Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten sietää ihmistä joka porukassa vie aina kaiken huomion itseensä?
29.07.2019 |
Kyseessä sukulainen ja perheenäiti. Jos tämä ko. perhe on paikalla, niin tiedossa on tämän perheen oma show. Sitä on vaikea selittää, mutta se ärsyttää ja jotenkin vie kaiken hyvän energian. Tämä ihminen puhuu pelkästään itsestään. Saattaa olla näennäisen kohtelias, ja kysellä kuulumisia vain päästäkseen itse kertomaan omista asioistaan. Ei puhu ikinä mitään ”henkeviä”, jutut kiertää kehää, valittaa paljon kuinka hänellä on rankkaa, vaikka saa tosi paljon apua, mies tekee siinä perheessä melkein kaiken.
Onko se aina niin että itsessä vikaa, jos inhoaa/vihaa jotain toista ihmistä?
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten joistakin ihmisistä kasvaa tuollaisia? Mietin vaan, ettei omista lapsista kasvaisi sellaisia? Miten opettaa vastavuoroisuutta lapselle?
Lapsi saa aina tahtonsa läpi?
Tämä. Lapsi saa myös aina keskeyttää aikuisten puheen ja vasta, kun lapsi on saanut juttunsa loppuun, aikuiset saavat taas puhua. Suvussani on yksi tällainen ja mitä isommaksi lapsi tuli, sitä pidempään hän aina jaaritteli milloin mistäkin. Kaikki aikuiset ja muut lapset kiltisti kuuntelivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on tällainen tuttava. Kerran humalassa itki sitä että kokee olevansa hyvin yksin. Jollakin tasolla jopa tiedosti itse, että ihmiset kaikkoaa hänen ympäriltään, kun eivät jaksa sitä jatkuvaa itsekeskeistä tulvaa. Sitä enemmän hän veti showta mitä yksinäisempi ja epävarmempi oli.
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisia tyyppejä voi sanoa ankeuttajiksi tai energiasyöpöiksi. He imevät sanan mukaisesti kaiken hyvän itseensä kuin pohjattomat kuilut, jotka eivät täyty koskaan.
Ja kun sen tietää voi itseään suojella sulkemalla korvat, jättämällä omat kommentit ja keskustelut harvoihin sanoihin toiselle tai kehittää muuta tekemistä niin, että voi vain nyökytellä niin kuin kuuntelisi.Pääasia, ettei päästä ankeuttajaa oman ihon alle. Heistä jää todella väsynyt ja turhautunut olo.
Jos olet riittävän vahva ja rohkea voit myös ohjata keskustelua niin, että kun hän pääsee taas ruikuttamisen vauhtiin vaihdat vain puheenaihetta lennosta. Kysyt ihan muuta maailman menosta ja josta tiedät, ettei hän osaa siihen sen enempää vastata ja josta itse tiedät paljonkin. Tai kysyt mitä jollekin muulle samassa seurassa kuuluu?
Ankeuttajat ovat henkisesti hyvin tarvitsevia ja ahmivat ihmisten voimia, joten et tee väärin koettaessasi välttää häntä. Inhoaminen tai vihaaminen on luonnollinen puolustuskeino, mutta ne tunteet eivät sinua auta ennen hyödynnät se voimavarana ilmapiirin palauttamiseksi paremmaksi. Ja siis ymmärtämättä, mistä on ankeuttajassa kyse.
Nämä kyseiset olennot ovat eräänlaisia psyykkisiä vampyyreita.
Narsisti? Miten niitä voi sietää? Kierrä mahdollisimman kaukaa!! Marttyyriksi heittäytyminen saattaa olla myös narsistista.
Monelle ihmiselle olisi suuri palvelus, jos joku kertoisi heidän käytöksen olevan ikävää.
On todella raukkamaista puhua selän takana, muttei henkilölle itselleen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten joistakin ihmisistä kasvaa tuollaisia? Mietin vaan, ettei omista lapsista kasvaisi sellaisia? Miten opettaa vastavuoroisuutta lapselle?
Koska suurin osa ihmisistä on vastavuoroisia ja muut huomioon ottavia, niin ihmettelen lähinnä niinpäin, mitä näiden muutamien kohdalla on tehty väärin? Eiköhän lapsista ihan normaaleja kehity, kun ovat ihan tavallisissa ihmiskontakteissa ja saavat kotona tarpeeksi huomiota ja rakkautta.
