Lue keskustelun säännöt.
Mies haluaa ehdottomasti abortin, minä en
27.07.2019 |
Sain viime viikolla tietää olevani raskaana. Aiemmin, kun ollaan keskusteltu miehen kanssa, ollaan molemmat oltu abortin kannalla. Kuitenkin nyt yllättäen asian konkretisoiduttua ajatus keskeytyksestä tuntuu ylitsepääsemättömän kamalalta ja on oikeastaan ajanut mut siihen tilaan, että olen aborttipapereiden hakemisen jälkeen maannut viimeisen viikon kotonani neljän seinän sisällä itkemässä ja pakenemassa ajatusta.
Mies on viikonloppureissussa kavereidensa kanssa, eilen illalla viestitellessämme kyseli, pitäisikö ensi viikolla vaan "käydä hoitamassa homma pois alta", koko ajatus raskaudesta on hänen mukaansa ihan kamala ja hän haluaa vain eroon siitä, totesi sivulauseessa myös että varmaan tappaisi itsensä hyvin pian, jos pidettäisiin lapsi.
Kaikki tuo sattui ihan älyttömästi, enkä ole edes varma miksi. Ahdistaa niin paljon. Lääkäri sanoi, etten voi antaa kenenkään muun tehdä päätöstä puolestani ja että on tehtävä se päätös, jonka kanssa pystyy elämään. En halua tuhota mieheni elämää, mutta samalla pelkään, että oma mielenterveyteni romahtaa abortin myötä. En kuitenkaan usko, että pystyisi äitiyteen yksin, olen tällä hetkellä työtön ja mulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö.
Ahdistaa niin saakelisti. Onko kukaan ollut esim. vastaavassa tilanteessa? Mikä oli ratkaisunne ja mitä siitä seurasi?
Kommentit (455)
Abortti on murha. Miehesi se vasta epävakaalta vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelle vasektomia.
Ja mikä on tämä juttu, ettei miesten tarvitse kustantaa jälkeläistensä elämää, vaikkeivät olisi lasta halunneet?
Jos et todellakaan halua lasta, niin et myöskään harrasta seksiä. Jos harrastat seksiä ja käy vahinko, niin kannat vastuusi (yksikään nainen ei hedelmöity yksin). Jos et ole huolehtinut ehkäisystä, niin voi voi 🤷♀️
Lainattu vapaaehtoisesti lapsettomat ry:n sivulta:
Steriloimislain mukaan henkilö on oikeutettu sterilisaatioon, jos hän täyttää yhden tai useamman seuraavista ehdoista:
kun hän on synnyttänyt kolme lasta tai hänellä on yksin tai aviopuolisonsa kanssa yhteensä kolme alaikäistä lasta;
- kun hän on täyttänyt kolmekymmentä vuotta;
- kun raskaus vaarantaisi hänen henkensä tai terveytensä;
- kun hänen mahdollisuutensa muulla tavoin ehkäistä raskaus ovat epätavallisen huonot;
- kun on syytä otaksua, että hänen jälkeläisillään olisi tai heille kehittyisi vaikea sairaus tai ruumiinvika;
- kun hänen sairautensa tai muu siihen verrattava syy vakavasti rajoittaa hänen kykyään hoitaa lapsia; tai
- kun henkilö pysyvästi kokee kuuluvansa vastakkaiseen sukupuoleen ja elää tämän sukupuolen mukaisessa roolissa.
