Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi ystäväni kuvittelee, että täällä pallolla pitää selvitä ihan yksin?
28.07.2019 |
Ihan totuutena minulle kertoo, että ihmisen ei kuulu tarvita muita. Mitä ihmettä?
Kommentit (152)
Vierailija kirjoitti:
Kun pärjää yksin, ei jää kenellekään kiitollisuudenvelkaan. Palveluista maksetaan rahalla. Yllättävän moni "tarvitsija" ei olekaan auttamassa sitten, kun "auttaja" vuosia myöhemmin tarvitsisi jotain.
Niin ja se on auttajien suuri valhe, että he muka tekisivät asioita hyvää hyvyyttään tai toisen HYVÄKSI. Eivät tee, vaan aina siksi, että saavat siitäitselleen jotain. Jos on niin tyhmä, että laskee oman auttamisen velvoittavan muita auttamaan, niin eihän sille kukaan mitään voi. Ainoa kunnon motiivi auttaa on saada itse iloa, kun pystyi olemaan avuksi. Itse en esim. auta vaikka saisinkin apua, oletan auttajan nauttivan avustaan. Mutta en ikinä myöskään ruinaa tai ole vaatinut apua, mua inhottaa olla kellekään vaivaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinä sitten tarvitset ja mihin?
Pyöritätkö sä maapalloa yksin? Kasvatat oman ruokasai, maksat itse palkkasi, toimit pankkina, lääkärinä, kaikkina mahdollisina virkamiehinä, rakennat itse tiet, joilla liikut jne.?
Olen eri vastaaja mutta joo. Siivoan itse asuntoni, hoidan myös ison osan taloyhtiöni asioista, yrittäjänä maksan itse palkkani, hoidan netissä pankkiasiani, sijoitan siellä itse rahani, teen työni ja vielä puolet avustajanikin töistä, teen itse oman kirjanpitoni ja hoidan itse maksuliikenteeni. Ja itse asiassa kirjoitan usein myös omat lääkereseptini. Kunnallisista palveluista käytän lähinnä kirjastoa, ja sielläkin lainaan ja palautan kirjani itse automaatilla ja noudan itse varaukseni hyllystä.
En pyöritä maailmaa yksin, mutta muutaman nettosaajankin puolesta kyllä.
Et siis tajua yhtään... Jokainen siivoaa kämppänsä ja maksaa laskunsa. Joku kuitenkin on valmistanut sinulle tuotteet siivousta varten (pesuaineet, välineet, kuljettanut kauppaan ja myynyt ne) Mitä tulee kirjastoon niin joku sen kirjaston on rakentanut, järjestänyt ja huolehtii kirjakokelmasta, joku on suunnitellut ja valmistanut lainauslaitteet. Joku kantaa ne palautetut kirjat sieltä automaatista takaisin hyllyyn ja joku siivoaa kirjaston, että siellä voi käydä jne. Inhottaa kaltaisesi omakehu ihmiset, jotka kuvittelevat, että sähkö järjestyy sillä kun maksaa laskunsa eikä mitään sähköjärjestelmää tarvita sinne taakse.
En toivo, mutta jos katkaiset koipesi joku päivä tai sairastut muuten niin, että tarvitset kirurgia + jälkihoitoa kun et saa edes oksennettua tai paskannettua ilman apua niin alkaa sinullekin selviämään mikä mitätön pikku p _aska olet kuten jokainen meistä tässä suuressa VALMIIKSI luodussa järjestelmässä.
Tällä ei ole mitään tekemistä muiden tarvitsemisen kanssa, idioottti. Vaan rahantarpeen kanssa. Nuo asiat ovat saatavilla siksi, että ne tehnyt sai siitä rahaa. Ei hän tehnyt niitä siksi, että sä tarvitset niitä. Vaan rahan takia.
