Alan ymmärtää miksi lomilla ihmisillä palaa hermot puolisoon saati erot lisääntyvät - olen yksi heistä joka pohtii vakavissaan erillisiä asuntoja

No eihän pakkaamiseen koko päivää mene, ehtii sitä illalla katsomaan tarvittavat mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Kuka teidän petheessä tienaa eniten? Kuka vaihtaa öljyt autoon sun muuta autoon liittyvää kuten renkaan vaihdot? Kuka pesee matot? Ikkunat? Tekee ruoan ja imuroi? Lumityöt ja syksyllä haravoi pihan? Ruohonleikkuu? Tietokoneeseen tulee häikkää? Huonekalujen siirtely? Remppojen teko ainakin nk pienet rempat? Kuka maalaa kodissa seiniä.kattoja jne?

Minä: ruoanlaitto, kaupassa käynti, Wilma, Daisy, lasten neuvolat, hammaslääkärit, lumityöt 50%, haravointi, pienet pintaremontit, tienaan enemmän, pyykinpesu, lasten kaverisuhteet (viestit kaverien vanhemmille, lasten synttärit, sis. omien lasten synttärijärjestelyt, kaverisynttärilahjat), pakkaamiset reissuun, lasten vaatehankinnat (rahallisesti ja toki ne vaatteet täytyy käydä läpi vähintään kaksi kertaa vuodessa), siivous 50%. Kaikki arjen suunnittelu. Joulujärjestelyt, koristelut ja hankinnat.

Mies: hoitaa puulämmityksen (vuosittain puoliksi pinotaan kyllä puut), nurmikonleikkuu kerran viikossa kesäisin, siivous 50%, lumityöt 50%, renkaanvaihdot autoihin kaksi kertaa vuodessa, siivous 50%. Rännit putsaa syksyllä.

Autojen öljynvaihdot ja huollot hoidetaan ihan rahalla, minun rahoilla. Jos nyt pyydän miestä kerran vuodessa siirtämään kanssani sohvaa, niin tarviiko tuota kotityölistaan laittaa? Lisäksi mies ehtii harrastuksiin 2x/vko, minä en. Kipeiden lasten kanssa kotona olen minä ja yövalvomiset on ollut aina mun vastuulla. Täysiä yöunia ei kovinkaan montaa mahdu viimeiseen 10vuoteen.

Ihmeellinen asenne täällä suurimmalla osalla. Että perheenisän on ihan ok olla osallistumatta lomasuunnitelmiin ja lähdön järjestelyhin. Parisuhteen nimissä on turha näköjään edes toivoa, että miehet näkisivät vaivaa ja _oma-aloitteisesti_ tekisivät jotain. Mutta jos on tehty lapsia, edes lasten ilon hyväksi nämä löysät mieslapset saisivat edes yrittää. Omasta kokemuksesta tiedän, että lapsille voi olla vuoden kohokohta päästä matkoille. Mutta ei, partavätykselle riittää kun saan pelata pleikkaa, grillata omalla pihalla ja lipittää kaljaa. Hävetkää!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on se asia, jota monet miehet eivät vain tajua. Jos nainen sanoo, että jazzeilla on hyviä bändejä, mies, joka naisestaan välittää, kysyy, että no mitäs oot mieltä, mentäiskö? Yhdessä voidaan pohtia, onko se nyt oikeasti sopiva ajankohta jne. mutta jos tullaan tulokseen, että oishan se ihan kiva, mies sanoo: okke, ja hoitaa liput ja hotellit.

Samoin tekee nainen, kun mies vihjaa, että ei olla muuten pitkään aikaan oltu niillä hauskoilla olutfestareilla, pohditaan, sopiiko se kalenteriin ja nainen hoitaa homman.

Siis häh?

Miksi se nainen ei voi hommata niitä pilettejä ja hotellia, jos hän kerran on ehdottanut, että mennään sinne tai tänne? Saahan siinä odottaa vaikka tuomiopäivään asti, jos kuvittelee, että pelkästä vihjailusta "voi että toi konsertti on varmaan hyvä" toinen heti poukkaa järjestämään homman kuntoon. Millaisia prinsessoja täällä oikein on?