Alle 30-vuotiaat eivät siis voi suomessa saada vasektomiaa, elleivät täytä jotain noista ehdoista. Harvalla lapsettomuutta haluavalla on lapsia, miehellä ei tietääkseni ole mitään terveyteen tai henkeen kohdistuvaa vaaraa naisen raskaudesta ja kondomin käyttö tuskin on este. Miksei vasektomiaa sitten voida suorittaa alle 30 vuotiaalle miehelle, joka ei yksinkertaisesti vain halua saada jälkeläisiä? Ken tietää, mutta asiasta on turha syyttää miestä itseään. Kondomia ja muita ehkäisy keinoja toki tulee siihen asti sitten käyttää, koska muutakaan keinoa taata lapsettomuutta ei oikein ole, eivätkä nämäkään keinot ole 100% pitäviä, vaan silti voi tapahtua vahinko. Minusta on aika törkeää vaatia ihmisiltä selibaattia vasektomiaoikeuteen asti, jos eivät halua lapsia, eikö vain? Jos olisin heteromies, suorittaisin vasektomian heti, mutten ikäni puolesta voi, ellen sitten tee matkaa maahan, jossa se on sallittu.
M23
Ai miksei voida? NO ihan kuule kokemuksesta. Hirveän moni kuvittelee alle 30v iässä, ettei ikinä halua lapsia. Ja sitten ehkäpä ensimmäisen kerran elämässään rakastuu, ja huomaa, ettei se niin huono idea ehkä olisikaan.
Siksi kun mitä nuorempana sterilisaatio tehdään, sen varmemmin se myöhemmin puretaan. Ja se on sitten aika hankala juttu se.
Ja aika moni jatkaa sitä kuvittelemista edelleen yli kolmekymppisenäkin. Itse olen tiennyt alle kaksikymppisestä, etten halua lapsia. Olen nyt 35 ja ollut saman miehen kanssa yhdessä kymmenen vuotta. Missään vaiheessa ei ole tullut tunnetta, että lapsi olisi sittenkin hyvä idea.
Olen sitä mieltä, että sterilisaatio pitäisi voida saada heti, kun tulee täysi-ikäiseksi, MUTTA mitään purkua ei pitäisi saada kenenkään. Eiköhän se ohjaisi steriin vain ne, jotka eivät oikeasti halua lapsia.
Ihmisessä tapahtuu todella paljon henkistä aikuistumista noin 25-30v. Siihen saakka eletään vielä nuoruutta, kuka enemmän kuka vähemmän, mutta ihan kehityspsykologia tiedostaa henkisen aikuistumisen keskimäärin osuvan suunnilleen tuohon. Vaikka jonkinlainen osuus väestöstä varmasti tietää jo hyvin nuorena, ettei lapsia halua ja pysyy kannassaan läpi elämän, on aika iso riski, että tässä kohti mieli vielä muuttuu. Siksi näen perusteltuna tuon ikärajan, vaikka toki soisin, että tapauskohtaisesti siitä voitaisiin poiketakin, jos joku suhteellisen luotettava keino haastatella ihmistä nimenomaan tuolla kypsyyden mittarilla löydettäisiin.
Ei tähän ole kuin yksi neuvo. Aborttia ei pidä tehdä ellei ole täysin varma, että ei lasta halua. Sinä selvästikin haluat, joten et tietenkään aborttia tee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella pitkä ketju, enkä ole kokonaan lukenut, joten en tiedä onko tämä asia tullut jo esille:
Jos pariskunta on yhdessä sopinut, että mikäli tulee raskaaksi, niin abortti on ratkaisu. Mutta miksi täällä syytetään ainoastaan miestä käytöksestään? Siis siitä ettei käyttänyt kumia jos ei halunnut lasta? Miksi naisella ei ole tässä asiassa samaa velvollisuutta?
Minusta on ihan ymmärrettävää että mies on vihainen ja kokee olevansa pettynyt kun yhteistä sopimusta on rikottu.
Ymmärrän abortinteon hankaluuden, mutta naisen pitäisi myös kantaa vastuu siitä mitä on yhdessä sovittu. Eli joko tekee abortin tai jos päättää pitää lapsen, niin hyväksyy ilman minkäännäköistä syyllistämistä sen, jos mies päättää jatkaa elämää ilman apta ja lasta. En kehtais tuossa tilanteessa alkaa mitään elareitakaan vaatimaan.
