Mies haluaa ehdottomasti abortin, minä en
Sain viime viikolla tietää olevani raskaana. Aiemmin, kun ollaan keskusteltu miehen kanssa, ollaan molemmat oltu abortin kannalla. Kuitenkin nyt yllättäen asian konkretisoiduttua ajatus keskeytyksestä tuntuu ylitsepääsemättömän kamalalta ja on oikeastaan ajanut mut siihen tilaan, että olen aborttipapereiden hakemisen jälkeen maannut viimeisen viikon kotonani neljän seinän sisällä itkemässä ja pakenemassa ajatusta.
Mies on viikonloppureissussa kavereidensa kanssa, eilen illalla viestitellessämme kyseli, pitäisikö ensi viikolla vaan "käydä hoitamassa homma pois alta", koko ajatus raskaudesta on hänen mukaansa ihan kamala ja hän haluaa vain eroon siitä, totesi sivulauseessa myös että varmaan tappaisi itsensä hyvin pian, jos pidettäisiin lapsi.
Kaikki tuo sattui ihan älyttömästi, enkä ole edes varma miksi. Ahdistaa niin paljon. Lääkäri sanoi, etten voi antaa kenenkään muun tehdä päätöstä puolestani ja että on tehtävä se päätös, jonka kanssa pystyy elämään. En halua tuhota mieheni elämää, mutta samalla pelkään, että oma mielenterveyteni romahtaa abortin myötä. En kuitenkaan usko, että pystyisi äitiyteen yksin, olen tällä hetkellä työtön ja mulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö.
Ahdistaa niin saakelisti. Onko kukaan ollut esim. vastaavassa tilanteessa? Mikä oli ratkaisunne ja mitä siitä seurasi?
Kommentit (455)
Ei miehen mielipiteellä ole mitään merkitystä. Nainen päättää itse pitääkö lapsen.
Vierailija kirjoitti:
Ketään ei saa isäksi pakottaa.
Ai että tosiaan naisen yksin olisi aina kannettava se vastuu vahinkoaskaudesta...? Eipä tuo noin mene. Raskaus on molempien vastuulla. Abortti ei ole enää raskauden ehkäisyä, vaan monelle iso vaikea, päätös, ei mikään automaattinen toimitus. Abotilla voi olla myös negatiivisia kauaskantoisia vaikutuksia naisen elämässä.
Isä ei voi luistaa omasta vastuustaan, jos aborttia ei syystä tai toisesta nainen halua / pysty tekemään.
Minä tein aikoinaan abortin kun lapsen isä ei halunnut lasta. Jätti minut pian tämän jälkeen ja sain vielä potkut töistäkin (koeajalla, koska joku oli juorunnut raskaudestani). Olin tosi onneton ja asia kadutti, koin olevani hirveä ihminen. Olen myöhemmin saanut lapsia mutta usein mietin että heillä voisi olla sisko/veli. Tänä kesänä viettäisimme tämän tappamani lapseni rippijuhlia.
Jos nyt saisin palata ajassa taaksepäin, en tekisi aborttia. Olisin varmasti pärjännyt, aina jostain saa töitä ja yksinhuoltaja saa paremman asumistuen ja lapsilisän ym. Ei niistä kukaan kuitenkaan kertonut.
Vierailija kirjoitti:
Miten miehen mielipide tähän liittyy? Miehet eivät voi saada biologisia lapsia, naiset voivat, joten naisen lapsi ja päätöskin se on. Ehkä vaan annat miehen mennä.
Miehet eivät voi saada biologisia lapsia?!?!?! Mielenkiintoista!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketään ei saa isäksi pakottaa.
Ai että tosiaan naisen yksin olisi aina kannettava se vastuu vahinkoaskaudesta...? Eipä tuo noin mene. Raskaus on molempien vastuulla. Abortti ei ole enää raskauden ehkäisyä, vaan monelle iso vaikea, päätös, ei mikään automaattinen toimitus. Abotilla voi olla myös negatiivisia kauaskantoisia vaikutuksia naisen elämässä.
