Lue keskustelun säännöt.
Mies ei herää kelloon
Alkup.
01.08.2019 |
Usein tapahtuva kaava: kännykän kello soi monta kertaa alusta loppuun, mies ei herää ja töihin pitäisi lähteä. Aiemmin tuupin miestä hereille, mutta päätin että ei ole mun vastuulla hänen heräämiset vaikka itse tuohon rinkutukseen heräänkin joka kerta.
Mies on isällään töissä, joten isänsä sitten soittaa jossain vaiheessa pojan hereille ja töihin. Tuohon puheluun kyllä herää heti vaikka samalla volyymilla soi kuin herätyksetkin.
Nyt minä olen mieheni mielestä ala-arvoinen ja inhottava ja epäkunnioittava kun en häntä herätä vaikka itse noihin herätyksiin herään.
Minä en taas mielestäni ole vastuussa miehen heräämisistä, ja ajattelen että aikuisen ihmisen olisi syytä oppia jo heräämään ilman isän puhelinsoittoa. Lopputuloksena riitelyä.
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti erilliset makuuhuoneet, eihän tuossa ole mitään järkeä kärsiä omissa yöunissa mieslapsen takia. Aika perusaikuistaito osata herätä oikeaan aikaan ilman että mamma herättelee...
Niin joo, erilliset huoneet ja asunnot ja eläminen kokonaan. Ei tarvii katsoa ikinä miestä ( miehiä), kun voi olla ihan yksinkin. Ikinä ei tarvitse tehdä yhtään mitään toisen eteen/ puolesta. Yksin voi herätä ja yksin mennä nukkumaan ja yksin viettää päivänsä. Siinä sinulle hyvä elämä.
Jos sulle ainoat vaihtoehdot on toimia puolison äitinä tai olla sinkku, niin mikäpä siinä sitten. Voit ihan rauhassa pitää tuon insestisen suhdekäsityksesi.
Tulihan se sieltä. Toimiiko puolisoni sitten minulle isänä, kun hän tekee esim. iltapalat, ruuat, käy kaupassa, jne? Ei, kun nainen voi seistä piiska kourassa miehen selän takana vahvana itsenäisenä nykynaisena vaatimassa paljon tekemättä itse mitään.
Siinä tapauksessa että ilman miehen apua jäisit ilman ruokaa kun et osaisi sitä itse tehdä, ja valittaisit nälkää miehelle - kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Typerä muija,lahna sängyssä, lokki keittiössä.
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti erilliset makuuhuoneet, eihän tuossa ole mitään järkeä kärsiä omissa yöunissa mieslapsen takia. Aika perusaikuistaito osata herätä oikeaan aikaan ilman että mamma herättelee...
Mua ei mitenkään yllätä, että yli 50% avioliitoista päättyy eroon, kun ihmisten asenteet on tämmöisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti erilliset makuuhuoneet, eihän tuossa ole mitään järkeä kärsiä omissa yöunissa mieslapsen takia. Aika perusaikuistaito osata herätä oikeaan aikaan ilman että mamma herättelee...
Niin joo, erilliset huoneet ja asunnot ja eläminen kokonaan. Ei tarvii katsoa ikinä miestä ( miehiä), kun voi olla ihan yksinkin. Ikinä ei tarvitse tehdä yhtään mitään toisen eteen/ puolesta. Yksin voi herätä ja yksin mennä nukkumaan ja yksin viettää päivänsä. Siinä sinulle hyvä elämä.
Jos sulle ainoat vaihtoehdot on toimia puolison äitinä tai olla sinkku, niin mikäpä siinä sitten. Voit ihan rauhassa pitää tuon insestisen suhdekäsityksesi.
En toimi äitinä vaan puolisona. Katsos kun puolisot voivat tehdä molemmat pikkupalveluksia toisilleen. Minä herätän ja keitän kahvit, mies vaikka hieroo illalla tai laittaa ruoat. Ilmeisesti tällainen vastavuoroisuus on sinulle hyvin vaikea asia ymmärtää, mutta näin toimii hyvä parisuhde.
Sun on näköjään hyvin vaikea ymmärtää että vastavuoroisuus on eri asia kuin _oman heräämisen laittaminen kumppanin vastuulle_ niinkuin apn tapauksessa.
Kuinka lukutaidoton narsisti pitää olla, että pitää oma tilanne tunkea keskusteluun jossa puhutaan ihan eri asiasta?
Laitoin oman kokemukseni tähän, koska ap voisi miettiä tätä asiaa myös minun kokemukseni kautta. Miksi pitäisi riidellä ihan typerästä asiasta, kun elämästä voi tehdä paljon mukavampaa, kun tekee toisilleen niitä palveluksia. Mutta jos toki haluaa nillittää ja parkua ja riidellä jatkuvasti, niin go for it.
