Sivut

Kommentit (810)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
En tiedä kun en ehtinyt saada diagnoosia vielä. Joka tapauksessa koronan kanssa myrkyllinen cocktail.

Nämä koronan "riskiryhmät". Ei edes diagnoosia ja jo ollaan vaikeuksissa?! :D Oikeasti yli 70v lisäksi ei ihan helposti "pääse" riskiryhään. Astmakaan ei riitä, sen pitää olla huonossa hoitotasapainossa oleva. Verenpaine tai sydänsairauskaan ei riitä, sen pitää olla vaikea-asteinen. diabetes ei riitä, pitää olla elinvaurioita. Ja sitten nämä pelokkaat joilla ei edes diagnoosia ole. Vai meinaatko, että lääkäri ei vaan tunnista Suomen yleisimpiä sairauksia mitkä on jo vakavalla tasolla?! Sulla on elinvaurio, mutta ei vaan näy verikokeissa eikä missään?! :D :D :D Joka tapauksessa, jos sun sairaus on siinä vaiheessa, että diagnoosiakaan ei ole vielä, niin ei se kyllä mitenkään lisää riskiäsi Koronan suhteen verrattuna muihin.

Vierailija

Krooninen väsymysoireyhtymä,
luullaan saamattomaksi ja laiskaksi, vaikka kuume nousee rasituksesta ja välillä olen liian väsynyt jopa puhumaan, usein meinaa mennä taju. Sairaus on monioireinen, mutta sieluton väsymys on se päällimmäinen ja vaikein oire, nukkuminen ei auta väsymykseen. Kauheinta tässä on, että vaikka olet ihan toimintakyvytön, niin työkyttömäksi sinua ei lasketa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mikä minulla on
Huimaa, aistit sumenee, alkaa tärinä, menetän kroppani hallinnan

Yksi sanoo: Lopeta se pelaaminen,
kun sain kohtauksen

Toinen sanoo: Lopeta tuo, sä näytät känniläiseltä, kun sain kohtauksen

Itsellä ei ole mitään hajua, mistä tämä johtuu
Teininä sain kohtauksia, sitten oli taukoa
5 vuoden kuluttua taas kohtauksia

Työterveyslääkäristä ei ollut mitään hyötyä asian suhteen

Moni sanonut, että "lopeta tuo". Miksi et lopeta? Ensimmäinen asia mitä voit tehdä on ihan itse tehdä asialle jotain, ei vain pyytää ihmepilleriä kaikkiin ongelmiin. Ei se niin mene, että itse voi valvoa ja pelata ja sitten ihmetellä, kun kroppa reagoi. Se on sun elämä, lääkäreille olet potilas vaan sen 20min. 


Anteeksi kuinka? Miten lopetan oireeni, kun en ole pelaillu moniin vuosiin, jopa liikunnankin jälkeen iskee kohtaus. Miten ihmeessä lopetan kohtaukseni, kun en tiedä mistä ne johtuu

Vierailija

Minulla on aina ollut vaginismi eli en siis kykene yhdyntään ilman jäätäviä kipuja, sillä emättimen lihakset ikään kuin lukkiutuvat kiinni ja ne alkavat kramppaamaan, jos sisääni työnnetään jotain. Moni ei ole tästä ikinä kuullutkaan ja on antanut sinänsä ihan hyvää tarkoittavia, joskin tehottomia ja jo useasti kokeiltuja neuvoja. Osa miehistä on kuvitellut voivansa parantaa vaginismini, kunhan vain tarpeeksi lämmittelee. Tosiasiassa tämä vaatii kohdallani usean kerran fysioterapiaa, itsehoitoa dilaatioilla ja mahdollisesti käynnin seksuaaliterapeutilla. Kyseessä on tahdosta riippumaton reaktio, joka ei parane esileikeillä, alkoholilla, ja rentouttamalla vaan lihaksia ajatuksen voimalla.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Minulla on aina ollut vaginismi eli en siis kykene yhdyntään ilman jäätäviä kipuja, sillä emättimen lihakset ikään kuin lukkiutuvat kiinni ja ne alkavat kramppaamaan, jos sisääni työnnetään jotain. Moni ei ole tästä ikinä kuullutkaan ja on antanut sinänsä ihan hyvää tarkoittavia, joskin tehottomia ja jo useasti kokeiltuja neuvoja. Osa miehistä on kuvitellut voivansa parantaa vaginismini, kunhan vain tarpeeksi lämmittelee. Tosiasiassa tämä vaatii kohdallani usean kerran fysioterapiaa, itsehoitoa dilaatioilla ja mahdollisesti käynnin seksuaaliterapeutilla. Kyseessä on tahdosta riippumaton reaktio, joka ei parane esileikeillä, alkoholilla, ja rentouttamalla vaan lihaksia ajatuksen voimalla.

