Miksi ystäväni kuvittelee, että täällä pallolla pitää selvitä ihan yksin?

Vierailija kirjoitti:

Terapiassa kyllä sanotaan, että ihminen on laumaeläin ja tukiverkkoa ja ystäviä tarvitaan. Tietysti jos on yksin niin pitää luottaa siihen, että selviää yksinkin, mutta mutta kyllä ihmiselle on luonnollista "tarvita muita". Se ei tietenkään tarkoita sitä, että muut tekevät puolesta tms. vaan sitä, että ovat seurana, tukena ja apuna. Eräs terapeutti kauhisteli sellaista trendiä, että ystäville ei puhuta elämästä vaan mennään aina terapeutille ja keskustellaan vain terapeutin kanssa. Tietyt asiat kuuluvatkin vain terapeutille, mutta ihan siis peruselämään liittyvät asiat. Monen arki ei olisi niin kuormittunutta kun ei tarvitsisi esittää kiiltokuvaelämää tutuille vaan voisi olla ihan oma itsensä.

Viakuttaa siltä, että "ystävä" on kadonnut maailmasta ja tilalla on pinnallisia toistensa kanssa kilpailevia tuttavia. Itse tykkään siitä, että ystävät ovat viallisia, koska sitä me kaikki olemme jollain tavalla. Toisen täydellisyyden tavoittelu ei herätä kiinnostusta vaan se, että hän on ongelmineen pävineen olemassa epätäydellisenä itsenään.

Minulla onkin enemmän kirjekavereita ukomailla, jotka ovat omia itsejään ongelmineen. Vähemmän sitten rl- tuttavia, koska en voi sietää sitä täydellisyyden esittämistä ja teeskentelyä.

Omillaan pärjääminen nyt ei mitenkään tee ihmisestä erakkona tai ystävätöntä. Kyllä mulla on monta hyvää ystävää. Saattaisin jopa olla sitä mieltä, että kahden itsenäisen ihmisen välinen ystävyys pohjautuu muita varmemmin siihen aitoon tunnekokemukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinä sitten tarvitset ja mihin?

Pyöritätkö sä maapalloa yksin? Kasvatat oman ruokasai, maksat itse palkkasi, toimit pankkina, lääkärinä, kaikkina mahdollisina virkamiehinä, rakennat itse tiet, joilla liikut jne.?

Olen eri vastaaja mutta joo. Siivoan itse asuntoni, hoidan myös ison osan taloyhtiöni asioista, yrittäjänä maksan itse palkkani, hoidan netissä pankkiasiani, sijoitan siellä itse rahani, teen työni ja vielä puolet avustajanikin töistä, teen itse oman kirjanpitoni ja hoidan itse maksuliikenteeni. Ja itse asiassa kirjoitan usein myös omat lääkereseptini. Kunnallisista palveluista käytän lähinnä kirjastoa, ja sielläkin lainaan ja palautan kirjani itse automaatilla ja noudan itse varaukseni hyllystä.

En pyöritä maailmaa yksin, mutta muutaman nettosaajankin puolesta kyllä.

Et siis tajua yhtään... Jokainen siivoaa kämppänsä ja maksaa laskunsa. Joku kuitenkin on valmistanut sinulle tuotteet siivousta varten (pesuaineet, välineet, kuljettanut kauppaan ja myynyt ne) Mitä tulee kirjastoon niin joku sen kirjaston on rakentanut, järjestänyt ja huolehtii kirjakokelmasta, joku on suunnitellut ja valmistanut lainauslaitteet. Joku kantaa ne palautetut kirjat sieltä automaatista takaisin hyllyyn ja joku siivoaa kirjaston, että siellä voi käydä jne. Inhottaa kaltaisesi omakehu ihmiset, jotka kuvittelevat, että sähkö järjestyy sillä kun maksaa laskunsa eikä mitään sähköjärjestelmää tarvita sinne taakse.