Totta, näin luulisi, mutta satun tuntemaan esim ko. henkilön vanhemmat ja ovat tosi mukavia, ”hyviä” ihmisiä. Tosi tavallisissa töissä, ovat perhekeskeisiä, toimeliaita ihmisiä. Miten heidän lapsestaan on tullut tällainen itsekäs energiasyöppö? En tietenkään kaikkea voi tietää heidän perhe-elämästään, mutta sen tiedän että mitään alkoholismia tai laiminlyöntiä ei taustalla varmastikaan ole. T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Monelle ihmiselle olisi suuri palvelus, jos joku kertoisi heidän käytöksen olevan ikävää.
On todella raukkamaista puhua selän takana, muttei henkilölle itselleen...
Ei mielestäni ole vaihtoehto. Näyttäisin itse vain todella ilkeältä, emmekä ole niin läheisiä, että voisin ns ystävänä tuollaista sanoa. Mitä edes sanoisin? En ole edes puhunut selän takana tästä ihmisestä muuta kuin miehelleni, joten en edes tiedä ajatteleeko kukaan muu hänestä että olisi erityisen raskas. Ehkä ajattelee, mutta ei ole tapana juoruta selän takana. Mitä se auttaa? T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä myös töissä tällainen ihminen! Yritän ignoorata aina kun mahdollista, mutta vaikeaa on. On jotenkin niin itseään täynnä että ihan kuvottaa.
Minäkin tunnen tällaisen ihmisen. Kävimme tunnin kävelylenkeillä joilla hän vuodatti ongelmiaan 59 minuuttia ja minä yritin johonkin väliin sanoa jotain omasta elämästäni. Kerran oikein terhakkaasti aloin kertomaan yhdestä todella ikävästä tapahtumasta, mutta puolessa välissä lausettani hän leikkasi puheeni keskeltä, ja alkoi puhumaan omia juttujaan. Nämä tyypit ovat parantumattomia. Vältä heidän seuraansa! Minä en ole enää kuukausiin suostunut kaverini kusitolpaksi, joten emme käy enää kävelyillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monelle ihmiselle olisi suuri palvelus, jos joku kertoisi heidän käytöksen olevan ikävää.
On todella raukkamaista puhua selän takana, muttei henkilölle itselleen...
Lue edeltä: ei näille ihmisille vaan voi sanoa, koska ovat myös maailman herkimpiä suuttumaan! Yritetty on ja nämä henkilöt ovelasti käänsivät asiat niin että minä olinkin se tarinan roisto, koska kehtasin asiasta huomauttaa. Ja koska aina löytyy niitä kuuntelijoita, niin näille ihmisille syntyy illuusio, että he ovatkin ihan mahtavia tyyppejä jorinoineen kun noikin noin kiinnostuneina kuuntelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten joistakin ihmisistä kasvaa tuollaisia? Mietin vaan, ettei omista lapsista kasvaisi sellaisia? Miten opettaa vastavuoroisuutta lapselle?
Koska suurin osa ihmisistä on vastavuoroisia ja muut huomioon ottavia, niin ihmettelen lähinnä niinpäin, mitä näiden muutamien kohdalla on tehty väärin? Eiköhän lapsista ihan normaaleja kehity, kun ovat ihan tavallisissa ihmiskontakteissa ja saavat kotona tarpeeksi huomiota ja rakkautta.
Totta, näin luulisi, mutta satun tuntemaan esim ko. henkilön vanhemmat ja ovat tosi mukavia, ”hyviä” ihmisiä. Tosi tavallisissa töissä, ovat perhekeskeisiä, toimeliaita ihmisiä. Miten heidän lapsestaan on tullut tällainen itsekäs energiasyöppö? En tietenkään kaikkea voi tietää heidän perhe-elämästään, mutta sen tiedän että mitään alkoholismia tai laiminlyöntiä ei taustalla varmastikaan ole. T. Ap
Persoonallisuushäiriö ja luonnevika, tuollainen on synnynnäistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monelle ihmiselle olisi suuri palvelus, jos joku kertoisi heidän käytöksen olevan ikävää.
On todella raukkamaista puhua selän takana, muttei henkilölle itselleen...
