Palautuuko kognitiiviset kyvyt kun lopettaa masennuslääkkeen ja neuroleptin käytön?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jostain on nyt pelmahtanut villitys syyttää omasta huonosta olosta lääkkeitä. 

Moni asia vaikuttaa ihmisen psyykkiseen hyvinvointiin. Ensimmäisenä tsekkaisin ihan sen, että onko unirytmi kunnossa, onko liikuntaa riittävästi ja mitä ihminen syö. Onko ihmisellä mielekästä tekemistä ja voiko hän kokea tekevänsä jotain merkityksellistä (esim työ-, harraste- tai perhepiirissä). Myöskin aivot ovat hyvin muovaantuvat, eli ihan tietoisesti muuttamalla omia ajatus- ja toimintamallejaan kyllä tekee vaikutusta omaan oloon. 

Lääkkeillä toki on voitu taputella alas kaikki vaikeat asiat, ja kun lääkitystä lopettelee, niin siinä ne ovat edelleen edessä käsittelemättöminä. Ei ihme, että tuntuu ikävältä. 

Ja sitten kuuluu aivan normaaliin ihmisyyteen se, että joskus mieli vaan on hetkellisesti maassa. Kun on pimeää, harmaata, koko ajan tihuttaa ja kylmä puskee nurkista, niin kyllä se mielen vetää maahan. Tai jos on nukkunut huonosti, tai on jokin mikä painaa mieltä. Sanoisin, että näiden mekanismien tunnistaminen on tärkeää, eikä se, että menee siitä mistä on aita matalin: lääkkeiden vika. Korruptoituneiden lääkärien vika. Big pharma!

Sitten ihan voitaneen kysyä, että mitä on laadukas elämä? Onko omasta elämästä odotukset liian korkealla, vertaatko vääriin kohteisiin ja vääristyneisiin malleihin? Jokaisella on omat painimisensa elämänsä kanssa, se kannattaa muistaa. 

Lääkkeitä määrätään juurikin liian helposti ongelmiin, joista monet ovat yhteisöllisiä, kuten yksinäisyys.

Aha, YHTEISÖ on päivän sana. Hiljattain se oli VISUAALISUUS. Opetteletko sanakirjaa?

Aikansa kutakin.

T. Iloinen, luova ja minut itsensä kanssa💖

Nehän on myrkkyjä. Sitten kun myrkky poistuu eikä voima tule enää huumekoukusta, on muuten mielenkiintoiset ajat.

Siihen koneistoon ei kannata itseänsä menettää lopullisesti.

Ei sillä ole väliä miten kauan kivan elämän löytäminen vie kun prosessia kohdusta tuhkaan.

Sote-ihmiset eivät ole jumalia. Kukaan ei voi pakottaa mihinkään mistä tulee oxu.

Kaikki eivät halua hyvää ja työ pitää itse tehdä. Jos vastapuolelta puuttuu viisaus ja voima, sen voi omasta itsestään löytää.

Minä löysin pirtsakkuuden ja kyvyn rauhoitella omat tunteet. Pitkä ja mielenkiintoinen tie.

Aurinkoa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jostain on nyt pelmahtanut villitys syyttää omasta huonosta olosta lääkkeitä. 

Moni asia vaikuttaa ihmisen psyykkiseen hyvinvointiin. Ensimmäisenä tsekkaisin ihan sen, että onko unirytmi kunnossa, onko liikuntaa riittävästi ja mitä ihminen syö. Onko ihmisellä mielekästä tekemistä ja voiko hän kokea tekevänsä jotain merkityksellistä (esim työ-, harraste- tai perhepiirissä). Myöskin aivot ovat hyvin muovaantuvat, eli ihan tietoisesti muuttamalla omia ajatus- ja toimintamallejaan kyllä tekee vaikutusta omaan oloon. 

Lääkkeillä toki on voitu taputella alas kaikki vaikeat asiat, ja kun lääkitystä lopettelee, niin siinä ne ovat edelleen edessä käsittelemättöminä. Ei ihme, että tuntuu ikävältä. 

Ja sitten kuuluu aivan normaaliin ihmisyyteen se, että joskus mieli vaan on hetkellisesti maassa. Kun on pimeää, harmaata, koko ajan tihuttaa ja kylmä puskee nurkista, niin kyllä se mielen vetää maahan. Tai jos on nukkunut huonosti, tai on jokin mikä painaa mieltä. Sanoisin, että näiden mekanismien tunnistaminen on tärkeää, eikä se, että menee siitä mistä on aita matalin: lääkkeiden vika. Korruptoituneiden lääkärien vika. Big pharma!

Sitten ihan voitaneen kysyä, että mitä on laadukas elämä? Onko omasta elämästä odotukset liian korkealla, vertaatko vääriin kohteisiin ja vääristyneisiin malleihin? Jokaisella on omat painimisensa elämänsä kanssa, se kannattaa muistaa. 

Lääkkeitä määrätään juurikin liian helposti ongelmiin, joista monet ovat yhteisöllisiä, kuten yksinäisyys.

Aha, YHTEISÖ on päivän sana. Hiljattain se oli VISUAALISUUS. Opetteletko sanakirjaa?

Vastaapa itse asiaan, jos on jotain sanottavaa.

Söin Optiparia 20mg 15 vuotta ja minusta tuli tyhmä ja huonomuistinen.

Vierailija kirjoitti:

Jostain on nyt pelmahtanut villitys syyttää omasta huonosta olosta lääkkeitä. 

Moni asia vaikuttaa ihmisen psyykkiseen hyvinvointiin. Ensimmäisenä tsekkaisin ihan sen, että onko unirytmi kunnossa, onko liikuntaa riittävästi ja mitä ihminen syö. Onko ihmisellä mielekästä tekemistä ja voiko hän kokea tekevänsä jotain merkityksellistä (esim työ-, harraste- tai perhepiirissä). Myöskin aivot ovat hyvin muovaantuvat, eli ihan tietoisesti muuttamalla omia ajatus- ja toimintamallejaan kyllä tekee vaikutusta omaan oloon. 

Lääkkeillä toki on voitu taputella alas kaikki vaikeat asiat, ja kun lääkitystä lopettelee, niin siinä ne ovat edelleen edessä käsittelemättöminä. Ei ihme, että tuntuu ikävältä. 

Ja sitten kuuluu aivan normaaliin ihmisyyteen se, että joskus mieli vaan on hetkellisesti maassa. Kun on pimeää, harmaata, koko ajan tihuttaa ja kylmä puskee nurkista, niin kyllä se mielen vetää maahan. Tai jos on nukkunut huonosti, tai on jokin mikä painaa mieltä. Sanoisin, että näiden mekanismien tunnistaminen on tärkeää, eikä se, että menee siitä mistä on aita matalin: lääkkeiden vika. Korruptoituneiden lääkärien vika. Big pharma!

Sitten ihan voitaneen kysyä, että mitä on laadukas elämä? Onko omasta elämästä odotukset liian korkealla, vertaatko vääriin kohteisiin ja vääristyneisiin malleihin? Jokaisella on omat painimisensa elämänsä kanssa, se kannattaa muistaa. 

Vai niin. No, selitäpä se miksi on alettu puhumaan pitkittyneistä vieroitusoireista esim. masennuslääkkeistä, joita joillekin tulee. Rauhoittavien säännöllisen käytön vieroitusoireet voivat myös kestää vuosia ja aiheuttaa hirveästi tuskaa. Jos et ole itse kokenut pitkittyneitä tai vaikeita vieroitusoireita, niin älä tule väittämään, ettei sellaisia ole olemassa tai miltä ne tuntuvat ja että niissä voi vaan yhtäkkiä korjata jotkut vanhat käytösmallit, keskittyä muuhun ja problem solved. Varsinkin jos ne oireet on ihan erilaisia mihin lääkkeet on aloittanut, ja ne voi olla aika hankalia kestää. Tuo on hyvin loukkaavaa ihmiseltä, joka ei selvästikään ole sellaista kokenut. Siis niitä vaikeampia oireita.

