Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Usko mennyt miehiin lopullisesti, en tiedä mitä teen
26.07.2019 |
Kauniina naisena olen saanut vuosien saatossa huomata, et olen ollut miehille vain kiva asia, jota voi p anna.
Itkettää. Tapasin taannoin kivan miehen harrastukseni parissa, juttelimme, ihastuin häneen ja hän osoitti kiinnostustaan minuun suoraan, flirttaili jne. No enköhän äsken facebookista huomannut, et hänellä on vaimo kotona.
Tällaiset jutut ei ole eka kerta. Olen ystävällinen, kiltti ja älykäs, jo vuosia olen toivonut että tapaisin sellaisen miehen, joka arvostaisi ja kunnioittaisi minua. En ole mikään b imbo, en todellakaan, aivan normaali ihminen.
En keksi enää mitään syytä tälle kuin ulkonäköni. Sen perusteella minusta saa ehkä kuvan, että mua ei tarvii kunnioittaa, oon ollut kiva edustuskappale ja fe tissien täyttymys ja sit mut on voinut vaan heittää mäkeen.
Kuulostaa teistä varmasti turhalta valitukselta, itsesääliltä tms. En vaan jaksa tätä enää. En oikeasti jaksa.
Kiitos kun jaksoit lukea.
Kommentit (211)
Olette hyväsydämiset varmaan lapsettomia? Muutoin sitä sanotaan vastuun kantamiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
92 lisää, että en tajua tuota kokkailujen ja ruoka-annosten kuvaamista someen. Tai muutenkaan, että sinne pitää tuutata kaikki. En jaksa pätemistä Twitterissä tai huomionhakuisuutta muutenkaan. Mulla on itsellä IG-tili, mutta ei siellä oikeasti mitään aivoja stimuloivaa sisältöä jaeta. Kaikilla on vaan happy face ja huikee viikonloppu/ kiitti tyypit -postauksia, sellaista keinokultaista hypeä.
That makes me sad. :(
Mitä omituista on ruoka-annosten kuvaamisessa? Pidätkö outona myöskin maisemakuvia, eläinkuvia tai lapsikuvia? En ymmärrä. Kevyet postaukset eivät ole synonyymi keinokultaiselle hypelle eikä ihmisen ole pakko olla somessa. Itsekään en ole.
No ethän sä näekään siinä mitään outoa, kun olet somekuplassa tuhansien muitten kanssa. Vieroksun sitä, että normaaleja, arkisia asioita laitetaan someen. Ei mua ärsytä toisten postaukset, mutta tulen niistä vähän surulliseksi kun tämä maailma on mennyt siihen.
Mihin tahansa konserttiin menet niin vieressä on kohollaan sata kännykkäkameraa, jos istut nuotiopaikalla niin eikös siinä joku jo ikuista hetkeä. Kaikki haluavat talteen aivan kaikki hetket ja jakaa ne aivan kaikille tuntemattomille.
En suoraan sanottuna käsitä, milloin tämä maailma on mennyt tällaiseksi.. Ja olen itse media-alalla töissä ja käsittelen päivittäin somea ja selailen, ja päivä päivältä tuntuu, että ei tämä voi jatkua näin kovin pitkään. Jossain vaiheessa ihmisten on pakko väsyä ja pistää somet tauolle.
Helsingin suunnalla tuntuu etenkin olevan ihan omanlaisensa naisrotu, jotka ovat menettäneet kosketuksen aitouteen ja hetkessä elämiseen ilman sitä älyluuria.
Sinkkunaiset kokkailee fiinejä illallisia ja kilistää skumppaa ja samaan aikaan valittavat, kun ei löydy miestä. Eivätkä tajua, miten eivät saa, koska ovat kuitenkin "täydellisiä" ja paketti kasassa.
Jos liikkuu luonnossa päivittäin kuten minä, ei ole tarvetta laitella sinne maisemakuvia. En laita kuvia hampaiden pesustakaan. Jos on ammattivalokuvaaja tai alalla, niin luontokuvat on osa sitä hänen elämää ja some työkalu, jossa kuvia esitellään.
Mutta ihan tavalliset ihmiset eivät voi esimerkiksi käydä jossain Kolilla ilman että siitä tehdään somepäivitys, niin se on vähän surullista.
Elämäni parhaat hetket ovat niitä, joista ei ole yhtään boomerangia, somepäivitystä, tägäystä tai kuvaa. Ja se tuntuu mahtavalta, ne hetket ovat vain minun. Yksityisyyden arvoa vaan ei oikein enää kukaan käsitä.
Missä somekuplassa olen, kun kirjoitan selvästi, etten ole somessa. Etkö ymmärrä lukemaasi vai kirjoitteletko muuten pehmeitä? Tuossa ei ole mitään järkeä ja vika on ainoastaan sinussa, ei muissa.
Vierailija kirjoitti:
Säälittää tuollaiset ihmiset jotka eivät osaa elää ilman puolisoa.
Kyse taisi olla seurasta eikä siitä osaako elää ilman.
