Oletko katunut eroa?
Olen nyt kiikun kaakun sen suhteen, pitäisikö erota miehestä. Suhde on lähinnä kämppissuhde mutta muuten ns hyvä. Läheisyyttä tai seksiä ei kuitenkaan ole.
Sinä, joka olet eronnut pitkästä liitosta jossa on lapsia, oletko katunut eroa ja mikä oli eron perimmäinen syy?
Kommentit (29)
En ole katunut.Erosta on yli 9v aikaa.Syy:miehen alkoholinkäyttö,riippuvuus omista vanhemmista,oli laiska tekemään kotitöitä ja hoitamaan lapsia.Läheisyyttä ja seksiä oli loppuun asti viikottain.
Voisin vähän antaa lisäinfoa. Olen nyt ollut miehen kanssa yhdessä reilu 8 vuotta, meillä 4-vuotias lapsi. Suhde loppui lapsen tuloon. Tai siis läheisyys ja seksi loppui siihen. Sitä ennen meni hyvin. Mies on hyvä isä, hoitaa lasta ja kotia mutta ei kiihota minua laisinkaan enkä minäkään häntä. Ei käytetä kumpikaan päihteitä.
Vierailija kirjoitti:
Voisin vähän antaa lisäinfoa. Olen nyt ollut miehen kanssa yhdessä reilu 8 vuotta, meillä 4-vuotias lapsi. Suhde loppui lapsen tuloon. Tai siis läheisyys ja seksi loppui siihen. Sitä ennen meni hyvin. Mies on hyvä isä, hoitaa lasta ja kotia mutta ei kiihota minua laisinkaan enkä minäkään häntä. Ei käytetä kumpikaan päihteitä.
Tämä siis ap
Eroa hyvänen aika. Itse samassa tilanteessa, sillä erolla että tässä ehti tapahtua jahkaillessa se pahin eli pettäminen. Olisi pitänyt erota ennen sitä, nyt sitten loppuiän vihat niskassa. Että se niistä eron jälkeisistä hyvistä väleistä.
En kadu. Erosta on kaksi vuotta, ja kolme teini-ikäistä lasta. Ex muutti sohvalle. Ei mitään fyysistä suhdetta enää eikä suostunut viettään yhteistä aikaa eikä mitään selitystä. Tätä kolme vuotta. Olin taloudenhoitaja ja laskujen maksaja. Lähteminen oli hankalaa lasten vuoksi. Ihastuin sitten toiseen mieheen ja lähdin. Voi kun olisin lähtenyt ennen tuota suhdetta. Exän kanssa ei olla missään väleissä. Eipä tuo lastenkaan elämässä ole. Näkee päiväseltään parin kuukauden välein. En tiedä miten on puhelimitse yhteydessä.
Olen eronnut kahdesti enkä kadu kumpaakaan.
Yhtä älytön kysymys kuin "kadutko sitä, ettet enää ahdistu 24/7 sellaisen ihmisen läsnäolosta, joka tekee sinut ja lapset onnettomiksi, loukkaa, laiminlyö ja ryyppää?"
Joo, kumpikaan noista ei voinut olla ekan lasillisen jälkeen ottamatta vielä kymmentä lisää, mutta sitä ei seurusteluaikana huomannut kun ne jaksoivat sen aikaa teeskennellä.
Kolmanteen ansaan en mene, rakastaja riittää eikä häntäkään tarvitse lasten elämään sotkea.
En. Erosta vuosi. Erottiin koska ei ollut läheisyyttä, ei yhteistä aikaa, oli vain miehen työt ja miehen harrastukset ja kaverit. Minä hoidin kodin ja lapset, kävin toki töissäkin ja maksoin puolet laskuista.
Sit kun mies alkoi vielä kiukuttelemaan kotona lapsille jatkuvasti, otin eron.
Ongelmallista tästä tekee että mies kyllä rakastaa minua kovasti eikä halua erota. Lisäksi pieni lapsi tekee erolle ison kynnyksen. Ilman lasta olisin lähtenyt aikoja sitten. Lisäksi ympäristön luomat paineet vaikeuttavat eroa. Ja varsinkin kun suhteessa ei mitään erityistä vikaa ole muuten kuin ettei ole läheisyyttä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ongelmallista tästä tekee että mies kyllä rakastaa minua kovasti eikä halua erota. Lisäksi pieni lapsi tekee erolle ison kynnyksen. Ilman lasta olisin lähtenyt aikoja sitten. Lisäksi ympäristön luomat paineet vaikeuttavat eroa. Ja varsinkin kun suhteessa ei mitään erityistä vikaa ole muuten kuin ettei ole läheisyyttä.
