Lue keskustelun säännöt.
Mitä sairauksia teillä on, mistä ihmisillä tuntuu olevan väärät käsitykset tai eivät tiedä mitä se sairaus oikeasti on?
Tämmöinen ketju. En laita omaani aloitukseen, ettei ketju ala pyörimään aapeen lyttäämisen ympärillä. Laitan sen sitten kun on tullut muidenkin sairauksia tänne.
Kommentit (1655)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vatsamigreeni eli migreeni, joka oireilee ensisijaisesti vatsan kautta. Ennen kohtausta iskee jäätävä ripuli, sen jälkeen alkaa pahoinvointi, huimaus, väsymys ja sydämentykytykset. Joskus myös kasvot tai raajat puutuvat ja puhe puuroutuu.
Vehnäallergia. Ei siis keliakia vaan olen allerginen vehnän proteiineille. Kaikki gluteeniton ei ole automaattisesti vehnätöntä.
Mikä gluteeniton tuote ei ole vehnätöntä? En ole koskaan kuullutkaan ja minulla on ollut keliakia yli 30 vuotta. Gluteeniton ruoka ei sisällä vehnää, kauraa, spelttiä, ohraa, ruista eikä näiden proteiinia.
Joissakin on vehnätärkkelystä. Se lienee gluteeniton tärkkelys, mutta toki rankkoja oireita saava vehnäallergikko välttänee?
Aivan, allergikko välttää kaikkea missä lukee VEHNÄ, mutta keliakia on eri asia kuin vilja-allergia. Keliaakikko voi syödä esim. soijakastiketta, jossa on vehnää, mutta vilja-allergikko ei (jos oireet ovat pahat).
(Lisätiedoksi: soijakastikkeessa käytetyn vehnän gluteeni pilkkoutuu valmisamisprosessissa, siksi käy keliaakikoille).
Soijakastiketta saa myös gluteenittomana. Pieni makuero on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vatsamigreeni eli migreeni, joka oireilee ensisijaisesti vatsan kautta. Ennen kohtausta iskee jäätävä ripuli, sen jälkeen alkaa pahoinvointi, huimaus, väsymys ja sydämentykytykset. Joskus myös kasvot tai raajat puutuvat ja puhe puuroutuu.
Vehnäallergia. Ei siis keliakia vaan olen allerginen vehnän proteiineille. Kaikki gluteeniton ei ole automaattisesti vehnätöntä.
Mikä gluteeniton tuote ei ole vehnätöntä? En ole koskaan kuullutkaan ja minulla on ollut keliakia yli 30 vuotta. Gluteeniton ruoka ei sisällä vehnää, kauraa, spelttiä, ohraa, ruista eikä näiden proteiinia.
Joissakin on vehnätärkkelystä. Se lienee gluteeniton tärkkelys, mutta toki rankkoja oireita saava vehnäallergikko välttänee?
Aivan, allergikko välttää kaikkea missä lukee VEHNÄ, mutta keliakia on eri asia kuin vilja-allergia. Keliaakikko voi syödä esim. soijakastiketta, jossa on vehnää, mutta vilja-allergikko ei (jos oireet ovat pahat).
(Lisätiedoksi: soijakastikkeessa käytetyn vehnän gluteeni pilkkoutuu valmisamisprosessissa, siksi käy keliaakikoille).
Soijakastiketta saa myös gluteenittomana. Pieni makuero on.
Minkä merkkistä? En ole löytänyt kaupoista yhtäkään
Meikäläisellä on lähes viisi vuotta kestäneen epilepsian aikana ollut toistaiseksi vain yksi paha kohtaus, jolloin tehtiin diagnoosi. Onneksi paikalla oli ihmisiä, jotka ymmärsivät mistä on kysymys. He hälyttivät ambulanssin ja näin pääsin nopeasti hoitoon. Tästä olen heille kiitollinen. Tämän lisäksi on ollut muutamia tajunnanhämärtymiskohtauksia, jolloin en ole esim. huomannut mitä joku on minulle sanonut.
Mulla on useampia sairauksia mutta vastaisin että ehdottomasti vaikea-asteinen masennus.
Se on sairaus josta olen kuullut niin tyhmiä ja tietämättömiä kommentteja että huh huh.
- Sun pitää vaan ottaa itseäs niskasta kiinni (joo, ei toimi, ootko kokeillut kävellä syövän pois?)
- Varmaan johtuu siitä kun silloin nuorempana kävit melkein joka viikonloppu baarissa (okei, no miksiköhän jokaikinen mun nuoruusvuosien kavereista ei sitten sairastunut tähän?)
- Sun pitää käydä enemmän ulkona ja luonnossa niin paranet (jaa eli elää elämää jota elin ENNEN KUIN SAIRASTUIN TÄHÄN ja siltikin sairastuin?)
