukaan ei sano: "menin miehen luo, missä oli telkkari olohuoneessa, hän kuulemma vieläpä katsoo sitä iltaisin! Ja mies silmäili samalla telkkarista tulevaa Putous/Emmerdale/Salkkarit/TIS/BB/Selviytyjät/Bachelor- jaksoa, jouduin sinnittelemään loppuillan, enkä aio olla enää tekemisissä niin lapsellisen miehen kanssa"

Miksi kuvittelet, että aloittaja katsoisi moista kuraa? Tuskinpa kovin moni tutkija, lääkäri yms. vaativaa työtä ihminen moiselle kuralle korviaan lotkauttaakaan.

Aloittajana voinen oikaista käsitystäsi koska en katso yhtäkään esimerkkinä käyttämääsi ohjelmaa telkkarista.

Koska nuo ovat hyväksyttyä valtavirtaa, mutta pelaaminen ei. Enpä usko, että pelaamista dissaavat ihmiset kuitenkaan jättäisivät telkkaria katsovan miehen, vaikka ajallisesti siihen menee saman verran aikaa ja esim. elokuviin keskitytään tietääkseni ihan samalla intensiteetillä. Luultavasti tässäkin ketjussa suhtauduttaisiin asiaan eri tavalla, jos pelaaminen ei olisi jotain niin vierasta ja ilmeisen pelottavaa. Jo se, että ei ole mitään tietoa minkälaisia pelejä edes on, kertoo jotain. Shakin peluu laudalla lienee varmasti ihan ok, mutta taas ison mittakaavan historialliset strategia-/resurssienhallintapelit tietokoneella ovat taas no-no. 

Esim. minä kokoan palapelejä, uppoudun niihin aivan täysin tuntikausiksi kerrallaan ja ne vievät julmetusti tilaakin. Koskaan en ole kuullut mitään negatiivista tästä. Mutta keittiön pöydän vallannutta palapeliä ihastellut ihminen taas ihmettelee, että miksi minulla on oma työhuone tietokoneella pelaamista varten, sellainenhan on ihan typerää ja aivotonta. Niin kuin palapelien tekeminen ei olisi...

Olen korkeasti koulutettu, harrastan aktiivisesti liikuntaa, luen, seuraan maailman menoa ja pelaan monta kertaa viikossa. Silti omassa työyhteisössänikin myös ne korkeimmin koulutetut ja kovapalkkaisimmat ihmiset, ihan johtoryhmää myöden, höpöttävät noista roskasarjoista, mutta eivät varmasti ymmärtäisi jos minä kertoisin pelaavani.

Jos mies kertoisi katsovansa Temppareita, saisi todellakin jäädä tutustuminen siihen. En tiedä, millaisessa työpaikassa olet mutta omassa tuttavapiirissäni ihmisen korkea älykkyystaso kieltämättä korrelloi positiivisesti vähäisen tosi-tv:n seuraamisen kanssa.

-ap

Opettelen uutta kieltä oppimiseen suunnitellut pelin avulla. Onko sekin no-no? Jos ei, niin miksi se on ok, mutta historiaa kertaava viihdepeli ei?

Se ei ole no-no, mutta aikasi menee turhaan.

Ja silti kumpikin meistä kirjoittaa Vauva-foorumille.

Enintään 0 %

Vierailija kirjoitti:

Mieheni pelaa xboxilla, mitä en ihan ymmärrä. :) Hän taas tuhahtelee halveksuen, kun mä pelaan padillä candy crushia. :D Perheenä ollaan top 5% tuloluokassa ja akateemisia molemmat.

Ja todellakaan ette keksi mitään fiksumpaa tekemistä? Millähän avuilla ne top 5% tulot on saatu?

Vierailija kirjoitti:

En elä itse virtuaalitodellisuudessa, joten en voi ottaa miehekseni sellaista joka siellä elää. Uskon että heille löytyy se oma virtuaalinainen, siis sellainen joka itsekin tykkää pelata elämänsä. 

Luetko sitten edes fiktiota? Katsotko leffoja, sarjoja? Tännekin kirjoittaminen on pakoa omasta todellisuudesta. Internetin viihdekäyttö on pahin turnoff naisessa.

Pelejä on paljon erilaisia, ei pelkästään niitä räiskintäpelejä.  

