Mies haluaa ehdottomasti abortin, minä en

Te, jotka käskette ap:ta tekemään abortin ja olette ap:n säälittävän "miehen" puolella - menkää itseenne.

AP, pidä lapsi, jätä mies. Mies maksaa elarit tottakai. Paneminen paljaalla maksaa miehelle ja paljon, oma on vikansa. Eikä se lusmu mitään tee itselleen, kunhan uhkailee. Aivan oksettava tyyppi.

Yksinhuoltajana pärjää kyllä, kun on elarit ja lapsilisä. Kaikenlaisia kerhoja ja tukiryhmiäkin on, selvitä oman kaupunkisi tarjonta.

Tsemppiä AP:lle ja vauvalle. :)

Vierailija kirjoitti:

Inhottavaa kun mies lähtee ryyppäämään tuossa tilanteessa ja jätti ap:n yksin...

Ei hätää, minulle miehen reissu on ihan ok! Olisin itsekin lähtenyt, mutta olen tällä hetkellä niin ahdistunut ja huonovointinen, että olisin ollut vain jarruna muiden hauskanpidossa. Minusta on ihan kiva ajatella, että edes toinen meistä saa viettää hauskan viikonlopun, ja että mies pääsee pitämään hauskaa ja irtautumaan edes hetkeksi näistä ajatuksista. :)

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen reaktio on kyllä täysin ymmärrettävä: ap:han tässä on valehdellut ka johtanut haetaan väittämällä, että tekisi abortin, jos tulisi raskaaksi. Turha sitä miestä on vihata siitä, että luotti kumppaniinsa joka paljastuikin petturiksi.

Jos mies yöhön sopimukseen luottaen on laiminlyönyt ehkäisyn, niin kyllä ihan itseään saa syyttää.

Siis miten niin? Jos minä ja mieheni ollaan sovittu, että ei juoda maitoa, ja annan miehelle kaupparahaa ja hän tulee kaupasta maidon kanssa, onko se silloin minun syyni?

En ymmärrä, jos on sovittu että RASKAUDEN SATTUESSA tehdään abortti, miten raskaaksi tuleminen muuttaa sitä sopimusta? Sehän on nimenomaan se tilanne, mistä sovittiin ja MITÄ VARTEN ylipäätään sovittiin. Ei kai kukaan sovi abortista sillä ajatuksella, ettei raskaus koskaan ikinä ole mahdollinen ja onhan tässä jo vasektomiakin tehty.

Normaalit ihmiset ymmärtävät, ettei tuollaista sopimusta voi tehdä, koska ihminen ei voi tietää miten kokee asian raskaana ollessaan, ennen kuin on oikeasti raskaana.

Normaalit ihmiset ymmärtävät että asioista sopiminen on normaali asia ja näin koko yhteiskuntakin toimii. Jotenkin tuo sopimuksen kunnioittaminen unohtuu kun mammat haluavat jotakin. Suhteet perustuvat luottamukseen ja luottamus tarkoittaa sitä että toimii niin kuin on yhdessä sovittu, eikä tee asioita oman päänsä mukaan. Sitten jos haluaa muutoksia, niin tehdään uusi erilainen sopimus, minkä molemmat luonnollisesti hyväksyvät. Perustele asiasi käyttäen faktoja eikä mutua.

Toki on sopimuksia, joita täytyy kunnioittaa, ja lakejakin on laadittu tukemaan tätä. Kukaan ei kuitenkaan voi luvata 100% varmasti tekevänsä aborttia koska ihminen ei voi tietää miten sen tilanteen kokee ennen kuin siihen joutuu. Vastaava tilanne miehille.voisi olla, että mies on sopinut vaimonsa kanssa tekevänsä vasektomian ekan lapsen jälkeen. No sitten mies huomaa tykkäävänsä vanhemmuudesta ja haluavansa lisää lapsia. Onko miehen kuitenkin pakko tehdä vasektomia? Mielestäni ei todellakaan.

