Lue keskustelun säännöt.
Jätänkö allergisen mieheni vai luovunko kissasta?
31.07.2019 |
Mies ei enää pysty yhtään olemaan kissan kanssa samassa taloudessa. Valittaa kohta tukehtuvansa, syytön hän viaton kissa siihen on. Ehkä miehen olisi hyvä etsiä itselleen kissaton koti.
Kommentit (105)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap rakastatko miestäsi? Mieheni on kaikille karvaisille lemmikeille allerginen eikä tulisi mieleenkään vaihtaa rakasta miestä toiseen allergiasyyn takia. Itselläni myös paljon ruoka-aineallergioita. Ja lapsellemme tuli myös kissa-allergia, ei tulisi mieleenkään adoptioon pistää lasta lemmikin takia
Valitsen juuri kissan ja miehen välillä. Valinta ei tule olemaan helppo.
Onhan. Itse en kyllä käsitä miksi alunperinkään kukaan eläintenomistaja ryhtyy mihinkään allergisten eläinvihaajien kanssa. Onneksi mies pitää kissoista. Meillä on niitä seitsemän ja ne ovat koko perheen lemmikkejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka joku laittaa eläimen ihmisen edelle? Kuinka seksi, romantiikka ja järkevä vastavuoroinen keskustelu onnistuu eläimen kanssa? Entä lisääntyminen ja vanhuuden hoiva? Eläin on vain eläin. Oikeasti, kyllä on pimeetä sakkia!
Minulle kissat ovat perheenjäseniä. Olen kasvattanut ne pienestä pennusta asti, oppinut tulkitsemaan niiden pienimpiäkin eleitä. Ymmärrämme toisiamme. Heti kun istahdan alas, toinen kissoistani hyppää syliini makaamaan ja kehrää onnellisena. Yöllä yksi tulee kainalooni nukkumaan, toinen taas nilkkojen päälle. Välillä nukkuvat myös miehen päällä. Kun tulemme miehen kanssa kotiin, kissat juoksevat vastaan. Tulen iloiseksi heti ne nähdessäni, ja minun onkin hyvin hankala kuvitella elämää ilman kissoja. Tulin yllättäen allergiseksi kissoille, mutten voi kuvitellakaan luopuvani niistä. Allergialääkkeiden ottaminen ei ole mielestäni kovinkaan iso asia. Oletan, että mieheni toimisi vastaavassa tilanteessa samoin, sillä hänkin on kiintynyt lemmikkeihimme. Onneksi tuli valittua eläinrakas mies.
Kumpi oli ensin, valitse se.
Ja valitettavasti kaikki allergikot eivät pärjää kissan kanssa samassa taloudessa edes lääkkeillä. Itse kuulun näihin. Kylläkin itselleni on myös selvää, etten ala seurustelemaan kissanomistajan kanssa, koska en voisi vaatia toista luopumaan lemmikistään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap rakastatko miestäsi? Mieheni on kaikille karvaisille lemmikeille allerginen eikä tulisi mieleenkään vaihtaa rakasta miestä toiseen allergiasyyn takia. Itselläni myös paljon ruoka-aineallergioita. Ja lapsellemme tuli myös kissa-allergia, ei tulisi mieleenkään adoptioon pistää lasta lemmikin takia
Valitsen juuri kissan ja miehen välillä. Valinta ei tule olemaan helppo.
Onhan. Itse en kyllä käsitä miksi alunperinkään kukaan eläintenomistaja ryhtyy mihinkään allergisten eläinvihaajien kanssa. Onneksi mies pitää kissoista. Meillä on niitä seitsemän ja ne ovat koko perheen lemmikkejä.
En vihaa eläimiä ollenkaan. Olen kuitenkin joutunut hakemaan päivystyksestä adrenaliinipiikin pahan allergisen shokin takia, kun allergialääke ei olekaan riittänyt lemmikkikodisas vierailuun.
Vierailija kirjoitti:
Mies pois!
Selkokielellä: jätä se sika!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhde kissan kanssa, sitä kohtihan tämä maailma menee....
