Lue keskustelun säännöt.
Mistä älykkäitä, taiteellisia introvertti-miehiä löytää?
31.07.2019 |
Mistä teitä löytyy? Tykkään introvertti-nörttimiehistä, jotka ovat kuitenkin persoonallisia. Kykenevät syvälliseen keskusteluun, ovat uteliaita elämän ja maailman suhteen, ovat jollakin taiteen saralla lahjakkaita, tykkäisi koneella istumisen lisäksi myös liikkua etenkin luonnossa? Olisi seksuaalisesti aktiivinen, mutta ei harrasta yhden illan juttuja. Ottaa kumppanin huomioon sängyssä, olisi huumorintajuinen...
Perus Jonnet ei sytytä. Eikä egoilijat. Tykkään nöyristä ja pohdiskelevista ihmisistä, lesoilu ja muu leijuminen tappaa oman kiinnostukseni täysin. Ulkonäön ei tarvitse olla kummoinen, normaali riittää. Ei ylipainoa.
Olen itse hoikka, urheilullinen ja hyvännäköiseksi kehuttu nainen. Omaan kieron huumorintajun ja nautin syvällisistä keskusteluista. Innostun ja kiinnostun helposti eri asioista, olen utelias ja rakastan musiikkia. En välttämättä halua koskaan lapsia enkä haalia omaisuutta. Haluan elää onnellisena ja nauttia elämästä. Ikää on reilu 30 vuotta.
Kommentit (161)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi älykäs ja pohdiskeleva mies haluaisi naisen, jolle paino on noin iso tekijä?
Minusta paino kertoo siitä, millä tavalla itseään ja omaa terveyttään arvostaa. Edellinen suhteeni kariutui siihen, että kumppani oli vuosi vuodelta yhä kiinteämpi osa sohvaa, söi todella epäterveellisesti, lihoi ja ei lopulta jaksanut mitään muuta kuin nukkua. En halua enää samanlaista suhdetta. Syömämme ravinto vaikuttaa suolistobakteereihin ja sitä myötä mielialaan. Ja minusta älykäs ihminen huolehtii myös omasta terveydestään, koska ymmärtää sen, miten paljon se vaikuttaa jaksamiseen, terveyteen, mielialaan ja ihan kaikkeen muuhun. Liikunta ja ruokavalio vaikuttavat ihan yleiseen elämänasenteeseen ja haluan rinnalleni ihmisen, joka on itsensä kanssa edes kohtuullisessa tasapainossa.
ApEntä jos liikkuu, syö ja muutenkin elää yhtä terveellisesti kuin sinä, mutta on ylipainoinen? Ei vaikuta mielestäni kovin älykkäältä, että otat yhden tekijän ja rakennat sen ympärille exäsi perusteella kuvitteellisen profiilin. Samat valinnat voivat eri ihmisillä johtaa täysin erilaisiin lopputuloksiin
Varmasti se voi olla mahdollista. En vain ole törmännyt vielä ihmiseen, missä ylipaino ja elämäntavat eivät vaikuttaisi merkittävästi mielialaan ja jaksamiseen. Uskon laajassa mittakaavassa todennäköisyyksiin, olisi typerää uskotella itselleen, että kyllä ylipainoinen voi olla energinen, jaksava ja sinut itsensä kanssa ja pettyä, kun näin ei sitten monesti olekaan. Yksittäistapauksia on aina, mutta mitkä ovat todennäköisyydet, että tällainen osuu kohdalle? Aika heikot.
Hassua miten paljon ihmisiä selvästi ärsyttää tämä ylipaino- ja terveysasia. Oikein halutaan vääntämällä vääntää minusta pinnallista ja typerää sen takia :D. Miksi se osuu niin pahasti?
ApVastaan tähän sivusta nyt, mutta mulla on yksi näkökulma. Olen pohjimmiltani aika hyväkuntoinen ja liikunnallinen. Aiemmin harrastin aktiivisesti urheilua, sitten tulivat ruuhkavuodet; rakentamista, pienet lapset, työelämien ja perheen yhteensovittaminen jne. Monen vuoden ajaksi liikuntaharrastukset olivat kokonaan jäissä ja ruokailukin ehkä epäterveellisempää; pienten lasten säännölliset viisi ateriaa päivässä yhdessä kiireisen ja stressaavan, myös yöunet pelanneen elämän kanssa kerryttivät ylipainoa toistakymmentä kiloa. Elämänvaihekiloja, sanoisin. Ne ovat yhä rasitteena, mutta en koe niiden muuttaneen mua ihmisenä mitenkään erilaiseksi. En ole mikään sairaan lihava, mutta indeksin mukaan reippaasti ylipainoinen ja vaikka onkin roteva kroppa, niin kyllä maha ja pelastusrengasta ihan silminnähden silti on. Olisi suuri harmi jos joku torjuisi pintapuolisesti vain tämän takia vaivautumatta edes tutustumaan sen lähemmin. Sellainen on jokaiselle henkilökohtainen ja arka paikka, varmasti sullakin on jotain epäkohtia ja pahastut, jos pintapuolisesti vain niiden vuoksi joku muutoin ihanteellisesti sopiva dumppaisi sut antamatta edes mahdollisuutta.
Laajassa mittakaaavassa todennäköisyydet pätevätkin. Mutta jos et etsi kaveriksesi kokonaista kansakuntaa, niin joudut valitettavasti silti unohtamaan todennäköisyydet ja tutustumaan yksilöllisiin ihmisiin.
Pahastuisinko, jos joku torjuu minut yhden tietyn jutun perusteella? Ei se varmasti kivalta tuntuisi, mutta eihän se kerro mistään muusta kuin siitä, että emme olleet sopivia toisillemme. Jossain on varmasti toinen ihminen, jolle tämä minun yksi juttuni ei ole kynnyskysymys.
Omille kriteereilleen kannattaa olla rehellinen, ei ole tulevan kumppanin eikä itsensä kannalta hyväksi, jos yrittää valehdella, että jokin tietty juttu ei muka olisi tärkeä. Ylipainoon liittyy kohdallani myös haluttavuus ja seksi on itselleni tärkeää. En valitettavasti kykene haluamaan ylipainoista ihmistä. Ja parisuhde ei kohdallani toimi, jos siinä ei ole seksiä ja jos en halua kumppania.
Ymmärrän että tämä saattaa tuntua sinusta ikävältä, koska ehkä tunnet epävarmuutta ja huonommuutta oman painosi suhteen. Muista kuitenkin, että se ei ole mitään henkilökohtaista arvostelua tai arvottamista, vaan kyse on puhtaasti siitä, että minun ei kannata hakea mitään sellaista, millä ei ole mitään potentiaalista mahdollisuutta kestää edes muutamaa viikkoa. Jos olisit vapaa ja hakisit kumppania, niin tuskin haluaisit sellaista ihmistä, joka ei pidä sinua fyysisesti viehättävänä (vaikka muuten olisitkin mitä ihanin ja kultaisin ihminen)? Haluaisit sellaisen ihmisen, jolle ylipaino ei olisi niin iso juttu halukkuuden suhteen. Ja olettaisin, että sinäkin haluaisit seksiä.