Minut tästä paransi synnytys, en kyllä tajua miten mutta oli positiivinen yllätys kun vauvakin oli saanut alkunsa vahingossa, siis sillä tavoin että mies kihnutti vaginaa vasten ja laukesi siihen kun sisään ei kerran päässyt. Olin tuossa vaiheessa jo 38 vuotias ja luopunut toivosta, että voisin ikinä harrastaa normaalia seksiä (siis muuta kuin peppeseksiä tai suuseksiä) tai edes käydä normaalissa gynen tutkimuksessa!

En tiedä oliko diagnoosi sitten väärä, kun vaginismin piti olla parantumaton. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Dissosiatiivinen identiteettihäiriö. "Aika siistiä, että voit päättää lähdetkö tänään ulos Pirkkona vai Pekkana!" Jep.

Vaikka olen käynyt jo vuosia terapiassa ja viettänyt liikaa aikaa osastolla, en osaa edelleenkään hallita sivupersooniani ja arki on täynnä pelkkiä muistiaukkoja. Kaiken lisäksi muut osat ovat aika ikäviä ja pelottavia: itsetuhoisia, masentuneita, syömishäiriöisiä, apaattisia, aggressiivisia teiniosia ja luku- tai puhetaidottomia lapsiosia.

Ohiksena: Suomen psykiatria laahaa DID:n kanssa perässä (eikä se monessa muussakaan paikassa niin hohdokasta ole) mutta esim. Jenkeissä nykyisin suositellaan kommunikaation ja yhteistyön kehittämistä muiden osien/altterien kanssa kontrolloimisen sijaan. Monesti hallintayritykset aiheuttavat vastareaktion. Ei niin helposti tehty kuin sanottu, tiedän kyllä, etenkään jos monet osista eivät ole samaa mieltä tavoitteista, mutta pidemmällä aikavälillä monesti hedelmällisempää. Joten jos tuntuu siltä että keinot on lopussa, voit ainakin kokeilla josko tasa-arvoisempi lähestymistapa toimisi paremmin.

Itse aloitukseen: se yllä mainittu DID, plus epävakaa ja huomionhakuinen persoonallisuus. Kaikki saman traumataustan aiheuttamaa ja jokaiseen olen itse joutunut vaatimaan diagnostisia testejä jotta tietäisi mistä suunnasta tätä sotkua lähtee purkamaan. Ennen epävakaan diagnosoimista se sotki ihmissuhteita jatkuvasti koska olojen käsittelyyn ei ollut mitään työkaluja tai sanoja (mikä alunperinkin lapsuudessa sen kehittymisen aiheutti!), etenkin muun traumaoireilun päällä. Nyt 25v olen paljon tasapainoisempi ja ihmissuhteet ovat vähäisiä mutta jotakuinkin terveitä.

