Lue keskustelun säännöt.
Mitä sairauksia teillä on, mistä ihmisillä tuntuu olevan väärät käsitykset tai eivät tiedä mitä se sairaus oikeasti on?
Tämmöinen ketju. En laita omaani aloitukseen, ettei ketju ala pyörimään aapeen lyttäämisen ympärillä. Laitan sen sitten kun on tullut muidenkin sairauksia tänne.
Kommentit (1655)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on useampia sairauksia mutta vastaisin että ehdottomasti vaikea-asteinen masennus.
Se on sairaus josta olen kuullut niin tyhmiä ja tietämättömiä kommentteja että huh huh.- Sun pitää vaan ottaa itseäs niskasta kiinni (joo, ei toimi, ootko kokeillut kävellä syövän pois?)
- Varmaan johtuu siitä kun silloin nuorempana kävit melkein joka viikonloppu baarissa (okei, no miksiköhän jokaikinen mun nuoruusvuosien kavereista ei sitten sairastunut tähän?)
- Sun pitää käydä enemmän ulkona ja luonnossa niin paranet (jaa eli elää elämää jota elin ENNEN KUIN SAIRASTUIN TÄHÄN ja siltikin sairastuin?)
- Älä vaan ota sitten mitään masennuslääkkeitä, ne sairastuttaa sut etkä pääse ikinä eroon masennuksesta (anteeksi mitä? Eli ohje on olla ottamatta lääkettä jonka ansiosta oon kyennyt taas käymään suihkussa, lähteä kauppaan, jutella ihmisille jne koska se lääke sairastuttaa mut sellaiseksi mitä olin ennen sitä lääkitystä? Wtf?)
Ja lista jatkuisi.. 🙄No mistähän johtuu että esim. 100v sitten masennus oli lähes tuntematon "sairaus" tai että kun tulee vakava kriisi, esim. sotatila niin masentuneet kummasti parantuvat - vaikka voisi luulla että kriisi vie loputkin voimat?
Kyllä se valitettavasti on niin että masennus on pitkälti vääristä elintavoista johtuvaa ja että "diagnoosi" siitä antaa aivan väärän signaalin, luvan olla "sairastunut" masennukseen.
Paras hoito masennukseen olisi jos henkilö ei itse jaksa tehdä mitään, esim. lähteä liikkeelle, hänet pakotettaisiin liikkeelle ja ennenkaikkea fyysiseen väsyttävään työhön. Ei kehitysmaissa ole yhtäkään masentunutta ihmistä koska siellä pitää raataa jollain pellolla että saa syödäkseen - ei ole mahdollista olla masentunut.
Ja joo suvussani on paha perimä masennuksen suhteen, on alkoholismia ja itsemurhia... Olen ollut joskus niin masentunut etten ole jaksanut nousta sängystä kuin vasta myöhään iltapäivällä. Ensimmäiser tunnit hereillä saatoi kulua miettien että mitä teen, kellon viisareita seuraten. Aika kului ja olo oli melko ahdistunut mutta aina pääsin lopulta liikkeelle ja kävin illalla esim. kävelemässä
Liikkuminen ja "itseään niskasta ottaminen" ovat hyviä neuvoja, niin vaikea kuin ne voi ollakin tehdä. Masennusta vastaan pitää taistella
Niin ja laitatko sitten vielä linkit joihinkin faktatietoihin ettei kehitysmaissa ole ollenkaan masennusta tai että sotatilan koittaessa kaikki masentuneet paranevat, kiitos? 😂
No en laita mutta jos masentunut esim väkivallalla uhaten laitetaan liikkeelle niin kyllä sitä yleensä lähdetään. Tulee sellainen adrenaliinipiikki että masennus unohtuu. Mutt a kun tämä nykymaailma on niin paapova, ja se on paapova sairastuneen vahingoksi. Toki jos elää primitiivisissa oloissa ja on "masentunut" niin sitten sitä vaan kuolee pois - ei siellä välttämättä ole varaa tai mielenkiintoa kellään elättää vapaamatkustajia.
Ja aivan hyvin ajatus voidaan ulottaa kauemmas historiaan. Oliko historiallisella ajalla tai vaikkapa kivikaudella masentuneita? Tuskinpa oli ja sentään ihmiskunnan olemassaolosta vähintään 99% on eletty esihistoriallisella ajalla.
Masennus on hyvin pitkälti elintaso- ja elintapasairaus. Jos elämä on vääristynyttä ihminen voi todellakin sairastua henkisesti. Silloin oikea ja ensisijainen hoito on korjata elämäntapaa, ei yrittää peittää oireita joillain pillereillä. Liikunta yrittää jäljitellä sitä hyvin raskasta elämää johon evoluutio on ihmisen kehittänyt ja johon nykyinen löysä elämäntapa on jyrkässä ristiriidassa.
On surullista nähdä kaikenmaailman sähkölautoja, sähköpyöriä ja sitä kuinka paljon ihmiset autoilevat ja kuinka laiskoja ihmiset ylipäätään ovat, oman fyysisen ja henkisen terveytensä vahingoksi
Eli ts sulla ei minkäänlaista faktatietoa sun väitteille ole vaan heität mututuntumalla mitä sylki suuhun tuo.
KUKA TAHANSA lähtee liikkumaan jos väkivallalla uhataan, oli sairaus mikä hyvänsä. Tämä ei tarkoita että se sairaus on parantunut.
Itse olen reumaatikko mutta aivan varmasti juoksen jos mua aseella uhataan, oli nivelet miten kipeinä tahansa. Se ei kuitenkaan yllättäen "paranna minua".
"Adrenaliinipiikki" eli ts taistele/pakene reaktio ei myöskään kestä yleensä kuin hetken.
Aivan varmasti orjuutettujen joukossa oli runsaasti masentuneita. Samoin ihmiskunnassa läpi sen historian. On eri asia onko sairautta tunnistettu silloin. Ihan yhtä lailla voitaisiin väittää ettei suurinta osaa sairauksista ollut olemassa koska niitä ei oltu silloin nimetty/ tunnustettu.
On moukkamaista kuvitella ettei esim orjuus olisi vaikuttanut/ vaikuttaisi ihmisen psyykkeeseen. Suosittelen että tutustut aiheeseen sekä ylipäätään asioihin ihan jo oman itsesi vuoksi.
Mutta juuri sinunkaltaisesi ihmiset valitettavasti saavat jotkut mielenterveysongelmaiset empimään avun hakemista ja sairaudesta kertomista.
Mielen sairaudet ovat sairauksia siinä kuin fyysiset sairaudet ja toivottavasti jokainen saa apua omiin sairauksiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on useampia sairauksia mutta vastaisin että ehdottomasti vaikea-asteinen masennus.