En toivo, mutta jos katkaiset koipesi joku päivä tai sairastut muuten niin, että tarvitset kirurgia + jälkihoitoa kun et saa edes oksennettua tai paskannettua ilman apua niin alkaa sinullekin selviämään mikä mitätön pikku p _aska olet kuten jokainen meistä tässä suuressa VALMIIKSI luodussa järjestelmässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No miksi vanhemmat haluavat sellaista oppia lapsilleen jakaa? Eivätkö halua itse olla lapsensa tukena?

Ei kaikki vanhemmat osaa tai pysty. Minutkin kasvatettiin niin että itse pitää pärjätä, vanhemmat ei lohduta eikä auta, ja varsinkaan eivät tue tai kannusta saati lohduta.

Vanhemmat laittoi lapset ulos kotoa kun 18v tuli täyteen ja sanoivat että tähän loppu heidän vastuu ja missään ei sit auteta, omillas oot ja takaisin ei oo tulemista.

Ja näin on käynyt. Tuosta eteenpäin elänyt yksin ilman vanhempia koskaan en ole heiltä saanut apua tai tukea. Eivät tapaa lapsiani tsi minua, eivät pidä yhteyttä, varmaan 15v sitten kuullut jotain viimeksi niistä.

Joten TODELLAKIN on jodenkin pärjättävä yksin aina ja kaikessa, mitään apua ei saa mistään.

Tämä ei ole totta, apua saa "mistään", mutta sitä pitää edes osata hakea tai pyytää. Sinä et sitä voi tehdä, koska et voi nöyrtyä. Pidät kynsin hampain kiinni siitä, mitä vanhempasi päähäsi syöttivät. Eli on pärjättävä yksin. Siirtänet tämän jalon taidon myös lapsillesi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinä sitten tarvitset ja mihin?

No jos vaikka sairastun, niin kyselen kyllä isovanhemmilta ja sukulaisilta, jos joku haluaisi ottaa pienet lapset hoitoon, jotta saan levätä. Mieheltä nyt vähintään kysyn, että pystyykö tulemaan töistä aiemmin ja olemaan illan lasten kanssa.

Paljon parempi noin ja parantua nopeammin kuin raataa sairaana lasten kanssa ja paraneminen pitkittyy.

Ihan absurdi ajatus että meillä isovanhemmat ottais lapset hoitoon! Kummatkaan isovanhemmat eivät ole kertaakaan tässä 10v sisään auttaneet, hoitaneet, tukeneet tai muuttakaan. Eivät viitsi käydä edes tapaamassa lapsenlapsia eivätkä soittele tai pidä yhteyttä.

Lapset olen hoitanut itse käsi murtuneena, keuhkokuumeessa, oksutaudissa, influenssassa jne. Mies pääsee käymään korkeintaan ruokatunnilla kotona, siitäkin toki vähän apua. Mutta kukaan sukulainen ei ole auttanut KOSKAAN, ei edes rahalla. Tarjosin esim isovanhemnille 200e että hoitaisivat synnytyksen ajan, kummatkaan ei suostuneet koska ”jos kerran erehtyy auttamaan niin pian pitää auttaa toisenkin kerran”

Tällaista se on joissain suvuissa, emme ole saaneet lastenhoitoapua koskaan.

Pitää pärjätä yksin.

Alkoholisti mieheni haukkui minut maanrakoon kännipäissään. En ole mitään ilman häntä, olen ansainnut asemani työelämässä hänen kauttaan (yhteinen työpaikka), olen rahanahne h***a ja jos uskallan jättää hänet niin hän mustamaalaa minut perheelleni, ystävilleni, työkavereille ja pomollemme sekä varmastaa että menetän kaiken elämässäni.

Päätin todistaa hänet vääräksi ja olen onnistunut siinä aika hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinä sitten tarvitset ja mihin?

Pyöritätkö sä maapalloa yksin? Kasvatat oman ruokasai, maksat itse palkkasi, toimit pankkina, lääkärinä, kaikkina mahdollisina virkamiehinä, rakennat itse tiet, joilla liikut jne.?

