Vauvavuoden taloudellinen painajainen

Olen semmoisessa tilanteessa, että opintoni ovat kesken ja tällä hetkellä olen vanhempainvapaalla. Kohta jään joksikin aikaa hoitovapaalle ja sitten olisi tarkoitus jatkaa opintojani.

Mieheni on yrittäjä ja koska mulla on minimietuudet vanhempainvapaalla, hän joutuu maksamaan suurimman osan menoistamme. Olen alusta asti kokenut tämän ahdistavaksi, mutta tilanne on mikä on, enkä voi rahaksi muuttua nyt, kun olen lapsen kanssa kotona.

Koko suhde on edennyt nopeasti. Päätimme muuttaa yhteen vasta raskausaikanani ja kävin silloin mieheni kanssa keskutelua siitä, että miten yhteenmuutto tulisi vaikuttamaan hänen taloudelliseen tilanteeseensa ja minulle oli aivan ok, jos olisimme ensin tässä asustelleet eri osoitteissa, mutta mies ehdottomasti halusi muuttaa saman katon alle.

Pikkuhiljaa kuitenkin yhteenmuuton jälkeen hänen huolensa taloudellisista asioista on ollut niin valtava, että hän on vain tiuskinut ja äyskinyt asioista. En koe, että hän arvostaisi sitä, että hoidan 99 prosenttisesti lastamme ja käytän kaikki rahani lapseen, yhteisiin ruokaostoihin ja lääkärimenoihin yms. Hän kaavailee koko ajan jotain suunnitelmia, että sitten kun palaan töihin, minun on jaksettava kuulemma käydä niin ja niin paljon töissä ja hankittava vähintään x euroa per kuukausi ja sitten on jaksettava vielä sitä sun tätä.... Välillä hän on jopa ehdottanut opintojeni lopettamista.

Ja vielä se, että ku olen nyt yksin kotona aamusta iltaan ollut lapsen kanssa, kun hän on töissä, niin mun ois pitänyt vielä jaksaa käydä hänen mielestään yhdellä kurssilla, johon mulla ei tällä hetkellä todellakaan ole voimia. Mulla on voimia tasan hoitaa kotia ja vauvaa nyt. Eikä hän tunnu ymmärtävän.

Miten tässä tilanteessa pitäisi edetä?