Lue keskustelun säännöt.
Ongelmia lapsen syömisessä, kokemuksia
31.07.2019 |
Ongelma on siis lapsen syöminen. Hän asuu äitinsä luona ja on meillä joka toinen viikonloppu. Äidillään syödään vain sellaisia ruokia mitä lapset haluaa (ei esim perunoita, kun lapset eivät tykkää. Vain paahtoleipää, ei ruisleipää. Juomaksi aina kaakaota. Jos ei syö ruokaa, niin syödään välipaloja). Meillä syödään normaalia itse tehtyä kotiruokaa ja on tiettyjä sääntöjä, esim että jos ei syö pääruokaa, niin ei saa jälkiruokaa, jos sellaista on joskus tarjolla. Ja jos ei syö ruokaa, niin seuraavan kerran ruokaa on tarjolla seuraavalla aterialla. Ja pääosin syödään ruisleipää leipänä ja kaakaota ym sokerisia juttuja ei joka päivä.
Lasten äiti (lapsia siis kaksi, toisen kanssa isommat ongelmat syömisen kanssa) on sitä mieltä, että koska lapset ovat meillä niin vähän aikaa kuukaudesta, niin meillä pitäisi syödä sellaisia ruokia kuin lapset haluavat, että sen verran voitaisiin joustaa. Itse olen täysin erimieltä. Meillä on muitakin lapsia, joten mielestäni olisi typerää joka toinen viikonloppu mennä miehen lasten pillin mukaan.
Ja vielä se, että sama ongelma lapsella on hoidossakin, ei syö siellä juuri ikinä. Ja aamupalankin syö kotona, koska hoitopaikan aamupala ei kelpaa.
Mielipiteitä/kokemuksia? Onko meillä liian tiukka kuri?
Kommentit (12)
Eipä ole kokemusta lapsen syömisestä, kehottaisin sinuakin vielä miettimään, ennen kuin lähdet sille tielle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä se lapsen teillä asuva huoltaja aka isä on asiasta?
Minusta on liian tiukka kuri. Ei ole iso homma ostaa pakettia kauraleipää kahdesti kuussa, vaikka teillä onkin joku ihmeellinen ruisleipäperiaate. Miksi sellainen muuten on? Jos teidän lapset tykkää ruisleivästä, se että toinen lapsi saa muuta ei ole mikään issue, jos taas teidän lapset ei varauksetta suosi ruisleipää, miksi olette päättäneet että se on ainoa jota he saavat?
Jälkiruualla ehdollistamisessa ei ole mitään järkeä, se vain korostaa pääruuan ikävyyttä lapsen mielestä ja lisää herkkuhimoja, tekee ruokailusta vastakkainasettelua ja valtataistelua. Jälkiruokaa on tarjolla jos on, ja sitä voi toki antaa vain pienen annoksen ihan ravitsemuksellisin perustein, mutta kokonaan ilman jättäminen on rankaisemista, ja siitä ei ole syömisongelmissa mitään hyötyä. Jos jälkiruoka on ongelma, onko sitä todella pakko olla niinä 4-6 päivänä kun tämä ongelmaruokailija on teillä käymässä niin monella aterialla, että se muodostuu lapselle ravitsemukselliseksi ongelmaksi?
Saman ruuan uudelleen tarjolla laittaminen, jos muille on jo seuraavaa lajia joka maistuisi tällekin lapselle paremmin, on tahallista kiusantekoa. Jos edellisellä aterialla oli ruokaa, joka ei maistunut, ja nyt olisi ruokaa, joka lapselle maistuu, kenen etu on että lapsi on kaksi peräkkäistä ateriaa syömättä? Eri asia jos lapsi ottaisi toistuvasti itselleen ison annoksen ja jättäisi sen hukkaan heitettäväksi, silloin ruuan voi joskus palauttaakin nenän eteen, mutta lapselle epämieluisan ruuan syömään pakottaminen ennen kuin saa muuta ruokaa on väärin. Jos ruokavalio muodostuu liian epäterveellisiksi pelkillä välipaloilla, parantakaa välipalojen laatua.
Se on kyllä ihan urpoa, jos lapsen annetaan oikuttelulla kaventaa ruokavaliotaan, mutta te ette edistä lapsen ruokavalion monipuolistamista tai rentoa ja uteliasta suhtautumista ruokaan tekemällä siitä omien kapeiden normienne mukaista valtataistelua teillä ollessa. Järkevää on laittaa aterialla tarjolle jotain mikä maistuu myös lapselle (esim. jos lapsi ei tykkää perunasta niin kasvikset/liha olisi sellaista mikä hänelle usein maistuu), mutta jos siihen ei lähde, niin ainakin voisi lakata syyllistämästä lasta valinnasta olla syömättä sillä aterialla.