- Älä vaan ota sitten mitään masennuslääkkeitä, ne sairastuttaa sut etkä pääse ikinä eroon masennuksesta (anteeksi mitä? Eli ohje on olla ottamatta lääkettä jonka ansiosta oon kyennyt taas käymään suihkussa, lähteä kauppaan, jutella ihmisille jne koska se lääke sairastuttaa mut sellaiseksi mitä olin ennen sitä lääkitystä? Wtf?)
Ja lista jatkuisi.. 🙄
Hypokondria. Jopa lääkärit luulevat ettei minulla ole paria tusinaa eri sairautta, mutta kyllä ne kaikki on!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Apeced, useita tautikomponentteja.
Lääkäreille joka kerta kun selität niin kyllä sapettaa. Viimeimmäksi hammaslääkärille asiaa selitin miksi ei voi käyttää suuvettä tai voimakkaasti vaahtoavia hammastahnoja. Ei ymmärtänyt ja laittoi näistä tuotteista miniversiot mukaani.
Edellisen kerran yleislääkäri yritti määrätä kipulääkettä jota en saa käyttää. Selitin miksi, ei ymmärtänyt, sanoi "ei sitten jos ei kelpaa", vast.otto siihen sitten päättyi.
Voisin jatkaa esimerkkejä loputtomasti, mutten viitsi lukijoita pitkästyttää😃
krooninen migreeni. ihmiset luulee että on vain "pelkkää päänsärkyä" tässä jatkuva krooniset kivut, myös vatsaoireet, jatkuva väsymys lääkkeiden syönnistä ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on useampia sairauksia mutta vastaisin että ehdottomasti vaikea-asteinen masennus.
Se on sairaus josta olen kuullut niin tyhmiä ja tietämättömiä kommentteja että huh huh.- Sun pitää vaan ottaa itseäs niskasta kiinni (joo, ei toimi, ootko kokeillut kävellä syövän pois?)
- Varmaan johtuu siitä kun silloin nuorempana kävit melkein joka viikonloppu baarissa (okei, no miksiköhän jokaikinen mun nuoruusvuosien kavereista ei sitten sairastunut tähän?)
- Sun pitää käydä enemmän ulkona ja luonnossa niin paranet (jaa eli elää elämää jota elin ENNEN KUIN SAIRASTUIN TÄHÄN ja siltikin sairastuin?)
- Älä vaan ota sitten mitään masennuslääkkeitä, ne sairastuttaa sut etkä pääse ikinä eroon masennuksesta (anteeksi mitä? Eli ohje on olla ottamatta lääkettä jonka ansiosta oon kyennyt taas käymään suihkussa, lähteä kauppaan, jutella ihmisille jne koska se lääke sairastuttaa mut sellaiseksi mitä olin ennen sitä lääkitystä? Wtf?)
Ja lista jatkuisi.. 🙄
No mistähän johtuu että esim. 100v sitten masennus oli lähes tuntematon "sairaus" tai että kun tulee vakava kriisi, esim. sotatila niin masentuneet kummasti parantuvat - vaikka voisi luulla että kriisi vie loputkin voimat?
Kyllä se valitettavasti on niin että masennus on pitkälti vääristä elintavoista johtuvaa ja että "diagnoosi" siitä antaa aivan väärän signaalin, luvan olla "sairastunut" masennukseen.
Paras hoito masennukseen olisi jos henkilö ei itse jaksa tehdä mitään, esim. lähteä liikkeelle, hänet pakotettaisiin liikkeelle ja ennenkaikkea fyysiseen väsyttävään työhön. Ei kehitysmaissa ole yhtäkään masentunutta ihmistä koska siellä pitää raataa jollain pellolla että saa syödäkseen - ei ole mahdollista olla masentunut.
Ja joo suvussani on paha perimä masennuksen suhteen, on alkoholismia ja itsemurhia... Olen ollut joskus niin masentunut etten ole jaksanut nousta sängystä kuin vasta myöhään iltapäivällä. Ensimmäiser tunnit hereillä saatoi kulua miettien että mitä teen, kellon viisareita seuraten. Aika kului ja olo oli melko ahdistunut mutta aina pääsin lopulta liikkeelle ja kävin illalla esim. kävelemässä
Liikkuminen ja "itseään niskasta ottaminen" ovat hyviä neuvoja, niin vaikea kuin ne voi ollakin tehdä. Masennusta vastaan pitää taistella
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on useampia sairauksia mutta vastaisin että ehdottomasti vaikea-asteinen masennus.
Se on sairaus josta olen kuullut niin tyhmiä ja tietämättömiä kommentteja että huh huh.- Sun pitää vaan ottaa itseäs niskasta kiinni (joo, ei toimi, ootko kokeillut kävellä syövän pois?)
- Varmaan johtuu siitä kun silloin nuorempana kävit melkein joka viikonloppu baarissa (okei, no miksiköhän jokaikinen mun nuoruusvuosien kavereista ei sitten sairastunut tähän?)