No tässä on nyt ihan tietoista riskinottoa ehkäisyn kanssa. Ja kuitenkin lapsi on miehen mielestä katastrofi ja ainahan voi tehdä abortin.. Oikeastiko joku puolustaa tuollaista ihmissaastaa? Ihan oikein, jos elätettävänä on kohta kymmenen lasta, monenkohan kohdalla oppii?
Sitä samaa tietoista riskinottoa on myös naisen puolelta kun on antanut paljaalla. Miksi nainen saa muuttaa kantaansa? Tai siis saa se, mutta ei sillä mielestäni ole silloin velvollisuutta vaatia mieheltä yhtään mitään.
En sitä kiellä, ettei miehen ajatusmaailma olisi lapsellinen ja perseestä, mutta aphan on sen itse hyväksynyt ja siihen sitoutunut.
T. Se jota lainasit
Vierailija kirjoitti:
Todella pitkä ketju, enkä ole kokonaan lukenut, joten en tiedä onko tämä asia tullut jo esille:
Jos pariskunta on yhdessä sopinut, että mikäli tulee raskaaksi, niin abortti on ratkaisu. Mutta miksi täällä syytetään ainoastaan miestä käytöksestään? Siis siitä ettei käyttänyt kumia jos ei halunnut lasta? Miksi naisella ei ole tässä asiassa samaa velvollisuutta?
Minusta on ihan ymmärrettävää että mies on vihainen ja kokee olevansa pettynyt kun yhteistä sopimusta on rikottu.
Ymmärrän abortinteon hankaluuden, mutta naisen pitäisi myös kantaa vastuu siitä mitä on yhdessä sovittu. Eli joko tekee abortin tai jos päättää pitää lapsen, niin hyväksyy ilman minkäännäköistä syyllistämistä sen, jos mies päättää jatkaa elämää ilman apta ja lasta. En kehtais tuossa tilanteessa alkaa mitään elareitakaan vaatimaan.
Nainen joutuu kantamaan vastuunsa tavalla tai toisella, nainen ei pääse tilannetta karkuun kuten mies.
Mies yrittää päästä pälkähästä, vaikka on jo toistamiseen tuossa tilanteessa. Eli aiemmin on jo koettu vahinkoraskaus, mutta siitä ei opittu, että ehkäisystä on huolehdittava jos jälkikasvua ei halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Abortit pelkästään sosiaalisin perustein ovat kuvottavia ja vastuuttomia. Kun lapsi on jo olemassa, häntä ei saa surmata tahallisesti kohtuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella pitkä ketju, enkä ole kokonaan lukenut, joten en tiedä onko tämä asia tullut jo esille:
Jos pariskunta on yhdessä sopinut, että mikäli tulee raskaaksi, niin abortti on ratkaisu. Mutta miksi täällä syytetään ainoastaan miestä käytöksestään? Siis siitä ettei käyttänyt kumia jos ei halunnut lasta? Miksi naisella ei ole tässä asiassa samaa velvollisuutta?
Minusta on ihan ymmärrettävää että mies on vihainen ja kokee olevansa pettynyt kun yhteistä sopimusta on rikottu.
Ymmärrän abortinteon hankaluuden, mutta naisen pitäisi myös kantaa vastuu siitä mitä on yhdessä sovittu. Eli joko tekee abortin tai jos päättää pitää lapsen, niin hyväksyy ilman minkäännäköistä syyllistämistä sen, jos mies päättää jatkaa elämää ilman apta ja lasta. En kehtais tuossa tilanteessa alkaa mitään elareitakaan vaatimaan.
No tässä on nyt ihan tietoista riskinottoa ehkäisyn kanssa. Ja kuitenkin lapsi on miehen mielestä katastrofi ja ainahan voi tehdä abortin.. Oikeastiko joku puolustaa tuollaista ihmissaastaa? Ihan oikein, jos elätettävänä on kohta kymmenen lasta, monenkohan kohdalla oppii?