Se on sairaus josta olen kuullut niin tyhmiä ja tietämättömiä kommentteja että huh huh.- Sun pitää vaan ottaa itseäs niskasta kiinni (joo, ei toimi, ootko kokeillut kävellä syövän pois?)
- Varmaan johtuu siitä kun silloin nuorempana kävit melkein joka viikonloppu baarissa (okei, no miksiköhän jokaikinen mun nuoruusvuosien kavereista ei sitten sairastunut tähän?)
- Sun pitää käydä enemmän ulkona ja luonnossa niin paranet (jaa eli elää elämää jota elin ENNEN KUIN SAIRASTUIN TÄHÄN ja siltikin sairastuin?)
- Älä vaan ota sitten mitään masennuslääkkeitä, ne sairastuttaa sut etkä pääse ikinä eroon masennuksesta (anteeksi mitä? Eli ohje on olla ottamatta lääkettä jonka ansiosta oon kyennyt taas käymään suihkussa, lähteä kauppaan, jutella ihmisille jne koska se lääke sairastuttaa mut sellaiseksi mitä olin ennen sitä lääkitystä? Wtf?)
Ja lista jatkuisi.. 🙄No mistähän johtuu että esim. 100v sitten masennus oli lähes tuntematon "sairaus" tai että kun tulee vakava kriisi, esim. sotatila niin masentuneet kummasti parantuvat - vaikka voisi luulla että kriisi vie loputkin voimat?
Kyllä se valitettavasti on niin että masennus on pitkälti vääristä elintavoista johtuvaa ja että "diagnoosi" siitä antaa aivan väärän signaalin, luvan olla "sairastunut" masennukseen.
Paras hoito masennukseen olisi jos henkilö ei itse jaksa tehdä mitään, esim. lähteä liikkeelle, hänet pakotettaisiin liikkeelle ja ennenkaikkea fyysiseen väsyttävään työhön. Ei kehitysmaissa ole yhtäkään masentunutta ihmistä koska siellä pitää raataa jollain pellolla että saa syödäkseen - ei ole mahdollista olla masentunut.
Ja joo suvussani on paha perimä masennuksen suhteen, on alkoholismia ja itsemurhia... Olen ollut joskus niin masentunut etten ole jaksanut nousta sängystä kuin vasta myöhään iltapäivällä. Ensimmäiser tunnit hereillä saatoi kulua miettien että mitä teen, kellon viisareita seuraten. Aika kului ja olo oli melko ahdistunut mutta aina pääsin lopulta liikkeelle ja kävin illalla esim. kävelemässä
Liikkuminen ja "itseään niskasta ottaminen" ovat hyviä neuvoja, niin vaikea kuin ne voi ollakin tehdä. Masennusta vastaan pitää taistella
Niin ja laitatko sitten vielä linkit joihinkin faktatietoihin ettei kehitysmaissa ole ollenkaan masennusta tai että sotatilan koittaessa kaikki masentuneet paranevat, kiitos? 😂
No en laita mutta jos masentunut esim väkivallalla uhaten laitetaan liikkeelle niin kyllä sitä yleensä lähdetään. Tulee sellainen adrenaliinipiikki että masennus unohtuu. Mutt a kun tämä nykymaailma on niin paapova, ja se on paapova sairastuneen vahingoksi. Toki jos elää primitiivisissa oloissa ja on "masentunut" niin sitten sitä vaan kuolee pois - ei siellä välttämättä ole varaa tai mielenkiintoa kellään elättää vapaamatkustajia.
Ja aivan hyvin ajatus voidaan ulottaa kauemmas historiaan. Oliko historiallisella ajalla tai vaikkapa kivikaudella masentuneita? Tuskinpa oli ja sentään ihmiskunnan olemassaolosta vähintään 99% on eletty esihistoriallisella ajalla.
Masennus on hyvin pitkälti elintaso- ja elintapasairaus. Jos elämä on vääristynyttä ihminen voi todellakin sairastua henkisesti. Silloin oikea ja ensisijainen hoito on korjata elämäntapaa, ei yrittää peittää oireita joillain pillereillä. Liikunta yrittää jäljitellä sitä hyvin raskasta elämää johon evoluutio on ihmisen kehittänyt ja johon nykyinen löysä elämäntapa on jyrkässä ristiriidassa.
On surullista nähdä kaikenmaailman sähkölautoja, sähköpyöriä ja sitä kuinka paljon ihmiset autoilevat ja kuinka laiskoja ihmiset ylipäätään ovat, oman fyysisen ja henkisen terveytensä vahingoksi
Eli ts sulla ei minkäänlaista faktatietoa sun väitteille ole vaan heität mututuntumalla mitä sylki suuhun tuo.
KUKA TAHANSA lähtee liikkumaan jos väkivallalla uhataan, oli sairaus mikä hyvänsä. Tämä ei tarkoita että se sairaus on parantunut.
Itse olen reumaatikko mutta aivan varmasti juoksen jos mua aseella uhataan, oli nivelet miten kipeinä tahansa. Se ei kuitenkaan yllättäen "paranna minua".
"Adrenaliinipiikki" eli ts taistele/pakene reaktio ei myöskään kestä yleensä kuin hetken.
Aivan varmasti orjuutettujen joukossa oli runsaasti masentuneita. Samoin ihmiskunnassa läpi sen historian. On eri asia onko sairautta tunnistettu silloin. Ihan yhtä lailla voitaisiin väittää ettei suurinta osaa sairauksista ollut olemassa koska niitä ei oltu silloin nimetty/ tunnustettu.
On moukkamaista kuvitella ettei esim orjuus olisi vaikuttanut/ vaikuttaisi ihmisen psyykkeeseen. Suosittelen että tutustut aiheeseen sekä ylipäätään asioihin ihan jo oman itsesi vuoksi.
Mutta juuri sinunkaltaisesi ihmiset valitettavasti saavat jotkut mielenterveysongelmaiset empimään avun hakemista ja sairaudesta kertomista.
Mielen sairaudet ovat sairauksia siinä kuin fyysiset sairaudet ja toivottavasti jokainen saa apua omiin sairauksiinsa.
LOL Mitä faktatitetoa? Ei kaikista tai itse asiassa hyvin monista asioista ole olemassa mitään "faktatietoa", mitään totuutta. Yksi on tämä ADHD, sitä voi aivan yhtä hyvin pitää ihmisen luonnepiirteenä (ja ei positiivisena sellaisena) kuin diagnosoituna "sairautena".