- Sun pitää käydä enemmän ulkona ja luonnossa niin paranet (jaa eli elää elämää jota elin ENNEN KUIN SAIRASTUIN TÄHÄN ja siltikin sairastuin?)
- Älä vaan ota sitten mitään masennuslääkkeitä, ne sairastuttaa sut etkä pääse ikinä eroon masennuksesta (anteeksi mitä? Eli ohje on olla ottamatta lääkettä jonka ansiosta oon kyennyt taas käymään suihkussa, lähteä kauppaan, jutella ihmisille jne koska se lääke sairastuttaa mut sellaiseksi mitä olin ennen sitä lääkitystä? Wtf?)
Ja lista jatkuisi.. 🙄No mistähän johtuu että esim. 100v sitten masennus oli lähes tuntematon "sairaus" tai että kun tulee vakava kriisi, esim. sotatila niin masentuneet kummasti parantuvat - vaikka voisi luulla että kriisi vie loputkin voimat?
Kyllä se valitettavasti on niin että masennus on pitkälti vääristä elintavoista johtuvaa ja että "diagnoosi" siitä antaa aivan väärän signaalin, luvan olla "sairastunut" masennukseen.
Paras hoito masennukseen olisi jos henkilö ei itse jaksa tehdä mitään, esim. lähteä liikkeelle, hänet pakotettaisiin liikkeelle ja ennenkaikkea fyysiseen väsyttävään työhön. Ei kehitysmaissa ole yhtäkään masentunutta ihmistä koska siellä pitää raataa jollain pellolla että saa syödäkseen - ei ole mahdollista olla masentunut.
Ja joo suvussani on paha perimä masennuksen suhteen, on alkoholismia ja itsemurhia... Olen ollut joskus niin masentunut etten ole jaksanut nousta sängystä kuin vasta myöhään iltapäivällä. Ensimmäiser tunnit hereillä saatoi kulua miettien että mitä teen, kellon viisareita seuraten. Aika kului ja olo oli melko ahdistunut mutta aina pääsin lopulta liikkeelle ja kävin illalla esim. kävelemässä
Liikkuminen ja "itseään niskasta ottaminen" ovat hyviä neuvoja, niin vaikea kuin ne voi ollakin tehdä. Masennusta vastaan pitää taistella
No mistähän johtuu että sata vuotta sitten oli aika paljonkin sairauksia jotka oli lähes tuntemattomia kun vertaa tähän päivään? Voisiko vaikka olla että tiede ja ihmiskunta on kehittynyt?
Ennen homoutta pidettiin sairautena, samoin naista joka harrasti avioliiton ulkopuolisia suhteitaan. Punahiuksisia pidettiin noitina. Epileptikkoa paholaisen valtaamana. Tulehduksiin kuoltiin jatkuvasti jo kolmikymppisinä. Samoin lapsivuoteisiin. Ihmisiä hoidettiin lobotomioilla. Kehitysvammaiset suljettiin laitoksiin koko elämänsä ajaksi. HIV/ AIDS, PTSD, Covid, jne olivat tuntemattomia. Penisilliini löydettiin alle 100 vuotta sitten. Olisiko sinunkin aika siirtyä 2000-luvulle?
Kyllä, masennusta vastaan tulee taistella. Kuten kaikkia sairauksia vastaan. Esimerkiksi lääkkein ja terapioin. Hyvä ettei sinun masennuksesi ollut niin vaikea ettet olisi kyennyt poistumaan asunnostasi. Monella masentuneella kun sairaus vie voimat niin pahasti etteivät he kykene liikkumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on useampia sairauksia mutta vastaisin että ehdottomasti vaikea-asteinen masennus.
Se on sairaus josta olen kuullut niin tyhmiä ja tietämättömiä kommentteja että huh huh.- Sun pitää vaan ottaa itseäs niskasta kiinni (joo, ei toimi, ootko kokeillut kävellä syövän pois?)
- Varmaan johtuu siitä kun silloin nuorempana kävit melkein joka viikonloppu baarissa (okei, no miksiköhän jokaikinen mun nuoruusvuosien kavereista ei sitten sairastunut tähän?)
- Sun pitää käydä enemmän ulkona ja luonnossa niin paranet (jaa eli elää elämää jota elin ENNEN KUIN SAIRASTUIN TÄHÄN ja siltikin sairastuin?)
- Älä vaan ota sitten mitään masennuslääkkeitä, ne sairastuttaa sut etkä pääse ikinä eroon masennuksesta (anteeksi mitä? Eli ohje on olla ottamatta lääkettä jonka ansiosta oon kyennyt taas käymään suihkussa, lähteä kauppaan, jutella ihmisille jne koska se lääke sairastuttaa mut sellaiseksi mitä olin ennen sitä lääkitystä? Wtf?)