Mieleen tulee ex, joka sössi omat aikaiset työmatkalle lähtönsä ja myös muita aamulähtöjään sillä, ettei laittanutkaan kelloaan soimaan, vaikka jäin vahvasti siihen mielikuvaan, että hän näin teki. Uskomattomia säätöaamuja hän harrasti. Vieläkin voin palata noihin hätääntyneisiin aamutunnelmiin. Jotkut vaan ei opi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti erilliset makuuhuoneet, eihän tuossa ole mitään järkeä kärsiä omissa yöunissa mieslapsen takia. Aika perusaikuistaito osata herätä oikeaan aikaan ilman että mamma herättelee...
Niin joo, erilliset huoneet ja asunnot ja eläminen kokonaan. Ei tarvii katsoa ikinä miestä ( miehiä), kun voi olla ihan yksinkin. Ikinä ei tarvitse tehdä yhtään mitään toisen eteen/ puolesta. Yksin voi herätä ja yksin mennä nukkumaan ja yksin viettää päivänsä. Siinä sinulle hyvä elämä.
Jos sulle ainoat vaihtoehdot on toimia puolison äitinä tai olla sinkku, niin mikäpä siinä sitten. Voit ihan rauhassa pitää tuon insestisen suhdekäsityksesi.
En toimi äitinä vaan puolisona. Katsos kun puolisot voivat tehdä molemmat pikkupalveluksia toisilleen. Minä herätän ja keitän kahvit, mies vaikka hieroo illalla tai laittaa ruoat. Ilmeisesti tällainen vastavuoroisuus on sinulle hyvin vaikea asia ymmärtää, mutta näin toimii hyvä parisuhde.
Sun on näköjään hyvin vaikea ymmärtää että vastavuoroisuus on eri asia kuin _oman heräämisen laittaminen kumppanin vastuulle_ niinkuin apn tapauksessa.
Kuinka lukutaidoton narsisti pitää olla, että pitää oma tilanne tunkea keskusteluun jossa puhutaan ihan eri asiasta?
Laitoin oman kokemukseni tähän, koska ap voisi miettiä tätä asiaa myös minun kokemukseni kautta. Miksi pitäisi riidellä ihan typerästä asiasta, kun elämästä voi tehdä paljon mukavampaa, kun tekee toisilleen niitä palveluksia. Mutta jos toki haluaa nillittää ja parkua ja riidellä jatkuvasti, niin go for it.
Miten sulla nyt menee tän jutun pointti ohi kokonaan.
Kysehän on siitä ettei mies kykene heräämään töihin ilman että isänsä sen sinne herättää ja soittaa. Ja kun minä nukun vieressä (vapaapäivä, iltavuoro tms.) niin herään tuohon kelloonsa ja torkkuunsa koska hän ei jaksa nousta.
Ja kun minä en häntä siinä vaiheessa tuupi hereille, (kuten ilmeisesti mielestäsi mun pitäisi tehdä?) niin olen epäkunnioittava ja käytökseni on ala-arvoista?
Onpa aika omituinen näkemys.
Vanhaa sanontaa seuratakseni. Ongelma ei ole miehesi käytös, vaan asenteesi miehen käytöstä kohtaan. Miehen käytökseen voi koittaa vaikuttaa, mutta loppujen lopuksi on rajalliset keinot muuttaa toisen ihmisen käytöstä. Voit koittaa minimoida käytöksen aiheuttamaa ja esimerkiksi nukkua korvatulppien kanssa tai eri tilassa. Helpoin on vain hyväksyä asia ja minimoida oma harmistus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mika siina on niin vaikeaa herattaa se mies, jos kerran itse heraa siihen heratysaaneen?
Itse nukun tulpat korvissa ja jos nukun sikeasti, voi olla etten heti kuule puhelimen heratysta. Mies heraa siihen, vetaa mut kainaloon ja suukottaa hereille. Ihana herata hymy huulilla uuteen paivaan.
Mita jos AP kokeilisit myos miehesi herattamista hunajalla etikan asemesta? :)
Vierailija kirjoitti:
Vanhaa sanontaa seuratakseni. Ongelma ei ole miehesi käytös, vaan asenteesi miehen käytöstä kohtaan. Miehen käytökseen voi koittaa vaikuttaa, mutta loppujen lopuksi on rajalliset keinot muuttaa toisen ihmisen käytöstä. Voit koittaa minimoida käytöksen aiheuttamaa ja esimerkiksi nukkua korvatulppien kanssa tai eri tilassa. Helpoin on vain hyväksyä asia ja minimoida oma harmistus.
