Lue keskustelun säännöt.
Uskaltaako kukaan tunnustaa olevansa ideologian hallitsemana?
26.07.2019 |
Mehän tiedämme, että suuri osa, ellei jopa enemmistö, niistä jotka ovat kiinnostuneita yhteiskunnallisista asioista ovat ideologisia fanaatikkoja. Tajuaako kukaan itse olevansa sitä? Vai uskaltaako sitä tunnustaa edes itselleen?
Itse olin aiemmin kyseisenlainen fanaatikko. Nyt jälkikäteen hävettää että olen kiivaasti puolustellut erilaisia ajatuksia ja ideoita jotka eivät enää hetkauta minua lainkaan. Idealistin tunnistaa myös siitä että tämä on lähes kaikesta samaa mieltä muiden samanmielisten kanssa. Poliittisen kentän äärilaidoissa näitä näkee paljon.
Kommentit (11)
En, ja tästä syystä en oikein voi lähteä politiikkaan vaikka se kiinnostaisi yleisellä tasolla. Mikä tahansa puolue yksinvallassa, johtaisi katastrofiin. Suomi on näinkin toimiva maa pelkästään siksi että valta vaihtuu jatkuvasti ja seuraava hallitus pystyy aina korjailemaan edellisen töppäilyjä. Kuitenkin kaikki puolueet luulevat että juuri se heidän tapansa yksin ja ainoastaan olisi paras.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, kuka olit ?
Sinccis
Luultavasti poliittisen kentän laidalla ?
On tervettä tunnistaa oman ajattelunsa ideologisuus. Muun muassa eräs taloustieteilijä John Maynard Keynes on sanonut: " Käytännölliset ihmiset, jotka pitävät itseään vapaina älyllisiltä vaikutteilta, ovat yleensä jonkun kelvottoman taloustieteilijän orjia". Sama ajatus pätee kaikkeen ideologiseen ajatteluun. Sen joko tunnistaa tai ei tunnista, mutta kukaan ei ole siitä vapaa. Ihminen, joka tiedostaa oman ajattelunsa lähtökohdat ja premissit, yleensä kykenee hahmottamaan paremmin maailmaa myös yleisellä tasolla.
Vierailija kirjoitti:
No onhan normaali keskiluokkainen elämäkin ideologia.
Se voi tietysti olla sitä, mutta ei välttämättä. Suurin osa keskiluokkaisista luultavasti pyrkii siihen ideologisista syistä.
Vierailija kirjoitti:
On tervettä tunnistaa oman ajattelunsa ideologisuus. Muun muassa eräs taloustieteilijä John Maynard Keynes on sanonut: " Käytännölliset ihmiset, jotka pitävät itseään vapaina älyllisiltä vaikutteilta, ovat yleensä jonkun kelvottoman taloustieteilijän orjia". Sama ajatus pätee kaikkeen ideologiseen ajatteluun. Sen joko tunnistaa tai ei tunnista, mutta kukaan ei ole siitä vapaa. Ihminen, joka tiedostaa oman ajattelunsa lähtökohdat ja premissit, yleensä kykenee hahmottamaan paremmin maailmaa myös yleisellä tasolla.
Silloin kun ideologia hallitsi elämääni tiedostin osittain sen itsekin. Kävin aina tarkistamassa joltain ihailemaltani auktoriteetilta mitä mieltä mistäkin pitää/kannattaa olla. Vasta jälkikäteen tajusin kuinka täydellisesti sitä ideologiaa toteutin. Olin vasemmistolaisempi silloin kun nykyään.
Nyt tuntuu vapaammalta kun ei tarvitse yrittää miellyttää ketään ja voi muodostaa mielipiteet itse. Tietysti kulttuuri vaikuttaa ajatteluuni tavoilla joita en ymmärrä. Toisaalta, osa mielipiteistäni ovat hyvin liberaaleja ja välillä hyvinkin konservatiivisia.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan normaali keskiluokkainen elämäkin ideologia.
Se voi tietysti olla sitä, mutta ei välttämättä. Suurin osa keskiluokkaisista luultavasti pyrkii siihen ideologisista syistä.
Höpönlöpö. Keskiluokkaisuus ei tarkoita muuta kuin sitä, että on tietty määrä sosioekonomisia resursseja käytössään. Jokainen perhe sitten toteuttaa itseään sen resurssin puitteissa, mutta mitään yhteistä dogmaa siinä ei ole. Ja kukapa ei haluaisi enemmän resursseja itselleen, jokainen haalii sen mihin rahkeet riittävät, lienee ihan luonnollista pyrkiä parempiin oloihin.
