Lue keskustelun säännöt.
Mies ei herää kelloon
Alkup.
01.08.2019 |
Usein tapahtuva kaava: kännykän kello soi monta kertaa alusta loppuun, mies ei herää ja töihin pitäisi lähteä. Aiemmin tuupin miestä hereille, mutta päätin että ei ole mun vastuulla hänen heräämiset vaikka itse tuohon rinkutukseen heräänkin joka kerta.
Mies on isällään töissä, joten isänsä sitten soittaa jossain vaiheessa pojan hereille ja töihin. Tuohon puheluun kyllä herää heti vaikka samalla volyymilla soi kuin herätyksetkin.
Nyt minä olen mieheni mielestä ala-arvoinen ja inhottava ja epäkunnioittava kun en häntä herätä vaikka itse noihin herätyksiin herään.
Minä en taas mielestäni ole vastuussa miehen heräämisistä, ja ajattelen että aikuisen ihmisen olisi syytä oppia jo heräämään ilman isän puhelinsoittoa. Lopputuloksena riitelyä.
Kommentit (45)
Vanhempi herättää lapsen, aikuinen osaa herätä itse. Jos on aamu-uninen niin täytyy oppia heräämään tai valita työ johon ei tarvitse aamuherätystä. Taitaa ap:n mies olla näitä kuuluisia mieslapsia. Hohhoijaa...en kyllä toimisi kenenkään kellona ja äitinä vuosikymmeniä. Tämä ei tarkoita ettenkö tekisi palveluksia mutta perusjutut kyllä täytyy kumppanilla olla hallussa kuten herääminen töihin, henk koht hygienia, kodin siisteys ja osallistuminen kotihommiin (ilman "äidin" käskyjä), laskujen maksu ym. Perusjuttuja..mutta osalle liian vaikeita joten ei jatkoon sellaiset vätykset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies menköön aiksisemmin nukkumaan...
Vierailija kirjoitti:
Mies menköön aiksisemmin nukkumaan...
Asun huonosti nukkuvan miehen kanssa ja olisin ihan äärestä onnellinen, jos hän voisi vain mennä ajoissa nukkumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkup. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkup. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti erilliset makuuhuoneet, eihän tuossa ole mitään järkeä kärsiä omissa yöunissa mieslapsen takia. Aika perusaikuistaito osata herätä oikeaan aikaan ilman että mamma herättelee...
Niin joo, erilliset huoneet ja asunnot ja eläminen kokonaan. Ei tarvii katsoa ikinä miestä ( miehiä), kun voi olla ihan yksinkin. Ikinä ei tarvitse tehdä yhtään mitään toisen eteen/ puolesta. Yksin voi herätä ja yksin mennä nukkumaan ja yksin viettää päivänsä. Siinä sinulle hyvä elämä.
Jos sulle ainoat vaihtoehdot on toimia puolison äitinä tai olla sinkku, niin mikäpä siinä sitten. Voit ihan rauhassa pitää tuon insestisen suhdekäsityksesi.
En toimi äitinä vaan puolisona. Katsos kun puolisot voivat tehdä molemmat pikkupalveluksia toisilleen. Minä herätän ja keitän kahvit, mies vaikka hieroo illalla tai laittaa ruoat. Ilmeisesti tällainen vastavuoroisuus on sinulle hyvin vaikea asia ymmärtää, mutta näin toimii hyvä parisuhde.
Sun on näköjään hyvin vaikea ymmärtää että vastavuoroisuus on eri asia kuin _oman heräämisen laittaminen kumppanin vastuulle_ niinkuin apn tapauksessa.
Kuinka lukutaidoton narsisti pitää olla, että pitää oma tilanne tunkea keskusteluun jossa puhutaan ihan eri asiasta?
Laitoin oman kokemukseni tähän, koska ap voisi miettiä tätä asiaa myös minun kokemukseni kautta. Miksi pitäisi riidellä ihan typerästä asiasta, kun elämästä voi tehdä paljon mukavampaa, kun tekee toisilleen niitä palveluksia. Mutta jos toki haluaa nillittää ja parkua ja riidellä jatkuvasti, niin go for it.
Miten sulla nyt menee tän jutun pointti ohi kokonaan.
Kysehän on siitä ettei mies kykene heräämään töihin ilman että isänsä sen sinne herättää ja soittaa. Ja kun minä nukun vieressä (vapaapäivä, iltavuoro tms.) niin herään tuohon kelloonsa ja torkkuunsa koska hän ei jaksa nousta.
Ja kun minä en häntä siinä vaiheessa tuupi hereille, (kuten ilmeisesti mielestäsi mun pitäisi tehdä?) niin olen epäkunnioittava ja käytökseni on ala-arvoista?
Onpa aika omituinen näkemys.Kyllä, minun mielestäni sinun käytöksesi on ala-arvoista. Hyvään parisuhteeseen kuuluu toisen auttaminen ja tässä tilanteessa sinun pitäisi herättää mies, koska hän on aamu-uninen. Sinä ja muutkin voitte tietty alapeukuttaa tätäkin viestiä, niin paljon kuin haluatte, mutta asiani ei muutu miksikään siitä. Tiedätkö, minulla on kesäloma nyt, miehellä loppui jo. Miehellä soi herätyskello 6.50. Minä nousin ennen häntä ja keitin kahvit. Hän suuteli ja kiitti minua, kun jaksoin nousta hänen vuokseen keittämään kahvia. Hän on onnellinen ja minä olen onnellinen, kun voin tehdä hänet onnelliseksi.
