Lue keskustelun säännöt.
Pitkään sinkkuna olleet miehet, miksi emme kelpaa naisille?
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse miehenä en ymmärrä logiikkaa, miten suomalaiset naiset positioivat itsensä ulkomaalaisen kilpailuun. Ymmärrän jos he näkevät hemaisevan naisellisen venakon, niin sitten ajatellaan hölmösti itseään peittäen, että se on prostituoitu. Sitten kun se on ranskalainen/ruotsalainen, niin joku omaa mielenterveyttä edistävä valhe taas jottei haittaisi.
Maailma on hedonistinen, survival of the fittest. Espanjalaisilla naisilla on samantyyppinen vartalo kuin suomalaisilla. Kuitenkin pukeutuvat naisellisesti, hymyilevät ja ovat positiivisia, tyytyväisiä itseensä.
Suomalaiset aika lailla menevät Angela Merkel -linjalla ja sitten ihmetellään kun hyvät miehet kiertävät kaukaa. Kuitenkin biologinen kello lyö.Jos et itse panosta ulkonäköösi, niin monesti olet miesten silmissä ilmaa. Oli sitten koulutustaso mikä tahansa. Tämä on niin kristallin kirkas asia. Moittimatta ketään.
Minusta Suomessa asumisen ja elämisen yksi parhaita puolia on se, että täällä voi yleisesti varsin vapaasti itse päättää ja valita mitä laittaa päälleen tai on laittamatta. Ei tarvitse naisena saati miehenä pukeutua tietyllä tavalla siksi, että voisi saavuttaa yksinkertaistaen: vastakkaisen tai saman .sukupuolta olevien luottamuksen ja hyväöksynnän. Tavanomaisella ja perussiistillä ja tilanteeseen sopivalla vaatetuksella ja olemuksella pääsee yleisesti jo varsin pitkälle.
No eipä siinä paljoa ihastumisen tunteita tule. Molemmat vain kävelevät toistensa ohi. Surullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kelvannut ja kelpaisin edelleen. Mutta olen tottunut elämään yksin enkä oikeastaan juurikaan kaipaa ihmisiä. Jos haluaisin uskoisin kyllä saavani naisseuraa edelleen mutta jotenkin se koko peli on vaan niin naurettavaa touhua.
Vierailija kirjoitti:
Olen kelvannut ja kelpaisin edelleen. Mutta olen tottunut elämään yksin enkä oikeastaan juurikaan kaipaa ihmisiä. Jos haluaisin uskoisin kyllä saavani naisseuraa edelleen mutta jotenkin se koko peli on vaan niin naurettavaa touhua.
Suomessa kyllä, kun on feministi kulttuuri.
On vain työ ja sitten kaksi miestä, jotka paperilla ovat eri sukupuolta.
Sitten kun näkevät naisellisen naisen, niin miesten ilme on kuin olisivat nähneet tulen ensimmäinen kerran ja naiset miettivät mistä maasta hän tulee eli onko prostituoitu (tietyt stereotyyppi maat -ajatusmalli). Sitten ihmetellään, että kun omissa parisuhteessa ei ole mitään kipinää tai seksiä ei tee mielu.
On pelkästään laskujen maksua puoliksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse miehenä en ymmärrä logiikkaa, miten suomalaiset naiset positioivat itsensä ulkomaalaisen kilpailuun. Ymmärrän jos he näkevät hemaisevan naisellisen venakon, niin sitten ajatellaan hölmösti itseään peittäen, että se on prostituoitu. Sitten kun se on ranskalainen/ruotsalainen, niin joku omaa mielenterveyttä edistävä valhe taas jottei haittaisi.
Maailma on hedonistinen, survival of the fittest. Espanjalaisilla naisilla on samantyyppinen vartalo kuin suomalaisilla. Kuitenkin pukeutuvat naisellisesti, hymyilevät ja ovat positiivisia, tyytyväisiä itseensä.
Suomalaiset aika lailla menevät Angela Merkel -linjalla ja sitten ihmetellään kun hyvät miehet kiertävät kaukaa. Kuitenkin biologinen kello lyö.Jos et itse panosta ulkonäköösi, niin monesti olet miesten silmissä ilmaa. Oli sitten koulutustaso mikä tahansa. Tämä on niin kristallin kirkas asia. Moittimatta ketään.
Minusta Suomessa asumisen ja elämisen yksi parhaita puolia on se, että täällä voi yleisesti varsin vapaasti itse päättää ja valita mitä laittaa päälleen tai on laittamatta. Ei tarvitse naisena saati miehenä pukeutua tietyllä tavalla siksi, että voisi saavuttaa yksinkertaistaen: vastakkaisen tai saman .sukupuolta olevien luottamuksen ja hyväöksynnän. Tavanomaisella ja perussiistillä ja tilanteeseen sopivalla vaatetuksella ja olemuksella pääsee yleisesti jo varsin pitkälle.
No eipä siinä paljoa ihastumisen tunteita tule. Molemmat vain kävelevät toistensa ohi. Surullista.
