Ketkä kuuluu Englannissa keskiluokkaan?
Entä ylempään luokkaan? Mikä on erottava tekijä?
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Onko mitään muuta maata kuin Britannia, jossa alaluokka puhu kieltä ihan eri tavalla kuin yläluokka? Alaluokan puheesta ei saa välttämättä mitään tolkkua.
Toisaalta alueelliset aksentit ovat myös vahvoja ja yhdistyvät monesti työväenluokkaiseen taustaan. On aika viihdyttävää kun esim. brittielokuvanäyttelijät puhuvat ns omalla aksentillaan normaalin yleiskielen sijaan. Juuri katselin lakimiehen koulutuksella Hollywood-näyttelijänä pitkään toimineen Gerard Butlerin haastattelun, jossa veti paksulla skottiaksentilla pätkän. Aika moni britti kuulostaa amerikkalaisellakin aksentilla ihan uskottavalta.
Vierailija kirjoitti:
Englannissa koulutus ei samalla tavalla määrää ihmisen sosiaaliluokkaa kuin Suomessa. Pääasia siellä on, että yliopisto on käyty ja kandintutkinto hankittu, mutta alalla ei ole niin paljon väliä kuin Suomessa. Esim. junttimainen Boris Johnson on yläluokkaa, Etonin ja Oxfordin käynyt klassisti, jonka käytös on mitä on, mutta menestys taattu verkostojen ansioista. Vielä 50 vuotta sitten klassillisten kielten opiskelun katsottiin sopivan herrasmiehille, rahvaalle ei niitä oltu ilmaiseksi opetettu, vaikka Oxford ja Cambridge vaativat hakijoiltaan sitä.
Jos olet oikeasti kuunnellut Boriksen juttuja, olet varmasti huomannut hänen olevan todella kaukana juntista. On jossain yhteydessä toistanut päästään 100 ensimmäistä riviä Homeroksen iliadista muinaiskreikaksi. :)
Vierailija kirjoitti:
Frank Eläkeläinen Rahaton Köyhä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Englannissa naiset luokittelevat alitajuisesti toisiaan luokkiin. Se on ikävää. Mieluummin asun Suomessa jossa ei ole luokkayhteiskuntaa. Toisten naisten kohtelu voi olla tyylikkäälle ikävää ja inhottavaa.
Yhteiskuntaluokka ei kyllä liity tyylikkyyteen eikä sukupuoleen mitenkään. Ja yhteiskuntaluokkia on Suomessakin. Koulutettu keskiluokka elää meilläkin ihan toisenlaista elämää kuin alempi sosiaaliluokka, myös kulttuurillisesti. Toiset käyvät lähiöbaarissa, toiset istuvat kahviloissa. Eivätkä nämä maailmat hirveästi kohtaa.
Se "koulutettu keskiluokkakin" on yhtä kaikki kuitenkin vain työväenluokkaa, jos se elättää itsensä omalla työllään, mukaanlukien myös yrittäjyyden tai jonkinlaiset ns. itsenäiset ammatinharjoittajat ja mitä kummajaisia niitä onkaan olevinaan.
Yläluokka on sellaista väkeä, joka ei käy töissä ainakaan taloudellisen pakon vuoksi, ja jonka työnteko, jos sellaista on, on luonteeltaan pikemminkin harrastusmaista kuin otsa hiessä puurrettavaa leivän ansaintaa, mutta joka ei toisaalta myöskään vastaanota yhteiskunnan sosiaalisia tulonsiirtoja. Yläluokalla on kiinteää ja tuottavaa omaisuutta.
Ja ennen kuin kukaan kysyy, niin: kyllä, minä kadehdin heitä.
Alaluokkakaan ei käy töissä, mutta se vastaanottaa yhteiskunnan niukkoja tulonsiirtoja ja yrittää kitkuttaa niillä päivän kerrallaan, elämältä mitään odottamatta, pikemminkin ehkä sen päättymistä. Alaluokka voidaan kutsua myös sosiaaliluokaksi. Minä kuulun tähän kaikkein surkeimpaan luokkaan. Minua ei kukaan kadehdi, mutta jotkut säälivät, ja minä tietysti toivon, että he heittävät minulle vähän fyrkkaa.