Vierailija kirjoitti:

Keskustelu on näköjään lähtenyt vähän omille raiteilleen sitten sen, kun viimeksi tätä vilkaisin. Pari asiaa tuli mieleen, kun lueskelin kommentteja. Ensinnäkin olen lääkityksellä, en ole täysin epäluotettava ja epätasapainoinen ihminen, kuten jotkut täällä tuntuvat luulevan.

Ehkäisynä meillä on viimeisen vuoden ajan olleet kumit (jouduin lopettamaan hormonaalisen), joita on käytetty vaihtelevalla menestyksellä miehen kortsuinhosta johtuen. Sisään hän ei ole lauennut kuin pari kertaa vahingossa, paitsi nyt raskausuutisen jälkeen. Olemme kumpikin sitä mieltä, että tämä on meidän molempien huolimattomuutta, ja meidän molempien yhteinen vahinko. Meillä ei myöskään ollut mitään tarkkaa "sopimusta" siitä, mitä tehtäisiin tällaisessa tilanteessa, vaikka olemmekin sivunneet aihetta ja molemmat ovat mutuilleet olevansa abortin kannalla. Erityisen tarkasti näistä asioista ei oltu keskusteltu etukäteen, omalta osaltani koska olin typerä ja ajattelematon enkä jotenkin vain osannut kuvitella, että tämä olisi mahdollista.

Apua minulle on tarjottu paljon paitsi perheen (eläkkeellä oleva isäni asuu naapurissa), myös neuvolan puolelta, josta tehtiin lähete paikalliselle mielenterveysklinikalle, josta saisin mielenterveydellistä tukea raskauteen ja vanhemmuuteen.

Mies soitteli eilen yöllä kännisenä ja kyseli olenko ok. Kerroin rehellisesti tuntemuksistani, peloistani ja epäilyksistäni abortin suhteen, johon mies totesi, että on "kokenut" muutamankin abortin ihan läheltä ja näissä tilanteissa kaikki meni hyvin. Jotenkin ahdistava kommentti, koska mies ei ole aiemmin maininnut mitään vastaavaa. Menin jotenkin lukkoon enkä oikein halunnut keskustella asiasta hänen ollessaan humalassa, mutta otan asian puheeksi kunhan hän palaa reissustaan. Siskoja miehellä ei ole, toivon etteivät nuo hänen "kokemansa" abortit ole eksien, vaan tyyliin kavereiden abortteja. Vähän hämmentää koko kommentti.

ap

Ällötys mikä mies. Oma nautinnonhalu on tärkeintä, ainahan voi tehdä abortin, ja exät kyllä suostuivat käyttämään aborttia ehkäisykeinona. Oksennus.

Vierailija kirjoitti:

Adoptio kirjoitti:

Hyi että kun monet ehdottaa lapsen murhaamista, häpeäisitte,, antakaa adoptioon mielummin, on niin paljon naisia jotka ei saa lapsia vaikka haluaisivat

Ole sinäkin hiljaa ! Se kakara kun ei ole EDELLEENKÄÄN mikään yhdenkään naisen ihmisoikeus.

Ei olekaan siinä mielessä, että lapsettomalla naisella olisi oikeus käydä sieppaamassa jonkun toisen vauva. Sen sijaan jos on jo raskaana niin on täysin ok halutessaan synnyttää odottamansa vauva, ja ottaa vastaan se yhteiskunnan apu, mitä on saatavillla. Ei tähän tarvita edes mitään ihmisoikeusperiaatteita, riitää, että on Suomen kansalainen. Ne tuet on olemassa koska Suomessa niitä pidetään hyvinä ja oikeudenmukaisina asioina.

Ap, onpa sinulla hankala tilanne. Teitpä miten tahansa, se tulee vaikuttamaan sinuun ja suhteeseesi. Jos teet abortin, vaikka haluaisit pitää lapsen, niin vaikeaa sinun tulee olemaan jatkossa kunnioittaa ja rakastaa miestäsi. Päädyt luultavasti eroon.