En tiedä millaisissa paikoissa ja piireissä sinä liikut. Mutta kun huomioit tai näet Suomeesa todennäköisä pariskuntia arkisissa paikoissa toreilla ja turuila tai vaikka automarketin parkkipaikalla, niin kuinka moni heistä on pukeutunut tai jompi kumpi heistä on pukeutunut niin, että voisi sanoa, että on pukeutunut erityisen naisellisesti tai erityisen miehekkästi. Tai muutoin panostanut erityisesti ulkoiseen olemukseensa
Mahtoiko tilanne olla eri silloin kun kumpainenkin oli vielä sinkku?
Vai onko tämä jokin uusi suuntaus, että saadakseen hyväksyntää ja päästäksen parisuhteeseen tulisi laittautaua ja pukeutua erityisellä tavalla; siis muutoinkin kuin tavanomaisen siististi, asiaan ja/ tai paikkaan sopivalla tavalla, jotta voisi saavuttaa itselleen vastkkaisen (tai samaa sukupuolta) olevien luottamuksen ja kenties myös sada itselleen sen tavoittelemansa kumppanin.
Kylläpäs nyt helppo vaateprovo toimii kuin häkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alle 100 k€ vuositulot aikuisella miehellä ovat turn-off, jonka takia saa naisilta vain pilkkanaurut.
Oma menestykseni naisrintamalla katosi kuin tuhka tuuleen entisen työpaikkani yt-neuvotteluiden myötä. Olin kansainvälisen yrityksen markkinoinnin johtotehtävissä pitkään ja kiinnostuneita naisia riitti enemmän kuin olisi ollut aikaa tutustua.
Työpaikan menettämisen jälkeen halusin pitää määrittelemättömän pitkän ajan vapaata stressaavasta ja hektisestä oravanpyörässä. Jostain syystä tämä valintani karkotti ikävä kyllä erittäin tehokkaasti myös kaikki kiinnostuneet naiset elämästäni. Suoraan sanoen en olisi ikinä edes pystynyt kuvittelemaan kuinka suuri vaikutus asialla oli, vaikka ihmisenä olen tietenkin täysin sama tyyppi - korkeintaan entistä rentoutuneempi ja energisempi.
Tulen omilla säästöilläni kyllä hyvin toimeen ja olen tehnyt nousukauden aikana varsin tuottoisia sijoituksia, ja vaikka olenkin muuten elämääni hyvin tyytyväinen, niin en usko enää saavani parisuhdetta ilman oravanpyörään palaamista ja "korkean statuksen" työpaikkan hankkimista. Tämä on siis se syy miksi en enää kelpaa naisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse miehenä en ymmärrä logiikkaa, miten suomalaiset naiset positioivat itsensä ulkomaalaisen kilpailuun. Ymmärrän jos he näkevät hemaisevan naisellisen venakon, niin sitten ajatellaan hölmösti itseään peittäen, että se on prostituoitu. Sitten kun se on ranskalainen/ruotsalainen, niin joku omaa mielenterveyttä edistävä valhe taas jottei haittaisi.
Maailma on hedonistinen, survival of the fittest. Espanjalaisilla naisilla on samantyyppinen vartalo kuin suomalaisilla. Kuitenkin pukeutuvat naisellisesti, hymyilevät ja ovat positiivisia, tyytyväisiä itseensä.
Suomalaiset aika lailla menevät Angela Merkel -linjalla ja sitten ihmetellään kun hyvät miehet kiertävät kaukaa. Kuitenkin biologinen kello lyö.Jos et itse panosta ulkonäköösi, niin monesti olet miesten silmissä ilmaa. Oli sitten koulutustaso mikä tahansa. Tämä on niin kristallin kirkas asia. Moittimatta ketään.
Minusta Suomessa asumisen ja elämisen yksi parhaita puolia on se, että täällä voi yleisesti varsin vapaasti itse päättää ja valita mitä laittaa päälleen tai on laittamatta. Ei tarvitse naisena saati miehenä pukeutua tietyllä tavalla siksi, että voisi saavuttaa yksinkertaistaen: vastakkaisen tai saman .sukupuolta olevien luottamuksen ja hyväöksynnän. Tavanomaisella ja perussiistillä ja tilanteeseen sopivalla vaatetuksella ja olemuksella pääsee yleisesti jo varsin pitkälle.
No eipä siinä paljoa ihastumisen tunteita tule. Molemmat vain kävelevät toistensa ohi. Surullista.
En tiedä millaisissa paikoissa ja piireissä sinä liikut. Mutta kun huomioit tai näet Suomeesa todennäköisä pariskuntia arkisissa paikoissa toreilla ja turuila tai vaikka automarketin parkkipaikalla, niin kuinka moni heistä on pukeutunut tai jompi kumpi heistä on pukeutunut niin, että voisi sanoa, että on pukeutunut erityisen naisellisesti tai erityisen miehekkästi. Tai muutoin panostanut erityisesti ulkoiseen olemukseensa
Mahtoiko tilanne olla eri silloin kun kumpainenkin oli vielä sinkku?