Keskiluokkaa ovat kaikki jotka jäävät näiden kahden väliin ja jotka omalla "toimeliaisuudellaan" hankkivat elantonsa, ja jotka toisaalta eivät saa elantoaan mistään muualta, ja jotka putoavat alaluokkaan alle 10 vuodessa, jos lopettavat työnteon tai heiltä se viedään. Eivätkä ne yrittäjyys tai koulutus tätä asiaa miksikään muuta taikka lievennä.
Höpö höpö. Suomessa ei ole varsinaista yläluokkaa, mutta kyllä meillä on keskiluokka. Ja se on erilainen kuin työväenluokka. Keskiluokassa koulutuksen arvostus on kova. Korkeakoulututkinto on normi, ja lasten opiskelua tuetaan. Keskiluokassa on kertynyttä omaisuutta, joten moni hankkii opiskelijalle asunnon, tai viimeistään lahjoittaa/’lainaa’ rahaa asunnon ostoon. Keskiluokassa tehdään sitä työtä, mistä nautitaan, eikä keskiluokkaisessa suvussa ole mitään putoamisen pelkoa, koska suvusta löytyy kiinteää omaisuutta niin paljon, ettei todellista riskiä kadulle joutumisesta ole.
Kyllä Suomessa on olemassa yläluokka, mutta se on hyvin pieni väkimäärältään: jotkut Wahlroosit, Herlinit ja sen sellaiset, ja sille on ominaista, että sitä ei ikäänkuin juuri kukaan siihen kuulumaton tiedäkään, ketkä siihen kuuluvat, se on "erittäin salainen".
Mutta tämä Sinun kuvailemasi "keskiluokka" on yhtä kaikki työväenluokkaa. Jos se sitten ehkä onkin kohoamassa ylöspäin, niin ainakin sen kohoaminen loppuisi ja se alkaisi pudota kadulle, ensin ehkä hitaasti, mutta vähän ajan kuluttua yhä kiihtyvällä vauhdilla, jos se lopettaisi työnteon (ml. siis yrittäjyyden).
Ei tuo Sinun keskiluokkasi voi jäädä moneksi vuodeksi lepäämään laakereillaan, joita sillä ei vielä ole. Toki se, ja esim. Sinä, voitte harrastaa kaikenlaisia trendikahviloita, kilistellä kuohuviinilaseja ym. korvikeäyttäytymistä, mutta ette te silti mitään muuta ole kuin työväenluokkaa.
Enkä tätä siis sano mitenkään vähättelytarkoituksessa, koska minulla ei ole siihen varaa: olen itse sosiaaliluokkainen, kuten nimimerkkinikin kertoo.
Pikemminkin jotenkin haluan palauttaa teidät maan pinnalle: älkää uskoko älkääkä apinoiko kaikkea mitä television brittisarjoista näette, vaikka Britannia varmasti onkin upea maa ja englanti on hieno kieli, älkääkä varsinkaan soveltako niitä brittiläisiä fantasioita yks'yhteen Suomeen ja Suomen oloihin.
Vierailija kirjoitti:
Frank Eläkeläinen Rahaton Köyhä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Englannissa naiset luokittelevat alitajuisesti toisiaan luokkiin. Se on ikävää. Mieluummin asun Suomessa jossa ei ole luokkayhteiskuntaa. Toisten naisten kohtelu voi olla tyylikkäälle ikävää ja inhottavaa.
Yhteiskuntaluokka ei kyllä liity tyylikkyyteen eikä sukupuoleen mitenkään. Ja yhteiskuntaluokkia on Suomessakin. Koulutettu keskiluokka elää meilläkin ihan toisenlaista elämää kuin alempi sosiaaliluokka, myös kulttuurillisesti. Toiset käyvät lähiöbaarissa, toiset istuvat kahviloissa. Eivätkä nämä maailmat hirveästi kohtaa.
