Miten sietää ihmistä joka porukassa vie aina kaiken huomion itseensä?

Ylös

Ehkä paras tapa on yrittää olla huomioimatta tuollaista ihmistä. Tietenkin se, että tämä ihminen on koko ajan äänessä, tekee sen vaikeaksi. 

Ehkä olet kateellinen?

Vierailija kirjoitti:

Ehkä olet kateellinen?

Oikeastaan, ehkä olenkin? Olen kateellinen siitä, että tämä äiti saa jatkuvasti lastenhoitoapua vanhemmiltaan, kuten myös rahallista apua, kun taas omat vanhempani ovat kuolleet. Silti ei tee muuta kuin valittaa kuinka rankkaa hänellä on. Kuitenkin siivoaa, laittaa ruoan, käy kaupassa ja on kaiken vapaa-ajan lasten kanssa. Mitä tämä äiti siis tekee edes? Silti hänellä aina paljon rankempaa kuin muilla.

Tuollaisia tyyppejä voi sanoa ankeuttajiksi tai energiasyöpöiksi. He imevät sanan mukaisesti kaiken hyvän itseensä kuin pohjattomat kuilut, jotka eivät täyty koskaan.

Ja kun sen tietää voi itseään suojella sulkemalla korvat, jättämällä omat kommentit ja keskustelut harvoihin sanoihin toiselle tai kehittää muuta tekemistä niin, että voi vain nyökytellä niin kuin kuuntelisi.Pääasia, ettei päästä ankeuttajaa oman ihon alle. Heistä jää todella väsynyt ja turhautunut olo.

Jos olet riittävän vahva ja rohkea voit myös ohjata keskustelua niin, että kun hän pääsee taas ruikuttamisen vauhtiin vaihdat vain puheenaihetta lennosta. Kysyt ihan muuta maailman menosta ja josta tiedät, ettei hän osaa siihen sen enempää vastata ja josta itse tiedät paljonkin. Tai kysyt mitä jollekin muulle samassa seurassa kuuluu? 

Ankeuttajat ovat henkisesti hyvin tarvitsevia ja ahmivat ihmisten voimia, joten et tee väärin koettaessasi välttää häntä. Inhoaminen tai vihaaminen on luonnollinen puolustuskeino, mutta ne tunteet eivät sinua auta ennen hyödynnät se voimavarana ilmapiirin palauttamiseksi paremmaksi. Ja siis ymmärtämättä, mistä on ankeuttajassa kyse.

4=ap

Siis mies siivoaa jne... T. Ap

Onkohan tämä sun sukulaisnainen meillä töissä? Työyhteisöstämme löytyy just tälläinen narsisti joka kääntää jutun kuin jutun sujuvasti omaan itseensä. Eikä edes tajua olevansa raivostuttava ja itsekäs!

Odotan vastauksia, miten tälläisen ihmisen seurassa on tarkoitus pystyä olemaan sekuntia kauempaa?

Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Lisäksi pyrkii olemaan tällaisen ihmisen seurassa mahdollisimman vähän. En jaksa inhota - vihaamisesta puhumattakaan - ihmistä, jonka seurassa on tylsää tämän pitäessä omaa monologiaan vaan koitan vain minimoida ajan, jonka joudun viettämään tällaisen ihmisen kanssa. Suvustani löytyy yksi tällainen, samoin työpaikalta. 

Vierailija kirjoitti:

Onkohan tämä sun sukulaisnainen meillä töissä? Työyhteisöstämme löytyy just tälläinen narsisti joka kääntää jutun kuin jutun sujuvasti omaan itseensä. Eikä edes tajua olevansa raivostuttava ja itsekäs!

Odotan vastauksia, miten tälläisen ihmisen seurassa on tarkoitus pystyä olemaan sekuntia kauempaa?

Me ollaan varmasti työkavereita, sillä minäkin tunnistin hänet 😒

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä olet kateellinen?

Oikeastaan, ehkä olenkin? Olen kateellinen siitä, että tämä äiti saa jatkuvasti lastenhoitoapua vanhemmiltaan, kuten myös rahallista apua, kun taas omat vanhempani ovat kuolleet. Silti ei tee muuta kuin valittaa kuinka rankkaa hänellä on. Kuitenkin siivoaa, laittaa ruoan, käy kaupassa ja on kaiken vapaa-ajan lasten kanssa. Mitä tämä äiti siis tekee edes? Silti hänellä aina paljon rankempaa kuin muilla.

