Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten sietää ihmistä joka porukassa vie aina kaiken huomion itseensä?
29.07.2019 |
Kyseessä sukulainen ja perheenäiti. Jos tämä ko. perhe on paikalla, niin tiedossa on tämän perheen oma show. Sitä on vaikea selittää, mutta se ärsyttää ja jotenkin vie kaiken hyvän energian. Tämä ihminen puhuu pelkästään itsestään. Saattaa olla näennäisen kohtelias, ja kysellä kuulumisia vain päästäkseen itse kertomaan omista asioistaan. Ei puhu ikinä mitään ”henkeviä”, jutut kiertää kehää, valittaa paljon kuinka hänellä on rankkaa, vaikka saa tosi paljon apua, mies tekee siinä perheessä melkein kaiken.
Onko se aina niin että itsessä vikaa, jos inhoaa/vihaa jotain toista ihmistä?
Kommentit (76)
Tämä on tottua itsellekin ja helposti käy niin etten saa sitten omaa ääntäni lainkaan kuuluviin. Olen muutenkin introvertti ihminen ja varsinkin sellaisten huomioinhakuisten ja muutenkin äänekkäiden ihmisten keskellä katoan täysin. Tietenkin itsessäkin vikaa, mutta haluan kuitenkin välttää näitä ihmisiä viimeiseen asti. Rasitun todella jos pitää heidän seurassaan olla pitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen miten tällaisten ihmisten annetaan vaan porskuttaa elämässä eteenpäin, koska aina riittää hännystelijöitä, komppaajia ja loputtoman avuliaita ihmisiä. Miksi aikuisen ihmisen annetaan käyttäytyä törkeästi kanssaihmisiä kohtaan? Sille pitäisi vaan tehdä loppu. Ehkä nostaa kissa pöydälle, mutta miten?
Tämä minun tuntemani ihminen heittäytyy aivan säälittäväksi jos hänelle jotain sanoo. ”Olen aivan hyödytön, en osaa mitään” jne. Paha siinä keskustella sit enää yhtään mistään. Kaikki säälii vaan - ja taas hän saa huomiota, pääsee kuin koira veräjästä ja sama meininki jatkuu.
Tiedän tyypin. Tunnen kaksi vastaavaa. Toisella on vielä tapana sanoa yllättäen ilkeitä asioita päin naamaa, tai ignoroi jonkun täysin. Välillä taas hukuttaa "rakkauteen". Hänellä on myös yksi ystävä joka on täysin mukana tässä, ohjaa aina keskustelun takaisin tähän prinsessaan ja muistuttelee muita, että ei saa puhua aiheista joista tämä ihminen ei pidä (esim. lapsista ennen kuin tällä ihmisellä itsellään oli lapsi). Aivan sairas dynamiikka. Tätä ihmistä pidän jkv narsistisena.
Toinen on vaan histrioninen valittaja joka ei anna yhdenkään keskustelun kulkea tekemättä siitä omaa monologiaan.
En vaan ole tekemisissä, ellei ole pakko.
Sitä en ymmärrä miten näillä ihmisillä voi olla ystäviä? Sukulaisen tai työkaverin kanssa voi olla pakko olla tekemisissä, mutta mix joku on vapaaehtoisesti? Käsittämätöntä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi tuttu on samanlainen. Viime kerralla tein suorastaan testin, ja aloin puhumaan yhdestä omasta vastoinkäymisestäni, joka oli suht arkinen mutta ärsyttävä. Tuttu oli vähän aikaa hiljaa, ja alkoi sitten puhumaan täysin eri aiheesta, siis toki itsestään, mutta ei sanonut edes mitään muodollista minun juttuun, ignoorasi sen ihan täydellisesti. Hänellä ei ole pienintäkään hajua eikä tajua vuorovaikutuksesta. Suurin osa ajasta menee niin että minä kuuntelen ja tuttu jaarittelee..ollaan harrastuskavereita siis, ei kovin läheisiä. Olen jo pitä aika sitten ymmärtänyt että tämä ihmissuhde nyt vaan on tällainen, mutta jostain syystä halusin koittaa että voiko kuuntelu sittenkin toimia kahteen suuntaan. Ymmärrän jos puolitutuilta ei halua kuunnella ruikutusta, mutta olisi myös itse tekemättä niin!
Vierailija kirjoitti:
Yksi tuttu on samanlainen. Viime kerralla tein suorastaan testin, ja aloin puhumaan yhdestä omasta vastoinkäymisestäni, joka oli suht arkinen mutta ärsyttävä. Tuttu oli vähän aikaa hiljaa, ja alkoi sitten puhumaan täysin eri aiheesta, siis toki itsestään, mutta ei sanonut edes mitään muodollista minun juttuun, ignoorasi sen ihan täydellisesti. Hänellä ei ole pienintäkään hajua eikä tajua vuorovaikutuksesta. Suurin osa ajasta menee niin että minä kuuntelen ja tuttu jaarittelee..ollaan harrastuskavereita siis, ei kovin läheisiä. Olen jo pitä aika sitten ymmärtänyt että tämä ihmissuhde nyt vaan on tällainen, mutta jostain syystä halusin koittaa että voiko kuuntelu sittenkin toimia kahteen suuntaan. Ymmärrän jos puolitutuilta ei halua kuunnella ruikutusta, mutta olisi myös itse tekemättä niin!
Sama kokemus.
Tää tuttuni saattaa myös ihan yhtäkkiä alkaa puhumaan päälle täysin eri asiasta. Ihan uskomatonta aikuiselta ihmiseltä, mielestäni jo lapsille opetetaan ettei päälle puhuta. Kerran ärsyynnyin niin, että sinnikkäästi jatkoin omaa juttuani, olinhan aloittanut sen jo aiemmin. Juttu päättyi siihen että tämä energiasyöppö nosti aina vaan ääntään ja lopulta HUUSI mun asiani päälle. Sillä silmän räpäyksellä mun loputkin arvostuksen rippeet tätä ihmistä kohtaan varisi. Se on mulle pelkkää ilmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rajat ovat rakkautta.
Voit mennä hankalissa tilanteissa eteen päin aikuismaisella suhtautumisella, ymmärtämisellä.
Tarvittaessa voit rajoittaa yhteydenpitoa tilanteeseen sopivalla tyylillä.
Jos henkilö aiheuttaa sinussa ahdistusta ja pahaa oloa niin sinulla on oikeus ottaa etäisyyttä häneen. Tällainen henkilö saattaa jossain vaiheessa hoksata, että hänen omassa käytöksessään on jotain vialla. Hyvä niin.
Mun läheiseni on samanlainen. Soittaa mulle kerran viikossa ja aloittaa aina monologin kysymättä yhtään, missä olen tai mitä kuuluu. Olen ottanut kellosta aikaa, kauanko monologi kestää. Parhaimmillaan 15 minuuttia putkeen. Yleensä ei kysy, mitä minulle kuuluu tai vastaa siihen itse: "Mitäs sinne, ei vissiin mitään ihmeellistä."
Välillä olen päättäväisesti alkanut kertomaan omista kuulumisistani ja langan toisesta päästä kuuluu kärsimätön huokailu, kun tämä ihminen vetää henkeä ja koittaa tunkea johonkin väliin kertomaan omia juttujaan. Vaihtaa siis heti aihetta, itseensä tietysti. Ei siis kuuntele yhtään.
Kun tavataan, kertoo vain omia juttujaan ja tutuntutuntuttujen juttuja. Ei ole vuosiin kuullut, mitä mulle oikeasti kuuluu. Muutenkin tää henkilö on epätasapainoinen tyyppi ja aina saa vähän jännittää, että millä tuulella on. Hän kun vetää itsensä aina kaiken keskipisteeksi ja kaikki on hänelle henkilökohtaista. Paras tapaus oli, kun yksi läheiseni kuoli pitkäaikaiseen sairauteen. Tämä henkilö soitti minulle valittaakseen, kuinka hänellä on kamalaa, kun tämä henkilö kuoli. Eivät olleet siis koskaan tavanneet. Henkilö oli jonkinverran julkisuudessa ja tiesi sairaudesta sitä kautta ja oli ilmeisesti jotain jaksanut kuunnella minunkin jutuistani.
Muuten kyllä välttäisin tällaisen ihmisen seuraa, mutta tässä tapauksessa vähän vaikeaa, kun kyseessä on oma äiti. Isäni on ihan ok, niin haluan olla vanhempieni kanssa tekemisissä. Kun kerran en pysty välttämään, yritän ajatella, että tämä henkilö on jotenkin henkisesti viallinen tai vammainen. Että siltä ei edes kannata odottaa normaalia käytöstä. Välillä tämä on tosi vaikeaa, mutta ehkä sitä silti kannattaa kokeilla, jos on pakko olla ko. henkilön kanssa tekemisissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitä en ymmärrä miten näillä ihmisillä voi olla ystäviä? Sukulaisen tai työkaverin kanssa voi olla pakko olla tekemisissä, mutta mix joku on vapaaehtoisesti? Käsittämätöntä!
Tätä minä myös ihmettelen. En tosin tiedä onko ko. sukulaisella kovin montaa kaveria, mutta joku kuitenkin. Yksi kenet olen tavannut on ainakin itsekin ihan outo. Ei esim hymyile koskaan. Tuli mieleen että on jotenkin autistinen tai jotain, muistutti erästä tuntemaani asperger-tapausta. Mutta on tällä ihmisellä pari ihan normaalinkinoloista kaveria. Onkohan heidänkin seurassa samanlainen kuin minun? Miten nämä kaverit pystyvät arvostamaan tätä ihmistä millään tavalla? En oikein tiedä mitä hyviä puolia hänessä saattaisi olla, jotka tasapainottaisivat tätä loputonta itsekeskeisyyttä ja omaan napaan tuijottamista. T. Ap
En osaa sanoa. Varmaan välttäminen sekä fyysisesti että henkisesti. Kyllä jotain persoonallisuushäiriöistä varmaan taustalla on. Mikä oikeus jollakin on imeä itseensä kaikki hyvä energia antamatta mitään takaisin??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En osaa sanoa. Varmaan välttäminen sekä fyysisesti että henkisesti. Kyllä jotain persoonallisuushäiriöistä varmaan taustalla on. Mikä oikeus jollakin on imeä itseensä kaikki hyvä energia antamatta mitään takaisin??
Mikäköhän persoonallisuushäiriö olisi kyseessä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa sanoa. Varmaan välttäminen sekä fyysisesti että henkisesti. Kyllä jotain persoonallisuushäiriöistä varmaan taustalla on. Mikä oikeus jollakin on imeä itseensä kaikki hyvä energia antamatta mitään takaisin??
Mikäköhän persoonallisuushäiriö olisi kyseessä?
Huomionhakuinen ?
Tuleehan näitä aina silloin tällöin vastaan. Onneksi ystävänsä voi valita. Yksi työkaveri on tätä laatua, toisaalta ihan viihdyttävä ja mukava jutella silloin tällöin niitä näitä mutta (tietyissä rajoissa). Hän ei ymmärrä itse (joku sosiaalinen kontrolli puuttuu) milloin menee överiksi, esim. juoruilu muista ja omien sairauksien korostaminen. Kun hänelle mainittiin asiasta (häiritsee nimittäin myös kollegojen työntekoa) niin tietenkin suuttui verisesti. Itse vetäydyin hänen jutuistaan siinä vaiheessa kun kävi ilmi millainen on ja pidän yllä kohteliaita välejä mutta en halua olla enemmän tekemisissä sillä on todella energiasyöppö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa sanoa. Varmaan välttäminen sekä fyysisesti että henkisesti. Kyllä jotain persoonallisuushäiriöistä varmaan taustalla on. Mikä oikeus jollakin on imeä itseensä kaikki hyvä energia antamatta mitään takaisin??
Mikäköhän persoonallisuushäiriö olisi kyseessä?
Huomionhakuinen ?
Tuleehan näitä aina silloin tällöin vastaan. Onneksi ystävänsä voi valita. Yksi työkaveri on tätä laatua, toisaalta ihan viihdyttävä ja mukava jutella silloin tällöin niitä näitä mutta (tietyissä rajoissa). Hän ei ymmärrä itse (joku sosiaalinen kontrolli puuttuu) milloin menee överiksi, esim. juoruilu muista ja omien sairauksien korostaminen. Kun hänelle mainittiin asiasta (häiritsee nimittäin myös kollegojen työntekoa) niin tietenkin suuttui verisesti. Itse vetäydyin hänen jutuistaan siinä vaiheessa kun kävi ilmi millainen on ja pidän yllä kohteliaita välejä mutta en halua olla enemmän tekemisissä sillä on todella energiasyöppö.
Varmaan huomionhakuinen ja lisäksi jotain muutakin, ehkä epävakaa? Tietämäni henkilö itsekeskeisyyden lisäksi ei hallitse omaa elämäänsä. Ei osaa käyttää rahaa, hoitaa omia lapsiaan, laittaa ruokaa jne jne. Vaikka ihan aikuinen ihminen kyseessä. Elämänhallinnassa vakavia ongelmia. Tarvitsee apua joka asiassa. Vaikuttaa käytökseltään enemmän joltain teiniltä. T. Ap
Monesti ihmistä ärsyttää myös toisessa se samankaltaisuus. Jos 2 papupataa osuu samaan tilaan muiden kanssa, niin vääjäämättä jompaakumpaa heistä alkaa ärsyttää, koska ei saa tarpeeksi suuvuoroa omille jutuille.
Ap taitaa itse olla pikkuprinsessa, joten ärsyttää toinen samanlainen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa sanoa. Varmaan välttäminen sekä fyysisesti että henkisesti. Kyllä jotain persoonallisuushäiriöistä varmaan taustalla on. Mikä oikeus jollakin on imeä itseensä kaikki hyvä energia antamatta mitään takaisin??
Mikäköhän persoonallisuushäiriö olisi kyseessä?
Empatiakyvyttömyys, pitää vain itseä tärkeänä... narsistinen?
Samaistuin kirjoitti:
Mun läheiseni on samanlainen. Soittaa mulle kerran viikossa ja aloittaa aina monologin kysymättä yhtään, missä olen tai mitä kuuluu. Olen ottanut kellosta aikaa, kauanko monologi kestää. Parhaimmillaan 15 minuuttia putkeen. Yleensä ei kysy, mitä minulle kuuluu tai vastaa siihen itse: "Mitäs sinne, ei vissiin mitään ihmeellistä."
Välillä olen päättäväisesti alkanut kertomaan omista kuulumisistani ja langan toisesta päästä kuuluu kärsimätön huokailu, kun tämä ihminen vetää henkeä ja koittaa tunkea johonkin väliin kertomaan omia juttujaan. Vaihtaa siis heti aihetta, itseensä tietysti. Ei siis kuuntele yhtään.
Kun tavataan, kertoo vain omia juttujaan ja tutuntutuntuttujen juttuja. Ei ole vuosiin kuullut, mitä mulle oikeasti kuuluu. Muutenkin tää henkilö on epätasapainoinen tyyppi ja aina saa vähän jännittää, että millä tuulella on. Hän kun vetää itsensä aina kaiken keskipisteeksi ja kaikki on hänelle henkilökohtaista. Paras tapaus oli, kun yksi läheiseni kuoli pitkäaikaiseen sairauteen. Tämä henkilö soitti minulle valittaakseen, kuinka hänellä on kamalaa, kun tämä henkilö kuoli. Eivät olleet siis koskaan tavanneet. Henkilö oli jonkinverran julkisuudessa ja tiesi sairaudesta sitä kautta ja oli ilmeisesti jotain jaksanut kuunnella minunkin jutuistani.Muuten kyllä välttäisin tällaisen ihmisen seuraa, mutta tässä tapauksessa vähän vaikeaa, kun kyseessä on oma äiti. Isäni on ihan ok, niin haluan olla vanhempieni kanssa tekemisissä. Kun kerran en pysty välttämään, yritän ajatella, että tämä henkilö on jotenkin henkisesti viallinen tai vammainen. Että siltä ei edes kannata odottaa normaalia käytöstä. Välillä tämä on tosi vaikeaa, mutta ehkä sitä silti kannattaa kokeilla, jos on pakko olla ko. henkilön kanssa tekemisissä?
Mulla samanlainen tilanne, äitini on todellinen energiasyöppö. Kaikki keskustelut pyörivät hänen asioidensa ympärillä. Olen tästä joskus sanonut ja seurauksena oli loukkaantuminen, ei kuitenkaan niin paha, että välit olisivat katkenneet, vaikka välillä toivon sitä.
Minun sisälläni käyvät kamppailua tytär, joka säälii äitiään, jonka elämä tuntuu olevan vinksallaan ja tytär, jonka tekisi mieli haistattaa pitkät ja pistää välit poikki kokonaan. Toistaiseksi vielä olen sinnitellyt, ja joskus toisesta korvasta sisään, toisesta ulos -metodi toimii, mutta sitten petyn aina siihen, että en pysty normaaliin keskusteluun oman äitini kanssa ja yritän taas jaksaa. Välillä tuntuu, että meidän roolit ovat ihan päälaellaan: minä yritän olla kypsä ja ymmärtäväinen aikuinen, jolle toinen purkaa kaikki tunnemyrskynsä ja jolle pitäisi opettaa sosiaalisia taitoja vielä kuidenkympin tuolla puolen..
Vierailija kirjoitti:
Monesti ihmistä ärsyttää myös toisessa se samankaltaisuus. Jos 2 papupataa osuu samaan tilaan muiden kanssa, niin vääjäämättä jompaakumpaa heistä alkaa ärsyttää, koska ei saa tarpeeksi suuvuoroa omille jutuille.
Tääkin on hassu juttu, yleensä se on just noin kuin kirjoitit, mutta ainakin meidän työyhteisössä tuosta energiasyöpöstä ärsyyntyy ihan täysin erilaiset ihmiset. Just ne hiljaisemmat, jotka ei koskaan tee itsestään numeroa, jotka helposti jää kuuntelijan rooliin, heidän on entistä vaikeampi saada ääntään kuuluviin kun tilan valtaa minä-minä-energiasyöppö omilla jutuillaan. Ja se ymmärrettävästi sapettaa.
Alue: Aihe vapaa
Tätä hieman epäilenkin tämän sukulaisen kohdalla. Toisaalta hänen ainoa siskonsa sitä vastoin on kovin sulkeutunut, ei yhtään samanlainen. Ehkä jopa masentuneenoloinen? Varmaan kärsinyt siskostaan koko ikänsä ja varmaan kärsii edelleen. T. Ap