Se "koulutettu keskiluokkakin" on yhtä kaikki kuitenkin vain työväenluokkaa, jos se elättää itsensä omalla työllään, mukaanlukien myös yrittäjyyden tai jonkinlaiset ns. itsenäiset ammatinharjoittajat ja mitä kummajaisia niitä onkaan olevinaan.
Yläluokka on sellaista väkeä, joka ei käy töissä ainakaan taloudellisen pakon vuoksi, ja jonka työnteko, jos sellaista on, on luonteeltaan pikemminkin harrastusmaista kuin otsa hiessä puurrettavaa leivän ansaintaa, mutta joka ei toisaalta myöskään vastaanota yhteiskunnan sosiaalisia tulonsiirtoja. Yläluokalla on kiinteää ja tuottavaa omaisuutta.
Ja ennen kuin kukaan kysyy, niin: kyllä, minä kadehdin heitä.
Alaluokkakaan ei käy töissä, mutta se vastaanottaa yhteiskunnan niukkoja tulonsiirtoja ja yrittää kitkuttaa niillä päivän kerrallaan, elämältä mitään odottamatta, pikemminkin ehkä sen päättymistä. Alaluokka voidaan kutsua myös sosiaaliluokaksi. Minä kuulun tähän kaikkein surkeimpaan luokkaan. Minua ei kukaan kadehdi, mutta jotkut säälivät, ja minä tietysti toivon, että he heittävät minulle vähän fyrkkaa.
Keskiluokkaa ovat kaikki jotka jäävät näiden kahden väliin ja jotka omalla "toimeliaisuudellaan" hankkivat elantonsa, ja jotka toisaalta eivät saa elantoaan mistään muualta, ja jotka putoavat alaluokkaan alle 10 vuodessa, jos lopettavat työnteon tai heiltä se viedään. Eivätkä ne yrittäjyys tai koulutus tätä asiaa miksikään muuta taikka lievennä.
Höpö höpö. Suomessa ei ole varsinaista yläluokkaa, mutta kyllä meillä on keskiluokka. Ja se on erilainen kuin työväenluokka. Keskiluokassa koulutuksen arvostus on kova. Korkeakoulututkinto on normi, ja lasten opiskelua tuetaan. Keskiluokassa on kertynyttä omaisuutta, joten moni hankkii opiskelijalle asunnon, tai viimeistään lahjoittaa/’lainaa’ rahaa asunnon ostoon. Keskiluokassa tehdään sitä työtä, mistä nautitaan, eikä keskiluokkaisessa suvussa ole mitään putoamisen pelkoa, koska suvusta löytyy kiinteää omaisuutta niin paljon, ettei todellista riskiä kadulle joutumisesta ole.
Olen kanssasi kyllä hiean erimieltä. Ensinnäkin moni Suomessa elävä ns. yäväenluokkainen on samalla tukevasti keskiluokkaan kuuluva. Suomen keskiluokka on kuienkin niin "köyhää" että aika harvalla on varaa hankkia opiskelevalle lapselleen omaa asuntoa. Ja sen sijaan, että keskiluookkaisen suvun varallisuus pitäsi huolen, ettei kukaan sukulainen joutuisi elämään kadulle, niin tukiverkko on paljossa "hyvinvoinivaltion" kutoma ja ylläpitämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Frank Eläkeläinen Rahaton Köyhä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Englannissa naiset luokittelevat alitajuisesti toisiaan luokkiin. Se on ikävää. Mieluummin asun Suomessa jossa ei ole luokkayhteiskuntaa. Toisten naisten kohtelu voi olla tyylikkäälle ikävää ja inhottavaa.
Yhteiskuntaluokka ei kyllä liity tyylikkyyteen eikä sukupuoleen mitenkään. Ja yhteiskuntaluokkia on Suomessakin. Koulutettu keskiluokka elää meilläkin ihan toisenlaista elämää kuin alempi sosiaaliluokka, myös kulttuurillisesti. Toiset käyvät lähiöbaarissa, toiset istuvat kahviloissa. Eivätkä nämä maailmat hirveästi kohtaa.
