Millä palkalla perustaisitte perheen?

Ite tienaan 6500 ja mies 4000 e/kk, lapsia ei ole eikä tule, ei korkeammalla eikä matalammalla palkalla.

Miehellä oli vakityö, bruttona ehkä 2500. Minä tein pätkiä, tulot 0-3000. Ikä alkoi tulla vastaan, joten hankittiin lapsi. Toista hankkiessa tilanne oli muuten sama, mutta tulot vähän suuremmat. Kotihoidontuelle en voinut jäädä kotiin, kun piti tienata, mutta saihan sitä melkein vuoden olla kotona kuitenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Itse olen kolmen lapsen äiti ja esim. esikoisen syntymän aikaan 1990-luvulla minulla oli vakituinen työ, mies oli määräaikaisessa työsuhteessa. Emme ajatelleet taloudellista puolta ollenkaan, kun sovimme, että lapsi saa tulla, jos on tullakseen. Taloudellista puolta ajateltiin, kun mies sai 400 km päästä vakituisen työn esikoisen ollessa kaksi kuukautta vanha. Puoli vuotta mietittiin, onko meidän taloudellisesti  mahdollista asua eri paikkakunnilla  . Minä joustin  ja irtisanoin itseni kesken äitiysloman+muutettiin perässä. 

Mielestäni yksi syy tähän nykyiseen vauvakatoon on, että asetetaan rima liian korkealle. Ajatellaan, että pitää olla tietty tulotaso, koulutus, asunto, koira jne.. ennen kuin uskalletaan edes haaveilla siitä yhdestä lapsesta. Onhan meidänkin vanhemmat/isovanhemmat selvinneet, niin miksi nykyajan nuoret lisääntymisiässä olevat eivät selviäisi?  

Ei riitä että selviää, pitää myös pystyä elämään mukavasti ja tarjoamaan lapselle asioita.

Jos ei ole antaa lapselle kuin vain perusasiat (ruoka, vaatteet jne.) niin miksi sellainen pitäisi hankkia?

En mistään hinnasta.

Nettona varmaan joku 6000-8000eur/kk. Olisi rahaa silloin valita alue jossa mahd. pieni s2-pitoisuus ja noilla tuloilla parisuhteenkin käytännössä saa.

Itsellä oli palkka 1200€/kk, miehellä 1800€/kk kun perhe perustettiin. Hyvin ollaan pärjätty, mitään ei puutu.

Vierailija kirjoitti:

-Ei se rahasta ole kiinni, meillä lapsi saa paljon rakkautta :) -nainen

-Ei se lapsi pyhällä hengellä elä, ja sitä paitsi ankeat olosuhteet vaikuttavat myös siihen, millaisessa kaveriporukassa lapsi liikkuu kun kasvaa isommaksi -mies

-Lapsi tarvitsee rakkautta ja hoivaa :) -nainen

-Ympäristö muokkaa yksilöä eikä päin vastoin. Odotetaan vielä sen verran, että meillä on varaa muuttaa isompaan asuntoon ja johonkin lapsiperheille sopivaan lähiöön -mies

-Eikun taas sä vaan vätystelet, mä haluun lapsen nyt nyt nyt. Eikö sussa ole tarpeeksi miestä isäksi? :( -nainen

???

Miksihän tätä kommenttia on peukutettu alaspäin 111 kertaa ja vain 50 % siitä ylöspäin? Ettei köyhät / Iuuserit ole faktoja kieltämässä?

Millä tahansa palkalla ja jopa palkatta voi Suomessa perustaa 1 lapsen ja kahden aikuisen perheen. Jos isä on säännöllisessä työssä, voi varmasti selviytyä kahdestakin lapsesta jos vain raha-asioiden hoito on hanskassa.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen kolmen lapsen äiti ja esim. esikoisen syntymän aikaan 1990-luvulla minulla oli vakituinen työ, mies oli määräaikaisessa työsuhteessa. Emme ajatelleet taloudellista puolta ollenkaan, kun sovimme, että lapsi saa tulla, jos on tullakseen. Taloudellista puolta ajateltiin, kun mies sai 400 km päästä vakituisen työn esikoisen ollessa kaksi kuukautta vanha. Puoli vuotta mietittiin, onko meidän taloudellisesti  mahdollista asua eri paikkakunnilla  . Minä joustin  ja irtisanoin itseni kesken äitiysloman+muutettiin perässä. 

