Miksi ystäväni kuvittelee, että täällä pallolla pitää selvitä ihan yksin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo yksin pärjäämisen vaatimus on ensinnäkin typerä ja toiseksi hengenvaarallinen. Se johtaa uupumiseen, masennukseen ja itsemurhiin. Väitän että se on syrjäytymisen suurin taustasyy ja edistää myös alkoholisoitumista.

Olisi ihan eri juttu, jos nämä yksin pärjääjät eläisivät erakkona jossain populaation ulkopuolella. Mutta ihmisten joukossa yksin pärjäämisestä on pelkkää haittaa; se häiritsee vuorovaikutusta, työnjakoa, tiedonvälitystä, oppimista, sopeutumista, parisuhteen syntymistä ja olemassaoloa.

Väännä ratakiskosta. En HALUA olla yksin. TARVITSEN tukiverkon. TOIVOISIN lämpimän suvun.

Mutta mitään näistä ei sellainen saa joka on sukunsa ja kotinsa kaltoinkohtelema. Sinä et tajua yhtään että tällainen tilanne ei juurikaan muutu. Pari ystävää voi saada mutta se ei paikkaa puuttuvaa sukua.

Rakasta sukua et voi saada, HYVÄKSY se. Turvaverkon voit saada, sille asialle voit itse tehdä jotain, joten toimi, äläkä itke sen perään, mitä et voi saada. Ystäviä, tuttavia jne voit saada. Keskity siihen. Ja tee asioita sen eteen.

Sarjassamme besserwisser neuvol, vol 27.

Jo lapsesta saakka hylätty ja emotionaalisestickaltoinkohdeltu ei tasan tarkkaan saa rakennettua turvaverkkoa vaikka miten ponnistelee. Sellaisen saa missä itse auttaa muita (hoitaa naapurin lapsia jne) mutta itse ei saa vastavuoroista apua koska ei kehtaa sitä pyytää tai osaa vaatia, niinkuin hyvän otsetunnon osaavat pystyvät vaatimaan.

Nimim. Sama tausta, monta tukiverkkoa yritetty rakentaa, itse aina päätynyt antajan rooliin saamatta mitään takaisin.

Mitä sä olet siis sen eteen tehnyt, että elämäsi olisi nyt ja tulevaisuudessa parempaa, ettet vain jäisi sinne pskaan lapsuuteen? Tämä besserwisser on joutunut paiskimaan töitä, että elämästä on tullut parempi, että yksinpärjäämisen sijaan voi edes joskus pyytää ja saada apua. Vaatii valtavasti itsetutkiskelua. Mt-puolen työstäminen ei ole helppo juttu eikä nopea, mutta kyllä se kannattaa. Mä en kyllä syyllistä ketään, jos ei jaksa eikä halua, mutta kyllä mä silti aina suosittelen oman vastuun ottamista. Sama pätee moneen asiaan, ei pelkästään pskaan lapsuuteen tai rakkaudettomaan perheeseen.

Olen taatusti tehnyt enemmän kuin sinä. Mutta siltikään sitä tuliverkkoa en ole saanut. Sentään olen uralla edennyt johtohommiin että on rahaa palkata apua, mutta rahalla palkattu apu ei ole sama kuin suku.

Vaikeaa sanoa, voi olla, että olet tehnyt enemmän tai sitten et. Enemmän olet varmasti tehnyt koulu-/työrintamalla, kun olet johtohommissa, minä en ole, mutta eihän se poissulje sitä, että on varaa maksaa avusta. Ja kuten sanottu, kaikesta avusta ei tarvitsekaan maksaa. Se meissä kuitenkin on erona, etten ole katkera suvulleni, ja vain sen vuoksi, että tiedän, että sille asialle en voi mitään. Olen onnistunut jättämään menneet sinne, minne ne kuuluukin, en enää kanna taakkaa mukanani. Siinä olen ehkä tehnyt enemmän? Olen onnekseni saanut rakenneltua ihan kohtuulliset turvaverkot, ei se tietenkään ole samaa kuin jos olisi rakastavat vanhemmat ja sukulaiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinä sitten tarvitset ja mihin?

Pyöritätkö sä maapalloa yksin? Kasvatat oman ruokasai, maksat itse palkkasi, toimit pankkina, lääkärinä, kaikkina mahdollisina virkamiehinä, rakennat itse tiet, joilla liikut jne.?