Sitä samaa tietoista riskinottoa on myös naisen puolelta kun on antanut paljaalla. Miksi nainen saa muuttaa kantaansa? Tai siis saa se, mutta ei sillä mielestäni ole silloin velvollisuutta vaatia mieheltä yhtään mitään.
En sitä kiellä, ettei miehen ajatusmaailma olisi lapsellinen ja perseestä, mutta aphan on sen itse hyväksynyt ja siihen sitoutunut.
T. Se jota lainasit
Elatusvelvollisuudesta onneksi määrää laki, eikä se mitä mieltä kukakin sattuu mistäkin tilanteesta olemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jo 8-viikkoinen sikiö on minivauva, jolla sydän lyö ja jolla on tummat nappisilmät. Elämänhalu on suuri hänellä.
Älä tapa omaa lastasi! Et koskaan pääsisi yli surusta ja syyllisyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Abortti.
T: yksinhuoltajaäidin vahinkolapsi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella pitkä ketju, enkä ole kokonaan lukenut, joten en tiedä onko tämä asia tullut jo esille:
Jos pariskunta on yhdessä sopinut, että mikäli tulee raskaaksi, niin abortti on ratkaisu. Mutta miksi täällä syytetään ainoastaan miestä käytöksestään? Siis siitä ettei käyttänyt kumia jos ei halunnut lasta? Miksi naisella ei ole tässä asiassa samaa velvollisuutta?
Minusta on ihan ymmärrettävää että mies on vihainen ja kokee olevansa pettynyt kun yhteistä sopimusta on rikottu.
Ymmärrän abortinteon hankaluuden, mutta naisen pitäisi myös kantaa vastuu siitä mitä on yhdessä sovittu. Eli joko tekee abortin tai jos päättää pitää lapsen, niin hyväksyy ilman minkäännäköistä syyllistämistä sen, jos mies päättää jatkaa elämää ilman apta ja lasta. En kehtais tuossa tilanteessa alkaa mitään elareitakaan vaatimaan.
No tässä on nyt ihan tietoista riskinottoa ehkäisyn kanssa. Ja kuitenkin lapsi on miehen mielestä katastrofi ja ainahan voi tehdä abortin.. Oikeastiko joku puolustaa tuollaista ihmissaastaa? Ihan oikein, jos elätettävänä on kohta kymmenen lasta, monenkohan kohdalla oppii?
Sitä samaa tietoista riskinottoa on myös naisen puolelta kun on antanut paljaalla. Miksi nainen saa muuttaa kantaansa? Tai siis saa se, mutta ei sillä mielestäni ole silloin velvollisuutta vaatia mieheltä yhtään mitään.
En sitä kiellä, ettei miehen ajatusmaailma olisi lapsellinen ja perseestä, mutta aphan on sen itse hyväksynyt ja siihen sitoutunut.
T. Se jota lainasit
Kyllä, nainen on tiennyt riskeistä myös. Mutta miehellä on ollut jo aikaisempi kokemus yhdestä abortista exän kanssa. Hänelle se ei ole enää ollut joku teoreettinen mahdollisuus.
Toiseksi tässä meillä on nainen, joka tietää haluavansa lapsen tai lapsia lähivuosina. Hänelle siis alitajunnan tasolla raskaus ei ole mikään maailmanloppu, toisin kuin sille miehelle. Siksi tässä nyt kyllä mies on huomattavasti enemmän vastuussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta ihminen, joka pystyy suhtautumaan oman lapsensa aborttiin täysin tunnekylmästi, kuin se olisi joku umpisuolen leikkaus, on muutenkin jotenkin viallinen tunne-elämältään. Ei sitä nyt tarvitse vuositolkulla märehtiä, mutta jos ei mitään pienintäkään kiinnostuksen poikasta ole siihen millainen se lapsi voisi olla ja mitään alakuloa edes tuo toimenpide herätä, niin jo on kumma.
