Pahinta mitä olet joutunut syömään kyläillessä?

Hummusta feministien vegeillanvietossa. Hirveää sontaa, sitten ne kaikki hehkuttivat sitä tekijälle silmät säihkyen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaupan valmiit jauhelihapihvit, ihan hirveitä mutta niitä oli ruuaksi. 

Mua aina hävettää kun mun italialainen ystävä on käymässä täällä Suomessa. Kun kyläilemme ihmisten luona meille saatetaan syöttää juuri noita kaupan jauhelihapihvejä, lihapullia tai hernekeittoa.

Ystäväni aina sanoo suomalaisista lihapullista ''nothing like italian meatballs''. Italiassahan lihapullat tehdään itse käsin. Makkaratkin tehdään itse sellaisella koneella kunnon lihasta eikä kuten Suomessa tehdään kavioista ja siantussusta. Ensi kerran kun hänen nenänsä eteen lykättiin hernerokkakeitto niin hän tokaisi että yritetäänkö häntä myrkyttää ja me molemmat sitten hirnuimme siihen päälle. Kerroin hänelle että ei hänen tarvitse syödä sitä, että mennään kyläilyn jälkeen vaikka italialaiseen tai kreikkalaiseen ravintolaan syömään jotain parempaa. Italiassa ollessamme syömme aina maukkaita ja itsetehtyjä ruokia. Siellä ei tunneta edes eineksiä, koska kukaan ei söisi niitä. Siellä on ihan oikeasti äitin tekemää ruokaa ja jokainen ruokahetki on täyteläinen, puhdas ja niin paljon täynnä makuja että sitä ihan liikuttuu.

Minulle tarjoiltiin Italiassa puoliraakaa sianlihaa. Eihän siinä ole riskinä kuin trikiinitartunta.

Vanhoja kovettuneita pullia joihin täti lätkäisi jäätelöä päälle jotta pullien vanhentumista ei huomaisi. Ei edes kysynyt haluanko, toi vain kauhean kokoisen annoksen eteen. En ole sen jälkeen käynyt kylässä tuolla.

Vierailija kirjoitti:

Olin lapsi ja vihasin syvästi raparperin makua. Minä ja veljeni kustiin säännöllisesti mökillämme olevan raparperipuskan päälle ja toivottiin niiden kuolevan. Eräänä päivänä isäni oli niittänyt raparperit ja tarjonnut ne naapurin vanhalle rouvalle joka teki niistä piirakkaa. Meidät tietenkin kutsuttiin syömään sitä ja voitte kuvitella ettei se ollut lapsena herkkua syödä tuollaista piirakkaa. (pienenä lisäyksenä piirakan maku oli kyllä hyvä mutta tieto raparperin kasvatuksesta vei ruokahalun).

Paha sai palkkansa :D

Vierailija kirjoitti:

Broccoli

KYRPÄJUUSTO

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Broccoli

Etkö osaa suomea?

Albert R. Broccoli

Useimpien Bond-leffojen tuottaja. Alunperin suomalainen, Alpo Parsa

Eikun Alpo Parsakaali 👍

Itäisessä Saksassa aikoinaan tarjottu keitto sisäelinpaloista. Harmaa liemi, jossa uiskenteli harmaita paloja munuaisista ja vastaavista. Sekä muutama riisinjyvä myös. Jo haju oli kuvottava. Olen matkoillani syönyt kaikkea, enkä vähästä hätkähdä, mutta tohon en kyennyt. Poimin lusikkaan ne riisit, jotta näyttäisi, että kuitenkin maistoin. En ikinä unohda tuota.

Sitruunahauki tai joku mikä lie kraavattu hauki. Siis se oli sellainen kusenhajuinen ja pistävän makuinen kylmä lisuke perunoiden kaveriksi kun muuta ei ollut. Ihan järkyttävä herkku hyi.

Silli. Hyi henkkari. Limaista, kylmää ja pehmeää.

Muna-anjovisleivät. En voi sietää anjovista ja tätä vanhemmat ihmiset eivät tunnu ymmärtävän.

Entinen kämppikseni tarjosi yhteiselle tutulle lounaan: kylmää kurkkukeittoa, jossa aivan liikaa valkosipulia ja jogurtti korvattu viilillä. Juomaksi hanavettä. Vieras ei tullut toiste kylään.

Mantelikala. En pysty käsittämään miten siitä on tullut suosittua. Järkyttävä yhdistelmä.