Ja tämä siis oli sellaisen äidin kokemus, jonka lapsista toinen on ollut valikoiva ruokailija ja vielä herkästi nälkäkiukkuava, eli tämän asian kanssa on hierottu ohimoita erinäisiä kertoja. Lapsi ei päätä mitä meillä syödään, mutta minä aikuisena huomioin että pääsääntöisesti ruuasta vähintään joku osa on kaikille syömäkelpoista, jolloin paine sen "ei-syömäkelpoisen" osan maistamisesta kevenee ja sitä saattaa rohkaistuakin kokeilemaan. Ja niitä sokeriviilejä ei vaan kannata laittaa tarjolle, jos lapsi sitten haluaisi täyttää vain niillä mahansa. Uhkailu, lahjonta ja kiristys ei kuulu ruokapöytään.
Olen ollut itse lapsena huono syömään. Samoin on ollut yksi lapsistani. Lisäksi lapsilla on ollut ruoka-aineallergioita, joista osa näkyi ruuasta kieltäytymisenä.
Minusta ei ole hyvä, jos ette voi joustaa ruoka-asioissa yhtään. Mistä tiedätte, jos esimerkiksi ruisleipä ei sovi lapselle. Kuitupitoista leipää on muutakin kuin ruisleipä. Lapsi on teillä sen verran vähän, ettei ruokailusta kannata tehdä kiistakapulaa.
Tavallinen kotiruoka on hyvin laaja käsite. Joillekin se on vaikka kasviskeittoa ja wokkeja ja toisille uunimakkaraa ja jauhelihakastiketta (nämä ovat nyt ihan esimerkkejä vain). Lapselle voi olla hankala tottua erilaisiin ruokiin.
Jos olisin itse eroperheen vanhempi niin minun luona lapset söisi sitä ruokaa mitä laitan. Toki voitaisiin käydä yhdessä kaupassa ja suunnitella perheenä että mitä syötäisiin. Herkkuja en jatkuvasti tarjoaisi vaan ruoan kanssa voi syödä Kasviksia enemmän ja ottaa vaikka palan leipää jos ei sillä kertaa maistu.
Jos ruoasta tehdään ongelma niin sellainen siitä syntyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä se lapsen teillä asuva huoltaja aka isä on asiasta?
Minusta on liian tiukka kuri. Ei ole iso homma ostaa pakettia kauraleipää kahdesti kuussa, vaikka teillä onkin joku ihmeellinen ruisleipäperiaate. Miksi sellainen muuten on? Jos teidän lapset tykkää ruisleivästä, se että toinen lapsi saa muuta ei ole mikään issue, jos taas teidän lapset ei varauksetta suosi ruisleipää, miksi olette päättäneet että se on ainoa jota he saavat?
Jälkiruualla ehdollistamisessa ei ole mitään järkeä, se vain korostaa pääruuan ikävyyttä lapsen mielestä ja lisää herkkuhimoja, tekee ruokailusta vastakkainasettelua ja valtataistelua. Jälkiruokaa on tarjolla jos on, ja sitä voi toki antaa vain pienen annoksen ihan ravitsemuksellisin perustein, mutta kokonaan ilman jättäminen on rankaisemista, ja siitä ei ole syömisongelmissa mitään hyötyä. Jos jälkiruoka on ongelma, onko sitä todella pakko olla niinä 4-6 päivänä kun tämä ongelmaruokailija on teillä käymässä niin monella aterialla, että se muodostuu lapselle ravitsemukselliseksi ongelmaksi?
Saman ruuan uudelleen tarjolla laittaminen, jos muille on jo seuraavaa lajia joka maistuisi tällekin lapselle paremmin, on tahallista kiusantekoa. Jos edellisellä aterialla oli ruokaa, joka ei maistunut, ja nyt olisi ruokaa, joka lapselle maistuu, kenen etu on että lapsi on kaksi peräkkäistä ateriaa syömättä? Eri asia jos lapsi ottaisi toistuvasti itselleen ison annoksen ja jättäisi sen hukkaan heitettäväksi, silloin ruuan voi joskus palauttaakin nenän eteen, mutta lapselle epämieluisan ruuan syömään pakottaminen ennen kuin saa muuta ruokaa on väärin. Jos ruokavalio muodostuu liian epäterveellisiksi pelkillä välipaloilla, parantakaa välipalojen laatua.