Mitä järkeä saivarrella? Ei liity kuitenkaan aloitukseen.

Äläs nyt. Näitäkin on. Yks vanha tuttu meni Lappiin erakoksi ja metsästi syötävänsä.

Tekikö itselleen omatekoisella kivikirveellä oman laavun havuista jossa asuu? Tekee itse omat metsästysaseensa puusta ja nuolen ja keihäänkärjet kiveä tai luuta. Vaatteet tekee nahoista omatekoisella luuneulalla. Istuu illat nuotion ääressä ilman kirjoja, kännyköitä, ym. teknologian tuotteita. Ei hae kaupasta jauhoja tai makarooneja, vaan elää täysin omakeräämillä tai metsästämillä ruuilla.

Jopa metsästäjä-keräilijän elämään tottuneelle täysin yksinäiselle ihmiselle ei ennusteta kovin pitkää elossaoloaikaa. Pari vuotta jos pysyy elossa täysin yksin, niin hyvä saavutus.

Olisi muuten hienoa opetella tekemään itse vaatteensa! Osaan ihan perusmallin ompelukset, toivottavasti saan vielä joku päivä opeteltua kaavoittamisen ja vaateompelun salat. Saisi aina mieluista, istuvaa ja laadukkaasti ommeltua.

Minä muuten jo värjään ja leikkaan itse hiukseni. 😈

Ajattelitko myös kutoa ja värjätä langat, sekä kehrätä langat, vuolla neulat vai ryhdytkö ompelukoneen valmistajaksi? Kankaan kutomiseenkin tarvitaan välineitä. Tarvitset myös ohjeet jotka joku muu on tehnyt ja sinulle painanut/nettiin laittanut jne. kierre jatkuu. Eli se, että ompelee itse vaatteensa ei vielä tarkoita, etteikö olisi muista riippuvainen :)

Sinä et taida tietää, mitä mittavaatteet tarkoittavat. :) Niihin ei tarvita ohjeita, vaan mitat otetaan suoraan vaatteen käyttäjän päältä - ja niistä piirretään kaavat. Ja monesti teen pienet korjausompelut ihan käsin ompelemalla, kun ei jaksa kaivaa ompelukonetta esiin. Koirankarvalapaset omasta koirasta olisivat myös kivat.

Jankataanko lisää. :)

Tiedän oikein hyvin, koska olen vaatetuslinjan käynyt. Tiedän myös, että muotoiluunkin tarvitaan ohjeet. Olen niiden ohjeiden mukaan ja opettajan avustuksella piirrellyt kaavoja. Tarvitset myös kaavapaperia, nuppineuloja, mittanauhan, viivottimia eri kaarilla jne. jne. jne. Mallinukkekin helpottaa asiaa.

Vierailija kirjoitti:

. Koirankarvalapaset omasta koirasta olisivat myös kivat.

Et siis voi tehdä omasta rämemajavastasi kun pärjääthän täysin yksin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinä sitten tarvitset ja mihin?

Pyöritätkö sä maapalloa yksin? Kasvatat oman ruokasai, maksat itse palkkasi, toimit pankkina, lääkärinä, kaikkina mahdollisina virkamiehinä, rakennat itse tiet, joilla liikut jne.?

Mitä järkeä saivarrella? Ei liity kuitenkaan aloitukseen.

Äläs nyt. Näitäkin on. Yks vanha tuttu meni Lappiin erakoksi ja metsästi syötävänsä.

Tekikö itselleen omatekoisella kivikirveellä oman laavun havuista jossa asuu? Tekee itse omat metsästysaseensa puusta ja nuolen ja keihäänkärjet kiveä tai luuta. Vaatteet tekee nahoista omatekoisella luuneulalla. Istuu illat nuotion ääressä ilman kirjoja, kännyköitä, ym. teknologian tuotteita. Ei hae kaupasta jauhoja tai makarooneja, vaan elää täysin omakeräämillä tai metsästämillä ruuilla.

Jopa metsästäjä-keräilijän elämään tottuneelle täysin yksinäiselle ihmiselle ei ennusteta kovin pitkää elossaoloaikaa. Pari vuotta jos pysyy elossa täysin yksin, niin hyvä saavutus.

Olisi muuten hienoa opetella tekemään itse vaatteensa! Osaan ihan perusmallin ompelukset, toivottavasti saan vielä joku päivä opeteltua kaavoittamisen ja vaateompelun salat. Saisi aina mieluista, istuvaa ja laadukkaasti ommeltua.