Olen eri vastaaja mutta joo. Siivoan itse asuntoni, hoidan myös ison osan taloyhtiöni asioista, yrittäjänä maksan itse palkkani, hoidan netissä pankkiasiani, sijoitan siellä itse rahani, teen työni ja vielä puolet avustajanikin töistä, teen itse oman kirjanpitoni ja hoidan itse maksuliikenteeni. Ja itse asiassa kirjoitan usein myös omat lääkereseptini. Kunnallisista palveluista käytän lähinnä kirjastoa, ja sielläkin lainaan ja palautan kirjani itse automaatilla ja noudan itse varaukseni hyllystä.

En pyöritä maailmaa yksin, mutta muutaman nettosaajankin puolesta kyllä.

Et siis tajua yhtään... Jokainen siivoaa kämppänsä ja maksaa laskunsa. Joku kuitenkin on valmistanut sinulle tuotteet siivousta varten (pesuaineet, välineet, kuljettanut kauppaan ja myynyt ne) Mitä tulee kirjastoon niin joku sen kirjaston on rakentanut, järjestänyt ja huolehtii kirjakokelmasta, joku on suunnitellut ja valmistanut lainauslaitteet. Joku kantaa ne palautetut kirjat sieltä automaatista takaisin hyllyyn ja joku siivoaa kirjaston, että siellä voi käydä jne. Inhottaa kaltaisesi omakehu ihmiset, jotka kuvittelevat, että sähkö järjestyy sillä kun maksaa laskunsa eikä mitään sähköjärjestelmää tarvita sinne taakse.

En toivo, mutta jos katkaiset koipesi joku päivä tai sairastut muuten niin, että tarvitset kirurgia + jälkihoitoa kun et saa edes oksennettua tai paskannettua ilman apua niin alkaa sinullekin selviämään mikä mitätön pikku p _aska olet kuten jokainen meistä tässä suuressa VALMIIKSI luodussa järjestelmässä.

Sinäkään et ymmärrä aloituksen pointtia, vaan suvereenisti jatkat tätä saivartelua. Miksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terapiassa kyllä sanotaan, että ihminen on laumaeläin ja tukiverkkoa ja ystäviä tarvitaan. Tietysti jos on yksin niin pitää luottaa siihen, että selviää yksinkin, mutta mutta kyllä ihmiselle on luonnollista "tarvita muita". Se ei tietenkään tarkoita sitä, että muut tekevät puolesta tms. vaan sitä, että ovat seurana, tukena ja apuna. Eräs terapeutti kauhisteli sellaista trendiä, että ystäville ei puhuta elämästä vaan mennään aina terapeutille ja keskustellaan vain terapeutin kanssa. Tietyt asiat kuuluvatkin vain terapeutille, mutta ihan siis peruselämään liittyvät asiat. Monen arki ei olisi niin kuormittunutta kun ei tarvitsisi esittää kiiltokuvaelämää tutuille vaan voisi olla ihan oma itsensä.

Viakuttaa siltä, että "ystävä" on kadonnut maailmasta ja tilalla on pinnallisia toistensa kanssa kilpailevia tuttavia. Itse tykkään siitä, että ystävät ovat viallisia, koska sitä me kaikki olemme jollain tavalla. Toisen täydellisyyden tavoittelu ei herätä kiinnostusta vaan se, että hän on ongelmineen pävineen olemassa epätäydellisenä itsenään.

Minulla onkin enemmän kirjekavereita ukomailla, jotka ovat omia itsejään ongelmineen. Vähemmän sitten rl- tuttavia, koska en voi sietää sitä täydellisyyden esittämistä ja teeskentelyä.

Omillaan pärjääminen nyt ei mitenkään tee ihmisestä erakkona tai ystävätöntä. Kyllä mulla on monta hyvää ystävää. Saattaisin jopa olla sitä mieltä, että kahden itsenäisen ihmisen välinen ystävyys pohjautuu muita varmemmin siihen aitoon tunnekokemukseen.