 Tiesitkö, että yksi vieroitusoire on unettomuus? :) Et selvästikään. Tai joillakin vaikkapa voimakas väsymys? Et selvästi sitäkään.

Kannatan myös itsestään huolehtimista, se on suositeltavaa, oman jaksamisen puitteissa. Kannatan myös omien ongelmiensa käsittelyä. Mutta kirjoituksesi vähättelee täysin haittoja, mitä lääkkeistä VOI kokea ja sheimaa niitä ketkä ovat haittoja kokeneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jostain on nyt pelmahtanut villitys syyttää omasta huonosta olosta lääkkeitä. 

Moni asia vaikuttaa ihmisen psyykkiseen hyvinvointiin. Ensimmäisenä tsekkaisin ihan sen, että onko unirytmi kunnossa, onko liikuntaa riittävästi ja mitä ihminen syö. Onko ihmisellä mielekästä tekemistä ja voiko hän kokea tekevänsä jotain merkityksellistä (esim työ-, harraste- tai perhepiirissä). Myöskin aivot ovat hyvin muovaantuvat, eli ihan tietoisesti muuttamalla omia ajatus- ja toimintamallejaan kyllä tekee vaikutusta omaan oloon. 

Lääkkeillä toki on voitu taputella alas kaikki vaikeat asiat, ja kun lääkitystä lopettelee, niin siinä ne ovat edelleen edessä käsittelemättöminä. Ei ihme, että tuntuu ikävältä. 

Ja sitten kuuluu aivan normaaliin ihmisyyteen se, että joskus mieli vaan on hetkellisesti maassa. Kun on pimeää, harmaata, koko ajan tihuttaa ja kylmä puskee nurkista, niin kyllä se mielen vetää maahan. Tai jos on nukkunut huonosti, tai on jokin mikä painaa mieltä. Sanoisin, että näiden mekanismien tunnistaminen on tärkeää, eikä se, että menee siitä mistä on aita matalin: lääkkeiden vika. Korruptoituneiden lääkärien vika. Big pharma!

Sitten ihan voitaneen kysyä, että mitä on laadukas elämä? Onko omasta elämästä odotukset liian korkealla, vertaatko vääriin kohteisiin ja vääristyneisiin malleihin? Jokaisella on omat painimisensa elämänsä kanssa, se kannattaa muistaa. 

Vai niin. No, selitäpä se miksi on alettu puhumaan pitkittyneistä vieroitusoireista esim. masennuslääkkeistä, joita joillekin tulee. Rauhoittavien säännöllisen käytön vieroitusoireet voivat myös kestää vuosia ja aiheuttaa hirveästi tuskaa. Jos et ole itse kokenut pitkittyneitä tai vaikeita vieroitusoireita, niin älä tule väittämään, ettei sellaisia ole olemassa tai miltä ne tuntuvat ja että niissä voi vaan yhtäkkiä korjata jotkut vanhat käytösmallit, keskittyä muuhun ja problem solved. Varsinkin jos ne oireet on ihan erilaisia mihin lääkkeet on aloittanut, ja ne voi olla aika hankalia kestää. Tuo on hyvin loukkaavaa ihmiseltä, joka ei selvästikään ole sellaista kokenut. Siis niitä vaikeampia oireita.

 Tiesitkö, että yksi vieroitusoire on unettomuus? :) Et selvästikään. Tai joillakin vaikkapa voimakas väsymys? Et selvästi sitäkään.

Kannatan myös itsestään huolehtimista, se on suositeltavaa, oman jaksamisen puitteissa. Kannatan myös omien ongelmiensa käsittelyä. Mutta kirjoituksesi vähättelee täysin haittoja, mitä lääkkeistä VOI kokea ja sheimaa niitä ketkä ovat haittoja kokeneet.

Tekeekö jostain asiasta keskustelu kyseisestä aiheesta todellisen? Otetaan esimerkiksi sähköyliherkät. Oireet ovat varmasti olleet kantajalleen todellisia,  mutta sähköyliherkkyydestä ne eivät ole olleet peräisin. Ja näitä kohkauksia aina tulee ja menee. Sähköyliherkkyysbuumi oli ja meni jo, toivottavasti siitä "oireita" saaneet ovat kyenneet palaamaan normaaliin elämään. Sinänsä on olemassa ihmistyyppi, joka diagnoosishoppailee aina milloin mitäkin. 

Unettomuutta ja unettomuutta on kyllä myös olemassa. Joku voi sanoa kärsivänsä unettomuudesta kun ei vain malta mennä illalla nukkumaan ja aamulla sitten väsyttää. Ja unenlaatuun vaikuttaa ehdottomasti myös se, että mitä on päivänmittaan tehnyt. Miten sitä on liikkunut, mitä sitä on syönyt? Helpostihan siitä tulee aito oikea kierre, jos ensin nukkuu huonosti ja sitten vetää kahvia kitusiin, eikä ole jaksanut liikkua. Olo on taatusti kurja ja mieli on maassa. 

Aivot ovat hyvin plastiset ja yhteyksiä voi vahvistaa. Sinänsä lääkkeen haittoina voin pitää sitä, että lääke on voinut turruttaa ne tunteet ja tuntemukset, mitä olisi pitänyt käsitellä. Ja kun lääkkeet lopetetaan, niin ongelma on edelleen siinä. 

Vierailija kirjoitti:

Söin Optiparia 20mg 15 vuotta ja minusta tuli tyhmä ja huonomuistinen.

Mitä muuta teit? Mitä söit päivittäin 15 vuoden ajan, mäkkärisafkaa vai ruokakolmion mukaista sapuskaa? Mitä töitä teit 15 vuoden aikana, vai makoilitko kenties kelamamman hoivissa? Entäs liikunta? Tunti, pari per päivä 15 vuoden ajan vai ehkä sohvalla sarjamaratonit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Söin Optiparia 20mg 15 vuotta ja minusta tuli tyhmä ja huonomuistinen.

Mitä muuta teit? Mitä söit päivittäin 15 vuoden ajan, mäkkärisafkaa vai ruokakolmion mukaista sapuskaa? Mitä töitä teit 15 vuoden aikana, vai makoilitko kenties kelamamman hoivissa? Entäs liikunta? Tunti, pari per päivä 15 vuoden ajan vai ehkä sohvalla sarjamaratonit?

No menikö tunteisiin 🙄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jostain on nyt pelmahtanut villitys syyttää omasta huonosta olosta lääkkeitä. 

Moni asia vaikuttaa ihmisen psyykkiseen hyvinvointiin. Ensimmäisenä tsekkaisin ihan sen, että onko unirytmi kunnossa, onko liikuntaa riittävästi ja mitä ihminen syö. Onko ihmisellä mielekästä tekemistä ja voiko hän kokea tekevänsä jotain merkityksellistä (esim työ-, harraste- tai perhepiirissä). Myöskin aivot ovat hyvin muovaantuvat, eli ihan tietoisesti muuttamalla omia ajatus- ja toimintamallejaan kyllä tekee vaikutusta omaan oloon. 

Lääkkeillä toki on voitu taputella alas kaikki vaikeat asiat, ja kun lääkitystä lopettelee, niin siinä ne ovat edelleen edessä käsittelemättöminä. Ei ihme, että tuntuu ikävältä. 

Ja sitten kuuluu aivan normaaliin ihmisyyteen se, että joskus mieli vaan on hetkellisesti maassa. Kun on pimeää, harmaata, koko ajan tihuttaa ja kylmä puskee nurkista, niin kyllä se mielen vetää maahan. Tai jos on nukkunut huonosti, tai on jokin mikä painaa mieltä. Sanoisin, että näiden mekanismien tunnistaminen on tärkeää, eikä se, että menee siitä mistä on aita matalin: lääkkeiden vika. Korruptoituneiden lääkärien vika. Big pharma!

Sitten ihan voitaneen kysyä, että mitä on laadukas elämä? Onko omasta elämästä odotukset liian korkealla, vertaatko vääriin kohteisiin ja vääristyneisiin malleihin? Jokaisella on omat painimisensa elämänsä kanssa, se kannattaa muistaa. 