Ja lista jatkuisi.. 🙄No mistähän johtuu että esim. 100v sitten masennus oli lähes tuntematon "sairaus" tai että kun tulee vakava kriisi, esim. sotatila niin masentuneet kummasti parantuvat - vaikka voisi luulla että kriisi vie loputkin voimat?
Kyllä se valitettavasti on niin että masennus on pitkälti vääristä elintavoista johtuvaa ja että "diagnoosi" siitä antaa aivan väärän signaalin, luvan olla "sairastunut" masennukseen.
Paras hoito masennukseen olisi jos henkilö ei itse jaksa tehdä mitään, esim. lähteä liikkeelle, hänet pakotettaisiin liikkeelle ja ennenkaikkea fyysiseen väsyttävään työhön. Ei kehitysmaissa ole yhtäkään masentunutta ihmistä koska siellä pitää raataa jollain pellolla että saa syödäkseen - ei ole mahdollista olla masentunut.
Ja joo suvussani on paha perimä masennuksen suhteen, on alkoholismia ja itsemurhia... Olen ollut joskus niin masentunut etten ole jaksanut nousta sängystä kuin vasta myöhään iltapäivällä. Ensimmäiser tunnit hereillä saatoi kulua miettien että mitä teen, kellon viisareita seuraten. Aika kului ja olo oli melko ahdistunut mutta aina pääsin lopulta liikkeelle ja kävin illalla esim. kävelemässä
Liikkuminen ja "itseään niskasta ottaminen" ovat hyviä neuvoja, niin vaikea kuin ne voi ollakin tehdä. Masennusta vastaan pitää taistella
Niin ja laitatko sitten vielä linkit joihinkin faktatietoihin ettei kehitysmaissa ole ollenkaan masennusta tai että sotatilan koittaessa kaikki masentuneet paranevat, kiitos? 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on useampia sairauksia mutta vastaisin että ehdottomasti vaikea-asteinen masennus.
Se on sairaus josta olen kuullut niin tyhmiä ja tietämättömiä kommentteja että huh huh.- Sun pitää vaan ottaa itseäs niskasta kiinni (joo, ei toimi, ootko kokeillut kävellä syövän pois?)
- Varmaan johtuu siitä kun silloin nuorempana kävit melkein joka viikonloppu baarissa (okei, no miksiköhän jokaikinen mun nuoruusvuosien kavereista ei sitten sairastunut tähän?)
- Sun pitää käydä enemmän ulkona ja luonnossa niin paranet (jaa eli elää elämää jota elin ENNEN KUIN SAIRASTUIN TÄHÄN ja siltikin sairastuin?)
- Älä vaan ota sitten mitään masennuslääkkeitä, ne sairastuttaa sut etkä pääse ikinä eroon masennuksesta (anteeksi mitä? Eli ohje on olla ottamatta lääkettä jonka ansiosta oon kyennyt taas käymään suihkussa, lähteä kauppaan, jutella ihmisille jne koska se lääke sairastuttaa mut sellaiseksi mitä olin ennen sitä lääkitystä? Wtf?)
Ja lista jatkuisi.. 🙄No mistähän johtuu että esim. 100v sitten masennus oli lähes tuntematon "sairaus" tai että kun tulee vakava kriisi, esim. sotatila niin masentuneet kummasti parantuvat - vaikka voisi luulla että kriisi vie loputkin voimat?
Kyllä se valitettavasti on niin että masennus on pitkälti vääristä elintavoista johtuvaa ja että "diagnoosi" siitä antaa aivan väärän signaalin, luvan olla "sairastunut" masennukseen.
Paras hoito masennukseen olisi jos henkilö ei itse jaksa tehdä mitään, esim. lähteä liikkeelle, hänet pakotettaisiin liikkeelle ja ennenkaikkea fyysiseen väsyttävään työhön. Ei kehitysmaissa ole yhtäkään masentunutta ihmistä koska siellä pitää raataa jollain pellolla että saa syödäkseen - ei ole mahdollista olla masentunut.