Se on kyllä ihan urpoa, jos lapsen annetaan oikuttelulla kaventaa ruokavaliotaan, mutta te ette edistä lapsen ruokavalion monipuolistamista tai rentoa ja uteliasta suhtautumista ruokaan tekemällä siitä omien kapeiden normienne mukaista valtataistelua teillä ollessa. Järkevää on laittaa aterialla tarjolle jotain mikä maistuu myös lapselle (esim. jos lapsi ei tykkää perunasta niin kasvikset/liha olisi sellaista mikä hänelle usein maistuu), mutta jos siihen ei lähde, niin ainakin voisi lakata syyllistämästä lasta valinnasta olla syömättä sillä aterialla.
Lapsen isä on siis samaa mieltä, että ei voi aina mennä sen yhden lapsen halujen mukaan. Ja ei meillä mitään sen kummempaa ruisleipäperiaatetta ole, vaan lähinnä se, että mielestäni paahtoleipä ei ole kovin ravintorikasta. Ja kunpa tälle lapselle kelpaisi se kauraleipäkin, mutta kun sen pitäisi olla tietty vehnäpaahtoleipää, mitä äidillään aina saa... Ja toisekseen tällä lapsella on kovamahaisuutta ja äitinsä syöttää hänelle laksatiiveja, niin silläkin olen ajatellut, että ruisleipä ja kasvikset ym kuitupitoinen ruoka olisi parempaa kuin laksatiivien syöttäminen alle kouluikäiselle lapselle.
Ja joo ei meillä jälkiruokaa olekaan kuin tosi harvoin. Mutta tämä lapsi toimisi (ja äidillään toimiikin niin että ei söisi oikeaa ruokaa ollenkaan ja heti kohta sen jälkeen haluaisi jotain välipalaa.)
Ja tuon ilmaisin varmaan huonosti, että ei tälle lapselle tarjota seuraavalla kerralla eri ruokaa kun muille vaan syö aina samaa kuin muut, mutta siinä se ongelma onkin kun ei tarjota niitä mieleisiä mitä äidin luona (lihapiirakat, makaroni).
Ja se meidän ”natsiruokavalio” on esim viime päivänä ollut nakit+muusi, jauhelihakeitto, lasagne, nuudeli, kalakeitto. Eli ei mielestäni mitenkään erityisen terveellistä siis.. Ja näistä ei siis maistu juuri mikään...
Koittakaa kehitellä vähän joustoa tohon ajatteluun. Suuttuuko teidän lapset jos eivät saa samaa ruokaa kuin miehen lapset? Voisitteko kaikki yhdessä suunnitella jotain aterioita jotka olis suht terveellisiä, mutta myös erilaiset makumieltymykset huomioitaisiin? Ruokailu voi olla myös kiva juttu ja teitä yhdistävä tekijä eikä mikään riidan aihe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä se lapsen teillä asuva huoltaja aka isä on asiasta?
Minusta on liian tiukka kuri. Ei ole iso homma ostaa pakettia kauraleipää kahdesti kuussa, vaikka teillä onkin joku ihmeellinen ruisleipäperiaate. Miksi sellainen muuten on? Jos teidän lapset tykkää ruisleivästä, se että toinen lapsi saa muuta ei ole mikään issue, jos taas teidän lapset ei varauksetta suosi ruisleipää, miksi olette päättäneet että se on ainoa jota he saavat?
Jälkiruualla ehdollistamisessa ei ole mitään järkeä, se vain korostaa pääruuan ikävyyttä lapsen mielestä ja lisää herkkuhimoja, tekee ruokailusta vastakkainasettelua ja valtataistelua. Jälkiruokaa on tarjolla jos on, ja sitä voi toki antaa vain pienen annoksen ihan ravitsemuksellisin perustein, mutta kokonaan ilman jättäminen on rankaisemista, ja siitä ei ole syömisongelmissa mitään hyötyä. Jos jälkiruoka on ongelma, onko sitä todella pakko olla niinä 4-6 päivänä kun tämä ongelmaruokailija on teillä käymässä niin monella aterialla, että se muodostuu lapselle ravitsemukselliseksi ongelmaksi?