Kyllä rehellinen ihminen on silti itsenäinen. Se, että näyttäytyy toiselle sellaisena kuin on ei tarkoita sitä, ettei olisi itsenäinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinä sitten tarvitset ja mihin?

Pyöritätkö sä maapalloa yksin? Kasvatat oman ruokasai, maksat itse palkkasi, toimit pankkina, lääkärinä, kaikkina mahdollisina virkamiehinä, rakennat itse tiet, joilla liikut jne.?

Mitä järkeä saivarrella? Ei liity kuitenkaan aloitukseen.

Äläs nyt. Näitäkin on. Yks vanha tuttu meni Lappiin erakoksi ja metsästi syötävänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No miksi vanhemmat haluavat sellaista oppia lapsilleen jakaa? Eivätkö halua itse olla lapsensa tukena?

Ei kaikki vanhemmat osaa tai pysty. Minutkin kasvatettiin niin että itse pitää pärjätä, vanhemmat ei lohduta eikä auta, ja varsinkaan eivät tue tai kannusta saati lohduta.

Vanhemmat laittoi lapset ulos kotoa kun 18v tuli täyteen ja sanoivat että tähän loppu heidän vastuu ja missään ei sit auteta, omillas oot ja takaisin ei oo tulemista.

Ja näin on käynyt. Tuosta eteenpäin elänyt yksin ilman vanhempia koskaan en ole heiltä saanut apua tai tukea. Eivät tapaa lapsiani tsi minua, eivät pidä yhteyttä, varmaan 15v sitten kuullut jotain viimeksi niistä.

Joten TODELLAKIN on jodenkin pärjättävä yksin aina ja kaikessa, mitään apua ei saa mistään.

Tämä ei ole totta, apua saa "mistään", mutta sitä pitää edes osata hakea tai pyytää. Sinä et sitä voi tehdä, koska et voi nöyrtyä. Pidät kynsin hampain kiinni siitä, mitä vanhempasi päähäsi syöttivät. Eli on pärjättävä yksin. Siirtänet tämän jalon taidon myös lapsillesi?

EI, vaan sitä ei oikeasti saa mistään. Esim kerran sairastuin pahasti. Puysin apua neuvolasta, sossusta ja seurakunnalta. En saanut. Olisin saanut jos olisi lastensuojelujuttu mutta kun ei ollut. Tämä oli siinä 2009-2010 jolloin ei ollut lapsioerheen kotipaövelua.

No nyt se kotipalvelu on - paperilla teoriassa. Sairastuin loppuraskauden aikana yllättäen melko vakavasti ja mulla oli taapero kotona. Hain apua viimeisiksi viikoiksi kunnaöta. En saanut koska avun tarve ei ollut ÄKILLINEN.

Joten todellakin tarkoitan että APUA EI SAA VAIKK PYYTÄÄ.

Vain naiivi muiden auttama kermaperse luulee että apua saa kun vaan pyytää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinä sitten tarvitset ja mihin?

Pyöritätkö sä maapalloa yksin? Kasvatat oman ruokasai, maksat itse palkkasi, toimit pankkina, lääkärinä, kaikkina mahdollisina virkamiehinä, rakennat itse tiet, joilla liikut jne.?

Olen eri vastaaja mutta joo. Siivoan itse asuntoni, hoidan myös ison osan taloyhtiöni asioista, yrittäjänä maksan itse palkkani, hoidan netissä pankkiasiani, sijoitan siellä itse rahani, teen työni ja vielä puolet avustajanikin töistä, teen itse oman kirjanpitoni ja hoidan itse maksuliikenteeni. Ja itse asiassa kirjoitan usein myös omat lääkereseptini. Kunnallisista palveluista käytän lähinnä kirjastoa, ja sielläkin lainaan ja palautan kirjani itse automaatilla ja noudan itse varaukseni hyllystä.