Lääketieteellä tehdään hyvin paljon bisnestä, ja bisnes tarvitsee ongelmia, "sairauksia", joihin se voi myydä "lääkkeitä". Ja aivan vastaavasti lääkärit tarvitsevat uusia potilaita joille he voivat tehdä diagnooseja ja määrätä lääkityksiä joita lääketeollisuus kehittää ja lääkäreille monin kylkiäisin tarjoaa.
Itse mutuilet mitä ehdit väittäessäsi että orjuutettujen joukossa oli runsaasti "masentuneita". Se ei perustu mihinkään, eikä se voi perustua. Tietenkin kärsivillä ihmisillä voi olla ja hyvin usein on paha mieli, mutta se ei tarkoita että he olisivat sairaita. Orjuuden ongelma ei ole siinä että se aiheuttaa pahaa mieltä vaan siinä että se pilaa orjuutettujen elämän ja ihmisarvon. Uskallan väittää että orjat joita aamulla olisi masentanut niin että ei jaksanut lähteä orjatyöhön olivat hyvin jharvinaisia tapauksia.
Fyysinen sairaus kuten reumatismi tai syöpä ovat todellisia sairauksia, toisin kuin masennus ja monet muut psyykkiset ongelmat. Jos tätä eroa ei ymmärretä ei myöskään voida tarjota oikeaa hoitoa psyykkisesti sairaille.
Todellisuudessa suurin osa lääkäreistä hyvin ymmärtää että masennus on elämäntapasairaus. Siksi sen hoitosuosituksiin kuuluu liikunta ym. normaaliin elämäntapaan kuuluvat ja johtavat asiat. Hyvin suuri osa ihmisistä masentuu jos he ovat pitkään työttöminä, vailla ihmissuhteita, eivät liiku eikä heillä ole merkityksellistä elämää. Täytyy olla henkisesti erittäin vahva jos sellaista elämää kestää pitkään. Eikä siinä tilanteessa kestävä ratkaisu ole diagnoosi että on "masentunut" ja saa purkillisen pillereitä käteensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on useampia sairauksia mutta vastaisin että ehdottomasti vaikea-asteinen masennus.
Se on sairaus josta olen kuullut niin tyhmiä ja tietämättömiä kommentteja että huh huh.- Sun pitää vaan ottaa itseäs niskasta kiinni (joo, ei toimi, ootko kokeillut kävellä syövän pois?)
- Varmaan johtuu siitä kun silloin nuorempana kävit melkein joka viikonloppu baarissa (okei, no miksiköhän jokaikinen mun nuoruusvuosien kavereista ei sitten sairastunut tähän?)
- Sun pitää käydä enemmän ulkona ja luonnossa niin paranet (jaa eli elää elämää jota elin ENNEN KUIN SAIRASTUIN TÄHÄN ja siltikin sairastuin?)
- Älä vaan ota sitten mitään masennuslääkkeitä, ne sairastuttaa sut etkä pääse ikinä eroon masennuksesta (anteeksi mitä? Eli ohje on olla ottamatta lääkettä jonka ansiosta oon kyennyt taas käymään suihkussa, lähteä kauppaan, jutella ihmisille jne koska se lääke sairastuttaa mut sellaiseksi mitä olin ennen sitä lääkitystä? Wtf?)
Ja lista jatkuisi.. 🙄No mistähän johtuu että esim. 100v sitten masennus oli lähes tuntematon "sairaus" tai että kun tulee vakava kriisi, esim. sotatila niin masentuneet kummasti parantuvat - vaikka voisi luulla että kriisi vie loputkin voimat?
Kyllä se valitettavasti on niin että masennus on pitkälti vääristä elintavoista johtuvaa ja että "diagnoosi" siitä antaa aivan väärän signaalin, luvan olla "sairastunut" masennukseen.
Paras hoito masennukseen olisi jos henkilö ei itse jaksa tehdä mitään, esim. lähteä liikkeelle, hänet pakotettaisiin liikkeelle ja ennenkaikkea fyysiseen väsyttävään työhön. Ei kehitysmaissa ole yhtäkään masentunutta ihmistä koska siellä pitää raataa jollain pellolla että saa syödäkseen - ei ole mahdollista olla masentunut.
Ja joo suvussani on paha perimä masennuksen suhteen, on alkoholismia ja itsemurhia... Olen ollut joskus niin masentunut etten ole jaksanut nousta sängystä kuin vasta myöhään iltapäivällä. Ensimmäiser tunnit hereillä saatoi kulua miettien että mitä teen, kellon viisareita seuraten. Aika kului ja olo oli melko ahdistunut mutta aina pääsin lopulta liikkeelle ja kävin illalla esim. kävelemässä
Liikkuminen ja "itseään niskasta ottaminen" ovat hyviä neuvoja, niin vaikea kuin ne voi ollakin tehdä. Masennusta vastaan pitää taistella
Niin ja laitatko sitten vielä linkit joihinkin faktatietoihin ettei kehitysmaissa ole ollenkaan masennusta tai että sotatilan koittaessa kaikki masentuneet paranevat, kiitos? 😂
No en laita mutta jos masentunut esim väkivallalla uhaten laitetaan liikkeelle niin kyllä sitä yleensä lähdetään. Tulee sellainen adrenaliinipiikki että masennus unohtuu. Mutt a kun tämä nykymaailma on niin paapova, ja se on paapova sairastuneen vahingoksi. Toki jos elää primitiivisissa oloissa ja on "masentunut" niin sitten sitä vaan kuolee pois - ei siellä välttämättä ole varaa tai mielenkiintoa kellään elättää vapaamatkustajia.
Ja aivan hyvin ajatus voidaan ulottaa kauemmas historiaan. Oliko historiallisella ajalla tai vaikkapa kivikaudella masentuneita? Tuskinpa oli ja sentään ihmiskunnan olemassaolosta vähintään 99% on eletty esihistoriallisella ajalla.
Masennus on hyvin pitkälti elintaso- ja elintapasairaus. Jos elämä on vääristynyttä ihminen voi todellakin sairastua henkisesti. Silloin oikea ja ensisijainen hoito on korjata elämäntapaa, ei yrittää peittää oireita joillain pillereillä. Liikunta yrittää jäljitellä sitä hyvin raskasta elämää johon evoluutio on ihmisen kehittänyt ja johon nykyinen löysä elämäntapa on jyrkässä ristiriidassa.
On surullista nähdä kaikenmaailman sähkölautoja, sähköpyöriä ja sitä kuinka paljon ihmiset autoilevat ja kuinka laiskoja ihmiset ylipäätään ovat, oman fyysisen ja henkisen terveytensä vahingoksi
Eli ts sulla ei minkäänlaista faktatietoa sun väitteille ole vaan heität mututuntumalla mitä sylki suuhun tuo.