Minulla on ollut samanlaisia kokemuksia kuin ap:lla. Nyt ymmärrän, että vika on ainakin siinä, että en ole hyvä kevyessä flirttailussa ja jännitteen ja romantiikan rakentamisessa. Vakavammat puheenaiheet liian aikaisin ja liian paljon, latistavat seksuaalista ja emotionaalista vetovoimaa. Kiinnostuneita miehiä on aina ollut, mutta he eivät yleensä rakastu minuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
92 lisää, että en tajua tuota kokkailujen ja ruoka-annosten kuvaamista someen. Tai muutenkaan, että sinne pitää tuutata kaikki. En jaksa pätemistä Twitterissä tai huomionhakuisuutta muutenkaan. Mulla on itsellä IG-tili, mutta ei siellä oikeasti mitään aivoja stimuloivaa sisältöä jaeta. Kaikilla on vaan happy face ja huikee viikonloppu/ kiitti tyypit -postauksia, sellaista keinokultaista hypeä.
That makes me sad. :(
Mitä omituista on ruoka-annosten kuvaamisessa? Pidätkö outona myöskin maisemakuvia, eläinkuvia tai lapsikuvia? En ymmärrä. Kevyet postaukset eivät ole synonyymi keinokultaiselle hypelle eikä ihmisen ole pakko olla somessa. Itsekään en ole.
No ethän sä näekään siinä mitään outoa, kun olet somekuplassa tuhansien muitten kanssa. Vieroksun sitä, että normaaleja, arkisia asioita laitetaan someen. Ei mua ärsytä toisten postaukset, mutta tulen niistä vähän surulliseksi kun tämä maailma on mennyt siihen.
Mihin tahansa konserttiin menet niin vieressä on kohollaan sata kännykkäkameraa, jos istut nuotiopaikalla niin eikös siinä joku jo ikuista hetkeä. Kaikki haluavat talteen aivan kaikki hetket ja jakaa ne aivan kaikille tuntemattomille.
En suoraan sanottuna käsitä, milloin tämä maailma on mennyt tällaiseksi.. Ja olen itse media-alalla töissä ja käsittelen päivittäin somea ja selailen, ja päivä päivältä tuntuu, että ei tämä voi jatkua näin kovin pitkään. Jossain vaiheessa ihmisten on pakko väsyä ja pistää somet tauolle.
Helsingin suunnalla tuntuu etenkin olevan ihan omanlaisensa naisrotu, jotka ovat menettäneet kosketuksen aitouteen ja hetkessä elämiseen ilman sitä älyluuria.
Sinkkunaiset kokkailee fiinejä illallisia ja kilistää skumppaa ja samaan aikaan valittavat, kun ei löydy miestä. Eivätkä tajua, miten eivät saa, koska ovat kuitenkin "täydellisiä" ja paketti kasassa.
Jos liikkuu luonnossa päivittäin kuten minä, ei ole tarvetta laitella sinne maisemakuvia. En laita kuvia hampaiden pesustakaan. Jos on ammattivalokuvaaja tai alalla, niin luontokuvat on osa sitä hänen elämää ja some työkalu, jossa kuvia esitellään.
Mutta ihan tavalliset ihmiset eivät voi esimerkiksi käydä jossain Kolilla ilman että siitä tehdään somepäivitys, niin se on vähän surullista.
Elämäni parhaat hetket ovat niitä, joista ei ole yhtään boomerangia, somepäivitystä, tägäystä tai kuvaa. Ja se tuntuu mahtavalta, ne hetket ovat vain minun. Yksityisyyden arvoa vaan ei oikein enää kukaan käsitä.
Paraskin puhumaan somekuplasta, kun itse olet media-alalla töissä :D Normaali-ihminen ei näe mitään yksityisyyttä rikkovaa esim. maisema- tai ruokakuvissa äärimmäisiä poikkeuksia lukuunottamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tuo yksikin mies kyllästyi, luotatko liikaa ulkonäkösi voimaan? Mites se persoona?
Musta tuntuu, että olen välillä ulkonäköni vanki. Haluan olla minä, juuri tällainen, en muuttaisi mitään. Mutta jos avaan suuni ja kerron mielipiteeni talouspolitiikkaan, usa:n vankien kohteluun, ihmis- ja eläinoikeuksiin niin saan miehiltä outoja katseita. Ihan kuin olisin heille uhka.
Olen juuri keskellä Desmond Morriksen kirjaa Ihmisten Eläintarha, ja hän puhuu tästä ilmiöstä paljon. On siis jollain tavalla normaalia, että urokset niin ihmisissä kuin muissa lajeissa hakeutuvat alitajuisesti suhteisiin joissa saavat olla ”ottajan” roolissa, eli voimakkaita ja hallitsevia.
Tänne avautuminen auttoi, kiitos kommenteistanne. Sain ajattelemisen aihetta.
Ap
Juuri tämä. Nykyisin vaikuttaa sille että mitä huonompi osaaminen / ymmärrys on, sitä suurempana asiantuntijana esiinnytään ja tungetaan omia näkemyksiä puoliväkisin toisille. Tuo on aivan uskomattoman ärsyttävää. Sitten ihmetellään kun ollaan yksin.
