Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen miettinyt, pitäisikö lapseni muuttaa isänsä luo
28.07.2019 |
Meillä tuli ero n. kaksi vuotta sitten. Mies meni heti eron jälkeen uuteen suhteeseen ja hankki lapsen myös tämän naisen kanssa. Mies on ollut eron jälkeen minua kohtaan välttelevä ja tehnyt kaikella tavalla selväksi, että olen hänen silmissään mitätön tyyppi.
Tällä hetkellä poikani asuu luonani ja käy isänsä luona viikonloput. Tilanne johtuu osittain siitä, että muutimme toiselle paikkakunnalle mutta myös siitä, että jo alunperin poika asui minun kanssa suurimman osan aikaa.
Viime ajat ovat olleet pojan kanssa vaikeita. Hän on alkanut oireilemaan, myös väkivaltaisesti. Olen yrirttäyt saada tukea ex-mieheltäni, mutta hän on tehnyt selväksi, ettei häntä kiinnosta minun asiani, ainoastaan pojan asiat. Sanoo kyllä olevansa huolissaan pojasta, mutta minua hän ei ole millään tavalla auttanut - päinvastoin. Hän kertoo minulle, kuinka toivoisi pojan muuttuvan, ikään kuin minä ainoastaan olisin kykenevä kasvattamaan lastamme.
Alan olla loppu sekä lapsen kasvatukseen, että myös ex-mieheni myötätunnottomaan käytökseen ja siihen, että hän kohtelee minua kuin spitaalista. Olen hakenut myös ulkopuolista apua, mutta sitä on vaikea saada.
En usko, että pojan ongelmat helpottuisivat isänsä luona. Hän oireilee van minun kanssa. Ulkopuolisille tämä saattaa näyttää siltä, että minä olen tilanteeseen syyllinen. Itse uskon kuitenkin, että poika oireilee minulle, koska pitää minua turvallisena. Isänsä kanssa ollessaan ei näytä samanlaisia tunteita, ei saa raivokohtauksia eikä muutakaan. Myös koulussa käyttäytyy moitteettomasti. Ainoastana minä joudun sietämään hänen aggressiivia kohtauksia.
Olen tosi uupunut, enkä pian jaksa enää. Uskon myös, että poika oireilee osaltaan myös siksi, että kokee isänsä ja äitinsä välisen suhteen ristiriitaisena. Ja jos ehdottaisin pojan muuttuoa isän luo,en olisi yhtään varma tulisiko isä ja erityisesti hänen uusi puoliso siihen suostumaan.
Mitä tässä tilanteessa kannattaisi tehdä?
Kommentit (84)
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen poika?
Jos olet ihan loppu lapsen kanssa, sinulla on täysi oikeus saada tukea toiselta vanhemmalta. Hän voi toki kieltäytyä mutta ethän menetä mitään jos kysyt.
Itse asiassa eksäsi on ihan oikeassa. Hän on poikansa isä, eikä sinun elämäsi helpottaja. Isän pitäisi auttaa sinua, eikä poikaansa? Miksi näin? Ei hän ole vastuussa sinun jaksamisestasi sinun elämässäsi, vaan pojastansa . Ei hän voi olla sinun miehesi edelleen, koska hän on toisen naisen mies nyt. Mitä tämä isän tuki sinulle olisi? Edottaisin ennemminkin viikko/viikkosysteemiä, niin vastuu jakautuisi tasaisemmin, ja jos sekään ei auta, niin poika isälleen, ja sinulle tapaamiset ja elarit.
Minun mieheni eksä halusi myös tosi paljon "tukea" itselleen, mutta tämän tuen olisi pitänyt olla sellaista että kun lapsi ei halua syödä viiliä, niin isän eksä soitti miehelleni että miehen pitäisi nyt puhelimen välityksellä pakottaa lapsi syömään viilinsä, kun äiti tahtoi nyt että se viili syödään. Ihan järjetöntä!
Myös rahaa olisi pitänyt antaa koko ajan lisää, koska eksä halusi säästää omat rahansa itselleen että pääsee ulkomaille. Ja lapsen olisi pitänyt olla meillä puolet ajasta, mutta elarit olisi silti pitänyt maksaa täytenä. Suosittelen siis miettimään että MITÄ se tuki ja apu konkreettisesti mielestäsi olisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen poika?