Isä ei voi luistaa omasta vastuustaan, jos aborttia ei syystä tai toisesta nainen halua / pysty tekemään.
Ennemmin vastuu vahinkoraskaudesta kuin lapsesta. Lapseklakin voi olla negatiivisia ja kauaskantoisia vaikutuksia. Miksi äiti ei voi luistaa vastuusta? Näin ainakin minun tapauksessani kävi, vaikka abortin kannalla olinkin. Nyt olen yhisä, koska tuosta naisesta ei äidiksi ollut. Lapseni ovat kuitenkin onnekkaita, koska se olin minä joka erehtyi luottamaan. Kannan tästä suomen lakien mukaan vastuuni, mutta en todellakaan ole niiden kanssa samaa mieltä. Vähintäänkin elatusvelvollisuuden mitätöinti jos nainen päättää pitää lapsen.
Vierailija kirjoitti:
Ajattele mikä sille lapselle olisi parasta. Ei hirveän hyvältä kuulosta työtön mielenterveysongelmainen, jonka kumppani ei halua olla kuvioissa. Lisäksi tuo kaksisuuntainen on voimakkaasti perinnöllinen mielialahäiriö.
No eipä nyt aleta eugeniikkaa harrastamaan. Kukapa meistä täysin terve olisi? Se terveinkin voi joutua raiskatuksia ja saada esim paniikkihäiriön tai masennuksen.
Vierailija kirjoitti:
Ei miehen mielipiteellä ole mitään merkitystä. Nainen päättää itse pitääkö lapsen.
Jos nainen maksaisi kaiken omasta pussistaan, eikä maksattaisi sitä kakaraansa miehellä tai yhteiskunnalla. silloin saisi päättää itse. Mutta kun ei maksa niin ei myöskään päätä.
Kun vaisto sanoo, että abortin tekeminen ahdistaa, kuuntele vaistoasi. Aborttia taatusti katuu, mutta elävää lasta ei kadu. Sinulla on oikeus turvaverkkoihin, ei ole häpeä hakea apua. Elämässä ei voi miellyttää kaikkia yhtäaikaa, esimerkiksi tässä kohtaa mies nielaiskoon ja tyytyköön siihen, että lapsi on jo tulossa. Toivotan onnea raskauteesi ja toivon että saat paljon lämpöä ja hyvää kohtelua raskauden aikana ja sen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei miehen mielipiteellä ole mitään merkitystä. Nainen päättää itse pitääkö lapsen.
Jos nainen maksaisi kaiken omasta pussistaan, eikä maksattaisi sitä kakaraansa miehellä tai yhteiskunnalla. silloin saisi päättää itse. Mutta kun ei maksa niin ei myöskään päätä.
Miten niin ei päätä? Lain mukaan nainen päättää tekeekö abortin vai ei. Nainen voi myös vastia isyyden selvitystä ja mies haetaan vaikka poliisivoimin siihen ja elarit määrätään. Tiedät tämän tietenkin itsekin.
Ap et voi tuossa tilanteessa pakottaa miestä isätouhuihin jos hän ei halua lasta ja olisi väärin lähteä elareitakaan häneltä vaatimaan. Suhteenne kuulostaa muutoinkin olevan huteralla pohjalla eikä tasapainoisin mahdollinen kuvauksesi perusteella. Mikäli sinusta lisäksi diagnosoitu kaksisuuntainen mielialahäiriö raskausaikana tulee mahdollisesti ennakoiva lasu
Vierailija kirjoitti:
Mammat perustelee hormoneilla epärationaalisia päätöksiä vuonna 2019. Tämä pistää miettimään, että miten jonkun elämästä voi päättää sellainen, joka ei osaa ajatella selkeästi. Tämä siis ihan mammojen omasta suusta ja ilmeisesti on ihan ok. Voiko myös päättää jonkun päivän ja sitten oikeudessa vedota että hormonit? Toinen vaihtoehto on että hormonipäissään pitää aiemmasta selväpäisenä sovitusta kiinni.