En vain syty ylipainoisista ihmisistä, vaikka ihminen olisi minkälainen muuten tahansa. Ja koska en ole vielä tavannut ylipainoista, joka ei olisi väsynyt ja kärsisi muutenkin ylipainon tuomista muista vaivoista. En hae epätoivoisesti ketä tahansa ja mitä tahansa kumppania, kykenen olemaan onnellinen yksinkin. Parisuhteen pitää aina tuoda omaan elämään jotain ekstraa mukavien asioiden muodossa, ei niin, että se ottaa enemmän kuin antaa. Ja seksiä ja himoa pitää löytyä, molemmilta. Kavereita ja ystäviä minulla on muutoinkin.
ApMä uskon kyllä, että löydät hyvän miehen. Eikä "vaatimuksesi" ole ollenkaan kohtuuttomia.
Mutta haluan vain kommentoida tuota himot ja ulkonäkö asiaa: Kuvittelin olevani nirso miesten suhteen kunnes tapasin miehen, joka ei ollenkaan vastaa ulkoisia ihanteitani (kaljamaha jne). Mutta seksuaalinen vetovoima on ihan valtava ja seksi mahtavaa. En ole koskaan halunnut ketän yhtä paljon. Sen lisäksi huumori ja arvot on samanlaisia. Tuntuu että olen vihdoin tasavertaisessa parisuhteessa 37 v.Epäilen tätä, koska edellinen suhteeni kariutui osittain siihen, että mies lihoi (ja muuttui tietysti muutenkin lihomisen myötä) eikä meillä ollut enää mitään kunnon elämää makuuhuoneen puolella (tai muuallakaan). Osittain siitäkin syystä, että mies ei enää vain vedonnut fyysisesti. En halunnut häntä enää.
ApYhden henkilön kokemuksesta yleistäminen mustavalkoiseksi ennakkoluuloksi ei ole kovinkaan älykästä ja syvällistä.
En minäkään enää halua vihaiseksi muuttunutta punapäistä ex-vaimoani, mutta en sen vuoksi sulje pois punapäitä tulevista kumppanikandidaateista.
Olet oikeassa, en ole syvällinen vaan olen äärimmäisen pinnallinen ja typerä pissaliisa. Yleistän ja olen mustavalkoinen ihan kaikissa asioissa. Malttaisitkohan nyt siirtyä vihdoin ja viimein johonkin toiseen ketjuun?
ApÖh, anteeksi? Eikö tämä olekaan kaikille avoin keskustelupalsta? Erittäin kärttyisä ja herkkänahkainen ainakin tunnut olevan. Toivottavasti unelmiesi mies pitää sellaisesta.
On avoin, voit avoimesti siirtyä muualle jankkaamaan ja provoilemaan :).
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ottaisin sinut ilomielin emännäkseni, mutta miulla on jo. Kuulostat kuitenkin täydelliseltä, kuin minulle tehdyltä. Onnea ukon löytämiseen.
M34
Kiitos! Löytyy jos löytyy :D. Kaikkea hyvää sinulle ja kumppanillesi, pitäkää toisianne hyvänä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi älykäs ja pohdiskeleva mies haluaisi naisen, jolle paino on noin iso tekijä?
Minusta paino kertoo siitä, millä tavalla itseään ja omaa terveyttään arvostaa. Edellinen suhteeni kariutui siihen, että kumppani oli vuosi vuodelta yhä kiinteämpi osa sohvaa, söi todella epäterveellisesti, lihoi ja ei lopulta jaksanut mitään muuta kuin nukkua. En halua enää samanlaista suhdetta. Syömämme ravinto vaikuttaa suolistobakteereihin ja sitä myötä mielialaan. Ja minusta älykäs ihminen huolehtii myös omasta terveydestään, koska ymmärtää sen, miten paljon se vaikuttaa jaksamiseen, terveyteen, mielialaan ja ihan kaikkeen muuhun. Liikunta ja ruokavalio vaikuttavat ihan yleiseen elämänasenteeseen ja haluan rinnalleni ihmisen, joka on itsensä kanssa edes kohtuullisessa tasapainossa.
ApEntä jos liikkuu, syö ja muutenkin elää yhtä terveellisesti kuin sinä, mutta on ylipainoinen? Ei vaikuta mielestäni kovin älykkäältä, että otat yhden tekijän ja rakennat sen ympärille exäsi perusteella kuvitteellisen profiilin. Samat valinnat voivat eri ihmisillä johtaa täysin erilaisiin lopputuloksiin
Varmasti se voi olla mahdollista. En vain ole törmännyt vielä ihmiseen, missä ylipaino ja elämäntavat eivät vaikuttaisi merkittävästi mielialaan ja jaksamiseen. Uskon laajassa mittakaavassa todennäköisyyksiin, olisi typerää uskotella itselleen, että kyllä ylipainoinen voi olla energinen, jaksava ja sinut itsensä kanssa ja pettyä, kun näin ei sitten monesti olekaan. Yksittäistapauksia on aina, mutta mitkä ovat todennäköisyydet, että tällainen osuu kohdalle? Aika heikot.
Hassua miten paljon ihmisiä selvästi ärsyttää tämä ylipaino- ja terveysasia. Oikein halutaan vääntämällä vääntää minusta pinnallista ja typerää sen takia :D. Miksi se osuu niin pahasti?
ApVastaan tähän sivusta nyt, mutta mulla on yksi näkökulma. Olen pohjimmiltani aika hyväkuntoinen ja liikunnallinen. Aiemmin harrastin aktiivisesti urheilua, sitten tulivat ruuhkavuodet; rakentamista, pienet lapset, työelämien ja perheen yhteensovittaminen jne. Monen vuoden ajaksi liikuntaharrastukset olivat kokonaan jäissä ja ruokailukin ehkä epäterveellisempää; pienten lasten säännölliset viisi ateriaa päivässä yhdessä kiireisen ja stressaavan, myös yöunet pelanneen elämän kanssa kerryttivät ylipainoa toistakymmentä kiloa. Elämänvaihekiloja, sanoisin. Ne ovat yhä rasitteena, mutta en koe niiden muuttaneen mua ihmisenä mitenkään erilaiseksi. En ole mikään sairaan lihava, mutta indeksin mukaan reippaasti ylipainoinen ja vaikka onkin roteva kroppa, niin kyllä maha ja pelastusrengasta ihan silminnähden silti on. Olisi suuri harmi jos joku torjuisi pintapuolisesti vain tämän takia vaivautumatta edes tutustumaan sen lähemmin. Sellainen on jokaiselle henkilökohtainen ja arka paikka, varmasti sullakin on jotain epäkohtia ja pahastut, jos pintapuolisesti vain niiden vuoksi joku muutoin ihanteellisesti sopiva dumppaisi sut antamatta edes mahdollisuutta.
Laajassa mittakaaavassa todennäköisyydet pätevätkin. Mutta jos et etsi kaveriksesi kokonaista kansakuntaa, niin joudut valitettavasti silti unohtamaan todennäköisyydet ja tutustumaan yksilöllisiin ihmisiin.
Pahastuisinko, jos joku torjuu minut yhden tietyn jutun perusteella? Ei se varmasti kivalta tuntuisi, mutta eihän se kerro mistään muusta kuin siitä, että emme olleet sopivia toisillemme. Jossain on varmasti toinen ihminen, jolle tämä minun yksi juttuni ei ole kynnyskysymys.