Ja joo suvussani on paha perimä masennuksen suhteen, on alkoholismia ja itsemurhia... Olen ollut joskus niin masentunut etten ole jaksanut nousta sängystä kuin vasta myöhään iltapäivällä. Ensimmäiser tunnit hereillä saatoi kulua miettien että mitä teen, kellon viisareita seuraten. Aika kului ja olo oli melko ahdistunut mutta aina pääsin lopulta liikkeelle ja kävin illalla esim. kävelemässä
Liikkuminen ja "itseään niskasta ottaminen" ovat hyviä neuvoja, niin vaikea kuin ne voi ollakin tehdä. Masennusta vastaan pitää taistella
Väite että kehitysmaissa ei olisi masennusta on vähän yliampuva, vaikkakin joidenkin tutkimusten mukaan metsästäjä-kerälijä -yhteisöissä on kroonista masennusta ei ilmene juuri lainkaan. On myös tutkittu esimerkiksi eläintarhoissa eläviä villieläimiä, ja niillä on havaittu huomattavan paljon samankaltaisia masennuksen oireita kuin ihmisillä. Tästä syystä niitä on erityisen vaikea saada esimerkiksi lisääntymään -ne menettävät lisääntymishalunsa. Myös luonnossa esimerkiksi paviaaneilla on havaittu matalan sosiaalisen aseman omaavien urosten joukossa masennukseen viittaavia oireita, koska alfaurokset kiusaavat ja pahoinpitelevät niitä jatkuvasti. Yleensä luonnossa stressivaste on lyhytkestoinen ja edistää selviytymistä mm. petoja paetessa, mutta kun se jää päälle niin sillä on haitallisia seurauksia yksilön hormonitoiminnalle, aineenvaihdunnalle ja neurokemialle. Masennus ei välttämättä korjaannu pelkällä liikkumisella, jos syynä on vaikka koetut psykososiaaliset traumat ja lajityypillisille tarpeille sopimaton elinympäristö. Kyllähän matalan sosiaalisen aseman omaavat paviaanitkin juoksevat henkihieverissä, mutta ovat silti "masentuneita". Liikkuminen saattaa kyllä helpottaa oloa, mutta ei ratkaista masennusta aiheuttavia ongelmia.
Masennuslääkkeet ovat kylläkin puhdasta plaseboa ihan jokaisen uskottavan meta-analyysin mukaan. Toisin sanoen voit tuottaa saman suhteellisen laskun masennusoireita mittaavilla skaaloilla pelkällä plasebopillerillä. "Serotoniinivajetta" voi aika luotettavasti itse asiassa tutkia veritestillä seerumista serotoniinin aineenvaihduntatuotteen 5-hydroksitryptamiini pitoisuutta mittaamalla. Jostain syystä (ehkä siksi että sen puute ei systemaattisesti korreloi kliinisen depression kanssa) tätä biomarkkeria ei hyödynnetä masennuksen diagnosoinnissa eikä lääkehoidon suunnittelussa. Samasta syystä myös esimerkiksi tianeptiini joka tehostaa serotoniinin takaisinottoa, on keskimäärin yhtä tehokas kuin SSRI ja SNRI lääkkeet.
Minulla on mielenterveysongelmia ja 2 kertaa olen ollut psykoosissa. Usein meitä mielenterveysongelmaisia pidetään vaarallisina ja rikollisina hulluina, jotka teemme ties mitä rikoksia tai ainakin kuljemme ihmisten joukossa suunnitellen suurin piirtein sitä, että kenet me voisimme mur ha ta tai rais ka ta. Se on kyllä totta, että jotkut mielenterveysongelmaiset ihmiset ovat vaarallisia ja saattavat tehdä rikoksia, mutta emme kuitenkaan läheskään aina. Minäkin olen saanut kuulla sellaisia kommentteja, että koska olen ns. "mielisairas", niin olen automaattisesti vaarallinen ja että minulle ei edes uskalla ihmiset selkäänsä kääntää koska minä hyökkään puukko kädessä kyseisen ihmisen kimppuun jos hän ei huomaa. Todellisuudessa mielenterveysongelmaiset ihmiset kokevat itse useammin väkivaltaa muiden taholta kuin tekevät sitä itse muille. Olen itsekin kokenut henkistä väkivaltaa sellaisten ihmisten taholta, jotka ovat ongelmistani kuulleet ja sitten he itse vielä kehtaavat väittää, että minä olisin se väkivaltainen tyyppi, joka saatan koska tahansa tekemään väkivaltaa näitä puhujia kohtaan. En kuitenkaan koskaan ole ollut väkivaltainen vaan päinvastoin todella pelokas muita kohtaan. Psykoosissa ollessanikin minulla on sentään säilynyt ymmärrys oikean ja väärän eroista enkä koskaan ole ollut vaarallinen muuta kuin itselleni koska olen ollut itsetuhoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käänteinen psykosomatia.. Eli fyysiset kokemukset aiheuttavat henkisen oireilun/masennuksen joka kestää ja vie elämästäni pahimmassa tapauksessa 10 vuotta koska en pysty unohtamaan mitään fyysistä loukkausta joka on riittävän vakava. Olen siten menettänyt reilun 40 vuoden iästäni 3 vuosikymmentä masennukselle ja sitä kautta menettänyt suurimman osan normaaleista kokemuksista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on useampia sairauksia mutta vastaisin että ehdottomasti vaikea-asteinen masennus.
Se on sairaus josta olen kuullut niin tyhmiä ja tietämättömiä kommentteja että huh huh.- Sun pitää vaan ottaa itseäs niskasta kiinni (joo, ei toimi, ootko kokeillut kävellä syövän pois?)