Minä muuten jo värjään ja leikkaan itse hiukseni. 😈

Ajattelitko myös kutoa ja värjätä langat, sekä kehrätä langat, vuolla neulat vai ryhdytkö ompelukoneen valmistajaksi? Kankaan kutomiseenkin tarvitaan välineitä. Tarvitset myös ohjeet jotka joku muu on tehnyt ja sinulle painanut/nettiin laittanut jne. kierre jatkuu. Eli se, että ompelee itse vaatteensa ei vielä tarkoita, etteikö olisi muista riippuvainen :)

Sinä et taida tietää, mitä mittavaatteet tarkoittavat. :) Niihin ei tarvita ohjeita, vaan mitat otetaan suoraan vaatteen käyttäjän päältä - ja niistä piirretään kaavat. Ja monesti teen pienet korjausompelut ihan käsin ompelemalla, kun ei jaksa kaivaa ompelukonetta esiin. Koirankarvalapaset omasta koirasta olisivat myös kivat.

Jankataanko lisää. :)

Tarvitset siis koiran, karstat ja rukin tai värttinän, puikot jne. Ehkä myös lampaan riippuen koirasi karvanlaadusta.

Suurin osa ihmisistä on tälläisiä, eivätkä välttämättä edes yksineläjiä. Moni perheellinenkin hoitelee kaiken oman perheen voimin ja pitää muita ”ulkopuolisina”, joille ei kannata uskoutua juuri mistään. On paljon luottamuspulaa, uskalluspulaa ja haluttomuutta/kyvyttömyyttä jakaa asioita.

Esim. oma äitini on niin omavoimainen ja pidättyvä ihminen, ettei hän ole koskaan jakanut asoita kanssani, ei ole ottanut mukaan puuhiinsa eikä ole ollut kiinnostunut minusta ihmisenä. Se on jättänyt jälkensä, minäkin olen yksinäinen susi, ja stressaannun muista ihmisistä.

Yksinäisten ihmisten kannattaisi liittoutua samalle puolelle, eikä toisiaan vastaan. Yksinäisten vaihtotalousosuuskunta, jossa palveluja käytetään antamalla palveluja. Ne ulos järjestelmästä jotka eivät maksa saamaansa palvelua takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinä sitten tarvitset ja mihin?

Pyöritätkö sä maapalloa yksin? Kasvatat oman ruokasai, maksat itse palkkasi, toimit pankkina, lääkärinä, kaikkina mahdollisina virkamiehinä, rakennat itse tiet, joilla liikut jne.?

Mitä järkeä saivarrella? Ei liity kuitenkaan aloitukseen.

Äläs nyt. Näitäkin on. Yks vanha tuttu meni Lappiin erakoksi ja metsästi syötävänsä.

Tekikö itselleen omatekoisella kivikirveellä oman laavun havuista jossa asuu? Tekee itse omat metsästysaseensa puusta ja nuolen ja keihäänkärjet kiveä tai luuta. Vaatteet tekee nahoista omatekoisella luuneulalla. Istuu illat nuotion ääressä ilman kirjoja, kännyköitä, ym. teknologian tuotteita. Ei hae kaupasta jauhoja tai makarooneja, vaan elää täysin omakeräämillä tai metsästämillä ruuilla.

Jopa metsästäjä-keräilijän elämään tottuneelle täysin yksinäiselle ihmiselle ei ennusteta kovin pitkää elossaoloaikaa. Pari vuotta jos pysyy elossa täysin yksin, niin hyvä saavutus.

Olisi muuten hienoa opetella tekemään itse vaatteensa! Osaan ihan perusmallin ompelukset, toivottavasti saan vielä joku päivä opeteltua kaavoittamisen ja vaateompelun salat. Saisi aina mieluista, istuvaa ja laadukkaasti ommeltua.