KUKA TAHANSA lähtee liikkumaan jos väkivallalla uhataan, oli sairaus mikä hyvänsä. Tämä ei tarkoita että se sairaus on parantunut.
Itse olen reumaatikko mutta aivan varmasti juoksen jos mua aseella uhataan, oli nivelet miten kipeinä tahansa. Se ei kuitenkaan yllättäen "paranna minua".
"Adrenaliinipiikki" eli ts taistele/pakene reaktio ei myöskään kestä yleensä kuin hetken.
Aivan varmasti orjuutettujen joukossa oli runsaasti masentuneita. Samoin ihmiskunnassa läpi sen historian. On eri asia onko sairautta tunnistettu silloin. Ihan yhtä lailla voitaisiin väittää ettei suurinta osaa sairauksista ollut olemassa koska niitä ei oltu silloin nimetty/ tunnustettu.
On moukkamaista kuvitella ettei esim orjuus olisi vaikuttanut/ vaikuttaisi ihmisen psyykkeeseen. Suosittelen että tutustut aiheeseen sekä ylipäätään asioihin ihan jo oman itsesi vuoksi.
Mutta juuri sinunkaltaisesi ihmiset valitettavasti saavat jotkut mielenterveysongelmaiset empimään avun hakemista ja sairaudesta kertomista.
Mielen sairaudet ovat sairauksia siinä kuin fyysiset sairaudet ja toivottavasti jokainen saa apua omiin sairauksiinsa.LOL Mitä faktatitetoa? Ei kaikista tai itse asiassa hyvin monista asioista ole olemassa mitään "faktatietoa", mitään totuutta. Yksi on tämä ADHD, sitä voi aivan yhtä hyvin pitää ihmisen luonnepiirteenä (ja ei positiivisena sellaisena) kuin diagnosoituna "sairautena".
Lääketieteellä tehdään hyvin paljon bisnestä, ja bisnes tarvitsee ongelmia, "sairauksia", joihin se voi myydä "lääkkeitä". Ja aivan vastaavasti lääkärit tarvitsevat uusia potilaita joille he voivat tehdä diagnooseja ja määrätä lääkityksiä joita lääketeollisuus kehittää ja lääkäreille monin kylkiäisin tarjoaa.
Itse mutuilet mitä ehdit väittäessäsi että orjuutettujen joukossa oli runsaasti "masentuneita". Se ei perustu mihinkään, eikä se voi perustua. Tietenkin kärsivillä ihmisillä voi olla ja hyvin usein on paha mieli, mutta se ei tarkoita että he olisivat sairaita. Orjuuden ongelma ei ole siinä että se aiheuttaa pahaa mieltä vaan siinä että se pilaa orjuutettujen elämän ja ihmisarvon. Uskallan väittää että orjat joita aamulla olisi masentanut niin että ei jaksanut lähteä orjatyöhön olivat hyvin jharvinaisia tapauksia.
Fyysinen sairaus kuten reumatismi tai syöpä ovat todellisia sairauksia, toisin kuin masennus ja monet muut psyykkiset ongelmat. Jos tätä eroa ei ymmärretä ei myöskään voida tarjota oikeaa hoitoa psyykkisesti sairaille.
Todellisuudessa suurin osa lääkäreistä hyvin ymmärtää että masennus on elämäntapasairaus. Siksi sen hoitosuosituksiin kuuluu liikunta ym. normaaliin elämäntapaan kuuluvat ja johtavat asiat. Hyvin suuri osa ihmisistä masentuu jos he ovat pitkään työttöminä, vailla ihmissuhteita, eivät liiku eikä heillä ole merkityksellistä elämää. Täytyy olla henkisesti erittäin vahva jos sellaista elämää kestää pitkään. Eikä siinä tilanteessa kestävä ratkaisu ole diagnoosi että on "masentunut" ja saa purkillisen pillereitä käteensä.
Ihan kuule jos vaivaudut etsimään netistä tietoa minkälaisia psyykkisiä sairauksia on löydetty alistetuilta (lue lähisuhdeväkivallan uhrit), orjuutetuilta (lue ihmiskaupan uhreilta), sodasta selviytyneiltä, jne niin voisit hämmästyä.
Tämä ei ole mututietoa, kuten suurin osa sinun kirjoituksista, vaan ihan todennettu fakta.
Monet sairaudet ovat enemmän tai vähemmän "elämäntapa sairauksia", olisi typeryyttä kuvitella ettei elämäntavoilla ole mitään tekemistä sairastelun kanssa.
"Masennustilojen syntyyn vaikuttavat monet erilaiset biologiset, psykologiset ja sosiaaliset tekijät. Perinnöllisten ja hankinnaisten tekijöiden osuus vaihtelee eri yksilöillä ja erilaisissa masennustiloissa... Perinnöllisyydellä on merkitystä mielialahäiriöissä, mutta ne eivät ole kuitenkaan ainoa aiheuttava tekijä." -Duodecim
"Aivojen välittäjäaineiden kuten serotoniinin ja noradrenaliinin pitoisuuksien vähenemisen on pitkään tiedetty liittyvän depressioon... Masennuspotilailla onkin tutkimuksissa todettu alentuneita hermokasvutekijäpitoisuuksia.." - Psyk.dos. Tarja Melartin
"(Masentuneella)Erityisesti pelon ja ahdistuksen kokemiseen liittyvä mantelitumake näyttäisi reagoivan tavallista herkemmin. Sen sijaan tunteiden säätelystä vastaavat alueet aivokuorella olisivat hiipuneet.. Koehenkilöiden aivotoimintaa seurattiin EEG:n eli aivosähkökäyrän avulla. Masentuneilla näkyi lisääntynyttä aivojen aktivaatiota surullisiin kasvonilmeisiin, vaikka he eivät tietoisesti tarkkailleet kuvia." - tutkijatohtori Elisa Ruohonen
Masennusta on tutkittu erilaisin keinoin aika lailla ja masentuneilla havaittu muutoksia aivoissa. Tästä asiasta löytyy vaikka kuinka paljon tutkimuksia jos viitsii etsiä.
