Lue keskustelun säännöt.
Usko mennyt miehiin lopullisesti, en tiedä mitä teen
26.07.2019 |
Kauniina naisena olen saanut vuosien saatossa huomata, et olen ollut miehille vain kiva asia, jota voi p anna.
Itkettää. Tapasin taannoin kivan miehen harrastukseni parissa, juttelimme, ihastuin häneen ja hän osoitti kiinnostustaan minuun suoraan, flirttaili jne. No enköhän äsken facebookista huomannut, et hänellä on vaimo kotona.
Tällaiset jutut ei ole eka kerta. Olen ystävällinen, kiltti ja älykäs, jo vuosia olen toivonut että tapaisin sellaisen miehen, joka arvostaisi ja kunnioittaisi minua. En ole mikään b imbo, en todellakaan, aivan normaali ihminen.
En keksi enää mitään syytä tälle kuin ulkonäköni. Sen perusteella minusta saa ehkä kuvan, että mua ei tarvii kunnioittaa, oon ollut kiva edustuskappale ja fe tissien täyttymys ja sit mut on voinut vaan heittää mäkeen.
Kuulostaa teistä varmasti turhalta valitukselta, itsesääliltä tms. En vaan jaksa tätä enää. En oikeasti jaksa.
Kiitos kun jaksoit lukea.
Kommentit (211)
Nuo jännisjauhajat on kyllä säälittäviä. Suurin osa naisista haluaa rakkaussuhteen eikä mitään sekopäätä elämäänsä sekoilemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On melko ihmeellistä, miten ketju muuttui ihme nyhveröiden itkuvirreksi. Eihän kukaan nainen oikeasti kiinnostu miehestä, joka yhtäältä vakuuttaa kiltteyttään, mutta toisaalta syyttelee tätä omien pinttyneiden stereotypioidensa perusteella.
M27
No ei, mulla menee ainakin inhon väristykset:(
Hanki koira, mukava otus ja sen avulla voi tutustua miehiin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tuo yksikin mies kyllästyi, luotatko liikaa ulkonäkösi voimaan? Mites se persoona?
Musta tuntuu, että olen välillä ulkonäköni vanki. Haluan olla minä, juuri tällainen, en muuttaisi mitään. Mutta jos avaan suuni ja kerron mielipiteeni talouspolitiikkaan, usa:n vankien kohteluun, ihmis- ja eläinoikeuksiin niin saan miehiltä outoja katseita. Ihan kuin olisin heille uhka.
Olen juuri keskellä Desmond Morriksen kirjaa Ihmisten Eläintarha, ja hän puhuu tästä ilmiöstä paljon. On siis jollain tavalla normaalia, että urokset niin ihmisissä kuin muissa lajeissa hakeutuvat alitajuisesti suhteisiin joissa saavat olla ”ottajan” roolissa, eli voimakkaita ja hallitsevia.
Tänne avautuminen auttoi, kiitos kommenteistanne. Sain ajattelemisen aihetta.
Ap
Anteeksi nyt, mutta miksi sä haluat kertoa mielipiteesi talouspolitiikkaan tai USA:n vankien kohteluun? Mä tiedän kulttuuripiireistä keski-ikäisiä miehiä, jotka tällaisista haluavat puhua (ja joo yliopistolta varmaan löytyy myös), mutta eihän tällaisia asioita parisuhteessakaan puhuta small talkina.
Mulla on maisterin paperit ja aika monialainen työ (yleistietoa tarvitaan), mutta tollaisista asioista ei työpaikalla puhu kukaan. Toi on sellasta besserwissereitten jargonia, jota näkee Twitterissä.
Jos oikeasti puhut jostain ihmisoikeuksista treffeillä, sut tulkitaan tiukkapipoiseksi vihervassariksi (minä en ajattele sinun olevan sellainen, mutta sellaisen mielikuvan se välittää jos ei ole niistä asioista kiinnostunut).