Se "koulutettu keskiluokkakin" on yhtä kaikki kuitenkin vain työväenluokkaa, jos se elättää itsensä omalla työllään, mukaanlukien myös yrittäjyyden tai jonkinlaiset ns. itsenäiset ammatinharjoittajat ja mitä kummajaisia niitä onkaan olevinaan.
Yläluokka on sellaista väkeä, joka ei käy töissä ainakaan taloudellisen pakon vuoksi, ja jonka työnteko, jos sellaista on, on luonteeltaan pikemminkin harrastusmaista kuin otsa hiessä puurrettavaa leivän ansaintaa, mutta joka ei toisaalta myöskään vastaanota yhteiskunnan sosiaalisia tulonsiirtoja. Yläluokalla on kiinteää ja tuottavaa omaisuutta.
Ja ennen kuin kukaan kysyy, niin: kyllä, minä kadehdin heitä.
Alaluokkakaan ei käy töissä, mutta se vastaanottaa yhteiskunnan niukkoja tulonsiirtoja ja yrittää kitkuttaa niillä päivän kerrallaan, elämältä mitään odottamatta, pikemminkin ehkä sen päättymistä. Alaluokka voidaan kutsua myös sosiaaliluokaksi. Minä kuulun tähän kaikkein surkeimpaan luokkaan. Minua ei kukaan kadehdi, mutta jotkut säälivät, ja minä tietysti toivon, että he heittävät minulle vähän fyrkkaa.
Keskiluokkaa ovat kaikki jotka jäävät näiden kahden väliin ja jotka omalla "toimeliaisuudellaan" hankkivat elantonsa, ja jotka toisaalta eivät saa elantoaan mistään muualta, ja jotka putoavat alaluokkaan alle 10 vuodessa, jos lopettavat työnteon tai heiltä se viedään. Eivätkä ne yrittäjyys tai koulutus tätä asiaa miksikään muuta taikka lievennä.
Höpö höpö. Suomessa ei ole varsinaista yläluokkaa, mutta kyllä meillä on keskiluokka. Ja se on erilainen kuin työväenluokka. Keskiluokassa koulutuksen arvostus on kova. Korkeakoulututkinto on normi, ja lasten opiskelua tuetaan. Keskiluokassa on kertynyttä omaisuutta, joten moni hankkii opiskelijalle asunnon, tai viimeistään lahjoittaa/’lainaa’ rahaa asunnon ostoon. Keskiluokassa tehdään sitä työtä, mistä nautitaan, eikä keskiluokkaisessa suvussa ole mitään putoamisen pelkoa, koska suvusta löytyy kiinteää omaisuutta niin paljon, ettei todellista riskiä kadulle joutumisesta ole.
Olen kanssasi kyllä hiean erimieltä. Ensinnäkin moni Suomessa elävä ns. yäväenluokkainen on samalla tukevasti keskiluokkaan kuuluva. Suomen keskiluokka on kuienkin niin "köyhää" että aika harvalla on varaa hankkia opiskelevalle lapselleen omaa asuntoa. Ja sen sijaan, että keskiluookkaisen suvun varallisuus pitäsi huolen, ettei kukaan sukulainen joutuisi elämään kadulle, niin tukiverkko on paljossa "hyvinvoinivaltion" kutoma ja ylläpitämä.
Kyllä niitä sijoitusasuntoja ja opiskelijoiden asuntoja on yllättävän monilla. Ei niistä vaan aina puhuta. Mieheni ja minun vanhemmillani on yhteensä reilusti yli 10 sijoitusasuntoa. Plus mökit ja omakotitalot. Ja ovat ihan tavallista suomalaista keskiluokkaa.
Vierailija kirjoitti:
Tyylikäs ihminen joutuu väärissä paikoissa hyvin äkkiä tulilinjalle. Luokkaa luokkaa.