Minä muuten jo värjään ja leikkaan itse hiukseni. 😈

Ajattelitko myös kutoa ja värjätä langat, sekä kehrätä langat, vuolla neulat vai ryhdytkö ompelukoneen valmistajaksi? Kankaan kutomiseenkin tarvitaan välineitä. Tarvitset myös ohjeet jotka joku muu on tehnyt ja sinulle painanut/nettiin laittanut jne. kierre jatkuu. Eli se, että ompelee itse vaatteensa ei vielä tarkoita, etteikö olisi muista riippuvainen :)

Sinä et taida tietää, mitä mittavaatteet tarkoittavat. :) Niihin ei tarvita ohjeita, vaan mitat otetaan suoraan vaatteen käyttäjän päältä - ja niistä piirretään kaavat. Ja monesti teen pienet korjausompelut ihan käsin ompelemalla, kun ei jaksa kaivaa ompelukonetta esiin. Koirankarvalapaset omasta koirasta olisivat myös kivat.

Jankataanko lisää. :)

Tarvitset siis koiran, karstat ja rukin tai värttinän, puikot jne. Ehkä myös lampaan riippuen koirasi karvanlaadusta.

Lampuri, kenneli...

Maksan kaikesta avusta, myös ystävilleni. Joko seisot tai kaadut, yksin.

Toinen vanhempani ( isä) kuoli nuorena. Meitä oli 2 lasta, toinen 10, toinen 13 -vuotias. Yksikään ihminen ei kysynyt kertaakaan miten me voimme ja miltä meistä tuntuu. Kukaan ei lohduttanut. Yksin piti pärjätä henkisesti.

Että se siitä empatiasta. Vasta aikuisena tajusin kuinka kylmästi meitä kohdeltiin. Taustalla hyvä ja kunnianarvoinen suku. En luota edelleenkään yhteen ainoaan ihmiseen.

Minusta on tullut sellainen etten pidä ihmisistä. Tiedän, että vain eläimet välittävät minusta oikeasti.

Vierailija kirjoitti:

Maksan kaikesta avusta, myös ystävilleni. Joko seisot tai kaadut, yksin.

Toinen vanhempani ( isä) kuoli nuorena. Meitä oli 2 lasta, toinen 10, toinen 13 -vuotias. Yksikään ihminen ei kysynyt kertaakaan miten me voimme ja miltä meistä tuntuu. Kukaan ei lohduttanut. Yksin piti pärjätä henkisesti.

Että se siitä empatiasta. Vasta aikuisena tajusin kuinka kylmästi meitä kohdeltiin. Taustalla hyvä ja kunnianarvoinen suku. En luota edelleenkään yhteen ainoaan ihmiseen.

Minusta on tullut sellainen etten pidä ihmisistä. Tiedän, että vain eläimet välittävät minusta oikeasti.

Minulla on vähän samanlainen tausta, viisivuotiaasta. Mutta minusta tuli toisenlainen. Minä taas aistin muiden sanoittamattomiakin tarpeita ja yritän tarjota empatiaa, jota en itse saanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maksan kaikesta avusta, myös ystävilleni. Joko seisot tai kaadut, yksin.

Toinen vanhempani ( isä) kuoli nuorena. Meitä oli 2 lasta, toinen 10, toinen 13 -vuotias. Yksikään ihminen ei kysynyt kertaakaan miten me voimme ja miltä meistä tuntuu. Kukaan ei lohduttanut. Yksin piti pärjätä henkisesti.

Että se siitä empatiasta. Vasta aikuisena tajusin kuinka kylmästi meitä kohdeltiin. Taustalla hyvä ja kunnianarvoinen suku. En luota edelleenkään yhteen ainoaan ihmiseen.

Minusta on tullut sellainen etten pidä ihmisistä. Tiedän, että vain eläimet välittävät minusta oikeasti.

Minulla on vähän samanlainen tausta, viisivuotiaasta. Mutta minusta tuli toisenlainen. Minä taas aistin muiden sanoittamattomiakin tarpeita ja yritän tarjota empatiaa, jota en itse saanut.

Sama täällä. Tajuan ehkä herkemmin sen miltä toisesta voi tuntua. Olen huolissani siitä koska en enää pidä ihmisistä. En tiedä miten saisin enää itseeni lähimmäisenrakkautta. Pääasia että auttaa toista jos hänellä on hätä. Siis ei jätä ketään hätään.

Minulla ei ole enää mitään toivoa ihmiskunnan suhteen. Olen nähnyt millaisia me ihmiset olemme.

Sama

Nämä hyväosaiset ei pysty yhtään sekä konkretian että tunteen tasolla kuvittelemaan elämää ilman tukiverkkoa.

Kin hyväosainen muuttaa, saa ylennyksen, tekee raskaustestiplussan, ostaa asunnon - aina soitetaan äidille ja isille ja he ryntäävät joko apuun tai iloitsemaan yhdessä.