Tuota vanhaa sanontaahan voi käyttää mihin vaan. Tiedän etten voi määräänsä enempää koittaa vaikuttaa, kyse onkin siitä että tarvitseeko mun kuunnella haukkuja ja arvosteluja siitä etten häntä tuupi hereille kun itsessään ei ole selkärankaa nousta ylös kellon soidessa. Kaikkea ei tarvitse hyväksyä edes tuon vanhan sanonnan verukkeella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
treffit kirjoitti:
Mika siina on niin vaikeaa herattaa se mies, jos kerran itse heraa siihen heratysaaneen?
Itse nukun tulpat korvissa ja jos nukun sikeasti, voi olla etten heti kuule puhelimen heratysta. Mies heraa siihen, vetaa mut kainaloon ja suukottaa hereille. Ihana herata hymy huulilla uuteen paivaan.
Mita jos AP kokeilisit myos miehesi herattamista hunajalla etikan asemesta? :)
Se siinä on vaikeaa, että mielestäni aikuisen ihmisen kuuluisi kyetä heräämään töihin silloin kun kello soi. Eikä vaan painaa torkkua, mykistää ja odottaa että kyllä se iskä sitten taas soittaa poikansa töihin.
Alkup. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti erilliset makuuhuoneet, eihän tuossa ole mitään järkeä kärsiä omissa yöunissa mieslapsen takia. Aika perusaikuistaito osata herätä oikeaan aikaan ilman että mamma herättelee...
Niin joo, erilliset huoneet ja asunnot ja eläminen kokonaan. Ei tarvii katsoa ikinä miestä ( miehiä), kun voi olla ihan yksinkin. Ikinä ei tarvitse tehdä yhtään mitään toisen eteen/ puolesta. Yksin voi herätä ja yksin mennä nukkumaan ja yksin viettää päivänsä. Siinä sinulle hyvä elämä.
Jos sulle ainoat vaihtoehdot on toimia puolison äitinä tai olla sinkku, niin mikäpä siinä sitten. Voit ihan rauhassa pitää tuon insestisen suhdekäsityksesi.
En toimi äitinä vaan puolisona. Katsos kun puolisot voivat tehdä molemmat pikkupalveluksia toisilleen. Minä herätän ja keitän kahvit, mies vaikka hieroo illalla tai laittaa ruoat. Ilmeisesti tällainen vastavuoroisuus on sinulle hyvin vaikea asia ymmärtää, mutta näin toimii hyvä parisuhde.
Sun on näköjään hyvin vaikea ymmärtää että vastavuoroisuus on eri asia kuin _oman heräämisen laittaminen kumppanin vastuulle_ niinkuin apn tapauksessa.
Kuinka lukutaidoton narsisti pitää olla, että pitää oma tilanne tunkea keskusteluun jossa puhutaan ihan eri asiasta?
Laitoin oman kokemukseni tähän, koska ap voisi miettiä tätä asiaa myös minun kokemukseni kautta. Miksi pitäisi riidellä ihan typerästä asiasta, kun elämästä voi tehdä paljon mukavampaa, kun tekee toisilleen niitä palveluksia. Mutta jos toki haluaa nillittää ja parkua ja riidellä jatkuvasti, niin go for it.
Miten sulla nyt menee tän jutun pointti ohi kokonaan.
Kysehän on siitä ettei mies kykene heräämään töihin ilman että isänsä sen sinne herättää ja soittaa. Ja kun minä nukun vieressä (vapaapäivä, iltavuoro tms.) niin herään tuohon kelloonsa ja torkkuunsa koska hän ei jaksa nousta.
Ja kun minä en häntä siinä vaiheessa tuupi hereille, (kuten ilmeisesti mielestäsi mun pitäisi tehdä?) niin olen epäkunnioittava ja käytökseni on ala-arvoista?
Onpa aika omituinen näkemys.
Kyllä, minun mielestäni sinun käytöksesi on ala-arvoista. Hyvään parisuhteeseen kuuluu toisen auttaminen ja tässä tilanteessa sinun pitäisi herättää mies, koska hän on aamu-uninen. Sinä ja muutkin voitte tietty alapeukuttaa tätäkin viestiä, niin paljon kuin haluatte, mutta asiani ei muutu miksikään siitä. Tiedätkö, minulla on kesäloma nyt, miehellä loppui jo. Miehellä soi herätyskello 6.50. Minä nousin ennen häntä ja keitin kahvit. Hän suuteli ja kiitti minua, kun jaksoin nousta hänen vuokseen keittämään kahvia. Hän on onnellinen ja minä olen onnellinen, kun voin tehdä hänet onnelliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alkup. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti erilliset makuuhuoneet, eihän tuossa ole mitään järkeä kärsiä omissa yöunissa mieslapsen takia. Aika perusaikuistaito osata herätä oikeaan aikaan ilman että mamma herättelee...
Niin joo, erilliset huoneet ja asunnot ja eläminen kokonaan. Ei tarvii katsoa ikinä miestä ( miehiä), kun voi olla ihan yksinkin. Ikinä ei tarvitse tehdä yhtään mitään toisen eteen/ puolesta. Yksin voi herätä ja yksin mennä nukkumaan ja yksin viettää päivänsä. Siinä sinulle hyvä elämä.