Mulla on korkeakoulun kesken jättänyt periaatteessa duunaritasoinen mies, jonka kanssa puhutaan meitä koskettavista asioista, maahanmuuttopolitiikasta, mutta se on aika pieni osa keskustelua.
Sun täytyy etsiä mies, joka haluaa puhua vankien kohtelusta. Minä en tunne yhtään miestä (enkä edes naista), jota se kiinnostaa lounastauon puheenaiheena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs jos yltäpäältä tatuoitujen kivitalossa istuneiden sijaan kokeilisit sitä ihan tavallista mikkoa joka kävi koulun ja nyt tekee leppoisaa toimistotyötä, asuu rivitalossa ja ajaa harmaalla tojotalla (1.3l)?
Tai miksi et antaisi mahdollisuutta yksinäiselle kiltti miehelle joka tarvitsee rakkautta kaikista eniten?
Miksi et itse antaisi mahdollisuutta ylipainoiselle yh-äidille, joka on lämmin ihminen mutta ulkonäkö on kuormittunut raskaista vuosista?
Ymmärrätkö? Ei ihminen voi vain lähteä parisuhteeseen sellaisen henkilön kanssa, johon ei tunne vetovoimaa.
Ap
Tätä pohdin varmaan elämäni loppuun saakka, mutta en vain ymmärrä miksi naiset AINA ihastuvat vain niihin pahoihin poikiin. Mutta eniveis, ei se naisten vika ole, pohdinpahan vain.
Nyt alan epäilemään että ne tavalliset, nörtähtävät duunarimiehet joihin itse olen ollut elämäni varrella ihastunut ovatkin olleet salaa jotain herskaa suoneen tykittäviä pahoja poikia, koska enhän mä muuten niihin olisi ihastunut, enhän?
Ja ihan vaan sivuhuomiona että kaikki nämä tavalliset, nörtähtävät duunarimiehet ovat loppupeleissä olleet ne jotka ovat antaneet pakit minulle, että ihan yhtä nirsoja miehet ovat parivalinnassaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs jos yltäpäältä tatuoitujen kivitalossa istuneiden sijaan kokeilisit sitä ihan tavallista mikkoa joka kävi koulun ja nyt tekee leppoisaa toimistotyötä, asuu rivitalossa ja ajaa harmaalla tojotalla (1.3l)?
Tai miksi et antaisi mahdollisuutta yksinäiselle kiltti miehelle joka tarvitsee rakkautta kaikista eniten?
Vaaditko mieheltä geneettistä komeutta, treenattuja lihaksia, jännyyttä ja pahan pojan elkeitä? Huomaatko lainkaan niitä yksinäisiä kiltti miehiä, jotka ovat katselleet sinua sivustalta koko elämäsi?
En todellakaan vaadi. Ihastun kyllä miehekkäisiin miehiin. Sille en voi mitään. En voi pakottaa itseäni rakastumaan henkilöön, johon en tunne vetovoimaa tai jonka kanssa ei ole kemiaa.
On kai sinullakin jokin naismaku ja sitten on ihmisiä, jotka eivät vain kolahda?
Ap
Onnea vaan etsintään, eli löytää maskuliininen, testoa täynnä oleva miehekäs mies, joka haluaa keskustella kanssasi vankien kohtelusta ja talouspolitiikasta... kuin ulapalla sinä olet...?
Koita nyt päättää haluatko sellaisen testokarjun, joka panee sua seinää vasten, vai keskustelutaitoisen, intellektuellin maailmanparantajan. Harvoin tulevat samassa paketissa nämä ominaisuudet.