Omille kriteereilleen kannattaa olla rehellinen, ei ole tulevan kumppanin eikä itsensä kannalta hyväksi, jos yrittää valehdella, että jokin tietty juttu ei muka olisi tärkeä. Ylipainoon liittyy kohdallani myös haluttavuus ja seksi on itselleni tärkeää. En valitettavasti kykene haluamaan ylipainoista ihmistä. Ja parisuhde ei kohdallani toimi, jos siinä ei ole seksiä ja jos en halua kumppania.
Ymmärrän että tämä saattaa tuntua sinusta ikävältä, koska ehkä tunnet epävarmuutta ja huonommuutta oman painosi suhteen. Muista kuitenkin, että se ei ole mitään henkilökohtaista arvostelua tai arvottamista, vaan kyse on puhtaasti siitä, että minun ei kannata hakea mitään sellaista, millä ei ole mitään potentiaalista mahdollisuutta kestää edes muutamaa viikkoa. Jos olisit vapaa ja hakisit kumppania, niin tuskin haluaisit sellaista ihmistä, joka ei pidä sinua fyysisesti viehättävänä (vaikka muuten olisitkin mitä ihanin ja kultaisin ihminen)? Haluaisit sellaisen ihmisen, jolle ylipaino ei olisi niin iso juttu halukkuuden suhteen. Ja olettaisin, että sinäkin haluaisit seksiä.
En vain syty ylipainoisista ihmisistä, vaikka ihminen olisi minkälainen muuten tahansa. Ja koska en ole vielä tavannut ylipainoista, joka ei olisi väsynyt ja kärsisi muutenkin ylipainon tuomista muista vaivoista. En hae epätoivoisesti ketä tahansa ja mitä tahansa kumppania, kykenen olemaan onnellinen yksinkin. Parisuhteen pitää aina tuoda omaan elämään jotain ekstraa mukavien asioiden muodossa, ei niin, että se ottaa enemmän kuin antaa. Ja seksiä ja himoa pitää löytyä, molemmilta. Kavereita ja ystäviä minulla on muutoinkin.
ApMä uskon kyllä, että löydät hyvän miehen. Eikä "vaatimuksesi" ole ollenkaan kohtuuttomia.
Mutta haluan vain kommentoida tuota himot ja ulkonäkö asiaa: Kuvittelin olevani nirso miesten suhteen kunnes tapasin miehen, joka ei ollenkaan vastaa ulkoisia ihanteitani (kaljamaha jne). Mutta seksuaalinen vetovoima on ihan valtava ja seksi mahtavaa. En ole koskaan halunnut ketän yhtä paljon. Sen lisäksi huumori ja arvot on samanlaisia. Tuntuu että olen vihdoin tasavertaisessa parisuhteessa 37 v.Epäilen tätä, koska edellinen suhteeni kariutui osittain siihen, että mies lihoi (ja muuttui tietysti muutenkin lihomisen myötä) eikä meillä ollut enää mitään kunnon elämää makuuhuoneen puolella (tai muuallakaan). Osittain siitäkin syystä, että mies ei enää vain vedonnut fyysisesti. En halunnut häntä enää.
ApYhden henkilön kokemuksesta yleistäminen mustavalkoiseksi ennakkoluuloksi ei ole kovinkaan älykästä ja syvällistä.
En minäkään enää halua vihaiseksi muuttunutta punapäistä ex-vaimoani, mutta en sen vuoksi sulje pois punapäitä tulevista kumppanikandidaateista.
Olet oikeassa, en ole syvällinen vaan olen äärimmäisen pinnallinen ja typerä pissaliisa. Yleistän ja olen mustavalkoinen ihan kaikissa asioissa. Malttaisitkohan nyt siirtyä vihdoin ja viimein johonkin toiseen ketjuun?
ApÖh, anteeksi? Eikö tämä olekaan kaikille avoin keskustelupalsta? Erittäin kärttyisä ja herkkänahkainen ainakin tunnut olevan. Toivottavasti unelmiesi mies pitää sellaisesta.
On avoin, voit avoimesti siirtyä muualle jankkaamaan ja provoilemaan :).
Ap
Tiedätkö, että ne herkät ja älykkäät juoksevat karkuun niin, että tuskin ehdit kiikareillakaan loittonevan selän nähdä, kun asenteesi ja käytöksesi on tuota tasoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi älykäs ja pohdiskeleva mies haluaisi naisen, jolle paino on noin iso tekijä?
Minusta paino kertoo siitä, millä tavalla itseään ja omaa terveyttään arvostaa. Edellinen suhteeni kariutui siihen, että kumppani oli vuosi vuodelta yhä kiinteämpi osa sohvaa, söi todella epäterveellisesti, lihoi ja ei lopulta jaksanut mitään muuta kuin nukkua. En halua enää samanlaista suhdetta. Syömämme ravinto vaikuttaa suolistobakteereihin ja sitä myötä mielialaan. Ja minusta älykäs ihminen huolehtii myös omasta terveydestään, koska ymmärtää sen, miten paljon se vaikuttaa jaksamiseen, terveyteen, mielialaan ja ihan kaikkeen muuhun. Liikunta ja ruokavalio vaikuttavat ihan yleiseen elämänasenteeseen ja haluan rinnalleni ihmisen, joka on itsensä kanssa edes kohtuullisessa tasapainossa.
ApEntä jos liikkuu, syö ja muutenkin elää yhtä terveellisesti kuin sinä, mutta on ylipainoinen? Ei vaikuta mielestäni kovin älykkäältä, että otat yhden tekijän ja rakennat sen ympärille exäsi perusteella kuvitteellisen profiilin. Samat valinnat voivat eri ihmisillä johtaa täysin erilaisiin lopputuloksiin
Varmasti se voi olla mahdollista. En vain ole törmännyt vielä ihmiseen, missä ylipaino ja elämäntavat eivät vaikuttaisi merkittävästi mielialaan ja jaksamiseen. Uskon laajassa mittakaavassa todennäköisyyksiin, olisi typerää uskotella itselleen, että kyllä ylipainoinen voi olla energinen, jaksava ja sinut itsensä kanssa ja pettyä, kun näin ei sitten monesti olekaan. Yksittäistapauksia on aina, mutta mitkä ovat todennäköisyydet, että tällainen osuu kohdalle? Aika heikot.
Hassua miten paljon ihmisiä selvästi ärsyttää tämä ylipaino- ja terveysasia. Oikein halutaan vääntämällä vääntää minusta pinnallista ja typerää sen takia :D. Miksi se osuu niin pahasti?