Minä kaipaisin juuri tätä ”jakamista” eniten. Nytkin kun olen raskaana, ei ole ketään kelle kertoa ilouutista, omia vanhempia ja appivanhempia ei kiinnosta, muutakaan sukua ei kiinnosta, vain yksi 250km päässä oleva ystävä jolle voi kertoa ja joka sentään onnitteli.

Kun aiemmat lapset ovat syntymeet, ei ole ketään sukulaista joka tulisi kummiksi, ei ole ketään kuka tulisi ristiäisiin. Joulut, synttärit, valmistujaiset, kaikki perhejuhlat - aina yksin omalla perheellä.

En vaan kertakaikkiaan tajua miten omat vanhemmat ja appivanhemmat edes voi olla noin paskoja itsekkäitä kusipäitä. Että oma lapsi ei kiinnosta yhtään.

Esim jouduin taannoin sairaalaan ns elämän ja kuoleman tilanteessa (vakava infektio uhkasi henkeä, olin teholla eristyksissä viikon). Sisareni oli itkien soittanut vanhemmilleni tilastani. Olivat sanoneet vaan että jaa, ei ole heidän ongelma. Eivät soittaneet kertaakaan eivätkä tarkistaneet edes että jäinkö henkiin.

Tämä välinpitämättömyys ja piittaamattomuus on ollit vauvasta saakka eli tottakai olen turvattomasti kiinnittynyt. Mitta olen myös varmaan traumatisoitunut. Olin herkkä lapsi, olisin kavannkt hellyyttä ja empatiaa hakkaamosen, kaltoinkohtelun ja hylkäämlsen sijaan.

Aikuisena ei mikään korvaa vanhempia ja sukua. Ei rahalla ostettu apu tule synttäreille, soita sairaalaan, käy kylässä. On oikeasti elämänmittainen tragedia joutua vanhempiensa kaötoinkohtelemaksi. Siinä ei tosiaan auta mitkään kliseeohjeet ”reipastu ja luo verkosto itse”.

Siihen suuntaan tämäkin maa on menossa kovaa vauhtia. Etnisiä ihmisryhmiä, jotka ovat toistensa vastapelureita. Koira tulee syömään koiran täälläkin.

Ehkä ystäväsi ei tarkoittanut, että jokaisen pitäisi pystyä tekemään itselleen neurokirurginen toimenpide aivokasvaimen poistamiseksi? Ehjä hän tarkoitti pikemminkin, että jokaisen pitäisi tehdä omasta elämästään sellainen, johon hänen omat resurssinsa riittävät? Esimerkinä vaikka että ei ota koiraa, jos on paljon työmatkoja tai ylitöitä, jolloin koiralle tarvitsisi hoitajan. Tai ei vaadi itseltään vanhempana sellaisia suorituksia, että ei pystyisi lapsistaan huolehtimaan kuumeisenakin. 

Tuntemistani "yksin pärjääjistä" suurin osa on hyvin ratkaisukeskeisiä ihmisiä. Kun heille tulee jokin ongelma, he pyrkivät ratkaisemaan ongelmansa. Ei heillä ole tarvetta soitella ystävilleen kysyäkseen, mitä heidän pitäisi tehdä, koska he keksivät ratkaisun ihan itsekin. He ovat myös hyvin usein harkitsevia ihmisiä, jotka ottavat asioista selvää etukäteen ja vasta sitten tekevät päätöksiä. Näin he eivät edes joudu kovin usein tilanteisiin, joissa syntyisi ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Nämä hyväosaiset ei pysty yhtään sekä konkretian että tunteen tasolla kuvittelemaan elämää ilman tukiverkkoa.

Kin hyväosainen muuttaa, saa ylennyksen, tekee raskaustestiplussan, ostaa asunnon - aina soitetaan äidille ja isille ja he ryntäävät joko apuun tai iloitsemaan yhdessä.

Minä kaipaisin juuri tätä ”jakamista” eniten. Nytkin kun olen raskaana, ei ole ketään kelle kertoa ilouutista, omia vanhempia ja appivanhempia ei kiinnosta, muutakaan sukua ei kiinnosta, vain yksi 250km päässä oleva ystävä jolle voi kertoa ja joka sentään onnitteli.

