Ihan järkyttävän haikeaa, esikoinen lähtee

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, tosiaan kun tuntuu, että kaikki hokevat kuinka nyt on mulla vihdoin omaa oloa ja aikaa. Ja itse koen sen jopa pelottavana en kivana asiana. Ap

Ei sinulla nyt niin mahdottomasti tule olemaan sitä ”omaa aikaa”. Lapset tarvitsevat edelleen läsnäoloasi. Ehkä ei tarvitse enää pukea ja pissattaa ja hampansakin pesevät itse, mutta yhdessä tekemistä edelleen, vaikka se leikittämisestä muuttuisikin leipomiseksi ja siivoamiseksi ja muiden arjen taitojen opettamiseksi.

Tärkeintä on kuitenkin tuputtautumaton läsnäolo ja kiinnostus lasten elämästä, koulunkäynnistä ja tekemisistä. Vaikka ikää tulee, niin sinun lapsiasi he ovat edelleen.

Mä kanssa ihmettelin mistä se "oma aika" koululaisten vanhemmalle tulee. Meillä lapset on ysillä ja kutosella ja omaa aikaa ei juurikaan ole. Paitsi jos omaksi ajaksi lasketaan ne hetket kun odottelen lapsia harrastuksista tms. Harrastusmäärät ovat siis melkoiset, paikat ovat muuttuneet kauemmaksi, harkat pidemmiksi ja myöhempää aikaan oleviksi. Läksyjä on paljon ja ruokaamenee valtavasti. Koko ilta siis menee ruoan, kaupassakäynnin, läksyjen ja kuskaamisten parissa.