Mitä teet työksesi? Tarkoitan sitä, että osaavatko miehet odottaa sinulta mielipiteitä ja näkemyksiä? Jos olet jossain älyä vaativalla alalla hyvässä työssä, niin mielipiteesi poliittisista asioista ovat täysin luonnollisia ja varmasti hyvin perusteltuja. Mutta jos olet kaunis kosmetologi, joka esittää "humanistisia ja valistuneita mielipiteitä maailmanpolitiikasta" ne saattavat kuulostaa lähinnä naiiveilta.
Tunnen pari tällaista naista, jotka tavallaan ovat ulkonäkönsä vankeja. Tavallisia, kivoja, tavallisessa työssä, herttaisia. Mutta. Eivät osaa olla omia itsejään. Heillä on jokin tarve esittää kaikille ja pahimmillaan jopa asettaa itsensä keskustelukumppaninsa yläpuolelle tyyliin "minä en olekaan mikään b mbo vaan luen sivistyneitä kirjoja ja minun mielestäni...". Js sitten lasautetaan mielipide joka on ihan täysin yleistä mielipidettä vastaan.
Sitten on niitä kauniita naisia, joiden suusta nuo mielipiteet ovat relevantteja, koska ne kerrotaan itsevarmasti ja luontevasti, ja niissä on aidosti hyvä pointti. Niille ei kukaan mies pyörittele silmiään koska niillä ei pyritä kenenkään yläpuolelle vaan pikemminkin ne tuovat lisämausteen keskusteluun. Tuovat aidosti esiin naisen älyn.
Mieti tätä myös, oletko ristiriitainen persoona? On ihan ok olla ihan tavallinen, kaunis, mukava, fiksu, ilman mitään "älyllisiä humaaneja mielipiteitä".
Itse tunnen paljon kauniita naisia, joiden elämään löytyy aina hyvät ja mukavat miehet. Eivät ole mitään ulkonäön vankeja vaan ihan omia persooniaan.
Mielestäni valtavirrasta poikkeavat mielipiteet eivät ole pahaksi, mikäli ne pidetään omina mielipiteinä ja jos vielä ne pystytään jotenkin perustelemaan.
Eläin ja ihmisoikeusasioista kiinnostuneena pitää kuitenkin sanoa että tuosta alueesta kiinnostuneista on aika iso kasa hörhöjä. Mikäli olisin sinkku, voisihan noiden hyvännäköisten kanssa seksiä harrastaa, mutta ei noita kauaa katselisi.
Oletko ehkä 15-vuotias?
Ihan aikuinen mies, joka kuuluu siihen pieneen joukkoon jota merkittävä osa naisista yrittää iskeä. Tämän takia koen voivani vastata jotain APn pohdintaan.
Jotenkin vain nykyajan naiset eivät ole ymmärtäneet että järjetön kiihkoilu hyvänkään asian takia ei ole viehättävä piirre naisessa (kuten ei myöskään miehessä). Sitten ollaan aivan ihmeissään miksi en kelpaa kuin naitavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
92 lisää, että en tajua tuota kokkailujen ja ruoka-annosten kuvaamista someen. Tai muutenkaan, että sinne pitää tuutata kaikki. En jaksa pätemistä Twitterissä tai huomionhakuisuutta muutenkaan. Mulla on itsellä IG-tili, mutta ei siellä oikeasti mitään aivoja stimuloivaa sisältöä jaeta. Kaikilla on vaan happy face ja huikee viikonloppu/ kiitti tyypit -postauksia, sellaista keinokultaista hypeä.
That makes me sad. :(
Mitä omituista on ruoka-annosten kuvaamisessa? Pidätkö outona myöskin maisemakuvia, eläinkuvia tai lapsikuvia? En ymmärrä. Kevyet postaukset eivät ole synonyymi keinokultaiselle hypelle eikä ihmisen ole pakko olla somessa. Itsekään en ole.
No ethän sä näekään siinä mitään outoa, kun olet somekuplassa tuhansien muitten kanssa. Vieroksun sitä, että normaaleja, arkisia asioita laitetaan someen. Ei mua ärsytä toisten postaukset, mutta tulen niistä vähän surulliseksi kun tämä maailma on mennyt siihen.
Mihin tahansa konserttiin menet niin vieressä on kohollaan sata kännykkäkameraa, jos istut nuotiopaikalla niin eikös siinä joku jo ikuista hetkeä. Kaikki haluavat talteen aivan kaikki hetket ja jakaa ne aivan kaikille tuntemattomille.
En suoraan sanottuna käsitä, milloin tämä maailma on mennyt tällaiseksi.. Ja olen itse media-alalla töissä ja käsittelen päivittäin somea ja selailen, ja päivä päivältä tuntuu, että ei tämä voi jatkua näin kovin pitkään. Jossain vaiheessa ihmisten on pakko väsyä ja pistää somet tauolle.
Helsingin suunnalla tuntuu etenkin olevan ihan omanlaisensa naisrotu, jotka ovat menettäneet kosketuksen aitouteen ja hetkessä elämiseen ilman sitä älyluuria.
Sinkkunaiset kokkailee fiinejä illallisia ja kilistää skumppaa ja samaan aikaan valittavat, kun ei löydy miestä. Eivätkä tajua, miten eivät saa, koska ovat kuitenkin "täydellisiä" ja paketti kasassa.