Vierailija kirjoitti:
Tuo yksin pärjäämisen vaatimus on ensinnäkin typerä ja toiseksi hengenvaarallinen. Se johtaa uupumiseen, masennukseen ja itsemurhiin. Väitän että se on syrjäytymisen suurin taustasyy ja edistää myös alkoholisoitumista.
Olisi ihan eri juttu, jos nämä yksin pärjääjät eläisivät erakkona jossain populaation ulkopuolella. Mutta ihmisten joukossa yksin pärjäämisestä on pelkkää haittaa; se häiritsee vuorovaikutusta, työnjakoa, tiedonvälitystä, oppimista, sopeutumista, parisuhteen syntymistä ja olemassaoloa.
Minusta on kyllä ihan helppoa pärjätä yksin. Ei mulle esim. parisuhde tarkoita sitä, että kumppani on mulle joku avunsaantiautomaatti tai -varmistaja. Jos toinen ei tee jotain asiaa, sen voi ostaa. Tarvitsin kumppania lapsuuden haavoista paranemiseen ja eheytymiseen. Senkin voi hoitaa terapialla.
Vierailija kirjoitti:
Maksan kaikesta avusta, myös ystävilleni. Joko seisot tai kaadut, yksin.
Toinen vanhempani ( isä) kuoli nuorena. Meitä oli 2 lasta, toinen 10, toinen 13 -vuotias. Yksikään ihminen ei kysynyt kertaakaan miten me voimme ja miltä meistä tuntuu. Kukaan ei lohduttanut. Yksin piti pärjätä henkisesti.
Että se siitä empatiasta. Vasta aikuisena tajusin kuinka kylmästi meitä kohdeltiin. Taustalla hyvä ja kunnianarvoinen suku. En luota edelleenkään yhteen ainoaan ihmiseen.
Minusta on tullut sellainen etten pidä ihmisistä. Tiedän, että vain eläimet välittävät minusta oikeasti.
Eivätkä välitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sille on tähdennetty lapsesta asti, että jokaisen pitää selvitä yksin, ei mitenkään tavatonta, näin mutkin kasvatettiin.
Miksi tällainen hölmö opetus saa noinkin paljon yläpeukkuja? Ihmiskunta ei ole selvinnyt yksilösuorituksin vaan nimenomaan yhteistyöllä.
Noi yläpeukut eivät tarkoita, että ihmiset edelleen tekisivät näin ja se olisi peukuttajien mielestä hyvä asia, vaan he tietävät, että näin on aiemmin tehty hyvinkin yleisesti. Joten turhaan hermostut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pieni tarinanpätkä omasta elämästäni: on perjantai, ja sunnuntaina olisi syntymäpäiväni. On ilta, kello lähenee yhdeksää ja minua väsyttää. Teen keittiössä iltapaa, ja syötyäni jätän valot päälle. Kaikki valot, sillä pelkään pimeää ja olen yksin kotona. Olen yksitoistavuotias vielä kaksi päivää.
Huoneeni nurkassa on koulureppu, jota en avaa. Siellä on läksyjä, ja samaan aikaan pimeänmörköjen kanssa läksyt kummittelevat mielessä. En tartu niihin, koska en kestä sitä, että en osaa. Mielessäni kaikuu vain sanoja sieltä täältä, eri ihmisten lausumina: itse on ... jos et osaa, en minä voi opettaa ... älä valita ... (huokaus) mitä nyt taas ... Päällimäisenä kyyneleiden kanssa oli tunne, että olen maailmankaukkeuden surkein ihminen, joka ei osaa vaikka muut osaa, ja joka pelkää, vaikka muut ei pelkää. Olin viikonlopun yksin, ja sunnuntaiaamuna leivoin itselleni syntymäpäiväkakun. Se oli ensimmäinen kerta, kun kukaan ei leiponut sitä minulle, mutta onneksi en tiennyt sitä vielä silloin.