Ongelma ei ole ainoastaan siinä, että ap houkuttelee puoleensa vain jänniä miehiä. Kun yritän deittailla niitä ns kilttejä/rumia/tavallisia, he kärsivät huonosta itsetunnosta eivätkä ymmärrä miksi oikeasti haluaisin olla heidän kanssaan. Tai sitten yhden kerran tapaamisen jälkeen ilmoitetaan, että olemme niin erilaisia, ettei tästä tule mitään. Niin, olen monen mielestä kaunis, älykäs ja omillaan toimeentuleva. Sellaiseen naiseen ei sitä tuntia pidempään kannata tutustua. Pidän pitkiä taukoja deittailusta, kun se on niin väsyttävää. Odotan vain sitä hyvää ja kilttiä miestä, joka kehtaa katsoa minua, ei rupea heti kertomaan että tulen kuitenkin pettymään häneen ja jonka kanssa huumorintaju on samanlaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vinkkini olisi, että opettele tunnistamaan ystävällisen katseen omaavat miehet ja tee heille aloitteita, koska heistä löydät todennäköisemmin unelmamiehen kuin todella aloitteellisista naistenmiehistä. Jos mies on todella ihana tyyppi ja tekee paljon alotteita, niin hän todennäköisesti on jo parisuhteessa. Itse ainakin löysin hyvän miehen iskemällä hänet baarista.. 😊
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tuo yksikin mies kyllästyi, luotatko liikaa ulkonäkösi voimaan? Mites se persoona?
Musta tuntuu, että olen välillä ulkonäköni vanki. Haluan olla minä, juuri tällainen, en muuttaisi mitään. Mutta jos avaan suuni ja kerron mielipiteeni talouspolitiikkaan, usa:n vankien kohteluun, ihmis- ja eläinoikeuksiin niin saan miehiltä outoja katseita. Ihan kuin olisin heille uhka.
Olen juuri keskellä Desmond Morriksen kirjaa Ihmisten Eläintarha, ja hän puhuu tästä ilmiöstä paljon. On siis jollain tavalla normaalia, että urokset niin ihmisissä kuin muissa lajeissa hakeutuvat alitajuisesti suhteisiin joissa saavat olla ”ottajan” roolissa, eli voimakkaita ja hallitsevia.
Tänne avautuminen auttoi, kiitos kommenteistanne. Sain ajattelemisen aihetta.
Ap
Anteeksi nyt, mutta miksi sä haluat kertoa mielipiteesi talouspolitiikkaan tai USA:n vankien kohteluun? Mä tiedän kulttuuripiireistä keski-ikäisiä miehiä, jotka tällaisista haluavat puhua (ja joo yliopistolta varmaan löytyy myös), mutta eihän tällaisia asioita parisuhteessakaan puhuta small talkina.
Mulla on maisterin paperit ja aika monialainen työ (yleistietoa tarvitaan), mutta tollaisista asioista ei työpaikalla puhu kukaan. Toi on sellasta besserwissereitten jargonia, jota näkee Twitterissä.
Jos oikeasti puhut jostain ihmisoikeuksista treffeillä, sut tulkitaan tiukkapipoiseksi vihervassariksi (minä en ajattele sinun olevan sellainen, mutta sellaisen mielikuvan se välittää jos ei ole niistä asioista kiinnostunut).
Mulla on korkeakoulun kesken jättänyt periaatteessa duunaritasoinen mies, jonka kanssa puhutaan meitä koskettavista asioista, maahanmuuttopolitiikasta, mutta se on aika pieni osa keskustelua.
Sun täytyy etsiä mies, joka haluaa puhua vankien kohtelusta. Minä en tunne yhtään miestä (enkä edes naista), jota se kiinnostaa lounastauon puheenaiheena.
Olen sun kanssasi täysin eri mieltä. En sitten tiedä mistä itse puhut treffeillä, illanvietoissa jne. Mutta itse olen käynyt usein keskusteluja miesten kanssa niin politiikasta, ajankohtaisista ilmiöistä, ihmisoikeuksista, historiasta, miellyttävistä elokuvista ja kirjoista. Ja silti pystyn juttelemaan kevyistäkin asioista, olemaan läsnä ja heittämään läppää, ei nää ole toisiaan poissulkevia asioita. Ja nämä mainitsemani aihealueet olivat esimerkkejä.