Kyllä! Kannatan suhteellisen helposti saatavaa aborttia, mutta vahvasti ihmettelen, jos omaan jälkeläisen tai sen alkuun voi suhtautua niin kevyesti, ettei abortti liikuta pätkääkään. Oli sitten mies tai nainen.
Vierailija kirjoitti:
Todella pitkä ketju, enkä ole kokonaan lukenut, joten en tiedä onko tämä asia tullut jo esille:
Jos pariskunta on yhdessä sopinut, että mikäli tulee raskaaksi, niin abortti on ratkaisu. Mutta miksi täällä syytetään ainoastaan miestä käytöksestään? Siis siitä ettei käyttänyt kumia jos ei halunnut lasta? Miksi naisella ei ole tässä asiassa samaa velvollisuutta?
Minusta on ihan ymmärrettävää että mies on vihainen ja kokee olevansa pettynyt kun yhteistä sopimusta on rikottu.
Ymmärrän abortinteon hankaluuden, mutta naisen pitäisi myös kantaa vastuu siitä mitä on yhdessä sovittu. Eli joko tekee abortin tai jos päättää pitää lapsen, niin hyväksyy ilman minkäännäköistä syyllistämistä sen, jos mies päättää jatkaa elämää ilman apta ja lasta. En kehtais tuossa tilanteessa alkaa mitään elareitakaan vaatimaan.
Huomaa ettet ole lukenut ketjua. Nimittäin ap ei ole sopinut miehensä kanssa abortista, he ovat joskus asiasta ohimennen keskustelleet ja silloin molemmat ovat arvelleet taipuvansa abortin kannalle. Mistään sopimuksista tai lupauksista ei ole kuitenkaan ollut kyse. Mies on sitäpaitsi ollut tietoinen, että ap haluaa lähivuosina lapsia. Silloin on suorastaan naurettavaa laskea sen varaan että nainen tekee tarvittaessa varmasti abortin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmeellinen "mies". Kantaisi vastuunsa.
Liisunen kirjoitti:
Älä tee aborttia! Abortin tehneillä kuusi kertaa enemmän itsemurhia kuin muilla. Samoin masennusta ym mielenterveyden häiriöitä. Et ikinä unohda että aiheutit oman vauvasi k. u. o. leman. Tunnen abortin tehneitä, ovat todella särkyneitä ihmisiä.Ennemmin synnytä ja voit antaa adoptioon jos tuntuu liian raskaalta, mitä en usko. Oma lapsi on ihanimpia asioita elämässä. Jokainen lapsi on LAHJA Luojalta. Tämä on unohdettu täysin. Lapsi nähdään vain taakkana. Eikä sanaa rakastelu enää ole, sillä nykyään vain "harrastetaan seksiä" eikä rakkaudella, avioliitolla, sitoutumisella, vastuulla tai vauvoilla ole tuon harrastuksen kanssa mitään tekemistä. Tuo mies ei rakasta sinua. Eikä halua perhettä kanssasi, on vain itsekäs. Miksi olet kanssaan? Miten voisit olla miehen kanssa joka ei välitä yhtään omasta lapsestaan tai tämän äidistä?Ota yhteys ituprojektiin, sat tukea!!googleta ituprojekti. Voimia ja r. ukoilen puolestasi!
Minä taas tunnen ihmisiä, jotka ovat päätyneet aborttiin ja ihan hyvin heillä menee nykyään.
Täällä ei kukaan ole oikeutettu tekemään päätöstä sinun puolestasi. Järkyttäviä nämä abortin huutelijat. Sinä itse kerroit sen jo aloituksessa, et halua aborttia. Sisälläsi kehittyvän alkion/sikiön elintoimintojen pysäyttämiseen (huom. rv5 eteenpäin sydämenlyönnit...) tarvitaan SINUN lupasi. Harkitse tarkkaan. Abortista saat mahdollisesti surua ja murhetta jopa vuosiksi käsiteltäväksi, lapsesta puolestaan on moneksi vuodeksi myös iloa ja rakkautta, sisältöä elämääsi.