Ei ole tyylikästä väittää olevansa tyylikäs.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Frank Eläkeläinen Rahaton Köyhä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Englannissa naiset luokittelevat alitajuisesti toisiaan luokkiin. Se on ikävää. Mieluummin asun Suomessa jossa ei ole luokkayhteiskuntaa. Toisten naisten kohtelu voi olla tyylikkäälle ikävää ja inhottavaa.
Yhteiskuntaluokka ei kyllä liity tyylikkyyteen eikä sukupuoleen mitenkään. Ja yhteiskuntaluokkia on Suomessakin. Koulutettu keskiluokka elää meilläkin ihan toisenlaista elämää kuin alempi sosiaaliluokka, myös kulttuurillisesti. Toiset käyvät lähiöbaarissa, toiset istuvat kahviloissa. Eivätkä nämä maailmat hirveästi kohtaa.
Se "koulutettu keskiluokkakin" on yhtä kaikki kuitenkin vain työväenluokkaa, jos se elättää itsensä omalla työllään, mukaanlukien myös yrittäjyyden tai jonkinlaiset ns. itsenäiset ammatinharjoittajat ja mitä kummajaisia niitä onkaan olevinaan.
Yläluokka on sellaista väkeä, joka ei käy töissä ainakaan taloudellisen pakon vuoksi, ja jonka työnteko, jos sellaista on, on luonteeltaan pikemminkin harrastusmaista kuin otsa hiessä puurrettavaa leivän ansaintaa, mutta joka ei toisaalta myöskään vastaanota yhteiskunnan sosiaalisia tulonsiirtoja. Yläluokalla on kiinteää ja tuottavaa omaisuutta.
Ja ennen kuin kukaan kysyy, niin: kyllä, minä kadehdin heitä.
Alaluokkakaan ei käy töissä, mutta se vastaanottaa yhteiskunnan niukkoja tulonsiirtoja ja yrittää kitkuttaa niillä päivän kerrallaan, elämältä mitään odottamatta, pikemminkin ehkä sen päättymistä. Alaluokka voidaan kutsua myös sosiaaliluokaksi. Minä kuulun tähän kaikkein surkeimpaan luokkaan. Minua ei kukaan kadehdi, mutta jotkut säälivät, ja minä tietysti toivon, että he heittävät minulle vähän fyrkkaa.
Keskiluokkaa ovat kaikki jotka jäävät näiden kahden väliin ja jotka omalla "toimeliaisuudellaan" hankkivat elantonsa, ja jotka toisaalta eivät saa elantoaan mistään muualta, ja jotka putoavat alaluokkaan alle 10 vuodessa, jos lopettavat työnteon tai heiltä se viedään. Eivätkä ne yrittäjyys tai koulutus tätä asiaa miksikään muuta taikka lievennä.
Höpö höpö. Suomessa ei ole varsinaista yläluokkaa, mutta kyllä meillä on keskiluokka. Ja se on erilainen kuin työväenluokka. Keskiluokassa koulutuksen arvostus on kova. Korkeakoulututkinto on normi, ja lasten opiskelua tuetaan. Keskiluokassa on kertynyttä omaisuutta, joten moni hankkii opiskelijalle asunnon, tai viimeistään lahjoittaa/’lainaa’ rahaa asunnon ostoon. Keskiluokassa tehdään sitä työtä, mistä nautitaan, eikä keskiluokkaisessa suvussa ole mitään putoamisen pelkoa, koska suvusta löytyy kiinteää omaisuutta niin paljon, ettei todellista riskiä kadulle joutumisesta ole.
Olen kanssasi kyllä hiean erimieltä. Ensinnäkin moni Suomessa elävä ns. yäväenluokkainen on samalla tukevasti keskiluokkaan kuuluva. Suomen keskiluokka on kuienkin niin "köyhää" että aika harvalla on varaa hankkia opiskelevalle lapselleen omaa asuntoa. Ja sen sijaan, että keskiluookkaisen suvun varallisuus pitäsi huolen, ettei kukaan sukulainen joutuisi elämään kadulle, niin tukiverkko on paljossa "hyvinvoinivaltion" kutoma ja ylläpitämä.