Ja siis itse olen nainen. Osaan kyllä ostaa lipun itselleni, kaverilleni, miehelleni tai mille kokoonpanolle vain tilaisuuteen, joka minua kiinnostaa ja johon olen etukäteen pyytänyt seuraa mukaani.

Kyllä tuon osaa jokainen, mutta ei kukaan normaalin itsekunnioituksen omaava ihminen raahaa mukanaan jotain saamatonta riippakiveä joka ei itse koskaan osallistu millään tavalla tekemisen järjestämiseen vaan roikkuu vain passattavana mukana, ei miestä sen paremmin kuin kaveriakaan. Jos jotakuta kiinnostaa yhteinen tekeminen niin vähän ettei sen eteen voi ikinä tikkua ristiin laittaa, niin on minulla paljon sellaistakin seuraa tarjolla joka ymmärtää vastavuoroisuuden periaatteen eikä ole ainoastaan jonain mukanaraahattavana hangaroundina mukana. Enkä minä miestä niin paljoa elämässäni tarvitse että rupeaisin sekä piiaksi että ohjelmatoimistoksi jollekulle joka itse ei viitsi vaivautua.

Miten se liittyy itsekunnioitukseen, että hommaa itse lipun tilaisuuteen, joka itseä kiinnostaa? Ja että hommaa lipun samalla myös kaverille/puolisolle, jolta on etukäteen kysynyt, kiinnostaisiko tilaisuus myös häntä? Minusta se on nimenomaan itsekunnioitusta, että ei odota toisten palvelevan vaan ihan itse tekee ja ostaa asioita, joita itselleen haluaa.

Olisi karseaa olla sellaisen ihmisen kumppani, joka odottaa koko ajan, että kaikki asiat, joita hän vihjailee ihailevansa, tuodaan hänelle tarjottimella. Oli sen sitten konserttilippu tai makkarakastike. Todella raskasta elämää. Jos ei kärppänä koko ajan kuuntele, mitä se nyt haluaa, ja toteuta sitä saman tien, on pas*a kumppani ja potkitaan kohta pellolle. Ehkä se olisi hyväkin - tuollaisella kumppanilla näyttäisi olevan narsistinen persoonallisuushäiriö, ja onnellisempi on hän, joka ei tuollaista kumppania joudu palvelemaan.

Toisin päin yhtä paha juttu: ei voisi koskaan sanoa esim. että tykkää jostain näyttelijästä tai että vinkuintiassa on varmaan lämmintä kesällä, koska toinen heti kuvittelisi, että no nyt tuolle täytyy hommata lomamatka tai leffalippu.

Jos haluaa, että toinen hommaa lahjaksi tai muuten, sen voi ihan sanoa ääneen. "Kulta, minusta olisi hauska mennä jatseille yhdessä. Voisitko ostaa meille liput sinne, niin minä maksan hotellin."

Eräs läheiseni on juuri tuollainen, eli vihjailee miehelleen asioita ja kun niitä ei toteuteta, niin alkaa draama.

Esimerkiksi merkki- ja pyhäpäivät ovat yhtä tuskaa, kun joka kerta vuodattaa, miten hänen itsekäs miehensä ei taaskaan järjestänyt mitään kivaa.

Kun yrittää nätisti kysyä, että mites jos tämä itse päättäisi, mitä haluaa merkkipäivänä tehdä ja ilmoittaisi tämän miehelle, niin tämä on ehdoton ei.

Joskus olen myös ehdottanut, että jos lähtevät meidän perheen kanssa paikkaan x viettämään merkkipäivää y, niin tämäkään ei kelpaa.

Eli vuodesta toiseen odotetaan, että mies nyt ymmärtää järjestää jotain kivaa, ja sitten kiukutellaan ja draamaillaan kun tämä ei toteudu. Mutta koskaan ei muuteta sitä toimintamallia, että ihan itse päättäisi mitä haluaa tehdä tai mihin haluaa mennä.

