Lue keskustelun säännöt.
Ihan järkyttävän haikeaa, esikoinen lähtee
29.07.2019 |
ylä-asteelle, keskimmäinen jatkaa ala-asteella ja nuorin aloittaa ekaluokalla. Tässäkö nämä lapset nyt sitten meni? Lohduttakaa mua kiitos.
Kommentit (61)
Minuakin koskettaa siirtymät. Lasten kasvu konkretisoituu kun uusi vaihe alkaa, esim. ekaluokka tai yläaste. Jotain vanhaa loppuu, uutta tulee tilalle, mutta vielä ei tiedä mitä se uusi on. Voi olla samaan aikaan iloinen lasten kasvusta ja haikea siitä että esim vauva- tai pikkulapsivaihe on perheessä ohi.
Isoista lapsista on tosi paljon iloa ja tulee kaikenlaista uutta. Itse nautin esim. hyvistä keskusteluista lasteni kanssa tai siitä että voidaan yhdessä tasaveroisina tehdä asioita, vaikka laittaa hyvää ruokaa tai harrastaa liikuntaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyviä kommentteja olet ap saanut, todellakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aP:N EPPULUOKKALAINENKIN ON PIAN NELKULLA JA SITTEN JO KUUKILLA, vaikka nyt meneekin vasta eppuluokalle.
Vierailija kirjoitti:
Kannustan aloittajaa tutustumaan itseensä. Mikä on ihminen ap ilman äidin roolia? Identiteetti, ammatti, kiinnostuksen kohteet? Mitkä ovat omat haaveet ja tavoitteet (ei lapsiin liittyvät)?
Suomalaisten identiteetti = työ
Eurooppalaisten identiteetti = harrastukset ja vapaa-aika
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rankka vuosi sinulla edessä. Sekä esikoisellasi että kuopuksellasi on iso muutos edessä. Kyllä se siitä.
Anteeksi kylmä asenne, mutta luulin otsikon luettuani että vanhin lapsi oli muuttamassa toiselle puolelle Suomea tai ulkomaille.
Ainoa vaihe, joka minua jollain tasolla liikutti ja pelotti, oli koulun aloittaminen. Kun lapsi muutti omilleen se oli helpotus ja vapauttavaa kummallekin. Noin parikympisen sinkun opiskelijan ja työhönsä uupuneen lähes 60:n rytmit ja sosiaalinen elämä ym.ei vain mahdu samaan asuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas äiti, joka teki jälkeläisiä kun "vauvat ovat niin söpöjä". Sekopäistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Murrosikä on sitä varten, että sen jälkeen on sekä lapsen että vanhemman helpompaa irrottautua. Ja ap:lla lasten murrosikä on vasta edessä, joten kaiho ehtii vielä vaihtua toisenlaisiin tunnelmiin.
Omat lapseni ovat jo muuttaneet pois kotoa opiskelemaan. Nähdään kerran-pari kuukaudessa ja hyvin tullaan toimeen. Itselleni viimeiset pari vuotta on ollut elämän parasta aikaa: on vapautta, iloitsen siitä että lapset pärjäävät, rahaakin on käytössä enemmän kuin ennen.
Se oli haikeaa kun ainokainen lähti yläasteelle ja sitten kun yläaste loppui.
Sulla on "hyvällä" tuurilla vielä monta, monta vuotta aikaa ennen kuin ne lapset oikeasti lähtee. Itse muutin kotoa pois omaan kotiin kun olin melkein 21v ja pikkuveli 19v asuu vielä vanhempien luona. Ja vaikka ne lapset muuttaisikin esim. opintojen perässä pois jo aiemmin niin on sinulla siltikin aika monta vuotta heidän kanssaan vielä jäljellä.
Vierailija kirjoitti:
Aikaa itselle, se on mun vinkki.
Ja ehkä koira lenkkiseuraksi, vaikka tuskin sä niiden teinien oikkujen ja ekaluokkalaisen läksyjen auton kanssa pääset tylsistymään. Ja kai niillä kakenlaisia harrastuksiakin on, joten kuskatessa menee illat...
Kandee ostaa lapselle polkupyörä niin ei tarvii kuskata.
Se on oikeastaan tarpeetonta. Entiset yläasteet on jo vuosia olleet yläkouluja.