SSRI-lääkkeiden pitäisi tehdä käyttäjistään taistelunhaluisempia, kunnianhimoisempia ja kykenevämpiä vastaamaan elämän haasteisiin

Säännöllisesti tää näkemys pomppaa tänne.

Ihminen voi olla niin syvällä ongelmissa että lääkitys ei toimi samoin kuin isolla osalla muita ihmisiä, fysiologisesti tai psyykkisesti. Se ei silti tarkoita että kyseinen lääke olisi paska, vaan että se ei toiminut sillä ihmisellä. Siinä se.

Minuun SSRI- lääke on vaikuttanut järjettömän positiivisesti. Seksielämä parani kun ei masenna enää, kunto parani kun jaksan liikkua, työkyky palautui enemmän kuin uskalsin ikinä odottaa ja perustin oman yrityksen. Tarvitseeko jatkaa...????? Oon niin kaukana "zombiesta" kuin olla voi. Eläväinen, iloinen ja onnellinen.

Vierailija kirjoitti:

Säännöllisesti tää näkemys pomppaa tänne.

Ihminen voi olla niin syvällä ongelmissa että lääkitys ei toimi samoin kuin isolla osalla muita ihmisiä, fysiologisesti tai psyykkisesti. Se ei silti tarkoita että kyseinen lääke olisi paska, vaan että se ei toiminut sillä ihmisellä. Siinä se.

Minuun SSRI- lääke on vaikuttanut järjettömän positiivisesti. Seksielämä parani kun ei masenna enää, kunto parani kun jaksan liikkua, työkyky palautui enemmän kuin uskalsin ikinä odottaa ja perustin oman yrityksen. Tarvitseeko jatkaa...????? Oon niin kaukana "zombiesta" kuin olla voi. Eläväinen, iloinen ja onnellinen.

Lisäys: syönyt SSRI-lääkettä 10mg/vrk kahden vuoden ajan. Diagnoosissa oli aluksi lievä/keskivaikea masennus ja ahdistumisherkkä persoonallisuus.

Miksi pitäisi olla taistelutahtoinen, kunnianhimoinen? Eiköhän nyt tullut kirjoittajan prioriteetit vaan esiin. Jatka valitsemallasi tiellä...mutta anna meidän olla.

t. Seronil-käyttäjä

Jotenkin noita lääkkeitä popsivat on jotenkin... yksinkertaisia. Älykkäät menevät terapiaan (ja onneksi suurin osa ihmisistä on älykkäitä).

Mitään mielen sairauksia ei ole oikeasti olemassakaan, ne ovat asenneongelmia jotka paranevat riittävällä terapialla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

SSRI-lääkkeen tarkoitus ei tosiaankaan ole tehdä käyttäjästään taistelunhaluisempia tai kunnianhimoisempia. Niiden tarkoitus on hillitä masennuksen tunteita. Parempi tasapaksu mieliala kuin jatkuva mutapohjassa ryömiminen ja mahdollinen itsetuhoisuus.

Eikös korkeamman serotoniinin määrän pitäisi nimenomaan tehdä eläimistä ja ihmisistä kykenevämpiä pärjäämään olemassaolon kamppailussa?

Tiettyyn pisteeseen asti riittävän korkea serotoniinitaso pitää yllä normaalia positiivista mielentilaa. Liian alhainen serotoniinitaso aiheuttaa alakuloa ja masennusta, ja juuri tätä SSRI-lääkkeillä korjataan.

Ongelma on se, että myös liian korkea serotoniinitaso aiheuttaa masennusta. Siihen kun lyöt päälle serotoniinipitoisuutta lisäävän lääkkeen niin avot. Näissä potilaissa nähdään voimakas itsemurhapiikki lääkityksen aloituksen jälkeen.

Serotoniinitason tulee siis olla sopiva, ei liian korkea eikä matala.

/2

Tälle ei löydy mitään tieteellistä näyttöä. Hypoteesissä kyse ei ole edes mistään tasoista, vaan serotoniinin vaikutusajasta synapsiraossa. Aivokemikaaleja on yli 200 ja aina tulee jokin uusi teoria, jolla myydään lääkkeitä. Viimeisimpänä tulehdusteoriat ja suolistomikrobiteoriat.

Tieteellistä näyttöä löytyy paljonkin, koeta joskus vaikka Google Scholaria. Tosin tuo korkean serotoniinipitoisuuden aiheuttama masennus on tosi uusi juttu, mutta sitäkin on jo tutkittu kyllä.

Tuolla tulehdusteorialla ei ainakaan toistaiseksi ole kaupattu muuta kuin terveellistä ruokavaliota ja elämäntapaa. Mutta jos asenne on valmiiksi se, että paha eliitti kerää rahaa ja lääkkeet eivät toimi, niin nämä mun kommentit taitaa mennä aika kuuroille korville.