Tuli mieleen tämä meemi ;
https://www.google.com/search?q=kids+allergic+to+cats+meme&safe=off&cli…
Itsekin olen tosin sitä mieltä että lapsi ja lemmikki ovat aina uutta seurustelukumppania tärkeämpiä asioita. Jätä mies, se ei ole sinulle yhtä lojaali kuin kissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minä ainakin antaisin ennemmin lemmikin hyvään kotiin kuin antaisin ihmisen hävitä elämästä allergian takia. Lemmikit eivät elä montaa vuotta, mutta parisuhde voi kestää omaan kuolemaan asti eikä lemmikki tietenkään "rakasta" ihmistä samalla tavalla kuin ihminen, vaan pyörii nurkissa ja tarkastelee maailmaa omasta lajityypillisestä vinkkelistään. Eläimet ovat loppujen lopuksi aika samanlaisia eikä suhde eläimeen voi olla kovin syvällinen. Ennen vanhaan tämä olikin kaikille aikuisille itsestäänselvää.
Hamsterini kuoli tänä kesänä ja uutta en enää aio ottaa kuin ehkä nelikymppisenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap rakastatko miestäsi? Mieheni on kaikille karvaisille lemmikeille allerginen eikä tulisi mieleenkään vaihtaa rakasta miestä toiseen allergiasyyn takia. Itselläni myös paljon ruoka-aineallergioita. Ja lapsellemme tuli myös kissa-allergia, ei tulisi mieleenkään adoptioon pistää lasta lemmikin takia
Valitsen juuri kissan ja miehen välillä. Valinta ei tule olemaan helppo.
Onhan. Itse en kyllä käsitä miksi alunperinkään kukaan eläintenomistaja ryhtyy mihinkään allergisten eläinvihaajien kanssa. Onneksi mies pitää kissoista. Meillä on niitä seitsemän ja ne ovat koko perheen lemmikkejä.
En vihaa eläimiä ollenkaan. Olen kuitenkin joutunut hakemaan päivystyksestä adrenaliinipiikin pahan allergisen shokin takia, kun allergialääke ei olekaan riittänyt lemmikkikodisas vierailuun.
Ja mennessäsi vierailulle et tiennyt lemmikkejä olevan etkä osannut asiasta kysyä? Miksi siis tungit itsesi eläinkotiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kumpi oli ensin, valitse se.
Ja valitettavasti kaikki allergikot eivät pärjää kissan kanssa samassa taloudessa edes lääkkeillä. Itse kuulun näihin. Kylläkin itselleni on myös selvää, etten ala seurustelemaan kissanomistajan kanssa, koska en voisi vaatia toista luopumaan lemmikistään.
En ole mikään lääkäri, mutta kuulostaa älyttömältä, että joku edes suostuu tuollaiseen lääke-elämään.
Jos kodissa on hometta, pitää hävittää se home eikä käytää astmalääkkeitä, jotta selviäisi oireista. Home on eri asia kuin lemmikki, mutta periaate on sama eli oman terveyden kanssa ei pidä leikkiä. Mitähän tuollaisesta mahtaa pitkäaikaisesti oikein seurata; lääkkeitä ei ole tarkoitettu sosiaaliseen käyttöön sivuvaikutuksineen.
Vierailija kirjoitti:
Outo käsitys parisuhteesta teillä. Eron ottaminen ei tunnu miltään? Miehessä merkkasi vain se onko allerginen eläimille? Yhtä ällöttävää kuin naiset jotka sanoo "Keski-ikäisenä ymmärsin että lapsi on kiva mutta miehestä on vain harnia".
Miehet ovat monesti niitä parisuhteen vapaamatkustajia ja tästä turhasta painolastista irti päästäminen nostaa elämänlaatua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
No minä ainakin antaisin ennemmin lemmikin hyvään kotiin kuin antaisin ihmisen hävitä elämästä allergian takia. Lemmikit eivät elä montaa vuotta, mutta parisuhde voi kestää omaan kuolemaan asti eikä lemmikki tietenkään "rakasta" ihmistä samalla tavalla kuin ihminen, vaan pyörii nurkissa ja tarkastelee maailmaa omasta lajityypillisestä vinkkelistään. Eläimet ovat loppujen lopuksi aika samanlaisia eikä suhde eläimeen voi olla kovin syvällinen. Ennen vanhaan tämä olikin kaikille aikuisille itsestäänselvää.
Hamsterini kuoli tänä kesänä ja uutta en enää aio ottaa kuin ehkä nelikymppisenä.
Minulla on ollut useita kissoja, ja jokaisella niistä on ollut oma, ainutlaatuinen persoonansa.
Vierailija kirjoitti:
Kumpi oli ensin, valitse se.