Olen vasta aikuisena ymmärtänyt, että se, millaista minulla oli kotona, vaikutti paljon siihen miten pärjäsin koulussa. Tai siis siihen, että en pärjännyt. Syvimpään lama-aikaan yläasteen opettajakin turhautui minuun ja antoi tulla täyslaidallisen muiden edessä. Se oli jokin käännekohta. Se hetki oli se, kun häpeä asettui minuun lopullisesti ja lakkasin pyytämästä apua. Kun samana kesänä postilaatikosta tippui yhteishaun kirje, jossa kerrottiin että olin tullut valituksi en mihinkään, minussa meni jokin ihan lukkoon. Onneksi en tiennyt sitä silloin, mutta siitä alkoi alamäki.
Eikä ihmisyyden syntini ole edes niin pahoja. Poltin tupakkaa, värjäsin hiuksia. En käyttänyt alkoholia koskaan liiaksi asti ja huumeita en ole edes nähnyt vieläkään. Minä luin, minulla oli kirjekaveri Aasiasta, minulla oli unelmia. Vasta muutama vuosi sitten lakkasin odottamasta sitä elokuvien ja sarjojen hyvää haltijaa, tai varaäitiä tulevaksi. Olen nyt 37-vuotias, ja olen viimein antanut itselleni anteeksi sen, että en ymmärtänyt ettei tilanteeni ole normaali, ei reilu ja että se ei ole minun omaa syytäni.
Älkää jättäkö lapsianne pärjäämään yksin. Siitä ei välttämättä seuraa mitään hyvää.
Pumpuli ihmiset luulevat että jokaisella on täällä ihan samat lähtökohdat pärjätä. Selittelevät kaikkea, että ei meilläkään ollut rahaa, kun olin lapsi, mutta silti minusta tuli lääkäri, niin että on vain ihan asenteesta ja itsestä kiinni kaikki.
No ei ole, ihmisiin vaikuttaa muutkin asiat kuin raha. Jos on saanut arvostusta, kunnioitusta, rakkautta, tukea, hyväksyntää, luvan olla inhimillinen ja epätäydellinen, niin on helppo ponnistaa vaikka mihin. Siinä ei haittaa rahattomuus tai vaikka fyysiset sairaudet, jos perusasiat ovat kunnossa.
Ihmiset joilla on tervepäiset ja kunnolliset vanhemmat pitävät noita asioita itsestään selvinä, eivätkä pysty tajuamaan, ettei kaikilla ole yhtä hyvät lähtökohdat, ja mitä se tarkoittaa jos kotona on emotionaalisesti täysin laiminlyöty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miksi vanhemmat haluavat sellaista oppia lapsilleen jakaa? Eivätkö halua itse olla lapsensa tukena?
Lapsista pitää olla mahdollisemman vähän vaivaa.
Jos et itse tarvitse apua, niin sillon sinunkaan ei tarvitse ketään vuorostasi auttaa, tai mitään kenellekkän antaa.
Jne.
Suurtenikäluokkien kieroja kasvatusmalleja, mitkä alkavat periytyä pikkuhiljaa kolmanteen polveen.Pieni huomautus: suuret ikäluokat eivät antaneet apua kenellekään, ei edes omille lapsilleen. Mutta kun HE ovat iässä missä apua tarvitaan pitää kaikkien tietenkin auttaa heitä, niin yhteiskunnan kuin omien hylättyjen ja huonostikohdeltujen lastensakin. Muuten haukutaan kiittämättömäksi!
Tarkoitatko niitä ihmisiä jotka kasvattivat lapsensa (etenkin tytöt) siihen että ovat huonompia kuin muut ja vähempi arvoisia ihmisiä. Ja tätä perustelivat sillä, ettei toinen vain ylpistyisi?
Tosiaan mitään eivät ole koskaan tehneet väärin, vaan aina ovat kaiken nenän eteen muka kantaneet ja kaikkensa tehneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miksi vanhemmat haluavat sellaista oppia lapsilleen jakaa? Eivätkö halua itse olla lapsensa tukena?