Raudanpuutos ilman anemiaa. Usein sanotaan, että se ei ole mahdollista. Kyllä se on. Varastorautaa mulla ei ole juuri yhtään. Aiheuttaa järkyttävää väsymystä. Neuvoksi olen saanut, että pitää kohottaa kuntoa. Eipä auta, kun ei ole voimia liikkua. Se mikä auttaa oikeasti, on useiden kuukausien rautakuuri. Toinen kuuri loppui juuri. Sillä varastorauta riittää toivottavasti taas pari vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Mikä sidekudossairaus? Kela vaatinee tarkemman diagnoosin. Ehkä lääkärisi ei saanut tehdä tarkempaa diagnoosia ja siksi isnun pitäisi päästä sellaisella erikoislääkärille, joka saa teettää esim. geenitutkimukset ja tarkemman diagnoosin.
Oletko käytännössä ihan työkyvytön? Oireethan voivat olla tosi rankkoja, eikä voimia riitä oikeastaan yhtään mihinkään. [/
Minulla on harvinais sidekudos diagnoosi. Ei ole kuin paskapaperin arvoinen Kelassa. He tietävät paremmin miten voin.
Jos siellä ei ole tietotaitoa ja halutaan säästää sairaan kustannuksella niin sen he tekevät.
Eli diagnoosi ei takaa mitään vaan yhden tradenomin mielipide. 👎
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psoriasis. Moni olettaa, että se tarkoittaa, että minulla on ihottumaa, mutta minulla psoriasis näkyy vain kynsissä. On myös nivelpsoriasis ja sen tähden joka päivä kipuja.
Vierailija kirjoitti:
Kilpirauhasen liikatoiminta, rinnastetaan vajaatoimintaan vaikka liikatoiminta rajumpi ja hoitamattomana voi kuolla. Sairauden ollessa vielä hallitsematon en mm. Pysty nukkumaan juuri lainkaan, ripuloin kaikki ruuat eli vessa oltava 20 sekunnin päässä, meinaan vähän väliä pyörtyä, sydän hakkaa rinnasta ulos, henkeä ahdistaa niin että luulee saavansa jonkun kohtauksen ynnä muita pahoja oireita. Valitettavasti toistuvien liikatoimintajaksojen vuoksi mulle on jäänyt sydänongelmia, hengenahdistusta, tolkuton väsymys, pissalla ramppaaminen ja ärtynyt suolisto vaikka välillä oonkin ns. terve.
Miksei sitä hoideta radiojodihoidolla normaaliksi ta vajaatoiminnan puolelle, jota sitten voidaan lääkkeellisesti hoitaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Krooninen yksinäisyys. Ei se mikään sairaus ole mutta ei ihmiset tuppaa paljoakaan ymmärtämään siitä. Kun puhut muille siitä miten kaipaat paljon ja kokoajan sellaisia kavereita joiden kanssa pitää yhteyttä, tehdä ja hengailla niin ihmiset vaan toppuuttelee vähättelevästi miten jokainen aina välillä kokee hetkittäisiä yksinäisyyden tunteita ja välillä on hyvä olla yksin. On surullista miten yksinäisiä ihmisiä ei lainkaan tmmärretä vaikka kroonistunut yksinäisyys on pahempi ja haitallisempi asia kuin se että oikeasti vetäisi askillisen tupakkaa päivässä.
Tuskin näkyy. Ei siitä ole kovinn kauaa kun minua yritettiin kala-allergisena pakottaa sairaalassa kalakeittoa kun en suostunut syömään sitä ja perustelin juuri tarkkaan miksi. Hoitaja vielä yritti saada syömään sitä keittoa niinkin että noukki ne kalanpalat sormin keitosta pois.
Hyvin vaikea uskoa tätä. Mikä sairaala? Olitko ilmoittanut allergiastasi etukäteen?
Pitääkö ne aina erikseen ilmoittaa?
Kyllä pitää. Minulta on aina (kolme kertaa) kysytty ennen ensimmäistä ruokailua mitä mahdollisia ruokarajoitteita minulla mahdollisesti on. Tämä siis Helsingissä kahdessa eri sairaalassa. Käsitykseni mukaan nämä eivät näy missään perustiedoissa. Ja voivathan ruokarajoitteet myös muuttua.
Sairaalan kanssa (peijas) hyvintarkkaan ennen leikkausta sovittiin että pitävät huolen ettei tuoda mitään ruista sisältävää koska saan siitä pahat oireet, kuinkas kävi? lapussa luki allergeenit:Ruis, saman lapun yläreunassa luki leipävalintana Ruisleipä, sitten yrittää tää hoitsu väittää että olen nimenomaan pyytänyt ruisleivän. No sitten aamupala, iso kulho ruispuuroa, silloin hoitsu "no on hyvä kun ollaan valmiiksi sairaalassa, ei haittaa" teki mieli heittää kuuma puuro sen naamalle ja sanoa "onneksi ollaan valmiiksi sairaalassa,ei haittaa" HUS tasoa.
Joo, mä sain sairaalassa päiväkahvilla vehnää ja pähkinöitä sisältävän leivoksen, vaikka allergiatiedoissa lukee, että olen allerginen vehnällä ja hengenvaarallisesti allerginen pähkinöille...onneks tajusin olla koskematta känttyyn ennen varmistamista.
Nuo allergiat on ihan turhaa edes ilmoittaa, olen allerginen kalalle, kanalle, mansikoilla, kiivi ja pähkinä on pahimmat. Mutta viime vuosituhannen lopulla sairaalassa tuotiin ruokia joille oli allerginen. Olen miettinyt miksi niitä kysytään edes kun ei sitten ketään kiinnosta, eli syömättä sai olla monta kertaa.
Tuli mielen tuosta kuinka aikoinaan jouduin reumasairaalaan kuntoutusjaksolle. Papereissa kyseltiin tarkkaan ruokavaliosta. Kirjoitin että en syö lihaa, mutta kalaa, kananmunia, maitotuotteita laktoosittomana.
Koko viikon mulle tarjottu ruoka oli perunaa ja porkkanaa. Joko keitettynä erikseen tai yhdessä keitossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vatsamigreeni eli migreeni, joka oireilee ensisijaisesti vatsan kautta. Ennen kohtausta iskee jäätävä ripuli, sen jälkeen alkaa pahoinvointi, huimaus, väsymys ja sydämentykytykset. Joskus myös kasvot tai raajat puutuvat ja puhe puuroutuu.
Vehnäallergia. Ei siis keliakia vaan olen allerginen vehnän proteiineille. Kaikki gluteeniton ei ole automaattisesti vehnätöntä.
Mikä gluteeniton tuote ei ole vehnätöntä? En ole koskaan kuullutkaan ja minulla on ollut keliakia yli 30 vuotta. Gluteeniton ruoka ei sisällä vehnää, kauraa, spelttiä, ohraa, ruista eikä näiden proteiinia.
Joissakin on vehnätärkkelystä. Se lienee gluteeniton tärkkelys, mutta toki rankkoja oireita saava vehnäallergikko välttänee?