Jos pidät lapsen, niin mies saattaa tottua raskausaikana ajatukseen ja rakastuu lapseen ja elätte hyvän elämän yhdessä perheenä.

Mies voi toisaalta olla niin kypsymätön, että häipyy ja jättää sinut selviämään yksin. Parhaassa tapauksessa voi lapsen kasvaessa ryhtyä isäksi oikeesti tai sitten muuttua katkeraksi kusipääksi joka aiheuttaa sinulle hankaluuksia.

Itse tulin alle kaksikymppisenä vahinkoraskaaksi ja pidin lapsen. Isä katosi kuvioista. Hankalaa oli välillä, mutta selvisin; nyt olen jo isoäiti. En ole katunut ratkaisuani.

Minusta ihminen, joka pystyy suhtautumaan oman lapsensa aborttiin täysin tunnekylmästi, kuin se olisi joku umpisuolen leikkaus, on muutenkin jotenkin viallinen tunne-elämältään. Ei sitä nyt tarvitse vuositolkulla märehtiä, mutta jos ei mitään pienintäkään kiinnostuksen poikasta ole siihen millainen se lapsi voisi olla ja mitään alakuloa edes tuo toimenpide herätä, niin jo on kumma.

Vierailija kirjoitti:

Siis onko ihmiset täällä ihan oikeasti sitä mieltä, ettei ihminen, jolla on kaksisuuntainen mielialahäiriö, ei ole soveltuva vanhemmaksi? Omalla isälläni on kaksisuuntainen, hän oli lähes koko lapsuuteni ajan yksinhuoltaja ja vaihtelevasti työttömänä tai yrittäjänä. En edes saanut tietää hänen sairaudestaan ennen kuin aikuisiällä, ja hän on uskomattoman hyvä ja luotettava isä, johon minä ja muut aikuiset sisarukseni voimme luottaa missä tahansa tilanteessa.

Kaksisuuntainen ei ole sairaus, josta parannutaan, vaan jotain jonka kanssa opitaan elämään. Se ei ole myöskään todellakaan niin vahvasti periytyvää, kuin jotkut täällä implikoivat, meitä on 4kpl eikä yksikään perinyt isän sairautta. Hyvin lääkittynä ja hoidettuna sairaus voi pysyä myös oireettomana.

No sullekin pöljälle vain tiedoksi, että ei ennenkään ole hullut olleet sitä kuuminta shittiä vanhemmiksi.

Vierailija kirjoitti:

Ainiin, ja jotkut täällä vaikuttavat luulevan, että meillä on ollut joku yhteisymmärrys siitä, että emme tee ikinä lapsia. Näin ei ole, vaan mies on täysin tietoinen siitä että haluan ehdottomasti lapsia, mielellään jo muutaman vuoden sisään, sillä haluan ehdottomasti, että ikääntyvät vanhempani ehtivät puuhaamaan jälkikasvuni kanssa. Tuntuu, että jotkut kommentoijat ottavat aloitukseni melko henkilökohtaisesti, ja heidän mielestään olen jotenkin pettänyt mieheni tässä, vaikka en ole tehnyt minkäänlaista päätöstä asian suhteen vaan epäröin. Miehellä ei oman käsitykseni mukaan ole onneksi petetty olo.

ap

No sittenhän tuo on selvä. Jos kuitenkin haluaisit melko pian lapsia, kohtalo nyt päätti, että nyt on se aika. Abortissa on kuitenkin aina se riski, ettei uusi raskaus onnistukaan ja mahtaako tuo mieskään oikeasti niitä lapsia haluta yhtään sen enempää muutaman vuoden kuluttua. Voi olla, että hän vain lykkäisi lapsensaantia hamaan ikuisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis onko ihmiset täällä ihan oikeasti sitä mieltä, ettei ihminen, jolla on kaksisuuntainen mielialahäiriö, ei ole soveltuva vanhemmaksi? Omalla isälläni on kaksisuuntainen, hän oli lähes koko lapsuuteni ajan yksinhuoltaja ja vaihtelevasti työttömänä tai yrittäjänä. En edes saanut tietää hänen sairaudestaan ennen kuin aikuisiällä, ja hän on uskomattoman hyvä ja luotettava isä, johon minä ja muut aikuiset sisarukseni voimme luottaa missä tahansa tilanteessa.