Saman ruuan uudelleen tarjolla laittaminen, jos muille on jo seuraavaa lajia joka maistuisi tällekin lapselle paremmin, on tahallista kiusantekoa. Jos edellisellä aterialla oli ruokaa, joka ei maistunut, ja nyt olisi ruokaa, joka lapselle maistuu, kenen etu on että lapsi on kaksi peräkkäistä ateriaa syömättä? Eri asia jos lapsi ottaisi toistuvasti itselleen ison annoksen ja jättäisi sen hukkaan heitettäväksi, silloin ruuan voi joskus palauttaakin nenän eteen, mutta lapselle epämieluisan ruuan syömään pakottaminen ennen kuin saa muuta ruokaa on väärin. Jos ruokavalio muodostuu liian epäterveellisiksi pelkillä välipaloilla, parantakaa välipalojen laatua.
Se on kyllä ihan urpoa, jos lapsen annetaan oikuttelulla kaventaa ruokavaliotaan, mutta te ette edistä lapsen ruokavalion monipuolistamista tai rentoa ja uteliasta suhtautumista ruokaan tekemällä siitä omien kapeiden normienne mukaista valtataistelua teillä ollessa. Järkevää on laittaa aterialla tarjolle jotain mikä maistuu myös lapselle (esim. jos lapsi ei tykkää perunasta niin kasvikset/liha olisi sellaista mikä hänelle usein maistuu), mutta jos siihen ei lähde, niin ainakin voisi lakata syyllistämästä lasta valinnasta olla syömättä sillä aterialla.
Ja tämä siis oli sellaisen äidin kokemus, jonka lapsista toinen on ollut valikoiva ruokailija ja vielä herkästi nälkäkiukkuava, eli tämän asian kanssa on hierottu ohimoita erinäisiä kertoja. Lapsi ei päätä mitä meillä syödään, mutta minä aikuisena huomioin että pääsääntöisesti ruuasta vähintään joku osa on kaikille syömäkelpoista, jolloin paine sen "ei-syömäkelpoisen" osan maistamisesta kevenee ja sitä saattaa rohkaistuakin kokeilemaan. Ja niitä sokeriviilejä ei vaan kannata laittaa tarjolle, jos lapsi sitten haluaisi täyttää vain niillä mahansa. Uhkailu, lahjonta ja kiristys ei kuulu ruokapöytään.
Entä jos se lapsi ei suostuisi syömään kuin vaikka niitä lihapiirakoita ja sokeriviilejä? Ostaisitko niitä koska lapsi niitä haluaa ja äitinsä käskee, vai olettaisitko että syö sitä mitä on tarjolla..?
Vierailija kirjoitti:
Koittakaa kehitellä vähän joustoa tohon ajatteluun. Suuttuuko teidän lapset jos eivät saa samaa ruokaa kuin miehen lapset? Voisitteko kaikki yhdessä suunnitella jotain aterioita jotka olis suht terveellisiä, mutta myös erilaiset makumieltymykset huomioitaisiin? Ruokailu voi olla myös kiva juttu ja teitä yhdistävä tekijä eikä mikään riidan aihe.
Jos lapsia on kuusi, niin mielestäni ei voi tehdä kaikille omaa ruokaa... Ja voitaisiin suunnitella niin, että kaikkien makumieltymykset huomioidaan, jos ne makumieltymykset olisi muutakin kuin se lihapiirakka ja makaroni ;). Toki meillä niitäkin joskus syödään, mutta ei toki joka aterialla joka toinen viikonloppu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsi käyttää VALTAA ruokailutilanteessa kun/jos kiukuttelee jatkuvasti. Lapset ovat nokkelia huomaamaan että aikuinen tanssii niitten pillin mukaan!
Älä pakota,älä maanittele,laita ruoka nenän eteen jos ei syö niin ei syö. Kato että sentään juo jotain.
Mulla oli kerran yks erittäin hankala viisvuotias hoidossa,en muista miksi. Nyrpisteli ja ronkki,"tämmöstä paskaa en syö" niin sanoin sille ettei mua kiinnosta mitä syöt tai olet syömättä,tee mitä tahdot,nämä on meidän ruokaa ja ruoka-ajat ja seuraava ruoka on välipala kello kaks.
Hiukan nikotteli ja alkoi syömään! Se siitä ruoka-kapinasta.
MLL sivuilla on hyviä vinkkejä.
hotpotsmama kirjoitti:
lapsi käyttää VALTAA ruokailutilanteessa kun/jos kiukuttelee jatkuvasti. Lapset ovat nokkelia huomaamaan että aikuinen tanssii niitten pillin mukaan!