En pyöritä maailmaa yksin, mutta muutaman nettosaajankin puolesta kyllä.

Et siis tajua yhtään... Jokainen siivoaa kämppänsä ja maksaa laskunsa. Joku kuitenkin on valmistanut sinulle tuotteet siivousta varten (pesuaineet, välineet, kuljettanut kauppaan ja myynyt ne) Mitä tulee kirjastoon niin joku sen kirjaston on rakentanut, järjestänyt ja huolehtii kirjakokelmasta, joku on suunnitellut ja valmistanut lainauslaitteet. Joku kantaa ne palautetut kirjat sieltä automaatista takaisin hyllyyn ja joku siivoaa kirjaston, että siellä voi käydä jne. Inhottaa kaltaisesi omakehu ihmiset, jotka kuvittelevat, että sähkö järjestyy sillä kun maksaa laskunsa eikä mitään sähköjärjestelmää tarvita sinne taakse.

En toivo, mutta jos katkaiset koipesi joku päivä tai sairastut muuten niin, että tarvitset kirurgia + jälkihoitoa kun et saa edes oksennettua tai paskannettua ilman apua niin alkaa sinullekin selviämään mikä mitätön pikku p _aska olet kuten jokainen meistä tässä suuressa VALMIIKSI luodussa järjestelmässä.

Sinäkään et ymmärrä aloituksen pointtia, vaan suvereenisti jatkat tätä saivartelua. Miksi?

Mitä ihmettä aloituksessa kertoo sen olevan trolli. Ketjussa voi silti keskustella, vaikka se olisi trolli. Trolli myös vaahtoaa miten kaikki ketjun postaukset ovat perceestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terapiassa kyllä sanotaan, että ihminen on laumaeläin ja tukiverkkoa ja ystäviä tarvitaan. Tietysti jos on yksin niin pitää luottaa siihen, että selviää yksinkin, mutta mutta kyllä ihmiselle on luonnollista "tarvita muita". Se ei tietenkään tarkoita sitä, että muut tekevät puolesta tms. vaan sitä, että ovat seurana, tukena ja apuna. Eräs terapeutti kauhisteli sellaista trendiä, että ystäville ei puhuta elämästä vaan mennään aina terapeutille ja keskustellaan vain terapeutin kanssa. Tietyt asiat kuuluvatkin vain terapeutille, mutta ihan siis peruselämään liittyvät asiat. Monen arki ei olisi niin kuormittunutta kun ei tarvitsisi esittää kiiltokuvaelämää tutuille vaan voisi olla ihan oma itsensä.

Viakuttaa siltä, että "ystävä" on kadonnut maailmasta ja tilalla on pinnallisia toistensa kanssa kilpailevia tuttavia. Itse tykkään siitä, että ystävät ovat viallisia, koska sitä me kaikki olemme jollain tavalla. Toisen täydellisyyden tavoittelu ei herätä kiinnostusta vaan se, että hän on ongelmineen pävineen olemassa epätäydellisenä itsenään.

Minulla onkin enemmän kirjekavereita ukomailla, jotka ovat omia itsejään ongelmineen. Vähemmän sitten rl- tuttavia, koska en voi sietää sitä täydellisyyden esittämistä ja teeskentelyä.

Omillaan pärjääminen nyt ei mitenkään tee ihmisestä erakkona tai ystävätöntä. Kyllä mulla on monta hyvää ystävää. Saattaisin jopa olla sitä mieltä, että kahden itsenäisen ihmisen välinen ystävyys pohjautuu muita varmemmin siihen aitoon tunnekokemukseen.

Kyllä rehellinen ihminen on silti itsenäinen. Se, että näyttäytyy toiselle sellaisena kuin on ei tarkoita sitä, ettei olisi itsenäinen.