Jos sulle ainoat vaihtoehdot on toimia puolison äitinä tai olla sinkku, niin mikäpä siinä sitten. Voit ihan rauhassa pitää tuon insestisen suhdekäsityksesi.
En toimi äitinä vaan puolisona. Katsos kun puolisot voivat tehdä molemmat pikkupalveluksia toisilleen. Minä herätän ja keitän kahvit, mies vaikka hieroo illalla tai laittaa ruoat. Ilmeisesti tällainen vastavuoroisuus on sinulle hyvin vaikea asia ymmärtää, mutta näin toimii hyvä parisuhde.
Sun on näköjään hyvin vaikea ymmärtää että vastavuoroisuus on eri asia kuin _oman heräämisen laittaminen kumppanin vastuulle_ niinkuin apn tapauksessa.
Kuinka lukutaidoton narsisti pitää olla, että pitää oma tilanne tunkea keskusteluun jossa puhutaan ihan eri asiasta?
Laitoin oman kokemukseni tähän, koska ap voisi miettiä tätä asiaa myös minun kokemukseni kautta. Miksi pitäisi riidellä ihan typerästä asiasta, kun elämästä voi tehdä paljon mukavampaa, kun tekee toisilleen niitä palveluksia. Mutta jos toki haluaa nillittää ja parkua ja riidellä jatkuvasti, niin go for it.
Miten sulla nyt menee tän jutun pointti ohi kokonaan.
Kysehän on siitä ettei mies kykene heräämään töihin ilman että isänsä sen sinne herättää ja soittaa. Ja kun minä nukun vieressä (vapaapäivä, iltavuoro tms.) niin herään tuohon kelloonsa ja torkkuunsa koska hän ei jaksa nousta.
Ja kun minä en häntä siinä vaiheessa tuupi hereille, (kuten ilmeisesti mielestäsi mun pitäisi tehdä?) niin olen epäkunnioittava ja käytökseni on ala-arvoista?
Onpa aika omituinen näkemys.Kyllä, minun mielestäni sinun käytöksesi on ala-arvoista. Hyvään parisuhteeseen kuuluu toisen auttaminen ja tässä tilanteessa sinun pitäisi herättää mies, koska hän on aamu-uninen. Sinä ja muutkin voitte tietty alapeukuttaa tätäkin viestiä, niin paljon kuin haluatte, mutta asiani ei muutu miksikään siitä. Tiedätkö, minulla on kesäloma nyt, miehellä loppui jo. Miehellä soi herätyskello 6.50. Minä nousin ennen häntä ja keitin kahvit. Hän suuteli ja kiitti minua, kun jaksoin nousta hänen vuokseen keittämään kahvia. Hän on onnellinen ja minä olen onnellinen, kun voin tehdä hänet onnelliseksi.
Kuka on sanonut että minä en ole aamu-uninen? Jos mulla on loma, vapaapäivä, iltavuoro tms.niin mun tarvitsee herätä noihin kellon rinkutuksiin koska mies ei vaan itsekkäästi jaksa nousta?
Meillä ongelma osittain ratkesi sillä että eka herätys on erikseen herätysääni ja toinen herätysääni on sama kun puhelimen soittoääni.
Eli nyt mies torkuttaa kerran ja tokalla kerralla herää "paniikissa" että joku töistä soittaa että onko tulossa. Ei sen aivot vissiin (onneksi) muista että se 8min kuuluva soittoääni onkin herätys :)
Mutta ennen soittoääneen vaihtoa saattoi torkuttaa tunninkin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä ongelma osittain ratkesi sillä että eka herätys on erikseen herätysääni ja toinen herätysääni on sama kun puhelimen soittoääni.
Eli nyt mies torkuttaa kerran ja tokalla kerralla herää "paniikissa" että joku töistä soittaa että onko tulossa. Ei sen aivot vissiin (onneksi) muista että se 8min kuuluva soittoääni onkin herätys :)
Mutta ennen soittoääneen vaihtoa saattoi torkuttaa tunninkin...
Tämä vois olla ihan toimiva systeemi, täytyypä ehdottaa :)
Alkup. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkup. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti erilliset makuuhuoneet, eihän tuossa ole mitään järkeä kärsiä omissa yöunissa mieslapsen takia. Aika perusaikuistaito osata herätä oikeaan aikaan ilman että mamma herättelee...
Niin joo, erilliset huoneet ja asunnot ja eläminen kokonaan. Ei tarvii katsoa ikinä miestä ( miehiä), kun voi olla ihan yksinkin. Ikinä ei tarvitse tehdä yhtään mitään toisen eteen/ puolesta. Yksin voi herätä ja yksin mennä nukkumaan ja yksin viettää päivänsä. Siinä sinulle hyvä elämä.