Jos itse mielummin jaarittelet säästä ja jonninjoutavista asioista treffeillä niin go for it. Itse nautin syvällisistä, toista kunnioittavista keskusteluista joissa saan kuvaa sen toisen ihmisen arvomaailmasta ja ajatuksista.
Ihan käsittämätön kommentti.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs jos yltäpäältä tatuoitujen kivitalossa istuneiden sijaan kokeilisit sitä ihan tavallista mikkoa joka kävi koulun ja nyt tekee leppoisaa toimistotyötä, asuu rivitalossa ja ajaa harmaalla tojotalla (1.3l)?
Tai miksi et antaisi mahdollisuutta yksinäiselle kiltti miehelle joka tarvitsee rakkautta kaikista eniten?
Vaaditko mieheltä geneettistä komeutta, treenattuja lihaksia, jännyyttä ja pahan pojan elkeitä? Huomaatko lainkaan niitä yksinäisiä kiltti miehiä, jotka ovat katselleet sinua sivustalta koko elämäsi?
En todellakaan vaadi. Ihastun kyllä miehekkäisiin miehiin. Sille en voi mitään. En voi pakottaa itseäni rakastumaan henkilöön, johon en tunne vetovoimaa tai jonka kanssa ei ole kemiaa.
On kai sinullakin jokin naismaku ja sitten on ihmisiä, jotka eivät vain kolahda?
ApOnnea vaan etsintään, eli löytää maskuliininen, testoa täynnä oleva miehekäs mies, joka haluaa keskustella kanssasi vankien kohtelusta ja talouspolitiikasta... kuin ulapalla sinä olet...?
Koita nyt päättää haluatko sellaisen testokarjun, joka panee sua seinää vasten, vai keskustelutaitoisen, intellektuellin maailmanparantajan. Harvoin tulevat samassa paketissa nämä ominaisuudet.
Miehekäs mies ei ole mulle ainakaan sama asia, kuin testoa täynnä oleva karju. Jotain rajaa nyt. :D Mun tekisikin mieli kysyä, että kuinka ulapalla sä olet, kun asetat vastakkain kaksi täysin ääripäätä ja jollain tavalla oletat, että välimuotoja näistä ei ole olemassa?
Ap
Et ehkä ole niin kaunis kuin luulet olevasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et ehkä ole niin kaunis kuin luulet olevasi.
Voi olla myös mahdollista.
Ap
No en jaksa uskoa, että vika olisi varsinaisesti ap:ssa. Nämä jutut ei vaan aina mene kauhean loogisesti. Voi olla vaikka kuinka hyvää kumppanimatskua paperilla ja kivannäköinen, mutta kukaan ei vakavassa mielessä kiinnostu. Sen sijaan esim. jotkut naiset, jotka eivät ole kovin ihmeellisiä ulkoisesti sekä ovat hankalia persoonia saavat miehet aivan sekaisin, menevät monta kertaa naimisiin ja löytävät kumppaneita helposti. Kaikenlainen epävakaus ja narsistisuus tuntuu vetävän kumppaneita puoleensa magneetin tavoin- sekä naisia että miehiä.
Ehkä ihmisiä aina kiehtoo se mikä ei ole helposti saatavilla ja jännitys. Ap voisi ehkä koettaa olla jotenkin mystisempi ja jännempi? Muuta en keksi. Oikeastihan se on pitkälti tuurista kiinni kenet sattuu tapaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tuo yksikin mies kyllästyi, luotatko liikaa ulkonäkösi voimaan? Mites se persoona?
Musta tuntuu, että olen välillä ulkonäköni vanki. Haluan olla minä, juuri tällainen, en muuttaisi mitään. Mutta jos avaan suuni ja kerron mielipiteeni talouspolitiikkaan, usa:n vankien kohteluun, ihmis- ja eläinoikeuksiin niin saan miehiltä outoja katseita. Ihan kuin olisin heille uhka.