Kyllä niitä sijoitusasuntoja ja opiskelijoiden asuntoja on yllättävän monilla. Ei niistä vaan aina puhuta. Mieheni ja minun vanhemmillani on yhteensä reilusti yli 10 sijoitusasuntoa. Plus mökit ja omakotitalot. Ja ovat ihan tavallista suomalaista keskiluokkaa.
Selitä tämä
Aika raskasta luettavaa moni viesti kirjoitusvirheineen tässä keskustelussa, voisitteko (/voisitko) hätähousut hieman hidastaa ja lukea sen viestinne läpi ennen lähettämistä?
Vai onko kyseessä havainnollistava esimerkki alaluokasta, jonka viestintää muut eivät ymmärrä?
Itse kun asuin briteissä, elin keskiluokkaisten asiantuntija-ammattisten kuplassa. Sieltä käsin näytti, että kollegani ja tuttuni pitivät selvästi itseään vähän ylempänä keskiluokkana, ja huomasin että heillä ei ollut alempaa keskiluokkaa ajattelussaan oikein ollenkaan. "Blue collar workers" eli duunarit oli ehdottomasti heidän mielestään alaluokkaa, josta puhuttiin melkoisen halveksivin sävyin, aivan kuin olisivat ihan eri rotuakin kuin he itse. No ehkä jotkut virkamiehet ja sen sellaiset saattoivat olla sitä alempaa keskiluokkaa, ne jotka ei tehneet duunarityötä ja työ vaati koulutusta, mutta joiden työ ei ollut luovaa tai hyväpalkkaista.
Oikea yläluokka sitten oli ihan oma juttunsa jolla oli omat piirit ja harrastukset. Sinne ei helposti pääse nousukkaat vaikka tekisi kuinka paljon rahaakin bisneksillään. Jos pääseekin niin on siellä hierarkiassa alhaalla, kun ei ole niitä oikeita kouluja käynyt ja on muutenkin ensimmäisen sukupolven varakas nousukas vain, eikä vanhan varakkaan sivistyssuvun jäsen. Yläluokkaan paljon liittyi tuo että pitää syntyä oikeaan sukuun, kun taas vielä (ylempään) keskiluokkaan voi päästä kuka vaan meriiteillään.
Luokkahitsarit on hitsareitten aatelia.
En sukupuolittunut mitään toimintaa kertoessani että sain useammalta naiselta huonoa kohtelua käydessäni Lontoossa. Ylianalysoit kirjoitustani. Kirjoitin faktan että henkilöt, jotka kohtelivat minua huonosti, olivat kaikki naisia.
30 jatkaa tuosta brittien luokka-ajattelusta vielä parilla huomiolla jossa törmäsin todellakin luokkayhteiskunnan todellisuuteen itse.
Tapaus 1. Minulla ja miehelläni oli molemmilla työt, mutta miehen työ oli tunnin ajomatkan päässä toisessa kaupungissa. Niinpä hän lähti usein ennen kahdeksaa ajamaan töihin jo. Kerran naapuruston rouva tuli vähän epäileväisen ja varautuneen näköisenä juttelemaan aitamme viereen koiraa ulkoiluttaessaan. Hän sanoi sen että on huomannut että mieheni lähtee jo puoli kahdeksalta töihin, että mitä hän tekee työkseen. Minä sitten kerroin että hän on insinööri ja missä on töissä. Rouva oikein huokaisi helpotuksesta ja totesi että hyvä että on insinööri, hän jo pelkäsi että tänne on tullut asumaan joku "blue collar worker". Olin vissiin vähän hämmästyneen näköinen niin hän sitten selitti että yleensä vain nämä duunarit menee kahdeksaksi töihin joten siitä huolestuminen oli tullut. Ei edes tajunnut että minua ei hämmästyttänyt mistä hän oli epäillyt miestäni duunariksi, vaan se että ihanko oikeasti sillä olisi väliä vaikka naapurissa asuisi ihka oikea duunari.