Jos sulle ainoat vaihtoehdot on toimia puolison äitinä tai olla sinkku, niin mikäpä siinä sitten. Voit ihan rauhassa pitää tuon insestisen suhdekäsityksesi.
En toimi äitinä vaan puolisona. Katsos kun puolisot voivat tehdä molemmat pikkupalveluksia toisilleen. Minä herätän ja keitän kahvit, mies vaikka hieroo illalla tai laittaa ruoat. Ilmeisesti tällainen vastavuoroisuus on sinulle hyvin vaikea asia ymmärtää, mutta näin toimii hyvä parisuhde.
Sun on näköjään hyvin vaikea ymmärtää että vastavuoroisuus on eri asia kuin _oman heräämisen laittaminen kumppanin vastuulle_ niinkuin apn tapauksessa.
Kuinka lukutaidoton narsisti pitää olla, että pitää oma tilanne tunkea keskusteluun jossa puhutaan ihan eri asiasta?
Laitoin oman kokemukseni tähän, koska ap voisi miettiä tätä asiaa myös minun kokemukseni kautta. Miksi pitäisi riidellä ihan typerästä asiasta, kun elämästä voi tehdä paljon mukavampaa, kun tekee toisilleen niitä palveluksia. Mutta jos toki haluaa nillittää ja parkua ja riidellä jatkuvasti, niin go for it.
Miten sulla nyt menee tän jutun pointti ohi kokonaan.
Kysehän on siitä ettei mies kykene heräämään töihin ilman että isänsä sen sinne herättää ja soittaa. Ja kun minä nukun vieressä (vapaapäivä, iltavuoro tms.) niin herään tuohon kelloonsa ja torkkuunsa koska hän ei jaksa nousta.
Ja kun minä en häntä siinä vaiheessa tuupi hereille, (kuten ilmeisesti mielestäsi mun pitäisi tehdä?) niin olen epäkunnioittava ja käytökseni on ala-arvoista?
Onpa aika omituinen näkemys.Kyllä, minun mielestäni sinun käytöksesi on ala-arvoista. Hyvään parisuhteeseen kuuluu toisen auttaminen ja tässä tilanteessa sinun pitäisi herättää mies, koska hän on aamu-uninen. Sinä ja muutkin voitte tietty alapeukuttaa tätäkin viestiä, niin paljon kuin haluatte, mutta asiani ei muutu miksikään siitä. Tiedätkö, minulla on kesäloma nyt, miehellä loppui jo. Miehellä soi herätyskello 6.50. Minä nousin ennen häntä ja keitin kahvit. Hän suuteli ja kiitti minua, kun jaksoin nousta hänen vuokseen keittämään kahvia. Hän on onnellinen ja minä olen onnellinen, kun voin tehdä hänet onnelliseksi.
Kuka on sanonut että minä en ole aamu-uninen? Jos mulla on loma, vapaapäivä, iltavuoro tms.niin mun tarvitsee herätä noihin kellon rinkutuksiin koska mies ei vaan itsekkäästi jaksa nousta?
Sinä et vaan halua ymmärtää taas mun pointtia. Missään nimessä sun ei tarvitse nousta ylös, jos et jaksa ja siten olla ärtyisä siitä herätyksestä. Mutta hyvään parisuhteeseen ei kuulu tuollainen ”minäminä-asenne”. Senkun riitelet miehesi kanssa nyt ja tulevaisuudessa. Minä ainakin haluan herätä hyväntuuliseen ja rakkaudentäyteiseen aamuun. Jollet sinä halua, niin en voi asialle mitään.
Vierailija kirjoitti:
Alkup. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkup. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti erilliset makuuhuoneet, eihän tuossa ole mitään järkeä kärsiä omissa yöunissa mieslapsen takia. Aika perusaikuistaito osata herätä oikeaan aikaan ilman että mamma herättelee...
Niin joo, erilliset huoneet ja asunnot ja eläminen kokonaan. Ei tarvii katsoa ikinä miestä ( miehiä), kun voi olla ihan yksinkin. Ikinä ei tarvitse tehdä yhtään mitään toisen eteen/ puolesta. Yksin voi herätä ja yksin mennä nukkumaan ja yksin viettää päivänsä. Siinä sinulle hyvä elämä.
Jos sulle ainoat vaihtoehdot on toimia puolison äitinä tai olla sinkku, niin mikäpä siinä sitten. Voit ihan rauhassa pitää tuon insestisen suhdekäsityksesi.
En toimi äitinä vaan puolisona. Katsos kun puolisot voivat tehdä molemmat pikkupalveluksia toisilleen. Minä herätän ja keitän kahvit, mies vaikka hieroo illalla tai laittaa ruoat. Ilmeisesti tällainen vastavuoroisuus on sinulle hyvin vaikea asia ymmärtää, mutta näin toimii hyvä parisuhde.
