Pitääkö teidän isät teihin yhteyttä?

Laittaa synttäri- ja nimpparionnittelut, muuten ei juuri soitella tai viesteillä. Joskus ottaa yhteyttä, jos on tulossa kaupunkiin työasioissa ja haluaa nähdä.

Lapsuudenkodissa käydessä jutellaan kyllä ja vaihdellaan kuulumisia, lisäksi isä on useammin se, joka hoitaa kyyditykset asemalle yms.

Pitää. Soitti mulle viimeksi eilen. 

Piti yhteyttä kun oli vielä elossa. Nyttemmin luonnollisestikaan ei.

Vierailija kirjoitti:

Piti yhteyttä kun oli vielä elossa. Nyttemmin luonnollisestikaan ei.

Minulla äiti, isovanhemmat ja kaikki muut pitävät kyllä silti yhteyttä unissa, isä ei kovinkaan usein.

Harvoin. Pitää kyllä enemmän yhteyttä veljeeni, jota myös näkee useammin. Isäni haluaisi olla enemmän lasteni elämässä mutta tapaa heitä 1-2 kertaa vuodessa omasta halustaan. Onhan se harmi mutta minkäs teet.

Soittelen isälle silloin tällöin. Lasten kanssa sitten skypetellään ukille ja mummolle yhdessä ja vaihdetaan kuulumisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Piti yhteyttä kun oli vielä elossa. Nyttemmin luonnollisestikaan ei.

Minulla äiti, isovanhemmat ja kaikki muut pitävät kyllä silti yhteyttä unissa, isä ei kovinkaan usein.

Millaisia nämä yhteydenotot unissa ovat?

Ei ole koskaan pitänyt. Ovat äidin kanssa naimissa ja asuvat samassa osoitteessa. Olemme hyvissä väleissä, mutta se on aina äiti, joka soittaa minulle, ei koskaan isä. Äiti sitten välittää isälle meidän kuulumisemme. Sama juttu siskoni ja veljenikin kanssa. 

Ei pidä. Vanhempieni eron jälkeen hän on elänyt elämää itselleen ja uudelle perheelleen, me aiemman liiton lapset jäimme nuolemaan näppejämme. Toisaalta ei ole meidän äitiäkään meidän tekemiset koskaan kiinnostaneet. Äitiys, tai isyys ei ole kaikkia varten.

Kumpikaan vanhemmista ei soittele, ellei ole pakko sopia jostain. Kuulumisia ei kysellä koskaan. Tarkistin, että äitini on soittanut viimeksi jouluaattona, koska olimme sopineet tapaamisesta hautausmaalla. Isä oli myös soittanut jouluaattona ja kutsui silloin vasta jouluksi käymään. Liekö siksi kutsuu viime tingassa, että luottaa siihen, että minulla on jo muuta suunniteltuna ja kieltäydyn..

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä. Vanhempieni eron jälkeen hän on elänyt elämää itselleen ja uudelle perheelleen, me aiemman liiton lapset jäimme nuolemaan näppejämme. Toisaalta ei ole meidän äitiäkään meidän tekemiset koskaan kiinnostaneet. Äitiys, tai isyys ei ole kaikkia varten.

Ihan hirveetä 🥺

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Piti yhteyttä kun oli vielä elossa. Nyttemmin luonnollisestikaan ei.

Minulla äiti, isovanhemmat ja kaikki muut pitävät kyllä silti yhteyttä unissa, isä ei kovinkaan usein.

Millaisia nämä yhteydenotot unissa ovat?

No ei erikoista, semmoista diipadaapaa ja arkielämää, mutta siellä ne pyörivät ;D

Ei. lähes 20 vuoteen vanhempien eron jälkeen ei oltu juuri missään tekemisissä sittemmin rakensin yhteydet uudelleen mutta isä ei ota koskaan minuun yhteyttä vaan minä häneen jos haluan tavata. Ei näytä kiinnostavan tarpeeksi.

Soittaa useammin kuin äiti. Asuvat yhdessä. Joskus soittavat kaiuttimella molemmat.

No melkein joka päivä se on jotain mun autotallissa touhuamassa :D

Pitää jos on jotain asiaa, mutta pelkkiä kuulumisia harvemmin varta vasten soittelee kun ne kuulee äitinikin kautta (äitini kanssa soitellaan vähintään kerran viikossa kuulumisia ja harrastetaan semmosia tunnin maraton puheluita x) ). Mutta ihan sujuvasti ottaa tietysti yhteyttä jos on jotain asiaa, yleensä silloin on jotain tärkeää tyyliin koirista (minun tai niitten), tärkeistä sovitavista asioista mitä nyt joskus on kun on autellut vaikka asunnon hankkinnan suhteen ja viimeksi isänisän kuolemasta ja hautajaisjärjestelyistä. Silloin saatetaan nopeasti vaihtaa muutenkin kuulumisia.

Tavallaan ero on siis siinä että jos iskä soittaa, tiiän että aihe on takuuvarmasti tärkeä ja suht kiireinen, äitini soittaessa kyse on melkein poikkeuksetta vain kuulumisten kyselyä. 

Ollaan kuitenkin silti hyvin läheisiä, nähään usein ja silloin kyllä jutellaan toki suoraan kuulumisetkin.

Eipä kyllä. Vanhemmat erosi kun olin lapsi, isä löysi uuden naisen. Kävi kerran kuussa meitä katsomassa tunnin ajan ja muutaman kerran vuodessa käytiin mummolassa, että eipä siinä ihmeempää suhdetta päässyt syntymään. Aikuisena ollessani on pyytänyt anteeksi ja harmitellut, mutta kyllä hän melko vieras minulle on. N. 10 vuotta sitten koitettiin pitää enemmän yhteyttä puolin ja toisin mutta se on taas jäänyt. Soitellaan ehkä kerran kahdessa kuussa, hän valittaa kun siellä maalla ei ketään käy, itse ei ole käynyt minun luonani kuin kerran. Ei muista synttärinäni, ei juuri muista lasteni juhlapäiviä, välillä laittaa satasen jouluna tilille (kun on ensin kysynyt tilinumeron, samoin kuin pari kertaa vuodessa kysyy osoitteemme ja lasten syntymäpäivät, siinä kun normaali/kunnon isovanhempi varmaan osaisi nämä tiedot pitää jossain tallessa).

Mun vanhemmat ei soittele koskaan eivätkä käy kylässä. Kaikki yhteydenpito on minun vastuullani ja käyn vain vanhempieni luona. Tuntuu että olen vain taakka heille. V-tuttaa ja aionkin katkaista välit. Surullisinta tässä on se että olen ainoa lapsi. 

Kyllä, milteipä joka päivä nykyisin viestittelee isä, niin äitikin.

Hyvällä tuurilla muistaa synttärit ja joulun.