Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi ystäväni kuvittelee, että täällä pallolla pitää selvitä ihan yksin?
28.07.2019 |
Ihan totuutena minulle kertoo, että ihmisen ei kuulu tarvita muita. Mitä ihmettä?
Kommentit (152)
Omalla hyväosaisella äidilläkin voi olla suvussa omat suosikkinsa. Joku lapsista voi olla mustalammas sekä perheessään että suvussaan, ilman omaa syytään. Jos minulla ei olisi ollut niin empaattista isää, tuskin edes tietäisin, mitä on empatia. Mutta kuten sanoin, menetin hänet lapsena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miksi vanhemmat haluavat sellaista oppia lapsilleen jakaa? Eivätkö halua itse olla lapsensa tukena?
Lapsista pitää olla mahdollisemman vähän vaivaa.
Jos et itse tarvitse apua, niin sillon sinunkaan ei tarvitse ketään vuorostasi auttaa, tai mitään kenellekkän antaa.
Jne.
Suurtenikäluokkien kieroja kasvatusmalleja, mitkä alkavat periytyä pikkuhiljaa kolmanteen polveen.
Jatkan vielä että tässä tyylissä on se helpolla pääseminen se pääasia. On ihmisiä joille se oman navan tuijotus on tarpeeksi antoisaa.
Pikkuhiljaa vanhemmiten tyyli muuttuu kun huomatakiin ettei enää itse pystytä niitä asioita hoitamaan. Mutta välit lapsiin ja lapsenlapsiin päin p..tä, koska nämä nähty vain taakkoina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miksi vanhemmat haluavat sellaista oppia lapsilleen jakaa? Eivätkö halua itse olla lapsensa tukena?
Lapsista pitää olla mahdollisemman vähän vaivaa.
Jos et itse tarvitse apua, niin sillon sinunkaan ei tarvitse ketään vuorostasi auttaa, tai mitään kenellekkän antaa.
Jne.
Suurtenikäluokkien kieroja kasvatusmalleja, mitkä alkavat periytyä pikkuhiljaa kolmanteen polveen.Pieni huomautus: suuret ikäluokat eivät antaneet apua kenellekään, ei edes omille lapsilleen. Mutta kun HE ovat iässä missä apua tarvitaan pitää kaikkien tietenkin auttaa heitä, niin yhteiskunnan kuin omien hylättyjen ja huonostikohdeltujen lastensakin. Muuten haukutaan kiittämättömäksi!
Totta, osaavat vaatia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miksi vanhemmat haluavat sellaista oppia lapsilleen jakaa? Eivätkö halua itse olla lapsensa tukena?
Lapsista pitää olla mahdollisemman vähän vaivaa.
Jos et itse tarvitse apua, niin sillon sinunkaan ei tarvitse ketään vuorostasi auttaa, tai mitään kenellekkän antaa.
Jne.
Suurtenikäluokkien kieroja kasvatusmalleja, mitkä alkavat periytyä pikkuhiljaa kolmanteen polveen.Jatkan vielä että tässä tyylissä on se helpolla pääseminen se pääasia. On ihmisiä joille se oman navan tuijotus on tarpeeksi antoisaa.
Pikkuhiljaa vanhemmiten tyyli muuttuu kun huomatakiin ettei enää itse pystytä niitä asioita hoitamaan. Mutta välit lapsiin ja lapsenlapsiin päin p..tä, koska nämä nähty vain taakkoina.
Loistavasti kiteytetty. Nyt vanhoina mun itsekkäät vanhemmat syyttelee ja märisee miten naapureill lapset käy auttamassa mutta heillä ei. Olisko väkivallalla, välinpitämättömyydellä ja omien lasten paskalla kohtelulla osaa asiaan? No ei tietenkään kun vila on vaan lapsissa joita haukutaan nyt sitten.