Ap
Läheisyyden puute on iso vika avioliitossa. Ystäviä ja sukulaisia on yleensä ja läheisiä ihmisiä. Avioon mennään, kun halutaan läheinen kumppani ja se fyysinen suhde on iso asia liittoa. Siihen kuuluu kaikki pienet suukot, halit, silitykset. Seksi voi joskus olla tauolla, mutta hellyys ei.
En eroaisi, jos tilanne on "ihan ok, muttei oo seksiä".
Olen sen verran sitkeä ja avoin, että kääntäisin kaikki kortit ja yrittäisin siihen asti, etten enää kestäisi puolisoa silmissäni. Sen jälkeen tietäisin tehneeni kaikkeni eikä jälkeen päin heikkoinakaan hetkinä tarvitsisi katua, etten yrittänyt. Pariterapiaan mars!
(Ja kyllä tiedän mistä puhun, kokemusta aiheesta on...valitettavasti.)
Tässä läheisyysongelmassa taidan itse olla syyllinen. Miehen kosketus ahdistaa ja inhottaa, jonka seurauksena mies ei enää edes yritä. Välillä tulee kausia että mies vaikuttaa taas kiinnostavalta mutta heti kun suukottelee tms niin alkaa taas inhottaa.
Ap
Kannattaa ottaa huomioon, että näihin ketjuun vastaavat yleensä voimaantuneet oman elämänsä kaijakoot. Ne jotka katuvat eroa harvemmin siitä missään huutelevat, korkeintaan lähimmille kavereilleen saattavat mainita.
Haluatko lapsellesi äitipuolen? Jos et niin älä eroa. Googlaa mitä tarkoittaa,käytännön kokemuksia. Ja miten rankkaa yksinhuoltajuus on.
Ihan samoja mietin... meillä tosin ei ole lapsia ja yhdessä on oltu 15 v. Minua ei vaan kertakaikkiaan kiinnosta enää viettää aikaa miehen kanssa, minulla ei ole hänelle yhtään mitään sanottavaa eikä mikään yhdessä tekeminen kiinnosta. Fyysisesti mies ei vedä minua puoleensa ja kosketus lähinnä puistattaa. Tätä on jatkunut vähitellen pahentuen vuoden verran.
Hankalaa on se, että mies haluaa jatkaa yhdessä ja uskoo asioiden muuttuvan, minä en tajua miten niin kävisi. Itsekkin välitän miehestä enkä haluaisi hänelle kuin hyvää, siksi on vaikea jättää kun hän on niin eri mieltä (itse alan uskoa, että lopulta hänellekkin ero on hyväksi). Ainoa syy miksi epäilen on ooma järjetön työstressi - mietin, onko se voinut vaikuttaa tunteisiin näin paljon? Olen myös töiden vuoksi paljon pois kotoa. Voiko koko ongelma johtua siitä...
No miksei sitä läheisyyttä ole? Hyvänen aika aikyinen ihminen kuvittelee suhteen toimivan itekseen, siihe pitää panostaa , molempien.
Varaa aika vaikka sexpon parisuhdeterapiaan (saa 3 ilmaista kertaa) .
Ps suhteen loppu ei ole siinä olevat ongelmat vaan se miten niihin suhtaudutaan. Eli onko asenne että ongelmat ratkotaan vai se että voinhan ottaa eron jos ei enää huvita olla toisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Ongelmallista tästä tekee että mies kyllä rakastaa minua kovasti eikä halua erota. Lisäksi pieni lapsi tekee erolle ison kynnyksen. Ilman lasta olisin lähtenyt aikoja sitten. Lisäksi ympäristön luomat paineet vaikeuttavat eroa. Ja varsinkin kun suhteessa ei mitään erityistä vikaa ole muuten kuin ettei ole läheisyyttä.
Ap
"Hyvänen aika aikyinen ihminen kuvittelee suhteen toimivan itekseen, siihe pitää panostaa , molempien."
Köh... esim meillä tosiaan suhdetta takana tuo 15 v. Aika naivi saa olla, joos luulee että se aika on pärjätty tekemättä mitään suhteen eteen. Kyse onkin juuri siitä, että nyt ei tunnetila tunnu muuttuvan vaikka panostamista on puolin ja toisin yritetty.
t. 18
En ole katunut hetkeäkään. Päinvastoin.
Erosta pian kahdeksan vuotta.