- Varmaan johtuu siitä kun silloin nuorempana kävit melkein joka viikonloppu baarissa (okei, no miksiköhän jokaikinen mun nuoruusvuosien kavereista ei sitten sairastunut tähän?)
- Sun pitää käydä enemmän ulkona ja luonnossa niin paranet (jaa eli elää elämää jota elin ENNEN KUIN SAIRASTUIN TÄHÄN ja siltikin sairastuin?)
- Älä vaan ota sitten mitään masennuslääkkeitä, ne sairastuttaa sut etkä pääse ikinä eroon masennuksesta (anteeksi mitä? Eli ohje on olla ottamatta lääkettä jonka ansiosta oon kyennyt taas käymään suihkussa, lähteä kauppaan, jutella ihmisille jne koska se lääke sairastuttaa mut sellaiseksi mitä olin ennen sitä lääkitystä? Wtf?)
Ja lista jatkuisi.. 🙄No mistähän johtuu että esim. 100v sitten masennus oli lähes tuntematon "sairaus" tai että kun tulee vakava kriisi, esim. sotatila niin masentuneet kummasti parantuvat - vaikka voisi luulla että kriisi vie loputkin voimat?
Kyllä se valitettavasti on niin että masennus on pitkälti vääristä elintavoista johtuvaa ja että "diagnoosi" siitä antaa aivan väärän signaalin, luvan olla "sairastunut" masennukseen.
Paras hoito masennukseen olisi jos henkilö ei itse jaksa tehdä mitään, esim. lähteä liikkeelle, hänet pakotettaisiin liikkeelle ja ennenkaikkea fyysiseen väsyttävään työhön. Ei kehitysmaissa ole yhtäkään masentunutta ihmistä koska siellä pitää raataa jollain pellolla että saa syödäkseen - ei ole mahdollista olla masentunut.
Ja joo suvussani on paha perimä masennuksen suhteen, on alkoholismia ja itsemurhia... Olen ollut joskus niin masentunut etten ole jaksanut nousta sängystä kuin vasta myöhään iltapäivällä. Ensimmäiser tunnit hereillä saatoi kulua miettien että mitä teen, kellon viisareita seuraten. Aika kului ja olo oli melko ahdistunut mutta aina pääsin lopulta liikkeelle ja kävin illalla esim. kävelemässä
Liikkuminen ja "itseään niskasta ottaminen" ovat hyviä neuvoja, niin vaikea kuin ne voi ollakin tehdä. Masennusta vastaan pitää taistella
Toivon sinulle tietysti kaikkea hyvää taistelussasi masennusta vastaan. Muutamaa asiaa haluan kommentoida. Masennus ei ole geeneissä eikä juurikaan siksi ole perinnöllistä. Vastoinkäymisiä kohdatessaan toki voi käyttäytyä niin kuin on lapsuudenperheessään nähnyt/ kokenut.
Masennusta on ollut satoja vuosia, eikä "niskasta kiinni ottaminen" tai työhön tarttuminen todellakaan auta, saati sitten pakottaminen fyysiseen työhön. (Mieti esim plantaasien orjia)
Voimia sinulle valitsemallasi(?) tiellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on useampia sairauksia mutta vastaisin että ehdottomasti vaikea-asteinen masennus.
Se on sairaus josta olen kuullut niin tyhmiä ja tietämättömiä kommentteja että huh huh.- Sun pitää vaan ottaa itseäs niskasta kiinni (joo, ei toimi, ootko kokeillut kävellä syövän pois?)
- Varmaan johtuu siitä kun silloin nuorempana kävit melkein joka viikonloppu baarissa (okei, no miksiköhän jokaikinen mun nuoruusvuosien kavereista ei sitten sairastunut tähän?)
- Sun pitää käydä enemmän ulkona ja luonnossa niin paranet (jaa eli elää elämää jota elin ENNEN KUIN SAIRASTUIN TÄHÄN ja siltikin sairastuin?)
- Älä vaan ota sitten mitään masennuslääkkeitä, ne sairastuttaa sut etkä pääse ikinä eroon masennuksesta (anteeksi mitä? Eli ohje on olla ottamatta lääkettä jonka ansiosta oon kyennyt taas käymään suihkussa, lähteä kauppaan, jutella ihmisille jne koska se lääke sairastuttaa mut sellaiseksi mitä olin ennen sitä lääkitystä? Wtf?)
Ja lista jatkuisi.. 🙄No mistähän johtuu että esim. 100v sitten masennus oli lähes tuntematon "sairaus" tai että kun tulee vakava kriisi, esim. sotatila niin masentuneet kummasti parantuvat - vaikka voisi luulla että kriisi vie loputkin voimat?
Kyllä se valitettavasti on niin että masennus on pitkälti vääristä elintavoista johtuvaa ja että "diagnoosi" siitä antaa aivan väärän signaalin, luvan olla "sairastunut" masennukseen.