Jos olet ihan loppu lapsen kanssa, sinulla on täysi oikeus saada tukea toiselta vanhemmalta. Hän voi toki kieltäytyä mutta ethän menetä mitään jos kysyt.Itse asiassa eksäsi on ihan oikeassa. Hän on poikansa isä, eikä sinun elämäsi helpottaja. Isän pitäisi auttaa sinua, eikä poikaansa? Miksi näin? Ei hän ole vastuussa sinun jaksamisestasi sinun elämässäsi, vaan pojastansa . Ei hän voi olla sinun miehesi edelleen, koska hän on toisen naisen mies nyt. Mitä tämä isän tuki sinulle olisi? Edottaisin ennemminkin viikko/viikkosysteemiä, niin vastuu jakautuisi tasaisemmin, ja jos sekään ei auta, niin poika isälleen, ja sinulle tapaamiset ja elarit.
Minun mieheni eksä halusi myös tosi paljon "tukea" itselleen, mutta tämän tuen olisi pitänyt olla sellaista että kun lapsi ei halua syödä viiliä, niin isän eksä soitti miehelleni että miehen pitäisi nyt puhelimen välityksellä pakottaa lapsi syömään viilinsä, kun äiti tahtoi nyt että se viili syödään. Ihan järjetöntä!
Myös rahaa olisi pitänyt antaa koko ajan lisää, koska eksä halusi säästää omat rahansa itselleen että pääsee ulkomaille. Ja lapsen olisi pitänyt olla meillä puolet ajasta, mutta elarit olisi silti pitänyt maksaa täytenä. Suosittelen siis miettimään että MITÄ se tuki ja apu konkreettisesti mielestäsi olisi?
Tyypillinen litania tällä palstalla. Ensin annetaan ohjeita miten pitää toimia ja lopuksi tulee omakohtainen kokemus, johon nämä ohjeet perustuvat. Sinun subjektiivinen kokemus ei ole yleismaallinen totuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen poika?
Jos olet ihan loppu lapsen kanssa, sinulla on täysi oikeus saada tukea toiselta vanhemmalta. Hän voi toki kieltäytyä mutta ethän menetä mitään jos kysyt.Itse asiassa eksäsi on ihan oikeassa. Hän on poikansa isä, eikä sinun elämäsi helpottaja. Isän pitäisi auttaa sinua, eikä poikaansa? Miksi näin? Ei hän ole vastuussa sinun jaksamisestasi sinun elämässäsi, vaan pojastansa . Ei hän voi olla sinun miehesi edelleen, koska hän on toisen naisen mies nyt. Mitä tämä isän tuki sinulle olisi? Edottaisin ennemminkin viikko/viikkosysteemiä, niin vastuu jakautuisi tasaisemmin, ja jos sekään ei auta, niin poika isälleen, ja sinulle tapaamiset ja elarit.
Minun mieheni eksä halusi myös tosi paljon "tukea" itselleen, mutta tämän tuen olisi pitänyt olla sellaista että kun lapsi ei halua syödä viiliä, niin isän eksä soitti miehelleni että miehen pitäisi nyt puhelimen välityksellä pakottaa lapsi syömään viilinsä, kun äiti tahtoi nyt että se viili syödään. Ihan järjetöntä!
Myös rahaa olisi pitänyt antaa koko ajan lisää, koska eksä halusi säästää omat rahansa itselleen että pääsee ulkomaille. Ja lapsen olisi pitänyt olla meillä puolet ajasta, mutta elarit olisi silti pitänyt maksaa täytenä. Suosittelen siis miettimään että MITÄ se tuki ja apu konkreettisesti mielestäsi olisi?
Aloituksesta sai sen kuvan, että kysymys on vähän vakavammasta asiasta kuin viilin syönnistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voimia, ap! Näistä asiattomista kommenteista ei kannata välittää.
Varmasti on rankkaa ja sinä sekä lapsi tarvitsette tukea. Lapsen isä on moukka kun käyttäytyy sinua kohtaan ilkeästi.
Miten on moukka jos ei exän asiat kiinnosta, vaan lapsen asiat kiinnostaa? Nyt jotain muuta kuin mutua pöytään!