Huomionhakuinen näkyy lähinnä siinä, että itselleni täysin kaveripohjainen kanssakäyminen ilmeisesti on muiden silmään usein sävyttynyt flirtin tapaisesti ja aiheuttaa väärinkäsityksiä. En siis itse tiedosta sitä ollenkaan ja lähinnä vaivaannun jos vahingossa "hurmaan" jonkun, kyse on kai jostakin kehonkieleen liittyvästä asiasta jolla alitajuisesti viestitän olevani kiinnostunut tavalla jolla en oikeasti ole? Olen myös vaivaannuttavuuteen asti avoin omista mielenterveysongelmistani, ja yleensäkään en hahmota "sopivan" käytöksen rajoja kun verrataan vaikka uuden tuttavuuden ja läheisen ystävän välillä. Tavallaan siis käyttäydyn liian tuttavallisesti ja se joko vetää ihmisiä puoleensa tai sitten saa heidät pitämään etäisyyttä. Lisäksi oma elämä tuntuu merkityksettömältä jos en ole nuori, kaunis ja edes jollakin tasolla kuuluisa. Kuuluisa en ole, nuoruus tai kauneus riippunevat siitä keneltä kysytään. Ja asiaa riittää.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rintasyöpä.
"Onneks sulla on _vaan_ rintasyöpä!"

Onneksi rintasyöpää seulotaan, mutta edelleen terveydenhuollossa ollaan sitä mieltä, että ei se alle 50-vuotiaan naisen kyhmy rinnassa mikään syöpä ole, eikä sitä haluta edes tutkia.
Tämä ei todellakaan pidä paikkaansa.

Koin itse saman 32vuotiaana, kun löysin kyhmyn rinnasta. Oli yläosassa ja lääkäri epäili sen olevan vain liikunnan aiheuttama muutos. Ei-kiireellisenä tutkimuksiin ja siinä odotellessa kasvain ehti kasvaa 10-kertaiseksi ja syöpää löytyi kainalostakin.

Outiiiii

Migreeni mainittu, mutta komppailen sitä.
Moni vähättelee tai ei ollenkaan ymmärrä mitä helvettiä se voi olla. Jos kohtaus alkaa töissä, lähden todellakin saman tien kotiin ottamaan sen täsmälääkkeen, joka on kolmiolääke. Ei, en aio jäädä tekemään vuoroa loppuun, vaikka sitä olisi jäljellä tunti.

Masennus myös mainittu, sitäkin komppailen.
Sama juttu; moni vähättelee tai ei ymmärrä. Ei masentunut huvikseen istu neljän seinän sisällä, nuku paljon tai vain ole.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös täällä migreeni. Jos en ota joka päivä estolääkettä tai kohtauksen alkaessa heti ihan kunnon reseptilääkettä ja vetäydy pimeään huoneeseen makaamaan, niin koko toinen puoli kehosta puutuu, en näe toista puolta näkökentästäni ja lopulta oksennan. Ilman lääkettä täysi toimintakyvyttömyys ja raastava päänsärke kestää itselläni noin 3 tuntia. Olen sinänsä onnekas, tiedän että joillakin kestää päiviä...

Että ei hoidu ihan buranalla ja niskavenyttelyllä tämä, ei.

Minulla myös migreeni ja nuo järkyttävät päänsäryt kestävät 3 päivää. Olen sen ajan täysin toimintakyvytön ja pystyn vaan maksamaan pimeässä huoneessa.
Neurologin mukaan mun migreeni on sen tyyppinen ettei siihen auta migreeni lääkkeet vaan buranalla ja parasetamolilla on pärjättävä. Mutta eivät ne auta ellei lääkitystä aloita jo silloin kun tuntuu siltä kuin olisi pää tulossa kipeäksi.
En edes tiennyt että migreeniä voi olla eri tyyppisiä ja että niihin ei samat lääkkeet.

Migreenin lisäksi minulla on MS-tauti. Siitä jotkut luulee, että ihan heti diagnoosin saatuaan menettää täysin liikuntakyvyn ja sitten elää loppuikänsä vihanneksena. Osa taas luulee että koko MS on vaan sitä että kiinnittää liikaa huomiota kehon tuntemuksiin. Nämä ihmiset saattavat sanoa pyörätuolia käyttävälle, että pystyisit sinä kävelemään jos ottaisit itseäsi niskasta kiinni.