Yleensä noille kuvatunkaltaisille ihmisille ei voi sanoa että he käyttäytyvät epäasiallisesti. Jos sanoo, on varauduttava ongelmiin ja siihen, että saa itse kuulla olevansa kieroilija. Muut saattavat jopa myötäillä tätä luonnevikaista, että eivät joutuisi hänen vihansa kohteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monelle ihmiselle olisi suuri palvelus, jos joku kertoisi heidän käytöksen olevan ikävää.
On todella raukkamaista puhua selän takana, muttei henkilölle itselleen...Yleensä noille kuvatunkaltaisille ihmisille ei voi sanoa että he käyttäytyvät epäasiallisesti. Jos sanoo, on varauduttava ongelmiin ja siihen, että saa itse kuulla olevansa kieroilija. Muut saattavat jopa myötäillä tätä luonnevikaista, että eivät joutuisi hänen vihansa kohteeksi.
Word!
Summa summarum, koska meillä monella ilmeisesti on tuttavapiirissä tälläinen henkilö, niin mitä meidän pitäisi tehdä kestääksemme?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten joistakin ihmisistä kasvaa tuollaisia? Mietin vaan, ettei omista lapsista kasvaisi sellaisia? Miten opettaa vastavuoroisuutta lapselle?
Koska suurin osa ihmisistä on vastavuoroisia ja muut huomioon ottavia, niin ihmettelen lähinnä niinpäin, mitä näiden muutamien kohdalla on tehty väärin? Eiköhän lapsista ihan normaaleja kehity, kun ovat ihan tavallisissa ihmiskontakteissa ja saavat kotona tarpeeksi huomiota ja rakkautta.
Totta, näin luulisi, mutta satun tuntemaan esim ko. henkilön vanhemmat ja ovat tosi mukavia, ”hyviä” ihmisiä. Tosi tavallisissa töissä, ovat perhekeskeisiä, toimeliaita ihmisiä. Miten heidän lapsestaan on tullut tällainen itsekäs energiasyöppö? En tietenkään kaikkea voi tietää heidän perhe-elämästään, mutta sen tiedän että mitään alkoholismia tai laiminlyöntiä ei taustalla varmastikaan ole. T. Ap
Voi olla aikuiseksi kasvanut curling-lapsi. Laiminlyöntiä sekin.
Mä tunnen myös tällaisen. Joskus kuvittelin hänen kuuntelevan hetken minuakin. Sitten tajusin, että niinä hetkinä, kun ei puhunut, oli ajatuksissaan ja hetken päästä surutta keskeytti minut ja alkoi taas pulista päälle itsestään. Mitään ei ollut kuunnellut. Tuokin on tuttua, että aina on jotain apua vailla, mutta vastavuoroista se ei ole. Itse otti esim. harvoin toisen lasta vahtiessaan palkkaa, mutta hänen lastaanhan kaikki ilolla vahtivat ilmaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten joistakin ihmisistä kasvaa tuollaisia? Mietin vaan, ettei omista lapsista kasvaisi sellaisia? Miten opettaa vastavuoroisuutta lapselle?
Koska suurin osa ihmisistä on vastavuoroisia ja muut huomioon ottavia, niin ihmettelen lähinnä niinpäin, mitä näiden muutamien kohdalla on tehty väärin? Eiköhän lapsista ihan normaaleja kehity, kun ovat ihan tavallisissa ihmiskontakteissa ja saavat kotona tarpeeksi huomiota ja rakkautta.
Totta, näin luulisi, mutta satun tuntemaan esim ko. henkilön vanhemmat ja ovat tosi mukavia, ”hyviä” ihmisiä. Tosi tavallisissa töissä, ovat perhekeskeisiä, toimeliaita ihmisiä. Miten heidän lapsestaan on tullut tällainen itsekäs energiasyöppö? En tietenkään kaikkea voi tietää heidän perhe-elämästään, mutta sen tiedän että mitään alkoholismia tai laiminlyöntiä ei taustalla varmastikaan ole. T. Ap
Persoonallisuushäiriö ja luonnevika, tuollainen on synnynnäistä.
No huhhuh mitä kommenttia/yleistystä taas! Jos ei todellakaan toisen historiaa tunne eikä aloittaja varmaan kärpäsenä katossa ollut mitä perhe-elämään tai muihin sukulaisiin/ihmiskontakteihin tulee (miten häntä on muuten kohdeltu), niin et voi sanoa varmaksi mitään! Eikä mielestäni ole synnynnäistä, kyllä ympäristö muokkaa myös ihmistä kummasti omalla kohtelullaan!