Ps. SSRI-lääkkeet todellakin toimivat monella. Monella taas eivät. Se ei ole toimimaton lääke, se ei vaan todellakaan sovi kaikille.

/2

Etsi yksikin tutkimustulos jossa väitteesi on tosi. Esimerkiksi Duodecimin kirjassa Psykiatria ei sellaisia ole. Lääkkeet toimivat lähes samalla teholla kuin lumelääkkeet. Eli eivät ole mitään pelastajia, etenkin, kun otetaan haittavaikutukset huomioon.

Huomaa, että tieteellistä näyttöä voi olla perustutkimuksen korrelaatiot, mutta ne eivät kerro mitään kausaliteetistä. Koska masennuksenkaan etiologiaa ei tiedetä, on siihen hyvin vaikea kehittää lääkkeitä.

Suolistomikrobeihin on meneillään vaikka mitä trialeita. Niistä ainakin osan näet ClinicalTrialsista tällä haulla https://clinicaltrials.gov/ct2/results?cond=Depression&term=gut&cntry=&…

Tulehduksiin https://clinicaltrials.gov/ct2/results?cond=Depression&term=inflammatio…

... ja muutenkin, ei kannata uskoa markkinamiehiä, vaan opiskella aihetta. Oppimateriaaleja on kirjastot pullollaan. Yliopistoissakin voi aihetta opiskella, jos tahtoo.

Yliopistossa minä aihetta opiskelenkin, en minä keksittyjä juttuja kirjoita.

Serotoniiniptoisuuden vaihtelun on osoitettu olevan yhteydessä masennusoireisiin. Tämä on kylmä fakta. Siinä olet oikeassa, että syy- ja seuraussuhde on epäselvä. Ei kuitenkaan ole mitään syytä olettaa, että esim. matalan serotoniinitason korjaaminen normaaliksi ei voisi auttaa masennusoireisiin, oli se sitten syy tai seuraus. Serotoniinitason nousun on osoitettu vähentävän itsetuhoisuutta ja masennusta. Se, saadaanko taso korjattua kaikissa tapauksissa juuri SSRI-lääkkeillä, on oma tarinansa. Joillain toimii, joillain ei.

Toimivampia lääkkeitä onneksi kehitetään tälläkin hetkellä raivokkaasti.

/2

Korrelaatio ja kausaliteetti ovat kaksi eri asiaa, joskus toki korrelaatio voi tukea kausaliteettia, mutta niin kauan kuin varsinaista biokemiallista, tarkkaa mekanismia ei voida osoittaa masennuksen taustalla, nämäkin tutkimukset ovat vain korrelaatioiden etsimistä.

Hyvä esimerkki siitä, miten korrelaatio voi mennä metsään, on vanha, tuttu jäätelöesimerkki. Jäätelön kulutus (B) kasvaa kesäisin, mutta niin kasvavat myös hukkumiskuolemat (C). Pitäisikö jäätelö siis kieltää? Kaksi asiaa korreloi keskenään, mutta varsinaista kausaliteettia niillä ei ole.

Kummatkin johtuvat lämpimästä säästä (A). Siis loogisesti esitettynä A -> B ja A -> C, mutta epidemiologisia tilastoja kyttäävä lääketiede esittäisi asian B -> C. Ja jos oikein innostutaan logiikasta, niin voihan sen toki esittää myös C -> B, eli käännetään koko kausaliteetti ylösalaisin, koska ihmiset hukkuvat, jäätelön kulutus lisääntyy. Tällaistakaan syy-seuraus-suhteen käänteisyyttä lääketiede ei pysty selvittämään pelkällä korrelaatioon tukeutumalla :D

Toinen kummajainen, missä lääketiede menee metsään logiikan perusteella, on kolestroliteoria. Ranskan Lillessä ahmitaan rasvaisia juustoja ja tutkitusti ravinto yhtä rasvaista kuin Manchesterissä. Tutkimusten mukaan kuitenkin sydän- ja verisuonitauteja esiintyy Lillessä vain kymmenesosa Manchesteristä. Kolestrolinteorian taustalla on siis pakko olla jokin tuntematon tekijä. Homma ei siis mene ihan niin, että A -> C, missä A on ravinnon rasvat ja C valtimoiden kovettuminen, vaan pikemminkin A -> B -> C. Jos tämä tuntematon tekijä B puuttuu tuosta välistä, kuten Ranskassa vaikuttaisi olevan, niin C:tä ei tapahdu. Jälleen kerran lääketiede tilastoineen ei paljoa auta. Tarvitaan sitä biokemiallista tietämystä.