Siis mitä v*** selität?
Tajuatko että ap on lapsen äiti?! EI tarvitse mikään kasvatustieteiden professori olla ymmärtääkseen, että äitin paha olo vaikuttaa myös lapseen.
Mitä se olisi isältä ja isän uudelta puolisolta pois jos isä tukisi ja ymmärtäisi myös lapsen äitiä?
En ymmärrä miksi äitejä ei arvoteta tässä maassa tämän enempää! Sitten meidän pitäisi ymmärtää kaiken maailman häntäheikkimiehiä, jotka jättävät oman perheensä toisen naisen takia.
V***u teidän tyhmyyttä ei kukaan jaksa!
Äitejä arvostetaan. Eksän asioista ei tarvitse olla kiinnostunut. Ei sitten niin pätkääkään. Lapsen asioista ollaan kiinnostuneita tietenkin. Kun tehdään lapsi, niin kyllä pitää olla varautunut kasvattamaan se myös yksin. Jos lasten äiti ei voi hyvin, eikä osaa pitää voimavaroistaan huolta, niin lapsi isälle tai lasu. Jos lapsi oireilee vain toisen luona, joka on vielä lähi, niin mitä tukitoimia sen toisen pitäisi mielestäsi tehdä? On olemassa myös huonoja äitejä jotka laskevat tätä instituutiona esittämääsi äitikatraan arvostusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voimia, ap! Näistä asiattomista kommenteista ei kannata välittää.
Varmasti on rankkaa ja sinä sekä lapsi tarvitsette tukea. Lapsen isä on moukka kun käyttäytyy sinua kohtaan ilkeästi.
Miten on moukka jos ei exän asiat kiinnosta, vaan lapsen asiat kiinnostaa? Nyt jotain muuta kuin mutua pöytään!
Siis mitä v*** selität?
Tajuatko että ap on lapsen äiti?! EI tarvitse mikään kasvatustieteiden professori olla ymmärtääkseen, että äitin paha olo vaikuttaa myös lapseen.
Mitä se olisi isältä ja isän uudelta puolisolta pois jos isä tukisi ja ymmärtäisi myös lapsen äitiä?
En ymmärrä miksi äitejä ei arvoteta tässä maassa tämän enempää! Sitten meidän pitäisi ymmärtää kaiken maailman häntäheikkimiehiä, jotka jättävät oman perheensä toisen naisen takia.
V***u teidän tyhmyyttä ei kukaan jaksa!
Äitejä arvostetaan. Eksän asioista ei tarvitse olla kiinnostunut. Ei sitten niin pätkääkään. Lapsen asioista ollaan kiinnostuneita tietenkin. Kun tehdään lapsi, niin kyllä pitää olla varautunut kasvattamaan se myös yksin. Jos lasten äiti ei voi hyvin, eikä osaa pitää voimavaroistaan huolta, niin lapsi isälle tai lasu. Jos lapsi oireilee vain toisen luona, joka on vielä lähi, niin mitä tukitoimia sen toisen pitäisi mielestäsi tehdä? On olemassa myös huonoja äitejä jotka laskevat tätä instituutiona esittämääsi äitikatraan arvostusta.
Lapsi kiukuttelee sille kaikista turvallisemmalle aikuiselle yleensä. Lue alkeellista kasvatuspsykologiaa niin saatat ymmärtää.
Yleensä vaaran merkki on se, jos lapsi alkaa oireilla kodin ulkopuolella, esim koulussa tai tekemällä rötöksiä. Sanoisin, että tilanne on hyvä, jos tämä poika käyttäytyy koulussakin moitteettomasti. Nyt tosiaan apn pitäisi saada sitä apua ja tukea. Ilmeiesti tuosta lapsen isästä ei ole auttamaan, jote lastensuojelu on oikea osoite, ehkä osaavat siellä neuvoa enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen poika?