Aivan, allergikko välttää kaikkea missä lukee VEHNÄ, mutta keliakia on eri asia kuin vilja-allergia. Keliaakikko voi syödä esim. soijakastiketta, jossa on vehnää, mutta vilja-allergikko ei (jos oireet ovat pahat).
(Lisätiedoksi: soijakastikkeessa käytetyn vehnän gluteeni pilkkoutuu valmisamisprosessissa, siksi käy keliaakikoille).
Soijakastiketta saa myös gluteenittomana. Pieni makuero on.
Gluteeniton soijakastike on turha tuote, koska vilja-allergikko ei voi sitä syödä. Keliaakikko taas voi syödä tavallista soijaakastiketta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vatsamigreeni eli migreeni, joka oireilee ensisijaisesti vatsan kautta. Ennen kohtausta iskee jäätävä ripuli, sen jälkeen alkaa pahoinvointi, huimaus, väsymys ja sydämentykytykset. Joskus myös kasvot tai raajat puutuvat ja puhe puuroutuu.
Vehnäallergia. Ei siis keliakia vaan olen allerginen vehnän proteiineille. Kaikki gluteeniton ei ole automaattisesti vehnätöntä.
Mikä gluteeniton tuote ei ole vehnätöntä? En ole koskaan kuullutkaan ja minulla on ollut keliakia yli 30 vuotta. Gluteeniton ruoka ei sisällä vehnää, kauraa, spelttiä, ohraa, ruista eikä näiden proteiinia.
Joissakin on vehnätärkkelystä. Se lienee gluteeniton tärkkelys, mutta toki rankkoja oireita saava vehnäallergikko välttänee?
Aivan, allergikko välttää kaikkea missä lukee VEHNÄ, mutta keliakia on eri asia kuin vilja-allergia. Keliaakikko voi syödä esim. soijakastiketta, jossa on vehnää, mutta vilja-allergikko ei (jos oireet ovat pahat).
(Lisätiedoksi: soijakastikkeessa käytetyn vehnän gluteeni pilkkoutuu valmisamisprosessissa, siksi käy keliaakikoille).
Soijakastiketta saa myös gluteenittomana. Pieni makuero on.
Minkä merkkistä? En ole löytänyt kaupoista yhtäkään
K-kaupoissa on Soy King -merkkistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on useampia sairauksia mutta vastaisin että ehdottomasti vaikea-asteinen masennus.
Se on sairaus josta olen kuullut niin tyhmiä ja tietämättömiä kommentteja että huh huh.- Sun pitää vaan ottaa itseäs niskasta kiinni (joo, ei toimi, ootko kokeillut kävellä syövän pois?)
- Varmaan johtuu siitä kun silloin nuorempana kävit melkein joka viikonloppu baarissa (okei, no miksiköhän jokaikinen mun nuoruusvuosien kavereista ei sitten sairastunut tähän?)
- Sun pitää käydä enemmän ulkona ja luonnossa niin paranet (jaa eli elää elämää jota elin ENNEN KUIN SAIRASTUIN TÄHÄN ja siltikin sairastuin?)
- Älä vaan ota sitten mitään masennuslääkkeitä, ne sairastuttaa sut etkä pääse ikinä eroon masennuksesta (anteeksi mitä? Eli ohje on olla ottamatta lääkettä jonka ansiosta oon kyennyt taas käymään suihkussa, lähteä kauppaan, jutella ihmisille jne koska se lääke sairastuttaa mut sellaiseksi mitä olin ennen sitä lääkitystä? Wtf?)
Ja lista jatkuisi.. 🙄No mistähän johtuu että esim. 100v sitten masennus oli lähes tuntematon "sairaus" tai että kun tulee vakava kriisi, esim. sotatila niin masentuneet kummasti parantuvat - vaikka voisi luulla että kriisi vie loputkin voimat?
Kyllä se valitettavasti on niin että masennus on pitkälti vääristä elintavoista johtuvaa ja että "diagnoosi" siitä antaa aivan väärän signaalin, luvan olla "sairastunut" masennukseen.
Paras hoito masennukseen olisi jos henkilö ei itse jaksa tehdä mitään, esim. lähteä liikkeelle, hänet pakotettaisiin liikkeelle ja ennenkaikkea fyysiseen väsyttävään työhön. Ei kehitysmaissa ole yhtäkään masentunutta ihmistä koska siellä pitää raataa jollain pellolla että saa syödäkseen - ei ole mahdollista olla masentunut.
Ja joo suvussani on paha perimä masennuksen suhteen, on alkoholismia ja itsemurhia... Olen ollut joskus niin masentunut etten ole jaksanut nousta sängystä kuin vasta myöhään iltapäivällä. Ensimmäiser tunnit hereillä saatoi kulua miettien että mitä teen, kellon viisareita seuraten. Aika kului ja olo oli melko ahdistunut mutta aina pääsin lopulta liikkeelle ja kävin illalla esim. kävelemässä
Liikkuminen ja "itseään niskasta ottaminen" ovat hyviä neuvoja, niin vaikea kuin ne voi ollakin tehdä. Masennusta vastaan pitää taistella
Niin ja laitatko sitten vielä linkit joihinkin faktatietoihin ettei kehitysmaissa ole ollenkaan masennusta tai että sotatilan koittaessa kaikki masentuneet paranevat, kiitos? 😂
Olen elänyt pitkään yhdessä kehitysmaassa. Siellä ei koskaan puhuttu masennuksesta eikä sellaista sairautta ollut ihmisten mielesä.
Kummasti vaan useassa perheessä oli joku perheenjäsen, joka oli aina kotona "väsyneenä" ja usein sattui "onnettomuuksia" joissa joku kuoli kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on useampia sairauksia mutta vastaisin että ehdottomasti vaikea-asteinen masennus.
Se on sairaus josta olen kuullut niin tyhmiä ja tietämättömiä kommentteja että huh huh.- Sun pitää vaan ottaa itseäs niskasta kiinni (joo, ei toimi, ootko kokeillut kävellä syövän pois?)
- Varmaan johtuu siitä kun silloin nuorempana kävit melkein joka viikonloppu baarissa (okei, no miksiköhän jokaikinen mun nuoruusvuosien kavereista ei sitten sairastunut tähän?)
- Sun pitää käydä enemmän ulkona ja luonnossa niin paranet (jaa eli elää elämää jota elin ENNEN KUIN SAIRASTUIN TÄHÄN ja siltikin sairastuin?)