Vai niin. No, selitäpä se miksi on alettu puhumaan pitkittyneistä vieroitusoireista esim. masennuslääkkeistä, joita joillekin tulee. Rauhoittavien säännöllisen käytön vieroitusoireet voivat myös kestää vuosia ja aiheuttaa hirveästi tuskaa. Jos et ole itse kokenut pitkittyneitä tai vaikeita vieroitusoireita, niin älä tule väittämään, ettei sellaisia ole olemassa tai miltä ne tuntuvat ja että niissä voi vaan yhtäkkiä korjata jotkut vanhat käytösmallit, keskittyä muuhun ja problem solved. Varsinkin jos ne oireet on ihan erilaisia mihin lääkkeet on aloittanut, ja ne voi olla aika hankalia kestää. Tuo on hyvin loukkaavaa ihmiseltä, joka ei selvästikään ole sellaista kokenut. Siis niitä vaikeampia oireita.

 Tiesitkö, että yksi vieroitusoire on unettomuus? :) Et selvästikään. Tai joillakin vaikkapa voimakas väsymys? Et selvästi sitäkään.

Kannatan myös itsestään huolehtimista, se on suositeltavaa, oman jaksamisen puitteissa. Kannatan myös omien ongelmiensa käsittelyä. Mutta kirjoituksesi vähättelee täysin haittoja, mitä lääkkeistä VOI kokea ja sheimaa niitä ketkä ovat haittoja kokeneet.

Tekeekö jostain asiasta keskustelu kyseisestä aiheesta todellisen? Otetaan esimerkiksi sähköyliherkät. Oireet ovat varmasti olleet kantajalleen todellisia,  mutta sähköyliherkkyydestä ne eivät ole olleet peräisin. Ja näitä kohkauksia aina tulee ja menee. Sähköyliherkkyysbuumi oli ja meni jo, toivottavasti siitä "oireita" saaneet ovat kyenneet palaamaan normaaliin elämään. Sinänsä on olemassa ihmistyyppi, joka diagnoosishoppailee aina milloin mitäkin. 

Unettomuutta ja unettomuutta on kyllä myös olemassa. Joku voi sanoa kärsivänsä unettomuudesta kun ei vain malta mennä illalla nukkumaan ja aamulla sitten väsyttää. Ja unenlaatuun vaikuttaa ehdottomasti myös se, että mitä on päivänmittaan tehnyt. Miten sitä on liikkunut, mitä sitä on syönyt? Helpostihan siitä tulee aito oikea kierre, jos ensin nukkuu huonosti ja sitten vetää kahvia kitusiin, eikä ole jaksanut liikkua. Olo on taatusti kurja ja mieli on maassa. 

Aivot ovat hyvin plastiset ja yhteyksiä voi vahvistaa. Sinänsä lääkkeen haittoina voin pitää sitä, että lääke on voinut turruttaa ne tunteet ja tuntemukset, mitä olisi pitänyt käsitellä. Ja kun lääkkeet lopetetaan, niin ongelma on edelleen siinä. 

Edelleenkin, jos et ole aiheeseen perehtynyt tarkemmin tai et ole vaikeita vieroitusoireita tai lääkehaittoja kokenut, älä tule pätemään ja väittämään, että kyseessä on lähinnä ihmisen henkiset ongelmat. Sähköyliherkkyydestä en itse tiedä mitään, joten en ala siihen mitään kommentoimaan, koska myönnän että en tiedä siitä mitään.

Jotkut masennuslääkkeistä  tulleet haitat voi jatkua lopetuksen jälkeen, esim seksuaalihaitat

https://www.laakarilehti.fi/tieteessa/uutiset/masennuslaakkeen-seksuaal… Antipsykooteissa on olemassa tardiivi dyskinesia, joka puhjetessaan voi jatkua lopetuksen jälkeenkin. Jos nämä kyseiset haitat voi jatkua lopetuksen jälkeen, todennäköisesti voi myös muutkin haitat eikä ne lopu kuin sillä hetkellä kun lopetat lääkityksen.  Tardiivi dyskinesia näkyy päällepäin usein esim pakkoliikkeinä. Moni muu elämänlaadullinen haitta, lääkkeistä seurannut tunnetason ongelma, kognitiivisen tason ongelmat ja fyysinen oire ei näy päällepäin, vaikka potilas sitä vahvasti kokisikin.

Lääkkeen lopetuksen jälkeen voi ilmaantua uusia oireita esim unettomuutta, mitä potilaalla ei ole ollut ennen käyttöä tai käytön aikana tai rebound - oireita, missä esim. unettomuus voi pahentua huomattavastikin siitä mihin sen lääkkeen aloitti. Eikä siinä välttämättä auta mikään elämäntapakeino juuri sillä hetkellä, vaikka voi toki sellaistakin kokeilla ja kannattaa kokeilla.

Lääkkeet ei vaikuta vain sitä hetkeä kun käytät sitä, vaan vaikuttaa laajasti kehossa aivojen toimintaan ja jopa varmasti aivojen rakenteisiinkin, eikä nämä vaikutukset välttämättä korjaannu heti takaisin siinä vaiheessa kun lääkkeen lopettaa. Monella tuntuu olevan tällainen käsitys että kun lääkkeen lopettaa niin on käytännössä samassa tilanteessa kuin ennen lääkitystä. Jos saa uusia oireita, tällöin voi olla hankala sopeutua näihin ihan uudenlaisiin oireisiin ja elämään niiden kanssa, jos ei ole tällaisia kokenut.

Näitä oireita on kuvattu esim. eräässä masennuslääkepaketissa näin ja siellä myös myönnetään että oireet voi kestää kuukausia ja jopa pitempään ja olla vaikeita ;

Hoidon lopettamiseen liittyvinä oireina voi esiintyä huimausta (tasapainon menettämisen tunnetta), pistelyn tyyppisiä tuntemuksia, kirvelyä ja (harvemmin) sähköiskumaisia tuntemuksia, myös päässä, unihäiriöitä (tavallista vilkkaampia unia, painajaisunia, unettomuutta), ahdistusta, päänsärkyä, huonovointisuutta, hikoilua (myös yöllä), levottomuutta tai agitaatiota, vapinaa, sekavuutta tai ajan ja paikan tajun hämärtymistä, herkkätunteisuutta tai ärtyisyyttä, ripulia (löysiä ulosteita), näköhäiriöitä, sydämentykytystä tai jyskyttäviä sydämenlyöntejä (palpitaatio).

Riskiä lisää lääkepaketin mukaan se, jos on käyttänyt lääkkeitä pitkään ja isolla annoksella.

Hyvin jatkuvista harmeista on kirjoittanut mm. psykiatri Joanna Moncrieff:

https://joannamoncrieff.com/2019/04/01/persistent-withdrawal-and-lastin…

Aiheesta on tutkimuksen puutetta. Mutta esim. tänä vuonna Britanniassa on alettu ottaa vieroitusoireet vakavammin ja muutettu masennuslääkkeiden kohdalla hoitosuosituksia niin, että potilasta pitää varoittaa jopa pitkäkestoisista vieroitusoireista. https://www.bbc.com/news/health-48457980

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jostain on nyt pelmahtanut villitys syyttää omasta huonosta olosta lääkkeitä. 

Moni asia vaikuttaa ihmisen psyykkiseen hyvinvointiin. Ensimmäisenä tsekkaisin ihan sen, että onko unirytmi kunnossa, onko liikuntaa riittävästi ja mitä ihminen syö. Onko ihmisellä mielekästä tekemistä ja voiko hän kokea tekevänsä jotain merkityksellistä (esim työ-, harraste- tai perhepiirissä). Myöskin aivot ovat hyvin muovaantuvat, eli ihan tietoisesti muuttamalla omia ajatus- ja toimintamallejaan kyllä tekee vaikutusta omaan oloon. 

Lääkkeillä toki on voitu taputella alas kaikki vaikeat asiat, ja kun lääkitystä lopettelee, niin siinä ne ovat edelleen edessä käsittelemättöminä. Ei ihme, että tuntuu ikävältä. 