ApVastaan tähän sivusta nyt, mutta mulla on yksi näkökulma. Olen pohjimmiltani aika hyväkuntoinen ja liikunnallinen. Aiemmin harrastin aktiivisesti urheilua, sitten tulivat ruuhkavuodet; rakentamista, pienet lapset, työelämien ja perheen yhteensovittaminen jne. Monen vuoden ajaksi liikuntaharrastukset olivat kokonaan jäissä ja ruokailukin ehkä epäterveellisempää; pienten lasten säännölliset viisi ateriaa päivässä yhdessä kiireisen ja stressaavan, myös yöunet pelanneen elämän kanssa kerryttivät ylipainoa toistakymmentä kiloa. Elämänvaihekiloja, sanoisin. Ne ovat yhä rasitteena, mutta en koe niiden muuttaneen mua ihmisenä mitenkään erilaiseksi. En ole mikään sairaan lihava, mutta indeksin mukaan reippaasti ylipainoinen ja vaikka onkin roteva kroppa, niin kyllä maha ja pelastusrengasta ihan silminnähden silti on. Olisi suuri harmi jos joku torjuisi pintapuolisesti vain tämän takia vaivautumatta edes tutustumaan sen lähemmin. Sellainen on jokaiselle henkilökohtainen ja arka paikka, varmasti sullakin on jotain epäkohtia ja pahastut, jos pintapuolisesti vain niiden vuoksi joku muutoin ihanteellisesti sopiva dumppaisi sut antamatta edes mahdollisuutta.
Laajassa mittakaaavassa todennäköisyydet pätevätkin. Mutta jos et etsi kaveriksesi kokonaista kansakuntaa, niin joudut valitettavasti silti unohtamaan todennäköisyydet ja tutustumaan yksilöllisiin ihmisiin.
Pahastuisinko, jos joku torjuu minut yhden tietyn jutun perusteella? Ei se varmasti kivalta tuntuisi, mutta eihän se kerro mistään muusta kuin siitä, että emme olleet sopivia toisillemme. Jossain on varmasti toinen ihminen, jolle tämä minun yksi juttuni ei ole kynnyskysymys.
Omille kriteereilleen kannattaa olla rehellinen, ei ole tulevan kumppanin eikä itsensä kannalta hyväksi, jos yrittää valehdella, että jokin tietty juttu ei muka olisi tärkeä. Ylipainoon liittyy kohdallani myös haluttavuus ja seksi on itselleni tärkeää. En valitettavasti kykene haluamaan ylipainoista ihmistä. Ja parisuhde ei kohdallani toimi, jos siinä ei ole seksiä ja jos en halua kumppania.
Ymmärrän että tämä saattaa tuntua sinusta ikävältä, koska ehkä tunnet epävarmuutta ja huonommuutta oman painosi suhteen. Muista kuitenkin, että se ei ole mitään henkilökohtaista arvostelua tai arvottamista, vaan kyse on puhtaasti siitä, että minun ei kannata hakea mitään sellaista, millä ei ole mitään potentiaalista mahdollisuutta kestää edes muutamaa viikkoa. Jos olisit vapaa ja hakisit kumppania, niin tuskin haluaisit sellaista ihmistä, joka ei pidä sinua fyysisesti viehättävänä (vaikka muuten olisitkin mitä ihanin ja kultaisin ihminen)? Haluaisit sellaisen ihmisen, jolle ylipaino ei olisi niin iso juttu halukkuuden suhteen. Ja olettaisin, että sinäkin haluaisit seksiä.
En vain syty ylipainoisista ihmisistä, vaikka ihminen olisi minkälainen muuten tahansa. Ja koska en ole vielä tavannut ylipainoista, joka ei olisi väsynyt ja kärsisi muutenkin ylipainon tuomista muista vaivoista. En hae epätoivoisesti ketä tahansa ja mitä tahansa kumppania, kykenen olemaan onnellinen yksinkin. Parisuhteen pitää aina tuoda omaan elämään jotain ekstraa mukavien asioiden muodossa, ei niin, että se ottaa enemmän kuin antaa. Ja seksiä ja himoa pitää löytyä, molemmilta. Kavereita ja ystäviä minulla on muutoinkin.
ApMä uskon kyllä, että löydät hyvän miehen. Eikä "vaatimuksesi" ole ollenkaan kohtuuttomia.
Mutta haluan vain kommentoida tuota himot ja ulkonäkö asiaa: Kuvittelin olevani nirso miesten suhteen kunnes tapasin miehen, joka ei ollenkaan vastaa ulkoisia ihanteitani (kaljamaha jne). Mutta seksuaalinen vetovoima on ihan valtava ja seksi mahtavaa. En ole koskaan halunnut ketän yhtä paljon. Sen lisäksi huumori ja arvot on samanlaisia. Tuntuu että olen vihdoin tasavertaisessa parisuhteessa 37 v.Epäilen tätä, koska edellinen suhteeni kariutui osittain siihen, että mies lihoi (ja muuttui tietysti muutenkin lihomisen myötä) eikä meillä ollut enää mitään kunnon elämää makuuhuoneen puolella (tai muuallakaan). Osittain siitäkin syystä, että mies ei enää vain vedonnut fyysisesti. En halunnut häntä enää.
ApYhden henkilön kokemuksesta yleistäminen mustavalkoiseksi ennakkoluuloksi ei ole kovinkaan älykästä ja syvällistä.
En minäkään enää halua vihaiseksi muuttunutta punapäistä ex-vaimoani, mutta en sen vuoksi sulje pois punapäitä tulevista kumppanikandidaateista.
Olet oikeassa, en ole syvällinen vaan olen äärimmäisen pinnallinen ja typerä pissaliisa. Yleistän ja olen mustavalkoinen ihan kaikissa asioissa. Malttaisitkohan nyt siirtyä vihdoin ja viimein johonkin toiseen ketjuun?
ApÖh, anteeksi? Eikö tämä olekaan kaikille avoin keskustelupalsta? Erittäin kärttyisä ja herkkänahkainen ainakin tunnut olevan. Toivottavasti unelmiesi mies pitää sellaisesta.
On avoin, voit avoimesti siirtyä muualle jankkaamaan ja provoilemaan :).
ApTiedätkö, että ne herkät ja älykkäät juoksevat karkuun niin, että tuskin ehdit kiikareillakaan loittonevan selän nähdä, kun asenteesi ja käytöksesi on tuota tasoa.
Aivan varmasti kaltaisesi ”herkät ja älykkäät” juoksevat minua karkuun, mutta jostain syystä en koe, että jään mistään paitsi. En taida etsiä kaltaistasi ”herkkää ja älykästä” ja ehkäpä ”kilttiä”?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi älykäs ja pohdiskeleva mies haluaisi naisen, jolle paino on noin iso tekijä?
Minusta paino kertoo siitä, millä tavalla itseään ja omaa terveyttään arvostaa. Edellinen suhteeni kariutui siihen, että kumppani oli vuosi vuodelta yhä kiinteämpi osa sohvaa, söi todella epäterveellisesti, lihoi ja ei lopulta jaksanut mitään muuta kuin nukkua. En halua enää samanlaista suhdetta. Syömämme ravinto vaikuttaa suolistobakteereihin ja sitä myötä mielialaan. Ja minusta älykäs ihminen huolehtii myös omasta terveydestään, koska ymmärtää sen, miten paljon se vaikuttaa jaksamiseen, terveyteen, mielialaan ja ihan kaikkeen muuhun. Liikunta ja ruokavalio vaikuttavat ihan yleiseen elämänasenteeseen ja haluan rinnalleni ihmisen, joka on itsensä kanssa edes kohtuullisessa tasapainossa.