Ja valitettavasti kaikki allergikot eivät pärjää kissan kanssa samassa taloudessa edes lääkkeillä. Itse kuulun näihin. Kylläkin itselleni on myös selvää, etten ala seurustelemaan kissanomistajan kanssa, koska en voisi vaatia toista luopumaan lemmikistään.
Oletko edes varma, että juurikin lemmikeistään luopuisi vuoksesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Outoa ajatella, että jommastakummasta olisi pakko luopua. Tietenkään lemmikkiä ei voi hylätä, kun kerran on sen ottanut vastuulleen. Eikä kukaan tietysti halua luopua hyvästä suhteestakaan. Joten asutaan erillään niin kauan kuin kissa elää, ja muutetaan yhteen kun kissasta on aika jättänyt, jos silloin ollaan vielä yhdessä. Kissahan voi kuolla milloin vain, ja myös suhde voi päättyä milloin vain.
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
No minä ainakin antaisin ennemmin lemmikin hyvään kotiin kuin antaisin ihmisen hävitä elämästä allergian takia. Lemmikit eivät elä montaa vuotta, mutta parisuhde voi kestää omaan kuolemaan asti eikä lemmikki tietenkään "rakasta" ihmistä samalla tavalla kuin ihminen, vaan pyörii nurkissa ja tarkastelee maailmaa omasta lajityypillisestä vinkkelistään. Eläimet ovat loppujen lopuksi aika samanlaisia eikä suhde eläimeen voi olla kovin syvällinen. Ennen vanhaan tämä olikin kaikille aikuisille itsestäänselvää.
Hamsterini kuoli tänä kesänä ja uutta en enää aio ottaa kuin ehkä nelikymppisenä.
Ketjusta jo selviää, miksi miehet ovat jää ehjä tähän vastaamaan.
Jos sulla on hyvä mies,niin lähetä se mulle ;).T.Kissoille allerginen nainen
Vierailija kirjoitti:
Minulla meni vastaavassa tilanteessa mies vaihtoon. Hän ei ollut niin erityinen, että olisin halunnut elää ilman kissoja.
Löysin myöhemmin miehen jolla ei ole allergiaa, ja joka tykkäsi kissoista jopa enemmän kuin minä. Nyt meillä on avioliitto, vauva ja neljä kissaa.
Entä jos vauva paljastuu myöhemmin allergiseksi? Lähteekö vaihtoon?
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
No minä ainakin antaisin ennemmin lemmikin hyvään kotiin kuin antaisin ihmisen hävitä elämästä allergian takia. Lemmikit eivät elä montaa vuotta, mutta parisuhde voi kestää omaan kuolemaan asti eikä lemmikki tietenkään "rakasta" ihmistä samalla tavalla kuin ihminen, vaan pyörii nurkissa ja tarkastelee maailmaa omasta lajityypillisestä vinkkelistään. Eläimet ovat loppujen lopuksi aika samanlaisia eikä suhde eläimeen voi olla kovin syvällinen. Ennen vanhaan tämä olikin kaikille aikuisille itsestäänselvää.
Hamsterini kuoli tänä kesänä ja uutta en enää aio ottaa kuin ehkä nelikymppisenä.
Jos se ihmisten välinen suhde kerran on niin syvällinen ja kestävä, niin ei mies tietenkään jätä naista sen takia, ettei nainen voi heti asua hänen kanssaan. Ei se yhdessä asuminen ole mikään kynnyskysymys suhteessa.
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
No minä ainakin antaisin ennemmin lemmikin hyvään kotiin kuin antaisin ihmisen hävitä elämästä allergian takia. Lemmikit eivät elä montaa vuotta, mutta parisuhde voi kestää omaan kuolemaan asti eikä lemmikki tietenkään "rakasta" ihmistä samalla tavalla kuin ihminen, vaan pyörii nurkissa ja tarkastelee maailmaa omasta lajityypillisestä vinkkelistään. Eläimet ovat loppujen lopuksi aika samanlaisia eikä suhde eläimeen voi olla kovin syvällinen. Ennen vanhaan tämä olikin kaikille aikuisille itsestäänselvää.
Hamsterini kuoli tänä kesänä ja uutta en enää aio ottaa kuin ehkä nelikymppisenä.
Useimmat miehetkin ovat aika samanlaisia.
Outo käsitys parisuhteesta teillä. Eron ottaminen ei tunnu miltään? Miehessä merkkasi vain se onko allerginen eläimille? Yhtä ällöttävää kuin naiset jotka sanoo "Keski-ikäisenä ymmärsin että lapsi on kiva mutta miehestä on vain harnia".