Ja sitten kuuluu aivan normaaliin ihmisyyteen se, että joskus mieli vaan on hetkellisesti maassa. Kun on pimeää, harmaata, koko ajan tihuttaa ja kylmä puskee nurkista, niin kyllä se mielen vetää maahan. Tai jos on nukkunut huonosti, tai on jokin mikä painaa mieltä. Sanoisin, että näiden mekanismien tunnistaminen on tärkeää, eikä se, että menee siitä mistä on aita matalin: lääkkeiden vika. Korruptoituneiden lääkärien vika. Big pharma!

Sitten ihan voitaneen kysyä, että mitä on laadukas elämä? Onko omasta elämästä odotukset liian korkealla, vertaatko vääriin kohteisiin ja vääristyneisiin malleihin? Jokaisella on omat painimisensa elämänsä kanssa, se kannattaa muistaa. 

Vai niin. No, selitäpä se miksi on alettu puhumaan pitkittyneistä vieroitusoireista esim. masennuslääkkeistä, joita joillekin tulee. Rauhoittavien säännöllisen käytön vieroitusoireet voivat myös kestää vuosia ja aiheuttaa hirveästi tuskaa. Jos et ole itse kokenut pitkittyneitä tai vaikeita vieroitusoireita, niin älä tule väittämään, ettei sellaisia ole olemassa tai miltä ne tuntuvat ja että niissä voi vaan yhtäkkiä korjata jotkut vanhat käytösmallit, keskittyä muuhun ja problem solved. Varsinkin jos ne oireet on ihan erilaisia mihin lääkkeet on aloittanut, ja ne voi olla aika hankalia kestää. Tuo on hyvin loukkaavaa ihmiseltä, joka ei selvästikään ole sellaista kokenut. Siis niitä vaikeampia oireita.

 Tiesitkö, että yksi vieroitusoire on unettomuus? :) Et selvästikään. Tai joillakin vaikkapa voimakas väsymys? Et selvästi sitäkään.

Kannatan myös itsestään huolehtimista, se on suositeltavaa, oman jaksamisen puitteissa. Kannatan myös omien ongelmiensa käsittelyä. Mutta kirjoituksesi vähättelee täysin haittoja, mitä lääkkeistä VOI kokea ja sheimaa niitä ketkä ovat haittoja kokeneet.

Tekeekö jostain asiasta keskustelu kyseisestä aiheesta todellisen? Otetaan esimerkiksi sähköyliherkät. Oireet ovat varmasti olleet kantajalleen todellisia,  mutta sähköyliherkkyydestä ne eivät ole olleet peräisin. Ja näitä kohkauksia aina tulee ja menee. Sähköyliherkkyysbuumi oli ja meni jo, toivottavasti siitä "oireita" saaneet ovat kyenneet palaamaan normaaliin elämään. Sinänsä on olemassa ihmistyyppi, joka diagnoosishoppailee aina milloin mitäkin. 

Unettomuutta ja unettomuutta on kyllä myös olemassa. Joku voi sanoa kärsivänsä unettomuudesta kun ei vain malta mennä illalla nukkumaan ja aamulla sitten väsyttää. Ja unenlaatuun vaikuttaa ehdottomasti myös se, että mitä on päivänmittaan tehnyt. Miten sitä on liikkunut, mitä sitä on syönyt? Helpostihan siitä tulee aito oikea kierre, jos ensin nukkuu huonosti ja sitten vetää kahvia kitusiin, eikä ole jaksanut liikkua. Olo on taatusti kurja ja mieli on maassa. 

Aivot ovat hyvin plastiset ja yhteyksiä voi vahvistaa. Sinänsä lääkkeen haittoina voin pitää sitä, että lääke on voinut turruttaa ne tunteet ja tuntemukset, mitä olisi pitänyt käsitellä. Ja kun lääkkeet lopetetaan, niin ongelma on edelleen siinä. 

Edelleenkin, jos et ole aiheeseen perehtynyt tarkemmin tai et ole vaikeita vieroitusoireita tai lääkehaittoja kokenut, älä tule pätemään ja väittämään, että kyseessä on lähinnä ihmisen henkiset ongelmat. Sähköyliherkkyydestä en itse tiedä mitään, joten en ala siihen mitään kommentoimaan, koska myönnän että en tiedä siitä mitään.

Jotkut masennuslääkkeistä  tulleet haitat voi jatkua lopetuksen jälkeen, esim seksuaalihaitat

https://www.laakarilehti.fi/tieteessa/uutiset/masennuslaakkeen-seksuaal… Antipsykooteissa on olemassa tardiivi dyskinesia, joka puhjetessaan voi jatkua lopetuksen jälkeenkin. Jos nämä kyseiset haitat voi jatkua lopetuksen jälkeen, todennäköisesti voi myös muutkin haitat eikä ne lopu kuin sillä hetkellä kun lopetat lääkityksen.  Tardiivi dyskinesia näkyy päällepäin usein esim pakkoliikkeinä. Moni muu elämänlaadullinen haitta, lääkkeistä seurannut tunnetason ongelma, kognitiivisen tason ongelmat ja fyysinen oire ei näy päällepäin, vaikka potilas sitä vahvasti kokisikin.

Lääkkeen lopetuksen jälkeen voi ilmaantua uusia oireita esim unettomuutta, mitä potilaalla ei ole ollut ennen käyttöä tai käytön aikana tai rebound - oireita, missä esim. unettomuus voi pahentua huomattavastikin siitä mihin sen lääkkeen aloitti. Eikä siinä välttämättä auta mikään elämäntapakeino juuri sillä hetkellä, vaikka voi toki sellaistakin kokeilla ja kannattaa kokeilla.

Lääkkeet ei vaikuta vain sitä hetkeä kun käytät sitä, vaan vaikuttaa laajasti kehossa aivojen toimintaan ja jopa varmasti aivojen rakenteisiinkin, eikä nämä vaikutukset välttämättä korjaannu heti takaisin siinä vaiheessa kun lääkkeen lopettaa. Monella tuntuu olevan tällainen käsitys että kun lääkkeen lopettaa niin on käytännössä samassa tilanteessa kuin ennen lääkitystä. Jos saa uusia oireita, tällöin voi olla hankala sopeutua näihin ihan uudenlaisiin oireisiin ja elämään niiden kanssa, jos ei ole tällaisia kokenut.

Näitä oireita on kuvattu esim. eräässä masennuslääkepaketissa näin ja siellä myös myönnetään että oireet voi kestää kuukausia ja jopa pitempään ja olla vaikeita ;

Hoidon lopettamiseen liittyvinä oireina voi esiintyä huimausta (tasapainon menettämisen tunnetta), pistelyn tyyppisiä tuntemuksia, kirvelyä ja (harvemmin) sähköiskumaisia tuntemuksia, myös päässä, unihäiriöitä (tavallista vilkkaampia unia, painajaisunia, unettomuutta), ahdistusta, päänsärkyä, huonovointisuutta, hikoilua (myös yöllä), levottomuutta tai agitaatiota, vapinaa, sekavuutta tai ajan ja paikan tajun hämärtymistä, herkkätunteisuutta tai ärtyisyyttä, ripulia (löysiä ulosteita), näköhäiriöitä, sydämentykytystä tai jyskyttäviä sydämenlyöntejä (palpitaatio).

Riskiä lisää lääkepaketin mukaan se, jos on käyttänyt lääkkeitä pitkään ja isolla annoksella.

Hyvin jatkuvista harmeista on kirjoittanut mm. psykiatri Joanna Moncrieff:

https://joannamoncrieff.com/2019/04/01/persistent-withdrawal-and-lastin…

Aiheesta on tutkimuksen puutetta. Mutta esim. tänä vuonna Britanniassa on alettu ottaa vieroitusoireet vakavammin ja muutettu masennuslääkkeiden kohdalla hoitosuosituksia niin, että potilasta pitää varoittaa jopa pitkäkestoisista vieroitusoireista. https://www.bbc.com/news/health-48457980

Ahaa, eli jos ei ole ihan itte kokenut tätä kaikkea, niin kommentoida ei saa. Asia selvä. Mielenkiintoista on, että tulet keskustelupalstalle ja odotat, että voit julistaa ilosanomaasi tuutin täydeltä. 