En väitä, etteikö olisi yksittäistapauksia, jotka ajattelevat että nyt kun olen keskiluokkainen, niin minun täytyy kiinnostua tästä ja tuosta ja toimia näin. Mutta ne ovat tosiaan harvinaisia.
Vierailija kirjoitti:
On tervettä tunnistaa oman ajattelunsa ideologisuus. Muun muassa eräs taloustieteilijä John Maynard Keynes on sanonut: " Käytännölliset ihmiset, jotka pitävät itseään vapaina älyllisiltä vaikutteilta, ovat yleensä jonkun kelvottoman taloustieteilijän orjia". Sama ajatus pätee kaikkeen ideologiseen ajatteluun. Sen joko tunnistaa tai ei tunnista, mutta kukaan ei ole siitä vapaa. Ihminen, joka tiedostaa oman ajattelunsa lähtökohdat ja premissit, yleensä kykenee hahmottamaan paremmin maailmaa myös yleisellä tasolla.
On eri asia ajatella itse ideologisesti, kuin olla sidottuna jonkun ideologisen systeemin rajoitteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsessään fanaattisuutta ei ehkä "tunnista", koska koko sanan käyttötarkoitus on yleensä vähättelevä, ja kukapa itselleen tärkeitä asioita vähättelisi. Jos puolustat jotain asiaa kiihkeästi, vain sinua vastustavien mielestä puolustat asiaa liikaa eli fanaattisesti, samoilla kannoilla olevat taas ihailevat omistautumistasi tärkeälle asialle.
Olitko siis ennen sellainen, jonka kanssa eri tavoin ajatteleva ei pystynyt keskustelemaan?
Onko sinulla enää näkemyksiä yhteiskunnallisiin asioihin vai onko kaikki sinulle suurin piirtein yhdentekevää? Jos on, niin onko mahdollista, että ne yhteiskunnalliset asiat, joista nykyään olet kiinnostunut ja joista sinulla on näkemys, ovat merkki uudenlaisen ideologian omaksumisesta?
Pystyykö eri tavoin ajatteleva nykyään keskustelemaan kanssasi?
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Faith kirjoitti:
Olitko siis ennen sellainen, jonka kanssa eri tavoin ajatteleva ei pystynyt keskustelemaan?
Onko sinulla enää näkemyksiä yhteiskunnallisiin asioihin vai onko kaikki sinulle suurin piirtein yhdentekevää? Jos on, niin onko mahdollista, että ne yhteiskunnalliset asiat, joista nykyään olet kiinnostunut ja joista sinulla on näkemys, ovat merkki uudenlaisen ideologian omaksumisesta?
Pystyykö eri tavoin ajatteleva nykyään keskustelemaan kanssasi?
Olin kyllä siinä rajoilla pystyikö minun kanssani keksustelemaan. Yritin tietysti hillitä itseäni etten vaikuttaisi täysin törpöltä. Mutta suhtauduin tiettyihin asioihin hyvin kiihkeästi, enkä mielelläni yrittänyt edes ymmärtää vastapuolta tutkimalla eriäviä näkökulmia. Ideologian tunnistin myös siitä että minulla oli vahvoja mielipiteitä asioista joista en edes tiennyt paljoa.
Joihinkin asioihin suhtaudun nykyään paljon paljon välinpitämättömämmin, erityisesti niihin joista en tiedä paljoa. On minulla nykyäänkin vahvoja mielipiteitä joistain asioista. Jos kuulen niihin vastaväitteitä, niin ärsyynnyn tietysti jonkin verran. En osaa sanoa kuinka suuri osuus siitä on ideologiaa ja kuinka paljon vilpitöntä yritystä ymmärtää asia aidosti. Jos alan tutkimaan jotakin asiaa siitä saattaa usein muodostua minulle tärkeä ja silloin saatan pitää siihen liittyvistä mielipiteistä kiinni vain koska pidän niistä ja niistä on tullut osa minua ja identiteettiäni. Eipä niistä ajatuksista silloin osaa luopua helposti.
Luultavasti olen vieläkin hieman idealisti, mutta huomattavasti vähemmän. Ja helpommin sen ideologian muissa tunnistaa. Erityisesti ärsyttää jos huomaa että jonkun mielipiteet ovat juuri sellaisia kuin kyseisen luonteiselta ihmiseltä voisi odottaa, tai liiaksi ajan hengen mukaisia.
Ap
No onhan normaali keskiluokkainen elämäkin ideologia.