Minkälaisia asioita ihmiset eivät ikinä uskoisi teistä ulkoapäin?

Sitä että harrastan metsästystä ja ampumista ja mulla on kaappi täynnä aseita. Oon siviilissä ulkoisesti sellainen kukkamekoissa paljain jaloin kulkeva hippi jolla on kukka hiuksissa. 😃

Minulle on monta kertaa sanottu, että minusta ei uskoisi sitä tai tätä. Niitä asioita on aika paljon enkä kaikkia edes jaksa muistaa. Näytän ilmeisesti ihan erilaiselta kuin olen.

Että olen luottotiedoton. Nuorempana otetut osamaksut, vipit, luottokortit.. järkyttävä summa ja totesin että antaa mennä vaan kun maksuvarat ei vaan riitä. Kunhan palaan työelämään mammalomalta alkaa velkojen maksu. Olen halukas laittamaan asiani kuntoon, mutta ei minusta ikinä uskoisi että monen mielestä olen tämän yhteiskunnan pohjasakkaa. Tsemppiä kohtalotovereille, kyllä tästäkin suosta noustaan.

En usko että ihmiset huomaavat, etten oikeasti jaksaisi elää enää. Mua kehutaan tosi usein avoimeksi, aurinkoiseksi ja optimistiseksi luonteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Ap, karma yleensä hoitaa asiat ilman, että sinun tarvitsee uhrata aikaasi vihaamiseen. Löydä itsellesi ylpeyden aihe. Ns. nouse yläpuolelle.

Miten tuo tapahtuu niin kuin konkreettisella tasolla?

Vierailija kirjoitti:

Että olen vakavasti masentunut, että kotini on kuin kaatopaikka, jota yritän kuitenkin siivota, mutta jonne en voi päästää ketään. Kuulen usein miten valoisalta ja iloiselta, huolitellulta ja myös kauniilta näytän......

Tämä sopii myös minuun. Huolitelluksi minua ei ole sanottu, mutta kauniiksi jatkuvasti. Olen niin lamaantunut kotona, että en vain pysty siivoamaan tai juuri mitään muutakaan. Sotkuisuus ei mitenkään ole perusluonteessani. Vaikuttaa todella paljon ihmissuhteisiin, ei viitsi itsekään mennä kenenkään luo kylään, kun he odottavat tietenkin vastakutsua. Kaksi kavereistani tietää että tilanne on tämä. En ole heitäkään päästänyt näkemään omin silmin, mutta olen sanonut ja he pitävät minusta silti. Oudolla tavalla lohduttaa paljastuksesi.. etten ole ainoa. Halaus sinulle!

Vierailija kirjoitti:

Kamppailen masennuksen kanssa. Ihmiset pitävät minua iloisena ja miehenikin ihmettelee, miksen vaikuta masentuneelta. Olen kuulemma kaunis ja hyväkroppainen, mutta näen itseni rumana ja lihavana ja inhoan itseäni. Olen kuulemma fiksu, mutta pidän itseäni tyhmänä. Monet pitävät minua täydellisenä, mutta en olekaan näyttänyt heille heikkouksiani. Olen persoonallisuudeltani perfektionisti, joten en anna itselleni tai muille armoa. Perfektionisuuden huomaa kyllä kaikki.

Sinun pitää ruveta käsittelemään noita patoutuneita tunteitasi. Tuo tuhoaa vielä joku päivä mielenterveytesi ja parisuhteesi lopullisesti. 

Tämä neuvo on itse asiassa aika validi aika monelle tässä ketjussa.

Olen ollut vähän kaikkiin opiaatteihin koukussa, ja samalla suorittanut yhtä Suomen kalleimmista yliopistotutkinnoista. Aikamoista kaksoiselämää. Pääsin eroon aineista ja hain endorfiinit irtosuhteista. Olen myös nähnyt aikalailla kaiken dark webistä ja jollain lailla sen paikan asiantuntija.

Moni yllättyy kuullessaan, että olen 2-vuotiaan tytön äiti. Olen töissä todella tiukka alaisilleni ja monet ovat luonnehtineet minua kylmäksi. Pukeutumistyylini ei myöskään ole se maailman "äitimäisin".

No minun kohdallani yllätyksen aihe muille on ollut, kuinka paksu penis minulla on ihan lepotilassakin. Olen aika lyhyt, sellainen jässikkä ruumiinrakenteeltani. Siksi kai tuollaista ominaisuutta minuun ei älytä liittää.

Miespuoliset kaverit on uteliaita ja kyselevät tästä paljon. Naiset elämän varrella on olleet hämmästyneitä ja vähän pelästyneitäkin, etenkin kun erektiossa se on suunnilleen oluttölkin paksuinen.

Sen verran tästä on ollut haittaakin, että pyörällä ajo tuntuu kivuliaalta pidemmän päälle. Samoin housut pitää valita tarkkaan sovittaen.