Tosin tuossakin on se ongelma, että pelaa päivittäin. Pelatkoon vaikka viisi päivää viikossa tai joskus sen viikon tai kaksi putkeen joka päivä, jos pitää sen jälkeen vähän taukoa. Mutta jos pelaa joka päivä monta tuntia viikosta toiseen, sellainen ei vain kiinnosta. 

Minua ei haittaisi pelaava mies, sillä pelailen itsekin jonkin verran, mutta mieluitenkin katselen miestä, joka pelaa Switchillä tai retrokonsoleilla. Tai vielä parempi, molemmilla. Pleikkarissa ja Xboxissa on se puoli, että ne on niin massaa, että siellä on suuremmalla todennäköisyydellä CoD tai joku muu vastaava pyörimässä päivittäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä pelaamisessa sitten niin ärsyttää? Ei se sen kummempaa tekemistä ole kuin sinkkuelämän katselu, facebookin ja instan selailu/päivittely tai kitaran soitto.

Lapsellista hommaahan se on, vaikka kuinka muuta väitätte. Tulee heti sellainen reppana-fiilis ”miehestä”, joka pelaa.

Ok.

Sitten oletan ettei naisellakaan ole luuseriharrastuksia, kuten:

- tosi-TV:n tms hömppäohjelmien tai vloggaajien seuraaminen

- herkuttelu (pahin turn-of kaikista), viinin lipittäminen

Oletan että naisen harrastuksia ovat kuntosali, jonkun instrumentin soittaminen tai laulaminen, retkeily (ei rantalomat tai kaupunkishoppailumatkat vaan vaellukset), tms.

Palstalla muuten oli gallup mikä on inhokkiharrastus vastakkaisella sukupuolella. Miehillä se oli tietokonepelit, naisella matkustelu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni pelaa xboxilla, mitä en ihan ymmärrä. :) Hän taas tuhahtelee halveksuen, kun mä pelaan padillä candy crushia. :D Perheenä ollaan top 5% tuloluokassa ja akateemisia molemmat.

Ja todellakaan ette keksi mitään fiksumpaa tekemistä? Millähän avuilla ne top 5% tulot on saatu?

Meillä tulot korreloi koulutustaustan kanssa ja muutaman sopivan työpaikan vaihdon kanssa. :)

Ei juuri kukaan jaksa 16h päivässä tehdä vain kehittäviä asioita. Välillä pitää nollata. Itse en pikkulapsiarjessa jaksa lukea, koska se keskeytyisi 5 min läpi. Kevyiden pelien kanssa, esim pasianssi, tai vauva-palstailun kanssa sillä ei ole mitään väliä.

Lapsi ei jaksa olla 16h myöskään liikkeellä, vaan kotona menee reilu osa ajasta. Meillä lapsi myös välillä leikkii itsenäisesti, niinpä vaatii huomioita vain n. 50% ajasta, mutta valvontaa 100%. Me seurataan jalkapalloa, pelataan tahoillamme ja katsellaan sarjoja. Siinä on meidän vapaa-ajan viihteet kotioloissa.

Mutta miehen konsolipelaaminen ei ole mulle mikään ongelma, eikä fiksua ja huomaavaista miestä silmissäni vähennä. Yleensä hän pelaa tunnin pari, kun minä ja lapsi ollaan jo nukkumassa.

Minä. Tykkään itsekin pelata, joskus räiskintää joskus open world-pelejä. Minun ei tarvitse todistella kypsyyttäni luopumalla iän karttuessa asioista joista aidosti pidän. Se tulee esiin ihan muissa yhteyksissä, esim. työaikana ja elämänhallinnassa.

Olen siis 42. 

136

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelaavana naisena en taas yhtään ymmärrä telkkarin/Netflixin tölläämistä, se jos mikä olisi turn-off. Anteeksi nyt vain, mutta pidän kyllä tosi-tv:tä ja hömppäsarjoja (=suunnilleen kaikki muu kuin uutiset ja laatudokumentit) katsovia ihmisiä, sukupuolesta riippumatta, aivan käsittämättömän yksinkertaisina ja lapsellisina. Siinä ei mikään omaa interaktiota vaativa räiskintäkään voi olla huonompi vaihtoehto, sellaista aivotonta roskaa, etenkin nuo realityt. Tuntuu ihan absurdilta nuo pelaamisen väheksymiset kun tietää miten paljon keskivertokansalainen kuitenkin töllöttää passiivisena, aivot täysin narikassa, telkkarista sitä käsittämätöntä ja laadutonta kuraa illasta toiseen. Ja tuntitolkulla!