Mitä yhteistä näille sairastelun muoti-ilmöille on, että kaikissa abouttiarallaa luetellaan tuo kyseinen oirekirjo. Voit ottaa tuon talteen ja sitten kun keksit seuraavan syyllisen omaan oloosi, voit ottaa saman ritirimpsun käyttöön. 

Mikä tuossa kohkauksessa on ikävä ilmiö, että se jossain määrin muistuttaa tietynlaista kulttimaisuutta. Sinäkin tässä vetoat alan "asiantuntijoihin" ja haet selustalle tukea tietyt lasit silmillä. Kuitenkin jos haluttaisiin oikea ja kattava kuva, niin valikointia ei pitäisi harrastaa. Maallikko, joka lähtee rämpimään lääketieteellistä ja lääketieteellistä tekstiä ilman asiantuntemusta, voi tehdä aika villejäkin tulkintoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jostain on nyt pelmahtanut villitys syyttää omasta huonosta olosta lääkkeitä. 

Moni asia vaikuttaa ihmisen psyykkiseen hyvinvointiin. Ensimmäisenä tsekkaisin ihan sen, että onko unirytmi kunnossa, onko liikuntaa riittävästi ja mitä ihminen syö. Onko ihmisellä mielekästä tekemistä ja voiko hän kokea tekevänsä jotain merkityksellistä (esim työ-, harraste- tai perhepiirissä). Myöskin aivot ovat hyvin muovaantuvat, eli ihan tietoisesti muuttamalla omia ajatus- ja toimintamallejaan kyllä tekee vaikutusta omaan oloon. 

Lääkkeillä toki on voitu taputella alas kaikki vaikeat asiat, ja kun lääkitystä lopettelee, niin siinä ne ovat edelleen edessä käsittelemättöminä. Ei ihme, että tuntuu ikävältä. 

Ja sitten kuuluu aivan normaaliin ihmisyyteen se, että joskus mieli vaan on hetkellisesti maassa. Kun on pimeää, harmaata, koko ajan tihuttaa ja kylmä puskee nurkista, niin kyllä se mielen vetää maahan. Tai jos on nukkunut huonosti, tai on jokin mikä painaa mieltä. Sanoisin, että näiden mekanismien tunnistaminen on tärkeää, eikä se, että menee siitä mistä on aita matalin: lääkkeiden vika. Korruptoituneiden lääkärien vika. Big pharma!

Sitten ihan voitaneen kysyä, että mitä on laadukas elämä? Onko omasta elämästä odotukset liian korkealla, vertaatko vääriin kohteisiin ja vääristyneisiin malleihin? Jokaisella on omat painimisensa elämänsä kanssa, se kannattaa muistaa. 

Vai niin. No, selitäpä se miksi on alettu puhumaan pitkittyneistä vieroitusoireista esim. masennuslääkkeistä, joita joillekin tulee. Rauhoittavien säännöllisen käytön vieroitusoireet voivat myös kestää vuosia ja aiheuttaa hirveästi tuskaa. Jos et ole itse kokenut pitkittyneitä tai vaikeita vieroitusoireita, niin älä tule väittämään, ettei sellaisia ole olemassa tai miltä ne tuntuvat ja että niissä voi vaan yhtäkkiä korjata jotkut vanhat käytösmallit, keskittyä muuhun ja problem solved. Varsinkin jos ne oireet on ihan erilaisia mihin lääkkeet on aloittanut, ja ne voi olla aika hankalia kestää. Tuo on hyvin loukkaavaa ihmiseltä, joka ei selvästikään ole sellaista kokenut. Siis niitä vaikeampia oireita.

 Tiesitkö, että yksi vieroitusoire on unettomuus? :) Et selvästikään. Tai joillakin vaikkapa voimakas väsymys? Et selvästi sitäkään.

Kannatan myös itsestään huolehtimista, se on suositeltavaa, oman jaksamisen puitteissa. Kannatan myös omien ongelmiensa käsittelyä. Mutta kirjoituksesi vähättelee täysin haittoja, mitä lääkkeistä VOI kokea ja sheimaa niitä ketkä ovat haittoja kokeneet.

Tekeekö jostain asiasta keskustelu kyseisestä aiheesta todellisen? Otetaan esimerkiksi sähköyliherkät. Oireet ovat varmasti olleet kantajalleen todellisia,  mutta sähköyliherkkyydestä ne eivät ole olleet peräisin. Ja näitä kohkauksia aina tulee ja menee. Sähköyliherkkyysbuumi oli ja meni jo, toivottavasti siitä "oireita" saaneet ovat kyenneet palaamaan normaaliin elämään. Sinänsä on olemassa ihmistyyppi, joka diagnoosishoppailee aina milloin mitäkin. 

Unettomuutta ja unettomuutta on kyllä myös olemassa. Joku voi sanoa kärsivänsä unettomuudesta kun ei vain malta mennä illalla nukkumaan ja aamulla sitten väsyttää. Ja unenlaatuun vaikuttaa ehdottomasti myös se, että mitä on päivänmittaan tehnyt. Miten sitä on liikkunut, mitä sitä on syönyt? Helpostihan siitä tulee aito oikea kierre, jos ensin nukkuu huonosti ja sitten vetää kahvia kitusiin, eikä ole jaksanut liikkua. Olo on taatusti kurja ja mieli on maassa. 

Aivot ovat hyvin plastiset ja yhteyksiä voi vahvistaa. Sinänsä lääkkeen haittoina voin pitää sitä, että lääke on voinut turruttaa ne tunteet ja tuntemukset, mitä olisi pitänyt käsitellä. Ja kun lääkkeet lopetetaan, niin ongelma on edelleen siinä. 

Edelleenkin, jos et ole aiheeseen perehtynyt tarkemmin tai et ole vaikeita vieroitusoireita tai lääkehaittoja kokenut, älä tule pätemään ja väittämään, että kyseessä on lähinnä ihmisen henkiset ongelmat. Sähköyliherkkyydestä en itse tiedä mitään, joten en ala siihen mitään kommentoimaan, koska myönnän että en tiedä siitä mitään.

Jotkut masennuslääkkeistä  tulleet haitat voi jatkua lopetuksen jälkeen, esim seksuaalihaitat

https://www.laakarilehti.fi/tieteessa/uutiset/masennuslaakkeen-seksuaal… Antipsykooteissa on olemassa tardiivi dyskinesia, joka puhjetessaan voi jatkua lopetuksen jälkeenkin. Jos nämä kyseiset haitat voi jatkua lopetuksen jälkeen, todennäköisesti voi myös muutkin haitat eikä ne lopu kuin sillä hetkellä kun lopetat lääkityksen.  Tardiivi dyskinesia näkyy päällepäin usein esim pakkoliikkeinä. Moni muu elämänlaadullinen haitta, lääkkeistä seurannut tunnetason ongelma, kognitiivisen tason ongelmat ja fyysinen oire ei näy päällepäin, vaikka potilas sitä vahvasti kokisikin.

Lääkkeen lopetuksen jälkeen voi ilmaantua uusia oireita esim unettomuutta, mitä potilaalla ei ole ollut ennen käyttöä tai käytön aikana tai rebound - oireita, missä esim. unettomuus voi pahentua huomattavastikin siitä mihin sen lääkkeen aloitti. Eikä siinä välttämättä auta mikään elämäntapakeino juuri sillä hetkellä, vaikka voi toki sellaistakin kokeilla ja kannattaa kokeilla.

Lääkkeet ei vaikuta vain sitä hetkeä kun käytät sitä, vaan vaikuttaa laajasti kehossa aivojen toimintaan ja jopa varmasti aivojen rakenteisiinkin, eikä nämä vaikutukset välttämättä korjaannu heti takaisin siinä vaiheessa kun lääkkeen lopettaa. Monella tuntuu olevan tällainen käsitys että kun lääkkeen lopettaa niin on käytännössä samassa tilanteessa kuin ennen lääkitystä. Jos saa uusia oireita, tällöin voi olla hankala sopeutua näihin ihan uudenlaisiin oireisiin ja elämään niiden kanssa, jos ei ole tällaisia kokenut.