Olen korkeakoulutettu, ns. kiltti järkevä kympin tyttö. Pukeudun neutraaleihin väreihin ja hukun muutenkin ulkonäköni puolesta massaan. Oon myös koko elämäni ollut se porukan hiljaisin. Päälle päin ei ehkä arvaisi että käytän satunnaisesti tajuntaa laajentavia päihteitä, lempimusiikkiani on black metal ja äänestin persuja viime vaaleissa.

Minulla on hieman päinvastoin kun ap:lla. Olen kovannäköinen ja yleensä minua pelätään, mutta sisimmässäni olen hyvin myötätuntoinen ja katson ihmisiä rakkauden läpi ja toivon heille hyvää. 

Että olen syrjäytynyt. Olen tavallisen hyvin toimeentulevan keskiluokkaisen näköinen, oloinen ja taustainen.

Ap, miksi niiden miesten naisia vihaat?

Olen kiltti ulospäin, joten moni ei tajua miten paljon osaan vihata.

Nuorempana näytin ulkoisesti joltakin Maisa Torpan ja Jenna Jamesonin sekoitukselta (paitsi tissit oli omat) ja moni liittikin minuun hyvin stereotyyppisiä mielikuvia. Todellisuudessa olin introvertti lukutoukka, kuuntelin raskasta metallimusiikkia ja seurustelin kolmekymppiseksi ensirakkauteni kanssa.

Nykyään olen kiltin oloinen perheenäiti ja opettaja, joka tissuttelee ihan liikaa viiniä aina lasten mentyä nukkumaan ja tykkään siitä kun hyvin kiltin ja kunnollisen näköinen mieheni laittaa mua kakkoseen.

Olen 32- vuotias usein herttaiseksi kiltiksi ja nätiksi kehuttu nainen ja kukaan ei varmaan uskoisi että juon joka v loppu pe- la tyyliin samoilla silmillä kellon ympäri. Ei näy ainakaan vielä naamasta..😄

Vierailija kirjoitti:

Mua pidetään liki poikkeuksetta laiskana, saamattomana ja mukavuudenhaluisena sekä jotenkin hölmönä/tyhmänä. Todellisuudessa olen hyvinkin aktiivinen, reipas ja tekevä ihminen, harrastan paljon ulkoliikuntaa ja aivan taatusti olen ihan normijärkinen.

Sama. Ja sitten vielä kehdataan väittää silmät kirkkaina, että ehei, ei kukaan arvostele ketään ja tee oletuksia pelkän ulkonäön (ylipainon) perusteella.

Että olen masentunut ja itsetuhoinen. Olen nauravainen ja iloiselta vaikuttava henkilö, joka tekee jatkuvasti jotain ja on kaikessa mukana. Opiskelen ja teen töitä, teen myös vapaaehtoisjuttuja ja tavallaan harrastan. Saatan samaan aikaan suunnitella itsemurhaa, kun suunnittelen ääneen ensi vuoden tapahtumia, joita en suunnitelmissani koskaan toteuta. Saatan olla väsynyt, mutta koen, että velvollisuuteni täytyy aina silti tehdä ensin, kuten opiskelu. Otan työvuoroja vain sen takia, jotta elämälläni on jokin merkitys ja pysyn elossa vielä hetken. Teen ns. paskatöitä. Olen lähihoitaja vanhainkodissa. Vaikka minun elämälläni ei ole väliä ja haluan kuolla, niiden kaikkien vanhusten elämillä on väliä. Saatan miettiä itsetuhoisia ajatuksia vain muutamaa sekuntia ennen kuin juttelen iloisesti ja nauran.

Nämä ihmiset eivät myöskään näe, kuinka vapaa-ajallani en opiskellut ja viimeisillä voimavaroilla raahauduin koulutunnille. Kuinka lomalla en jaksa käydä suihkussa ja näytän siistiltä vain menoissa. Kuinka kokkaamisen jälkeen olen niin väsynyt, että se saattaa olla päivän ainoa aktiviteetti. Kuinka nukun 10h ja herään väsyneenä. Kuinka nukun 2-3h päiväunet ja herään väsyneenä. Kuinka haluan vain takaisin nukkumaan. Kuinka nukun seuraavana yönä taas 10h ja olen yhä väsynyt. Ja olo on oikeasti jopa pahempi kuin 5h yöunilla. Silloin päällimmäinen olo on se oikea väsymys. 10h yöunilla päällimmäinen olo on uupumus, koska oikeaa väsymystä ei ole.

Kuinka lääkityksen aloittaminen pelottaa, koska toimintakyvyn nousun takia voi tulla sellaisia pienoisia haittavaikutuksia kuten itsemurhayritys. Miten pää on jatkuvasti yhtä sumua, eikä ajattelu toimi. Kuinka luen tekstiviestit viiteen kertaan läpi, koska muuten niistä ei saa selvää.

Että palovamman takia minulta puuttuu puolet kulmakarvoista. Maskeerajataustan takia oppinut peittämään sen