ApEntä jos liikkuu, syö ja muutenkin elää yhtä terveellisesti kuin sinä, mutta on ylipainoinen? Ei vaikuta mielestäni kovin älykkäältä, että otat yhden tekijän ja rakennat sen ympärille exäsi perusteella kuvitteellisen profiilin. Samat valinnat voivat eri ihmisillä johtaa täysin erilaisiin lopputuloksiin
Varmasti se voi olla mahdollista. En vain ole törmännyt vielä ihmiseen, missä ylipaino ja elämäntavat eivät vaikuttaisi merkittävästi mielialaan ja jaksamiseen. Uskon laajassa mittakaavassa todennäköisyyksiin, olisi typerää uskotella itselleen, että kyllä ylipainoinen voi olla energinen, jaksava ja sinut itsensä kanssa ja pettyä, kun näin ei sitten monesti olekaan. Yksittäistapauksia on aina, mutta mitkä ovat todennäköisyydet, että tällainen osuu kohdalle? Aika heikot.
Hassua miten paljon ihmisiä selvästi ärsyttää tämä ylipaino- ja terveysasia. Oikein halutaan vääntämällä vääntää minusta pinnallista ja typerää sen takia :D. Miksi se osuu niin pahasti?
ApVastaan tähän sivusta nyt, mutta mulla on yksi näkökulma. Olen pohjimmiltani aika hyväkuntoinen ja liikunnallinen. Aiemmin harrastin aktiivisesti urheilua, sitten tulivat ruuhkavuodet; rakentamista, pienet lapset, työelämien ja perheen yhteensovittaminen jne. Monen vuoden ajaksi liikuntaharrastukset olivat kokonaan jäissä ja ruokailukin ehkä epäterveellisempää; pienten lasten säännölliset viisi ateriaa päivässä yhdessä kiireisen ja stressaavan, myös yöunet pelanneen elämän kanssa kerryttivät ylipainoa toistakymmentä kiloa. Elämänvaihekiloja, sanoisin. Ne ovat yhä rasitteena, mutta en koe niiden muuttaneen mua ihmisenä mitenkään erilaiseksi. En ole mikään sairaan lihava, mutta indeksin mukaan reippaasti ylipainoinen ja vaikka onkin roteva kroppa, niin kyllä maha ja pelastusrengasta ihan silminnähden silti on. Olisi suuri harmi jos joku torjuisi pintapuolisesti vain tämän takia vaivautumatta edes tutustumaan sen lähemmin. Sellainen on jokaiselle henkilökohtainen ja arka paikka, varmasti sullakin on jotain epäkohtia ja pahastut, jos pintapuolisesti vain niiden vuoksi joku muutoin ihanteellisesti sopiva dumppaisi sut antamatta edes mahdollisuutta.
Laajassa mittakaaavassa todennäköisyydet pätevätkin. Mutta jos et etsi kaveriksesi kokonaista kansakuntaa, niin joudut valitettavasti silti unohtamaan todennäköisyydet ja tutustumaan yksilöllisiin ihmisiin.
Pahastuisinko, jos joku torjuu minut yhden tietyn jutun perusteella? Ei se varmasti kivalta tuntuisi, mutta eihän se kerro mistään muusta kuin siitä, että emme olleet sopivia toisillemme. Jossain on varmasti toinen ihminen, jolle tämä minun yksi juttuni ei ole kynnyskysymys.
Omille kriteereilleen kannattaa olla rehellinen, ei ole tulevan kumppanin eikä itsensä kannalta hyväksi, jos yrittää valehdella, että jokin tietty juttu ei muka olisi tärkeä. Ylipainoon liittyy kohdallani myös haluttavuus ja seksi on itselleni tärkeää. En valitettavasti kykene haluamaan ylipainoista ihmistä. Ja parisuhde ei kohdallani toimi, jos siinä ei ole seksiä ja jos en halua kumppania.
Ymmärrän että tämä saattaa tuntua sinusta ikävältä, koska ehkä tunnet epävarmuutta ja huonommuutta oman painosi suhteen. Muista kuitenkin, että se ei ole mitään henkilökohtaista arvostelua tai arvottamista, vaan kyse on puhtaasti siitä, että minun ei kannata hakea mitään sellaista, millä ei ole mitään potentiaalista mahdollisuutta kestää edes muutamaa viikkoa. Jos olisit vapaa ja hakisit kumppania, niin tuskin haluaisit sellaista ihmistä, joka ei pidä sinua fyysisesti viehättävänä (vaikka muuten olisitkin mitä ihanin ja kultaisin ihminen)? Haluaisit sellaisen ihmisen, jolle ylipaino ei olisi niin iso juttu halukkuuden suhteen. Ja olettaisin, että sinäkin haluaisit seksiä.
En vain syty ylipainoisista ihmisistä, vaikka ihminen olisi minkälainen muuten tahansa. Ja koska en ole vielä tavannut ylipainoista, joka ei olisi väsynyt ja kärsisi muutenkin ylipainon tuomista muista vaivoista. En hae epätoivoisesti ketä tahansa ja mitä tahansa kumppania, kykenen olemaan onnellinen yksinkin. Parisuhteen pitää aina tuoda omaan elämään jotain ekstraa mukavien asioiden muodossa, ei niin, että se ottaa enemmän kuin antaa. Ja seksiä ja himoa pitää löytyä, molemmilta. Kavereita ja ystäviä minulla on muutoinkin.
ApMä uskon kyllä, että löydät hyvän miehen. Eikä "vaatimuksesi" ole ollenkaan kohtuuttomia.
Mutta haluan vain kommentoida tuota himot ja ulkonäkö asiaa: Kuvittelin olevani nirso miesten suhteen kunnes tapasin miehen, joka ei ollenkaan vastaa ulkoisia ihanteitani (kaljamaha jne). Mutta seksuaalinen vetovoima on ihan valtava ja seksi mahtavaa. En ole koskaan halunnut ketän yhtä paljon. Sen lisäksi huumori ja arvot on samanlaisia. Tuntuu että olen vihdoin tasavertaisessa parisuhteessa 37 v.Epäilen tätä, koska edellinen suhteeni kariutui osittain siihen, että mies lihoi (ja muuttui tietysti muutenkin lihomisen myötä) eikä meillä ollut enää mitään kunnon elämää makuuhuoneen puolella (tai muuallakaan). Osittain siitäkin syystä, että mies ei enää vain vedonnut fyysisesti. En halunnut häntä enää.
Ap
Kyllä itsekin epäilisin ellen olisi itse tätä kokenut. Pointtini on ehkä se, että omalla kohdallani olen luullut etsimäni jotain tietynlaista, mutta törmännyt johonkin täysin muuhun, joka on niin hyvää etten edes uskonut sellaisen olemassaoloon.
Näitä asioita on joskus melkein mahdotonta suunnitella tai tietää etukäteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olisin juuri sun kumppani, mutta minut on pilannut yhtäkkiä alkanut alkoholin liikakäyttö ja työn aiheuttama stressi. Katsotaan sitten, kun saan aikaa hoitaa itseni kuntoon. Siihen saakka on parempi, että yritän alkaa rakastamaan taas edes itseä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi älykäs ja pohdiskeleva mies haluaisi naisen, jolle paino on noin iso tekijä?