Näitä oireita on kuvattu esim. eräässä masennuslääkepaketissa näin ja siellä myös myönnetään että oireet voi kestää kuukausia ja jopa pitempään ja olla vaikeita ;

Hoidon lopettamiseen liittyvinä oireina voi esiintyä huimausta (tasapainon menettämisen tunnetta), pistelyn tyyppisiä tuntemuksia, kirvelyä ja (harvemmin) sähköiskumaisia tuntemuksia, myös päässä, unihäiriöitä (tavallista vilkkaampia unia, painajaisunia, unettomuutta), ahdistusta, päänsärkyä, huonovointisuutta, hikoilua (myös yöllä), levottomuutta tai agitaatiota, vapinaa, sekavuutta tai ajan ja paikan tajun hämärtymistä, herkkätunteisuutta tai ärtyisyyttä, ripulia (löysiä ulosteita), näköhäiriöitä, sydämentykytystä tai jyskyttäviä sydämenlyöntejä (palpitaatio).

Riskiä lisää lääkepaketin mukaan se, jos on käyttänyt lääkkeitä pitkään ja isolla annoksella.

Hyvin jatkuvista harmeista on kirjoittanut mm. psykiatri Joanna Moncrieff:

https://joannamoncrieff.com/2019/04/01/persistent-withdrawal-and-lastin…

Aiheesta on tutkimuksen puutetta. Mutta esim. tänä vuonna Britanniassa on alettu ottaa vieroitusoireet vakavammin ja muutettu masennuslääkkeiden kohdalla hoitosuosituksia niin, että potilasta pitää varoittaa jopa pitkäkestoisista vieroitusoireista. https://www.bbc.com/news/health-48457980

Ahaa, eli jos ei ole ihan itte kokenut tätä kaikkea, niin kommentoida ei saa. Asia selvä. Mielenkiintoista on, että tulet keskustelupalstalle ja odotat, että voit julistaa ilosanomaasi tuutin täydeltä. 

Mitä yhteistä näille sairastelun muoti-ilmöille on, että kaikissa abouttiarallaa luetellaan tuo kyseinen oirekirjo. Voit ottaa tuon talteen ja sitten kun keksit seuraavan syyllisen omaan oloosi, voit ottaa saman ritirimpsun käyttöön. 

Mikä tuossa kohkauksessa on ikävä ilmiö, että se jossain määrin muistuttaa tietynlaista kulttimaisuutta. Sinäkin tässä vetoat alan "asiantuntijoihin" ja haet selustalle tukea tietyt lasit silmillä. Kuitenkin jos haluttaisiin oikea ja kattava kuva, niin valikointia ei pitäisi harrastaa. Maallikko, joka lähtee rämpimään lääketieteellistä ja lääketieteellistä tekstiä ilman asiantuntemusta, voi tehdä aika villejäkin tulkintoja. 

Huomaa, että et vain kommentoi vaan vähättelet ja väität, että ongelmissa on pääosin kyse siitä että taustalla olevat ongelmat tulee pintaan lääkkeiden alasajon jälkeen. Ja ne on ratkaistavissa jotenkin helposti päivärytmiä korjaamalla ja pureutumalla vanhoihin ongelmiin. Et ota mitään kantaa esim. siihen, että monella oireet on ihan erilaisia kuin ne omat ongelmat mihin lääke määrätty. Ja että kyseessä on kuin joku muoti-ilmiö tai sähköyliherkkyys.

Tällaista samanlaista vähättelyä olen huomannut jopa lääkäreiltä, mutta en tiedä miten he suun panevat, kun hoitosuositukset muuttuu esim. Britanniassa ja potilaille pitää sanoa pitkäaikaisista vaikeammistakin vieroitusoireista tai tutkimustietoa haitoista alkaa tulla enemmän tulevaisuudessa. Olen kuullut lääkäreiltä, kuinka vähän tutkimustietoa esim. vieroituksesta tai pitkäaikaiskäytöstä on, mutta silti ollaan vähättelemässä potilaan kokemia vieroitusoireita tai haittoja. Ironisinta, että jossain lääkkeissä edes toimintamekanismia ei ymmäretä, mutta silti potilaille ensinnäkin määrätään tällaisia heikosti ymmärrettyjä aineita ja ollaan heti puolustelemassa, että ei näistä lääkkeistä nyt tämmöistä voi tulla. aika kamalaa potilaille, sääliksi käy.

Jos jotain lääkkeenkäytöstä opin oli se, etten niitä enää käytä, koska en enää halua joutua tilanteeseen, missä saan harmia ja olen omillani. Jossa joku vähättelee harmejani ja olen hänen opeillaan saanut ensin harmia. Jos en olisi masentuneena koskaan koskenut lääkkeisiin, voisi ainakin aidosti todeta että kyseessä on omat ongelmat. Jos saisin valita vieroitusoireet kokeneena sen että olisinko ottanut koskaan lääkkeitä käyttöön, niin vastaus olisi että en, mutta valitettavasti puutteellisella informaatiolla otin lääkkeet käyttöön. Nykyään potilaana onneksi tiedän itse ottaa selvää enemmän, enkä laita uskoani lääkärin asiantuntemukseen liikaa ja ymmärrän kuinka paljon mahdollisesti haitallisiakin/jopa melko hyödyttömiä hoitokeinoja on olemassa.

Aikamoisia kulttimaisia piirteitä psykiatriassakin on, jos ihan tälle tielle lähdetään arvostelemaan. Itse pohjaan ajatukseni omaan kokemaani, muiden kokemaan missä muut ovat saaneet samanlaisia harmeja, mutta myös asiantuntijoihin joilla on myös kriittistä näkemystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jostain on nyt pelmahtanut villitys syyttää omasta huonosta olosta lääkkeitä. 

Moni asia vaikuttaa ihmisen psyykkiseen hyvinvointiin. Ensimmäisenä tsekkaisin ihan sen, että onko unirytmi kunnossa, onko liikuntaa riittävästi ja mitä ihminen syö. Onko ihmisellä mielekästä tekemistä ja voiko hän kokea tekevänsä jotain merkityksellistä (esim työ-, harraste- tai perhepiirissä). Myöskin aivot ovat hyvin muovaantuvat, eli ihan tietoisesti muuttamalla omia ajatus- ja toimintamallejaan kyllä tekee vaikutusta omaan oloon. 

Lääkkeillä toki on voitu taputella alas kaikki vaikeat asiat, ja kun lääkitystä lopettelee, niin siinä ne ovat edelleen edessä käsittelemättöminä. Ei ihme, että tuntuu ikävältä. 

Ja sitten kuuluu aivan normaaliin ihmisyyteen se, että joskus mieli vaan on hetkellisesti maassa. Kun on pimeää, harmaata, koko ajan tihuttaa ja kylmä puskee nurkista, niin kyllä se mielen vetää maahan. Tai jos on nukkunut huonosti, tai on jokin mikä painaa mieltä. Sanoisin, että näiden mekanismien tunnistaminen on tärkeää, eikä se, että menee siitä mistä on aita matalin: lääkkeiden vika. Korruptoituneiden lääkärien vika. Big pharma!

Sitten ihan voitaneen kysyä, että mitä on laadukas elämä? Onko omasta elämästä odotukset liian korkealla, vertaatko vääriin kohteisiin ja vääristyneisiin malleihin? Jokaisella on omat painimisensa elämänsä kanssa, se kannattaa muistaa. 