Meinaat että se muuttaa jotenkin biologiaa, että eletään vuotta 2019? Kyllä ihminen on pohjimmiltaan varsin alkukantainen vaistoiltaan, sivistyksen pintakiillosta huolimatta. Ja lisääntyminen nyt vaan on yksi vahvimpia viettejä, ja on täysin luonnollista, että raskauden tullessa, vaikkei se suunniteltu olekaan, nainen huomaa lapsen haluavansa pitää.
Ei kellään täällä ole mitään sanottavaa asiaan, ja minusta myöskään miehen kanta ei ole tässä kuin vain yksi seikka muiden joukossa. Ap valitsee itse ja elää valintansa kanssa, teki kummin vaan. Mies voi lähteä, oli päätös kumpi tahansa. Hänen varaansa ei nyt kannata laskea.
Vierailija kirjoitti:
Mammat perustelee hormoneilla epärationaalisia päätöksiä vuonna 2019. Tämä pistää miettimään, että miten jonkun elämästä voi päättää sellainen, joka ei osaa ajatella selkeästi. Tämä siis ihan mammojen omasta suusta ja ilmeisesti on ihan ok. Voiko myös päättää jonkun päivän ja sitten oikeudessa vedota että hormonit? Toinen vaihtoehto on että hormonipäissään pitää aiemmasta selväpäisenä sovitusta kiinni.
Miten ne hormonit enää vaikuttaa noihin, jotka ovat täällä kertoneet katuneensa miehen painostuksesta tekemäänsä aborttia vuosikaudet?
Minä hyväksyn abortin täysin ja uskon että monille naisille siitä ei tule mitään psyykkisiä jälkiseurauksia vaan ovat täysin ok asian kanssa. Mutta kenenkään ei pitäisi tehdä sitä toisen painostuksesta tai vaatimuksesta. Ensinnäkin painostaminen on väärin ja toiseksi silloin katumuksen riski on suuri.
Vierailija kirjoitti:
Kun vaisto sanoo, että abortin tekeminen ahdistaa, kuuntele vaistoasi. Aborttia taatusti katuu, mutta elävää lasta ei kadu. Sinulla on oikeus turvaverkkoihin, ei ole häpeä hakea apua. Elämässä ei voi miellyttää kaikkia yhtäaikaa, esimerkiksi tässä kohtaa mies nielaiskoon ja tyytyköön siihen, että lapsi on jo tulossa. Toivotan onnea raskauteesi ja toivon että saat paljon lämpöä ja hyvää kohtelua raskauden aikana ja sen jälkeen.
Kyllä elävää lasta voi katua. Kaveri piti lapsen vahingossa raskaaksi tultuaan, ja hänen elämänsä on ollut yhtä alamäkeä siitä asti. Hän uskaltautui avautumaan minulle, että toivoo, että olisi tehnyt abortin.
Teimme yhdessä heistä hänen suostumuksellaan lastensuojeluilmoituksen, ja toivomme, että se viimein toisi tarvittua apua arkeen, kun kaveri ei yksinkertaisesti koe kestävänsä lapsen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin samassa tilanteessa ja minullakin kaksisuuntainen mielialahäiriö. Oli uusi työ ja kumppani täysin vastaan.
Päädyin aborttiin ja vielä puolen vuoden jälkeenkin iskee ahdistus asiasta. Keskeytys oli erittäin kivulias ja traumaattinen kokemus, joka aiheutti mm. aivotärähdyksen. Yritän miettiä, että on vielä mahdollisuus raskautua myöhemmin, mutta mistä sen tietää onko.
Toivotan voimia raskaaseen tilanteeseen. Älä tee keskeytystä ennen kuin olet täysin varma, että pystyt elämään asian kanssa. Ajoittain tuntuu, etten ole vieläkään itse toipunut.