Pakko kommentoida kateudesta, että voi hyvät hyssykät miten huonosti ihmiset osaavat tunnistaa ongelmia sosiaalisissa suhteissa. Olen vastaaja nro 5 ja todellakin tajuan ap:n tuskan , miten joku voikin elää elämässään ainaisessa negatiivisuuden voimassaan. 

Juuri irtisanouduin työsuhteesta, jossa annoin pomolle palautetta kolme kertaa hänen ruikutuksistaan  ja lopulta päätin lähteä. Se ruikutus oli henkisesti niin kuormittavaa, että läkähdyin sen alle ja vei muutaman tunnin koota itseni iloisemmaksi asiakaspalvelijaksi sekä hoitamaan työni hyvin omalla vuorollani. Pomolla oli varaa menetätä hyvä ja ammattitaitoinen työntekijä kuin katsoa peiliin olisiko suurin osa henkilöstoongelmista hänen syynsä.

Ja kun tuollaisia ruikuttajia saa liikkua vapaana kenenkään puuttumatta asiaan se myös kertoo ajan hengestä, miten se koetaan myös luonnollisena tilana. Sairastahan se ruikuttaminen on.

Ei se aina ole pelkkää ruikuttamista, monesti se on myös omilla asioilla esim. palkalla leuhkimista.

Ja mikä pahinta näille itsekkäille omista asioistaan paasaaville tuntuu aina löytyvän kuulijoita, jotka jaksaa oikein ruokkia tuota loputonta itsestä puhumista. Ja voi veljet jos menet huomauttamaan tuosta käytöksestä, siitä lähtee sellanen marttyyrishow ja mustamaalaus ettei ole ennen nähtykään.

Väistäminen on hyvä keino, mutta työyhteisössä ei useinkaan mahdollista toteuttaa. Sukulaissuhteissa ei välttämättä tarvitse kuitenkaan olla päivittäin tekemisissä. Tuollaisen kanssa en haluaisi olla edes viikottain tekemisissä.

T. 8

Tuollaiset ihmiset ovat todella raskaita ja uuvuttavia. Sosiaalisten taitojen alueelta puuttuu olennainen osa, kyky vastavuoroisuuteen. Ei ole kuin hän ja hänen tarpeensa.

Työkaverini ja hyvä ystäväni on juuri tuollainen. Hän ei ole kiinnostunut muista kuin omista asioistaan, kailottaa niistä isoon ääneen kaikille, jotka eivät pakoon pääse, ja hyvänä päivänä hän saattaa kysyä minulta kuulumisia, kunnes hyvin nopeasti siirtyy kiinnostavampiin aiheisiin eli häneen, hänen exäänsä ja siihen, mitä hän on nyxänsä kanssa puuhannut ja kuinka väsynyt hän on muiden miesten treffikutsuihin.

Hän on päällisin puolin hyvin positiivinen ja iloinen ihminen, ja hänestä pidetään. Hän myös korostaa sitä, kuinka kaikki uskoutuvat hänelle. Hänen uskottunaan ja luottoystävänään ihmettelen, että missä välissä kukaan saa häneltä suunvuoroa - tosin hän aina muistaa sanoa, kuinka väsynyt hän on kuuntelemaan muiden huolia. Hän myös muistaa korostaa sitä, kuinka hän ei omista asioistaan avaudu kenellekään - asioista, jotka hän hetki sitten oli kajottanut isoon ääneen kahvipöydässä. Sitten jos satun kahden kesken juttelemaan jonkun muun kanssa, sieltä voi paljastuakin väsymystä hänen jatkuvaan monologiinsa ja "huutamiseensa" kuten jotkut sanovat.

Ai miksikö minä olen hänen ystävänsä ja siedän häntä? No - minä olen luonteeltani sellainen, että olen hyvä kuuntelija ja jaksan keskittyä ihmisten huoliin ja murheisiin. En puhu asioista - omistanikaan - muille, ja olen kai luotettava. Minua hänen itsekeskeisyytensä ei kovin paljoa haittaa, vaikka olisi joskus mukavaa, jos hän oikeasti kysyisi, mitä minulle kuuluu ja kuuntelisi, mitä sanon. Tosin en ole aivan varma, olisiko se kovin hyvä juttu, koska hän on myös aika tuomitsevaa sorttia, ja hänen mielestään hänen tapansa on aina paras. Ehkä loukkaantuisin, jos hän kovasti ruotisi jotain tekemistäni ja tuomitsisi minut.

Ja kaiken tämän vinkumisen jälkeen totean kuitenkin, että meillä on yleensä todella hauskaa yhdessä - huumorimme kohtaa, tunnumme täydentävän toistemme lauseet, ja oivallamme toistemme ajatukset helposti. Hän on ihminen, jonka seurassa viihdyn kuitenkin - ja kahden kesken hän on oikein mukava ja mutkaton kaveri. Yleisö saa hänet villiintymään.