Jos liikkuu luonnossa päivittäin kuten minä, ei ole tarvetta laitella sinne maisemakuvia. En laita kuvia hampaiden pesustakaan. Jos on ammattivalokuvaaja tai alalla, niin luontokuvat on osa sitä hänen elämää ja some työkalu, jossa kuvia esitellään.
Mutta ihan tavalliset ihmiset eivät voi esimerkiksi käydä jossain Kolilla ilman että siitä tehdään somepäivitys, niin se on vähän surullista.
Elämäni parhaat hetket ovat niitä, joista ei ole yhtään boomerangia, somepäivitystä, tägäystä tai kuvaa. Ja se tuntuu mahtavalta, ne hetket ovat vain minun. Yksityisyyden arvoa vaan ei oikein enää kukaan käsitä.
Missä somekuplassa olen, kun kirjoitan selvästi, etten ole somessa. Etkö ymmärrä lukemaasi vai kirjoitteletko muuten pehmeitä? Tuossa ei ole mitään järkeä ja vika on ainoastaan sinussa, ei muissa.
Oletpa yksinkertainen nainen. Me olemme tälläkin hetkellä somessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni oli täysin sama ongelma joitain vuosia sitten! Olen myös usein kauniiksi kehuttu nuori nainen ja jollain tapaa se kauneus vain vetää hyväksikäyttäviä idiootteja puoleensa. Jossain vaiheessa olin niin rikki ja päätin, etten siedä tätä yhtään enempää!
Jätin baarit ja tinderit kokonaan ja aloin arvostamaan itseäni enemmän. Opin erottamaan hyvät miehet huonoista. Paras miestyyppi on mielestäni maskuliininen mies, jolla on kuitenkin hyvä sydän. Löysin lopulta oman ihanan mieheni fiksummalta ulkomaalaiselta deittisivustolta ja hän kohteli minua alusta alkaen hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tuo yksikin mies kyllästyi, luotatko liikaa ulkonäkösi voimaan? Mites se persoona?
Musta tuntuu, että olen välillä ulkonäköni vanki. Haluan olla minä, juuri tällainen, en muuttaisi mitään. Mutta jos avaan suuni ja kerron mielipiteeni talouspolitiikkaan, usa:n vankien kohteluun, ihmis- ja eläinoikeuksiin niin saan miehiltä outoja katseita. Ihan kuin olisin heille uhka.
Olen juuri keskellä Desmond Morriksen kirjaa Ihmisten Eläintarha, ja hän puhuu tästä ilmiöstä paljon. On siis jollain tavalla normaalia, että urokset niin ihmisissä kuin muissa lajeissa hakeutuvat alitajuisesti suhteisiin joissa saavat olla ”ottajan” roolissa, eli voimakkaita ja hallitsevia.
Tänne avautuminen auttoi, kiitos kommenteistanne. Sain ajattelemisen aihetta.
Ap
Juuri tämä. Nykyisin vaikuttaa sille että mitä huonompi osaaminen / ymmärrys on, sitä suurempana asiantuntijana esiinnytään ja tungetaan omia näkemyksiä puoliväkisin toisille. Tuo on aivan uskomattoman ärsyttävää. Sitten ihmetellään kun ollaan yksin.
Mitä teet työksesi? Tarkoitan sitä, että osaavatko miehet odottaa sinulta mielipiteitä ja näkemyksiä? Jos olet jossain älyä vaativalla alalla hyvässä työssä, niin mielipiteesi poliittisista asioista ovat täysin luonnollisia ja varmasti hyvin perusteltuja. Mutta jos olet kaunis kosmetologi, joka esittää "humanistisia ja valistuneita mielipiteitä maailmanpolitiikasta" ne saattavat kuulostaa lähinnä naiiveilta.
Tunnen pari tällaista naista, jotka tavallaan ovat ulkonäkönsä vankeja. Tavallisia, kivoja, tavallisessa työssä, herttaisia. Mutta. Eivät osaa olla omia itsejään. Heillä on jokin tarve esittää kaikille ja pahimmillaan jopa asettaa itsensä keskustelukumppaninsa yläpuolelle tyyliin "minä en olekaan mikään b mbo vaan luen sivistyneitä kirjoja ja minun mielestäni...". Js sitten lasautetaan mielipide joka on ihan täysin yleistä mielipidettä vastaan.
Sitten on niitä kauniita naisia, joiden suusta nuo mielipiteet ovat relevantteja, koska ne kerrotaan itsevarmasti ja luontevasti, ja niissä on aidosti hyvä pointti. Niille ei kukaan mies pyörittele silmiään koska niillä ei pyritä kenenkään yläpuolelle vaan pikemminkin ne tuovat lisämausteen keskusteluun. Tuovat aidosti esiin naisen älyn.
Mieti tätä myös, oletko ristiriitainen persoona? On ihan ok olla ihan tavallinen, kaunis, mukava, fiksu, ilman mitään "älyllisiä humaaneja mielipiteitä".
Itse tunnen paljon kauniita naisia, joiden elämään löytyy aina hyvät ja mukavat miehet. Eivät ole mitään ulkonäön vankeja vaan ihan omia persooniaan.