Silti kukaan ei sano: "menin miehen luo, missä oli telkkari olohuoneessa, hän kuulemma vieläpä katsoo sitä iltaisin! Ja mies silmäili samalla telkkarista tulevaa Putous/Emmerdale/Salkkarit/TIS/BB/Selviytyjät/Bachelor- jaksoa, jouduin sinnittelemään loppuillan, enkä aio olla enää tekemisissä niin lapsellisen miehen kanssa"

Miksi kuvittelet, että aloittaja katsoisi moista kuraa? Tuskinpa kovin moni tutkija, lääkäri yms. vaativaa työtä ihminen moiselle kuralle korviaan lotkauttaakaan.

Aloittajana voinen oikaista käsitystäsi koska en katso yhtäkään esimerkkinä käyttämääsi ohjelmaa telkkarista.

Koska nuo ovat hyväksyttyä valtavirtaa, mutta pelaaminen ei. Enpä usko, että pelaamista dissaavat ihmiset kuitenkaan jättäisivät telkkaria katsovan miehen, vaikka ajallisesti siihen menee saman verran aikaa ja esim. elokuviin keskitytään tietääkseni ihan samalla intensiteetillä. Luultavasti tässäkin ketjussa suhtauduttaisiin asiaan eri tavalla, jos pelaaminen ei olisi jotain niin vierasta ja ilmeisen pelottavaa. Jo se, että ei ole mitään tietoa minkälaisia pelejä edes on, kertoo jotain. Shakin peluu laudalla lienee varmasti ihan ok, mutta taas ison mittakaavan historialliset strategia-/resurssienhallintapelit tietokoneella ovat taas no-no. 

Esim. minä kokoan palapelejä, uppoudun niihin aivan täysin tuntikausiksi kerrallaan ja ne vievät julmetusti tilaakin. Koskaan en ole kuullut mitään negatiivista tästä. Mutta keittiön pöydän vallannutta palapeliä ihastellut ihminen taas ihmettelee, että miksi minulla on oma työhuone tietokoneella pelaamista varten, sellainenhan on ihan typerää ja aivotonta. Niin kuin palapelien tekeminen ei olisi...

Olen korkeasti koulutettu, harrastan aktiivisesti liikuntaa, luen, seuraan maailman menoa ja pelaan monta kertaa viikossa. Silti omassa työyhteisössänikin myös ne korkeimmin koulutetut ja kovapalkkaisimmat ihmiset, ihan johtoryhmää myöden, höpöttävät noista roskasarjoista, mutta eivät varmasti ymmärtäisi jos minä kertoisin pelaavani.

Jos mies kertoisi katsovansa Temppareita, saisi todellakin jäädä tutustuminen siihen. En tiedä, millaisessa työpaikassa olet mutta omassa tuttavapiirissäni ihmisen korkea älykkyystaso kieltämättä korrelloi positiivisesti vähäisen tosi-tv:n seuraamisen kanssa.

-ap

Opettelen uutta kieltä oppimiseen suunnitellut pelin avulla. Onko sekin no-no? Jos ei, niin miksi se on ok, mutta historiaa kertaava viihdepeli ei?

Se ei ole no-no, mutta aikasi menee turhaan.

Ja silti kumpikin meistä kirjoittaa Vauva-foorumille.

Huoh! Siis: tuolla lailla ei opi kieltä. Jos jotakuta kiinnostaa seisoa päällään, niin voi olla, että käyttää aikansa turhaan, mutta jos se vaikka on kivaa. En tuomitse.

Mun mies tekee kotityöt jos istun koneella. 

Täällä bingo! En ihan vielä kolmeakymmentä, mutta haaveenani olisi löytää peli-, tiede-, leffa- ja kirjanörtti mies itselleni joskus tulevaisuudessa.

Pelaan itsekin, ja olisi ihanaa jakaa se ilo elämässä jonkun kanssa!