Paras hoito masennukseen olisi jos henkilö ei itse jaksa tehdä mitään, esim. lähteä liikkeelle, hänet pakotettaisiin liikkeelle ja ennenkaikkea fyysiseen väsyttävään työhön. Ei kehitysmaissa ole yhtäkään masentunutta ihmistä koska siellä pitää raataa jollain pellolla että saa syödäkseen - ei ole mahdollista olla masentunut.
Ja joo suvussani on paha perimä masennuksen suhteen, on alkoholismia ja itsemurhia... Olen ollut joskus niin masentunut etten ole jaksanut nousta sängystä kuin vasta myöhään iltapäivällä. Ensimmäiser tunnit hereillä saatoi kulua miettien että mitä teen, kellon viisareita seuraten. Aika kului ja olo oli melko ahdistunut mutta aina pääsin lopulta liikkeelle ja kävin illalla esim. kävelemässä
Liikkuminen ja "itseään niskasta ottaminen" ovat hyviä neuvoja, niin vaikea kuin ne voi ollakin tehdä. Masennusta vastaan pitää taistella
Niin ja laitatko sitten vielä linkit joihinkin faktatietoihin ettei kehitysmaissa ole ollenkaan masennusta tai että sotatilan koittaessa kaikki masentuneet paranevat, kiitos? 😂
No en laita mutta jos masentunut esim väkivallalla uhaten laitetaan liikkeelle niin kyllä sitä yleensä lähdetään. Tulee sellainen adrenaliinipiikki että masennus unohtuu. Mutt a kun tämä nykymaailma on niin paapova, ja se on paapova sairastuneen vahingoksi. Toki jos elää primitiivisissa oloissa ja on "masentunut" niin sitten sitä vaan kuolee pois - ei siellä välttämättä ole varaa tai mielenkiintoa kellään elättää vapaamatkustajia.
Ja aivan hyvin ajatus voidaan ulottaa kauemmas historiaan. Oliko historiallisella ajalla tai vaikkapa kivikaudella masentuneita? Tuskinpa oli ja sentään ihmiskunnan olemassaolosta vähintään 99% on eletty esihistoriallisella ajalla.
Masennus on hyvin pitkälti elintaso- ja elintapasairaus. Jos elämä on vääristynyttä ihminen voi todellakin sairastua henkisesti. Silloin oikea ja ensisijainen hoito on korjata elämäntapaa, ei yrittää peittää oireita joillain pillereillä. Liikunta yrittää jäljitellä sitä hyvin raskasta elämää johon evoluutio on ihmisen kehittänyt ja johon nykyinen löysä elämäntapa on jyrkässä ristiriidassa.
On surullista nähdä kaikenmaailman sähkölautoja, sähköpyöriä ja sitä kuinka paljon ihmiset autoilevat ja kuinka laiskoja ihmiset ylipäätään ovat, oman fyysisen ja henkisen terveytensä vahingoksi
Homofobia. Vain norjalaiset islamistit ymmärtävät sairauttani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on useampia sairauksia mutta vastaisin että ehdottomasti vaikea-asteinen masennus.
Se on sairaus josta olen kuullut niin tyhmiä ja tietämättömiä kommentteja että huh huh.- Sun pitää vaan ottaa itseäs niskasta kiinni (joo, ei toimi, ootko kokeillut kävellä syövän pois?)
- Varmaan johtuu siitä kun silloin nuorempana kävit melkein joka viikonloppu baarissa (okei, no miksiköhän jokaikinen mun nuoruusvuosien kavereista ei sitten sairastunut tähän?)
- Sun pitää käydä enemmän ulkona ja luonnossa niin paranet (jaa eli elää elämää jota elin ENNEN KUIN SAIRASTUIN TÄHÄN ja siltikin sairastuin?)
- Älä vaan ota sitten mitään masennuslääkkeitä, ne sairastuttaa sut etkä pääse ikinä eroon masennuksesta (anteeksi mitä? Eli ohje on olla ottamatta lääkettä jonka ansiosta oon kyennyt taas käymään suihkussa, lähteä kauppaan, jutella ihmisille jne koska se lääke sairastuttaa mut sellaiseksi mitä olin ennen sitä lääkitystä? Wtf?)
Ja lista jatkuisi.. 🙄No mistähän johtuu että esim. 100v sitten masennus oli lähes tuntematon "sairaus" tai että kun tulee vakava kriisi, esim. sotatila niin masentuneet kummasti parantuvat - vaikka voisi luulla että kriisi vie loputkin voimat?
Kyllä se valitettavasti on niin että masennus on pitkälti vääristä elintavoista johtuvaa ja että "diagnoosi" siitä antaa aivan väärän signaalin, luvan olla "sairastunut" masennukseen.