- Älä vaan ota sitten mitään masennuslääkkeitä, ne sairastuttaa sut etkä pääse ikinä eroon masennuksesta (anteeksi mitä? Eli ohje on olla ottamatta lääkettä jonka ansiosta oon kyennyt taas käymään suihkussa, lähteä kauppaan, jutella ihmisille jne koska se lääke sairastuttaa mut sellaiseksi mitä olin ennen sitä lääkitystä? Wtf?)
Ja lista jatkuisi.. 🙄No mistähän johtuu että esim. 100v sitten masennus oli lähes tuntematon "sairaus" tai että kun tulee vakava kriisi, esim. sotatila niin masentuneet kummasti parantuvat - vaikka voisi luulla että kriisi vie loputkin voimat?
Kyllä se valitettavasti on niin että masennus on pitkälti vääristä elintavoista johtuvaa ja että "diagnoosi" siitä antaa aivan väärän signaalin, luvan olla "sairastunut" masennukseen.
Paras hoito masennukseen olisi jos henkilö ei itse jaksa tehdä mitään, esim. lähteä liikkeelle, hänet pakotettaisiin liikkeelle ja ennenkaikkea fyysiseen väsyttävään työhön. Ei kehitysmaissa ole yhtäkään masentunutta ihmistä koska siellä pitää raataa jollain pellolla että saa syödäkseen - ei ole mahdollista olla masentunut.
Ja joo suvussani on paha perimä masennuksen suhteen, on alkoholismia ja itsemurhia... Olen ollut joskus niin masentunut etten ole jaksanut nousta sängystä kuin vasta myöhään iltapäivällä. Ensimmäiser tunnit hereillä saatoi kulua miettien että mitä teen, kellon viisareita seuraten. Aika kului ja olo oli melko ahdistunut mutta aina pääsin lopulta liikkeelle ja kävin illalla esim. kävelemässä
Liikkuminen ja "itseään niskasta ottaminen" ovat hyviä neuvoja, niin vaikea kuin ne voi ollakin tehdä. Masennusta vastaan pitää taistella
Toivon sinulle tietysti kaikkea hyvää taistelussasi masennusta vastaan. Muutamaa asiaa haluan kommentoida. Masennus ei ole geeneissä eikä juurikaan siksi ole perinnöllistä. Vastoinkäymisiä kohdatessaan toki voi käyttäytyä niin kuin on lapsuudenperheessään nähnyt/ kokenut.
Masennusta on ollut satoja vuosia, eikä "niskasta kiinni ottaminen" tai työhön tarttuminen todellakaan auta, saati sitten pakottaminen fyysiseen työhön. (Mieti esim plantaasien orjia)
Voimia sinulle valitsemallasi(?) tiellä.
Kyllä taipumus masennukseen on perinnöllistä n. 50% tapauksista.
Lähde: Stanfordin yliopisto.
Suurin osa tuntuu kuvittelevan, että masennus = surua ja lamaannusta. Minulla masennus oireilee vain syyllisyyden tunteena. Diagnoosi tuli kyllä ihan hups vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on useampia sairauksia mutta vastaisin että ehdottomasti vaikea-asteinen masennus.
Se on sairaus josta olen kuullut niin tyhmiä ja tietämättömiä kommentteja että huh huh.- Sun pitää vaan ottaa itseäs niskasta kiinni (joo, ei toimi, ootko kokeillut kävellä syövän pois?)
- Varmaan johtuu siitä kun silloin nuorempana kävit melkein joka viikonloppu baarissa (okei, no miksiköhän jokaikinen mun nuoruusvuosien kavereista ei sitten sairastunut tähän?)
- Sun pitää käydä enemmän ulkona ja luonnossa niin paranet (jaa eli elää elämää jota elin ENNEN KUIN SAIRASTUIN TÄHÄN ja siltikin sairastuin?)
- Älä vaan ota sitten mitään masennuslääkkeitä, ne sairastuttaa sut etkä pääse ikinä eroon masennuksesta (anteeksi mitä? Eli ohje on olla ottamatta lääkettä jonka ansiosta oon kyennyt taas käymään suihkussa, lähteä kauppaan, jutella ihmisille jne koska se lääke sairastuttaa mut sellaiseksi mitä olin ennen sitä lääkitystä? Wtf?)
Ja lista jatkuisi.. 🙄No mistähän johtuu että esim. 100v sitten masennus oli lähes tuntematon "sairaus" tai että kun tulee vakava kriisi, esim. sotatila niin masentuneet kummasti parantuvat - vaikka voisi luulla että kriisi vie loputkin voimat?
Kyllä se valitettavasti on niin että masennus on pitkälti vääristä elintavoista johtuvaa ja että "diagnoosi" siitä antaa aivan väärän signaalin, luvan olla "sairastunut" masennukseen.
Paras hoito masennukseen olisi jos henkilö ei itse jaksa tehdä mitään, esim. lähteä liikkeelle, hänet pakotettaisiin liikkeelle ja ennenkaikkea fyysiseen väsyttävään työhön. Ei kehitysmaissa ole yhtäkään masentunutta ihmistä koska siellä pitää raataa jollain pellolla että saa syödäkseen - ei ole mahdollista olla masentunut.
Ja joo suvussani on paha perimä masennuksen suhteen, on alkoholismia ja itsemurhia... Olen ollut joskus niin masentunut etten ole jaksanut nousta sängystä kuin vasta myöhään iltapäivällä. Ensimmäiser tunnit hereillä saatoi kulua miettien että mitä teen, kellon viisareita seuraten. Aika kului ja olo oli melko ahdistunut mutta aina pääsin lopulta liikkeelle ja kävin illalla esim. kävelemässä
Liikkuminen ja "itseään niskasta ottaminen" ovat hyviä neuvoja, niin vaikea kuin ne voi ollakin tehdä. Masennusta vastaan pitää taistella
Niin ja laitatko sitten vielä linkit joihinkin faktatietoihin ettei kehitysmaissa ole ollenkaan masennusta tai että sotatilan koittaessa kaikki masentuneet paranevat, kiitos? 😂
No en laita mutta jos masentunut esim väkivallalla uhaten laitetaan liikkeelle niin kyllä sitä yleensä lähdetään. Tulee sellainen adrenaliinipiikki että masennus unohtuu. Mutt a kun tämä nykymaailma on niin paapova, ja se on paapova sairastuneen vahingoksi. Toki jos elää primitiivisissa oloissa ja on "masentunut" niin sitten sitä vaan kuolee pois - ei siellä välttämättä ole varaa tai mielenkiintoa kellään elättää vapaamatkustajia.