Toisekseen vanhempien pitäisi puuttua tuohon käytökseen? Ja jos nämä vanhemmat ovat sellaisia kuin aloittaja väittää olevan, niin mistä tietää, miten lapsi otetaan emotionaalisesti/muutenkin huomioon vai kasvaako se ns. vain siinä sivussa? Ulospäinkin asiat voi aina olla jotain muuta mitä oikeasti ovat.
Mutta kannattaa ensin olla 100% varma asiasta, ennen kuin mitään menee väittämään. Toin nyt ainakin sen toisen puolen asiassa esille, ettei väärää puuta tarpeettomasti syyllistettäisi, jos ei voi taustoista varma olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten joistakin ihmisistä kasvaa tuollaisia? Mietin vaan, ettei omista lapsista kasvaisi sellaisia? Miten opettaa vastavuoroisuutta lapselle?
Koska suurin osa ihmisistä on vastavuoroisia ja muut huomioon ottavia, niin ihmettelen lähinnä niinpäin, mitä näiden muutamien kohdalla on tehty väärin? Eiköhän lapsista ihan normaaleja kehity, kun ovat ihan tavallisissa ihmiskontakteissa ja saavat kotona tarpeeksi huomiota ja rakkautta.
Totta, näin luulisi, mutta satun tuntemaan esim ko. henkilön vanhemmat ja ovat tosi mukavia, ”hyviä” ihmisiä. Tosi tavallisissa töissä, ovat perhekeskeisiä, toimeliaita ihmisiä. Miten heidän lapsestaan on tullut tällainen itsekäs energiasyöppö? En tietenkään kaikkea voi tietää heidän perhe-elämästään, mutta sen tiedän että mitään alkoholismia tai laiminlyöntiä ei taustalla varmastikaan ole. T. Ap
Persoonallisuushäiriö ja luonnevika, tuollainen on synnynnäistä.
Ei välttämättä. Lapsi voidaan myös kasvattaa kuvittelemaan olevansa maailman napa. Koti voi olla ihan hyvä, on paljon rakkautta, tukea, huomiota ja hyväksyntää, mutta joidenkin kohdalla liika on liikaa. Näitä pikkukeisareita ja -keisarinnoja, joita ihailevat ja palvovat niin vanhemmat kuin isovanhemmatkin, on yllättävän paljon. He saavat jo varhaislapsuudessaan mallin, että he ovat jotain suurta, mahtavaa ja erinomaista ja heidän ympärillään olevat ihmiset ovat olemassa vain heitä varten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten joistakin ihmisistä kasvaa tuollaisia? Mietin vaan, ettei omista lapsista kasvaisi sellaisia? Miten opettaa vastavuoroisuutta lapselle?
Lapsi saa aina tahtonsa läpi?
Tämä. Lapsi saa myös aina keskeyttää aikuisten puheen ja vasta, kun lapsi on saanut juttunsa loppuun, aikuiset saavat taas puhua. Suvussani on yksi tällainen ja mitä isommaksi lapsi tuli, sitä pidempään hän aina jaaritteli milloin mistäkin. Kaikki aikuiset ja muut lapset kiltisti kuuntelivat.
Että raivostuttaa nämä tämän tyyliset lapset. Tykkään lapsista, jotka osaavat keskustella vastavuoroisesti, mutta nämä shownvarastajakersat ovat hirveintä kuunneltavaa ikinä.
Ei tarvitse sietää jos valitsee, että ei ole yksinkertaisesti tuollaisten ihmisten kanssa tekemisissä, vaikka olisivat kuinka sukulaisia.
Elämä on valinnoista kiinni ja aivan liian lyhyt aika vietettäväksi epämiellyttävässä seurassa.
Alue: Aihe vapaa
Koska suurin osa ihmisistä on vastavuoroisia ja muut huomioon ottavia, niin ihmettelen lähinnä niinpäin, mitä näiden muutamien kohdalla on tehty väärin? Eiköhän lapsista ihan normaaleja kehity, kun ovat ihan tavallisissa ihmiskontakteissa ja saavat kotona tarpeeksi huomiota ja rakkautta.