Ymmärrän turhautumisen kumminkin puolin. Voin kuvitella että ap:n tapauksessa nainen on kyllästynyt jatkuvaan arkeen ja vastuuseen ja haluisi välillä jotain hauskaa vaihtelua, ja mies väsynyt arjen pyörityksestä ja haluisi vaan ladata pattereita hengaamalla. Kummassakaan ei ole mitään väärää mutta voi aiheuttaa närää siinä toisessa jonka toiveet ovat erilaiset.

Ehdotan vähän samaa kuin muutama tässä ketjussa: keskustelkaa. Tätä ei kannata tehdä syyttävään sävyyn jo valmiiksi loukkaantuneena ja ärräpäät kielen päällä, vaan ihan ystävällisesti rauhallisella äänellä. Itse olen menetellyt suhteissani niin että sanon "tällä hetkellä tuntuu siltä ettei tämä jatkuva sotku oikein toimi ja olen väsynyt tähän tilanteeseen, voitaisiinko keskustella aiheesta?" tai "voitaisiinko jutella lomasuunnitelmista: itse olen lopun väsynyt pelkkään kotoiluun ja olisi kiva tehdä jotain muutakin?". Jos keskustellessa ottaa huomioon toisenkin osapuolen ihan ihmisenä omine vikoineen niin lopputulos voi olla parempi kuin jos valmiiksi lähtee syyllistävälle linjalle.

Masennuksenkin kokeneena tiedän ettei ihminen ole aina parhaimmillaan, ja minuakin saa kritisoida mikäli olen lamaantunut enkä saa asioita hoidettua: toivon vain että tämäkin tehdään ystävälliseen sävyyn :)

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellinen asenne täällä suurimmalla osalla. Että perheenisän on ihan ok olla osallistumatta lomasuunnitelmiin ja lähdön järjestelyhin. Parisuhteen nimissä on turha näköjään edes toivoa, että miehet näkisivät vaivaa ja _oma-aloitteisesti_ tekisivät jotain. Mutta jos on tehty lapsia, edes lasten ilon hyväksi nämä löysät mieslapset saisivat edes yrittää. Omasta kokemuksesta tiedän, että lapsille voi olla vuoden kohokohta päästä matkoille. Mutta ei, partavätykselle riittää kun saan pelata pleikkaa, grillata omalla pihalla ja lipittää kaljaa. Hävetkää!

Monissa perheissä ongelma on se, että kun mies jotain oma-aloitteisesti tekee, niin se ei kelpaa naisille. Lapset on puettu "väärin", matka varattu ihan tyhmään kohteeseen, ja eihän tosta sun pakkaamisestakaan mitään tule. Ei paljon kiinnosta yrittää muutaman tällaisen kokemuksen jälkeen. 

Jos tilanne on se, että huuto tulee, kun on väärän väriset housut lapsella niin vika on mölyävässä osapuolessa. Jos taas tilanne on se, että lapsella on päällä päiväkodissa shortsit ja t-paita, kun lämpötila korkeimmillaan on 12 astetta niin kyllä siitä minusta pitää voida huomauttaa. Tästä kärsii lapsi eikä äidin värisilmä. Tai jos mä hoidan kotona kaikki kotityöt ja lasten kaikki järjestelyt ja kun sitten vien viikonlopuksi lapset pois alta,  että mies saa rauhassa tehdä töitä niin kyllä, oletan, että kämppä ei ole ainakaan kurjemmassa kunnossa, kun tullaan sunnuntaina kotiin. Kun näin oli ja asiasta sanoin, että olisit voinut olla sotkematta lisää ja vaikka imuroida niin hirveä huuto, kun häntä taas syyllistetään ja ei kyllä kannata mitään yrittää, kun ei mikään kelpaa. Niin mikä ei kelpaa? Se, että toinen on saanut nököttää rauhassa koneella koko viikonlopun, jolloin minä yleensä siivoan ja pesen pyykit . niin hän on nyt vain sotkenut ja minä saan seuraavalla viikolla huhkia senkin edestä. Että ei kelpaakaan. Minusta ei olisi ollut suuri juttu vaikka edes imuroida tai jos vaikka ei olisi sotkenut kämppää lisää. Minä kuitenkin roudasin lapset pois häiritsemästä hänen viikonloppuista työntekoaan. Mutta kai siitäkin voi uhriutua. Imuri mainittu, mies kuolee.