Kaksisuuntainen ei ole sairaus, josta parannutaan, vaan jotain jonka kanssa opitaan elämään. Se ei ole myöskään todellakaan niin vahvasti periytyvää, kuin jotkut täällä implikoivat, meitä on 4kpl eikä yksikään perinyt isän sairautta. Hyvin lääkittynä ja hoidettuna sairaus voi pysyä myös oireettomana.

No sullekin pöljälle vain tiedoksi, että ei ennenkään ole hullut olleet sitä kuuminta shittiä vanhemmiksi.

Aivan, no lähdetään sitten harrastamaan eugeniikkaa, kun se toimii tunnetusti niin hyvin. Kielletään lapset kaikilta, joilla on joskus ollut mielenterveysongelmia. Keneltä seuraavaksi? Pitkäaikaissairailta, muilta sairailta, vammaisilta, oppimishäiriöisiltä.. lukihäiriökin on periytyvää ja haittaa ihmiselämää. Pistetäänkö samantien ÄO-raja, alle 120 pinnan ihmisten on turha lisääntyä? Herätys hei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehelle vasektomia.

Ja mikä on tämä juttu, ettei miesten tarvitse kustantaa jälkeläistensä elämää, vaikkeivät olisi lasta halunneet?

Jos et todellakaan halua lasta, niin et myöskään harrasta seksiä. Jos harrastat seksiä ja käy vahinko, niin kannat vastuusi (yksikään nainen ei hedelmöity yksin). Jos et ole huolehtinut ehkäisystä, niin voi voi 🤷‍♀️

Lainattu vapaaehtoisesti lapsettomat ry:n sivulta:

Steriloimislain mukaan henkilö on oikeutettu sterilisaatioon, jos hän täyttää yhden tai useamman seuraavista ehdoista:

kun hän on synnyttänyt kolme lasta tai hänellä on yksin tai aviopuolisonsa kanssa yhteensä kolme alaikäistä lasta;

- kun hän on täyttänyt kolmekymmentä vuotta;

- kun raskaus vaarantaisi hänen henkensä tai terveytensä;

- kun hänen mahdollisuutensa muulla tavoin ehkäistä raskaus ovat epätavallisen huonot;

- kun on syytä otaksua, että hänen jälkeläisillään olisi tai heille kehittyisi vaikea sairaus tai ruumiinvika;

- kun hänen sairautensa tai muu siihen verrattava syy vakavasti rajoittaa hänen kykyään hoitaa lapsia; tai

- kun henkilö pysyvästi kokee kuuluvansa vastakkaiseen sukupuoleen ja elää tämän sukupuolen mukaisessa roolissa.

Alle 30-vuotiaat eivät siis voi suomessa saada vasektomiaa, elleivät täytä jotain noista ehdoista. Harvalla lapsettomuutta haluavalla on lapsia, miehellä ei tietääkseni ole mitään terveyteen tai henkeen kohdistuvaa vaaraa naisen raskaudesta ja kondomin käyttö tuskin on este. Miksei vasektomiaa sitten voida suorittaa alle 30 vuotiaalle miehelle, joka ei yksinkertaisesti vain halua saada jälkeläisiä? Ken tietää, mutta asiasta on turha syyttää miestä itseään. Kondomia ja muita ehkäisy keinoja toki tulee siihen asti sitten käyttää, koska muutakaan keinoa taata lapsettomuutta ei oikein ole, eivätkä nämäkään keinot ole 100% pitäviä, vaan silti voi tapahtua vahinko. Minusta on aika törkeää vaatia ihmisiltä selibaattia vasektomiaoikeuteen asti, jos eivät halua lapsia, eikö vain? Jos olisin heteromies, suorittaisin vasektomian heti, mutten ikäni puolesta voi, ellen sitten tee matkaa maahan, jossa se on sallittu.