Jos olet ihan loppu lapsen kanssa, sinulla on täysi oikeus saada tukea toiselta vanhemmalta. Hän voi toki kieltäytyä mutta ethän menetä mitään jos kysyt.Itse asiassa eksäsi on ihan oikeassa. Hän on poikansa isä, eikä sinun elämäsi helpottaja. Isän pitäisi auttaa sinua, eikä poikaansa? Miksi näin? Ei hän ole vastuussa sinun jaksamisestasi sinun elämässäsi, vaan pojastansa . Ei hän voi olla sinun miehesi edelleen, koska hän on toisen naisen mies nyt. Mitä tämä isän tuki sinulle olisi? Edottaisin ennemminkin viikko/viikkosysteemiä, niin vastuu jakautuisi tasaisemmin, ja jos sekään ei auta, niin poika isälleen, ja sinulle tapaamiset ja elarit.
Minun mieheni eksä halusi myös tosi paljon "tukea" itselleen, mutta tämän tuen olisi pitänyt olla sellaista että kun lapsi ei halua syödä viiliä, niin isän eksä soitti miehelleni että miehen pitäisi nyt puhelimen välityksellä pakottaa lapsi syömään viilinsä, kun äiti tahtoi nyt että se viili syödään. Ihan järjetöntä!
Myös rahaa olisi pitänyt antaa koko ajan lisää, koska eksä halusi säästää omat rahansa itselleen että pääsee ulkomaille. Ja lapsen olisi pitänyt olla meillä puolet ajasta, mutta elarit olisi silti pitänyt maksaa täytenä. Suosittelen siis miettimään että MITÄ se tuki ja apu konkreettisesti mielestäsi olisi?
Täällä vuoroviikkoisä joka saa noita puheluita. Mikä siinä on että minun auktoriteettini pitää olla aina läsnä. Olen ilmaissut että haluan lapset luokseni asumaan, mutta tämäkään ei käy, koska ylpeys ei anna periksi. Olen harkinnut lopettaa jopa puheluihin vastaamisen, koska puhe ei auta. Yllättäen minä olen se paha ja sika jne. Puheluita satelee myös henkilökohtaisista ongelmista, eikä minua voisi vähempää kiinnostaa. Suhteessa oli tosin eri ääni kellossa ja kaikessa piti päteä ja esittää osaavansa asiat paremmin. En liene ainut joka on tämän kokenut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen poika?
Jos olet ihan loppu lapsen kanssa, sinulla on täysi oikeus saada tukea toiselta vanhemmalta. Hän voi toki kieltäytyä mutta ethän menetä mitään jos kysyt.Itse asiassa eksäsi on ihan oikeassa. Hän on poikansa isä, eikä sinun elämäsi helpottaja. Isän pitäisi auttaa sinua, eikä poikaansa? Miksi näin? Ei hän ole vastuussa sinun jaksamisestasi sinun elämässäsi, vaan pojastansa . Ei hän voi olla sinun miehesi edelleen, koska hän on toisen naisen mies nyt. Mitä tämä isän tuki sinulle olisi? Edottaisin ennemminkin viikko/viikkosysteemiä, niin vastuu jakautuisi tasaisemmin, ja jos sekään ei auta, niin poika isälleen, ja sinulle tapaamiset ja elarit.
Minun mieheni eksä halusi myös tosi paljon "tukea" itselleen, mutta tämän tuen olisi pitänyt olla sellaista että kun lapsi ei halua syödä viiliä, niin isän eksä soitti miehelleni että miehen pitäisi nyt puhelimen välityksellä pakottaa lapsi syömään viilinsä, kun äiti tahtoi nyt että se viili syödään. Ihan järjetöntä!
Myös rahaa olisi pitänyt antaa koko ajan lisää, koska eksä halusi säästää omat rahansa itselleen että pääsee ulkomaille. Ja lapsen olisi pitänyt olla meillä puolet ajasta, mutta elarit olisi silti pitänyt maksaa täytenä. Suosittelen siis miettimään että MITÄ se tuki ja apu konkreettisesti mielestäsi olisi?