Ei helv...siis lapsi ilman isää maailmaan jos vähänkin siltä tuntuu! Hienoa!!!
Eiköhän lapselle riitä yksikin hyvä vanhempi. Olen ainakin päätynyt siihen, että mieluummin kasvatan lapsen yksin kuin ei sopivan-kumppanin kanssa vain, jotta lapsella olisi isä... Miehet kun lähtevät muutenkin helposti, kun perhe-elämä käy raskaaksi.
Varmasti riittää. Eikö silloin lapsi tulisikin hankia muilla keinoin? Naiset tekevät perhe-elämästä raskasta ja vaivalloista. Yhisä.
Mitähän keinoa mahdat tarkoittaa? En ole ketään isäksi huijaamassa, enkä pakottamassa. Mieskin voi elää sen kanssa, että ei halua olla oman lapsensa elämässä - samoin kun minun tarvitsee elää tehdyn aborttini kanssa.
Odota vielä.
Mielestäni on selvää, ettei miehesi halua käsitellä asiaa mielessään ja siksi haluaa sen nopeasti pois alta.
Mieli voi ehkä muuttua hänelläkin vielä?
Pohdi myös, oletteko varmasti ymmärtäneet toisianne oikein? Miksi mies tappaisi itsensä, mikä lapsen saannissa olisi niin kamalaa?
Onko mahdollista, että olisi shokissa vielä?
Eroat miehestä ja pidät lapsen.
Mielenterveys ongelmien vuoksi abortti olisi parempi ratkaisu. Sain lapsen yksin ja oli ihan hirveen raskasta vaikka mulla ei mielenterveys ongelmia ollut. Tukiverkkoja ei juurikaan ollut ja lapsen isä ei auttanut yhtään. Aloin saamaan jossain vaiheessa paniikkikohtauksia ja tarvitsin ulkopuolista apua että pää kestää. Hoitoapuakin sain kerran viikossa 3h mikä on vähän suhteessa siihen että muuten hoidat yksin. Suihkuun ei pääse yksin, vessan ei pääse yksin, roskia ei voi viedä yksin, kaupassa ei voi käydä yksin, ruokaa ja siivota ym. hommia ei voi tehdä rauhassa, sekä paljon muuta. Noita ei tuu mietittyä etukäteen ja ne kellä 2 vanhempaa perheessä ei näitä ongelmia tajua. Tohon päälle viä huonosti nukkuva lapsi niin kuin omanikin oli melkein vuoden ikään asti. Tottakai sitte ku lapsi nii iso että viihtyy ja pärjää kyseisten toimien ajan yksin nii sitte helpottaa. Ekat vuodet kaikista raskaimpia juuri tuon takia. Isompien lasten kanssa sitten muita vaikeuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miestäkin pitää kuunnella. Teet lapsen yksin jos teet, etkä ole vailla elareita. Ketään ei saa pakottaa isäksi.
Mies lienee ihan yhteisymmärryksessä laittanut pippeliä pimpsaan. Ei siinä ole ketään pakotettu.
on, ja yhteisymmärryksessä sovittu että abortti tehdään jos vahinko käy. Selventäisitkö mitä et ymmärrä?
Minkälainen ihminen oikeasti puoltaa aborttia ehkäisykeinona? Siltä olisi ollut helppo ja halpa suojautua!!!
Tää on ihan uskomatonta.
Pidä lapsi ja hae neuvolan kautta heti apua itsellesi. Apua saat myös lapsen synnyttyä. Pärjäät kyllä yksinkin. Jätä tuollainen poikaystävä joka tuolla tavalla uhkailee. Ei ole valmis isäksi. Lapsi on tärkeämpi kuin poikaystävä.
Miten miehen mielipide tähän liittyy? Miehet eivät voi saada biologisia lapsia, naiset voivat, joten naisen lapsi ja päätöskin se on. Ehkä vaan annat miehen mennä.