Henkilökohtainen kokemukseni: Itse olen abortin teetättänyt ja kaduin sitä välittömästi. Abortti ei poista asian olemassaoloa! Minulle jäi vain tunne, että minulla on kyllä lapsi, päätin vain ottaa pois hänen mahdollisuutensa elämään, joka oli hänelle suotu. Jokaisella alkiolla on mahdollisuus kehittyä omaksi ainutlaatuiseksi persoonakseen. Olen aborttia itkenyt monta kertaa, erityisesti nyt kun minulla on vauvaikäinen lapsi. Kuinka ihminen voikaan olla niin julma juuri häntä kohtaan, jota tulisi suojella ja jonka puolesta tulisi taistella?
Jos vain joskus haluat lapsia elämääsi, niin nyt sinulle on annettu se lahja. Itsekästä ajatella että kyllä joskus myöhemmin mutta nyt kun se ihana vauva haluaisi syntyä niin ei, en tätä huoli. Ei elämää voi liikaa suunnitella. Kyse on sinun lapsestasi, jonka puolesta sinun on mahdollista taistella.
Jos ajatus tuntuu luonnolliselta, käy keskustelemassa ammattilaisen kanssa asiasta. Se voi selkiyttää ajatuksia.
Ainakin aloituksesi perusteella sinä haluaisit äidiksi. Teet nyt väärin, jos toimit näin perustavanlaatuisessa asiassa itseäsi vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Liisunen kirjoitti:
Älä tee aborttia! Abortin tehneillä kuusi kertaa enemmän itsemurhia kuin muilla. Samoin masennusta ym mielenterveyden häiriöitä. Et ikinä unohda että aiheutit oman vauvasi k. u. o. leman. Tunnen abortin tehneitä, ovat todella särkyneitä ihmisiä.Ennemmin synnytä ja voit antaa adoptioon jos tuntuu liian raskaalta, mitä en usko. Oma lapsi on ihanimpia asioita elämässä. Jokainen lapsi on LAHJA Luojalta. Tämä on unohdettu täysin. Lapsi nähdään vain taakkana. Eikä sanaa rakastelu enää ole, sillä nykyään vain "harrastetaan seksiä" eikä rakkaudella, avioliitolla, sitoutumisella, vastuulla tai vauvoilla ole tuon harrastuksen kanssa mitään tekemistä. Tuo mies ei rakasta sinua. Eikä halua perhettä kanssasi, on vain itsekäs. Miksi olet kanssaan? Miten voisit olla miehen kanssa joka ei välitä yhtään omasta lapsestaan tai tämän äidistä?Ota yhteys ituprojektiin, sat tukea!!googleta ituprojekti. Voimia ja r. ukoilen puolestasi!
Minä taas tunnen ihmisiä, jotka ovat päätyneet aborttiin ja ihan hyvin heillä menee nykyään.
Itse tiedän vain yhden abortin tehneen. On saanut sittemmin lapsia, mutta ajatteli edelleen, että minkä ikäinen tämä hänen abortoimansa olisi, jos olisi tehnyt toisin.
Itse en pystyisi tekemään aborttia kuin vasta äärimmäisessä tilanteessa, eli joko sikiöllä vakava sairaus tai henkeäuhkaava tilanne.
Parisuhde päättyy joka tapauksessa, jos nainen suostuu aborttiin miehen mieliksi vaikka itse ei sitä haluaisi tai jos nainen päättää pitää lapsen miehen vastustuksesta huolimatta.
Ei se mies tule pysymään vaikka tekisit abortin, usko pois.
No tässä on nyt ihan tietoista riskinottoa ehkäisyn kanssa. Ja kuitenkin lapsi on miehen mielestä katastrofi ja ainahan voi tehdä abortin.. Oikeastiko joku puolustaa tuollaista ihmissaastaa? Ihan oikein, jos elätettävänä on kohta kymmenen lasta, monenkohan kohdalla oppii?