Ihan järkyttävän haikeaa, esikoinen lähtee

Aikaa itselle, se on mun vinkki.

Ja ehkä koira lenkkiseuraksi, vaikka tuskin sä niiden teinien oikkujen ja ekaluokkalaisen läksyjen auton kanssa pääset tylsistymään. Ja kai niillä kakenlaisia harrastuksiakin on, joten kuskatessa menee illat...

Meillä on jo kissoja ja kani. Joten koiraa ei oikein voi hankkia. Ap

On sulla vielä kädet täynnä, ja nuorinkin tarvitsee äitiä paljon.

Meillä esikoinen lähtee muualle opiskelemaan ja asuu asuntolassa. Se vasta kamalaa on

Mä luulin et ainokainen muuttaa kotoo, mua se surettaa jo nyt vaikkei oo ihan vielä ajakohtaista.

Teillähän on siellä vielä täys vilske päällä.

Sitä se on, äidiksi kasvaminen.

Tallenna nämäkin muistot.

Eihän tuo nyt mitenkään helpota, ihan samanlaista rumbaa se on.

Ihan vtun kamalaa!

Niin, tosiaan kun tuntuu, että kaikki hokevat kuinka nyt on mulla vihdoin omaa oloa ja aikaa. Ja itse koen sen jopa pelottavana en kivana asiana. Ap

Up

Nosto

Kannustan aloittajaa tutustumaan itseensä. Mikä on ihminen ap ilman äidin roolia? Identiteetti, ammatti, kiinnostuksen kohteet? Mitkä ovat omat haaveet ja tavoitteet (ei lapsiin liittyvät)?

Mikä tässä oli ongelma?

Ap taitaa olla vähän liikaa kiinni lapsissaan. Minulla esikoinen (20-v) muuttaa kotoa, ja olen pelkästään iloinen ja onnellinen, että siivet kantaa ja pääsee toteuttamaan omia unelmiaan. Olisihan se nuorellekin aika ikävää, jos äiti estelisi ja parkuisi.

Ap on niitä äitylejä, jotka elää elämäänsä vain lastensa kautta.

Ja minä voin lohduttaa, että jos teillä on läheiset ja lämpimät välit, eivät ne lapset häviä elämästäsi edes poismuuton jälkeen.

Silloin vaan saat rusinat pullasta/kermat kakun päältä. Mitä nyt näitä onkaan.

Ne on vielä vuosikausia riesana ja repimässä hermosi. Usko pois että kun ne tulee aikuiseksi niin heität vaikka pienillä kivillä niiden lähtiessä, että saat vihdoinkin oman tilasi.

Opettele nyt ensin kirjoittamaan sana "yläaste" oikein.

Oma kokemus on semmoinen, et kaikista kiireisintä aikaa on lasten peruskouluvuodet. Koulu vaatii vanhempienkin osallistumista (vaikka ei vanhempainyhdistykseen osallistuisikaan), lasten harrastusjuttuja riittää monelle illalle viikossa, kaverisynttärit jne.jne. Kyllä on vanhemmalle vielä paljon käyttöä!

Omista lapsista esikoinen asuu vielä vuoden kotona, kunnes lähtee opiskelemaan. Keskimmäinen kaksi. Kuopus on onneksi vasta 12v. Hän on ilonamme vielä monta vuotta. Olen ollut aktiivisesti mukana lasten harrastuksissa ja niissä on riittänyt touhuamista.

Vanhin menee vasta yläasteelle ja nuorin ekaluokalle? Salli mun nauraa. Sulla on mahtavat lasten murrosiät vasta tulossa. Ennen kuin nuorimmaisesi muuttaa kotoa, ehdit saada monta harmaata hiusta.