Paras hoito masennukseen olisi jos henkilö ei itse jaksa tehdä mitään, esim. lähteä liikkeelle, hänet pakotettaisiin liikkeelle ja ennenkaikkea fyysiseen väsyttävään työhön. Ei kehitysmaissa ole yhtäkään masentunutta ihmistä koska siellä pitää raataa jollain pellolla että saa syödäkseen - ei ole mahdollista olla masentunut.
Ja joo suvussani on paha perimä masennuksen suhteen, on alkoholismia ja itsemurhia... Olen ollut joskus niin masentunut etten ole jaksanut nousta sängystä kuin vasta myöhään iltapäivällä. Ensimmäiser tunnit hereillä saatoi kulua miettien että mitä teen, kellon viisareita seuraten. Aika kului ja olo oli melko ahdistunut mutta aina pääsin lopulta liikkeelle ja kävin illalla esim. kävelemässä
Liikkuminen ja "itseään niskasta ottaminen" ovat hyviä neuvoja, niin vaikea kuin ne voi ollakin tehdä. Masennusta vastaan pitää taistella
Toivon sinulle tietysti kaikkea hyvää taistelussasi masennusta vastaan. Muutamaa asiaa haluan kommentoida. Masennus ei ole geeneissä eikä juurikaan siksi ole perinnöllistä. Vastoinkäymisiä kohdatessaan toki voi käyttäytyä niin kuin on lapsuudenperheessään nähnyt/ kokenut.
Masennusta on ollut satoja vuosia, eikä "niskasta kiinni ottaminen" tai työhön tarttuminen todellakaan auta, saati sitten pakottaminen fyysiseen työhön. (Mieti esim plantaasien orjia)
Voimia sinulle valitsemallasi(?) tiellä.
Plantaasien orjat eivät olleet masentuneita, kylläkin raa'asti hyväksikäytettyjä ja ihmisarvoltaan poljettuja. Esim. Parvilahti kertoo karuista kokemuksistaan Siperian leireiltä niin elämänhalu oli valtava vaikka terveys oli lähellä romahtaa. Tuo normaalikokoinen mies painoi lopulta alle 50kg, hänellä oli punatauti, hemoglobiini 28, sydänvika (2 sydänkohtausta). lihasten surkastuminen, keripukki, molemminpuolinen keuhkotuberkuloosi, verenpaine 180-210 ja leirisairaalaan joutuessaan korkea kuume. Mutta masentunut Parvilahti ei ollut missään vaiheessa
Näitä riittää. Saan selitellä ihmisille aina nivelpsoriastani, kaikki tuntuu tietävän psoriaksen muttei tätä nivelissä olevaa muotoa. Olen myös vehnä/gluteeniyliherkkä, keliakiaa minulla ei kokeiden mukaan ole. Muuten kyllä ilmeisesti kaikki keliakiaan viittaavat oireet mutta suolinukka ei tuhoudu. Sitten mulla on raudanpuute ilman anemiaa jonka takia ravasin lääkärissä vuosia ilman mitään apua, kunnes menin työterveyslääkärille pahojen sydämentykytysten ja muljahtelujen takia, ja hän huomasi verikokeista et rautavarastot aivan tyhjät. En ollut ikinä kuullutkaan että voi olla raudanpuute ilman että se näkyy hemoglobiiniarvoissa. Vuosia jatkuneet oireet alkoi helpottaa muutamassa kuukaudessa kun aloin syömään rautaa, ja tulin vihdoin raskaaksikin juuri kun olimme aloittamassa lapsettomuustutkimukset mieheni kanssa. Tätä saa jokaiselle lääkärille selitellä ja pitävät muotidiagnoosina. Nyt uusin ADHD, jota saa myös olla selittämässä kaikille ja kuunnella vähättelyä. Mulla on vielä kaiken lisäksi tarkkaamaton muoto, vanhalta nimeltään ADD, eli hyperaktiivisuutta on erittäin vähän, ja ihmiset mieltää ADHD:n olevan sitä kun pieni poika ei pysty istumaan paikallaan ja häiriköi. Mä olin koulussa se takapulpetin tyttö joka oli aina vähän pihalla, tuijotteli ikkunasta ja unelmoi, kotitehtävät tekemättä, huone kuin pommin jäljiltä, tavarat aina hukassa. Mua eniten rajoittavat oireet on äärettömän huono muisti, omiin ajatuksiin uppoutuminen, sekä keskittymisen ja toiminnanohjauksen vaikeudet. Ihmiset ei ymmärrä että ADHD on myös tätä.
Nuo allergiat on ihan turhaa edes ilmoittaa, olen allerginen kalalle, kanalle, mansikoilla, kiivi ja pähkinä on pahimmat. Mutta viime vuosituhannen lopulla sairaalassa tuotiin ruokia joille oli allerginen. Olen miettinyt miksi niitä kysytään edes kun ei sitten ketään kiinnosta, eli syömättä sai olla monta kertaa.