Pitääkö teidän isät teihin yhteyttä?
Siis aikuisiin tyttäriin?
Mua vaivaa isässäni se, että hän ei ota minuun koskaan yhteyttä, eikä lapsiinikaan. Vanhempani ovat naimisissa, äitini on hankala luonne, joka keksii draamaa jos mistäkin ja saattaa laittaa välit poikki vaikka vuodeksikin. Koko tänä aikana isäni ei ota minuun yhteyttä, vaikka en ole vihoissa hänen kanssaan. Minä kyllä harvakseltaan soitan ja kysyn hänen kuulumiset mutta hän ei soita koskaan minulle. Ihan kuin ei yhtään kiinnostaisi. Jälkeenpäin saattaa jopa syyllistää, miksi ei ole saanut nähdä lapsenlapsiaan, vaikka ei itse tehnyt mitään tapaamisten järjestämiseksi. Onko tää yleistäkin että kaikki yhteydenpito tyttäreen tapahtuu äidin kautta?
Kommentit (34)
Vanhempani erosivat kun olin vauva. Tutustuin isääni ja siskopuoliini vasta teini-ikäisenä ja silloin oltiinkin säännöllisen epäsäännöllisesti tekemisissä, yökyläilyä ym. Kasvoin aikuiseksi ja näkeminen harveni. Tein lapsen ja onneksi se on vienyt taas meitä lähemmäs. Nähdään juhlissa ja viesteillään/soitellaan merkkipäivinä. Vähän välimatkaa ja kiireinen työ hänellä, niin huvikseen näkemiset ei onnistu. Olen ja tulen aina olemaan vähemmän kuin hänen kasvattamansa lapset. Se on surullista.
Noin kerran viikossa ja viikoittain myös tavataan. Yleensä jompi kumpi vanhemmista soittaa ja sitten puhutaan samassa puhelussa molempien kanssa.
Ihanat vanhemmat mulla on <3
Isä on vain ja ainoastaan biologinen isä ei mitään muuta eikä ole ikinä ollutkaan. En muista yhtään hyvää hetkeä väkivaltaisen narsistin kanssa. Vanhempani erosivat ollessani 10-vuotias. Äitini on kuollut. Minä joudun ainoana lähimaisena valitettavasti hoitamaan isäni hautaamisen ja muut siihen liittyvät asiat. Isäni ei ikinä myöntäisi tehneensä yhtään mitään väärin elämänsä aikana. Tyypillinen väkivaltainen narsisti.
Meillä ei myöskään porukat pidä yhteyttä. Syyksi sanotaan työväsymys. Vitut, ei niitä vaan kiinnosta.
Ei ole nyt hetkeen kuulunut mitään. Kuoli 9,5 vuotta sitten ja sairasti sitä ennen muutaman vuoden Alzheimeria.
Ei pidetä yhteyttä. en ole oikeastaan koskaan edes jutellut isälle vaikka asuttiin 16vuotta saman katon alla. Ei tulla toimeen.
Lastenlasten kanssa se joskus on. Hyvä esimerkki kun olin ollut pitkään sairaalassa, juuri kotiutunut. Isä kävi pihalla tervehtimässä lapsia mutta minua ei halunnut nähdäkään. Nyt on järjestämässä jotain sukujuhlia ensi viikonlopulle, ei ole kutsunut minua tai perhettäni.
Isäni halusi vetäytyä kokonaan minun ja lasteni elämästä, lakkasi tulemasta synttäreille, jouluksi tai jos kutsuin muuten vain syömään meille. Enää ei vastaa edes puhelimeen kun joskus soitan.
On tietysti hänen oma asiansa, ei ole pakko olla tekemisissä. Mutta olen ainoa lapsi ja tässä jotenkin korostuu se etten ole koskaan oikein kelvannut hänelle ja nyt en näköjään enää lainkaan. Lapsiltani myös puuttuu kokonaan toisen puolen isovanhemmat ja isäni tietää tämän oikein hyvin, harmittaa lasten puolesta että se ainoa pappa ei halua olla tekemisissä.
Isä on juuri se jonka kanssa höpötellään. Kerrotaan kuulumisia puolin ja toisin. Äitini taas (isä ja äiti naimisissa edelleen) ei pidä kenenkään yhteyttä. Ei soittele minulle tai lapsilleni. Kävi meillä viimeksi kaksi vuotta sitten. Ei ole koskaan käynyt veljeni asunnolla vaikka veljeni asuu huomattavasti lähempänä. Nuorempaa sisarukseeni pitää yhteyttä. Soittelee ja viestittelee
Ei soita, koskaan. Ehkä koko elämäni aikana on soittanut alle 10 kertaa, olen jo aika vanha ja asunut kaukana vanhemmistani useamman kymmenen vuoden ajan. Ei myöskään soita lapsilleni.
Auto ja raha-asiat ovat olleet syinä noihin harvoihin soittoihin.
Äitini soittelee. Ovat yhdessä siis.
Hän ei ole pitänyt minusta koskaan, siis isäni. Minun piti olla poika. Minun piti olla kuin vanhemmat sisarukseni. Minun piti olla kiltti, kiva ja kaunis, edes noita, kun ei sitä poikaa saanut. En ollut mitään noista. Hän vihasi minua heti synnyttyäni, ja vihaa varmaan kuolemaansa saakka.
No onneksi ei, sillä hän on kuollut. Eläessään soitti vain kun oli oikeaa asiaa. Äiti hoiti muun yhteydenpidon.
Tulipa tästä ketjusta ikävä omaa edesmennyttä isääni <3
Eipä tuo ole yhteyttä ottanut haudan takaa. Tai näin mä kerran kauniin unen isästäni. Lasketaanko se yhteydenotoksi?
Ei pidä, millään tavalla. Ei olla riidoissa kuitenkaan. Häntä ei vaan kiinnosta. Ei ole koskaan tullut mihinkään perhejuhliin, ei muista synttäreitä, eikä lasten nimiä tms. Lapsilleni häntä ei ole ts. eivät siis tuntisi, jos tulisi vastaan kadulla.
Hänen asunnossa ei voi lasten kanssa käydä, juoppokämppä, törkeän likaista, ei vettä, tupakoi sisällä.
Pitää. Me seurataan lintukameroita yhdessä mm.