Olen itse tavallinen perheenäiti. Pyöräilyn olen joutunut lopettamaan sairauteni takia eikä voimat riitä töissä käymiseen. Voimat eivät vaan riitä, energia loppuu kesken. Muuten olen ihan terveen näköinen ja oloinen, eivätkä ihmiset oikein ymmärrä miksi en pysty käymään töissä enkä pyöräilemään. "Käythän sinä kuntosalillakin" sanotaan, aivan kuin se olisi joku terveyden mittari.

Erikoinen neurologi jos näin ajattelee. Jokaiseen migreeni lajikkeeseen löytyy omanlainen lääke. Mutta eihän täällä suomessa näissä tietyissä jutuissa olla oikein ajan tasalla, vieläkin tyrkytetään jotain panadolia migreeniin. Eihän se edes auta koviin kipuihin ja migreenikipu on erilainen kuin vaikka leikkauskipu. Jos sinulla on usein noita kohtauksia kannattaa harkita estolääkitystä. Sen kyllä saa vaikka neurologisi sanoisi muuta.
Itse olen sairastanut migreeniä 32 vuotta, on muuttanut muotoansa monta kertaa ja silti jokainen kohtaus edelleenkin pelottaa. Mulla on yleensä aurallinen.

Vierailija

Mulla on kolme parantumatonta diagnoosia. Keliakia on yksi josta ihmiset ei tajua että joo se on ihan oikeasti niin tarkkaa. Ja juu, voin syödä riisiä ja maissia.

ADHD toisena. Ymmärrän että musta ei sitä uskoisi, olen nainen, enkä koululaisena olisi itsekään tajunnut olevani ADHD, olin vaan koko ajan omissa haaveissani jalkoja penkinreunalla heilutellen, toisin kuin ne tarkkiksen ADHD-pojat jotka riehui ympäri luokkaa. Aikuisena opintojen myötä lähti pyörät pyörimään, sain selityksen miksi olen aina ollut tyhmä, laiska, ja saamaton.

Viimeisenä endometrioosi. Nuorena oli kuukautiskipuja ja runsasta vuotoa, mutta ei sitä silloin minään pidetty, naisen elämää, pitää vaan kärsiä. Sitten aloin käyttää ehkäisyä, vuodon määrä tasaantui, kipuja oli vähemmän. Outoa tässä on se, että endoni lopulta todettiin sterilisaation yhteydessä, ja varoiteltiin, että ehkäisyyn lienee pakko palata oireiden takia. Toistaiseksi en ole koskaan ollut näin kivuton ja kuukautiset eivät edes kierukan kanssa olleet näin helppoja kuin nyt. Odotan kauhulla sitä, koska ne kamalat oireet alkaa.

Vierailija

Alkoholismi.

Ihmisillä, jopa päihdealalla tuntuu olevan se käsitys että alkoholisti on putkia vetävä surgu tai ainakin kovaa kyytiä spurguuntuva selkärangaton luuseri.

Itse olen alle 30v, kaunis ja oon treenannut kovaa silloinkin kun vielä join joten kukaan ei oikein uskonut että olin alkoholisti. Oma isäni ei usko sitä vieläkään vaikka olen avoimesti puhunut. Juomiseni oli tuhoavaa vaikka en vetänytkään mitään putkia tai ollut joka viikko kännissä. Mutta jopa hoitoon pääsy oli vaikeaa kun en meinannut sopia muottiin.

Onneksi tajusin ongelman ajoissa, pääsin hoitoon ja nyt 2v raittiutta takana:)

Tyrano Rex

Kroonistunut anoreksia. "Miks et vaan ala syömään normaalisti?", "Sä varmaan ihannoit kaikkia malleja jne.?", "Sä oot kyllä niin laiha!" (enpä ole koskaan tajunnutkaan... ). Tai se ennakkoluulo, että minä arvostelen toisten ulkoista olemusta. 

Tällä sairaudella ei ole mitään tekemistä ulkonäön kanssa. En pidä laihoja ihmisiä kauniina. Itsekidutus ei ole sama asia kuin itsekuri. 