Sun on näköjään hyvin vaikea ymmärtää että vastavuoroisuus on eri asia kuin _oman heräämisen laittaminen kumppanin vastuulle_ niinkuin apn tapauksessa.
Kuinka lukutaidoton narsisti pitää olla, että pitää oma tilanne tunkea keskusteluun jossa puhutaan ihan eri asiasta?
Laitoin oman kokemukseni tähän, koska ap voisi miettiä tätä asiaa myös minun kokemukseni kautta. Miksi pitäisi riidellä ihan typerästä asiasta, kun elämästä voi tehdä paljon mukavampaa, kun tekee toisilleen niitä palveluksia. Mutta jos toki haluaa nillittää ja parkua ja riidellä jatkuvasti, niin go for it.
Miten sulla nyt menee tän jutun pointti ohi kokonaan.
Kysehän on siitä ettei mies kykene heräämään töihin ilman että isänsä sen sinne herättää ja soittaa. Ja kun minä nukun vieressä (vapaapäivä, iltavuoro tms.) niin herään tuohon kelloonsa ja torkkuunsa koska hän ei jaksa nousta.
Ja kun minä en häntä siinä vaiheessa tuupi hereille, (kuten ilmeisesti mielestäsi mun pitäisi tehdä?) niin olen epäkunnioittava ja käytökseni on ala-arvoista?
Onpa aika omituinen näkemys.Kyllä, minun mielestäni sinun käytöksesi on ala-arvoista. Hyvään parisuhteeseen kuuluu toisen auttaminen ja tässä tilanteessa sinun pitäisi herättää mies, koska hän on aamu-uninen. Sinä ja muutkin voitte tietty alapeukuttaa tätäkin viestiä, niin paljon kuin haluatte, mutta asiani ei muutu miksikään siitä. Tiedätkö, minulla on kesäloma nyt, miehellä loppui jo. Miehellä soi herätyskello 6.50. Minä nousin ennen häntä ja keitin kahvit. Hän suuteli ja kiitti minua, kun jaksoin nousta hänen vuokseen keittämään kahvia. Hän on onnellinen ja minä olen onnellinen, kun voin tehdä hänet onnelliseksi.
Kuka on sanonut että minä en ole aamu-uninen? Jos mulla on loma, vapaapäivä, iltavuoro tms.niin mun tarvitsee herätä noihin kellon rinkutuksiin koska mies ei vaan itsekkäästi jaksa nousta?
Sinä et vaan halua ymmärtää taas mun pointtia. Missään nimessä sun ei tarvitse nousta ylös, jos et jaksa ja siten olla ärtyisä siitä herätyksestä. Mutta hyvään parisuhteeseen ei kuulu tuollainen ”minäminä-asenne”. Senkun riitelet miehesi kanssa nyt ja tulevaisuudessa. Minä ainakin haluan herätä hyväntuuliseen ja rakkaudentäyteiseen aamuun. Jollet sinä halua, niin en voi asialle mitään.
En tosiaan ymmärrä.
Miehellä on minäminä-asenne, hänen herätyksensä soi muttei välitä paskaakaan vaikka siihen herää vieressä vapaapäivänään pitkään nukkuva kumppani.
Silloin kun minäkin lähden aamulla töihin, hän herää kyllä yleensä ilman herättelyjä.
Vierailija kirjoitti:
Alkup. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkup. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti erilliset makuuhuoneet, eihän tuossa ole mitään järkeä kärsiä omissa yöunissa mieslapsen takia. Aika perusaikuistaito osata herätä oikeaan aikaan ilman että mamma herättelee...
Niin joo, erilliset huoneet ja asunnot ja eläminen kokonaan. Ei tarvii katsoa ikinä miestä ( miehiä), kun voi olla ihan yksinkin. Ikinä ei tarvitse tehdä yhtään mitään toisen eteen/ puolesta. Yksin voi herätä ja yksin mennä nukkumaan ja yksin viettää päivänsä. Siinä sinulle hyvä elämä.
Jos sulle ainoat vaihtoehdot on toimia puolison äitinä tai olla sinkku, niin mikäpä siinä sitten. Voit ihan rauhassa pitää tuon insestisen suhdekäsityksesi.
En toimi äitinä vaan puolisona. Katsos kun puolisot voivat tehdä molemmat pikkupalveluksia toisilleen. Minä herätän ja keitän kahvit, mies vaikka hieroo illalla tai laittaa ruoat. Ilmeisesti tällainen vastavuoroisuus on sinulle hyvin vaikea asia ymmärtää, mutta näin toimii hyvä parisuhde.