Tapaus 2. Kerroin työpaikalla, että olin ostanut liput jalkapallo-otteluun. En sinänsä edes erityisesti ole jalkapallofani, mutta mulle fudis jos mikä on brittiläistä ja olisihan se nähtävä tunnelma kahden Valioliigan suurseuran yhteenotossa. Porukka meni ihan hiljaiseksi, joku vaivautuneesti kommentoi jotain että ahaa. Tauolla eräs huolestuneena kysyi että olenko menossa yksin. Kerroin että miehen kanssa. Sitten hän kertoi sen, että "meidän laiset" ihmiset ei yleensä seuraa jalkapalloa, se on alemman luokan hommaa, ja että siellä voidaan olla vihamielisiä heidän luokkaan kuulumattomia ihmisiä kohtaan. Ettei ainakaan kannata liian hienosti pukeutua. Eikä kannata tuomita kaikkia brittejä sen "työläisen roskav äen" perusteella... Käyttäytyvätkin kuulemma kuin apinalauma ja ovat häpeäksi Britannialle.
Vastaukset ovat niin hämäriä, ettei täällä ole järkeviä keskustelijoita. Jostain käyttäytymisoppaastako porukka on taitonsa lukenut ja yrittää soveltaa elämäänsä? Tunsin ihmisen joka joskus opiskeli niitä oppaita ja oli käytännön elämässä idiootti. Siksi varmaan niitä oppaita niin kovaa tarvitsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Englannissa koulutus ei samalla tavalla määrää ihmisen sosiaaliluokkaa kuin Suomessa. Pääasia siellä on, että yliopisto on käyty ja kandintutkinto hankittu, mutta alalla ei ole niin paljon väliä kuin Suomessa. Esim. junttimainen Boris Johnson on yläluokkaa, Etonin ja Oxfordin käynyt klassisti, jonka käytös on mitä on, mutta menestys taattu verkostojen ansioista. Vielä 50 vuotta sitten klassillisten kielten opiskelun katsottiin sopivan herrasmiehille, rahvaalle ei niitä oltu ilmaiseksi opetettu, vaikka Oxford ja Cambridge vaativat hakijoiltaan sitä.
Jos olet oikeasti kuunnellut Boriksen juttuja, olet varmasti huomannut hänen olevan todella kaukana juntista. On jossain yhteydessä toistanut päästään 100 ensimmäistä riviä Homeroksen iliadista muinaiskreikaksi. :)
Se on juntti. Muinaisessa kreikassakin oli typeriä juntteja, vaikka puhuivat muinaiskreikkaa äidinkielenään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Englannissa koulutus ei samalla tavalla määrää ihmisen sosiaaliluokkaa kuin Suomessa. Pääasia siellä on, että yliopisto on käyty ja kandintutkinto hankittu, mutta alalla ei ole niin paljon väliä kuin Suomessa. Esim. junttimainen Boris Johnson on yläluokkaa, Etonin ja Oxfordin käynyt klassisti, jonka käytös on mitä on, mutta menestys taattu verkostojen ansioista. Vielä 50 vuotta sitten klassillisten kielten opiskelun katsottiin sopivan herrasmiehille, rahvaalle ei niitä oltu ilmaiseksi opetettu, vaikka Oxford ja Cambridge vaativat hakijoiltaan sitä.
Jos olet oikeasti kuunnellut Boriksen juttuja, olet varmasti huomannut hänen olevan todella kaukana juntista. On jossain yhteydessä toistanut päästään 100 ensimmäistä riviä Homeroksen iliadista muinaiskreikaksi. :)
Se on juntti. Muinaisessa kreikassakin oli typeriä juntteja, vaikka puhuivat muinaiskreikkaa äidinkielenään.