Olen juuri keskellä Desmond Morriksen kirjaa Ihmisten Eläintarha, ja hän puhuu tästä ilmiöstä paljon. On siis jollain tavalla normaalia, että urokset niin ihmisissä kuin muissa lajeissa hakeutuvat alitajuisesti suhteisiin joissa saavat olla ”ottajan” roolissa, eli voimakkaita ja hallitsevia.
Tänne avautuminen auttoi, kiitos kommenteistanne. Sain ajattelemisen aihetta.
Ap
Anteeksi nyt, mutta miksi sä haluat kertoa mielipiteesi talouspolitiikkaan tai USA:n vankien kohteluun? Mä tiedän kulttuuripiireistä keski-ikäisiä miehiä, jotka tällaisista haluavat puhua (ja joo yliopistolta varmaan löytyy myös), mutta eihän tällaisia asioita parisuhteessakaan puhuta small talkina.
Mulla on maisterin paperit ja aika monialainen työ (yleistietoa tarvitaan), mutta tollaisista asioista ei työpaikalla puhu kukaan. Toi on sellasta besserwissereitten jargonia, jota näkee Twitterissä.
Jos oikeasti puhut jostain ihmisoikeuksista treffeillä, sut tulkitaan tiukkapipoiseksi vihervassariksi (minä en ajattele sinun olevan sellainen, mutta sellaisen mielikuvan se välittää jos ei ole niistä asioista kiinnostunut).
Mulla on korkeakoulun kesken jättänyt periaatteessa duunaritasoinen mies, jonka kanssa puhutaan meitä koskettavista asioista, maahanmuuttopolitiikasta, mutta se on aika pieni osa keskustelua.
Sun täytyy etsiä mies, joka haluaa puhua vankien kohtelusta. Minä en tunne yhtään miestä (enkä edes naista), jota se kiinnostaa lounastauon puheenaiheena.
Olen sun kanssasi täysin eri mieltä. En sitten tiedä mistä itse puhut treffeillä, illanvietoissa jne. Mutta itse olen käynyt usein keskusteluja miesten kanssa niin politiikasta, ajankohtaisista ilmiöistä, ihmisoikeuksista, historiasta, miellyttävistä elokuvista ja kirjoista. Ja silti pystyn juttelemaan kevyistäkin asioista, olemaan läsnä ja heittämään läppää, ei nää ole toisiaan poissulkevia asioita. Ja nämä mainitsemani aihealueet olivat esimerkkejä.
Jos itse mielummin jaarittelet säästä ja jonninjoutavista asioista treffeillä niin go for it. Itse nautin syvällisistä, toista kunnioittavista keskusteluista joissa saan kuvaa sen toisen ihmisen arvomaailmasta ja ajatuksista.
Ihan käsittämätön kommentti.
Ap
No kumpi meistä on parisuhteessa ja kummalla ei ole ollut minkäänlaisia kuvailemiasi ongelmia miesten kanssa? Itsehän sinä aloituksessa uhriudut, kun et löydä miestä ja toivo on menetetty. Boldaamani kohta: oletko käynyt näitä keskusteluja treffeillä vai miesten kanssa, joista et ole kiinnostunut? Monen sinua kiinnostavan miehen kanssa olet onnistunut keskustelemaan näistä kiinnostuksen kohteistasi?
Sori, mutta vaikutat vähän sellaiselta besserwisseriltä, joka tykkää päteä ja väitellä asioista (kutsut sitä kaiketi rakentavaksi keskusteluksi). News flash: useimpia ihmisiä ei ennen kunnon tutustumista kiinnosta jutella tuollaisista, ei se ole toiseen ihmiseen tutustumista lainkaan, jos kyselee ulkopolitiikasta.