Sun on näköjään hyvin vaikea ymmärtää että vastavuoroisuus on eri asia kuin _oman heräämisen laittaminen kumppanin vastuulle_ niinkuin apn tapauksessa.
Kuinka lukutaidoton narsisti pitää olla, että pitää oma tilanne tunkea keskusteluun jossa puhutaan ihan eri asiasta?
Laitoin oman kokemukseni tähän, koska ap voisi miettiä tätä asiaa myös minun kokemukseni kautta. Miksi pitäisi riidellä ihan typerästä asiasta, kun elämästä voi tehdä paljon mukavampaa, kun tekee toisilleen niitä palveluksia. Mutta jos toki haluaa nillittää ja parkua ja riidellä jatkuvasti, niin go for it.
Miten sulla nyt menee tän jutun pointti ohi kokonaan.
Kysehän on siitä ettei mies kykene heräämään töihin ilman että isänsä sen sinne herättää ja soittaa. Ja kun minä nukun vieressä (vapaapäivä, iltavuoro tms.) niin herään tuohon kelloonsa ja torkkuunsa koska hän ei jaksa nousta.
Ja kun minä en häntä siinä vaiheessa tuupi hereille, (kuten ilmeisesti mielestäsi mun pitäisi tehdä?) niin olen epäkunnioittava ja käytökseni on ala-arvoista?
Onpa aika omituinen näkemys.Kyllä, minun mielestäni sinun käytöksesi on ala-arvoista. Hyvään parisuhteeseen kuuluu toisen auttaminen ja tässä tilanteessa sinun pitäisi herättää mies, koska hän on aamu-uninen. Sinä ja muutkin voitte tietty alapeukuttaa tätäkin viestiä, niin paljon kuin haluatte, mutta asiani ei muutu miksikään siitä. Tiedätkö, minulla on kesäloma nyt, miehellä loppui jo. Miehellä soi herätyskello 6.50. Minä nousin ennen häntä ja keitin kahvit. Hän suuteli ja kiitti minua, kun jaksoin nousta hänen vuokseen keittämään kahvia. Hän on onnellinen ja minä olen onnellinen, kun voin tehdä hänet onnelliseksi.
Kuka on sanonut että minä en ole aamu-uninen? Jos mulla on loma, vapaapäivä, iltavuoro tms.niin mun tarvitsee herätä noihin kellon rinkutuksiin koska mies ei vaan itsekkäästi jaksa nousta?
Sinä et vaan halua ymmärtää taas mun pointtia. Missään nimessä sun ei tarvitse nousta ylös, jos et jaksa ja siten olla ärtyisä siitä herätyksestä. Mutta hyvään parisuhteeseen ei kuulu tuollainen ”minäminä-asenne”. Senkun riitelet miehesi kanssa nyt ja tulevaisuudessa. Minä ainakin haluan herätä hyväntuuliseen ja rakkaudentäyteiseen aamuun. Jollet sinä halua, niin en voi asialle mitään.
Olen kanssasi sinänsä samaa mieltä. Mutta. Miksi mies saa pitää minäminä-asenteensa ja nainen joutuu joustamaan, herämään, keittämään kahvit ja herättämään itsekkään miehensä hymy huulillaan suukoin ja halauksin? Miksi mies ei jousta minäminä-asenteestaan, osta kelloa johon herää tai vaikka värisevää hiljaista rannekelloa, ja ota vastuuta omasta nousemisestaan?
Jos mieheni olisi aamu-uninen ja heräisi kyllä itsekin mutta se olisi vaikeaa, voisin mielelläni auttaa häntä heräämään. Jos taas mieheni leikkisi teini-ikäistä, (yhyy en kuule kelloa, miksi et herättänyt?!) en todellakaan mahdollistaisi tällaista käytöstä. Olisi henkistä väkivaltaa vaatia että minun pitäisi palkita moinen manipulointi pusuilla ja passaamisella.
Herätysääni mahdollisimman ärsyttäväksi ja puhelin huoneen toiseen nurkkaan 👍
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkup. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkup. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti erilliset makuuhuoneet, eihän tuossa ole mitään järkeä kärsiä omissa yöunissa mieslapsen takia. Aika perusaikuistaito osata herätä oikeaan aikaan ilman että mamma herättelee...
Niin joo, erilliset huoneet ja asunnot ja eläminen kokonaan. Ei tarvii katsoa ikinä miestä ( miehiä), kun voi olla ihan yksinkin. Ikinä ei tarvitse tehdä yhtään mitään toisen eteen/ puolesta. Yksin voi herätä ja yksin mennä nukkumaan ja yksin viettää päivänsä. Siinä sinulle hyvä elämä.
Jos sulle ainoat vaihtoehdot on toimia puolison äitinä tai olla sinkku, niin mikäpä siinä sitten. Voit ihan rauhassa pitää tuon insestisen suhdekäsityksesi.