Mielestäni valtavirrasta poikkeavat mielipiteet eivät ole pahaksi, mikäli ne pidetään omina mielipiteinä ja jos vielä ne pystytään jotenkin perustelemaan.
Eläin ja ihmisoikeusasioista kiinnostuneena pitää kuitenkin sanoa että tuosta alueesta kiinnostuneista on aika iso kasa hörhöjä. Mikäli olisin sinkku, voisihan noiden hyvännäköisten kanssa seksiä harrastaa, mutta ei noita kauaa katselisi.
Oletko ehkä 15-vuotias?
Ihan aikuinen mies, joka kuuluu siihen pieneen joukkoon jota merkittävä osa naisista yrittää iskeä. Tämän takia koen voivani vastata jotain APn pohdintaan.
Jotenkin vain nykyajan naiset eivät ole ymmärtäneet että järjetön kiihkoilu hyvänkään asian takia ei ole viehättävä piirre naisessa (kuten ei myöskään miehessä). Sitten ollaan aivan ihmeissään miksi en kelpaa kuin naitavaksi.
"Järjetön kiihkoilu"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tuo yksikin mies kyllästyi, luotatko liikaa ulkonäkösi voimaan? Mites se persoona?
Musta tuntuu, että olen välillä ulkonäköni vanki. Haluan olla minä, juuri tällainen, en muuttaisi mitään. Mutta jos avaan suuni ja kerron mielipiteeni talouspolitiikkaan, usa:n vankien kohteluun, ihmis- ja eläinoikeuksiin niin saan miehiltä outoja katseita. Ihan kuin olisin heille uhka.
Olen juuri keskellä Desmond Morriksen kirjaa Ihmisten Eläintarha, ja hän puhuu tästä ilmiöstä paljon. On siis jollain tavalla normaalia, että urokset niin ihmisissä kuin muissa lajeissa hakeutuvat alitajuisesti suhteisiin joissa saavat olla ”ottajan” roolissa, eli voimakkaita ja hallitsevia.
Tänne avautuminen auttoi, kiitos kommenteistanne. Sain ajattelemisen aihetta.
Ap
Juuri tämä. Nykyisin vaikuttaa sille että mitä huonompi osaaminen / ymmärrys on, sitä suurempana asiantuntijana esiinnytään ja tungetaan omia näkemyksiä puoliväkisin toisille. Tuo on aivan uskomattoman ärsyttävää. Sitten ihmetellään kun ollaan yksin.
Mitä teet työksesi? Tarkoitan sitä, että osaavatko miehet odottaa sinulta mielipiteitä ja näkemyksiä? Jos olet jossain älyä vaativalla alalla hyvässä työssä, niin mielipiteesi poliittisista asioista ovat täysin luonnollisia ja varmasti hyvin perusteltuja. Mutta jos olet kaunis kosmetologi, joka esittää "humanistisia ja valistuneita mielipiteitä maailmanpolitiikasta" ne saattavat kuulostaa lähinnä naiiveilta.
Tunnen pari tällaista naista, jotka tavallaan ovat ulkonäkönsä vankeja. Tavallisia, kivoja, tavallisessa työssä, herttaisia. Mutta. Eivät osaa olla omia itsejään. Heillä on jokin tarve esittää kaikille ja pahimmillaan jopa asettaa itsensä keskustelukumppaninsa yläpuolelle tyyliin "minä en olekaan mikään b mbo vaan luen sivistyneitä kirjoja ja minun mielestäni...". Js sitten lasautetaan mielipide joka on ihan täysin yleistä mielipidettä vastaan.
Sitten on niitä kauniita naisia, joiden suusta nuo mielipiteet ovat relevantteja, koska ne kerrotaan itsevarmasti ja luontevasti, ja niissä on aidosti hyvä pointti. Niille ei kukaan mies pyörittele silmiään koska niillä ei pyritä kenenkään yläpuolelle vaan pikemminkin ne tuovat lisämausteen keskusteluun. Tuovat aidosti esiin naisen älyn.
Mieti tätä myös, oletko ristiriitainen persoona? On ihan ok olla ihan tavallinen, kaunis, mukava, fiksu, ilman mitään "älyllisiä humaaneja mielipiteitä".
Itse tunnen paljon kauniita naisia, joiden elämään löytyy aina hyvät ja mukavat miehet. Eivät ole mitään ulkonäön vankeja vaan ihan omia persooniaan.
Mielestäni valtavirrasta poikkeavat mielipiteet eivät ole pahaksi, mikäli ne pidetään omina mielipiteinä ja jos vielä ne pystytään jotenkin perustelemaan.
Eläin ja ihmisoikeusasioista kiinnostuneena pitää kuitenkin sanoa että tuosta alueesta kiinnostuneista on aika iso kasa hörhöjä. Mikäli olisin sinkku, voisihan noiden hyvännäköisten kanssa seksiä harrastaa, mutta ei noita kauaa katselisi.
Oletko ehkä 15-vuotias?
Ihan aikuinen mies, joka kuuluu siihen pieneen joukkoon jota merkittävä osa naisista yrittää iskeä. Tämän takia koen voivani vastata jotain APn pohdintaan.