Vierailija kirjoitti:

Jos tilanne on se, että huuto tulee, kun on väärän väriset housut lapsella niin vika on mölyävässä osapuolessa. Jos taas tilanne on se, että lapsella on päällä päiväkodissa shortsit ja t-paita, kun lämpötila korkeimmillaan on 12 astetta niin kyllä siitä minusta pitää voida huomauttaa. Tästä kärsii lapsi eikä äidin värisilmä. Tai jos mä hoidan kotona kaikki kotityöt ja lasten kaikki järjestelyt ja kun sitten vien viikonlopuksi lapset pois alta,  että mies saa rauhassa tehdä töitä niin kyllä, oletan, että kämppä ei ole ainakaan kurjemmassa kunnossa, kun tullaan sunnuntaina kotiin. Kun näin oli ja asiasta sanoin, että olisit voinut olla sotkematta lisää ja vaikka imuroida niin hirveä huuto, kun häntä taas syyllistetään ja ei kyllä kannata mitään yrittää, kun ei mikään kelpaa. Niin mikä ei kelpaa? Se, että toinen on saanut nököttää rauhassa koneella koko viikonlopun, jolloin minä yleensä siivoan ja pesen pyykit . niin hän on nyt vain sotkenut ja minä saan seuraavalla viikolla huhkia senkin edestä. Että ei kelpaakaan. Minusta ei olisi ollut suuri juttu vaikka edes imuroida tai jos vaikka ei olisi sotkenut kämppää lisää. Minä kuitenkin roudasin lapset pois häiritsemästä hänen viikonloppuista työntekoaan. Mutta kai siitäkin voi uhriutua. Imuri mainittu, mies kuolee.

Mies vastaa: jos on sovittu, että perhe lähtee pois, jotta saan tehdä viikonlopun töitä, niin teen todellakin niitä töitä, enkä ala tuhlata aikaani siivoamiseen. Teen kyllä oma-aloitteisesti kotitöitä, mutta palkkatyöt menee aina etusijalle.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttipullo vaihtuu näköjään sujuvasti kaljapulloon mutta henkistä kypsymistä ei tunnu tapahtuvan. Voisiko mitenkään ajatella että molemmille puolisoille kuuluu huolehtia siitä, miten perheen lomat vietetään (myös perheen yhteistä aikaa ajatellen) ja mitä matkalle pakataan, ihan kuten ap toivoikin. Onko mahdottomuus osallistua vai riittääkö oma mikrokosmos)

Ei tarvitse matkustaa jos siltä tuntuu. Mikä olettamus tuo on, että lomalla edes tarvitsee pakata?! Ei ole pakko, ei ole. Minä haluan olla kotona, enkä halua tehdä ylimääräistä, lomailen. En pakkaa. Etkö sinä osaisi ymmärtää koska ilmeisesti osaat ne kamatkin pakata, tämä ei ole vaikeampaa.

Valitettavasti en voi mitenkään ymmärtää sitä, miksi kaltaisesi henkilöt eivät kykene näkemään parisuhteen toista osapuolta tai perhettä ympärillään ja tekemään asioita heidän(kin) hyväkseen, ts. tekemään jotakin ylimääräistä näiden lähimpien ihmisten ilahduttamiseksi ja hyvien yhteisten muistojen syntymiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellinen asenne täällä suurimmalla osalla. Että perheenisän on ihan ok olla osallistumatta lomasuunnitelmiin ja lähdön järjestelyhin. Parisuhteen nimissä on turha näköjään edes toivoa, että miehet näkisivät vaivaa ja _oma-aloitteisesti_ tekisivät jotain. Mutta jos on tehty lapsia, edes lasten ilon hyväksi nämä löysät mieslapset saisivat edes yrittää. Omasta kokemuksesta tiedän, että lapsille voi olla vuoden kohokohta päästä matkoille. Mutta ei, partavätykselle riittää kun saan pelata pleikkaa, grillata omalla pihalla ja lipittää kaljaa. Hävetkää!