Vai onko tämä jokin uusi suuntaus, että saadakseen hyväksyntää ja päästäksen parisuhteeseen tulisi laittautaua ja pukeutua erityisellä tavalla; siis muutoinkin kuin tavanomaisen siististi, asiaan ja/ tai paikkaan sopivalla tavalla, jotta voisi saavuttaa itselleen vastkkaisen (tai samaa sukupuolta) olevien luottamuksen ja kenties myös sada itselleen sen tavoittelemansa kumppanin.
Ei tämä ole uusi suuntaus vaan alkuperäinen. Mies ja nainen tekevät asioita, joista syntyy kahden keskeistä kipinää, seksiä, rakkautta, ihastumista. Näin toimitaan muissa maissa. Lisää tuohon vielä hyvät käytöstavat ilman känniä, niin on paljon asioita joilla toimia ja löytää tasokasta seuraa.
Nyt kun ne Suomessa usein puuttuvat, niin tilanne on juuri se mikä se on. Syntyvyys nolla ja kaikki asuvat yksin, ulkonäkö paineita ja mielenterveys ongelmia.
No katsotaan kauanko valtion rahat riittää, kun jokaiselle maksetaan jotain tukea ja "sairaslomathan jo räjähtivät käsiin" (näin vähän aika sitten uutisoitiin).
Vierailija kirjoitti:
Sinccis on pomminvarma ketjuntappaja. Kukaan ei jaksa sitä.
Siitä tulee vielä huono vaimo jollekin. Se paistaa melkein täydellisiä kananmunia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma menestykseni naisrintamalla katosi kuin tuhka tuuleen entisen työpaikkani yt-neuvotteluiden myötä. Olin kansainvälisen yrityksen markkinoinnin johtotehtävissä pitkään ja kiinnostuneita naisia riitti enemmän kuin olisi ollut aikaa tutustua.
Työpaikan menettämisen jälkeen halusin pitää määrittelemättömän pitkän ajan vapaata stressaavasta ja hektisestä oravanpyörässä. Jostain syystä tämä valintani karkotti ikävä kyllä erittäin tehokkaasti myös kaikki kiinnostuneet naiset elämästäni. Suoraan sanoen en olisi ikinä edes pystynyt kuvittelemaan kuinka suuri vaikutus asialla oli, vaikka ihmisenä olen tietenkin täysin sama tyyppi - korkeintaan entistä rentoutuneempi ja energisempi.
Tulen omilla säästöilläni kyllä hyvin toimeen ja olen tehnyt nousukauden aikana varsin tuottoisia sijoituksia, ja vaikka olenkin muuten elämääni hyvin tyytyväinen, niin en usko enää saavani parisuhdetta ilman oravanpyörään palaamista ja "korkean statuksen" työpaikkan hankkimista. Tämä on siis se syy miksi en enää kelpaa naisille.
Suomessa se millaisessa työpaikassa olet, määrittää ihmistä käsittämättömän paljon. Kun tapaat jonkun uuden ihmisen, niin ensimmäiseksi hän haluaa tietää mitä teet työksesi. Oikea arvomaailma ja luonne tulevat tulevat listassa vasta paljon alempana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse miehenä en ymmärrä logiikkaa, miten suomalaiset naiset positioivat itsensä ulkomaalaisen kilpailuun. Ymmärrän jos he näkevät hemaisevan naisellisen venakon, niin sitten ajatellaan hölmösti itseään peittäen, että se on prostituoitu. Sitten kun se on ranskalainen/ruotsalainen, niin joku omaa mielenterveyttä edistävä valhe taas jottei haittaisi.
Maailma on hedonistinen, survival of the fittest. Espanjalaisilla naisilla on samantyyppinen vartalo kuin suomalaisilla. Kuitenkin pukeutuvat naisellisesti, hymyilevät ja ovat positiivisia, tyytyväisiä itseensä.
Suomalaiset aika lailla menevät Angela Merkel -linjalla ja sitten ihmetellään kun hyvät miehet kiertävät kaukaa. Kuitenkin biologinen kello lyö.Jos et itse panosta ulkonäköösi, niin monesti olet miesten silmissä ilmaa. Oli sitten koulutustaso mikä tahansa. Tämä on niin kristallin kirkas asia. Moittimatta ketään.
Voi päivää. Montako Antonio Banderasta näet tässä Teuvo Hakkaraisten maassa? Vähän valoja!
Ei ole Banderaksia paljoa, mutta ei tule paljoa Irina Shaykkejä, jos kukaan ei puhu näistä asioista ja kehitä itseään. Heti kun puhun, niin alkaa mollaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se onkin tuhannen taalan kysymys. Tätä on tullut pitkään mietittyä, mutta vastausta en ole keksinyt
Tätä olen viimeaikoina taas miettinyt. Tapailen yhtä naista, joka omista syistään, tai sitten minussa olevista syistä, ei halua seurustella. Uskaltaisikohan tuolta kysyä hänen mielipidettään? Voi vaan olla että sitten tapailu loppuu ja alan katsella puita ja järven yli meneviä siltoja vähän toisin miettein. Eli en kysy.
Voi päivää. Montako Antonio Banderasta näet tässä Teuvo Hakkaraisten maassa? Vähän valoja!