Mummo oli ostanut leipomosta ei niin hyvän kermakakun, sellaisen missä ei ole mitään makua, paitsi joku esanssi ja taikinakin kuin pahvia. Tämän hän sitten pakasti. Tuijotin kahvipöydässä sitä hellesäässä sulanutta kokkareista keltaista kermakuorrutusta ja taistelin pahoinvointia vastaan. Pakottauduin syömään pienen palan etten olisi loukannut mummoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaupan valmiit jauhelihapihvit, ihan hirveitä mutta niitä oli ruuaksi. 

Mua aina hävettää kun mun italialainen ystävä on käymässä täällä Suomessa. Kun kyläilemme ihmisten luona meille saatetaan syöttää juuri noita kaupan jauhelihapihvejä, lihapullia tai hernekeittoa.

Ystäväni aina sanoo suomalaisista lihapullista ''nothing like italian meatballs''. Italiassahan lihapullat tehdään itse käsin. Makkaratkin tehdään itse sellaisella koneella kunnon lihasta eikä kuten Suomessa tehdään kavioista ja siantussusta. Ensi kerran kun hänen nenänsä eteen lykättiin hernerokkakeitto niin hän tokaisi että yritetäänkö häntä myrkyttää ja me molemmat sitten hirnuimme siihen päälle. Kerroin hänelle että ei hänen tarvitse syödä sitä, että mennään kyläilyn jälkeen vaikka italialaiseen tai kreikkalaiseen ravintolaan syömään jotain parempaa. Italiassa ollessamme syömme aina maukkaita ja itsetehtyjä ruokia. Siellä ei tunneta edes eineksiä, koska kukaan ei söisi niitä. Siellä on ihan oikeasti äitin tekemää ruokaa ja jokainen ruokahetki on täyteläinen, puhdas ja niin paljon täynnä makuja että sitä ihan liikuttuu.

Liikuttavinta kuitenkin on se, miten taas on joku mamma päässyt käymään ihan ulkomailla asti ja silmät loistaen innokkaana kertoo kokemuksiaan, ihan oikeasti on äidit tehneet ruuatkin eikä eineksiä siellä ihmeellisessä ulkomaailmassa edes tunneta! 

Maalla asuessani naapurin lapsen lakkiaisissa...olimme jo kiertäneet monta paikkaa ja saavuimme tänne viimeisinä. Olisi pitänyt tehdä kierros toisinpäin. Tarjottavana mm graavilohileipiä sekä kermakakkua, jotka molemmat olivat seisseet pöydässä aamusta saakka. Huoneessa pörräsi kärpäsiä. Minä en juonut kuin teetä ja söin yhden keksin, mutta miesparka ei kehdannut sanoa ei ja söi kaikkea. Sillä tuloksella, että oksuhan siitä pääsi kun ehdittiin kotiin....brrrr.

Vierailija kirjoitti:

Broccoli

Siis menit kyläilemään ja sulle tarjottiin lautasellinen parsakaalia? Aika erikoinen tarjoilu oli. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaupan valmiit jauhelihapihvit, ihan hirveitä mutta niitä oli ruuaksi. 

Mua aina hävettää kun mun italialainen ystävä on käymässä täällä Suomessa. Kun kyläilemme ihmisten luona meille saatetaan syöttää juuri noita kaupan jauhelihapihvejä, lihapullia tai hernekeittoa.

Ystäväni aina sanoo suomalaisista lihapullista ''nothing like italian meatballs''. Italiassahan lihapullat tehdään itse käsin. Makkaratkin tehdään itse sellaisella koneella kunnon lihasta eikä kuten Suomessa tehdään kavioista ja siantussusta. Ensi kerran kun hänen nenänsä eteen lykättiin hernerokkakeitto niin hän tokaisi että yritetäänkö häntä myrkyttää ja me molemmat sitten hirnuimme siihen päälle. Kerroin hänelle että ei hänen tarvitse syödä sitä, että mennään kyläilyn jälkeen vaikka italialaiseen tai kreikkalaiseen ravintolaan syömään jotain parempaa. Italiassa ollessamme syömme aina maukkaita ja itsetehtyjä ruokia. Siellä ei tunneta edes eineksiä, koska kukaan ei söisi niitä. Siellä on ihan oikeasti äitin tekemää ruokaa ja jokainen ruokahetki on täyteläinen, puhdas ja niin paljon täynnä makuja että sitä ihan liikuttuu.

Ollaan näemmä oltu eri Italiassa. Jos et ole tarkkana ruokapaikan valinnassa, niin saatat saada eteesi uunissa lämmitetyn pakastepitsan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaupan valmiit jauhelihapihvit, ihan hirveitä mutta niitä oli ruuaksi. 