Täällä vuoroviikkoisä joka saa noita puheluita. Mikä siinä on että minun auktoriteettini pitää olla aina läsnä. Olen ilmaissut että haluan lapset luokseni asumaan, mutta tämäkään ei käy, koska ylpeys ei anna periksi. Olen harkinnut lopettaa jopa puheluihin vastaamisen, koska puhe ei auta. Yllättäen minä olen se paha ja sika jne. Puheluita satelee myös henkilökohtaisista ongelmista, eikä minua voisi vähempää kiinnostaa. Suhteessa oli tosin eri ääni kellossa ja kaikessa piti päteä ja esittää osaavansa asiat paremmin. En liene ainut joka on tämän kokenut.
kuulostat katkeralta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylipäätään pojalla on aina enemmän yhteistä isän kanssa eli miehen kanssa. Poika tarvitsee isää ja miehen mallia oli ikä mikä hyvänsä. Kannattaa keskustella pojan isän kanssa mitä mieltä hän on ja tietysti poikaakin on hyvä kuulla. Jo alle kouluikäinen osaa kertoa ja voi tehdä väliaikaisen kokeilun, eli poika muuttaa ensin pariksi viikoksi tai kuukaudeksi isän luo ja sitten katsotte miten uusi elämä on sujunut.
Jos poika on kouluikäinen niin ei sillä nopeudella voi muuttaa asuinkuntaa tai edes kokeilla.
Nythän olisi ollut kesäloman aikana monta viikkoa aikaa kokeilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen poika?
Jos olet ihan loppu lapsen kanssa, sinulla on täysi oikeus saada tukea toiselta vanhemmalta. Hän voi toki kieltäytyä mutta ethän menetä mitään jos kysyt.Itse asiassa eksäsi on ihan oikeassa. Hän on poikansa isä, eikä sinun elämäsi helpottaja. Isän pitäisi auttaa sinua, eikä poikaansa? Miksi näin? Ei hän ole vastuussa sinun jaksamisestasi sinun elämässäsi, vaan pojastansa . Ei hän voi olla sinun miehesi edelleen, koska hän on toisen naisen mies nyt. Mitä tämä isän tuki sinulle olisi? Edottaisin ennemminkin viikko/viikkosysteemiä, niin vastuu jakautuisi tasaisemmin, ja jos sekään ei auta, niin poika isälleen, ja sinulle tapaamiset ja elarit.
Minun mieheni eksä halusi myös tosi paljon "tukea" itselleen, mutta tämän tuen olisi pitänyt olla sellaista että kun lapsi ei halua syödä viiliä, niin isän eksä soitti miehelleni että miehen pitäisi nyt puhelimen välityksellä pakottaa lapsi syömään viilinsä, kun äiti tahtoi nyt että se viili syödään. Ihan järjetöntä!
Myös rahaa olisi pitänyt antaa koko ajan lisää, koska eksä halusi säästää omat rahansa itselleen että pääsee ulkomaille. Ja lapsen olisi pitänyt olla meillä puolet ajasta, mutta elarit olisi silti pitänyt maksaa täytenä. Suosittelen siis miettimään että MITÄ se tuki ja apu konkreettisesti mielestäsi olisi?
Aloituksesta sai sen kuvan, että kysymys on vähän vakavammasta asiasta kuin viilin syönnistä.
Jäikö lukematta kokonaan?
"Mitä tämä isän tuki sinulle olisi?" "Suosittelen siis miettimään että MITÄ se tuki ja apu konkreettisesti mielestäsi olisi?"
Kyllä se oman mieheni eksäkin oli "vaivan loppu tilanteeseen jossa lapsi ei usko mitään, eikä tee mitään mitä pyydetään" jne. Jos nimittäin tilanne olisi ollyt vakava, niin lapsi olisi ilman muuta tullut meille asumaan, ja siiten olisi katsottu että onko lapsella psykiatrisen hoidon tarvetta tms. ja mietitty johtuuko se jostain mitä äidin luona tapahtuu. Tässäkään siis ei olisi lähdetty siitä että äitiä tuetaan aiemmin mainitsemillani tavoilla, vaan lasta tuettaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voimia, ap! Näistä asiattomista kommenteista ei kannata välittää.
Varmasti on rankkaa ja sinä sekä lapsi tarvitsette tukea. Lapsen isä on moukka kun käyttäytyy sinua kohtaan ilkeästi.
Miten on moukka jos ei exän asiat kiinnosta, vaan lapsen asiat kiinnostaa? Nyt jotain muuta kuin mutua pöytään!
Siis mitä v*** selität?
Tajuatko että ap on lapsen äiti?! EI tarvitse mikään kasvatustieteiden professori olla ymmärtääkseen, että äitin paha olo vaikuttaa myös lapseen.