Joo, en oikein näe miten itsenäisyys ja se, että näyttäytyy toiselle sellaisena kuin on, olisivat yhteydessä toisiinsa. Voi olla toista tai molempia tai ei kumpaakaan. Kahden itsenäisen ihmisen ystävyydellä tässä haettiin sitä, että kumpikin tietää ettei toinen ole ystävänä vaikkapa hyötyäkseen taloudellisesti tai käyttääkseen toista terapeuttina - vaan siksi, että aidosti nauttii toisen seurasta.

Vierailija kirjoitti:

Kun pärjää yksin, ei jää kenellekään kiitollisuudenvelkaan. Palveluista maksetaan rahalla. Yllättävän moni "tarvitsija" ei olekaan auttamassa sitten, kun "auttaja" vuosia myöhemmin tarvitsisi jotain.

Just näin!

Minäkkn olen kokenut tuon että apua ei saa vaikka pyytää. Olen samalla lailla soittanut useaan kertaan läpi neuvolan, perhepalvelukeskuksen, seurakunnan ja sosiaalitoimen, ja apua ei vaan saanut kun ei joku viiden kriteerikohdan checklist toteutunut.

Mulla kyseessä oli enenmmän mt-puolen ongelma eli synnytyksen laukaisema ptsd, mutta kun mulla ei ollut mitään diagnoosia ennastaan ei kukaan tätä uskonut. Toimintakyvyn mennessä mistään ei saanut apua ja kotona oli kolme pikkulasta mun hoidettavana.

En päässyt kulkiselta puolelta edes hoitamaan ongelmaani.

Lopulta ratkaisin tilanteen menemällä yksityiselle ”lanttulääkärille” ja ostamalla kotiapua ylsityiseltä 40e/h. Tuli kymppitpnnien velat jota maksettiin monta vuotta takas.

Mutta tuolloin suomut tippui silmiltä ja tajusin että Suomessa tosiaan voi jäädä ilman apua, kaikki kääntää selän ja kukaan ei auta.

Joten todella on niin että aina apua ei saa vaikka pyytää tai anoo tai rukoilee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinä sitten tarvitset ja mihin?

No jos vaikka sairastun, niin kyselen kyllä isovanhemmilta ja sukulaisilta, jos joku haluaisi ottaa pienet lapset hoitoon, jotta saan levätä. Mieheltä nyt vähintään kysyn, että pystyykö tulemaan töistä aiemmin ja olemaan illan lasten kanssa.

Paljon parempi noin ja parantua nopeammin kuin raataa sairaana lasten kanssa ja paraneminen pitkittyy.

Ihan absurdi ajatus että meillä isovanhemmat ottais lapset hoitoon! Kummatkaan isovanhemmat eivät ole kertaakaan tässä 10v sisään auttaneet, hoitaneet, tukeneet tai muuttakaan. Eivät viitsi käydä edes tapaamassa lapsenlapsia eivätkä soittele tai pidä yhteyttä.

Lapset olen hoitanut itse käsi murtuneena, keuhkokuumeessa, oksutaudissa, influenssassa jne. Mies pääsee käymään korkeintaan ruokatunnilla kotona, siitäkin toki vähän apua. Mutta kukaan sukulainen ei ole auttanut KOSKAAN, ei edes rahalla. Tarjosin esim isovanhemnille 200e että hoitaisivat synnytyksen ajan, kummatkaan ei suostuneet koska ”jos kerran erehtyy auttamaan niin pian pitää auttaa toisenkin kerran”

Tällaista se on joissain suvuissa, emme ole saaneet lastenhoitoapua koskaan.

Kuulostaa ihan kauhealta. Heittävät hukkaan tilaisuuden tutustua lastenlapsiinsa.

Ei hitto, vain pumpulissa kasvanut vanhempien pallittelema kultapullero voi luulla, että aina kun itsellä on vaikeaa, ”joku” auttaa ja tulee tukemaan ja selvittämään asioita. Eli ne lellivät isi ja äippä.