Kyllä vielä 70-80 luvuilla oli ihan hirveää kasvatusmetodia, meilläkin juuri tää ”luulot pois lapselta ja nujerretaan maanrakoon”, höystettynä väkivallalla, ilkkumisella ja pilkkaamisella, ja juuri tuolla karaisulla että vanhemmat ei aita, ei kuuntele huoliasi eikö mitenkään ole tukemassa tai kannustamassa. Aina mentiin aikuisten ehdoilla ja aikuisten halut ja tarpeet täytettiin.
Nykyään on luojan kiitos parempi kasvatus, vaikka vielä nykyäänkin ajoittain näkee vilahduksia menneestä. Keskimäärin kuitenkin 90-2000 lukujen lapset on onnellisempia ja rakkaudella kasvatettuja, kuin me 70-luvun liiskatut ja nöyryytetyt lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surullisia tarinoita! Halaus teille!
Onko kukan vanhempiensa hylkäämä ja laiminlyömä käynyt terapiassa? Mua tää vanhempieni tekemä lapsuuden kaltoinkohtelu - ja vielä enemmän aikuistumisen kynnyksellä tekemä täydellinen hylkääminen ja taakseen jättäminen - vaivaa niin kovasti että haluaisin keskusteluapua. Varsinkin kun mulla on rakastava lämmin suhde omiin lapsiini, niin on ihan sydäntäsärkevää ajatella niitä kauheita asioita mitä ne teki minulle. Lisäksi on ihan kestämätöntä että joku ei välitä yhtään lapsestaan ja hylkää lapsen. En ikinä voisi tehdä lapsilleni samaa, rakkaimmilleni ja tärkeimmillenl!
Oikeasti sydän murtuu, kun mietin miten täydellistä rakkaudettomuutta vanhempani ovat ilmentäneet lastaan kohtaan.
Mikä terapia olisi hyvä? Joudun tän itse maksamaan kun mitään varsinaista mt-sairautta ei ole, ja siksi haluaisin ettei tulisi turhia (kalliita) kokeiluita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavallaan kai se tuntuu joistain helpommalta olla ottamatta apua vastaan ja yrittämällä selvitä täysin omillaan, koska siitä alkaa sellainen epämiellyttävä vastapalveluskierre. Jos joku auttaa meikäläistä, niin tottakai jään hänelle palveluksen velkaa, inhottavaa.
Vierailija kirjoitti:
Sille on tähdennetty lapsesta asti, että jokaisen pitää selvitä yksin, ei mitenkään tavatonta, näin mutkin kasvatettiin.
Miksi tällainen hölmö opetus saa noinkin paljon yläpeukkuja? Ihmiskunta ei ole selvinnyt yksilösuorituksin vaan nimenomaan yhteistyöllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miksi vanhemmat haluavat sellaista oppia lapsilleen jakaa? Eivätkö halua itse olla lapsensa tukena?
Ei kaikki vanhemmat osaa tai pysty. Minutkin kasvatettiin niin että itse pitää pärjätä, vanhemmat ei lohduta eikä auta, ja varsinkaan eivät tue tai kannusta saati lohduta.
Vanhemmat laittoi lapset ulos kotoa kun 18v tuli täyteen ja sanoivat että tähän loppu heidän vastuu ja missään ei sit auteta, omillas oot ja takaisin ei oo tulemista.Ja näin on käynyt. Tuosta eteenpäin elänyt yksin ilman vanhempia koskaan en ole heiltä saanut apua tai tukea. Eivät tapaa lapsiani tsi minua, eivät pidä yhteyttä, varmaan 15v sitten kuullut jotain viimeksi niistä.
Joten TODELLAKIN on jodenkin pärjättävä yksin aina ja kaikessa, mitään apua ei saa mistään.
Kauheaa vanhemmuutta.Itse en ainakaan toimi noin tulevaisuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan kai se tuntuu joistain helpommalta olla ottamatta apua vastaan ja yrittämällä selvitä täysin omillaan, koska siitä alkaa sellainen epämiellyttävä vastapalveluskierre. Jos joku auttaa meikäläistä, niin tottakai jään hänelle palveluksen velkaa, inhottavaa.