Minusta paino kertoo siitä, millä tavalla itseään ja omaa terveyttään arvostaa. Edellinen suhteeni kariutui siihen, että kumppani oli vuosi vuodelta yhä kiinteämpi osa sohvaa, söi todella epäterveellisesti, lihoi ja ei lopulta jaksanut mitään muuta kuin nukkua. En halua enää samanlaista suhdetta. Syömämme ravinto vaikuttaa suolistobakteereihin ja sitä myötä mielialaan. Ja minusta älykäs ihminen huolehtii myös omasta terveydestään, koska ymmärtää sen, miten paljon se vaikuttaa jaksamiseen, terveyteen, mielialaan ja ihan kaikkeen muuhun. Liikunta ja ruokavalio vaikuttavat ihan yleiseen elämänasenteeseen ja haluan rinnalleni ihmisen, joka on itsensä kanssa edes kohtuullisessa tasapainossa.
ApEntä jos liikkuu, syö ja muutenkin elää yhtä terveellisesti kuin sinä, mutta on ylipainoinen? Ei vaikuta mielestäni kovin älykkäältä, että otat yhden tekijän ja rakennat sen ympärille exäsi perusteella kuvitteellisen profiilin. Samat valinnat voivat eri ihmisillä johtaa täysin erilaisiin lopputuloksiin
Varmasti se voi olla mahdollista. En vain ole törmännyt vielä ihmiseen, missä ylipaino ja elämäntavat eivät vaikuttaisi merkittävästi mielialaan ja jaksamiseen. Uskon laajassa mittakaavassa todennäköisyyksiin, olisi typerää uskotella itselleen, että kyllä ylipainoinen voi olla energinen, jaksava ja sinut itsensä kanssa ja pettyä, kun näin ei sitten monesti olekaan. Yksittäistapauksia on aina, mutta mitkä ovat todennäköisyydet, että tällainen osuu kohdalle? Aika heikot.
Hassua miten paljon ihmisiä selvästi ärsyttää tämä ylipaino- ja terveysasia. Oikein halutaan vääntämällä vääntää minusta pinnallista ja typerää sen takia :D. Miksi se osuu niin pahasti?
ApVastaan tähän sivusta nyt, mutta mulla on yksi näkökulma. Olen pohjimmiltani aika hyväkuntoinen ja liikunnallinen. Aiemmin harrastin aktiivisesti urheilua, sitten tulivat ruuhkavuodet; rakentamista, pienet lapset, työelämien ja perheen yhteensovittaminen jne. Monen vuoden ajaksi liikuntaharrastukset olivat kokonaan jäissä ja ruokailukin ehkä epäterveellisempää; pienten lasten säännölliset viisi ateriaa päivässä yhdessä kiireisen ja stressaavan, myös yöunet pelanneen elämän kanssa kerryttivät ylipainoa toistakymmentä kiloa. Elämänvaihekiloja, sanoisin. Ne ovat yhä rasitteena, mutta en koe niiden muuttaneen mua ihmisenä mitenkään erilaiseksi. En ole mikään sairaan lihava, mutta indeksin mukaan reippaasti ylipainoinen ja vaikka onkin roteva kroppa, niin kyllä maha ja pelastusrengasta ihan silminnähden silti on. Olisi suuri harmi jos joku torjuisi pintapuolisesti vain tämän takia vaivautumatta edes tutustumaan sen lähemmin. Sellainen on jokaiselle henkilökohtainen ja arka paikka, varmasti sullakin on jotain epäkohtia ja pahastut, jos pintapuolisesti vain niiden vuoksi joku muutoin ihanteellisesti sopiva dumppaisi sut antamatta edes mahdollisuutta.
Laajassa mittakaaavassa todennäköisyydet pätevätkin. Mutta jos et etsi kaveriksesi kokonaista kansakuntaa, niin joudut valitettavasti silti unohtamaan todennäköisyydet ja tutustumaan yksilöllisiin ihmisiin.
Pahastuisinko, jos joku torjuu minut yhden tietyn jutun perusteella? Ei se varmasti kivalta tuntuisi, mutta eihän se kerro mistään muusta kuin siitä, että emme olleet sopivia toisillemme. Jossain on varmasti toinen ihminen, jolle tämä minun yksi juttuni ei ole kynnyskysymys.
Omille kriteereilleen kannattaa olla rehellinen, ei ole tulevan kumppanin eikä itsensä kannalta hyväksi, jos yrittää valehdella, että jokin tietty juttu ei muka olisi tärkeä. Ylipainoon liittyy kohdallani myös haluttavuus ja seksi on itselleni tärkeää. En valitettavasti kykene haluamaan ylipainoista ihmistä. Ja parisuhde ei kohdallani toimi, jos siinä ei ole seksiä ja jos en halua kumppania.
Ymmärrän että tämä saattaa tuntua sinusta ikävältä, koska ehkä tunnet epävarmuutta ja huonommuutta oman painosi suhteen. Muista kuitenkin, että se ei ole mitään henkilökohtaista arvostelua tai arvottamista, vaan kyse on puhtaasti siitä, että minun ei kannata hakea mitään sellaista, millä ei ole mitään potentiaalista mahdollisuutta kestää edes muutamaa viikkoa. Jos olisit vapaa ja hakisit kumppania, niin tuskin haluaisit sellaista ihmistä, joka ei pidä sinua fyysisesti viehättävänä (vaikka muuten olisitkin mitä ihanin ja kultaisin ihminen)? Haluaisit sellaisen ihmisen, jolle ylipaino ei olisi niin iso juttu halukkuuden suhteen. Ja olettaisin, että sinäkin haluaisit seksiä.
En vain syty ylipainoisista ihmisistä, vaikka ihminen olisi minkälainen muuten tahansa. Ja koska en ole vielä tavannut ylipainoista, joka ei olisi väsynyt ja kärsisi muutenkin ylipainon tuomista muista vaivoista. En hae epätoivoisesti ketä tahansa ja mitä tahansa kumppania, kykenen olemaan onnellinen yksinkin. Parisuhteen pitää aina tuoda omaan elämään jotain ekstraa mukavien asioiden muodossa, ei niin, että se ottaa enemmän kuin antaa. Ja seksiä ja himoa pitää löytyä, molemmilta. Kavereita ja ystäviä minulla on muutoinkin.
ApMä uskon kyllä, että löydät hyvän miehen. Eikä "vaatimuksesi" ole ollenkaan kohtuuttomia.
Mutta haluan vain kommentoida tuota himot ja ulkonäkö asiaa: Kuvittelin olevani nirso miesten suhteen kunnes tapasin miehen, joka ei ollenkaan vastaa ulkoisia ihanteitani (kaljamaha jne). Mutta seksuaalinen vetovoima on ihan valtava ja seksi mahtavaa. En ole koskaan halunnut ketän yhtä paljon. Sen lisäksi huumori ja arvot on samanlaisia. Tuntuu että olen vihdoin tasavertaisessa parisuhteessa 37 v.Epäilen tätä, koska edellinen suhteeni kariutui osittain siihen, että mies lihoi (ja muuttui tietysti muutenkin lihomisen myötä) eikä meillä ollut enää mitään kunnon elämää makuuhuoneen puolella (tai muuallakaan). Osittain siitäkin syystä, että mies ei enää vain vedonnut fyysisesti. En halunnut häntä enää.