Älä pakota,älä maanittele,laita ruoka nenän eteen jos ei syö niin ei syö. Kato että sentään juo jotain.
Mulla oli kerran yks erittäin hankala viisvuotias hoidossa,en muista miksi. Nyrpisteli ja ronkki,"tämmöstä paskaa en syö" niin sanoin sille ettei mua kiinnosta mitä syöt tai olet syömättä,tee mitä tahdot,nämä on meidän ruokaa ja ruoka-ajat ja seuraava ruoka on välipala kello kaks.
Hiukan nikotteli ja alkoi syömään! Se siitä ruoka-kapinasta.
MLL sivuilla on hyviä vinkkejä.
Joo noin on itseasiassa viime aikoina alettu toimimaan, että ei maanitella syömään vaan tosiaan syö minkä syö ja jos ei syö niin tosiaan seuraava ruoka on kun on. Ja kyllähän se lapsi sitten hiukan paremmin syö sitä ei niin mieleistä ruokaa, kun on nälkä.
Ja juuri tuo tympii, kun teet ruokaa, niin se haukutaan jo ennen kuin sitä on edes nähty valmiina saati maistettu.
Ja näiden ruoka-asioiden lisäksi lapsi saa siis äidillään päättää IHAN kaikesta ja siitä ovat useaan otteeseen keskustelleet vanhempien kanssa päiväkodissa, että lapsella pitäisi olla jonkinlaiset säännöt ja kuri, mutta äidin mielestä ei. Ja päiväkodissa on samat ongelmat, sielläkään ei siis syö pääasiassa mitään eikä tee asioita mitä päiväkodin arkeen kuuluu, koska ei halua.
Mitä mieltä se lapsen teillä asuva huoltaja aka isä on asiasta?
Minusta on liian tiukka kuri. Ei ole iso homma ostaa pakettia kauraleipää kahdesti kuussa, vaikka teillä onkin joku ihmeellinen ruisleipäperiaate. Miksi sellainen muuten on? Jos teidän lapset tykkää ruisleivästä, se että toinen lapsi saa muuta ei ole mikään issue, jos taas teidän lapset ei varauksetta suosi ruisleipää, miksi olette päättäneet että se on ainoa jota he saavat?
Jälkiruualla ehdollistamisessa ei ole mitään järkeä, se vain korostaa pääruuan ikävyyttä lapsen mielestä ja lisää herkkuhimoja, tekee ruokailusta vastakkainasettelua ja valtataistelua. Jälkiruokaa on tarjolla jos on, ja sitä voi toki antaa vain pienen annoksen ihan ravitsemuksellisin perustein, mutta kokonaan ilman jättäminen on rankaisemista, ja siitä ei ole syömisongelmissa mitään hyötyä. Jos jälkiruoka on ongelma, onko sitä todella pakko olla niinä 4-6 päivänä kun tämä ongelmaruokailija on teillä käymässä niin monella aterialla, että se muodostuu lapselle ravitsemukselliseksi ongelmaksi?
Saman ruuan uudelleen tarjolla laittaminen, jos muille on jo seuraavaa lajia joka maistuisi tällekin lapselle paremmin, on tahallista kiusantekoa. Jos edellisellä aterialla oli ruokaa, joka ei maistunut, ja nyt olisi ruokaa, joka lapselle maistuu, kenen etu on että lapsi on kaksi peräkkäistä ateriaa syömättä? Eri asia jos lapsi ottaisi toistuvasti itselleen ison annoksen ja jättäisi sen hukkaan heitettäväksi, silloin ruuan voi joskus palauttaakin nenän eteen, mutta lapselle epämieluisan ruuan syömään pakottaminen ennen kuin saa muuta ruokaa on väärin. Jos ruokavalio muodostuu liian epäterveellisiksi pelkillä välipaloilla, parantakaa välipalojen laatua.
Se on kyllä ihan urpoa, jos lapsen annetaan oikuttelulla kaventaa ruokavaliotaan, mutta te ette edistä lapsen ruokavalion monipuolistamista tai rentoa ja uteliasta suhtautumista ruokaan tekemällä siitä omien kapeiden normienne mukaista valtataistelua teillä ollessa. Järkevää on laittaa aterialla tarjolle jotain mikä maistuu myös lapselle (esim. jos lapsi ei tykkää perunasta niin kasvikset/liha olisi sellaista mikä hänelle usein maistuu), mutta jos siihen ei lähde, niin ainakin voisi lakata syyllistämästä lasta valinnasta olla syömättä sillä aterialla.