Vai niin. No, selitäpä se miksi on alettu puhumaan pitkittyneistä vieroitusoireista esim. masennuslääkkeistä, joita joillekin tulee. Rauhoittavien säännöllisen käytön vieroitusoireet voivat myös kestää vuosia ja aiheuttaa hirveästi tuskaa. Jos et ole itse kokenut pitkittyneitä tai vaikeita vieroitusoireita, niin älä tule väittämään, ettei sellaisia ole olemassa tai miltä ne tuntuvat ja että niissä voi vaan yhtäkkiä korjata jotkut vanhat käytösmallit, keskittyä muuhun ja problem solved. Varsinkin jos ne oireet on ihan erilaisia mihin lääkkeet on aloittanut, ja ne voi olla aika hankalia kestää. Tuo on hyvin loukkaavaa ihmiseltä, joka ei selvästikään ole sellaista kokenut. Siis niitä vaikeampia oireita.

 Tiesitkö, että yksi vieroitusoire on unettomuus? :) Et selvästikään. Tai joillakin vaikkapa voimakas väsymys? Et selvästi sitäkään.

Kannatan myös itsestään huolehtimista, se on suositeltavaa, oman jaksamisen puitteissa. Kannatan myös omien ongelmiensa käsittelyä. Mutta kirjoituksesi vähättelee täysin haittoja, mitä lääkkeistä VOI kokea ja sheimaa niitä ketkä ovat haittoja kokeneet.

Tekeekö jostain asiasta keskustelu kyseisestä aiheesta todellisen? Otetaan esimerkiksi sähköyliherkät. Oireet ovat varmasti olleet kantajalleen todellisia,  mutta sähköyliherkkyydestä ne eivät ole olleet peräisin. Ja näitä kohkauksia aina tulee ja menee. Sähköyliherkkyysbuumi oli ja meni jo, toivottavasti siitä "oireita" saaneet ovat kyenneet palaamaan normaaliin elämään. Sinänsä on olemassa ihmistyyppi, joka diagnoosishoppailee aina milloin mitäkin. 

Unettomuutta ja unettomuutta on kyllä myös olemassa. Joku voi sanoa kärsivänsä unettomuudesta kun ei vain malta mennä illalla nukkumaan ja aamulla sitten väsyttää. Ja unenlaatuun vaikuttaa ehdottomasti myös se, että mitä on päivänmittaan tehnyt. Miten sitä on liikkunut, mitä sitä on syönyt? Helpostihan siitä tulee aito oikea kierre, jos ensin nukkuu huonosti ja sitten vetää kahvia kitusiin, eikä ole jaksanut liikkua. Olo on taatusti kurja ja mieli on maassa. 

Aivot ovat hyvin plastiset ja yhteyksiä voi vahvistaa. Sinänsä lääkkeen haittoina voin pitää sitä, että lääke on voinut turruttaa ne tunteet ja tuntemukset, mitä olisi pitänyt käsitellä. Ja kun lääkkeet lopetetaan, niin ongelma on edelleen siinä. 

Edelleenkin, jos et ole aiheeseen perehtynyt tarkemmin tai et ole vaikeita vieroitusoireita tai lääkehaittoja kokenut, älä tule pätemään ja väittämään, että kyseessä on lähinnä ihmisen henkiset ongelmat. Sähköyliherkkyydestä en itse tiedä mitään, joten en ala siihen mitään kommentoimaan, koska myönnän että en tiedä siitä mitään.

Jotkut masennuslääkkeistä  tulleet haitat voi jatkua lopetuksen jälkeen, esim seksuaalihaitat

https://www.laakarilehti.fi/tieteessa/uutiset/masennuslaakkeen-seksuaal… Antipsykooteissa on olemassa tardiivi dyskinesia, joka puhjetessaan voi jatkua lopetuksen jälkeenkin. Jos nämä kyseiset haitat voi jatkua lopetuksen jälkeen, todennäköisesti voi myös muutkin haitat eikä ne lopu kuin sillä hetkellä kun lopetat lääkityksen.  Tardiivi dyskinesia näkyy päällepäin usein esim pakkoliikkeinä. Moni muu elämänlaadullinen haitta, lääkkeistä seurannut tunnetason ongelma, kognitiivisen tason ongelmat ja fyysinen oire ei näy päällepäin, vaikka potilas sitä vahvasti kokisikin.

Lääkkeen lopetuksen jälkeen voi ilmaantua uusia oireita esim unettomuutta, mitä potilaalla ei ole ollut ennen käyttöä tai käytön aikana tai rebound - oireita, missä esim. unettomuus voi pahentua huomattavastikin siitä mihin sen lääkkeen aloitti. Eikä siinä välttämättä auta mikään elämäntapakeino juuri sillä hetkellä, vaikka voi toki sellaistakin kokeilla ja kannattaa kokeilla.

Lääkkeet ei vaikuta vain sitä hetkeä kun käytät sitä, vaan vaikuttaa laajasti kehossa aivojen toimintaan ja jopa varmasti aivojen rakenteisiinkin, eikä nämä vaikutukset välttämättä korjaannu heti takaisin siinä vaiheessa kun lääkkeen lopettaa. Monella tuntuu olevan tällainen käsitys että kun lääkkeen lopettaa niin on käytännössä samassa tilanteessa kuin ennen lääkitystä. Jos saa uusia oireita, tällöin voi olla hankala sopeutua näihin ihan uudenlaisiin oireisiin ja elämään niiden kanssa, jos ei ole tällaisia kokenut.

Näitä oireita on kuvattu esim. eräässä masennuslääkepaketissa näin ja siellä myös myönnetään että oireet voi kestää kuukausia ja jopa pitempään ja olla vaikeita ;

Hoidon lopettamiseen liittyvinä oireina voi esiintyä huimausta (tasapainon menettämisen tunnetta), pistelyn tyyppisiä tuntemuksia, kirvelyä ja (harvemmin) sähköiskumaisia tuntemuksia, myös päässä, unihäiriöitä (tavallista vilkkaampia unia, painajaisunia, unettomuutta), ahdistusta, päänsärkyä, huonovointisuutta, hikoilua (myös yöllä), levottomuutta tai agitaatiota, vapinaa, sekavuutta tai ajan ja paikan tajun hämärtymistä, herkkätunteisuutta tai ärtyisyyttä, ripulia (löysiä ulosteita), näköhäiriöitä, sydämentykytystä tai jyskyttäviä sydämenlyöntejä (palpitaatio).

Riskiä lisää lääkepaketin mukaan se, jos on käyttänyt lääkkeitä pitkään ja isolla annoksella.

Hyvin jatkuvista harmeista on kirjoittanut mm. psykiatri Joanna Moncrieff:

https://joannamoncrieff.com/2019/04/01/persistent-withdrawal-and-lastin…

Aiheesta on tutkimuksen puutetta. Mutta esim. tänä vuonna Britanniassa on alettu ottaa vieroitusoireet vakavammin ja muutettu masennuslääkkeiden kohdalla hoitosuosituksia niin, että potilasta pitää varoittaa jopa pitkäkestoisista vieroitusoireista. https://www.bbc.com/news/health-48457980

Ahaa, eli jos ei ole ihan itte kokenut tätä kaikkea, niin kommentoida ei saa. Asia selvä. Mielenkiintoista on, että tulet keskustelupalstalle ja odotat, että voit julistaa ilosanomaasi tuutin täydeltä. 

Mitä yhteistä näille sairastelun muoti-ilmöille on, että kaikissa abouttiarallaa luetellaan tuo kyseinen oirekirjo. Voit ottaa tuon talteen ja sitten kun keksit seuraavan syyllisen omaan oloosi, voit ottaa saman ritirimpsun käyttöön. 

Mikä tuossa kohkauksessa on ikävä ilmiö, että se jossain määrin muistuttaa tietynlaista kulttimaisuutta. Sinäkin tässä vetoat alan "asiantuntijoihin" ja haet selustalle tukea tietyt lasit silmillä. Kuitenkin jos haluttaisiin oikea ja kattava kuva, niin valikointia ei pitäisi harrastaa. Maallikko, joka lähtee rämpimään lääketieteellistä ja lääketieteellistä tekstiä ilman asiantuntemusta, voi tehdä aika villejäkin tulkintoja. 