Monissa perheissä ongelma on se, että kun mies jotain oma-aloitteisesti tekee, niin se ei kelpaa naisille. Lapset on puettu "väärin", matka varattu ihan tyhmään kohteeseen, ja eihän tosta sun pakkaamisestakaan mitään tule. Ei paljon kiinnosta yrittää muutaman tällaisen kokemuksen jälkeen. 

Eli haluat tuhota lasten ilon ja innon, kun olet joskus saanut palautetta tekemisistä? Yleensä matkakohde valitaan yhdessä. Mulla naisena ei tulisi mieleen vain varata perheelle matkaa vaan on tapana kysyä toisenkin mielipidettä.

Mitä tulee pakkaaminen ja muihin valmisteluihin, jos osa toimista sujuu naiselta paremmin niin fine. Mutta voisitko edes leikkiä aktiivista ja pakata ne omat kamat ajoissa etkä röhnöttää sohvalla nenä ruudussa sen näköisenä, että muu perhe saa arvuutella onko se lähdössä mukaan vai ei. Katsoa vaikka oma-aloitteisesti lasten perään sillä välin kun toinen touhuaa, viedä ne vaikka pihalle ja syöttää ne (kellonajasta voit päätellä onko ruoan vai välipalan aika, tai kysyä vaikka vaimolta mitä lapset ovat viimeksi syöneet ja vastauksen perusteella päätellä, onko nyt kevyen vai vahvemman syömisen aika).

Tai ihan vaan olla läsnä ja kiinnostunut perheestä eikä maata kuin apaattinen lahna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tilanne on se, että huuto tulee, kun on väärän väriset housut lapsella niin vika on mölyävässä osapuolessa. Jos taas tilanne on se, että lapsella on päällä päiväkodissa shortsit ja t-paita, kun lämpötila korkeimmillaan on 12 astetta niin kyllä siitä minusta pitää voida huomauttaa. Tästä kärsii lapsi eikä äidin värisilmä. Tai jos mä hoidan kotona kaikki kotityöt ja lasten kaikki järjestelyt ja kun sitten vien viikonlopuksi lapset pois alta,  että mies saa rauhassa tehdä töitä niin kyllä, oletan, että kämppä ei ole ainakaan kurjemmassa kunnossa, kun tullaan sunnuntaina kotiin. Kun näin oli ja asiasta sanoin, että olisit voinut olla sotkematta lisää ja vaikka imuroida niin hirveä huuto, kun häntä taas syyllistetään ja ei kyllä kannata mitään yrittää, kun ei mikään kelpaa. Niin mikä ei kelpaa? Se, että toinen on saanut nököttää rauhassa koneella koko viikonlopun, jolloin minä yleensä siivoan ja pesen pyykit . niin hän on nyt vain sotkenut ja minä saan seuraavalla viikolla huhkia senkin edestä. Että ei kelpaakaan. Minusta ei olisi ollut suuri juttu vaikka edes imuroida tai jos vaikka ei olisi sotkenut kämppää lisää. Minä kuitenkin roudasin lapset pois häiritsemästä hänen viikonloppuista työntekoaan. Mutta kai siitäkin voi uhriutua. Imuri mainittu, mies kuolee.

Mies vastaa: jos on sovittu, että perhe lähtee pois, jotta saan tehdä viikonlopun töitä, niin teen todellakin niitä töitä, enkä ala tuhlata aikaani siivoamiseen. Teen kyllä oma-aloitteisesti kotitöitä, mutta palkkatyöt menee aina etusijalle.  