No kaikillapa ei tuollaisia ole eikä ketään muutakaan joka ikinä auttaisi.

”Kun mulla on näin niin tottakai muillakin on”, taas kerran...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinä sitten tarvitset ja mihin?

No jos vaikka sairastun, niin kyselen kyllä isovanhemmilta ja sukulaisilta, jos joku haluaisi ottaa pienet lapset hoitoon, jotta saan levätä. Mieheltä nyt vähintään kysyn, että pystyykö tulemaan töistä aiemmin ja olemaan illan lasten kanssa.

Paljon parempi noin ja parantua nopeammin kuin raataa sairaana lasten kanssa ja paraneminen pitkittyy.

Ihan absurdi ajatus että meillä isovanhemmat ottais lapset hoitoon! Kummatkaan isovanhemmat eivät ole kertaakaan tässä 10v sisään auttaneet, hoitaneet, tukeneet tai muuttakaan. Eivät viitsi käydä edes tapaamassa lapsenlapsia eivätkä soittele tai pidä yhteyttä.

Lapset olen hoitanut itse käsi murtuneena, keuhkokuumeessa, oksutaudissa, influenssassa jne. Mies pääsee käymään korkeintaan ruokatunnilla kotona, siitäkin toki vähän apua. Mutta kukaan sukulainen ei ole auttanut KOSKAAN, ei edes rahalla. Tarjosin esim isovanhemnille 200e että hoitaisivat synnytyksen ajan, kummatkaan ei suostuneet koska ”jos kerran erehtyy auttamaan niin pian pitää auttaa toisenkin kerran”

Tällaista se on joissain suvuissa, emme ole saaneet lastenhoitoapua koskaan.

Kuulostaa ihan kauhealta. Heittävät hukkaan tilaisuuden tutustua lastenlapsiinsa.

No he eivät halunneet tutustua lapsenlapsiinsa joten ei kai ne koe sitä menetyksenä etteivät tunne...

Vierailija kirjoitti:

Yksin pitää pärjätä. Sen lisäksi pitää kantaa kaikki muut. Itse et mitään tukea ja apua saa ikinä. Lopulta et tarvitse mitään koska olet opetellut kaiken. Samalla kun autat muita niin opit asioita. Nämä ikuisesti avuttomat ei itse vaivaudu opettelemaan itsensä auttamista. Ne haluaa jonkun muun elämään puolestaan. Kun aikansa tätä katsoo, niin väsyy ja lähtee, huomaa miten vaivatonta elämä on ilman kiviriipan painoista "tukiverkkoa" joiksi ihmiskontakteja kutsutaan.

Siis pyytävätkö nämä muut sinulta jatkuvasti apua?

Vai autatko heitä ihan pyytämättä?

Silloinkin kun he sanovat että eivät halua apua?

Läheisriippuvaiset usein kokevat, että heidän pitää auttaa muita, halusivat he apua tai eivät. Itse he eivät osaa ottaa apua vastaan ja valittavat kuinka heidän pitää huolehtia kaikista muista (kun muut eivät itse osaa), mutta itse eivät saa apua mistään.

Lähisuvussani on yksi väkisellä auttaja.

Olen jo niin väsynyt siihen auttamisen kohteena olemiseen, että on pakko jo rajoittaa kanssakäymistä.

Mikään sanominen (tai edes huutaminen) ei ole saanut tätä ihmistä tajuamaan, että silloin ei auteta jos apua ei ole pyydetty. Eikä varsinkaan silloin auteta jos on jo kielletty auttamasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinä sitten tarvitset ja mihin?

Pyöritätkö sä maapalloa yksin? Kasvatat oman ruokasai, maksat itse palkkasi, toimit pankkina, lääkärinä, kaikkina mahdollisina virkamiehinä, rakennat itse tiet, joilla liikut jne.?