En toimi äitinä vaan puolisona. Katsos kun puolisot voivat tehdä molemmat pikkupalveluksia toisilleen. Minä herätän ja keitän kahvit, mies vaikka hieroo illalla tai laittaa ruoat. Ilmeisesti tällainen vastavuoroisuus on sinulle hyvin vaikea asia ymmärtää, mutta näin toimii hyvä parisuhde.
Sun on näköjään hyvin vaikea ymmärtää että vastavuoroisuus on eri asia kuin _oman heräämisen laittaminen kumppanin vastuulle_ niinkuin apn tapauksessa.
Kuinka lukutaidoton narsisti pitää olla, että pitää oma tilanne tunkea keskusteluun jossa puhutaan ihan eri asiasta?
Laitoin oman kokemukseni tähän, koska ap voisi miettiä tätä asiaa myös minun kokemukseni kautta. Miksi pitäisi riidellä ihan typerästä asiasta, kun elämästä voi tehdä paljon mukavampaa, kun tekee toisilleen niitä palveluksia. Mutta jos toki haluaa nillittää ja parkua ja riidellä jatkuvasti, niin go for it.
Miten sulla nyt menee tän jutun pointti ohi kokonaan.
Kysehän on siitä ettei mies kykene heräämään töihin ilman että isänsä sen sinne herättää ja soittaa. Ja kun minä nukun vieressä (vapaapäivä, iltavuoro tms.) niin herään tuohon kelloonsa ja torkkuunsa koska hän ei jaksa nousta.
Ja kun minä en häntä siinä vaiheessa tuupi hereille, (kuten ilmeisesti mielestäsi mun pitäisi tehdä?) niin olen epäkunnioittava ja käytökseni on ala-arvoista?
Onpa aika omituinen näkemys.Kyllä, minun mielestäni sinun käytöksesi on ala-arvoista. Hyvään parisuhteeseen kuuluu toisen auttaminen ja tässä tilanteessa sinun pitäisi herättää mies, koska hän on aamu-uninen. Sinä ja muutkin voitte tietty alapeukuttaa tätäkin viestiä, niin paljon kuin haluatte, mutta asiani ei muutu miksikään siitä. Tiedätkö, minulla on kesäloma nyt, miehellä loppui jo. Miehellä soi herätyskello 6.50. Minä nousin ennen häntä ja keitin kahvit. Hän suuteli ja kiitti minua, kun jaksoin nousta hänen vuokseen keittämään kahvia. Hän on onnellinen ja minä olen onnellinen, kun voin tehdä hänet onnelliseksi.
Kuka on sanonut että minä en ole aamu-uninen? Jos mulla on loma, vapaapäivä, iltavuoro tms.niin mun tarvitsee herätä noihin kellon rinkutuksiin koska mies ei vaan itsekkäästi jaksa nousta?
Sinä et vaan halua ymmärtää taas mun pointtia. Missään nimessä sun ei tarvitse nousta ylös, jos et jaksa ja siten olla ärtyisä siitä herätyksestä. Mutta hyvään parisuhteeseen ei kuulu tuollainen ”minäminä-asenne”. Senkun riitelet miehesi kanssa nyt ja tulevaisuudessa. Minä ainakin haluan herätä hyväntuuliseen ja rakkaudentäyteiseen aamuun. Jollet sinä halua, niin en voi asialle mitään.
Olen kanssasi sinänsä samaa mieltä. Mutta. Miksi mies saa pitää minäminä-asenteensa ja nainen joutuu joustamaan, herämään, keittämään kahvit ja herättämään itsekkään miehensä hymy huulillaan suukoin ja halauksin? Miksi mies ei jousta minäminä-asenteestaan, osta kelloa johon herää tai vaikka värisevää hiljaista rannekelloa, ja ota vastuuta omasta nousemisestaan?
Jos mieheni olisi aamu-uninen ja heräisi kyllä itsekin mutta se olisi vaikeaa, voisin mielelläni auttaa häntä heräämään. Jos taas mieheni leikkisi teini-ikäistä, (yhyy en kuule kelloa, miksi et herättänyt?!) en todellakaan mahdollistaisi tällaista käytöstä. Olisi henkistä väkivaltaa vaatia että minun pitäisi palkita moinen manipulointi pusuilla ja passaamisella.
Ette näköjään yhtään ymmärrä mun näkökulmaa. Kun mies voi sitten vastaavasti tehdä ap:lle jonkun vastapalveluksen, kun ap on joutunut herättelemään. Mies voi vaikka tehdä esim. eväsleivät ap:n iltavuoroon yms. Miksi teidän täytyy tehdä elämästä niin hemmetin nihkeää ja vaikeaa? Tai sitten teille parisuhde on aivan vieras käsite ja trollailette huviksenne.
Sanoo nainen, jolle pitää avata ovi, auttaa takki päältä ja tuoli alle.