Jotenkin vain nykyajan naiset eivät ole ymmärtäneet että järjetön kiihkoilu hyvänkään asian takia ei ole viehättävä piirre naisessa (kuten ei myöskään miehessä). Sitten ollaan aivan ihmeissään miksi en kelpaa kuin naitavaksi.
"Järjetön kiihkoilu"?
On hienoa että hyvää tarkoittavia asioita edistetään, mutta se ei ole kenellekään hyvä kun mielipiteissä häviää järki. Usein asioiden mittakaavat, realismi, yms. häviävät ja mennään ainoastaan vahvalla tunteella. Eläinsuojeluasioissa esim. PETA on hyvä esimerkki kiihkoilusta, joka tekee vahinkoa eläinsuojelutyölle. Toisaalta esim. USA:n vankilaolojen kritisoinnissa on jotain asennetta kyseistä valtiota kohtaan, koska monessa maassa asiat ovat vielä paljon huonommin (esim. Venäjällä, Thaimaassa, ...). Ihmisoikeuksista en nyt lähde tässä kirjoittamaan, kun siihen liittyvät ääripäähörhöilyt tietävät kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Aivan kuin olisit AP kirjoittanut palan omasta elämästäni. Sama virsi ja aina mietin, että onko vika lopulta minussa. Ihastunko joihinkin sellaisiin piirteisiin, jotka huokuvat varatuista miehistä. Se maltillisuus ehkä minun kohdalla, koska vapaat miehet ovat yleensä innokkaampia alussa ja minä vuorostani olen hidasta ja varovaista tyyppiä. Olen jossain määrin sitoutumiskammoinen ja se juontaa puhtaasti pettyneistä ihmissuhteista. Se sama malli toistuu myös jonkin verran ystävissä. Ovat aluksi innoissaan uudesta tuttavuudesta, mutta monesti ystävyys osoittautuu hyväksi käytetyksi. Ollaan innostuttu saamastani huomiosta ja laajasta ystäväpiiristä.
Tsemppiä AP, uskon sinun löytävän vielä joskus aidon ihmissuhteen. Minäkin jaksan uskoa siihen, vaikka hiljattain juuri poltinkin siipeni. Olen päättänyt seuraavan kohdalla perusteellisesti selvittää taustat. Minusta näteilläkin naisilla on oikeus tuntea tulleensa petetyksi.
Vihdoin nainen joka kykenee analysoimaan omia valintojaan.
Joku siinä on taustalla, että naiset viehättyvät juuri niistä ns. huonoista miehistä ja hyville miehille sanotaan että ei kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin vinkata, missä menee pieleen.
Olen todella kaunis nainen ja nykyään onnellisesti naimisissa, siksi tiedän mistä puhut.
Aikanaan sain kenet halusin, mutta helppoa oikean löytäminen ei silti ollut. Yhtälailla kauniin pitää kohdata itselle se juuri oikea. Joskus kolahtaa laakista, useimiten pitää jaksaa etsiä pidempään.
Olen siis kaunis ja älykäs. Jälkimmäistä korttia en paljasta heti. Bimbokaan en ole, mutta sopivasti (naisellisesti) viehätyn miehen jutuista ja osoitan huomiota. Olen myös hymyileväinen ja iloinen (tämän olen huomannut tärkeäksi). Ei miehet halua mitään viisastelevaa, vakavaa maailmanparantajaa. Eli esitä aluksi vähän ja sitten suhteen syventyessä mies kiinnostuu älykkyydestäsi myös. Hänen pitää vain olla varma saaliistaan ja saada kipinä, että sinua hän ei muille jaa. Tämän vuoksi ole vähän salaperäinen myös alussa. Miehen kuuluu saada primitiivinen tunne saalistuksessa, jossa juuri hän on voittaja (hän peittosi muut miehet ja sai kauniin daamin itselleen). Näin se miesrotu vain toimii, ei biologiaa vastaan kannata tasa-arvo banderolli kädessä taistella.
Eli ole vähän salaperäinen ja muista olla iloinen!
Kyllä se oikea vielä löytyy!
Ps. Äläkä tyydy johonkin tyyppiin, josta et viehäty. Ei toimi. Seuraa omaa miesmakuasi, niin ne miehetkin tekee naisten suhteen 😉
Mä en jaksa näitä "byhyyy...olen niin kaunis, että se on jo kirous" -aloituksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en jaksa näitä "byhyyy...olen niin kaunis, että se on jo kirous" -aloituksia.
Varsinkin, kun se ei taatusti ole syy siihen, miksi nainen ei saa kestävää parisuhdetta, vaan tulee aina skipatuksi. Oikeesti. Kuinka monta TODELLA kaunista naista tunnette tai tiedätte, jotka ei onnistu millään luomaan pidempiaikaista suhdetta? Kyllä ne kauniit todellakin kelpaa miehille. Jos ei kelpaa, niin vika on sit jossain muualla kuin ulkonäössä. (Luonne.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
92 lisää, että en tajua tuota kokkailujen ja ruoka-annosten kuvaamista someen. Tai muutenkaan, että sinne pitää tuutata kaikki. En jaksa pätemistä Twitterissä tai huomionhakuisuutta muutenkaan. Mulla on itsellä IG-tili, mutta ei siellä oikeasti mitään aivoja stimuloivaa sisältöä jaeta. Kaikilla on vaan happy face ja huikee viikonloppu/ kiitti tyypit -postauksia, sellaista keinokultaista hypeä.