Olen eri vastaaja mutta joo. Siivoan itse asuntoni, hoidan myös ison osan taloyhtiöni asioista, yrittäjänä maksan itse palkkani, hoidan netissä pankkiasiani, sijoitan siellä itse rahani, teen työni ja vielä puolet avustajanikin töistä, teen itse oman kirjanpitoni ja hoidan itse maksuliikenteeni. Ja itse asiassa kirjoitan usein myös omat lääkereseptini. Kunnallisista palveluista käytän lähinnä kirjastoa, ja sielläkin lainaan ja palautan kirjani itse automaatilla ja noudan itse varaukseni hyllystä.

En pyöritä maailmaa yksin, mutta muutaman nettosaajankin puolesta kyllä.

Et siis tajua yhtään... Jokainen siivoaa kämppänsä ja maksaa laskunsa. Joku kuitenkin on valmistanut sinulle tuotteet siivousta varten (pesuaineet, välineet, kuljettanut kauppaan ja myynyt ne) Mitä tulee kirjastoon niin joku sen kirjaston on rakentanut, järjestänyt ja huolehtii kirjakokelmasta, joku on suunnitellut ja valmistanut lainauslaitteet. Joku kantaa ne palautetut kirjat sieltä automaatista takaisin hyllyyn ja joku siivoaa kirjaston, että siellä voi käydä jne. Inhottaa kaltaisesi omakehu ihmiset, jotka kuvittelevat, että sähkö järjestyy sillä kun maksaa laskunsa eikä mitään sähköjärjestelmää tarvita sinne taakse.

En toivo, mutta jos katkaiset koipesi joku päivä tai sairastut muuten niin, että tarvitset kirurgia + jälkihoitoa kun et saa edes oksennettua tai paskannettua ilman apua niin alkaa sinullekin selviämään mikä mitätön pikku p _aska olet kuten jokainen meistä tässä suuressa VALMIIKSI luodussa järjestelmässä.

Aika usein täällä tulee ketjuihin vastauksia, joissa toivotaan kirjoittajille kauheuksia jotta näillä olisi yhtä ankea elämä kuin trollaajallakin. Yleensä keskustelu saa mielenkiintoisia käänteitä siinä kohdin kun muistutetaan, että niistä vastoinkäymisistäkin toiset vaan toipuvat nopeammin ja paremmin kuin toiset.

Ja sitä paitsi aina saa kakittua itse sopivalla lääkityksellä. :) Jos noin kävisi niin lupaan myös hoitaa itse haavani ja poistaa itse ompeleeni ja päättää itse oman sairaslomani pituudesta.

Järjestelmämme ei todellakaan ole valmis, vaan me aktiiviset ihmiset sitä joka päivä kehitämme ja parannamme. Tekee kun osaa, jos ei niin arvostelee.

Ne ketä autetaan, tuetaan ja jolla vanhemmat ja suku on läheisiä ja jakaa koko elämän, eivät yhtään ymmärrä mitä todellisuutta muut elää. Siis sellaiset joilla on paskat vanhemmat, huono suku, ei mitään tukiverkkoja. Etuoikeutetut katsovat maailmaa ruusunpunaisten linssien läpi ja luulevat että apua saa kun pyytää ja yksin taistelevat ja kamppailevat ovat vaan ”tyhmiä kun eivät ymmärrä pyytää sitä apua”.

Vierailija kirjoitti:

No miksi vanhemmat haluavat sellaista oppia lapsilleen jakaa? Eivätkö halua itse olla lapsensa tukena?

Tämä voi olla sukupolviasia. Olen syntynyt 60-luvulla ja silloin asiat olivat toisin. Esimerkiksi jo ekaluokkalaisena kuljin koulumatkat yksin (joko bussilla tai kävellen). Kolun jälkeen päivät me lapset (isoveli ja minä) vietimme yksin. Eikä meitä lapsia muutoinkaan hyysätty, itse sai tekemisensä keksiä ja olla poissa jaloista kun oli esimerkiksi vieraita. Ei tullut kuloonkaan, että "lapset ottaisivat ensin".