Kuka on sanonut että minä en ole aamu-uninen? Jos mulla on loma, vapaapäivä, iltavuoro tms.niin mun tarvitsee herätä noihin kellon rinkutuksiin koska mies ei vaan itsekkäästi jaksa nousta?
Sinä et vaan halua ymmärtää taas mun pointtia. Missään nimessä sun ei tarvitse nousta ylös, jos et jaksa ja siten olla ärtyisä siitä herätyksestä. Mutta hyvään parisuhteeseen ei kuulu tuollainen ”minäminä-asenne”. Senkun riitelet miehesi kanssa nyt ja tulevaisuudessa. Minä ainakin haluan herätä hyväntuuliseen ja rakkaudentäyteiseen aamuun. Jollet sinä halua, niin en voi asialle mitään.
Olen kanssasi sinänsä samaa mieltä. Mutta. Miksi mies saa pitää minäminä-asenteensa ja nainen joutuu joustamaan, herämään, keittämään kahvit ja herättämään itsekkään miehensä hymy huulillaan suukoin ja halauksin? Miksi mies ei jousta minäminä-asenteestaan, osta kelloa johon herää tai vaikka värisevää hiljaista rannekelloa, ja ota vastuuta omasta nousemisestaan?
Jos mieheni olisi aamu-uninen ja heräisi kyllä itsekin mutta se olisi vaikeaa, voisin mielelläni auttaa häntä heräämään. Jos taas mieheni leikkisi teini-ikäistä, (yhyy en kuule kelloa, miksi et herättänyt?!) en todellakaan mahdollistaisi tällaista käytöstä. Olisi henkistä väkivaltaa vaatia että minun pitäisi palkita moinen manipulointi pusuilla ja passaamisella.
Ette näköjään yhtään ymmärrä mun näkökulmaa. Kun mies voi sitten vastaavasti tehdä ap:lle jonkun vastapalveluksen, kun ap on joutunut herättelemään. Mies voi vaikka tehdä esim. eväsleivät ap:n iltavuoroon yms. Miksi teidän täytyy tehdä elämästä niin hemmetin nihkeää ja vaikeaa? Tai sitten teille parisuhde on aivan vieras käsite ja trollailette huviksenne.
Ei, kyse ei ole vastavuoroisuudesta. Herättäminen ja eväsleivät ovat vastavuoroisuutta terveessä parisuhteessa, jossa ei manipuloida ja kiusata toista.
On aivan eri asia, että mies sanoo: kulta mun ton tosi vaikea herätä, tuntuu etten millään herää kelloon ja sitten melkein myöhästyn töistä. Voisitko auttaa mua heräämään? Kuin että hän leikkii keskenkasvuista ja avutonta, torkuttaa monta tuntia ja sitten herää isänsä soittoon ja on naiselle vihainen kun on myöhässä. Ensimmäinen on tervettä parisuhdetta, jälkimmäinen on vallan käyttöä - miehen itsensä luoma tilanne, jossa hän pääsee olemaan vihainen puolisolleen.
Ensimmäistä miestä autan mielelläni, jälkimmäistä en todellakaan auttaisi jatkamaan keskenkasvuista kiukutteluaan (ja jälkimmäinen tuskin tekisi niitä eväsleipiä, jos asenne kerta on tuo).
Ymmärrätkö nyt eron?
En ymmärrä, enkä haluakaan ymmärtää. Täällä palstalla on 99% naisilla ”mieslapsia.” Ja sitten kauheaa ulinaa, kun mies on niin tyhmääää.. yhyy..
Onneksi mulla on hyvä suhde, ettei tarvitse tulla tänne ulisemaan ja hakemaan sympatiaa ( sitä näköjään täältä saa ja paljon). Paitsi minulta.
Ei, kyse ei ole vastavuoroisuudesta. Herättäminen ja eväsleivät ovat vastavuoroisuutta terveessä parisuhteessa, jossa ei manipuloida ja kiusata toista.
On aivan eri asia, että mies sanoo: kulta mun ton tosi vaikea herätä, tuntuu etten millään herää kelloon ja sitten melkein myöhästyn töistä. Voisitko auttaa mua heräämään? Kuin että hän leikkii keskenkasvuista ja avutonta, torkuttaa monta tuntia ja sitten herää isänsä soittoon ja on naiselle vihainen kun on myöhässä. Ensimmäinen on tervettä parisuhdetta, jälkimmäinen on vallan käyttöä - miehen itsensä luoma tilanne, jossa hän pääsee olemaan vihainen puolisolleen.
Ensimmäistä miestä autan mielelläni, jälkimmäistä en todellakaan auttaisi jatkamaan keskenkasvuista kiukutteluaan (ja jälkimmäinen tuskin tekisi niitä eväsleipiä, jos asenne kerta on tuo).
Ymmärrätkö nyt eron?