That makes me sad. :(
Mitä omituista on ruoka-annosten kuvaamisessa? Pidätkö outona myöskin maisemakuvia, eläinkuvia tai lapsikuvia? En ymmärrä. Kevyet postaukset eivät ole synonyymi keinokultaiselle hypelle eikä ihmisen ole pakko olla somessa. Itsekään en ole.
No ethän sä näekään siinä mitään outoa, kun olet somekuplassa tuhansien muitten kanssa. Vieroksun sitä, että normaaleja, arkisia asioita laitetaan someen. Ei mua ärsytä toisten postaukset, mutta tulen niistä vähän surulliseksi kun tämä maailma on mennyt siihen.
Mihin tahansa konserttiin menet niin vieressä on kohollaan sata kännykkäkameraa, jos istut nuotiopaikalla niin eikös siinä joku jo ikuista hetkeä. Kaikki haluavat talteen aivan kaikki hetket ja jakaa ne aivan kaikille tuntemattomille.
En suoraan sanottuna käsitä, milloin tämä maailma on mennyt tällaiseksi.. Ja olen itse media-alalla töissä ja käsittelen päivittäin somea ja selailen, ja päivä päivältä tuntuu, että ei tämä voi jatkua näin kovin pitkään. Jossain vaiheessa ihmisten on pakko väsyä ja pistää somet tauolle.
Helsingin suunnalla tuntuu etenkin olevan ihan omanlaisensa naisrotu, jotka ovat menettäneet kosketuksen aitouteen ja hetkessä elämiseen ilman sitä älyluuria.
Sinkkunaiset kokkailee fiinejä illallisia ja kilistää skumppaa ja samaan aikaan valittavat, kun ei löydy miestä. Eivätkä tajua, miten eivät saa, koska ovat kuitenkin "täydellisiä" ja paketti kasassa.
Jos liikkuu luonnossa päivittäin kuten minä, ei ole tarvetta laitella sinne maisemakuvia. En laita kuvia hampaiden pesustakaan. Jos on ammattivalokuvaaja tai alalla, niin luontokuvat on osa sitä hänen elämää ja some työkalu, jossa kuvia esitellään.
Mutta ihan tavalliset ihmiset eivät voi esimerkiksi käydä jossain Kolilla ilman että siitä tehdään somepäivitys, niin se on vähän surullista.
Elämäni parhaat hetket ovat niitä, joista ei ole yhtään boomerangia, somepäivitystä, tägäystä tai kuvaa. Ja se tuntuu mahtavalta, ne hetket ovat vain minun. Yksityisyyden arvoa vaan ei oikein enää kukaan käsitä.
Missä somekuplassa olen, kun kirjoitan selvästi, etten ole somessa. Etkö ymmärrä lukemaasi vai kirjoitteletko muuten pehmeitä? Tuossa ei ole mitään järkeä ja vika on ainoastaan sinussa, ei muissa.
Oletpa yksinkertainen nainen. Me olemme tälläkin hetkellä somessa.
Sinä olet edelleen yksinkertainen ihminen. Olisi pitänyt varmaan vääntää rautalangasta, että viittaan Facebookiin, Instagramiin ymsv. mutta luulin sinun ymmärtävän edes jotain - turha luulo näköjään!
Veikkaan jotain ristiriitaa ulkonäön ja korvien välin välillä. Jos ulkoinen tyyli on bimbomainen, niin se houkuttelee vain bimboista kiinnostuneita miehiä. Sellaiset eivät pidä siitä, että naisella on jotain älykästä juteltavaakin.
Nykyinen muoti on hyvin bimbotyylistä ja voi olla, että ap laittautuu sellaiseksi ihan tietämättään. Kannattaisi tuunata tyyliä asiallisemmaksi ja.vähemmän seksikkääksi. Lionnollisemmaksi eli ei ollenkaan meikkiä tai vain hyvin vähän. Ei mitään irtoripsiä todellakaan. Ei feikkirusketuksia. Ei töröhuulia. Ei vartalonmyötäisiä vaatteita vaan löysempiä ja peittävämpiä. Ei rintoja esille vaan pikemminkin peitä ne. Ja alusta asti kannattaa puhua asioista, jotka itseä kiinnostavat kuten se politiikka jne. Liity vaikka johonkin puoluejärjestöön, jos enemmän kiinnostaa, niin tapaat heti oikeanhenkisiä ihmisiä. Tai muuhun järjestöön.
Näin. Eli muuta ulkonäkösi vastaamaan sisintäsi, niin tapaat sopivampia miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Voin vinkata, missä menee pieleen.
Olen todella kaunis nainen ja nykyään onnellisesti naimisissa, siksi tiedän mistä puhut.
Aikanaan sain kenet halusin, mutta helppoa oikean löytäminen ei silti ollut. Yhtälailla kauniin pitää kohdata itselle se juuri oikea. Joskus kolahtaa laakista, useimiten pitää jaksaa etsiä pidempään.