Huomaa, että et vain kommentoi vaan vähättelet ja väität, että ongelmissa on pääosin kyse siitä että taustalla olevat ongelmat tulee pintaan lääkkeiden alasajon jälkeen. Ja ne on ratkaistavissa jotenkin helposti päivärytmiä korjaamalla ja pureutumalla vanhoihin ongelmiin. Et ota mitään kantaa esim. siihen, että monella oireet on ihan erilaisia kuin ne omat ongelmat mihin lääke määrätty. Ja että kyseessä on kuin joku muoti-ilmiö tai sähköyliherkkyys.

Tällaista samanlaista vähättelyä olen huomannut jopa lääkäreiltä, mutta en tiedä miten he suun panevat, kun hoitosuositukset muuttuu esim. Britanniassa ja potilaille pitää sanoa pitkäaikaisista vaikeammistakin vieroitusoireista tai tutkimustietoa haitoista alkaa tulla enemmän tulevaisuudessa. Olen kuullut lääkäreiltä, kuinka vähän tutkimustietoa esim. vieroituksesta tai pitkäaikaiskäytöstä on, mutta silti ollaan vähättelemässä potilaan kokemia vieroitusoireita tai haittoja. Ironisinta, että jossain lääkkeissä edes toimintamekanismia ei ymmäretä, mutta silti potilaille ensinnäkin määrätään tällaisia heikosti ymmärrettyjä aineita ja ollaan heti puolustelemassa, että ei näistä lääkkeistä nyt tämmöistä voi tulla. aika kamalaa potilaille, sääliksi käy.

Jos jotain lääkkeenkäytöstä opin oli se, etten niitä enää käytä, koska en enää halua joutua tilanteeseen, missä saan harmia ja olen omillani. Jossa joku vähättelee harmejani ja olen hänen opeillaan saanut ensin harmia. Jos en olisi masentuneena koskaan koskenut lääkkeisiin, voisi ainakin aidosti todeta että kyseessä on omat ongelmat. Jos saisin valita vieroitusoireet kokeneena sen että olisinko ottanut koskaan lääkkeitä käyttöön, niin vastaus olisi että en, mutta valitettavasti puutteellisella informaatiolla otin lääkkeet käyttöön. Nykyään potilaana onneksi tiedän itse ottaa selvää enemmän, enkä laita uskoani lääkärin asiantuntemukseen liikaa ja ymmärrän kuinka paljon mahdollisesti haitallisiakin/jopa melko hyödyttömiä hoitokeinoja on olemassa.

Aikamoisia kulttimaisia piirteitä psykiatriassakin on, jos ihan tälle tielle lähdetään arvostelemaan. Itse pohjaan ajatukseni omaan kokemaani, muiden kokemaan missä muut ovat saaneet samanlaisia harmeja, mutta myös asiantuntijoihin joilla on myös kriittistä näkemystä.

Ikävä, että koet minun näkemykseni vähättelynä ja sheimaamisena. Olisiko samanlaiset ohjeet lihaville fat-sheimaamista? Ihminen on hauska olio, nimittäin kun usein ratkaisut ovat varsin yksinkertaisia. Mutta silti meillä on porukkaa, jotka ovat varsin pulskeassa kunnossa. Ikävä juttu heille, keitä se asia koskettaa. Ja olen pahoillani, jos sinulla on tuo koko oirekirjo mitä luettelit. On varmasti todella ikävä olo.

Mikä tässä tosiaan nyt tulikin jo esille, mitä osasinkin odottaa - oli se, että pahat lääkärit halutaan tikun nokkaan. Että mites suu sitten pannaan, kun käypähoitosuositus muuttuu. Isoja uutisia: suositukset eivät ole koskaan mitään ikuisuuksiksi kiveen hakattuja, vaan tosiaan niitä päivitetään tarpeen mukaan. Niitä vaan ikävä kyllä ei päivitetä minkäkin kenen tuuliviiristelyn mukaan tai se, että mitä jossain keskustelupalstoilla asiasta on keskusteltu. 

Ja kun puhe nyt on keskustelupalstoista tai -ryhmistä, niin niissä ongelmana näkisin sen, että siinä kokemukset "massaantuu". Siksi aikaisemmin pahoittelin, jos ihan oikeasti koet ihan niitä kaikkia oireita, mitä nyt tällä kertaa tässä tapauksessa kohkataan. Tuollaisissa tukipiirimäisissä ryhmissä kun herkästi kerätään vauhtia toisten kirjoittamista kokemuksista ja yhtäkkiä niistä tuleekin sen porukan totuus. Ja mikä siinä ikävää on toisena se, että sitten maailmaa aletaan tarkastelemaan ne tietyt lasit nokalla. Kaikki alkaa kääntyä vain sen yhden ajatusmallin kautta. Ja eikä siinä vielä kaikki: kaikkia mahdollisia omia tuntemuksia tutkitaan ja mutustellaan, että onko tämä nyt viekkaria. Kun oikein kääntyy omia oloja kuulostelemaan, niin kyllähän siinä kierre on helposti valmis. Jos esimerkiksi keskittyy tunnustelemaan sitä, että olisiko minulla kenties vatsa kipeä niin kummasti se voi jo yksinään siitä kipeytyä. Se ei ole viekkareita. 

Näitä kriittisiä lääkäreitä (taidan arvata kehen viitataan, kaveri joka on tehnyt rahaa kirjoilla ja julkisuudella - päättele siitä asiasta enemmän) sitten palvotaan, koska he ovat sitten noita hukkuvien oljenkorsia. Enemmän antaisin asialle viihteellistä painoarvoa, vähän kuin dr Phil jenkkiläisessä TV-showssa. 

Ei sinänsä, keskustelu on hyvästä. Kestä se, että muillakin on oikeus sanoa sanansa asiaan. 

Ihmeellinen valinta ihmisellä alkaa masennuslääkkeet kun lääkäri neuvoo tai naapurikin syö niitä.

Samoin neuroleptejä annetaan surutta terveille vaikka unettomuuteen, kun se on business.

Ikävää on myös, että nämä lääkkeet lihottavat syöjänsä muodottomaksi ja vastenmieliseksi katsella.

Onneksi väistämätön lääkkeiden käytöstä johtuva aivovaurio vie kyvyn ymmärtää mitä peilissä näkee, se armahtaa!

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellinen valinta ihmisellä alkaa masennuslääkkeet kun lääkäri neuvoo tai naapurikin syö niitä.

Samoin neuroleptejä annetaan surutta terveille vaikka unettomuuteen, kun se on business.

Ikävää on myös, että nämä lääkkeet lihottavat syöjänsä muodottomaksi ja vastenmieliseksi katsella.

Onneksi väistämätön lääkkeiden käytöstä johtuva aivovaurio vie kyvyn ymmärtää mitä peilissä näkee, se armahtaa!

Ok, voin kertoa ettei näin ole. Syön ketipinoria 125-200mg vaikeaan unettomuuteen: olen 170cm ja 54kg, näin ei todellakaan ole.

Kyllä se pistää miettimään kun olen syönyt viistoista vuotiaasta asti ja kokeiltu lähes kaikkea.

Ennen sitä oli niin luova mieli, piirsin ja maalasin masentuneenakin ja tunteiden kirjo yleisestikin oli laaja. Nykyään on niin harmaata, ainoat tunteet on tylsyys ja toisinaan Vitutus. Piirtämisestä ei tule mitään, pääni sisällä on vain tyhjää. En saa siitä edes nautintoa.

Mikään oppimani ei jää päähän, saatan lukea kirjan ja seuraavana päivänä jo unohtanut mitä edes luin, jos edes jaksan keskittyä lukemaan. Mikään tieto ei enää tunnu jäävän päähän ja oloni on tyhmä. Googlailen yksinkertaisia asioita ja puhuessa saatan unohtaa tunnettuja sanoja. En muista mitä tein tunti tai kaksi tuntia sitten, mitä tein edes eilen. Söinkö? Mitä söin? Mitä tein? Kaksi viikkoa taaksepäin on jo ikuisuus enkä pysty palauttaa juuri mitään mieleeni.

Että on tää kivaa.