Kun aiemmat lapset ovat syntymeet, ei ole ketään sukulaista joka tulisi kummiksi, ei ole ketään kuka tulisi ristiäisiin. Joulut, synttärit, valmistujaiset, kaikki perhejuhlat - aina yksin omalla perheellä.

En vaan kertakaikkiaan tajua miten omat vanhemmat ja appivanhemmat edes voi olla noin paskoja itsekkäitä kusipäitä. Että oma lapsi ei kiinnosta yhtään.

Esim jouduin taannoin sairaalaan ns elämän ja kuoleman tilanteessa (vakava infektio uhkasi henkeä, olin teholla eristyksissä viikon). Sisareni oli itkien soittanut vanhemmilleni tilastani. Olivat sanoneet vaan että jaa, ei ole heidän ongelma. Eivät soittaneet kertaakaan eivätkä tarkistaneet edes että jäinkö henkiin.

Tämä välinpitämättömyys ja piittaamattomuus on ollit vauvasta saakka eli tottakai olen turvattomasti kiinnittynyt. Mitta olen myös varmaan traumatisoitunut. Olin herkkä lapsi, olisin kavannkt hellyyttä ja empatiaa hakkaamosen, kaltoinkohtelun ja hylkäämlsen sijaan.

Aikuisena ei mikään korvaa vanhempia ja sukua. Ei rahalla ostettu apu tule synttäreille, soita sairaalaan, käy kylässä. On oikeasti elämänmittainen tragedia joutua vanhempiensa kaötoinkohtelemaksi. Siinä ei tosiaan auta mitkään kliseeohjeet ”reipastu ja luo verkosto itse”.

Halaus <3 Ja hyvää odotusta!

Hyväosaiset ihmiset saattavat olla kaikista kylmimpiä ja epäempaattisimpia ihmisiä.

Heillä voi olla suosikkijärjestelmä. Puhun omasta suvustani.

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa ihmisistä on tälläisiä, eivätkä välttämättä edes yksineläjiä. Moni perheellinenkin hoitelee kaiken oman perheen voimin ja pitää muita ”ulkopuolisina”, joille ei kannata uskoutua juuri mistään. On paljon luottamuspulaa, uskalluspulaa ja haluttomuutta/kyvyttömyyttä jakaa asioita.

Esim. oma äitini on niin omavoimainen ja pidättyvä ihminen, ettei hän ole koskaan jakanut asoita kanssani, ei ole ottanut mukaan puuhiinsa eikä ole ollut kiinnostunut minusta ihmisenä. Se on jättänyt jälkensä, minäkin olen yksinäinen susi, ja stressaannun muista ihmisistä.

Mä olen ehkä tuollainen, mutta syy on yksinkertaisesti se, että itse tekemällä saa asian hoitumaan nopeammin, koska ei tarvitse odotella ja sopia ystävän tai sukulaisen kanssa, milloin tälle mahdollisesti sopisi tulla auttamaan. Ja kun se sovittu aikakaan ei sitten välttämättä sovi, kun tulikin jotain muuta, ei ole lapsenvahtia tai iski vatsatauti. Monissa asioissa, joista ei selviä yksin,on järkevämpää palkata joku ammattilainen tekemään/auttamaan. Säästyy paljolta asioiden veivaamiselta ja asiat tulevat kuntoon nopeammin.

Vierailija kirjoitti:

No miksi vanhemmat haluavat sellaista oppia lapsilleen jakaa? Eivätkö halua itse olla lapsensa tukena?

Lapsista pitää olla mahdollisemman vähän vaivaa.

Jos et itse tarvitse apua, niin sillon sinunkaan ei tarvitse ketään vuorostasi auttaa, tai mitään kenellekkän antaa.

Jne.

Suurtenikäluokkien kieroja kasvatusmalleja, mitkä alkavat periytyä pikkuhiljaa kolmanteen polveen.

Vierailija kirjoitti:

Hyväosaiset ihmiset saattavat olla kaikista kylmimpiä ja epäempaattisimpia ihmisiä.

Heillä voi olla suosikkijärjestelmä. Puhun omasta suvustani.

Tätä on ihan tutkittukin, täällä avlla oli joskus linkkejäkin tutkimuksiin. Hyväosainen ei tajua että on tuurista kiinni mihin syntyy. Hyväosainen alkaa luulemaan että hän on saanut hyvät vanhemmat ja tukiverkot OMAA ANSIOTAAN. Sitten vähäosainen perheensä hylkäämä on hyväosaisen mielestä itse aiheuttanut ongelmansa, on jotenkin tyhmä tai viallinen.