M23

Ai miksei voida? NO ihan kuule kokemuksesta. Hirveän moni kuvittelee alle 30v iässä, ettei ikinä halua lapsia. Ja sitten ehkäpä ensimmäisen kerran elämässään rakastuu, ja huomaa, ettei se niin huono idea ehkä olisikaan.

Siksi kun mitä nuorempana sterilisaatio tehdään, sen varmemmin se myöhemmin puretaan. Ja se on sitten aika hankala juttu se.

 

Mitä ihmettä! Rakastuu ja haluaakin lapsia, aha. Kuulostaa jotenkin äärettömän vanhanaikaiselta ajatukselta.

Sterilisaatiolaki on jostain 70-luvulta. Tässä maassa ei ole varmasti mitään kokemuksia miten alempi ikä toimenpiteeseen vaikuttaisi niiden purkamisiin tai jos lakia höllennettäisiin edes hiukan sen suhteen jos muuten on haasteita ehkäisyn suhteen. Eniten purkuja tehdään heille joilla on lapsia ennestään.

Minusta ap vaikuttaa hyvinkin fiksulta ja tasapainoiselta ihmiseltä, isovanhemmat apuna. Hoitotasapaino ok ja neuvola ym.tukena. Kyllä tuosta selviää. Turvallista odotusta vaan!

Sen sijaan tuon miehen psyyke ei ole lainkaan kondiksessa. Uhkailee itsarilla, puhuu muiden aborteista läpihuutojuttuna jne.

Parasta tuossa olisi että ap jää yksinhuoltajaksi ja mies osallistuu sitten sen mitä osallistuu. En tuollaisen ukon kanssa jatkaisi suhdetta missään tapauksessa, oli lasta tai ei.

Ap, kovasti tsemppausta sinulle hankalaan tilanteeseen. Kuuntele itseäsi. Päätös tulee vaikuttamaan sinuun kaikkein eniten, koska kyseessä sinun raskautesi ja kehosi. Sitä voi löytää ihan uudenlaisia tunteita itsestään kun se viiva pärähtää testiin. Kaikkea hyvää, miten sitten teetkin!

Vähän vaikuttaa siltä ettei tuosta miehestä olisi muutenkaan elämänkumppaniksi, toki sinä tunnet hänet paremmin. Eivät ole aikuisen ihmisen juttuja nuo.

Olen itse kahden lapsen yksinhuoltaja ja minusta elämme ihan hyvää elämää. Lapsilla on kaikki mitä tarvitsevat. Minä saan järjestettyä omaa aikaa ja pystyn muutenkin pitämään omaa elämää kasassa eli vähän valitsemaan mitä töitä teen ja olen opiskellut lisää lasten synnyttyä. Tehdään lomareissuja vuosittain ja mistään tärkeästä ei ole pulaa. Joo, olen ollut välillä myös työttömänä, mutta aina asiat järjestyneet. Lapset ovat terveitä ja vaikuttavat ihan onnellisilta. Toki vasta aikuisina sitten näkee mitä tuli. 

Minusta kuulostaa vahvasti siltä, että lapsen pitäminen on se järkevä vaihtoehto tässä. Kuvittele, miltä sinusta tuntuisi, jos tekisit abortin tässä tilanteessa. Niin moni tuntuu katuvan ja masentuvan abortin jälkeen. Veikkaan, että harvempi katuu lapsen synnyttämistä. :)  Sitä paitsi kaikesta huolimatta miehestäsi voi kasvaa hyvä isä, kunhan pääsee alkujärkytyksestä yli ja ehkä hieman kasvaa.