Olen siis kaunis ja älykäs. Jälkimmäistä korttia en paljasta heti. Bimbokaan en ole, mutta sopivasti (naisellisesti) viehätyn miehen jutuista ja osoitan huomiota. Olen myös hymyileväinen ja iloinen (tämän olen huomannut tärkeäksi). Ei miehet halua mitään viisastelevaa, vakavaa maailmanparantajaa. Eli esitä aluksi vähän ja sitten suhteen syventyessä mies kiinnostuu älykkyydestäsi myös. Hänen pitää vain olla varma saaliistaan ja saada kipinä, että sinua hän ei muille jaa. Tämän vuoksi ole vähän salaperäinen myös alussa. Miehen kuuluu saada primitiivinen tunne saalistuksessa, jossa juuri hän on voittaja (hän peittosi muut miehet ja sai kauniin daamin itselleen). Näin se miesrotu vain toimii, ei biologiaa vastaan kannata tasa-arvo banderolli kädessä taistella.Eli ole vähän salaperäinen ja muista olla iloinen!
Kyllä se oikea vielä löytyy!
Ps. Äläkä tyydy johonkin tyyppiin, josta et viehäty. Ei toimi. Seuraa omaa miesmakuasi, niin ne miehetkin tekee naisten suhteen 😉
Huono neuvo. Nimenomaan ei pidä koskaan esittää muuta kuin on, tai ei koskaan saa juuri itselleen sopivaa.
Minä sain kauniina naisena hyvin maskuliinisen naistenmiehen ihan avioliittoon. Sellaisen miehen, jolle kauniit naiset ihan tyrkyttävät itseään. Puhuin politiikasta ja muista itselleni tärkeistä oudoistakin asioista heti ensi tapaamisella baarissa. Mies on kertonut jälkeenpäin, että olin niin erilainen kuin useimmat, että hän kiinnostui heti. Meil on myös samat mielipiteet ja arvomaailmat ja esim vaalien aikaan saadaan vaalikoneista ihmeellisesti aina samat suositukset.
Eli ehdottomasti pitää aina olla oma itsensä alusta asti, eikä esittää mitään. Kyllä niissä maskuliinisissakin miehissä on älykkäitä tapauksia, vaikka täällä palstalla on joku kummallinen kuvitelma, ettei olisi.
Vierailija kirjoitti:
Voin vinkata, missä menee pieleen.
Olen todella kaunis nainen ja nykyään onnellisesti naimisissa, siksi tiedän mistä puhut.
Aikanaan sain kenet halusin, mutta helppoa oikean löytäminen ei silti ollut. Yhtälailla kauniin pitää kohdata itselle se juuri oikea. Joskus kolahtaa laakista, useimiten pitää jaksaa etsiä pidempään.
Olen siis kaunis ja älykäs. Jälkimmäistä korttia en paljasta heti. Bimbokaan en ole, mutta sopivasti (naisellisesti) viehätyn miehen jutuista ja osoitan huomiota. Olen myös hymyileväinen ja iloinen (tämän olen huomannut tärkeäksi). Ei miehet halua mitään viisastelevaa, vakavaa maailmanparantajaa. Eli esitä aluksi vähän ja sitten suhteen syventyessä mies kiinnostuu älykkyydestäsi myös. Hänen pitää vain olla varma saaliistaan ja saada kipinä, että sinua hän ei muille jaa. Tämän vuoksi ole vähän salaperäinen myös alussa. Miehen kuuluu saada primitiivinen tunne saalistuksessa, jossa juuri hän on voittaja (hän peittosi muut miehet ja sai kauniin daamin itselleen). Näin se miesrotu vain toimii, ei biologiaa vastaan kannata tasa-arvo banderolli kädessä taistella.Eli ole vähän salaperäinen ja muista olla iloinen!
Kyllä se oikea vielä löytyy!
Ps. Äläkä tyydy johonkin tyyppiin, josta et viehäty. Ei toimi. Seuraa omaa miesmakuasi, niin ne miehetkin tekee naisten suhteen 😉
Taas kerran, vain pieni osa miehistä haluaa saalistaa ja kilpailla toisia miehiä vastaan. Ei enemmistö, vaan vähemmistö.
Siinä olit sentään oikeassa että saalistajamiehet haluavat saalisnaisia (surprise), eivät väittelyihin haastavia maailmanparantajia tai itsensä kaltaisia kilpailuhenkisiä uraohjuksia.
Ap:lla on nykypäivän klassinen ongelma. Maskuliinista ja dominoivaa saalistajaa tekisi mieli, mutta ap ei halua olla saalis. Saalistajamiehet haluavat metsälle toisten miesten kanssa, ei naisensa kanssa.
Miksei ylläpito raakaa pois näitä samoja toistoja? Ap ei ole nainen, ap on l-aasanen.
Ei hyvä mies, vaan kaikkea muuta.
Alue: Aihe vapaa
Paljon ilkeämpää on tyytyä ihmiseen, jota ei oikeasti rakasta. Sinun ei tarvitse olla epäkohtelias tai möläytellä päin naamaa jne, mutta kannattaa vain olla sellaisen kanssa, jota rakastaa aidosti.
t. kokemusta on