Tunnen monia hyväosaisia hyvistä perheistä jotka ovat arvostelevia, haukkuvia ja tylyjä. Tunnen myös monta huono-osaista itseni lisäksi (siis huonosta kodista) jotka ovat kivoja ja auttavaisia, mutta silti heillä on paska suku ja huonoja ihmissuhteita.

Omalla ”erinomaisuudella” ei ole mitään osaa lapsuuskodin valintaan tai olosuhtteisiin. Ikävä kyllä sillä ei aina ole osaa aikuisenakaan. Tuntuu että ilkeille ihmisille käy hyviä asioita ja tuuria. Lempeille, empaattisille ja ihanille käy taas aivan hirveitä asioita ja vastoinkäymisiä vaikka ne eivät todellakaan ole käytöksellään ansainneet sitä.

Maailma on irrationaalinen, sattumaa, arpaa. Sen kun tajuaisi moni niin tää syyttely, toisten haukkuminen ja arvostelu vähenisi. Paska voi räpsähtää milloin tahansa tuulettimeen ilman että olisit sitä ”ansainnut”.

T. Vanhempiensa hylkäämä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No miksi vanhemmat haluavat sellaista oppia lapsilleen jakaa? Eivätkö halua itse olla lapsensa tukena?

Lapsista pitää olla mahdollisemman vähän vaivaa.

Jos et itse tarvitse apua, niin sillon sinunkaan ei tarvitse ketään vuorostasi auttaa, tai mitään kenellekkän antaa.

Jne.

Suurtenikäluokkien kieroja kasvatusmalleja, mitkä alkavat periytyä pikkuhiljaa kolmanteen polveen.

Nimenomaan, siis siirten ikäluokkien perseilyitä taas kerran. Kun omaa sukua ja miehen sukua katsoo niin varmaan maailmanhistorian ilkeinmmät, tylyimmät, itsekkäimmät ja omahyväisimmät kasvattajat on suuria ikäluokkia. Mun omat vanhemmat oli aivan täysiä ihmisper-seitä vanhempina. Itse toimin vanhempana toisin, teen siis ihan kaiken päinvastoin kun mitä nää pas-kapäät teki.

Kyseinen kasvatustyyli voi myös johtaa siihen, ettei se lapsi pärjääkään yksin.

Mulle kans opetettiin kotona "maailma on kova paikka" -ajattelua ja se on tehnyt elämästä vain vaikeampaa. Vielä nykyisinkin jos yrittää johonkin epäkohtaan puuttua niin ollaan silleen ett "voi voi". Empatiaa ei saa, vaikka just se ois antanut voimaa jaksaa ja kunnolla itsenäistyä aikuisena. Ja mulla oli vielä kova kiire itsenäistyä ja muuttaa kotoa pois kun olin nuori.

Minkäs teet, kun narsistisen oloinen perhe.. vaikka sen on nykyään ymmärtänyt, ei se rikkonaisuus pyyhkiydy pois.

Katsokaapa narsistien kanssa pariutuneita.. ovat vielä itsekin usein vastaavasta perheestä alunperin. Kun onhan siinä kylmyydessä jotain niin tuttua, että se haiskahtaa jo rakkaudelta.

Ja juu ei sitten yhtään "narsismista puhuminen on muotia" -kommentteja. Ne kommentoijat ei usein oo itse tavanneet sellaista lähipiirissään tai nähneet narsistin charmin alle..

Jees mut hei, onhan maailma kova paikka jossa pitää vaan pärjätä ja ne muut empatiakykyset on vaan kummallisia tai niitä ei ole olemassakaan.

Ihminen ei todellakaan usein näe oman kasvatuksensa ulkopuolelle. Oma lapsuus ja perhe voi tuntua normaalilta, jos ei ole muuta nähnyt tai jos on koko ikänsä vakuuteltu että tämä on omaksi parhaaksesi.

Musta tuli ihmisenä paljon herkempi ulkopuolisille kolhuille "elämässä ei kaikkea saa ja pitää pärjätä eikä häpeää saa tuottaa" -kasvatuksen myötä. Kaikkea ei saa viittaa omiin unelmiin, jopa ihan tavallisiin sellaisiin.