Kerroin sinulle omat arvaukseni siitä, mistä kiikastaa. Sosiaalisesti älykkään ihmisen ei tarvitse todistella älykkyyttään ekoilla treffeillä, tai todistella sitä muutenkaan. Kyllä sen älykkyyden ja hyvätapaisuuden näkee muistakin seikoista kuin siitä, kiinnostaako jutella poliittisista vangeista.
Minulla ei ole ollut ikinä ongelmia miesten suhteen, olen ollut pitkissä parisuhteissa, jotka ovat päättyneet sopuisasti. Parhaillaan seurustelen Tinderissä tapaamani miehen kanssa, jonka kanssa taidettiin ekoilla treffeillä kietaista pienet tumut pubissa. Mutta niin sitä vaan päädyttiin kesälomalla mökillä yömyöhään viinilasit kädessä istumaan terassille puhumaan maahanmuuttopolitiikasta ja ulkopolitiikasta.
Mutta jos kumpi tahansa oli ensimmäisillä deiteillä alkanut niistä jauhaa, olisi ollut turn off.
Löysää pipoa, ei aina tartte olla niin tärkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs jos yltäpäältä tatuoitujen kivitalossa istuneiden sijaan kokeilisit sitä ihan tavallista mikkoa joka kävi koulun ja nyt tekee leppoisaa toimistotyötä, asuu rivitalossa ja ajaa harmaalla tojotalla (1.3l)?
Tai miksi et antaisi mahdollisuutta yksinäiselle kiltti miehelle joka tarvitsee rakkautta kaikista eniten?
Vaaditko mieheltä geneettistä komeutta, treenattuja lihaksia, jännyyttä ja pahan pojan elkeitä? Huomaatko lainkaan niitä yksinäisiä kiltti miehiä, jotka ovat katselleet sinua sivustalta koko elämäsi?
En todellakaan vaadi. Ihastun kyllä miehekkäisiin miehiin. Sille en voi mitään. En voi pakottaa itseäni rakastumaan henkilöön, johon en tunne vetovoimaa tai jonka kanssa ei ole kemiaa.
On kai sinullakin jokin naismaku ja sitten on ihmisiä, jotka eivät vain kolahda?
ApOnnea vaan etsintään, eli löytää maskuliininen, testoa täynnä oleva miehekäs mies, joka haluaa keskustella kanssasi vankien kohtelusta ja talouspolitiikasta... kuin ulapalla sinä olet...?
Koita nyt päättää haluatko sellaisen testokarjun, joka panee sua seinää vasten, vai keskustelutaitoisen, intellektuellin maailmanparantajan. Harvoin tulevat samassa paketissa nämä ominaisuudet.
Miehekäs mies ei ole mulle ainakaan sama asia, kuin testoa täynnä oleva karju. Jotain rajaa nyt. :D Mun tekisikin mieli kysyä, että kuinka ulapalla sä olet, kun asetat vastakkain kaksi täysin ääripäätä ja jollain tavalla oletat, että välimuotoja näistä ei ole olemassa?
Ap
Käytin tarkoituksella karrikoitua esimerkkiä että tajuaisit oman älyttömyytesi. Haluat miehekkään miehen joka keskustelee ekoilla treffeillä ihmisoikeuskysymyksistä ja politiikasta. Onnea sinkkuelämään.
Valtaosa miehistä jotka iskee naisia on varattuja. Näin se menee
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tuo yksikin mies kyllästyi, luotatko liikaa ulkonäkösi voimaan? Mites se persoona?
Musta tuntuu, että olen välillä ulkonäköni vanki. Haluan olla minä, juuri tällainen, en muuttaisi mitään. Mutta jos avaan suuni ja kerron mielipiteeni talouspolitiikkaan, usa:n vankien kohteluun, ihmis- ja eläinoikeuksiin niin saan miehiltä outoja katseita. Ihan kuin olisin heille uhka.