Ei kaikki vanhemmat osaa tai pysty. Minutkin kasvatettiin niin että itse pitää pärjätä, vanhemmat ei lohduta eikä auta, ja varsinkaan eivät tue tai kannusta saati lohduta.
Vanhemmat laittoi lapset ulos kotoa kun 18v tuli täyteen ja sanoivat että tähän loppu heidän vastuu ja missään ei sit auteta, omillas oot ja takaisin ei oo tulemista.Ja näin on käynyt. Tuosta eteenpäin elänyt yksin ilman vanhempia koskaan en ole heiltä saanut apua tai tukea. Eivät tapaa lapsiani tsi minua, eivät pidä yhteyttä, varmaan 15v sitten kuullut jotain viimeksi niistä.
Joten TODELLAKIN on jodenkin pärjättävä yksin aina ja kaikessa, mitään apua ei saa mistään.
Tämä ei ole totta, apua saa "mistään", mutta sitä pitää edes osata hakea tai pyytää. Sinä et sitä voi tehdä, koska et voi nöyrtyä. Pidät kynsin hampain kiinni siitä, mitä vanhempasi päähäsi syöttivät. Eli on pärjättävä yksin. Siirtänet tämän jalon taidon myös lapsillesi?
EI, vaan sitä ei oikeasti saa mistään. Esim kerran sairastuin pahasti. Puysin apua neuvolasta, sossusta ja seurakunnalta. En saanut. Olisin saanut jos olisi lastensuojelujuttu mutta kun ei ollut. Tämä oli siinä 2009-2010 jolloin ei ollut lapsioerheen kotipaövelua.
No nyt se kotipalvelu on - paperilla teoriassa. Sairastuin loppuraskauden aikana yllättäen melko vakavasti ja mulla oli taapero kotona. Hain apua viimeisiksi viikoiksi kunnaöta. En saanut koska avun tarve ei ollut ÄKILLINEN.
Joten todellakin tarkoitan että APUA EI SAA VAIKK PYYTÄÄ.
Vain naiivi muiden auttama kermaperse luulee että apua saa kun vaan pyytää.
Kysyit vääriltä ihmisiltä. Todennäköisesti sinua olisi ollut heti auttamassa he, jotka ovat yhtä huonossa tilanteessa kuin sinä. Rikkaimmat ovat kaikkein piheimpiä ja he jotka voisivat auttaa eniten tekevät sitä vähiten.
Olet varmaan huomannut kuka se sinua vaikka bussissa auttoi vaunujen kanssa, kun isot vahvat miehet seuraavat sivusta, että onnistuuko vai ei? Niin ja kaikkihan me tiedämme mikä sukupolvi on saanut kaiken ja jauhaa tätä " jokainen hoitaa omat lapset."
ja joka on tuossa päättävässä asemassa nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miksi vanhemmat haluavat sellaista oppia lapsilleen jakaa? Eivätkö halua itse olla lapsensa tukena?
Ei kaikki vanhemmat osaa tai pysty. Minutkin kasvatettiin niin että itse pitää pärjätä, vanhemmat ei lohduta eikä auta, ja varsinkaan eivät tue tai kannusta saati lohduta.
Vanhemmat laittoi lapset ulos kotoa kun 18v tuli täyteen ja sanoivat että tähän loppu heidän vastuu ja missään ei sit auteta, omillas oot ja takaisin ei oo tulemista.Ja näin on käynyt. Tuosta eteenpäin elänyt yksin ilman vanhempia koskaan en ole heiltä saanut apua tai tukea. Eivät tapaa lapsiani tsi minua, eivät pidä yhteyttä, varmaan 15v sitten kuullut jotain viimeksi niistä.
Joten TODELLAKIN on jodenkin pärjättävä yksin aina ja kaikessa, mitään apua ei saa mistään.
Tämä ei ole totta, apua saa "mistään", mutta sitä pitää edes osata hakea tai pyytää. Sinä et sitä voi tehdä, koska et voi nöyrtyä. Pidät kynsin hampain kiinni siitä, mitä vanhempasi päähäsi syöttivät. Eli on pärjättävä yksin. Siirtänet tämän jalon taidon myös lapsillesi?