Mä lakkasin vaan olemasta tekemisissä tuollaisen kanssa. Tosin ei johtunut kateudesta, vaa nsiitä että kyseinen henkilö halusi itse päättää sen mitä tehdään silloin kun hän on paikalla. Tuki esim. meille saunomaan, ja sitten maanitteli saunojia että mennäänpäs nyt sisälle kun minä en tykkää saunoa (miksi siis tuli saunomaan?)

Tai kun hän tulee kylään, niin hänellä on niin paljon asiaa, ja siihen asiaan ei saa edes kukaan sanona mitään, vaan pitää vain olla että joojoo, jos häne vaahtoaa miten tykkää pitsasta ja vain pitsasta ja miten se on maailmankaikkeuden paras ruoka, ja jos joku sanoo siihen että en itse okein välitä pitsasta, niin  tuhahtelee, pyörittelee silmiään, ja vastaa ivallisesti että niiniin, väitätkö muka ettet tykkää pitsasta? Kylläpä pitää olla erikoinen jos ei muka tykkää. No, onhan niitä kaikkiä luonnonoikkuja tietysti olemassa, jotka ei hyän päälle ymmärrä!

Kutsui itse itsensä meille kolmanneksi vieraaksi, kaksi olimme siis kutsuneet, ja tarkoituksemme oli olla vain meillä pikkutunneille, ja sitten kotiin. Tätä tyyppiä alkoi kuitenkin pitkästyttää, ja hän alkoi maanittelemaan meidän kahta muuta vierasta että lähdetäänpäs nyt tästä keskustaan baareihin. Hän siis oikeasti yritti varastaa illanviettokaverimme!! Meille vain sanoi että te nyt ette kuitenkaan koskaan lähde, niin en edes pyydä, ja tätä maanittelua kesti tunnin verran, ennen kuin sanoin että pitäisikö hänen nyt vain itse lähteä.

Kiitos vastauksista. Meillä myös suvussa paapotaan ko. henkilöä, koska avuliaita ihmisiä suku täynnä. Pyytää meiltäkin jatkuvasti lastenhoito ym apua, vaikka meillä samanikäiset lapset ja päällisin puolin aivan yhtä ”rankkaa”, ja ollaan autettukin välillä (käy sääliksi miestä), mutta itse tämä henkilö ei koskaan tarjoudu auttamaan yhtään missään. Kaikessa siis ottaa vaan, mutta ei anna. Normaalia on kysyä, voisiko hänen lapset tulla meille leikkimään. Miksi ei pyydä meidän lapsia heille leikkimään? Joskus olen ehdottanut, niin hänellä aina jotain tärkeää tekemistä ettei onnistu ja onhan meillä isompi asuntokikkailusta ja lapset niin odottavat että pääsevät meille. Tai sitten heittäytyy marttyyriksi - kun hänellä on NIIN rankkaa... Lapset vielä olleet aina tosi helppoja ja kilttejä. Valitti vauva-aikana jo kuinka on NIIN rankkaa, vaikka en ikinä kuullut edes vauvan itkevän... Mutta ei osaa siis edes olla omien lastensa kanssa. T. Ap

Asuntokikkailusta = asuntokin 😅

Vastaus ap: n kysymykseen: ei se toki niin ole, että sinussa olisi vikaa jos inhoat jotakuta. Ehkä asenteessa on parannettavaa, mutta sinä et ole viallinen. Nämä itsensä korostajat eivät käyttäydy kuten valtaväestö, joten on inhimillistä, että he herättävät äärireaktioita. Normaali ihminen kykenee dialogiin ja kiinnostumaan muista ihmisistä. Tämä mainitsemasi ihmistyyppi pystyy vain monologeihin ja kiinnostuu muiden kuulumisista tasan sen verran, että saa aikaan puheenaiheen jonka voi taas kääntää itseensä. Surullisia ihmiskohtaloita, mitä lie rikki sisällä, kun tuntee itsensä niin mitättömäksi että pitää jatkuvasti itseään korostaa.

Miten joistakin ihmisistä kasvaa tuollaisia? Mietin vaan, ettei omista lapsista kasvaisi sellaisia? Miten opettaa vastavuoroisuutta lapselle?

Vierailija kirjoitti:

Miten joistakin ihmisistä kasvaa tuollaisia? Mietin vaan, ettei omista lapsista kasvaisi sellaisia? Miten opettaa vastavuoroisuutta lapselle?

Lapsi saa aina tahtonsa läpi?