Olen juuri keskellä Desmond Morriksen kirjaa Ihmisten Eläintarha, ja hän puhuu tästä ilmiöstä paljon. On siis jollain tavalla normaalia, että urokset niin ihmisissä kuin muissa lajeissa hakeutuvat alitajuisesti suhteisiin joissa saavat olla ”ottajan” roolissa, eli voimakkaita ja hallitsevia.
Tänne avautuminen auttoi, kiitos kommenteistanne. Sain ajattelemisen aihetta.
Ap
No et ole uhka, olet vaan epäaito. Miksi haluat keskustella deiteillä asioista, jotka eivät liity sinuun itseesi mitenkään vaan johonkin ulkokultaiseen, vihervasemmistolaiseen politiikkaan? Oletko edes kiinnostunut kuulemaan lisää niistä miehistä tai ylipäätään keskustelemaan mistään konkreettisesti sinun omaa arkeasi ja elämääsi vaikuttavista asioista?
Kuolisin tylsyyteen, jos oma deittini alkaisi jauhaa tuollaisista asioista, vaikka niistä teoriassa voisikin keskustella. Mutta jos sä tosiaan haluat suhteen, jossa aamukahvipöydässä keskustellaan parisuhteen sijaan näistä mainitsemistasi asioista, suosittelen ottamaan puolisoksi insinöörin, mielellään DI.
Minkä ikäinen ap olet ja mikä koulutus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tuo yksikin mies kyllästyi, luotatko liikaa ulkonäkösi voimaan? Mites se persoona?
Musta tuntuu, että olen välillä ulkonäköni vanki. Haluan olla minä, juuri tällainen, en muuttaisi mitään. Mutta jos avaan suuni ja kerron mielipiteeni talouspolitiikkaan, usa:n vankien kohteluun, ihmis- ja eläinoikeuksiin niin saan miehiltä outoja katseita. Ihan kuin olisin heille uhka.
Olen juuri keskellä Desmond Morriksen kirjaa Ihmisten Eläintarha, ja hän puhuu tästä ilmiöstä paljon. On siis jollain tavalla normaalia, että urokset niin ihmisissä kuin muissa lajeissa hakeutuvat alitajuisesti suhteisiin joissa saavat olla ”ottajan” roolissa, eli voimakkaita ja hallitsevia.
Tänne avautuminen auttoi, kiitos kommenteistanne. Sain ajattelemisen aihetta.
Ap
Anteeksi nyt, mutta miksi sä haluat kertoa mielipiteesi talouspolitiikkaan tai USA:n vankien kohteluun? Mä tiedän kulttuuripiireistä keski-ikäisiä miehiä, jotka tällaisista haluavat puhua (ja joo yliopistolta varmaan löytyy myös), mutta eihän tällaisia asioita parisuhteessakaan puhuta small talkina.
Mulla on maisterin paperit ja aika monialainen työ (yleistietoa tarvitaan), mutta tollaisista asioista ei työpaikalla puhu kukaan. Toi on sellasta besserwissereitten jargonia, jota näkee Twitterissä.
Jos oikeasti puhut jostain ihmisoikeuksista treffeillä, sut tulkitaan tiukkapipoiseksi vihervassariksi (minä en ajattele sinun olevan sellainen, mutta sellaisen mielikuvan se välittää jos ei ole niistä asioista kiinnostunut).
Mulla on korkeakoulun kesken jättänyt periaatteessa duunaritasoinen mies, jonka kanssa puhutaan meitä koskettavista asioista, maahanmuuttopolitiikasta, mutta se on aika pieni osa keskustelua.
Sun täytyy etsiä mies, joka haluaa puhua vankien kohtelusta. Minä en tunne yhtään miestä (enkä edes naista), jota se kiinnostaa lounastauon puheenaiheena.