Mitä se olisi isältä ja isän uudelta puolisolta pois jos isä tukisi ja ymmärtäisi myös lapsen äitiä?
En ymmärrä miksi äitejä ei arvoteta tässä maassa tämän enempää! Sitten meidän pitäisi ymmärtää kaiken maailman häntäheikkimiehiä, jotka jättävät oman perheensä toisen naisen takia.
V***u teidän tyhmyyttä ei kukaan jaksa!
Äitejä arvostetaan. Eksän asioista ei tarvitse olla kiinnostunut. Ei sitten niin pätkääkään. Lapsen asioista ollaan kiinnostuneita tietenkin. Kun tehdään lapsi, niin kyllä pitää olla varautunut kasvattamaan se myös yksin. Jos lasten äiti ei voi hyvin, eikä osaa pitää voimavaroistaan huolta, niin lapsi isälle tai lasu. Jos lapsi oireilee vain toisen luona, joka on vielä lähi, niin mitä tukitoimia sen toisen pitäisi mielestäsi tehdä? On olemassa myös huonoja äitejä jotka laskevat tätä instituutiona esittämääsi äitikatraan arvostusta.
Lapsi kiukuttelee sille kaikista turvallisemmalle aikuiselle yleensä. Lue alkeellista kasvatuspsykologiaa niin saatat ymmärtää.
Yleensä vaaran merkki on se, jos lapsi alkaa oireilla kodin ulkopuolella, esim koulussa tai tekemällä rötöksiä. Sanoisin, että tilanne on hyvä, jos tämä poika käyttäytyy koulussakin moitteettomasti. Nyt tosiaan apn pitäisi saada sitä apua ja tukea. Ilmeiesti tuosta lapsen isästä ei ole auttamaan, jote lastensuojelu on oikea osoite, ehkä osaavat siellä neuvoa enemmän.
Kertoisitko vielä että mitä tämä apu ja tuki olisi? Kukaan ei tunnu osaavan määritellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen poika?
Jos olet ihan loppu lapsen kanssa, sinulla on täysi oikeus saada tukea toiselta vanhemmalta. Hän voi toki kieltäytyä mutta ethän menetä mitään jos kysyt.Itse asiassa eksäsi on ihan oikeassa. Hän on poikansa isä, eikä sinun elämäsi helpottaja. Isän pitäisi auttaa sinua, eikä poikaansa? Miksi näin? Ei hän ole vastuussa sinun jaksamisestasi sinun elämässäsi, vaan pojastansa . Ei hän voi olla sinun miehesi edelleen, koska hän on toisen naisen mies nyt. Mitä tämä isän tuki sinulle olisi? Edottaisin ennemminkin viikko/viikkosysteemiä, niin vastuu jakautuisi tasaisemmin, ja jos sekään ei auta, niin poika isälleen, ja sinulle tapaamiset ja elarit.
Minun mieheni eksä halusi myös tosi paljon "tukea" itselleen, mutta tämän tuen olisi pitänyt olla sellaista että kun lapsi ei halua syödä viiliä, niin isän eksä soitti miehelleni että miehen pitäisi nyt puhelimen välityksellä pakottaa lapsi syömään viilinsä, kun äiti tahtoi nyt että se viili syödään. Ihan järjetöntä!
Myös rahaa olisi pitänyt antaa koko ajan lisää, koska eksä halusi säästää omat rahansa itselleen että pääsee ulkomaille. Ja lapsen olisi pitänyt olla meillä puolet ajasta, mutta elarit olisi silti pitänyt maksaa täytenä. Suosittelen siis miettimään että MITÄ se tuki ja apu konkreettisesti mielestäsi olisi?
Täällä vuoroviikkoisä joka saa noita puheluita. Mikä siinä on että minun auktoriteettini pitää olla aina läsnä. Olen ilmaissut että haluan lapset luokseni asumaan, mutta tämäkään ei käy, koska ylpeys ei anna periksi. Olen harkinnut lopettaa jopa puheluihin vastaamisen, koska puhe ei auta. Yllättäen minä olen se paha ja sika jne. Puheluita satelee myös henkilökohtaisista ongelmista, eikä minua voisi vähempää kiinnostaa. Suhteessa oli tosin eri ääni kellossa ja kaikessa piti päteä ja esittää osaavansa asiat paremmin. En liene ainut joka on tämän kokenut.