EI, vaan sitä ei oikeasti saa mistään. Esim kerran sairastuin pahasti. Puysin apua neuvolasta, sossusta ja seurakunnalta. En saanut. Olisin saanut jos olisi lastensuojelujuttu mutta kun ei ollut. Tämä oli siinä 2009-2010 jolloin ei ollut lapsioerheen kotipaövelua.
No nyt se kotipalvelu on - paperilla teoriassa. Sairastuin loppuraskauden aikana yllättäen melko vakavasti ja mulla oli taapero kotona. Hain apua viimeisiksi viikoiksi kunnaöta. En saanut koska avun tarve ei ollut ÄKILLINEN.
Joten todellakin tarkoitan että APUA EI SAA VAIKK PYYTÄÄ.
Vain naiivi muiden auttama kermaperse luulee että apua saa kun vaan pyytää.Kysyit vääriltä ihmisiltä. Todennäköisesti sinua olisi ollut heti auttamassa he, jotka ovat yhtä huonossa tilanteessa kuin sinä. Rikkaimmat ovat kaikkein piheimpiä ja he jotka voisivat auttaa eniten tekevät sitä vähiten.
Olet varmaan huomannut kuka se sinua vaikka bussissa auttoi vaunujen kanssa, kun isot vahvat miehet seuraavat sivusta, että onnistuuko vai ei? Niin ja kaikkihan me tiedämme mikä sukupolvi on saanut kaiken ja jauhaa tätä " jokainen hoitaa omat lapset."
ja joka on tuossa päättävässä asemassa nyt.
Joo. Mun vanhemmat oikeasti hoidatti lapsensa enimmäkseen muilla. Olimme monta kertaa VIIKOSSA sukulaisten tai mummojen hoidossa, useampana viikonloppuna kuussa ja todellakin koko kesäb. Vanhemmilla oli tottakai kesäloma mutta he viettivät sen KAHDESTAAN ilman lapsiaan, jotta pääsivät kaksin reissaamaan. Mummolat hoiti kesällä siis 2,5kk putkeen, vanhemmat ehkä kerran kesässä kävi meitä katsomassa.
No kun sitten itse odotin esikoistani (tästä jo 10 v aikaa) vanhemmat soitti oilein virallisen kuuloisen puhelun jossa ilmoittivat että olemme päättäneet että emme sitten auta sinua lastenhoidossa nyt eikä tulevaisuudessa. Kas kun he ovat jo OMANSA hoitaneet ja jokainen hoitakoon omat lapsensa ITSE.
Tämä uhkaus tosiaan piti. Tässä 10v sisään on tullut kaksi muutakin lsta. Vanhempani ovat nähneet kymmenen vuoden aikana lapseni kolme (3!) kertaa. Nämäkin sukujuhlissa, siis serkun häissä tms. Eivät viitsi ”kuormittaa” itseään sillä että kävisivät kylässä tai leikkisivät lasten kanssa.
No juna vähän meni jo. Hauskaa on se että ennen kun sain lapsiani, vanhemmat kerran suu vaahdossa selitti että sitten kun HE ovat vanhoja niin VAATIVAT JA ODOTTAVAT että lapset auttavat heitä, sillä hehän eivät laitokseen lähde ja omat lapset nyt on muutenkin velkaa koko elämän ja lapsuuden kja se sitten pitää maksaa takaisin tässä muodossa heille.
En yhtään ihmettele jos joku ajattelee että provo, mutta ikävä kyllä totisinta totta. En voi kuin mykistyneenä katsoa sivusta tuota röyhkeää itsekästä ajatuksenjuoksu. Miten jotkut voikaan elää elämänsä läpi ajatellen vain ”minä, minä, minäminä” ja minun vastimukset ja tarpeet.
Alue: Aihe vapaa
Ällöttävä hyväksikäyttäjä.