Vertaisin tätä lähinnä alkoholismiin/ itsensä viiltelyyn jne. Epäterveelliseen keinoon yrittää hallita ahdistusta. 

Vierailija

Sisäilmasairaus hometalon vuoksi. Samoin histamiini-intoleranssi ja hajusteyliherkkyys. Sisäilmasairaus rajoittaa missä rakennuksissa voin olla, ja haistan heti jos on homeongelmaa. Saan astmakohtauksia jotka tuntuvat kuin norsu astuisi rintakehän lyttyyn. Olen miettinyt joskus kovissa kivuissa, että kuolenko astmakohtaukseen. Histamiinioireiluna naamani menee aivan tulipunaiseksi jos syön säilöntäaineita tai esim tomaattia. Punoitus kestää joskus koko päivän. Hajuste herkkyys taas, no, tuoksukynttilästä lentää oksennus ja päätä särkee. Olo on kuin pahan matkapahoinvoinnin kourissa. Voitte kuvitella miltä tuntuu olla hajuvettä käyttäneen ihmisen vieressä.

Vieras78954

Hyperemeesi, neuvola vähätteli alkuun asiaa kun olin ensiodottaja, samoin kommentit "muakin raskaana välillä yökötti" on kyllä vähättelyä isolla v:llä.

Vierailija

Reuma. Moni ei ymmärrä, että se ei ole vain vanhusten sairaus. Meillä se kulkee suvussa ja minä olin 16 kun sairastuin siihen. Toinen mitä ei ymmärretä on se, että se ei ole joka päivä samanlaista. Joinain päivinä käyn kuntosalilla ja nostan maasta 50kg ja joinain päivinä en meinaa saada kahvikuppia nostettua. Riippuu niin monesta ulkoisesta tekijästä mikä olo on. Joku kostean kylmä alkukesän päivä on pahempi kuin kuiva pakkasilma keskellä talvea.

Vierailija

Tyrano Rex kirjoitti:
Kroonistunut anoreksia. "Miks et vaan ala syömään normaalisti?", "Sä varmaan ihannoit kaikkia malleja jne.?", "Sä oot kyllä niin laiha!" (enpä ole koskaan tajunnutkaan... ). Tai se ennakkoluulo, että minä arvostelen toisten ulkoista olemusta. 

Tällä sairaudella ei ole mitään tekemistä ulkonäön kanssa. En pidä laihoja ihmisiä kauniina. Itsekidutus ei ole sama asia kuin itsekuri. 

Vertaisin tätä lähinnä alkoholismiin/ itsensä viiltelyyn jne. Epäterveelliseen keinoon yrittää hallita ahdistusta. 

Tsemppiä! Itsellä ei ole tätä, enkä ihan täysin ymmärrä kokonaisuudessaan sairauden kuvaa. Lähipiirissä on pari ihmistä, ketkä ovat kamppailleet asian kanssa. Olen ymmärtänyt, että ulkopuolisten kenties hyvääkin tarkoittavat kommentit eivät auta asiaa yhtään, vaan päinvastoin syventävät vääristynyttä kehonkuvaa ja siihen liittyvää häpeää.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Migreeni. Yleensä ihmiset luulevat, että se tarkoittaa vain hirvittävän kovaa päänsärkyä. Tähän olen "syyllistynyt" itsekin. Esim. kun aloin nähdä valonvälähdyksiä, en tiennyt niiden liittyvän migreeniin, ja huimausta pelästyin ensin hirveästi, kun en tiennyt mistä se johtui.

Sama, eikä kaikki edes tiedä tuota "hirvittävän kovaa päänsärkyä" vaan olen törmännyt moneen joka luulee että migreeni=pää kipeä! Tästä syystä en kehtaa oikein kellekään sanoa syytä jos joudun vaikka perumaan tapaamisen migreenikohtauksen takia, yleensä sanon vain että olen sairastunut. Vastaus voi olla että öh, ota burana ja kyl se siitä?

Onneksi itsellä on aina todella rajua oksentelua migreenin aikana joten vatsatautikin käy perusteluksi :D

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla