Olen miettinyt, pitäisikö lapseni muuttaa isänsä luo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen poika?

Jos olet ihan loppu lapsen kanssa, sinulla on täysi oikeus saada tukea toiselta vanhemmalta. Hän voi toki kieltäytyä mutta ethän menetä mitään jos kysyt.

Itse asiassa eksäsi on ihan oikeassa. Hän on poikansa isä, eikä sinun elämäsi helpottaja. Isän pitäisi auttaa sinua, eikä poikaansa? Miksi näin? Ei hän ole vastuussa sinun jaksamisestasi sinun elämässäsi, vaan pojastansa . Ei hän voi olla sinun miehesi edelleen, koska hän on toisen naisen mies nyt. Mitä tämä isän tuki sinulle olisi? Edottaisin ennemminkin viikko/viikkosysteemiä, niin vastuu jakautuisi tasaisemmin, ja jos sekään ei auta, niin poika isälleen, ja sinulle tapaamiset ja elarit. 

Minun mieheni eksä halusi myös tosi paljon "tukea" itselleen, mutta tämän tuen olisi pitänyt olla sellaista että kun lapsi ei halua syödä viiliä, niin isän eksä soitti miehelleni että miehen pitäisi nyt puhelimen välityksellä pakottaa lapsi syömään viilinsä, kun äiti tahtoi nyt että se viili syödään. Ihan järjetöntä!

Myös rahaa olisi pitänyt antaa koko ajan lisää, koska eksä halusi säästää omat rahansa itselleen että pääsee ulkomaille. Ja lapsen olisi pitänyt olla meillä puolet ajasta, mutta elarit olisi silti pitänyt maksaa täytenä. Suosittelen siis miettimään että MITÄ se tuki ja apu konkreettisesti mielestäsi olisi?

Täällä vuoroviikkoisä joka saa noita puheluita. Mikä siinä on että minun auktoriteettini pitää olla aina läsnä. Olen ilmaissut että haluan lapset luokseni asumaan, mutta tämäkään ei käy, koska ylpeys ei anna periksi. Olen harkinnut lopettaa jopa puheluihin vastaamisen, koska puhe ei auta. Yllättäen minä olen se paha ja sika jne. Puheluita satelee myös henkilökohtaisista ongelmista, eikä minua voisi vähempää kiinnostaa. Suhteessa oli tosin eri ääni kellossa ja kaikessa piti päteä ja esittää osaavansa asiat paremmin. En liene ainut joka on tämän kokenut.

Mun ex-vaimo halusi musta eroon koska en osannut mitään, ja olin muutenkin sysihuono mies ja isä. Jostain syystä eron jälkeen olin yhtäkkiä niin hyvä, että alvariinsa olis pitäny muksujen kanssa olla, vaikka tein yhdessä olessa ihan kaiken väärin, ja mua piti tarkkailla ja kytätä että miten hoidan lapsia. Ero oli mulle sinänsä lopulta paras juttu, koska sain olla lasten kans miten mieli teki, ja ahdistava painostava ilmapiiri oli poissa. Vanhemmuuden jakaminen ja vanhemmuudessa tukeminen on exän mielestä sitä, että hänellä on hieno elämä, hieno talo, hieno työ, ja hieno mies, ja lapset, ja mulla ei mitään noista. Hänen taloremppansa ajan mun pitäs olla lasten kans, mutta mun talorempan ajan lasten pitäs olla meiän luona, syytä en tiiä miks on eri asiat. Hänen pitää saada lomailla oma kesälomansa ilman lapsia, mut mun pitäs olla koko lomani lasten kanssa, koska hänen lomansa on eri asia kuin minun lomani, hänen pitää saada levähtää, mun ei tarvi. Hänen pitää saada lapset tänne lyhyellä varoajalla, koska hän haluaa nyt miehen kanssa lomalle, mun ei auttais sanoa mitään tommosta, se on selvä :D

Hänen työnsä on myös tärkeämpi ja hienompi kuin mun, vaikka mulla on epäsäännöllinen 3-vuorotyö, ja hänellä päivätyö, niin silti mun pitäs vaihtaa työvuoroja, vaikka se tarkottaa itelle niin vittumaisia työputkia, ettei niistä tahdo selvitä. Toki sitten ku on ollu 10 pitkää päivää töitä putkeen ihan miten sattuu, aamua, iltaa, yötä ja 12h vuoroja, niin sillä ainoalla vapaalla mikä sen jälkeen on, nii lapset tulee tottakai meille, koska HÄN ei muuten jaksa. Ei vaikka koko työvuorohelevetti on seurausta hänen pyytämisestään.

Lapset on myös vain hänen, ja mä olen palkaton aina tarjolla oleva lastenhoitaja, ja tätä mun on oleman hamaan loppuun asti kostoksi siitä että en täyttänyt hänen unelmia miehenä ja isänä ja ihmisenä.

JA KUN näihin en suostu, niin en tue HÄNEN vanhemmuutta, enkä auta yhtään, ja oon yhtä huono kuin eron aikaan. 

Voi jitto kun on tutun kuuloista! Voisiko joku tällainen äiti-ihminen tulle kertomaan mistä tämä tällainen käytös teillä johtuu? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen poika?

Jos olet ihan loppu lapsen kanssa, sinulla on täysi oikeus saada tukea toiselta vanhemmalta. Hän voi toki kieltäytyä mutta ethän menetä mitään jos kysyt.

Itse asiassa eksäsi on ihan oikeassa. Hän on poikansa isä, eikä sinun elämäsi helpottaja. Isän pitäisi auttaa sinua, eikä poikaansa? Miksi näin? Ei hän ole vastuussa sinun jaksamisestasi sinun elämässäsi, vaan pojastansa . Ei hän voi olla sinun miehesi edelleen, koska hän on toisen naisen mies nyt. Mitä tämä isän tuki sinulle olisi? Edottaisin ennemminkin viikko/viikkosysteemiä, niin vastuu jakautuisi tasaisemmin, ja jos sekään ei auta, niin poika isälleen, ja sinulle tapaamiset ja elarit. 

Minun mieheni eksä halusi myös tosi paljon "tukea" itselleen, mutta tämän tuen olisi pitänyt olla sellaista että kun lapsi ei halua syödä viiliä, niin isän eksä soitti miehelleni että miehen pitäisi nyt puhelimen välityksellä pakottaa lapsi syömään viilinsä, kun äiti tahtoi nyt että se viili syödään. Ihan järjetöntä!

Myös rahaa olisi pitänyt antaa koko ajan lisää, koska eksä halusi säästää omat rahansa itselleen että pääsee ulkomaille. Ja lapsen olisi pitänyt olla meillä puolet ajasta, mutta elarit olisi silti pitänyt maksaa täytenä. Suosittelen siis miettimään että MITÄ se tuki ja apu konkreettisesti mielestäsi olisi?

Täällä vuoroviikkoisä joka saa noita puheluita. Mikä siinä on että minun auktoriteettini pitää olla aina läsnä. Olen ilmaissut että haluan lapset luokseni asumaan, mutta tämäkään ei käy, koska ylpeys ei anna periksi. Olen harkinnut lopettaa jopa puheluihin vastaamisen, koska puhe ei auta. Yllättäen minä olen se paha ja sika jne. Puheluita satelee myös henkilökohtaisista ongelmista, eikä minua voisi vähempää kiinnostaa. Suhteessa oli tosin eri ääni kellossa ja kaikessa piti päteä ja esittää osaavansa asiat paremmin. En liene ainut joka on tämän kokenut.

Mun ex-vaimo halusi musta eroon koska en osannut mitään, ja olin muutenkin sysihuono mies ja isä. Jostain syystä eron jälkeen olin yhtäkkiä niin hyvä, että alvariinsa olis pitäny muksujen kanssa olla, vaikka tein yhdessä olessa ihan kaiken väärin, ja mua piti tarkkailla ja kytätä että miten hoidan lapsia. Ero oli mulle sinänsä lopulta paras juttu, koska sain olla lasten kans miten mieli teki, ja ahdistava painostava ilmapiiri oli poissa. Vanhemmuuden jakaminen ja vanhemmuudessa tukeminen on exän mielestä sitä, että hänellä on hieno elämä, hieno talo, hieno työ, ja hieno mies, ja lapset, ja mulla ei mitään noista. Hänen taloremppansa ajan mun pitäs olla lasten kans, mutta mun talorempan ajan lasten pitäs olla meiän luona, syytä en tiiä miks on eri asiat. Hänen pitää saada lomailla oma kesälomansa ilman lapsia, mut mun pitäs olla koko lomani lasten kanssa, koska hänen lomansa on eri asia kuin minun lomani, hänen pitää saada levähtää, mun ei tarvi. Hänen pitää saada lapset tänne lyhyellä varoajalla, koska hän haluaa nyt miehen kanssa lomalle, mun ei auttais sanoa mitään tommosta, se on selvä :D

Hänen työnsä on myös tärkeämpi ja hienompi kuin mun, vaikka mulla on epäsäännöllinen 3-vuorotyö, ja hänellä päivätyö, niin silti mun pitäs vaihtaa työvuoroja, vaikka se tarkottaa itelle niin vittumaisia työputkia, ettei niistä tahdo selvitä. Toki sitten ku on ollu 10 pitkää päivää töitä putkeen ihan miten sattuu, aamua, iltaa, yötä ja 12h vuoroja, niin sillä ainoalla vapaalla mikä sen jälkeen on, nii lapset tulee tottakai meille, koska HÄN ei muuten jaksa. Ei vaikka koko työvuorohelevetti on seurausta hänen pyytämisestään.

Lapset on myös vain hänen, ja mä olen palkaton aina tarjolla oleva lastenhoitaja, ja tätä mun on oleman hamaan loppuun asti kostoksi siitä että en täyttänyt hänen unelmia miehenä ja isänä ja ihmisenä.

JA KUN näihin en suostu, niin en tue HÄNEN vanhemmuutta, enkä auta yhtään, ja oon yhtä huono kuin eron aikaan. 

Voi jitto kun on tutun kuuloista! Voisiko joku tällainen äiti-ihminen tulle kertomaan mistä tämä tällainen käytös teillä johtuu? 

Minuakin kiinnostaisi tähän saada selitys, niin yleistä tuntuu olevan.

up

Vaikealta tilanteelta kyl kuullostaa...