Mun ex-vaimo halusi musta eroon koska en osannut mitään, ja olin muutenkin sysihuono mies ja isä. Jostain syystä eron jälkeen olin yhtäkkiä niin hyvä, että alvariinsa olis pitäny muksujen kanssa olla, vaikka tein yhdessä olessa ihan kaiken väärin, ja mua piti tarkkailla ja kytätä että miten hoidan lapsia. Ero oli mulle sinänsä lopulta paras juttu, koska sain olla lasten kans miten mieli teki, ja ahdistava painostava ilmapiiri oli poissa. Vanhemmuuden jakaminen ja vanhemmuudessa tukeminen on exän mielestä sitä, että hänellä on hieno elämä, hieno talo, hieno työ, ja hieno mies, ja lapset, ja mulla ei mitään noista. Hänen taloremppansa ajan mun pitäs olla lasten kans, mutta mun talorempan ajan lasten pitäs olla meiän luona, syytä en tiiä miks on eri asiat. Hänen pitää saada lomailla oma kesälomansa ilman lapsia, mut mun pitäs olla koko lomani lasten kanssa, koska hänen lomansa on eri asia kuin minun lomani, hänen pitää saada levähtää, mun ei tarvi. Hänen pitää saada lapset tänne lyhyellä varoajalla, koska hän haluaa nyt miehen kanssa lomalle, mun ei auttais sanoa mitään tommosta, se on selvä :D
Hänen työnsä on myös tärkeämpi ja hienompi kuin mun, vaikka mulla on epäsäännöllinen 3-vuorotyö, ja hänellä päivätyö, niin silti mun pitäs vaihtaa työvuoroja, vaikka se tarkottaa itelle niin vittumaisia työputkia, ettei niistä tahdo selvitä. Toki sitten ku on ollu 10 pitkää päivää töitä putkeen ihan miten sattuu, aamua, iltaa, yötä ja 12h vuoroja, niin sillä ainoalla vapaalla mikä sen jälkeen on, nii lapset tulee tottakai meille, koska HÄN ei muuten jaksa. Ei vaikka koko työvuorohelevetti on seurausta hänen pyytämisestään.
Lapset on myös vain hänen, ja mä olen palkaton aina tarjolla oleva lastenhoitaja, ja tätä mun on oleman hamaan loppuun asti kostoksi siitä että en täyttänyt hänen unelmia miehenä ja isänä ja ihmisenä.
JA KUN näihin en suostu, niin en tue HÄNEN vanhemmuutta, enkä auta yhtään, ja oon yhtä huono kuin eron aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ap, tule toki kertomaan mihin tulokseen tulit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et pärjää pojan kanssa, ei ex voi sitä auttaa. Kusy haluaisiko poika muuttaa.
En usko isänkään pärjäävän. isän omassa elämänhallinnassa on myös pahoja puutteita, enkä jaksa uskoa, että hän ottaisi tässä asiassa vastuuta. Mutta toisaalta minäkin olen ihan loppu...
Jollet sinä jaksa, eikä miehesikään jaksa/halua, niin tee lapsestasi lasu. Näin pääsette tuen piiriin ja voitte saada pojalle tukiperheen ja jotain muutakin apua tilanteeseen.
Luulen, että tarvitsisin kipeästi terapiaa, jossa saisin purkaa ja puhua tätä tilannetta jonkun ammattilaisen kanssa. Sillä tavalla jaksaisin paremmin pojankin kanssa. Mutta terapiaan on todella vaikea päästä. Jos tekee lasun, otetaanko äidin uupumus enemmän tosissaan? Saisinko silloin apua helpommin?
Keskusteluapua saisit oman alueesi FinFami-yhdistykseltä. Niillä on myös vanhempainryhmiä, joista saa vertaistukea. Ei keskusteluapu ole toki samaa kuin terapia, mutta ainakin minua juttelu ammattilaisen kanssa ja vertaistuki on auttanut jaksamaan jotenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen poika?