Ja aivan hyvin ajatus voidaan ulottaa kauemmas historiaan. Oliko historiallisella ajalla tai vaikkapa kivikaudella masentuneita? Tuskinpa oli ja sentään ihmiskunnan olemassaolosta vähintään 99% on eletty esihistoriallisella ajalla.
Masennus on hyvin pitkälti elintaso- ja elintapasairaus. Jos elämä on vääristynyttä ihminen voi todellakin sairastua henkisesti. Silloin oikea ja ensisijainen hoito on korjata elämäntapaa, ei yrittää peittää oireita joillain pillereillä. Liikunta yrittää jäljitellä sitä hyvin raskasta elämää johon evoluutio on ihmisen kehittänyt ja johon nykyinen löysä elämäntapa on jyrkässä ristiriidassa.
On surullista nähdä kaikenmaailman sähkölautoja, sähköpyöriä ja sitä kuinka paljon ihmiset autoilevat ja kuinka laiskoja ihmiset ylipäätään ovat, oman fyysisen ja henkisen terveytensä vahingoksi
Höpötilullaa.
Jo muinaisina aikoina oli ihmisiä, jotka vetäytyivät yhteisöistään ja elivät erakkoina. Kehittyi jopa erakkoryhmiä. Eri uskonnoissa ympäri maailmaa on ollut myös tyypillistä että vetäydyttiin pois yhteiskunnasta jonnekin luontoon tai temppeliin yms. yksikseen tai myöhemmin ryhminäkin (munkit, nunnat). Osa näistä ihmisistä on voinut hyvinkin olla sellaisia, joita nykyaikana pidettäisiin introvertteinä, mutta joukossa on varmaan niitä jotka saisivat tänä päivänä masennusdiagnoosin.
Monissa kulttuureissa eri sairauksille tai mielentiloille oli eri nimiä ja selityksiä kuin nykyisessä medikalisoituneessa yhteiskunnassamme. Muinaisessa Kreikassa puhuttiin sairaudesta nimeltä melankolia ja tästä sairaudesta puhuttiin Euroopassakin vielä 1800-luvulla.
Melankolian oireet olivat niin moninaisia, että siinä oli luultavasti yhdistetty useita nykyisin erillisinä pidettäviä mt-ongelmia, mutta osa näistäkin melankolikoista on varmasti ollut masennuspotilaita.
Vierailija kirjoitti:
Psoriasis. Moni olettaa, että se tarkoittaa, että minulla on ihottumaa, mutta minulla psoriasis näkyy vain kynsissä. On myös nivelpsoriasis ja sen tähden joka päivä kipuja.
Psoriaasi on autoimmuunitauti, joten se voi todellakin oireilla usealla tavalla. Mulla ihossa on oireilua ollut vähemmän (tähän asti), ei ole vielä mennyt niveliinkään, mutta pahin oire onkin entesopatia. Se tarkoittaa, että kehossa tulehtuvat lihasten ja jänteiden kiinnityskohdat.
Koko kehossa voi siten olla tulehtuneena sormet, varpaat, nilkat, kyynärpäät, ranteet, selkä, hartiat, lonkka, yms. Kävely muuttuu todella kivuliaaksi. Mitään painavampaa ei voi kantaa, jos hartiat ovat tulehtuneet. Väsymys on aika totaalista.
Sellainen mutu mulla on että psoriaasioireet (sekä ihossa että nuo entesiitit) pahenevat jos syö viljatuotteita, soijaa, kananmunaa, maitotuotteita, lihaa, jne...
Dissosiatiivinen identiteettihäiriö
Vierailija kirjoitti:
Tämä. Toksinen positiivisuus on silkkaa henkistä väkivaltaa.
"Ai rintasyöpä, eihän tuo mitään ole. Eihän siihen enää kukaan kuole, kun on niin hyvät hoidot. Ai etkö ole laihtunut, luulin että sytostaattihoidoissa kaikki laihtuu."
Joo, hoidot on hyvät, kun ajatellaan henkiin jäämistä. Mutta silti rintasyöpään kuolee Suomessakin tuhat vuodessa. Hoidot voivat kestää yli vuoden, vaikka syöpä ei uusisi, ja sivuvaikutukset on kamalat, ja vaikkapa tulehduksen takia voi joutua sairaalaan vaikka miten pitkäksi ajaksi. Hiukset, ripset ja kulmat lähtee, iho on arka ja kuiva, ja mikä paikka vain voi tulla todella kipeäksi. Hormonilääkityksellä voi joutua olemaan loppuikänsä, ja sillä on sitten omat sivuvaikutuksensa. Kaikki rintasyövät EIVÄT ole samanlaisia eivätkä hoidotkaan ole samanlaisia.Vierailija kirjoitti:
Ihan syöpä vaan. Hiukka rassaa kaikki neuvot ja kommentit...
- Mutta ethän sinä näytä edes sairaalta
- Oletko kokeillut ketoa/ raakaruokaa/ veganismia
- Yksi naapurin kummin kaima parani syömällä kilon mustikoita päivässä
- Ajattele positiivisestiTämä kortti minusta tiivistää hyvin:
https://www.shirleyshope.com/products/card-cancer-muggle-bingo
Autismi. Monet ihmettelevät, että miten minulla voi olla autismi, kun olen muka liian "normaalin" tai "tavallisen" näköinen, hakeudun ihmisten keskuuteen ja osaan puhua. Monet luulevat, että se tarkoittaa sitä, että istun yksin jossain nurkassa enkä osaa tehdä juuri mitään ilman apua. Kuvitellaan myös, että olen Rainman-elokuvan päähahmon kaltainen, vaikka jokainen autisti on omanlaisensa eikä autismi myöskään tarkoita automaattisesti jotain savant-taitoja kuten laskea silmänräpäyksessä monimutkaisia laskutehtäviä päässä tai kykyä tietää satojen vuosien päästä olevan päivämäärän viikonpäivän päivämäärän heti kuultuani sen. Eikä autismi myöskään ole itsessään kehitysvamma, vaikka kehitysvammaisella voi olla autismi. Esim. Albert Einstein ja Leonardo da Vinci ovat luultavasti olleet autisteja, ilmeisesti asbergerin oireyhtymä-ihmisiä.
Uskon ehdottomasti että masennukseen on geneettinen alttius mutta elintavoilla sitä vastaan voi ja pitää taistella. Myös elinolot vaikuttavat, esim. kun Suomessa tulee syksy ja pimeä alkutalvi niin sillä on varmasti ihan fysiologisia vaikutuksia jotka ovat negatiivisia.
Valitettavasti meillä kaikilla ei ole varaa ja mahdollisuutta lähteä jonnekin aurinkolomalle joka syksy ja talvi