Kumpi on pahempaa, etteivät ihmiset ymmärrä asioita, vai että he ovat tahallaan ilkeitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilkeys tietysti. Ymmärtämättömyys ei välttämättä ole oma valinta. Ilkeys on.

Sen takia ymmärtämättömyys onkin pahempaa.

Samaa mieltä. Ilkeä voi valita olla seuraavalla kerralla vähemmän ilkeä, mutta ymmärtämätön ei voi valita olla vähemmän ymmärtämätön.

Up

Joskus ilkeyteen on helpompi suhtautua kuin tyhmyyteen.

Tyhmyys ärsyttää, koska se vaatisi toimenpiteitä eli toisten opettamista. Ilkeys ärsyttää, mutta jos toisen käytöksen näkee ilkeytenä eli tämän omana valintana, on helpompi oikeuttaa itselle se, ettei tarvitse tehdä mitään - kaikkihan on sen toisen hallinnassa, koska hän itse valitsi olla ilkeä. Toisen näkeminen ilkeänä oikeuttaa itselle myös vihaisuuden, joka tuo mukanaan voimakkuuden ja oikeutuksen tunteita. Ilkeää on helpompi kohdella jopa huonosti, koska tämä "ansaitsee" sen.

Toisen tyhmyys voi ahdistaa, koska se muistuttaa siitä, miten hyvin mahtaa itsekään tietää tai osata perustella asiat. Toisen tyhmyys on kuin testi meille itsellemme. Se saa jopa kyseenalaistamaan asioita, joita olemme pitäneet aiemmin itsestäänselvyyksinä. Mitä jos tuo ei olekaan tyhmä, vaan itse olen väärässä? Mutta kun muutkin myöntävät, että tyhmähän tuo on, koemme helpotusta. Huh, tuo on tosiaan tyhmä ja minä olen oikeassa. Mutta silti toisen tyhmyys saattaa muistuttaa omista epävarmuuksistamme.

Tyhmyys siis saattaa kertoa meille jotain ikävää meistä itsestämme. Ilkeys kertoo vain toisesta ihmisestä.

Vähän riippuu mitä pitää ymmärtää ja kenen. Lapsuuden asioissa on varmaan viisainta hakea ymmärrystä terapiasta, ei niiltä vanhemmilta. Oma kokemus asioista voi poiketa sillä tavalla toisen näkemyksistä, että ymmärrystä ei saa.

Jotkut nauttivat ilkeilystä, useimmat heistä ovat suoraan sanottuna tyhmiä. En hirveesti vaivaa päätäni muisen ilkeydellä, sellaiset voi vain ohittaa. Jis oma vanhempi on ilkeä niin siinäkin tapauksessa ei ole pakko pitää yhteyttä.