Mielestäni yksi syy tähän nykyiseen vauvakatoon on, että asetetaan rima liian korkealle. Ajatellaan, että pitää olla tietty tulotaso, koulutus, asunto, koira jne.. ennen kuin uskalletaan edes haaveilla siitä yhdestä lapsesta. Onhan meidänkin vanhemmat/isovanhemmat selvinneet, niin miksi nykyajan nuoret lisääntymisiässä olevat eivät selviäisi?  

Ehkä ihmiset ei jaksa enää pelkästään selviytyä primitiivisesti. Vaan kaipaavat turvaa ja vakautta. Se primitiivinen selvityminen että onkohan töitä ja pystyykö lapset ruokkimaan kuukauden päästä on aika stressaavaa. Etenkin kun hallituskin voi milloin tahansa vetäistä maton jalkojen alta eikä mihinkään voi luottaa. Primitiiviset ihmiset ehkä jatkaakin lisääntymistään jossain määrin, mutta ne ketkä ajattelee asioita eikä halua olla koko ajan stressaantuneita taloudesta ja selviytymisestä eivät halua elää missään ikuisessa selviytymis tilassa. Vakaus on ainakin itselläni se tärkeä. Todella uuvuttavaa juosta töiden perässä kun työt ovat niin murusina ja juuri määräaikaisina nykyisin. Kotonakaan ei voi kovin pitkään olla tai saat kaikkien vihat niskoilleen joten sekään ei oikein ole vaihtoehto. 

Ei uskalla tehdä mitään isompia hankintoja. Lapsia en tee kun ei voi olla varma miten elättää.

Tämä maa alkaa olla Ruotsin, Britannian ja Euroopan kaltainen, jossa poliisikin on voimaton, niin tähänkö vielä perhettä? 

No kyllä yksin sillä 1600 eurolla käteen elää eli saa perustarpeet täytettyä, mutta ei sillä hyvin lasta elätä siihen päälle. Omien perusmenojen lisäksi säällisen elämän lapsella varmistaa se että tienaa sen 1600 euron päälle 500 euroa enemmän käteen jäävää rahaa. Isompi asunto yleensä tarvitaan muiden menojen lisäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miljoonan euron vuosipalkalla (nettopalkka) voisin perustaa perheen eli adoptoida jonkun vauvan. Vauva menee suoraan lastenhoitajan (nanny) hoidettavaksi. Minä en jää kotiäidiksi.

 

N47, akateemisesti koulutettu, vela

Hauskaa vanhuutta velalle.

No sepäs oli väsynyt kommentti. Tyypillistä naisvihaa. Miksi sinä kuvittelet, että lapsettomilla ei olisi ystäväpiiriä ja sukulaisia? Miksi kuvittelet, että Suomessa naisten pitäisi jotenkin "ansaita" oma ihmisarvonsa (perustuslain mukaiset oikeudet) sillä että ryhtyy synnytyskoneeksi? 

 

Täällä haisee persumiehen naisviha. Huvittavaa kyllä, juuri se naisviha on yksi tärkein syy Suomen vauvakatoon (syntyvyyden romahdus). 🤣

Naisvihaa? Mieskö ei voi olla vela?

Mitähän ne kaverit tekee kun vela on 75v?

Miksi kuvittelet, että kaikilla on yhtä suppea ystäväpiiri  kuin sinulla? Minulla on laaja ystäväpiiri ikähaarukassa 20 - 90 vuotta. Itse olen nelikymppinen, joten nuorimmat ystäväni ovat 20 vuotta nuorempia kuin minä ja vanhimmat ystävät yli 40 vuotta vanhempia kuin minä. Sitä mukaa kun nuo senioriystävät kuolevat, niin hankin uusia ystäviä nuoremmista ikäluokista. Ei sitten käy niin, että oman elämäni viimeisinä vuosina kaikki ystävät ovat yhtä vanhoja kuin minä.

Tämä on sitä naisten logiikka. Yhteisöllisyyttä, ystävyyttä, varautumista tulevaisuuteen.