Määrittele juntti. Ainakin sukutaustan perusteella on paha tuomita miksikään ihan perusjuntiksi. :)
Johnson's maternal grandfather was the lawyer Sir James Fawcett.[8] Johnson's paternal great-grandfather was Circassian-Turkish journalist Ali Kemal[9][10][11] who was a secular Muslim; his father's other ancestry includes English, German and French, including descent from King George II of Great Britain.[12] Johnson's mother was Charlotte Fawcett;[13] an artist from a family of liberal intellectuals, she had married Stanley in 1963, prior to their move to the U.S.[14] She is the granddaughter of Elias Avery Lowe, a palaeographer, who was a Russian Jewish immigrant to the U.S.,[15] and Helen Tracy Lowe-Porter, a translator of Thomas Mann. Johnson's maternal great-grandfather was a Lithuanian Jew and Orthodox Jewish rabbi.[16] In reference to his varied ancestry, Johnson has described himself as a "one-man melting pot" – with a combination of Muslims, Jews, and Christians as great-grandparents.[17] Johnson was given the middle name "Boris" after a Russian émigré his parents had once met.[7]
Ainakin näin duunarin näkökilmasta Suomikin on luokkayhteiskunta. Joskus baarissa tms. olen jutellut keskiluokkaa tai ylempääkeskiluokkaa olevien ihmisten kanssa. Maailmat joissa elämme.
Varsinkin työympäristö ovat täysin erilaisia. Toisilla työpaikalla on vain akateemisia. Omassa työympäristössäni kohtaan vain duunareita ja keskiluokkaan kuuluvia työnjohtajia. Mutta tämän lisäksi duunarialoilla työtoverinasi voi olla pikkurikollisia, päihdeongelmaisia, ei niin akateemisia maahamuuttajia, pimeäntyöntekijöitä yms. Joita akateemiset eivät kohtaa koskaan tasa-arvoisessa asetelmassa. Vaan asiakkaina tai potilaina.
Tietysti sitä itsekin elää omassa kuplassaan. Kuitenkin yllättyy kun tajuaa kuinka suuri näiden maailmojen ero on. Mulla on ollutvtöitä niin ettei ole ollut pitkiä työttömyysjaksijo. Liitonrahat ovat matakatuloiselle niin pienet ettei niillä eletä tai makseta velkoja. Olen kuitenki törmännyt työttömiin pk seudulla joilla rahat eivät riitä ruokaan. Ei siis mihinkään päihdeongelmaisiin.
Akateemisissa huvittaa tämä itsestään selvyyksiä toisteleva varmaan yli-opiston kahvilassa opittu puhetapa. Kaikkea perustellaan ja pohdiskellaan näennäisesti. Olen tavannut keski-iän ylittäneitäkin vuosikymmeniä uraa tehneitä akateemisia. En ole koskaan kuullut näiltä samanlaista lässytystä. Voi olla että he puhuvat duunarille eri tavalla. Ovat eri ikäluokkaa kuin nuoremmat akateemiset. Tai sitten työelämässä tämä opiskelijoiden tai tuoreiden vastavalmistuneiden puhetapa karisee.
Juntti ottaa naamatäytteitä eikä siihen auta joku yhtä juntti yliopistokoulutus yhtään päälle.
Kuningatar ei muuttele naamaansa ja on for Brexit.
Boris on kosmopoliittinen eliitin jäsen. Klassisesti koulutettu ketunmetsästäjä ja opportunisti. Boris pelaa työväenluokan äänillä koska nämä ovat niin kouluttamattomia etteivät tajua sitä. Ja onnistuneesti on pelannutkin, jätkä on pääministeri.
Englannissa koulutus ei samalla tavalla määrää ihmisen sosiaaliluokkaa kuin Suomessa. Pääasia siellä on, että yliopisto on käyty ja kandintutkinto hankittu, mutta alalla ei ole niin paljon väliä kuin Suomessa. Esim. junttimainen Boris Johnson on yläluokkaa, Etonin ja Oxfordin käynyt klassisti, jonka käytös on mitä on, mutta menestys taattu verkostojen ansioista. Vielä 50 vuotta sitten klassillisten kielten opiskelun katsottiin sopivan herrasmiehille, rahvaalle ei niitä oltu ilmaiseksi opetettu, vaikka Oxford ja Cambridge vaativat hakijoiltaan sitä.