Mua aina hävettää kun mun italialainen ystävä on käymässä täällä Suomessa. Kun kyläilemme ihmisten luona meille saatetaan syöttää juuri noita kaupan jauhelihapihvejä, lihapullia tai hernekeittoa.

Ystäväni aina sanoo suomalaisista lihapullista ''nothing like italian meatballs''. Italiassahan lihapullat tehdään itse käsin. Makkaratkin tehdään itse sellaisella koneella kunnon lihasta eikä kuten Suomessa tehdään kavioista ja siantussusta. Ensi kerran kun hänen nenänsä eteen lykättiin hernerokkakeitto niin hän tokaisi että yritetäänkö häntä myrkyttää ja me molemmat sitten hirnuimme siihen päälle. Kerroin hänelle että ei hänen tarvitse syödä sitä, että mennään kyläilyn jälkeen vaikka italialaiseen tai kreikkalaiseen ravintolaan syömään jotain parempaa. Italiassa ollessamme syömme aina maukkaita ja itsetehtyjä ruokia. Siellä ei tunneta edes eineksiä, koska kukaan ei söisi niitä. Siellä on ihan oikeasti äitin tekemää ruokaa ja jokainen ruokahetki on täyteläinen, puhdas ja niin paljon täynnä makuja että sitä ihan liikuttuu.

Ollaan näemmä oltu eri Italiassa. Jos et ole tarkkana ruokapaikan valinnassa, niin saatat saada eteesi uunissa lämmitetyn pakastepitsan.

Vaikea sanoa minkälaisissa paikoissa olet käynyt syömässä. Ystäväni vie minut ihan tavallisiin Italialaisiin ravintoloihin syömään ja sen lisäksi syödään paljon ystäväperheiden luona. Koskaan ei ole pakastepitsaa nenän eteen tullut kun ihan itse ollaan voitu seurata miten kokki pyörittää pizaa sormenpäällä ja heittelee ilmassa, tekee alusta loppuun itse. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaupan valmiit jauhelihapihvit, ihan hirveitä mutta niitä oli ruuaksi. 

Mua aina hävettää kun mun italialainen ystävä on käymässä täällä Suomessa. Kun kyläilemme ihmisten luona meille saatetaan syöttää juuri noita kaupan jauhelihapihvejä, lihapullia tai hernekeittoa.

Ystäväni aina sanoo suomalaisista lihapullista ''nothing like italian meatballs''. Italiassahan lihapullat tehdään itse käsin. Makkaratkin tehdään itse sellaisella koneella kunnon lihasta eikä kuten Suomessa tehdään kavioista ja siantussusta. Ensi kerran kun hänen nenänsä eteen lykättiin hernerokkakeitto niin hän tokaisi että yritetäänkö häntä myrkyttää ja me molemmat sitten hirnuimme siihen päälle. Kerroin hänelle että ei hänen tarvitse syödä sitä, että mennään kyläilyn jälkeen vaikka italialaiseen tai kreikkalaiseen ravintolaan syömään jotain parempaa. Italiassa ollessamme syömme aina maukkaita ja itsetehtyjä ruokia. Siellä ei tunneta edes eineksiä, koska kukaan ei söisi niitä. Siellä on ihan oikeasti äitin tekemää ruokaa ja jokainen ruokahetki on täyteläinen, puhdas ja niin paljon täynnä makuja että sitä ihan liikuttuu.

Ollaan näemmä oltu eri Italiassa. Jos et ole tarkkana ruokapaikan valinnassa, niin saatat saada eteesi uunissa lämmitetyn pakastepitsan.

Vaikea sanoa minkälaisissa paikoissa olet käynyt syömässä. Ystäväni vie minut ihan tavallisiin Italialaisiin ravintoloihin syömään ja sen lisäksi syödään paljon ystäväperheiden luona. Koskaan ei ole pakastepitsaa nenän eteen tullut kun ihan itse ollaan voitu seurata miten kokki pyörittää pizaa sormenpäällä ja heittelee ilmassa, tekee alusta loppuun itse. :)

Pizzataikinaa ei pahoinpidella pyorittamalla. Pakasteita ja eineksia kaytetaan taallakin.

Lapsena iäkkäällä sukulaisella oli tarjolla viinimarjamehua. Rakastan itse keitettyä viinimarjamehua, mutta tässä mehussa oli homeesta ”lauttoja” mehun pinnalla. En uskaltanut sanoa mitään. Kaivoin näkyvät homeet paperiin ja join mehun.