Teet kuten itse haluat. Päätös on varmasti vaikea, mutta kukaan ulkopuolinen ei sitä sun puolesta voi tehdä. Tsemppiä.

Minulla oli samanlaisessa tilanteessa ristiriitaisia ajatuksia ja päädyin lopuelta aborttiin. Olen käsitellyt asian, eikä se ole jäänyt painamaan mieleen,vaikka niin pelkäsin. Se ei ole hyvä syy pitää lasta että on jotain ruusunpunaisia kuvitelmia. Pidä mielessä ne järkisyyt joita mietit ennen kuin tilanne konkretisoitui.

Ei kannata nyt ainakaan elätellä ajatuksia siitä että mies tulee järkiinsä ja alkaa kunnon isäksi. Valmistaudu siihen että voit joutua hoitamaan lapsen yksin, eikä elämäsi hyvin pitkään aikaan tule olemaan vapaata.

Laura Lähihoitaja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain viime viikolla tietää olevani raskaana. Aiemmin, kun ollaan keskusteltu miehen kanssa, ollaan molemmat oltu abortin kannalla. Kuitenkin nyt yllättäen asian konkretisoiduttua ajatus keskeytyksestä tuntuu ylitsepääsemättömän kamalalta ja on oikeastaan ajanut mut siihen tilaan, että olen aborttipapereiden hakemisen jälkeen maannut viimeisen viikon kotonani neljän seinän sisällä itkemässä ja pakenemassa ajatusta.

Mies on viikonloppureissussa kavereidensa kanssa, eilen illalla viestitellessämme kyseli, pitäisikö ensi viikolla vaan "käydä hoitamassa homma pois alta", koko ajatus raskaudesta on hänen mukaansa ihan kamala ja hän haluaa vain eroon siitä, totesi sivulauseessa myös että varmaan tappaisi itsensä hyvin pian, jos pidettäisiin lapsi.

Kaikki tuo sattui ihan älyttömästi, enkä ole edes varma miksi. Ahdistaa niin paljon. Lääkäri sanoi, etten voi antaa kenenkään muun tehdä päätöstä puolestani ja että on tehtävä se päätös, jonka kanssa pystyy elämään. En halua tuhota mieheni elämää, mutta samalla pelkään, että oma mielenterveyteni romahtaa abortin myötä. En kuitenkaan usko, että pystyisi äitiyteen yksin, olen tällä hetkellä työtön ja mulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö.

Ahdistaa niin saakelisti. Onko kukaan ollut esim. vastaavassa tilanteessa? Mikä oli ratkaisunne ja mitä siitä seurasi?

Siinä vaiheessa, kun sikiön sydämenlyönnit havaitaan, niin raskautta ei saa enää keskeyttää missään tilanteessa. Asia on yksiselitteinen, eikä se sisällä minkäänlaista tulkinnanvaraa. Joten nykyinen Suomen aborttilainsäädäntö on laillistettu murha. Edes äidin hengen vaarassa oleminen ei oikeuta murhaamaan syntymätöntä lasta.

Myönnän, että mielipiteeni on kovin jyrkkä, mutta siihen minut on kasvatettu. Jokainen elämä on tärkeä, mutta erityisen tärkeä on syntymättömän lapsen elämä. Hänellä on vielä koko elämä edessään. Perustelen kantani vakaumuksellani. Tiedän, että moni on eri mieltä, mutta tämä mieltä minä olen ja tulen aina olemaan.

Terveisin,

Laura Lähihoitaja

Ehkä tyhmä kysymys, mutta viikolla 20 ei siis raskautta voi enää keskeyttää?