Jos olet ihan loppu lapsen kanssa, sinulla on täysi oikeus saada tukea toiselta vanhemmalta. Hän voi toki kieltäytyä mutta ethän menetä mitään jos kysyt.Itse asiassa eksäsi on ihan oikeassa. Hän on poikansa isä, eikä sinun elämäsi helpottaja. Isän pitäisi auttaa sinua, eikä poikaansa? Miksi näin? Ei hän ole vastuussa sinun jaksamisestasi sinun elämässäsi, vaan pojastansa . Ei hän voi olla sinun miehesi edelleen, koska hän on toisen naisen mies nyt. Mitä tämä isän tuki sinulle olisi? Edottaisin ennemminkin viikko/viikkosysteemiä, niin vastuu jakautuisi tasaisemmin, ja jos sekään ei auta, niin poika isälleen, ja sinulle tapaamiset ja elarit.
Minun mieheni eksä halusi myös tosi paljon "tukea" itselleen, mutta tämän tuen olisi pitänyt olla sellaista että kun lapsi ei halua syödä viiliä, niin isän eksä soitti miehelleni että miehen pitäisi nyt puhelimen välityksellä pakottaa lapsi syömään viilinsä, kun äiti tahtoi nyt että se viili syödään. Ihan järjetöntä!
Myös rahaa olisi pitänyt antaa koko ajan lisää, koska eksä halusi säästää omat rahansa itselleen että pääsee ulkomaille. Ja lapsen olisi pitänyt olla meillä puolet ajasta, mutta elarit olisi silti pitänyt maksaa täytenä. Suosittelen siis miettimään että MITÄ se tuki ja apu konkreettisesti mielestäsi olisi?
Aloituksesta sai sen kuvan, että kysymys on vähän vakavammasta asiasta kuin viilin syönnistä.
Juuri viilin syömisektä kuulosti. Ap ei pysty itse pitämään rajoja ja "haluaa tukea". Eli mitä?
Ei pitäisi muuttaa isälleen tuossa tilanteessa. Apua saat neuvolan, kouluterveydenhuollon, perheneuvolan tai yksityisen perheitä hoitavan psykiatrin, psykologin tai psykoterapeutin kautta. Myös lastenvalvojalta voi kysyä neuvoa. Isältä ei ilmeisesti kannata odottaa tukea joten hae sitä muualta. Enkä usko että isälleen muutto ratkaisisi ongelmaa, todennäköisesti purkaisi seuraavaksi pahaa oloaan jotain muuta kautta esim koulussa. Ehkä lapsi voisi tavata isää joko vähemmän esim joka toinen viikonloppu tai vuoroviikoin, tuollainen muutamien päivien välein perheen ja paikkakunnan vaihto joka viikko kuulostaa jo itsessään liian rasittavalta lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Lapsen isän uusi puoliso taitaa olla linjoilla mustamaalaamassa ap:ta.
Oletko tosissasi?
Miksi juuri isän puoliso? Ei isä? Tai ihan vaan joku sivullinen.
Vierailija kirjoitti:
Ei pitäisi muuttaa isälleen tuossa tilanteessa. Apua saat neuvolan, kouluterveydenhuollon, perheneuvolan tai yksityisen perheitä hoitavan psykiatrin, psykologin tai psykoterapeutin kautta. Myös lastenvalvojalta voi kysyä neuvoa. Isältä ei ilmeisesti kannata odottaa tukea joten hae sitä muualta. Enkä usko että isälleen muutto ratkaisisi ongelmaa, todennäköisesti purkaisi seuraavaksi pahaa oloaan jotain muuta kautta esim koulussa. Ehkä lapsi voisi tavata isää joko vähemmän esim joka toinen viikonloppu tai vuoroviikoin, tuollainen muutamien päivien välein perheen ja paikkakunnan vaihto joka viikko kuulostaa jo itsessään liian rasittavalta lapselle.
No muuttaisiko tilannetta, jos lapsi voisi isän luona huonosti? Olisiko sitten hyvä että lapsi muuttaisikin äidilleen, vai koskeeko tämä vain taas tätä kultaista äitimyyttiä?
Alue: Aihe vapaa
Lapsen isän uusi puoliso taitaa olla linjoilla mustamaalaamassa ap:ta.