Älä edes yritä väittää, etteikö sinulla olisi työviikonloppuna puolta tuntia aikaa tehdä muuta. Yksin ollessa ehtii siinä ajassa imuroida, pestä vessan, ladata tiskikoneen ja pyyhkiä murut ja roiskeet.

Mikä ihme siinä pakkammisessa on että täytyy viikkoa enne tehdä? Itse kun pakkaan menee korkeintaan 5min. Jos jotain unohtuu voi ostaa paikan päältä. Naiset saa maailman yksinkertaisimmatkin asiat vaikuttamaan siltä kuin ne olisi jotain ydinfysiikkaa.

eiköhän perimmäinen syy ole se väärä kumppani .

opetelkaa valitsemaan se puoliso tai matkakumppani paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihme siinä pakkammisessa on että täytyy viikkoa enne tehdä? Itse kun pakkaan menee korkeintaan 5min. Jos jotain unohtuu voi ostaa paikan päältä. Naiset saa maailman yksinkertaisimmatkin asiat vaikuttamaan siltä kuin ne olisi jotain ydinfysiikkaa.

Jeesus mikä kommentti, juuri tätä pleikan edessä viihtyvää lahnaosastoa, huhhuh!

Onko täällä joku sanonut, että se pitäisi tehdä viikkoa ennen? Mutta harvalla on koko perheelle erillistä vara-arsenaalia, joka kulkee nimellä "lomavaatteet", jotka vain 5 min ennen lähtöä lykätään laukkuun.

Ei, sen sijaan kannattaa pari päivää aiemmin alkaa katsoa, että lapsille on varattu tarpeeksi kohteeseen sopivaa ehjää vaatetta esim. viikon reissua varten eikä pakkaamishetkellä puolet vaatekaapista ole pyykkikorissa. Saattaapa siinä pakatessa huomata, että jotain puuttuu ja sen ehtii vielä käydä hankkimassa. Mieslapsen on tätä tietysti vähän vaikea hahmottaa, koska on kiva elää hetkessä oman karvaisen navan ja iphonen kanssa.

Ainiin eikun voidaanhan me nelihenkisen perheen matkabudjetti käyttää paikallisen vaatekaupan kassaan, kun oli mukavampi selata facebookia ja iltalehteä sadannen kerran samana päivänä eikä viititty ennakoida.

Vierailija kirjoitti:

eiköhän perimmäinen syy ole se väärä kumppani .

opetelkaa valitsemaan se puoliso tai matkakumppani paremmin.

Täällä jos on vähänkään lueskellut näitä parisuhdeketjuja, isona ongelmana on se, että jostain ihmeen syystä monesta miehestä kasvaa parrakas teini kun lapset ovat ylittäneet vauvavaiheen.

Hirvee stressi lomailusta. Meillä jäi kämppä ihan kaameeseen kuntoon, vaatteita siellä täällä, eteisessä 10kg hiekkaa lattialla, tiskiallas puolillaan. Kyllä ne sinne arkeen jaksaa odottaa ja kiroillaan sitten työpäivän jälkeen niin kuin muutenkin, nyt otetaan iisisiti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aiemmin lomalla kuvittelin että menemme aikuisten kesken jonnekin. Mies lupaili hotelliyötä yhdestä kaupungista tai menoa porijazzeille, kumpikaan ei toteutunut. Porijazzit menivät ohi, mutta hotelliyö vaihtui kahteen olueen kaupungilla.

Jatseille pitää ostaa liput jo keväällä ja hotellimajoitus vuotta aiemmin. Olisit ottanut selvää asiasta, ei tarvitsisi nyt ruikuttaa. Olepa nyt viitseliäs ja ryhdy heti toimeen, niin ensi vuonna pääset ehkä jatseille.

Ja höpön höpön! :D Keskiviikkona 2 vk sitten ostin lipun ja varasin majoituksen, perjantaina oltiin jazzaamassa.