Vierailija kirjoitti:

Laura Lähihoitaja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain viime viikolla tietää olevani raskaana. Aiemmin, kun ollaan keskusteltu miehen kanssa, ollaan molemmat oltu abortin kannalla. Kuitenkin nyt yllättäen asian konkretisoiduttua ajatus keskeytyksestä tuntuu ylitsepääsemättömän kamalalta ja on oikeastaan ajanut mut siihen tilaan, että olen aborttipapereiden hakemisen jälkeen maannut viimeisen viikon kotonani neljän seinän sisällä itkemässä ja pakenemassa ajatusta.

Mies on viikonloppureissussa kavereidensa kanssa, eilen illalla viestitellessämme kyseli, pitäisikö ensi viikolla vaan "käydä hoitamassa homma pois alta", koko ajatus raskaudesta on hänen mukaansa ihan kamala ja hän haluaa vain eroon siitä, totesi sivulauseessa myös että varmaan tappaisi itsensä hyvin pian, jos pidettäisiin lapsi.

Kaikki tuo sattui ihan älyttömästi, enkä ole edes varma miksi. Ahdistaa niin paljon. Lääkäri sanoi, etten voi antaa kenenkään muun tehdä päätöstä puolestani ja että on tehtävä se päätös, jonka kanssa pystyy elämään. En halua tuhota mieheni elämää, mutta samalla pelkään, että oma mielenterveyteni romahtaa abortin myötä. En kuitenkaan usko, että pystyisi äitiyteen yksin, olen tällä hetkellä työtön ja mulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö.

Ahdistaa niin saakelisti. Onko kukaan ollut esim. vastaavassa tilanteessa? Mikä oli ratkaisunne ja mitä siitä seurasi?

Siinä vaiheessa, kun sikiön sydämenlyönnit havaitaan, niin raskautta ei saa enää keskeyttää missään tilanteessa. Asia on yksiselitteinen, eikä se sisällä minkäänlaista tulkinnanvaraa. Joten nykyinen Suomen aborttilainsäädäntö on laillistettu murha. Edes äidin hengen vaarassa oleminen ei oikeuta murhaamaan syntymätöntä lasta.

Myönnän, että mielipiteeni on kovin jyrkkä, mutta siihen minut on kasvatettu. Jokainen elämä on tärkeä, mutta erityisen tärkeä on syntymättömän lapsen elämä. Hänellä on vielä koko elämä edessään. Perustelen kantani vakaumuksellani. Tiedän, että moni on eri mieltä, mutta tämä mieltä minä olen ja tulen aina olemaan.

Terveisin,

Laura Lähihoitaja

Ehkä tyhmä kysymys, mutta viikolla 20 ei siis raskautta voi enää keskeyttää?

Kyllä voi mutta erityisluvalla, tosiaan pitää olla jotain pielessä silloin. 

En tiedä miksi puran tätä enää tänne, kaipa tämä on jollain tasolla vähän terapeuttista, kun on kyse asioista joita en uskaltaisi minut tunteville ihmisille kertoa. Täällä kukaan ei ainakaan tiedä, kuka olen.

Nyt paljastui, että miehen eksä on tosiaan jo aikaisemmin abortoinut ainakin yhden tällaisen vahingon. Mies kertoi asiasta ihan rehellisesti, kun kysyin. En tiedä, miksi on näin ahdistunut ja jotenkin oudosti loukkaantunut olo asiasta. Jotenkin vaan alkaa tuntumaan siltä, että mies näkee abortin jonkinlaisena jälkiehkäisynä, vaikka itselleni se tuntuu maailman kokoiselta asialta. Inhottaa niin paljon, vaikka rakastankin miestä ihan älyttömästi.

ap

Asia ei kuulu isälle lainkaan. Oma lapsi on koko elämän kivoin kumpppani. Miehiä tulee meihet ovat saitoja ja itsekkäitä. Minun lapsijonka sain jo 19-vuotaana on rakkain kumppani nyt. Se isä on kuollut jo iät ajat sitten.