Mulla ainakin näin. En tykkää olla kenellekään velkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turha miettiä palvelusvelkaa, jelpitään aina tilaisuuden tullen toisiamme! Auttamisesta saa hyvän mielen itsekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on aina lopulta yksin.
Joo, mutta on vinha ero oletko lapsesta saakka hylätty ja yksin, vai vasta onnellisen elämän jälkeen peri viimeistä vuotta vanhainkodissa.
Vierailija kirjoitti:
Turha miettiä palvelusvelkaa, jelpitään aina tilaisuuden tullen toisiamme! Auttamisesta saa hyvän mielen itsekin.
Ei ne suurten ikäluokkien tylyttät ajattele näin. Vaan päinvastoin että missään nimessä ei auteta, koska toinen voisi vaikka hyötyä siitä. Ja se on ihan periaate! Muakaan ei vanhemmat kertaakaan voineet auttaa , edes todella pahassa hädässä. Ilmoittivat että on periaatekysymys! Eivät auta kun ovat sellaisen periaatteen keksineet.
Onko kivaa, kun joku idiootti tarvitsee muita? Jos mun miesesim. loukkaa minua, niin mihin mä häntä tarvitsen? Tai äitini? Mihin sellaisia k*sipäitä tarvitaan? Ei mihinkään. Mä olen erittäin ilkeä sellaisia ihmisiä kohtaan. Huvittava osuus on se, että he ilmeisesti kuvittelevat minun tarvitsevan heitä (tai että itse tarvitsevat minua) eivätkä häivy! Ottavat vain paskaa niskaan kuin mitkäkin nolot pellet. Ei muita ihmisiä oikeasti tarvita yhtään mihinkään, kaiken saa rahalla.
Mun mielestä on ihan normaalia ettei elämässä tarvitse muita. Sellainen, että tarvitsee on heikkoutta. Se on eri asia, että kykenee olemaan tarvitseva, se ei ole heikkoutta vaan tervettä, mutta muiden varaan jääminen ja sellainen muiden pakollinen tarvitseminen on lapsellista ja säälittävää. Jos tarvitsee jotain sitä on tietenkin ihan jees kysyä, mutta jos kukaan ei auta niin ei siitä pidä suuttua, vaan ottaa elämä omiin käsiinsä vain reippaasti. Eivät muut ole täällä sinua varten, vaan niitä keistä pitävät. Sinä et välttämättä ole niin mukava ihminen kuin luulit. Mä ainakin inhoan suurinta osaa ns. läheisistäni. He ovat keskimäärin vajaaälyisiä idioott eja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinä sitten tarvitset ja mihin?
No jos vaikka sairastun, niin kyselen kyllä isovanhemmilta ja sukulaisilta, jos joku haluaisi ottaa pienet lapset hoitoon, jotta saan levätä. Mieheltä nyt vähintään kysyn, että pystyykö tulemaan töistä aiemmin ja olemaan illan lasten kanssa.
Paljon parempi noin ja parantua nopeammin kuin raataa sairaana lasten kanssa ja paraneminen pitkittyy.
Ällötävä muiden vaivaaja, sinä sinä sinä. Toivottavasti mietit sitäkin, ettei muut ole vastuussa sun sairauksiesi pituuksista. Jos olet loukannut läheisiäsi, niin sitten vielä haukut perään etteivät auta, vaikka syy on oma viallisuutesi. Et myönnä loukanneesi läheisäsi, etkä suostu tajuamaan, että joku ei halua auttaa sinua, koska loukkasit häntä joskus ja sinunlaisesi heivaa loukkaamansa ihmiset pois elämästään, koska heitä et voi hyväksikäyttää.
Alue: Aihe vapaa
Pieni huomautus: suuret ikäluokat eivät antaneet apua kenellekään, ei edes omille lapsilleen. Mutta kun HE ovat iässä missä apua tarvitaan pitää kaikkien tietenkin auttaa heitä, niin yhteiskunnan kuin omien hylättyjen ja huonostikohdeltujen lastensakin. Muuten haukutaan kiittämättömäksi!