Vierailija kirjoitti:

Hirvee stressi lomailusta. Meillä jäi kämppä ihan kaameeseen kuntoon, vaatteita siellä täällä, eteisessä 10kg hiekkaa lattialla, tiskiallas puolillaan. Kyllä ne sinne arkeen jaksaa odottaa ja kiroillaan sitten työpäivän jälkeen niin kuin muutenkin, nyt otetaan iisisiti.

Mikäs ongelma tässä on, jos se on molemmille ihan ok ja sijamuodosta päätellen ehkä yhdessä taltutatte arkena kaaoksen? Ongelmana oli mieslapset, jotka ei laita tikkua ristiin sen eteen, että koko perhe pääsisi lähtemään mukavalla fiiliksellä lomareissulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihme siinä pakkammisessa on että täytyy viikkoa enne tehdä? Itse kun pakkaan menee korkeintaan 5min. Jos jotain unohtuu voi ostaa paikan päältä. Naiset saa maailman yksinkertaisimmatkin asiat vaikuttamaan siltä kuin ne olisi jotain ydinfysiikkaa.

Jeesus mikä kommentti, juuri tätä pleikan edessä viihtyvää lahnaosastoa, huhhuh!

Onko täällä joku sanonut, että se pitäisi tehdä viikkoa ennen? Mutta harvalla on koko perheelle erillistä vara-arsenaalia, joka kulkee nimellä "lomavaatteet", jotka vain 5 min ennen lähtöä lykätään laukkuun.

Ei, sen sijaan kannattaa pari päivää aiemmin alkaa katsoa, että lapsille on varattu tarpeeksi kohteeseen sopivaa ehjää vaatetta esim. viikon reissua varten eikä pakkaamishetkellä puolet vaatekaapista ole pyykkikorissa. Saattaapa siinä pakatessa huomata, että jotain puuttuu ja sen ehtii vielä käydä hankkimassa. Mieslapsen on tätä tietysti vähän vaikea hahmottaa, koska on kiva elää hetkessä oman karvaisen navan ja iphonen kanssa.

Ainiin eikun voidaanhan me nelihenkisen perheen matkabudjetti käyttää paikallisen vaatekaupan kassaan, kun oli mukavampi selata facebookia ja iltalehteä sadannen kerran samana päivänä eikä viititty ennakoida.

No kylläpäs sinua nyt raivostuttaa. Vaatteet ovat käyttötavaraa ja jos reissusta ostaa uusia vaatteita ne kyllä kulkevat mukana palatessa. Ehkä ei kannata lähteä reissuun jos on noin pa.

Ihmiset (mukaanlukien miehet) tekevät asioita joiden tekemiseen heillä on motivaatiota. Jos se puoliso ei tee haluamiasi asioita, kyse on vain ja ainoastaan siitä että hänellä ei ole syystä tai toisesta siihen motivaatiota. Jos se kumppanisi ei tunnu innostuvan lainkaan mistään yhteisestä tekemisestä niin se ei välttämättä tarkoita että hän ei rakastaisi sinua vaan että hän ei saa siitä tekemisestä jota sinä odotat oikein mitään itselleen. Älä siis kiukuttele vaan mieti ihan oikeasti mistä se puolisosi pitää tai innostuu ja katsokaa miten voisitten yhdistää molempien intressit. Liian usein naiset odottavat että miesten pitää lavastaa heille täydellinen yhteinen aika ja vain se todistaa miehen rakkauden. Mutta kyllä sen naisen pitäisi aivan samalla tavalla todistaa se rakkaus miehelle niin että se yhteinen aika ja yhteinen tekeminen olisi samalla tavalla myös miehelle mielekästä ja motivoivaa. Vaikka inhoaisit jääkiekkoa niin mies voi oikeasti pitää tärkeänä että sinä istut siinä vieressä sen pari tuntia ja hän saa jakaa sen oman kiinostuksensa sinun kanssasi. Ja näyttää sinulle mikä häntä kiinnostaa ja innostaa.