ApYhden henkilön kokemuksesta yleistäminen mustavalkoiseksi ennakkoluuloksi ei ole kovinkaan älykästä ja syvällistä.
En minäkään enää halua vihaiseksi muuttunutta punapäistä ex-vaimoani, mutta en sen vuoksi sulje pois punapäitä tulevista kumppanikandidaateista.
Olet oikeassa, en ole syvällinen vaan olen äärimmäisen pinnallinen ja typerä pissaliisa. Yleistän ja olen mustavalkoinen ihan kaikissa asioissa. Malttaisitkohan nyt siirtyä vihdoin ja viimein johonkin toiseen ketjuun?
ApÖh, anteeksi? Eikö tämä olekaan kaikille avoin keskustelupalsta? Erittäin kärttyisä ja herkkänahkainen ainakin tunnut olevan. Toivottavasti unelmiesi mies pitää sellaisesta.
On avoin, voit avoimesti siirtyä muualle jankkaamaan ja provoilemaan :).
ApTiedätkö, että ne herkät ja älykkäät juoksevat karkuun niin, että tuskin ehdit kiikareillakaan loittonevan selän nähdä, kun asenteesi ja käytöksesi on tuota tasoa.
Aivan varmasti kaltaisesi ”herkät ja älykkäät” juoksevat minua karkuun, mutta jostain syystä en koe, että jään mistään paitsi. En taida etsiä kaltaistasi ”herkkää ja älykästä” ja ehkäpä ”kilttiä”?
Ap
Ta-daa, sieltä se taas pompsahti. :D
Niin, et varmasti etsi, koska menit jo paljastamaan, että etsitkin tosiasiassa ihanteellista kehoa. Muut kriteerisi olivat joustettavissa, ulkonäköön liittyvä oli ainut ehdoton, mustavalkoinen vaatimus.
Vierailija kirjoitti:
Mä olisin juuri sun kumppani, mutta minut on pilannut yhtäkkiä alkanut alkoholin liikakäyttö ja työn aiheuttama stressi. Katsotaan sitten, kun saan aikaa hoitaa itseni kuntoon. Siihen saakka on parempi, että yritän alkaa rakastamaan taas edes itseä.
Mä en ole AP, mutta olen melkein samassa tilanteessa sillä erotuksella, että lopetin alkoholin käytön kokonaan puoli vuotta sitten. Nyt kamppailen stressinhallinnan kanssa ja opettelen pitämään itsestäni parempaa huolta.
Juomisen lopettaminen oli tärkeä ensiaskel itselleni. Kauhean vaikeaa se ei ole jos on rehellinen itselleen. Myös todella hyvää, ei-tuomitsevaa apua on saatavilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olisin juuri sun kumppani, mutta minut on pilannut yhtäkkiä alkanut alkoholin liikakäyttö ja työn aiheuttama stressi. Katsotaan sitten, kun saan aikaa hoitaa itseni kuntoon. Siihen saakka on parempi, että yritän alkaa rakastamaan taas edes itseä.
Mä en ole AP, mutta olen melkein samassa tilanteessa sillä erotuksella, että lopetin alkoholin käytön kokonaan puoli vuotta sitten. Nyt kamppailen stressinhallinnan kanssa ja opettelen pitämään itsestäni parempaa huolta.
Juomisen lopettaminen oli tärkeä ensiaskel itselleni. Kauhean vaikeaa se ei ole jos on rehellinen itselleen. Myös todella hyvää, ei-tuomitsevaa apua on saatavilla.
Joo olen jo tehnytkin paljon asioiden eteen ja parin viikon päästä alkaa tapahtua. Mä vaan autoin muita niin paljon, että väsytin itseni vaativan työn ohella. Aika normi intron piirre. Sitä ikään kuin haluaa sammuttaa ne tuhannet kanavat, joita tämmönen pää kelaa sisään joka aistillaan. Mutta alkoholi on kyllä ratkaisuna harvinaisen perseestä ja se tulee saamaan lähdön.
Älykkäiden, taiteellisten ja herkkien introverttien tyypillinen piirre taitaa olla alkoholismi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älykkäiden, taiteellisten ja herkkien introverttien tyypillinen piirre taitaa olla alkoholismi.
Olemme varmaan useat hieman addiktioherkempiä, mutta en silti yleistäisi. Sitä on hieman vaikea selittää sosiaaliselle juojalle, että itse käyttää sitä suojamuuriksi. Se on vain pääsy hetkeksi tilaan, jossa ei välitä vittujakaan asioista. Tunnollisuus, vastuunkanto, tavoitteet ja ympärillä olevat ihmiset eivät tuolloin vaivaa. Paskin asia tuossa vain on, että myös luovuus katoaa ja asiat monomanisoituu. Sitten kun oma itsetunto on usein suhteessa juuri luovuuden ja toteuttamisen kanssa, niin tuloksena jää viivan alle häpeää ja itseruoskintaa.
Sori AP, vein tän "seitinohuesti" sivuraiteille. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älykkäiden, taiteellisten ja herkkien introverttien tyypillinen piirre taitaa olla alkoholismi.
Olemme varmaan useat hieman addiktioherkempiä, mutta en silti yleistäisi. Sitä on hieman vaikea selittää sosiaaliselle juojalle, että itse käyttää sitä suojamuuriksi. Se on vain pääsy hetkeksi tilaan, jossa ei välitä vittujakaan asioista. Tunnollisuus, vastuunkanto, tavoitteet ja ympärillä olevat ihmiset eivät tuolloin vaivaa. Paskin asia tuossa vain on, että myös luovuus katoaa ja asiat monomanisoituu. Sitten kun oma itsetunto on usein suhteessa juuri luovuuden ja toteuttamisen kanssa, niin tuloksena jää viivan alle häpeää ja itseruoskintaa.
Sori AP, vein tän "seitinohuesti" sivuraiteille. :)
Ei se mitään, herkkänä ihmisenä sorrun toisinaan itsekin päihteilemään liikaa, joten uskallan väittää, että ymmärrän jollain tavalla sinua. Olen vastaavat ongelmat ratkaissut ainakin hetkellisesti niin, että pyrin aika itsekkäästi tekemään elämästäni omannäköistä. Sorrun usein miellyttämiseen itseni kustannuksella, mutta olen todennut elämän olevan liian lyhyt siihen. En ehkä ole sellainen, millainen niin sanotusti pitäisi olla, mutta en enää yritäkään. Voin paremmin tällä tavalla.
Iso halaus sinulle, jossain vaiheessa asiat helpottaa, edes hetkellisesti.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miespuoliset kirjastonhoitajat!
Jotenkin teeskentelevä fiilis jää ap:sta. Yrittää olla liian täydellinen. Ja varmaan tämän kieltäkseen vastaa, ettei tietenkään ole, että eihän kukaan ole, kaikilla on omat virheensä ja luurankonsa kaapissa jne :D
Aitous puuttuu, sitä moni herkkä ja taiteellinen kuitenkin etsii.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin teeskentelevä fiilis jää ap:sta. Yrittää olla liian täydellinen. Ja varmaan tämän kieltäkseen vastaa, ettei tietenkään ole, että eihän kukaan ole, kaikilla on omat virheensä ja luurankonsa kaapissa jne :D
Aitous puuttuu, sitä moni herkkä ja taiteellinen kuitenkin etsii.