Olen sun kanssasi täysin eri mieltä. En sitten tiedä mistä itse puhut treffeillä, illanvietoissa jne. Mutta itse olen käynyt usein keskusteluja miesten kanssa niin politiikasta, ajankohtaisista ilmiöistä, ihmisoikeuksista, historiasta, miellyttävistä elokuvista ja kirjoista. Ja silti pystyn juttelemaan kevyistäkin asioista, olemaan läsnä ja heittämään läppää, ei nää ole toisiaan poissulkevia asioita. Ja nämä mainitsemani aihealueet olivat esimerkkejä.
Jos itse mielummin jaarittelet säästä ja jonninjoutavista asioista treffeillä niin go for it. Itse nautin syvällisistä, toista kunnioittavista keskusteluista joissa saan kuvaa sen toisen ihmisen arvomaailmasta ja ajatuksista.
Ihan käsittämätön kommentti.
Ap
No kumpi meistä on parisuhteessa ja kummalla ei ole ollut minkäänlaisia kuvailemiasi ongelmia miesten kanssa? Itsehän sinä aloituksessa uhriudut, kun et löydä miestä ja toivo on menetetty. Boldaamani kohta: oletko käynyt näitä keskusteluja treffeillä vai miesten kanssa, joista et ole kiinnostunut? Monen sinua kiinnostavan miehen kanssa olet onnistunut keskustelemaan näistä kiinnostuksen kohteistasi?
Sori, mutta vaikutat vähän sellaiselta besserwisseriltä, joka tykkää päteä ja väitellä asioista (kutsut sitä kaiketi rakentavaksi keskusteluksi). News flash: useimpia ihmisiä ei ennen kunnon tutustumista kiinnosta jutella tuollaisista, ei se ole toiseen ihmiseen tutustumista lainkaan, jos kyselee ulkopolitiikasta.
Kerroin sinulle omat arvaukseni siitä, mistä kiikastaa. Sosiaalisesti älykkään ihmisen ei tarvitse todistella älykkyyttään ekoilla treffeillä, tai todistella sitä muutenkaan. Kyllä sen älykkyyden ja hyvätapaisuuden näkee muistakin seikoista kuin siitä, kiinnostaako jutella poliittisista vangeista.
Minulla ei ole ollut ikinä ongelmia miesten suhteen, olen ollut pitkissä parisuhteissa, jotka ovat päättyneet sopuisasti. Parhaillaan seurustelen Tinderissä tapaamani miehen kanssa, jonka kanssa taidettiin ekoilla treffeillä kietaista pienet tumut pubissa. Mutta niin sitä vaan päädyttiin kesälomalla mökillä yömyöhään viinilasit kädessä istumaan terassille puhumaan maahanmuuttopolitiikasta ja ulkopolitiikasta.
Mutta jos kumpi tahansa oli ensimmäisillä deiteillä alkanut niistä jauhaa, olisi ollut turn off.
Löysää pipoa, ei aina tartte olla niin tärkeä.
En nyt ihan ymmärrä sua. Mun tarkoitus ei ole tuoda esille omaa tärkeyttäni tai älykkyyttäni, jos keskustelu ajautuu itseään kiinnostaviin asioihin, niin pitäisikö mun kieltäytyä puhumasta siitä?
En ymmärrä sun hyökkäävää puhetapaa tai sitä, että kahden ihmisen keskustelu ja naisen mielipiteet esimerkiksi nyt politiikasta olisi jotenkin todistelua omasta älykkyydestään. Mutta ok. :D
Ehkä nää äijät on ollut samanlaisia kuin sä, että ottavat keskustelun ja naisen mielipiteet jotenkin loukkaavina tai tärkeilynä. Siksi homma ei toimi. Ehkä paras paikka teille onkin tavata tasoistanne seuraa Tinderissä, kietaista pienet tumut (ja sama suomeksi eli perskännit pata ässässä) ja käydä p ersumaisia avartavia dialogeja m aahanmuutosta.
Ap
Et ole uhka, jauhat vain ankeista asioista. Harva kaipaa elämäänsä ankeuttajaa, älykäs voi olla muutenkin