No se ei taas minua haittaa, että vaikutan sinusta liian täydelliseltä ja teeskentelevältä. Tuskin mätsäisimme millään tasolla tosi elämässä, koska ne ihmiset, joiden kanssa viihdyn ja tulen toimeen kyllä havaitsevat todella nopeasti sen, millainen oikein olen. Olet oikeassa siinä, että en ala vikojani tässä luettelemaan. Ne tulevat kyllä ilmi käytännön vuorovaikutuksessa kanssani. Ja kuten arvelitkin, niitä vikoja ja heikkouksia löytyy ihan meistä jokaisesta.
Ja aivan takuulla moni osaisi jo luetella niitä vikoja minusta, koska osa piirteistäni, jotka jonkun mielestä voivat olla positiivisia, ovat toisen mielestä vikoja. Esim. se etten usko haluavani lapsia koskaan enkä usko kohdallani ikuiseen rakkauteen ja loppuelämän liittoon.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olisin juuri sun kumppani, mutta minut on pilannut yhtäkkiä alkanut alkoholin liikakäyttö ja työn aiheuttama stressi. Katsotaan sitten, kun saan aikaa hoitaa itseni kuntoon. Siihen saakka on parempi, että yritän alkaa rakastamaan taas edes itseä.
Mä en ole AP, mutta olen melkein samassa tilanteessa sillä erotuksella, että lopetin alkoholin käytön kokonaan puoli vuotta sitten. Nyt kamppailen stressinhallinnan kanssa ja opettelen pitämään itsestäni parempaa huolta.
Juomisen lopettaminen oli tärkeä ensiaskel itselleni. Kauhean vaikeaa se ei ole jos on rehellinen itselleen. Myös todella hyvää, ei-tuomitsevaa apua on saatavilla.Joo olen jo tehnytkin paljon asioiden eteen ja parin viikon päästä alkaa tapahtua. Mä vaan autoin muita niin paljon, että väsytin itseni vaativan työn ohella. Aika normi intron piirre. Sitä ikään kuin haluaa sammuttaa ne tuhannet kanavat, joita tämmönen pää kelaa sisään joka aistillaan. Mutta alkoholi on kyllä ratkaisuna harvinaisen perseestä ja se tulee saamaan lähdön.
Tosi hienoa. Vaikutat upealta tyypiltä.
Googlaapa kuule tuntuuko ADD:n oireet susta tutuilta? ADD eli keskittymishäiriö altistaa riippuvuussairauksille ja tekee arjesta ja sosiaalisista tilanteista kuormittavia. Yleinen harhaluulo on ettei ADD henkilö pysty keskittyä mihinkään. Kyllä pystyy ja paremmin kuin muut, jos asia on tarpeeksi mielenkiintoinen. Mut nyt eksyn jo sivupolultakin.
Tai oisko tästä apua?https://psychcentral.com/blog/5-ways-sensitive-empaths-can-avoid-emotio…
Mulle tuo Empath-käsite haiskahtaa vähän hömpältä, mut kai siinäkin joku totuus piilee. Pakko olla avoin kaikelle kun omat ratkaisut ei ole riittäneet.
Terveisin se ei-AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olisin juuri sun kumppani, mutta minut on pilannut yhtäkkiä alkanut alkoholin liikakäyttö ja työn aiheuttama stressi. Katsotaan sitten, kun saan aikaa hoitaa itseni kuntoon. Siihen saakka on parempi, että yritän alkaa rakastamaan taas edes itseä.
Mä en ole AP, mutta olen melkein samassa tilanteessa sillä erotuksella, että lopetin alkoholin käytön kokonaan puoli vuotta sitten. Nyt kamppailen stressinhallinnan kanssa ja opettelen pitämään itsestäni parempaa huolta.
Juomisen lopettaminen oli tärkeä ensiaskel itselleni. Kauhean vaikeaa se ei ole jos on rehellinen itselleen. Myös todella hyvää, ei-tuomitsevaa apua on saatavilla.Joo olen jo tehnytkin paljon asioiden eteen ja parin viikon päästä alkaa tapahtua. Mä vaan autoin muita niin paljon, että väsytin itseni vaativan työn ohella. Aika normi intron piirre. Sitä ikään kuin haluaa sammuttaa ne tuhannet kanavat, joita tämmönen pää kelaa sisään joka aistillaan. Mutta alkoholi on kyllä ratkaisuna harvinaisen perseestä ja se tulee saamaan lähdön.
Ja huomaatko muuten kuinka moni suustakin täällä tykkää vaikka paljasta täällä aika arkoja asioita itsestäsi. Ei tarvi eikä saa olla täydellinen. Mut nyt mä varmaan oon liian empaatti. Helpompi nähdä kauneus muissa kuin itsessään.
/Ei-AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olisin juuri sun kumppani, mutta minut on pilannut yhtäkkiä alkanut alkoholin liikakäyttö ja työn aiheuttama stressi. Katsotaan sitten, kun saan aikaa hoitaa itseni kuntoon. Siihen saakka on parempi, että yritän alkaa rakastamaan taas edes itseä.
Mä en ole AP, mutta olen melkein samassa tilanteessa sillä erotuksella, että lopetin alkoholin käytön kokonaan puoli vuotta sitten. Nyt kamppailen stressinhallinnan kanssa ja opettelen pitämään itsestäni parempaa huolta.
Juomisen lopettaminen oli tärkeä ensiaskel itselleni. Kauhean vaikeaa se ei ole jos on rehellinen itselleen. Myös todella hyvää, ei-tuomitsevaa apua on saatavilla.Joo olen jo tehnytkin paljon asioiden eteen ja parin viikon päästä alkaa tapahtua. Mä vaan autoin muita niin paljon, että väsytin itseni vaativan työn ohella. Aika normi intron piirre. Sitä ikään kuin haluaa sammuttaa ne tuhannet kanavat, joita tämmönen pää kelaa sisään joka aistillaan. Mutta alkoholi on kyllä ratkaisuna harvinaisen perseestä ja se tulee saamaan lähdön.
Ja huomaatko muuten kuinka moni suustakin täällä tykkää vaikka paljasta täällä aika arkoja asioita itsestäsi. Ei tarvi eikä saa olla täydellinen. Mut nyt mä varmaan oon liian empaatti. Helpompi nähdä kauneus muissa kuin itsessään.
/Ei-AP
Joo ei todellakaan tarvitse olla täydellinen. Itsekin olen melankoliaan, masennukseen ja ahdistukseen hyvinkin taipuvainen ihminen. Päihteiden kanssa saa olla aika tarkkana, koska helposti lipsuisi liikakäytön puolelle. Eli kaukana täydellisestä. Olen aika reflektoiva ja rehellisyyteen taipuvainen, voi antaa harhakuvan täydellisyydestä tai sen tavoittelusta. Tunneihminen, joka yrittää järkeistää asioita liikaa, eli hyvinkin ristiriitainen, kuten me kaikki ollaan.
Ap
Öh, anteeksi? Eikö tämä olekaan kaikille avoin keskustelupalsta? Erittäin kärttyisä ja herkkänahkainen ainakin tunnut olevan. Toivottavasti unelmiesi mies pitää sellaisesta.